Talven harmautta vastaan värikkäillä valinnoilla

 

Voi tätä meidän Suomen talvea ja sen harmautta. En varmasti ole ainut, joka kaipaa elämäänsä valoa ja aurinkoa. Enkä varmasti ole ainut, jota ei huvita juurikaan mikään. Olen onneksi saanut itseni motivoitua moneen ja en ole jäänyt vaan sohvan reunaan mököttämään. Pientä piristystä on kuitenkin haettava monista eri asioista. Yksi ehdottoman hyvä on ollut värit, tarkemmin sanottuna värikkäät lautaset.

Värejä on monenlaisia, on vihreää, on punaista, keltaista sekä sinistä. Useammat varmaan hakevat värinsä lautasille vihanneksista, hedelmistä, salaateista sekä marjoista. Mutta valitettavasti on heitäkin, jotka eivät niin tee. Vaan heidän värinsä tulevat irtokarkeista, sipseistä ja kenties jäätelöistä tai limsoista. Makeanhimo tunnetusti kasvaa pimeinä aikoina, koska monet saavat makeasta lohtua muutenkin harmaaseen ja ankeaan arkeensa.

Onko se sitten väärin? Ei se ole, eihän kukaan voi sanoa sinulle, että olet jollakin tasolla huono ihminen jos vetäiset irtokarkkia 200g siihen kaikista suurimpaan ankeuteen. Jos se sillä hetkellä parantaa elämääsi ja saa sinut voimaan hyvin, niin voiko joku moittia sinua? Ei! Mutta minä olen aina lähestynyt asiaa seuraavalla tavalla; Voisiko sen irtokarkin seuraavalla kerralla, edes osan, korvata vaikka hedelmällä? En ikinä ole kieltänyt ketään tai sanotaanko nyt moittinut ketään herkkujen syönnistä, mutta olen aina ollut mielelläni tarjoamassa niille vaihtoehtoja. 

 

Olen itse oppinut etsimään herkuille vaihtoehtoja. Minä olen myös niin tylsä, etten pysty niitä enää edes oikein syömään. En silti sano ettenkö välillä vetäisi irtokarkkiöverreitä. Mutta olen mieltynyt hedelmäcocktaileihin, rakastan omenaa -> tiedän ihan vi*** tylsää. Mutta saan itselleni siitä hyvän mielen ja ennen kaikkea olon.

Varsinkin nyt, kun on harmaata ja valoa vain vähän aikaa päivällä, niin vitamiinit nousevat arvoon arvaamattomaan. Meillä on kotona tyttöjen kanssa syksyn kampanja käynnissä. Mitä se sitten pitää sisällään? On syötävä vähintään 2 hedelmää päivässä ja otettava lautaselle mahdollisimman montaa eri väriä. Se on tytöistä hauskaa ja saan heidät sen avulla syömään monipuolisesti. Ja karkkipäivä on vaan lauantaina, vaikka joskus tuntuu, että meillä on lauantai joka päivä.

Heitänkin teille nyt pienen haasteen. Valitkaa joka päivälle ainakin 3 eriväristä asiaa lautasellenne tai päivittäiseen ruokaanne. Miettikää oloa ennen tämän aloitusta ja laittakaa se ylös. Tehkää näin esim. 2 viikkoa ja tutkiskelkaa itseänne silloin uudestaan. Huomaatteko olossanne mitään uutta? Oletteko virkeämpiä? Onko olo freesimpi? Se tapahtuuko mitään, en voi luvata, mutta voin toivoa. 

Harmautta vastaan taistelussa on paras ase oma niin henkinen kuin fyysinenkin tila. Onneksi kohta aletaan jo mennä kohti aurinkoa. 

Ihanaa päivää.

XxX Sanna  

Ruokahävikin minimointi

Jos joku on enemmän kuin ärsyttää niin ruuan pois heittäminen. Ruoka on minun mielestäni nykyään todella kallista ja jo senkin takia minua kaikista eniten ärsyttää tehdä ruokaa ja heittää siitä sitten osa roskiin tai muuten vaan pois. Toki voin katsoa itseäni peiliin, kun olen opettanut meidän perheen siihen, että samaa ruokaa syödään kerran maksimissaan kaksi kertaa. 

Olen miettinyt pitkään, miten saisin minimoitua ruokahävikin. Olen tehnyt jo kauan ruokalistat, missä olen yrittänyt miettiä miten ruokia voisi jatkojalostaa ja näin ollen hävikkiä jäisi vähemmän. Olen myös todella huono tekemään ruokaa vähän tai justiin sopivasti, mutta toisaalta olen opetellut tätäkin taitoa viimeisen puolen vuoden aikana. 

Meillä on pakaste aivan kantta myöten täynnä  hirvenlihaa sekä marjoja. Tokihan myös meidän kesällä kasvattamat lohet on pakastettu ja sekin antaa mahdollisuuksia saada vaihtelua päivittäisiin ruokiin. Minulla on myös ollut sellainen huono tapa, etten ole hyötykäyttänyt pakastimeni sisältöä aina tarpeeksi hyvin ja menettänyt juurikin sen takia paljon hyviä raaka-aineita ja rahaa. Mutta nyt olen päättänyt senkin asian korjata ja syödä ensin pakastimen tyhjäksi ja sitten vasta kaupasta uutta.

Mutta ihan paras juttu minkä olen tänä vuonna oivaltanut, on ruuan jakaminen. Olen vienyt siis kaikki meiltä syömättä jääneet ruuat, siis täysin hyvät ruuat, omalle mummolleni. On ihana saada aikaan hyvää mieltä siitä, kun saa jakaa hyvää mieltä muillekin. Mietitäänpäs asiaa näin, että minun ihana 96-vuotias mummoni saa  itselleen valmista ruokaa ja minun ei tarvitse heittää meiltä ruokaa pois. Kaikki hyötyvät ja moni saa siitä hyvän mielen. 

Lihakeittoa mummolle

Toinen asia, mitä meillä on nyt opeteltu lasten kanssa, on "ota ruokaa vaan sen verran mitä jaksat syödä!" Liian monta kertaa on käynyt niin, että otetaan ja sitten ei jaksetakaan syödä ja heitetään pois. Meillä varsinkin isäntä on enemmän kuin tarkka siitä, että kaikki lautasella olevat ruuat pitää syödä ollaan sitten kotona tai kylässä. Ja se on opittu hienosti, on mukavampi laittaa ruokaa, kun se syödään ja sitä osaa kaikki arvostaa.

