12. syyskuuta 2022

Luopuminen, kieltäminen ja valitseminen

 Liian usein me kiellämme itseltämme asoita, joiden kuvittelemme olevan meille pahasta.  Vielä useammin luovumme niistä haikein mielin. Vain harvoin tulee mieleen, että voimme aina valita myös kompromissin näiden kahden välillä. Olen kymmenen vuotta tehnyt työni personal trainerina ja nähnyt monenlaisia yrityksiä muuttaa elämää kohti parempaa. Valitettavan harvoin ääri keinot ovat tuottaneet pysyviä ratkaisuja.

Minulle tapahtui jonkilainen väsyminen työhöni siinä määrin mitä sitä tein. Laskin ihmisille ruokavaliota, tein treeniohjelmia ja elin itse myös todella kurinalaista elämää. Kuulin todella usein, että tee uusi ruokavalio tämä ei toimi tai treeni ei tuota haluttua tulosta. Samalla painin itse ihan samojen ongelmien kanssa. En saanut haluttua tulosta, tiukensin ruokavaliota ja kovensin treeniä. Olikohan siinä mitään järkeä? No ei todellakaan. 

Sitten tuli korona, joka sekoitti ihan koko pakan. Oli pakko rauhoittua ja huilata. Ajattelin, että tämähän menee nopeasti ohi ja sitten mennään vielä kovempaa. No eihän se niin mennyt vaan kärsin koronasta pitkään ja sain astman vielä kaupan päälle. Ensin olin katkera, sitten tajusin miten hyvin pitkästä aikaa voin.

Silloin tajusin, että minun on muutettava tätä minun urapolkuani ja radikaalisti. Idea siihen tuli heti, mutta toteutusta mietin pitkään. Mietin lähinnä, että uskallanko, ostetaanko minun ideaani? Opettelin luottamaan itseeni ja ideaan. Ja näin syntyi elämänäntapamuutoksen esikoulu. Se on verkkovalmennus, jossa käsitellään ainoastaan sinun mieltäsi. Pohditaan juuri sinulle sopivaa polkua kohti uutta ja terveellisempää tulevaisuutta. Se on valmennus missä opetellaan tekemään valintoja, jotka koskettavat sinun jokaista elämän osa-aluetta. 

Se on valmennus missä ei kielletä mitään, vaan opetellaan valitsemaan. Se on valmennus missä ei laihduteta eikä treenata. Miksei? Eikö jokainen halua saada muutoksia aikaan? Haluaa varmaan, mutta onko se mahdollista jos sinun mieli ei ole mukana siinä mitä vaadit itseltäsi? Tämän päivän arki on stressaavaa, uutiset ovat täynnä pelottelua on sotaa, energia kriisiä ja ruuan hinta nousee vaan. Mitä tapahtuu jos stressin päälle vielä lisätään stressiä? No ei se ainakaan helpota tai pitkässä juoksussa onnistu. Sen takia loin ihmisille uuden tavan opetella asioita.

Ensimäinen ryhmä aloittaa ihan juuri, mutta se ei ole viimeinen. Elämäntapamuutoksen esikoulu on niin hieno valmennus, että se on tullut jäädäkseen. Ja minä toivon vilpittömästi, että pystyn auttamaan monia ihmisiä suvaitsevaisempaan, rauhallisempaan ja itseään kunnioittavampaan arkeen. 

Elä päästä seuraavaa valmennuksen alkua valumaan ohitsesi, sillä vain itsensä haastamalla voi oppia.


XxX Sanna

📸 Saija Heinämäki

23. elokuuta 2022

Paljonko hyvinvointi maksaa?

 Monesti kuulen ihmisten kertovan, että en mä voi aloittaa terveellistä elämää, koska se maksaa niin paljon. Olen monilta kysynyt, että mikä siinä maksaa? Vastauksena olen saanut, ruokaan menee rahaa, salikortit on kalliita, varusteisiin menee rahaa ja aika ei riitä mihinkään. Kaikki tämä on totta, mutta onko kaikkeen kuitenkin olemassa ratkaisu, kun tajuaa oman hyvinvoinnin persupalikat.

