21. syyskuuta 2020

Kun haluan ihan kaiken ja samaan aikaan!

 

Mitä ihmettä tässä pitäisi alkaa tekemään, kun tuntuu ettei mihinkään kerkeä keskittymään? Kun kokoajan on noin tuhat rautaa tulessa, niin mistään ei loppujen lopuksi tule yhtään mitään. Kaikki tehdään vähän sinne päin ja puolivaloilla. Mikään ei oikein etene mihinkään ja paljon potentiaalia jää vaille kohdetta. Miksi mä sitten teen näin? Koska en osaa tietää mitä minä oikeasti haluan tehdä. Olen liian pätevä moneen hommaan.

Haluan kehittää enemmän valmentamisesta, kehittää nettivalmennusta ja tarjota ihmisille mahdollisimman laadukasta palvelua. Haluan kehittää lisää myös ammatillisuutta maansiirtopuolella, haluan kehittyä rekkakuskina, pyöräkonekuskina ja ehkä myös kaivinkonekuskina. Mutta kumpikin vaatisi 110% sitoutumisen jotta voisin kehittää itseäni vieläkin paremmaksi. Pitäisi vaan osata päättää kumpaan suuntaan lähden. En sano sitä, ettenkö pysty tekemään kumpaakin hyvin ja laadukkaasti, mutta parantamisen varaa olisi kummassakin.

 

Haluaisin vielä kaiken tämän lisäksi parantaa mahdollisuuksiani kertoa ihmisille laadukkaista ja puhtaista luonnonmukaisista tuotteista, joita itse käytän arkielämässäni joka päivä. Sekin vaatisi todella paljon aikaa ja vaivaa, jotta kerkeäisin kartoittaa kaikki mahdolliset tavat viedä asiaani tehokkaasti eteenpäin. 

Kaikista eniten haluaisin olla hyvä ja läsnäoleva äiti, jotta tytöistäni kasvaisi hyviä ja elämään valmiita nuoria ja myöhemmin aikuisia. Nautin, että kotini on siisti ja meillä syödään aina laadukasta ja terveellistä ruokaa. Ja vielä kirsikkana kakkuni päällä on tietenkin oma treenaaminen, jonka haluaisin olevan tehokasta ja eteenpäin vievää. Onko tässä paletissa yhdelle ihmiselle liikaa tavoitetta?

Uskokaa tai älkää niin välillä minusta tuntuu siltä. Paljon pitäisi saada aikaan ja aika vaan loppuu kesken. Jos kirjoitan kalenteriini, että tänä päivänä teen tiettyä hommaa, niin silloin soi puhelin ja pitääkin olla menossa jo ihan toisaalle. Se jos mikä ottaa monesti hermoon, mutta olen yleensä vaan ollut ajattelematta sitä. Yrittäjänä, perheen äitinä ja puolisona olen vaan mukautunut. 


 

Vielä kaikkien näiden lisäksi rakastan sisustamista ja pientä pintaremontointia. Ja ehkä sen takia me vieläkin asustellaan mökillä, kun en ole saanut kotona tehtyä juuri mitään vielä, mitä ennen sinne menoa olen suunnitellut. No huomenna olisi taas muutamaksi tunniksi mahdolisuus mennä sinne touhuamaan. Mutta kaikesta huolimatta olen todella tyytyväinen elämääni ja olen oppinut pyörimään kaikkien asioiden ytimessä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mietin eilenkin, kun oltiin perheen kanssa retkellä, että mistä luopuisin ja mitä alkaisin kehittämään enemmän. Ja tulin siihen tulokseen, että nyt syksyllä ja talvella käytetään suurin energia personal trainerin työn kehittämiseen ja uusien valmennuksien tekemiseen, kun ajopuolella on hiljaista. Ja kesällä sitten taas keskitytään enemmän sinne suuntaan. Ja treenit pidetään mukana kokoajan, mitä nyt ehkä vähän talvella kiritään niissäkin. 

Nyt yritän saada kodin kuntoon, minulla on tyttöjen huoneet siellä aivan levällään, kun niitä hieman päivitetään ja sauna pitäisi käsitellä sielläkin. Ihana kun on tekemistä, ja ehkä minä olen sellainen tuhannen ja yhden työn nainen! Mikäli juuri sinä kärsit samasta ongelmasta, niin asiat kyllä selkiytyy kun niille vaan antaa aikaa.

Ihanaa loppuiltaa just sulle!

XxX Sanna

10. syyskuuta 2020

Korona ja kuntosali

 

Näin kuntosaliyrittäjänä mietin todella paljon, miten tämä korona vaikuttaa kuntosaliin ja sen kävijöihin. Jos mietitään ylipäätään treenaamista, sitähän ei koskaan saisi tehdä kipeänä, mutta siihenkin on justiin niin monta tapaa kuin liikkujaakin. Meillä on täällä maalla on vielä säästytty korona-tartunnoilta, mutta sehän on yksi kaunis päivä, kun se meillekin tulee.

Minä olen tehostanut salilla siivousta ja desinfiointiaineita on tarjolla paljon laitteiden puhdistukseen. Keväällä kaikki olivat paljon enemmän mielestäni varuillaan koronan takia. Ehkä nyt on hieman lipsuttu ja jopa haluttu unohtaa kyseinen virus kokonaan. Minä en missään nimessä tarkoita sitä, että elämä pitäisi lopettaa ja olla vaan kotona, mutta olisi muistettava, ettei ole oikein ajatella tällä hetkellä vaan itsekkäästi.