Meillä on myös lapset opetelleet laittamaan ruokaa ja näin ollen kunnioitus sitä kohtaan kasvaa. Torstaisin meillä Vilma tekee aina ruuan ja Emmille on jäänyt suurin vastuu leipomisesta. Minusta on tärkeää opettaa lapset laittamaan ruokaa ja myös oppimaan sen tärkeys meidän elämässä. Itse tehty on aina itse tehtyä. Ja ruuasta jos mistä ei kannata tinkiä, koska sehän tekee vain sinulle hyvää mitä parempaa se on. 

Olisi hauska kuulla, minkälaisia keinoja teillä muilla on ruokahävikin estämiseksi?

XxX Sanna

Ihana kesäinen smoothie

Monet kärsivät todellakin viime viikkojen helteestä. Minä puolestani nautin, olen ehdottomasti kesän ja lämmön lapsi. On ihanaa seurata kuinka eri sääolosuhteet luovat eri ihmisille erilaisia tunteita. Sosiaalinen media on täynnä joko onnellisia ihmisiä tai onnettomia. Aika harva on kuitenkaan tyytyväinen, aina on jokin asia pielessä kelissä kuin kelissä.

Mietitään hellettä ja tukahduttavaa kuumuutt; mikä on ehdottoman tärkeää muistaa? No tietenkin tarvittavan nesteen nauttiminen ja syöminen. Monelle tulee huono olo, kun unohdetaan syödä ja juoda tarpeeksi. Kun aurinko paistaa ja ihminen hikoilee, niin nestettä tulisi juoda vähintään litra enemmän kuin normaalisti ja joskus vieläkin enemmän. Ei saa kuitenkaan unohtaa syömistäkään, sillä pelkällä veden juomisella ei saavuteta myöskään kuin huono olo. Monet sanovat ettei saa syötyä, kun on niin kuuma. Hyvä vinkki siihen on erillaiset smoothiet. Niillä saa korvattua ihan kokonaisia aterioita ja lorauttamalla nesteeksi vettä saa myös nesteet kuntoon samalla. Toinen hyvä vinkki on erillaiset vettä sisältävät hedelmät ja kasvikset. Kurkkua ja vesimelonia lautaselle ja niitä napostellen pysyy myös nestetasapaino hyvänä.

Kesäinen mango-mansikkasmoothie

1 annos

Jäisiä mangopaloja n. 50-100g

mansikoita 50-100g

passion skyr drink rahkaa 1/2 pulloa

1/2 banaani

1/2dl kaurahiutaleita

n. 10 kpl pähkinää

kylmää vettä oman tunnon mukaan

jääpaloja haluttaessa

Kaikki aineet blenderiin ja sekaisin. Nauti kylmänä. 

Tämä smoothie korvaa yhden aterian eli voit kuumilla keleillä tehdä tälläisen vaikka lounaaksi.

Suomen kesä on niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Me lasten kanssa nautimme auringosta ihan jokaisella solulla uiden, suppaillen ja smoothieta ja jäätelöitä syöden. Kun kelit hellii kannattaa kaikki liikenevä aika pyrkiä nauttimaan niistä, koska kohta on pimeää ja kylmää taas. 

ps. Tämän hetkinen sade ei kyllä ole minun juttuni yhtään!! Mutta luonto tarvitsee sitä ja olemme siitä kiitollisia.

Ihanaa loppuviikkoa just sulle.

XxX Sanna

 

Napostelu on monen arkkivihollinen

Monesti huomaan ihmisten napostelevan, jopa itseltään hieman salaa. Puhutaan usein, että minä syön todella vähän ja terveellisesti ja silti paino hiipii vaan pikkuhiljaa ylöspäin. Meillä oli viikonloppuna todella intensiivinen taimienistutusprojekti ja huomasin napostelun tulevan kuvaan heti, kun ruokailut menivät vähän miten sattuu.

Niinkuin monet varmasti tietävät, minä jos kuka olen todella tarkka omista syömisistäni ja harvoin lähden mihinkään ilman kunnollisia eväitä. En lähtenyt nytkään, mutta into istuttamiseen oli niin suuri, etten malttanut pitää kunnollisia ruokataukoja ja se näkyi heti naposteluna. Meillä oli autossa karkkia ja sitähän meni sitten oikein urakalla. Kun päivällä kävimme syömässä, niin ruokaakin pystyi syömään kuin hevonen ja kaikki mahdollinen nopea hiilihydraatti upposi aina tilaisuuden tullen. Siinä ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta tajusin miten nopeasti napostelu lähtee käsistä.

Tähän siis vaikuttaa aivan 100% ruokarytmi ja oikeanlainen syöminen. Toki on myös olemassa tapanapostelijat, mutta siitäkin voi opetella pois. Se olo, mikä tulee huonosta syömisestä, on jotakin ihan hirveää. Väsyttää, on nuutunut ja ennenkaikkea pöhöttynyt. Tuntuu, että se sokeri tulee ihosta läpi. Nyt on muistettava myös se, että jos olet tottunut tähän olotilaan, niin sehän ei tunnu siltä. Mutta mietipäs, jos söisit kunnolliset ruuat ja jättäisit napostelut pois, miten hyvä olo sinulla sitten olisikaan?

Minulla on asiakas, joka on taistellut pitkään herkuttelun ja napostelun kanssa. Nyt, kun lisäsimme ruokaa ja teimme niin sanotut herkkupäivät. Saimme tällä keinoin napostelun minimiin ja asiakkaan olo muuttui viikoissa jo paremmaksi. Oli hienoa huomata, kuinka onnellinen hän muutoksesta oli. Ja kun viikkoon tuli päivä jolloin napostelua taas ilmeni, hän huomasi olonsa heti turpeammaksi. Kun sen muutoksen huomaa, niin silloin siitä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Kuten omastakin olostani huomasin, niin napostelulla siirretään sitä oikeaa nälkään tai korvataan kunnon ruoka ja silloinhan ollaan jo menossa pieleen.

Monesti ihmiset saattavat napostella päivän aikaan ison pussillisen karkkia tai sipsiä muiden ruokien lisäksi. Tämä saattaa nostaa päivän energiatasoja huomattavasti ja huomaamatta. Ja tässä piileekin se monen sudenkuoppa painonnousuun, varsinkin jos liikuntaa ei päivään sisälly. Jos mietitään nopeasti vielä päivän energioita, niin keskiverto naisen päivän suositus on n. 2000 kcal. Ja jos se syödään oikeana puhtaana ruokana niin sitä on runsaasti. Päivän aikaan saa syödä useasti ja monipuolisesti. Nälkä ei vaivaa ja energiat riittää. Mutta jos autolla ajellessasi syötkin vaikka suklaalevyn niin siinä tulee jo yli puolet päivän energian saannista. Miettimisen arvoinen juttu.