Minä jos kuka tiedän minkälaista on elää todella tiukalla budjetilla, siis oikeasti tiukalla. Olen mestari pärjäämään pienellä varsinkin, kun lapset oli pieniä. Avain kaikkeen on suunnitelmallisuus. Olen aina kannattanut sitä, että ruoka tehdään itse ja mahdollisuuksien mukaan niin ettei hävikkiä synny. Meillä on ollut jo kauan käytössä ruokalista. Se tehdään joka kuukausi ja niin, että siihen osallistuu jokainen. Joka viikko jokainen saa päättää lempiruokansa ja äiti sitten tunnetusti täyttää ne loput päivät. Tämä säästää rutkasti aikaa ja ennenkaikkea rahaa, koska kaikki turhat ostokset jää näin ollen kauppaan. Ja koskaan ei tule sitä kysymystä, että mitä tänään syödään? Vielä loistavana lisänä tässä on se yhdessä tekeminen, meillä on tyttöjen homma loihtia aina ruokalista pohja ja yhdessä se täytetään.

No se ruuasta. Oletko koskaan miettinyt mitä se hyvinvointi on? Onko se suorittamista, tiukkaa ruokavaliota ja salilla sekä lenkillä olemista? Ainaista kiirettä ja stressiä. Käykö sinulle näin, kun aloitat jonkun uuden dietin tai elämäntapamuutoksen. Et ole ainut valitettavan monelle käy juuri noin minullekin on käynyt niin monet kerrat. Olen kulkenut ympäriinsä ruokarasioden kanssa ja ollut salilla heti, kun se on vaan ollut mahdollista. Se ei todellakaan ole väärin toimittu, vaan silloin ollaan jonkinlaisella dietillä ja yleensä aina aika tiukalla. Ja sitä ei voi jatkua koskaan määräänsä enempää.

Vuosien saatossa ja oikeastaan vasta viimevuoden aikana olen ymmärtänyt mitä se hyvinvointi oikeasti on. Se on rauhaa, hyvää ja terveellistä ruokaa, luonnossa kävelyä sekä sopivassa suhteessa kovaa treeniä. Se on yhdessä oloa perheen kanssa ja pitkiä yöunia. Se on herkuttelua ja hemmottelua sopivassa suhteessa. Kaikkea sitä mitä hyvin suunniteltu arki parhaimmillaan on. Oma hyvinvointi on meidän kaikkien saatavilla, kun sen vaan osaa ottaa. Pienillä muutoksilla ja hyvillä suunnitelmilla elämästä tulee terveellisempää ja toimivampaa. Hyvinvointiin kuuluu jokainen osa-alue meidän elämästä. 

Valitettavan moni meistä itseni mukaan lukien aloittaa uudet asiat niin innolla, että unohtaa melkein kaiken muun ja kun sillä polulla jatkaa liian pitkään pois osaaminen on jo todella hankalaa. Ja sen takia minä olen luonut verkkovalmennuksen elämäntapamuutoksen esikoulun. Siellä ei laihduteta, treenata kovaa tai punnita mitään. Siellä opetellaan hyvinvointia vielä pelkällä ajatuksen tasolla, koska muuten ollaan taas pian samassa oravanpyörässä. Hyvinvointi on myös ihania päikkäreitä lapsi kainalossa, lehden lukua kynttilän valossa ja marjastus retkiä kauniissa luonnossa.

Ja mikä parasta mikään näistä ei ole kallista. Ja onko sillä oikeastaan mitään väliä jos rahat menee siihen,että sinä ja perheesi voitte hyvin ja olette onnellisia. Eikä siihen, että ruuat punnitaan, koko ajan treenataan, nukutaan huonosti kovan stressin takia. Monesti se tulee paljon kalliimmaksi. Ja vielä loppuun pieni huomio, kun asioita muutetaan pikkuhiljaa, niin kehonkoostumus muuttuu siinä sivussa. Muistakaa, että sellainen liekki mikä sisällä palaa se ulospäin loistaa.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna

Kuvat: Saija Heinämäki 

20. elokuuta 2022

Rauhallisemmat illat paremmat unet.

 Kello tikittää pitäisi mennä nukkumaan, mutta jos mä vielä äkkiä katson onko somessa mitään uutta? Kuulostaako tutulta? Minä voin ainakin heti tunnustaa, että olen toiminut näin ihan liian kauan. Somessa aika kuluu kuin siivillä, katsellessa ihmisten stooreja ja lukiessa ystävien facebook päivityksiä. Kello karkaa äkkiä ja pian huomaat jo olevasi toisen vuorokauden puolella. Ja se vaikuttaa meidän seuraavaan päivään.