 


 

Minä olen ohjeistanut kaikkia treenajiani samalla tavalla. Salille on aina tervetullut, jos on terve ja hoitaa oman osansa salin desinfioinin osalta. Riskiryhmäläisiä olen kehottanut olemaan erityisen varovainen. Tämä aika on yrittäjälle todella haastavaa, koska on vaikea valvoa kaikkea 24/7 ja sen takia vastuu jää monesti ihmisille itselleen.

Tämä maailma on varmasti muuttunut pysyvästi tietyllä lailla ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että liikunta tukee positiivisuutta ja tuo hyvänolontunteita. Ja jos salille meno askarruttaa, niin mahdollisuuksia on monia; ihania syyspäiviä viettää metsässä ja ainahan lenkkiin voi sisällyttää kehonpainoliikuntaa. 

 


 

Korona on tullut varmasti jäädäkseen ja meidän täytyy oppia elämään sen kanssa. Muistamaan sen leviämisherkkyys, pysyttävä itse aina askeleen edellä sitä. Muistettava, ettei kipeänä kannata mennä julkisille paikoille, vaikkei tartuntaa välttämättä olisikaan. Vain hoitamalla oman tonttinsa niin hyvin kuin mahdollista, pystyy vaikuttamaan. Kukaan ei voi tässäkään tilanteessa hoitaa muiden asioita. 

Minusta uusi normaali voi olla hyväkin juttu. Ehkä perhe ja sen merkitys korostuu. Oppii nauttimaan pienistä asioista ja hienoista hetkistä vaikka siellä kuntosalilla. Pidetään toisistamme huolta. Ja muistakaa meitä yrittäjiäkin, käyttäkää meidän palveluita, tehkää se vastuullisesti sillä vaan sillä tavoin  voimme teille niitä turvallisesti tarjota.

Pystytään positiviisella mielellä ja nautitaan kaikista huolimatta syksystä.


XxX Sanna

5. syyskuuta 2020

Kahvia ja kaurapaistosta

 

Voi syksy sinä tulit sittenkin. Nyt, kun istun kahvikuppi edessä ja nautin oman puun omenoista tehdyistä kaurapaistosta, voin vihdoin huokaista.  Oli kyllä elämäni kovin remonttikesä. En ole kerennyt tekemään muuta kuin maalaamaan, maalaamaan ja maalaamaan. Kesähän alkoi siitä suuresta ideasta, että mökkimme sauna kaipasi suuresti uutta ilmettä. Niinpä aloitin sen duunaamisen. Kaikesta tekee vielä mielekäämpää se, että tein remonttia aina töiden välissä. Tunnin silloin ja tunnin tällöin. No, sauna saatiin alkukesästä kuntoon ja siitä tuli enemmän kuin hieno.  

Mökimme on pieni ja sen takia tilasimme jo keväällä tytöille nukkuma-aitan tuohon pihaan. Koronan takia se tulikin vasta reilua kuukautta myöhemmin, kun oli suunniteltu. Joten keskellä heinäkuun muita kiireitä tuli vielä aitta ja sen maalaaminen. Yllätyin, miten kauan noinkin pienen aitan maalaminen voi viedä aikaa. Ensin duunasin aitan sisäpuolelta ja sitten päältä. No nyt sekin on onnellisesti tehty. Vielä vähän paikkamaaluuta ja tytöt pääsevät omaan boksiinsa asustelemaan. 

 

Kolmas ja ehkä kaikista eniten odotettu oli mökin pihan laitto. Se on ollut vaiheessa jo kolme vuotta. Pihamme on siis ollut pelkällä hiekalla ja mullalla kolme viimeistä kesää. Ja voin kertoa, että se on ollut jokseenkin raivostuttavaa. Hiekkaa on tullut sisälle ihan kamalasti ja piha on näyttänyt ihan kamalalle. Kaikki on siis ollut enemmän tai vähemmän kesken kokoajan. Ja kun niiden kuntoon laittaminen on ollut minun harteillani, se on kyllä kestänyt.

Aikaa kun on vähän niin valmistakin tulee todella hitaasti. Nyt se vihdoin tapahtui ja me saatiin mökin pihaan kuntta. Työ oli niin suuri, että se yllätti meidät kummatkin. Kolme päivää ja monta miestä töissä, niin vihdoin meillä on mökillä piha. Toki sen verran on vielä vaiheessa, että pihakivetykset puuttuvat, mutta nekin on tulossa vielä tämän syksyn aikana. Vihdoin minulla on sellainen tunne, että tämä mökkiprojekti alkaa olemaan valmis.

On ollut henkisesti aika kova kesä ja alku syksy. Kokoajan on keskeneräisiä hommia, kiire ja aikaa ei oikeastaan yhtään niin epätoivo meinasi iskeä. Nyt voin huokaista ja aloittaa syksyn niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Voin keskittyä omiin hommiin ja mennä aina vapaalla ajalla laittamaan kotia syksykuntoon. Olen enemmän kuin innoissani tulevasta syksystä. Nautin kynttilösitä, takkatulesta ja perheestäni. 

Nyt nautin kahvin ja kaurapaistokseni loppuun. Ihanaa päivää just sulle!

XxX Sanna