Hyvin suunniteltu ruoka ja ennenkaikkea sen syöminen takaa sinulle hyvän olon ja kunnolliset energiat päivään. On mukavampi voida hyvin ja olla virkeä, kuin huonosti ja olla väsynyt. Haastankin teidät kaikki lukijani olemaan viikon napostelematta, jos sinulla on siihen taipumusta. Seuraa omaa oloasi ja mieti miltä se tuntuu.

Ihanaa viikkoa!

XxX Sanna

Nopeaa ja hyvää kesäruokaa

Nyt kun kerran on päästy tähän ruoka-aiheeseen niin vielä muutama hyvä ja nopea tippi näin kesäksi, kun koko ajan on kiire ;D Minulla ainakin on näin alkukesästä aina kiire ja hoppu, Pitäisi olla mökillä, ja keretä siivoamaan koti kesäksi. Mehän siis olemme mökillä aina kesäkuun alusta lokakuun puoleen väliin. No sitten, kun kaiken muun lisäksi pitää saada kumpikin paikka kuntoon, on ruuan oltava helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea hyvää.

Tänään esimerkiksi minulla oli lounaaksi tankoparsaa, kanaa ja lohkoperunoita sekä salaattia. Aikaa ruuan valmistukseen meni n. 45 min. Josta siis ruoka oli uunissa 35 minuuttia ja sen ajan pystyin tekemään muuta. Eli siis tein 3 perunasta lohkoja, ne pellille, öljyä päälle ja sitten suolaa ja timjamia. Toisella puolella peltiä tankoparsaa, jonka päälle laitoin kanan filepaloja ja tietenkin vähän voita. Sitten vaan uuniin 225 astetta ja noin 30 minuuttia. Sitten vaan salaattia lautaselle ja odotellaan, että ruoka kypsyy uunissa. Oli todella hyvää ja tuli helposti.

Toinen lämmin ruoka tänään on kanafile-hamppari. Taas nopeaa ja hyvää. Eli file pannulle ja paistetaan kypsäksi. Sitten kaksi siivua täysjyväpaahtoleipää paahtimeen, kun kana on kypsää. Kun leivät ovat lämpöiset rakennetaan hamppari. Mulla siihen tulee chilivalkosilpuliketsuppia, salaattia, suolakurkkua, sinappia, tomaattia ja kurkkua. Ja taas vaan ääntä kohti. Ai että on hyvää ja kivaa vaihtelua normiruokaan.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kumpaakin, jos vaan haluaa hyvää ja nopeasti. Tässä nopeat vinkit teille, ja nyt mökille pesemään ikkunoita.

Ihanaa loppuviikkoa :D

XxX Sanna

Sitkeys, säännöllisyys ja rutiinit palkittiin

Nyt on yhdeksän viikko dieetti ohi. En voi sanoa, että se oli aina helppoa ja mukavaa, mutten myöskään, että se olisi ollut ihan kamalaakaan. Olin päättänyt, että vedän sen loppuun ja teen sen niin hyvin kun vaan pystyn. Matkan aikana oli todella paljon juhlia, oli omat synttärit, pääsiäinen ja vappu. Tuli leivottua todella paljon, tarjolla olisi ollut todella paljon herkkuja. Tässä minua auttoi tietenkin päätös ja rutiinit. Kun söi tasaisesti ja oli suunnitellut asiat etukäteen, niin homma toimi moitteetta.

Toki minua auttoi tämä karanteeni, sain olla kotona. Oli todella helppo suunnitella kaikki syömiset, kun pyöri tässä hellan ympärillä päivät pitkät. Mutta se toi myös omat haasteensa. Ehkä juuri sen takia, että tarjolla oli tuoreita sämpylöitä ja muita herkkuja oikeastaan kokoajan. Minulle on onneksi luotu todella päättäväinen luonne ja jos johonkin alan niin sen teen aina täysillä.

No miten se dieetti sitten meni? Olin suunnitellut siitä yhdeksän viikon mittaisen, vaihtelevilla kaloreilla etenevän, ja paljon lihaskuntotreeniä sisältävän kokonaisuuden. Kalorit olivat kokoajan miinuksella sen 500 kaloria ja saliohjelmat vaihtuivat tiuhaan. Kalorit laskivat loppua kohti ja aerobinen hiukan lisääntyi. Jaksoin kokoajan todella hyvin treenata ja olin täynnä virtaa. Toki huolehdin siitä, että nukuin hyviä yöunia koko dieetin ajan.

Minkälaisia tuloksia sitten sain aikaan? Kävin inbodyssa tammikuun lopussa, kun aloitin erään pienryhmävalmennuksen ja sen mittauksen takia päätin, että nyt on tehtävä jotakin. Painoa oli tuona iltana kertynyt jo yli 61 kiloa. Ja minä en ole painanut niin paljoa ja rasvaprosentti oli kohonnut jo melkein 25%. Toki kaksi lomajaksoa kaukomailla nostivat painoa, mutta se ei ole mikään selitys.

No mitä mä sitten sain aikaan yhdeksässä viikossa? Kun 10.5 äitienpäivä aamuna nousin jälleen inbodypuntarille, olin hiukan epävarma. Oma puntari näytti painon pudonneen dieetin alkupäivästä, joka oli muuten 9.3 (60,3kg) 3 kiloa. Mutta puntari näytti tuona aamuna painoksi 56,8kg toki puntari pudottaa hieman painoa, koska se vähentää vaatteiden painoa. No se paino ei ole se pääasia, vaan kaikki ne muut tulokset joita olin saanut aikaan.

Rasvamassani oli pudonnut 15,4 kg -> 10,3 kg!! Se on ihan älyttömän kova juttu ja olen siitä enemmän kuin onnellinen. Vielä kun otetaan huomioon se, että lihasmassa oli noussut 25,5kg -> 25,9kg. Eli olin saanut tehtyä dieetin aikana lihasta lisää 400 g. Siitä olin enemmän kuin onnellinen, sillä miinuskaloreilla lihaksen tekeminen on aina kova juttu. Sain rasvaprosenttini laskemaan myös 24,9 -> 18,2! Ja se ei ole koskaan ollut näin alhaalla. Tulokset siis olivat parantuneet huimasti ja kyllähän se kroppakin on hieman muuttunut.

Olen ehkä myös ihminen, joka ei ole koskaan tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Mutta nyt täytyy myöntää, että olen kuitenkin vähän ylpeä itsestäni. En ole kuitenkaan enää 25-vuotias, vaikka joskus ehkä kuvittelenkin niin. Mutta olen todistanut sen itselleni, että kun tekee tiukasti töitä ja on ahkera niin tulosta tulee. Se ei ole helppoa ja vaatii paljon täitä, mutta ehdottomasti se on sen arvoista. Olen onnellinen omasta sitkeydestäni ja periksiantamattomuudestani. Puhukoot tulokset myös sen puolesta.