Sininen valo, joka meidän äly laitteista tulee on verrattavissa auringonvaloon, joka viestittää meidän aivoille, että on vielä päivä. Myöhään illalla puhelinta selaillessa antaa aivoille informaatiota, että päivä jatkuu vielä. Se huonontaa meidän unen saantia huomattavasti ja vaikuttaa suoraan unemme laatuun. Ei siis ole turhaan puhuttu puhelimien jättämistä pois ilta rutiineista ainakin tuntia ennen nukkumaan menoa. Minä jos kuka tiedän ettei se ole helppoa, olen oikea puhelin ajan suurkuluttaja.

No miten se meillä kävi kaikista helpoiten. Sääntö on sama kaikilla. Puhelimet tuodaan niille kuuluvaan paikkaa aluksi arki-iltaisin klo. 21.00. Kaikki tuovat ei ole mitään lipsumisen mahdollisuutta, kun teinit vahtivat meitä aikuisia kuin haukat. Sen verran myönnettäköön, että muutama lipsuminen on sattunut, mutta pääsääntöisesti olemme onnistuneet. 

Minä olen tehnyt itselleni lupauksen, että iltapalan pois siivoamisen jälkeen en tee enää mitään. Olenkin ottanut tavaksi kääriytyä vilttiin sytyttää kynttilät ja lukea hetken jotakin. Olen aina ollut innokas lukija, joten elvytin vanhan harrastuksen uudestaan. Nyt parin viikon aikana olen huomannut ja varsinkin ourasormukseni on huomannut parantuneet yöunet. Uneni on paljon levollisempaa ja olen paljon virkeämpi seuraavana aamuna. Myös arki on paljon soljuvampaa ja hermoja ei kiristä läheskään niin paljon.

Ja hei naiset ja miksei miehetkin, niin silmiini osui jokin aika sitten artikkeli missä kerrottiin, että sininen valo vanhentaa ihoa auringon valoakin enemmän. Tunkeutumalla syvälle ihon sisään ja häiriten kollageenin tuotantoa. Olin aika yllättänyt tästä, koska en ollut aikaisemmin edes ajatellut asiaa. Silmien hyvinvoinnille aiheutuvat haitat olivat kyllä tiedossani. Tämä tieto antoi minulle lisä arvoa jättää puhelin pöydälle illalla ja vaihtaa se hyvään kirjaan tai lehteen.

Suosittelen ehdottomasti tätä käytäntöä varsinkin kouluikäisten lasten perheissä. Meillä puhelimet eivät saa olla öitä tyttöjen huoneessa ja nyt iltakäyttöä on vielä rajoitettu enemmän. Ja se näkyy meidän aamuissa. Helppoa se ei ole, mutta ehdottomasti kaiken sen selittelyn ja taistelun arvoista.

Ihanaa viikonloppua ja hyviä unia.

XxX Sanna

📸 Saija Heinämäki 

12. elokuuta 2022

Arkea helpottavat rutiinit.

 Vihdoin se kauan odotettu arki alkoi ja koulut siinä samalla. Allekirjoittanut joutui oikein istumaan alas ja miettimään, miten ihmeessä se lomamoodi saadaan kääntymään taas toimivaksi arjeksi. Meillä on nyt talossa kaksi yläastetta käyvää teinityttöä ja kaksi yrittäjää. Siinä on baletti pyöritettäväksi, joka onnistuessaan on loistava ja epäonnistuttua ihan katastrofi. 

Minulle on tärkeää, että arki soljuu eikä siinä ole liikaa liikkuvia osia, tai mahdollisia sudenkuoppia. Sen takia meillä on tietyt säännöt. Säännöt, jotka kuuluvat kaikille sillä hetkellä kotona oleville. Meidän perheen pahin sudenkuoppa on ehdottomasti illat, jotka karkaa aina luvattoman myöhäisiksi. Ja senhän tietää jokainen, mitä se meinaa seuraavalle aamulle. Aamut ovat täynnä liian vähän nukkuneita ihmisiä ja suunnatonta kiukkua ja kiirettä.