Haluan omalla esimerkilläni näyttää kaikille, että kova työ palkitaan ja myös sen että ohjeita noudattamalla oonistutaan, mutta suurille soolooluille ei ole varaa. No miten tästä sitten jatketaan. Nyt on menossa lepoviikko ja olen herkutellut nyt pari päivää ja voin kertoa, että olo on ihan hirveä. Nyt olen palannut ruotuun ja maanantaina alkaa uusi haaste. Kesä on monelle herkuttelun ja lomailun aikaa, niin myös minulle, mutta nyt ei ole niin. No mitäs mä sitten olen suunnitellut. Lihasta lisää, mutta yritys on saada plussakalorit nosteltua niin ettei läskiä tulisi, mutta lihasta kyllä. Syksyllä nähdään olenko onnistunut siinä!

Ihanaa viikkoa <3

XxX Sanna

Omat äitienpäiväherkkuni

Äitienpäivä on aina ollut minulle tärkeä päivä. Tänä vuonna se on erilainen kuin koskaan ennen, sillä äitienpäivälounas on kotona ja vielä itse tekemänä. Yleensä päivä on ollut sellainen, että minut on aina viety johonkin syömään eikä itse ole tarvinnut tehdä minkään eteen mitään.

Tänä vuonna on se vielä siitäkin syystä minulle erilainen, koska minun dieettini loppuu ja tänään on aika herkutella. No mitä minun äitienpäivälounaaseen kuuluu? Meillä on joulu, elikäs kinkku, lanttu-, bataatti-, porkkana- sekä perunalaatikot. Lohta on tietenkin sekä graavi, että savustettua ja tietenkin salaatti.

Jälkkäripuoli meni sitten jo ehkä jo vähän överiksi. Mutta en osannut päättää mitä haluaisin, niin päätin hemmotella itseäni neljällä eri kakulla. Kyllä tein neljä erilaista kakkua. Ai miksi? No, koska halusin kaikkia niin päätin, että olen ansainnut sen kaiken. Kerron teille mitä ne sitten tein.

Ensimmäiseksi halusin tehdä porkkanakakkua. Löysin ohjeen netin ihmeellisestä maailmasta. Tein sen täytekakun muotoiseksi enkä perus piirakaksi. Seuraavaksi näin ohjeen myslipiirakasta, ja sellainenkin piti sitten tehdä. Nämä ovat ihan uusia tuttavuuksia minulle, koska porkkanakakkukin oli uudenlaisella ohjeella tehty.



Pääsiäisenä kerroin teille yhden lempikakkuni reseptin, piimähyytelökakkuun. Eli sellainen oli pakko tehdä, koska siitä olen melkein nähnyt jo untakin. Sitten ihan perinteinen mansikka-banaanikakku kermakakku oli kanssa tehtävä. Siksi ihan vaan, koska se voisi olla hyvää. Tykkään leipoa ja laittaa ja yrittää opetella aina jotakin uutta. Minusta on myös mukava laittaa ja pyytää sukua syömään, mutta tänä vuonnahan tilanne on valitettavasti toinen.

Nähtäväksi jää nyt miten minun käy ja pystynkö edes kaikkia kakkuja syömään. Kun on ollut tiukalla ruualla monta viikkoa, voi pahaolo yllättää Sannan ja jäädä monet kakut syömättä. Mutta onpahan nyt tehty ja sain jo siitäkin hyvän mielen.

Ihanaa äitienpäivää kaikille, nauttikaa siitä ja voikaa hyvin.

XxX Sanna

Vappu ja munkit

Meillä itse tehdyt munkit kuuluvat kahvipöytään muulloinkin kuin vappuna. Ne ovat kaikkien muiden suurta herkkua paitsi Emmin. Niinpä tänä vappuna lupasin tehdä kaikille omat munkit. Ja kaduin ihan samantien tätä lupausta. No isännälle possumunkkeja vadelmarmeladilla ja vaniljakreemillä, Vilmalle tavallisia sokerimunkkeja ja Emmille donitseja. Itselle en vielä voi tehdä mitään, koska dieetti jatkuu vielä reilun viikon. Se on mennyt ihan hyvin, ehkä hieman enemmän olisin odottanut painon putoamista, mutta onhan tässä vielä viikko aikaa. Ja kyllä minun tekee ihan älyttömän paljon mieli munkkeja!!

Donitseja en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta onneksi meidän internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy ohje jokaiseen vaivaan. Ja täytyyhän sitä kokeilla ihan kaikkea, varsinkin jos lapset haluaa :D Eli siis tuumasta toimeen ja donitsi taikinan tekoon. Se ei onneksi osoittautunut kovinkaan vaikeaksi. Valmiit donitsit oli ihan ok, mutta joudun niitä kyllä hieman duunaamaan seuraavaan kertaan. Minusta niistä tuli hieman kovia.

Possumunkit puolestaan olivat sitten isännän toive. Samasta taikinasta onneksi sai Vilmallekin tavalliset munkit. Laitoin possumunkkien väliin vadelmamarmeladia ja vaniljakreemiä. Niissä ainut haaste oli saada niistä oikean kokoiset ja näköiset. Koko oli ihan ok, mutta munkkien ulkoinen habitus olisi voinut olla parempikin. Maku puolestaan oli kuulemma suussa sulavaa, joten possut tulivat jäädäkseen meidän kahvipöytään.

Miksi nyt kirjoitin munkeista, niin ehdottomasti niiden makean maun takia. Nyt, kun itse olen dieetillä ja munkit ovat itseltä pannassa, niin tykkään tehdä muille sellaisia herkkuja joista he pitävät. En sano sitä etteikö mieliteko olisi ollut todella kova haukata lämmintä munkkia. Ainut mikä minua kannusti olla ottamatta munkkia oli tieto siitä, että viikon päästä voin hyvällä omalla tunnolla sellaisen syödä. Jos en olisi luvannut itselleni, että dieetti loppuu vasta äitienpäivänä olisin varmasti munkkeja maistellut.

Mikäli juuri sinäkin olet dieetillä, muista pitää mielessä se tavoite jota kohti olet menossa. Ja muista miettiä, että vaikka nyt et saakaan munkkia, ei sitä ole iäksi kieletty. Ja parasta, mitä minä olen omalla dieetilläni oppinut, on itseironia, jolla tavallaan kiusaan itseäni. Leipomalla kaikille muille niitä herkkuja joita itse mielelläni söisin. Tieto siitä, että tulee vielä se päivä jolloin itsekin pääsee herkkuihin käsiksi, niin tämä on vain mukavaa.

Nauttikaa vapusta ja kokeilkaa rohkeasti tehdä monenlaisia munkkeja. Ne ei ole vaikeita tehdä, mutta niin hyviä.

Muistakaa rakastaa toisianne <3

XxX Sanna

Dieettaaminen herkkujen keskellä

Kerroin teille joku aika sitten, että nyt on Sannan aika ottaa itseään niskasta kiinni ja karistella ne kasaantuneet kilot, jotka keräsin lomaillessani alkuvuoden. Niinpä aloitin todella tiukan ruokavalion ja treenijakson tähän kevääseen. Laitoin "dieettini" viimeiseksi päiväksi äitienpäivää ennen olevan lauantain. Kaiken kaikkiaan tiukka jaksoni kestää n. 9 viikkoa. Kyseessä on siis todella lyhyt rypistys. Mutta kun kalorit on reippaasti miinuksella ja treenit suhteellisen kovia niin kyllä se vaan kiristää välillä.

Ja vielä tähän ajanjaksoon sattui muutamat synttärit (omat mukaan lukien) ja tämä pääsiäinen niin houkutuksia on todellakin paljon. Mutta olen päättänyt, että nyt ollaan tiukasti, niin periksihän ei voi antaa. Olen myös jemmannut itselleni pääsiäisherkut äitienpäivälle ja toki suunnitellut mitä kaikkea silloin oikein syödään :D Monet varmaan ajattelevat etteihän tuossa ole mitään järkeä, mutta jos haluat saavuttaa jotakin, niin on sen eteen myös tehtävä töitä. Ja myös luovuttava jostakin.

Miten se sitten onnistuu, kaikkien herkkujen ja makkaranpaistoretkien kanssa? Koko homman juju on asenteessa. Sillä oikeanlaisella asenteella pääsee todella pitkälle. Toinen äärettömän hyvä motivaattori on tulokset. Ja kolmatta unohtamatta eli suunnitelmallisuus. Monesti jos ollaan muulla kuin omalla porukalla niin ihmiset alkaa kyselemään, että miksi et syö ja ota nyt. Nyt on helppoa olla, kun ollaan vaan kotona. Käytiin sukulaisnaisen mökillä perjantaina makkaran paistossa, niin minä ajoitin omat ruokani niin, että paistoin kalkkunanakkeja ja söin leivän kanssa. Ja hyvää oli.

Herkkujen kanssa minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmia, mutta pääsiäisen herkkumme piimähyytelökakku teettää todella välillä ongelmia. Sekin on ratkaistu niin, että äitienpäivänä sitä on minulle luvattu. Jos mietin, että oliko nyt oikea aika aloittaa tällainen itsensä kiusaaminen niin tulin siihen tulokseen, että aina on jotakin. On joulua tai juhannusta. Se vaatii vaan päätöksen ja kunnon asenteen.

Minä tykkään haastaa itseäni ja olen mestari myös kiusaamaan itseäni. Meillä leivotaan nyt tämän koronan takia kokoajan jotakin, niin suklaakakkuja on pakkanen pullollaan, kun olen itselleni niitä säästänyt. Mutta jos pääsen tavoitteeseeni, joka oli kieltämättä aika kova ja siinä saattaa tulla pieni pettymys, mutta vielä ei anneta periksi. Niin silloin olen onnellinen ja voin todeta, että kaikki uhraukset kannatti.

Lopussa odottaa minun palkinto päiväni tai oikeastaan kaksi. Sitten viikko huilataan ja aloitetaan uuden tavoitteen kanssa. Minä olen ihminen jolla täytyy olla aina jokin haaste itseni kanssa menossa, sillä muuten laiskistun ja tylsisityn. Ja se vie minun punaisen lankani vika raiteille. Olen jo nyt paljon tyytyväisempi itseeni kuin helmikuussa. Ja sekin kannustaa minua jatkamaan. Vaikka elämässä välillä kiristää ja on tiukempaa, niin aina kannattaa muistaa, ettei se ole pysyvä olotila, vaan jonkinaikainen tila. Minunkin kesäni tulee olemaan paljon rennompi ja odotan sitä jo innolla.

Olen ylpeä omista saavutuksistani tähän asti, mutta hankilimmat viikot ovat vasta edessä. Mutta jos en koskaan valmentajana mene oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, miten voin vaatia sitä asiakkailtani? On myös helpompi valmentaa muita, kuin on itse käynyt ne samat jutut läpi. Tänä iltana meillä herkutellaan itse tehdyillä hamppareilla. Muistakaa, että myös dieetillä voi syödä hyvin ja yleensä myös syödään. 

Ihanaa ja herkkurikasta pääsiäistä kaikille joilla se on mahdollista. Te jotka olette minun kanssani samassa tilassa, niin tsemppiä jatkoon. Kyllä tästä selvitään!

XxX Sanna

Ihana pääsiäiskakku

Meidän perheen ehdoton pääsiäiskakkusuosikki on piimähyytelökakku. Se saattaa kuulostaa oudolta, mutta on todella hyvää ja raikasta. Monet varmasti ajattelevat, että en tykkää piimästä, en edes kokeile. Ehdottomasti kannattaa testata, koska juuri se piimä tekee kakusta hieman kevyemmän. Kyseinen kakku on ollut meillä pääsiäispöydässä jo monena vuonna.

Mikä kakusta tekee sitten niin hyvän? Minusta se on raikas, eikä sitä syödessä tule sellainen "ähky" olo niinkuin vaikka oikein kunnon juustokakusta. Toinen asia, mikä juuri tästä kakusta tekee minun lempparini, on sen tekemisen helppous. Kakun pystyy tekemään ihan jokainen ja epäonnistumisen mahdollisuus on todella pieni. Ja juuri sen takia haluan jakaa teille kaikille tämän reseptin.

PIIMÄHYYTELÖKAKKU

200g Digestive-keksejä

75g sulatettua voita

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4dl piimää (rasvaton)

2 dl kermaa

1/2dl mandariinin mehua

6 liivatelehteä

Päälle 1 purkki hedelmäsosetta (itse käytän aurinkoista)

Murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi niihin. Painele irtopohjavuokan pohjalle ja laita se kylmään. (Itsellä 20cm) 

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Sekoita vaniljasokeri ja sokeri piimään. Vatkaa kerma ja sekoita se piimäseokseen.

Purista madariinista/appelsiinista mehu ja kuumenna se. Sekoita liivatteet (purista niistä ylimääräinen vesi pois) mandariinimehuun. Kaada se ohuena nauhana piimäkermaseokseen. Kaada seos pohjan päälle ja anna hyytyä yön yli. Laita hyytyneen kakun päälle hedelmäsose ja koristele mielesi mukaan.