Sen takia me keksittiin arki-iltoihin klo. 21.00 sääntö. Tämä sääntö tarkoittaa seuraavanlaisia toimenpiteitä. Iltapala ja iltapesut tulee olla suoritettu. Me tykätään saunoa paljon ja ollaankin sovittu, että sauna on joka ilta klo.20.00 valmiina. Ihanne olisi, että myös iltapalat olisi syöty ennen sitä. Kello yhdeksän aikaan televisio laitetaan kiinni ja jokainen tuo puhelimensa sille sovittuun paikkaan. Sen jälkeen alkaa valmistautuminen yöpuulle ja viimeistään klo. 22.00 meidän talo hiljenee ja nukkumatti saa tulla. 

Tämä iltojen rutiini varmistaa sen, että jokainen saa tarvitsemansa yöunen ja seuraava aamu on kaikille helpompi. Olen aina ollut sitä mieltä, että kunnon yöunet ovat avain toimivaan arkeen. Väsyneinä kaikkia kiukuttaa, asioita unohtuu, vahinkoja sattuu ja mikä on kauheinta oppiminen kärsii. Haluan taata perheelleni mahdollisimman hyvän arjen ja koulun sekä töiden sujuvuuden kannalta. 

kun yhdessä sovittiin tämä illan sääntö, siitä ei tullut mitään suuria väitöksiä. Myös avoin ja rehellinen keskustelu ja ennenkaikkea asioiden selittäminen on tärkeää, varsinkin teineille,  jotka mielellään nukkuisivat puhelimet käsissään. Enkä kiellä etteikö se tee itsellekkin hyvää luopua siitä jo siihen aikaan illasta. On ihana päästä iltaisin ajoissa nukkumaan, vaikka joskus väkisinkin tulee muutoksia ja aikataulut pettää. Mutta tässä pätee ihan sama sääntö kuin muissakin muutoksissa. Muutamat lipsahdukset eivät kaada koko venettä, vaan kokonaisuus ratkaisee. Kokeile ihmeessä, jos sun illat tarvitse jonkinlaista rutiinia.

XxX Sanna 

9. elokuuta 2022

Kunnon tavoitteet ovat onnistumisen askeleet.

 Nyt, kun arki on taas polkaistu käyntiin alkaa lehtien sivuilla ja somessa näkyä mainoksia kesä kilojen pudottamisesta. Minusta on ihan jees, että ihmisille annetaan monia mahdollisuuksia päästä eroon kesällä tulleista kiloista tai saada kipinä kadonneeseen liikunnan harrastamiseen. Mutta unohdetaanko tässä taas jälleen kerran se koko prosessin punainen lanka? Tiukat dietit tai kova tehoinen liikunta ei vaan sovi kaikille ja usein jo valmennuksen valinnassa mennään pieleen.

Ensimmäisenä meidän tulisi tietää mitä haluamme? Minkälainen on meidän tavoite? Ja viimeisenä muttei vähäisempänä on tiedostettava omat resurssit ja lähtökohdat millä tavoitteet voidaan saavuttaa. Kun nämä ovat selvillä on aika lähteä valitsemaan se juuri sinulle sopiva valmennus. Ihan ensimmäisenä kannattaa muistaa, että mikään muutos ei tapahdu hetkessä eikä ilman työtä. On mentävä ajassa ehkä hieman taakse päin ja mietittävä, minkälaisia valmennuksia sinulla on käytynä, onko ne tuottaneet tulosta tai ehkä jääneet kesken. Tässä vaiheessa on tärkeää valita erilailla ja tarkastella niitä omia tavoitteista. Koska muutos on myös se, joka vie meidät kohti sitä haluttua lopputulosta.

Aina taaksepäin pakittaminen ei ole huono juttu, vaan saattaa avata meille uusia oivalluksia ja näkökulmia omaan tekemiseen. Omien ajatusten muuttaminen ja uusien toimintamallien oivaltaminen sekä omien tavoitteiden tarkastelu on askel kohti sitä uutta minää. Tavoitteita kannattaa tehdä useita, se yksi mikä on suurin sekä paljon välitavoitteita, joita on helppo saavuttaa. Kannattaa panostaa omaan mieleen ja tehdä unelmataulu tai aarrekartta laittaa se sellaiseen paikkaan mistä näet sen mahdollisimman usein. Etsi itsellesi kuva, joka näyttää sellaiselta ihmiseltä jolta sinä haluat näyttää. Se voi olla onnellinen nainen, vaikka kumisaappaat jalassa vesilammikossa. En nimittäin tarkoittanut tällä välttämättä laihaa tai lihaksikasta henkilö. Vaikkei sekään huono haavekuva ole, jos se sopii sinun tavoitteisiin. Mielellä on nimittäin uskomaton voima onnistumiseen. "Ihminen on sitä, mitä hän ajattelee päivät pitkät! - Ralph Waldo Emerson - 