Kannattaa kokeilla ja jos sen teet kerro minulle mitä tykkäsit. Ihania herkutteluhetkiä!

XxX Sanna

Mitä tänään syötäisiin?

Nyt, kun nuoriso on kotona niin ruuan menekki on kasvanut hurjasti. Kun lapsilta jäi toinen lämmin ruoka pois koulun puolesta, niin se varmasti tuottaa monelle äidille harmaita hiuksia. Ruuanlaitossa itsessään ei ole varmasti monellekaan ongelmaa, vaan ongelma voi tulla siinä, että keksii mitä tekee. Minä olen kamppaillut tämän saman asian kanssa ja ratkaisin, sen ottamalla koko perheen suunnittelemaan viikon ruokalistan kerrallaan.

Meillä jokainen saa päättää 2 ruokaa. Silloin kaikkien lemppari ruuat tulee otettua huomioon. Se myös helpottaa kaupassa käyntiä, joka muutenkin olisi hyvä saada mahdollisimman minimiin. Kaikista parasta siinä on kuitenkin se säästö, joka tulee rahassa ja ainaisesta pähkäilystä mitä tänään syötäisiin. No monet ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät jaksa syödä samaa ruokaa päivätolkulla. Meillä ollaan myös sellaisia, joten olen ratkaissut tämän asian seuraavalla tavalla. Teen aina sellaisen ruuan mitä pystyy syömään jollakin tasolla muunnellen tai sellaisenaan vielä seuraavan päivän lounaalla. Ja sitten päivälliselle aina uusi ruoka. Näin ollen kyllästymisiä ei kerkeä tulemaan.

Mikäli teen keittoja tai laatikoita, niin tulee niitä usein iso määrä. Seuraavan päivän syönnin jälkeen laitan loput pakkaseen, josta ne on helppo ottaa käyttöön sellaiselle päivälle, kun minä en esim. ole kotona. Ja näin saadaan myös ruokahävikki mahdollisimman pieneksi. Jaan teille nyt meidän perheen tämän viikon ruokalistan, jos joku saisi siitä vaikka jonkinlaisen ahaa elämyksen oman perheeseen ruokalistaan.

Maanantai:

Jänispaisti ja perunamuusi

(tiistain aamupalalle muussista perunarieskat ja paistista kastike lounaalle)

Tiistai:

Riisiä ja kanaa uunissa

Keskiviikko:

Makkarakastike ja perunat

(Lounaalla vielä riisiä ja kanaa)

Torstai:

Jauhelihapihviä, kastiketta ja perunat

(muunneltu pyttipannu lounaalla, kastikkeen loppu hyväksi käyttäen)

Perjantai:

Kalakeitto

Lauantai:

Maksakastike ja perunat

(Lounaalla loppu kalakeitto)

Sunnuntai:

Tortillat

Siinä meidän tämä viikko ja viikonlopun aikaan suunnitellaan uusi ensi viikolle. 

XxX Sanna

Vietnamilainen ruoka on ihanaa!

Olen menettänyt sydämeni Aasian ruualle jo lomailessani Thaimaassa. Siellä minulla on tietyt lempparit joita tulee tilattua todella usein. Olen ehkä kuitenkin sellainen tyyppi, että jos olen jotain hyvää löytänyt niin siitä ei vaihdeta. Mutta nyt, kun ollaan täysin eri maassa on pakko kokeilla rohkeasti uutta, että ne omat lempparit löytyy.

No ensimmäiseksi on pakko kehua hotellimme aamupalaa, täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee (paitsi kaurapuuroa). On munakasata, leipää, ihania tuoreita hedelmiä, tuorepuristetut mehut sekä hyvä kahvi. Mutta ei aamupalasta sen enempää. Suurin ero minkä täällä huomasin Thaimaahan on ruokien maku. Täällä ei ole läheskään niin mausteista ruokaa mitä Thaimaassa, mutta silti se on maistuvaa. Täällä ruuat ovat paljon soijapohjaisia ja jokaisessa ruuassa on jotakin ituja tai valkosipulia.

Ruokalistat ovat ainakin täällä Hoi Anissa niin epäselviä, että lähinnä kuvien ja joidenkin sanojen perusteella olen ruokani valinnut. Mutta kertaakaan en ole joutunut pettymään. Vietnamissa on todella paljon nuudelia ja lihaa. Siihen on sitten sekoitettu paikallisia ituja ja raastesalaatteja. Se ero kanssa mikä täällä verrattuna Thaimaahan, on kasvisruokien paljous. Täällä on todella paljon tarjolla kasvisruokaa. No minä olen lähinnä pysytellyt kana ja liha puolella. Olen syönyt joka päivä eri annoksia kaksi ja kaikki ovat olleet todella hyviä.

No jos puhutaan sitten vähän ruokien hinnoista. Hotellilla ruuat ovat huomattavasti kalliimpia kuin 500 metrin päässä kylällä. Täällä salaatti maksaa 200 000 dongia, joka on n. 8€. Tuossa ihan vieressä olevassa ravintolassa ruoka maksaa jälkkäriteen kanssa n. 160 000 dongia, hieman yli 4€. Eli syöminen täällä on lähestulkoon ilmaista, jos vaan lähtee hotellista pois. Emme olekaan paljon hotellilla syöneet, paitsi päivällä vähän jotakin.

Täällä on myös aivan ihania smoothieta ja niitä olenkin tässä altaalla päivällä juonut ennenkuin olemme lähteneet syömään. Kahvi täällä ei ole kovin kummoista ja se onkin tälläiselle kahvin suurkuluttajalle vähän hankalaa. Olen löytänyt kahvin korvikkeeksi inkivääriteen ja se on ihan uskomattoman hyvää. Näin viikon kokemuksella voin todeta, että Vietnam on hyvän ruuan luvattu maa. Voin suositella siis tätä paikkaa myös ruuan perusteella.

Ihanaa viikkoa kaikille ja nauttikaa hyvästä ruuasta <3

XxX Sanna

Jos luopumisen sijaan lisäisit?

Voihan joulu ja sen tuomat herkut. Olen aina ihmetellyt meitä ihmisiä siitä, että ylensyönti alkaa heti jos on joku poikkeava tapahtuma. Sen verran mitä olen nyt seurannut lähipiiriäni ja sosiaalista mediaa, niin minusta tuntuu, että ihmiset ovat seonneet. Mikä hulluus ajaa ihmiset syömään itsensä aivan läkähdyksiin? Tulee olo, että pelko herkkujen loppumisesta ajaa ihmiset syömään niitä kuin viimeistä päivää. Mikä ihmiset ajaa siihen?

Olen miettinyt tätä nyt jonkun aikaa ja tullut siihen tulokseen, että kokoaikainen kieltäminen on yksi mikä voi aiheuttaa tätä. Olen työni puolesta seurannut paljon erilaisten ihmisten kamppailua laihduttamisen ja elämäntaparemonttien kanssa. Lähes jokaisella on ollut todella suuri motivaatio, vaikka nyt näin tammikuun alussa. Elämästä halutaan karsia kaikki "pahat" ruuat pois ja liikuntaa pitää olla ainakin 5 päivänä viikossa. No jokainen tietää mihin se johtaa, ei mihinkään.

Sen takia minä lupasin uuden vuoden lupauksena lisätä itselleni yhden karkkipäivän. Tai onko se nyt herkkupäivä, mutta kuitenkin. Ja niin teen myös ihan jokaisen asiakkaani kanssa, vaikka todella usealla on jo sellainen omassa ravintosuunnitelmassa. Olen tullut siihen tulokseen, että salliminen on ja itsensä hemmottelu tuottaa paremman ja pidemmän lopputuloksen kuin ehdottomuus. Nyt täytyy toki myöntää sellainen asia, että en ole mikään kamala karkin syöjä, mutta haluan myös opettaa lapsilleni sen, että silloin tällöin on hyvä juttu. Meillä olisi varmasti karkkipäivä joka päivä, jos en siihen millään lailla puuttuisi.

Lauantai on se minun päivänä, silloin herkuttelen yhdessä muun perheeni kanssa. Ostan omat irtokarkit, tai leivon pullaa ja nautin siitä. Se on monelle normaali käytäntö, mutta minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut herkkupäiviä, koska en ole niitä halunnut pitää. Monesti minulta myös kysytään, että miksen minä herkuttele? Niin siinäpä hyvä kysymys. Olen entinen läski, ja kyllä voin sanoa itsestäni niin eikä kenenkään tarvitse potea siitä huonoa omaatuntoa. Olin todella ylipainoinen ja mielestäni läski. Lopetin silloin 12 vuotta sitten oikeastaan kaikki herkut ja nyt haluan kokeilla miltä minusta tuntuisi opetella elämään taas niin, että ne kuuluvat elämääni.

Kun minä aloin laihduttaa tein sen juuri niin pilkulleen kuin olin ajatellut. Minulla ei ole minkäänlaisia vaihtoehtoja eikä niitä ole vieläkään, jos päätän jotakin. Mutta nyt haluan kokeilla yhden vuoden täysin erilaista elämää, rentoa, ehkä jopa hieman chillailua. Ei mitään pakottavia treenitavoitteita, vaan tehdään just sitä mikä tuntuu kivalta. Jos haluan nyrkkeillä vedän hanskat käteen ja annan mennä, jos haluan treenata 4 x viikossa salilla niin sitten sitä. Opettelen kuuntelemaan omaa kehoani ensimmäisen kerran elämäni aikana.

Haluan opettaa ihmisille hyvinvointia, onnellisuutta, tietynlaista sinnikkyyttä ja ennen kaikkea haluan opettaa ihmisille unelmointia. En halua kieltää vaan haluan lisätä, antaa vaihtoehtoja, tarjota pitkän tähtäimen hyvinvointia. Ei pikadieettejä, ei ateriankorvikkeita, vaan tavallisen ihmisen tavallista elämää. Ei joulu-, juhannus-, pääsiäis- tai kesäkiloja, vaan kaikkien vuodenaikojen iloja. Terveys edellä ja sopivin tavoittein. Haluan olla itse esimerkkinä, haluan näyttää, että salilla jos halutaan tuloksia on pakko hikoilla ja ehkä joskus piereskellä, jos halutaan pudottaa painoa joka päivä ei voi olla karkkipäivä, mutta joskus voi. Aina ei ole pakko tehdä verenmaku suussa, ei kukaan jaksa niin.  Katsotaan miten minun käy ;D

Ihanaa vuotta 2020 kaikille!

XxX Sanna

Kuinka nauttia joulusta ilman ähkyä?

Joulukuu on vihdoin täällä. Rakastan joulua ja sen tuomaa hössötystä ja stressiä. Joka vuosi vannon, että tänä vuonna aloitan kaiken tekemisen ajoissa, että on sitten aikaa nauttia joulusta. Ja joka kerta huomaan, etten pystynytkään siihen. Minulla on ollut jo jonkun vuoden sellainen tavoite, että teen itse kaikkien joululahjat. Ihmisillä on kaikkea ja siksi olen ajatellut, että itse tekemä on jotenkin ei niin turhaa. Pakettien sisällöt vaihtelevat villasukkien, leivonnaisten sekä itse tekemien pesuaineiden eri variaatioista.

Olen myös aina tehnyt kaikki jouluruuat itse. Joulu on kerran vuodessa ja minun mielestäni ruuan pitää olla hyvää sekä maistuvaa. Työssäni aistin usein asiakkaideni tuskaa joulun ajan herkuttelusta. Kauppojen hyllyt notkuvat jos jonkinlaista suklaata ja herkkua. Joulutorttuja sekä pipareita on tarjolla jokaisessa kahvipöydässä. Monesti kuulen myös, että joulu on kerran vuodessa niin siitä pitää nauttia. Kyllä, mutta miten joulusta saa järkevän ja sopivan mittaisen?

Olen aina ollut sen kannalla, että aatto on se päivä jolloin saa mässätä ja nauttia niistä kaikista joulun herkuista yllin kyllin. Mutta sitä ennen ja sen jälkeen kannattaa järki pitää päässä ja ruokailut järkevinä niin joulustakaan ei tule niin kamalaa kuin ajattelee. Miksi se joulu mahdollistaisi aivan kauhean ylensyömisen? Vieläpä niin, että se pitää aloittaa jo marraskuun puolella? Onko joulun aika taikasana, jonka taakse saa "piiloutua" ja heittää koko elämän ranttaliksi?

Joskus tuntuu, että joulun aika saa ihmiset ihan sekaisin. Tuntuu, että suklaata ei ole tarjolla mihinkään muuhun vuoden aikaan. Minä ohjeistan asiakkaitani aina niin, että joulu on joka vuosi, eikä kannata pitää yllä niitä oppeja, että silloin on lupa mässätä ylettömästi ja monta viikkoa putkeen. Olen itse mieltänyt aaton sellaiseksi herkkupäiväksi, päiväksi jolloin ei ole enää kiirettä ja kaikki se mitä pöydässä on tarjolla rakkaudella. En toki tarkoita sitä, että koko muu joulukuu pitää rajoittaa, mutta järki kannattaa pitää päässä.

Monilla on pikkujouluja, tulee ehkä otettua hieman enemmän alkoholia kuin yleensä. Olo voi olla tuhruinen ja herkuttelu jää yleensä päälle. Mutta jos mietitään jouluruokaa, niin siitä saa pienillä valinnoilla ihan kelpo lautasia. Jouluun kuuluu kalaa, salaatteja, laatikoita sekä tietenkin kinkku. Kun lautasen täytön aloittaa salaatilla ja kalalla niin ollaan jo oikealla tiellä. Sitten kinkkua ja laatikoita ajatuksella niin ei hätää. Joulupöydässä käy usein niin, että syödään itsemme ähkyyn vaikkei olisi nälkäkään. Eli taas malttia, odota ensimmäisen lautasen jälkeen hetki ennenkuin haet lisää. Kylläisyyden tunne ei yleensä tule heti viimeisen haarukallisen jälkeen. Sitten jos vielä on nälkä niin sitten harkitusti lisää. Jälkiruokaa sopivasti niin hyvin onnistui pikkujoulu ruokailu. Ja kun muistaa vielä pitää päivän muut ruokailut aisoissa niin hyvä tuli. Ei siis paastoamalla illan pikkujouluihin.

Tässä muutama vinkki tähän joulukuun alkuun, muistakaa, että nauttia voi järkevästikin.

XxX Sanna

Makaronilaatikko, josta ei ole paluuta vanhaan

Ystävät ovat kultaakin kalliimpia, olen hokenut sitä joka paikassa nyt viimeisen neljä vuotta. Ja kyllä olen edelleen sitä mieltä. Varsinkin sellaiset ystävät, jotka kertovat sinulle maailman parhaat ruokareseptit ja antavat vielä luvan jakaa ne teille rakkaat lukijani. Te, jotka minut tunnette tiedätte, että olen jossakin asioissa ihan neuroottinen. Yksi niistä on juurikin ruoka. Haluan tehdä kaiken itse alusta asti, mahdolisimman puhtaasti ja tietenkin terveellisesti. Nykyään nuukana ihmisenä on tullut vielä lisänä se, että mahdollisimman halvalla ja tietenkin leivinuunissa.

Soittelin elämäni yhdelle tärkeimmistä naisista Saija Heinämäelle maanantaina ja hän kertoi, että oli tehnyt maailmankaikkeuden parasta makaronilaatikkoa ikinä. Porkkana-punajuuriraasteella ja hunajalla höystettynä. Tiesin heti, että tätä on testattava. Niinpä eilen aamulla leivinuuniin sujahti kyseinen laatikko. Ja voi pojat miten se oli hyvää!! Soitin samantien Saijalle ja kysyin saako reseptin jakaa, ja hei tässä se tulee. Sulle ehkä viikonlopun ruoka. 

 Porkkana-punajuurimakaronilaatikko

400g jauhelihaa (minulla oli hirven) 

voi tehdä myös kananjauhelihasta

200-300g makaronia

2-3 porkkanaa

2 punajuurta

Hunajaa

Ruokakerma

2 kananmunaa

Mausteet.

Ruskista jauheliha ja keitä makaronit. Kuori ja raasta isoksi raasteeksi porkkanat sekä punajuuret. Ruskista niitä hetki pannulla ja lisää joukkoon hunajaa, minä laitoin ehkä 1 vähän reippaan ruokalusikallisen. Anna hunajan sulaa raasteen sekaan. Laita uunivuokaan ensin vähän makaronia pohjalle, jauheliha päälle. Laita jauhelihan päälle porkkana-punajuuriraaste ja heitä loput makaronit vielä siihen päälle. Tee ruokakermasta ( minulla oli tavallinen 4% ruokakerma) ja kananmunista ns. munamaito ja mausta se. Minä laitoin suolaa, ja hivenen pippuria. Olin maustanut jauhelihan jo paistuessa. Kaada seos vuokaan ja laita uuniin 200 astetta n. 1 tunti. Nauti salaatin kera.

Maukkaita hetkiä.

XxX Sanna

Terveelliset herkut

 *Sisältää kaupallisia linkkejä

Tämä pimeys mikä meillä tällä hetkellä valitsee on jotakin ihan jäätävää. Tuntuu, kuin aina olisi jonkinlaisessa pussissa. Onneksi satoi edes pieni huntu lunta, niin maisema hieman valostui. Monelle tämä vuoden aika on todella vaikea ja masentava. Monet myös sanovat sen lisäävän makeanhimoa. Ja se varmasti pitää myös paikkansa. Minä ajattelin kasata teille muutaman hyvän ja terveellisemmän vaihtoehdon makeannälkään.

Ensimmäisenä ihan ykköset päiväkahville:

Kauravohvelit

1 kananmuna

1 dl kaurajauhoa tai jauhettuja kaurahiutaleita

20 g vaniljaheraproteiinia *

1-2 tl vaahterasiirappia

1/5 tl leivinjauhetta

1/5 tl suolaa

Nesteeksi kauramaitoa ja vettä niin, että taikinasta tulee juokseva ja helposti paistettava.

Laita vohvelipannulle kookosöljyä ja paista. 

Nauti marjojen kera.

*Koodilla "KK2019" saat -10% ostoksistasi Fastin verkkokaupassa*

Tuoreet marjat/hedelmät dipattuna  sulatettuun tummaan suklaaseen

Välipalaksi on ihana nauttia myös erilaisia hedelmiä, jotka ovat jo valmiiksi makeita. Minä olen myös usein, jos oikein makeanhimo yllättää, dipannut niitä sulatettuun tummaan suklaaseen. Nopeaa helppoa ja varmasti vie sen makean himon mennessään.

Vaikka syksy ja omenoiden aika onkin jo mennyt, niin mikään ei voita omena-kaurapaistosta Sannan tyyliin.

 

Kaura-omenapaistos

 

Paistoksen tulee omenaa 4-5 kpl (riippuu omenan koosta)

 n.3 dl kaurahiutaleita,

n. 1dl kookosrasvaa, kanelia ja pikkasen ruokokidesokeria.

Sitten vaan uuniin 200 asteeseen ehkä puoleksi tunniksi.

Nauti  vaniljapuddingin kanssa.

Dippivihannekset

Televisiota katsellessa voi napostella dippivihanneksia ja tehdä kylkeen dipin. Minä teen usein dipin maitorahkasta, johon laitan sekaan paljon yrttejä. Minun suosikkini on ehdottomasti tzatzikimauste. Lisäksi laitan vielä sitruunapippuria hieman ja nesteeksi puristan joko limen tai sitruunan mehun.

Näillä vinkeillä pääset alkuun ja saat herkkuhampaasi taltutettua :D

XxX Sanna