Olen tehnyt teille Elämäntapamuutoksen esikoulun. Elämäntapamuutoksen esikoulu on verkkovalmmennus, joka on suunniteltu juuri sinulle, joka olet kyllästynyt aloittamaan uuden valmennuksen kesken jääneen tilalle. Elämäntapamuutoksen esikoulu ei ole valmennus jossa saadaan ruokavalio tai treeniohjelma. Se on valmennus jossa opetellaan mieltä valmistautumaan siihen elämäntapamuutokseen, joka muuttaa sinun elämäsi eri suuntaan. Se on valmennus jossa sinä haastat sinun mielesi niihin muutoksiin joita tulevat valmennukset tuovat eteesi. Miksi näin? Sen takia, että olet valmis pääsemään tavoitteisiisi, kun otat toisen askeleesi kohti suurta tavoitettasi. 

Olen tehnyt tätä työtä pitkään ja todennut aika usein saman. Monet hyvin alkaneet valmennukset lopahtavat, kun painoa alkaa junnata, treenitulokset eivät parane tai tavoite on saavutettu. Minusta se on todella harmillista, koska työ on kuitenkin tehty hyvin, miksei siis pidetä kiinni tuloksista ja tehdä uusia tavoitteita. Siksi, koska kaikkeen tähän on hypätty kesken kaiken ja aloitettu jo kolmannelta luokalta. Elämäntapamuutos on opettelua ja oppimista. Kun se tehdään oikein, tuloksetkin ovat pysyviä, kun kivijalka on rakennettu oikeista aineksista. Jos et osaa kirjaimia on vaikea oppia kirjoittamaan. 

Jos sinä olet valmis aloittamaan koulun käynnin uudelleen ja valmis pääsemään huippu arvosanoin yliopistosta, niin lähde nyt eskariin, lupaan tarjoilla sinulle repun täyteen hyviä eväitä ja vielä jatko-opinnot päälle niin, että koko koulutuksen käytyäsi olet varmasti oman elämäsi asiantuntija ja onnistuja.

Ihanaa viikkoa kaikille <3

XxX Sanna

Ps. lisätietoa valmennuksesta saat parhaiten kysymällä sanna.kunnollakuntoon@gmail.com ja pian myös kotisivuilta www.kunnollakuntoon.fi

2. elokuuta 2022

Oletko jo päättänyt epäonnistua?

 En mä kuitenkaan onnistu, kilot tulee kuitenkin takaisin, mulla on aina niin huono tuuri etten kuitenkaan... Kuulostaako tutulta? Oletko sinä tyyppinä sellainen, joka sanoo, että minun tuurillani kaikki menee kuitenkin pilalle. Minä olen ja myönnän sen. Olen ollut aina tietyllä tavalla negatiivisuuteen taipuva ja ajatellut, että vituksi kaikki menee kuitenkin. Se on ollut todella raskasta ja energiaa vievää sekä mikä pahinta tämä ajattelu on ollut kaiken elämisenä esteenä. Muistan, kun ajattelin ensimmäisen avioliittonikin aikaan ettei tämä kestä kuitenkaan eikä se kestänytkään. En tiedä olisiko se kestänyt jos olisin ajatellut toisin, mutta olisin suhtautunut siihen varmasti eri tavalla. 


Teen samaa osittain vieläkin, mutta nykyään saan itseni kiinni tälläisestä ajattelusta ja yritän muuttaa ajatukset positiivisemmaksi. No miksi ihmeessä? Onko sillä jotain väliä miten ajatellaan, jos kerran tähtimerkit on luotu niin, että aina se paska osuu justiin minun tuulettimeen! Niinkuin olen jo aikaisemminkin kertonut olen lähtenyt mukaan menestyvä nainen -verkkovalmennukseen ja siellä olen alkanut muuttaa omia ajatuksiani positiivisimmiksi. Olen rehellisesti ajatellut aina, etten voi menestyä, koska olen vaan Sanna Pylkönmäeltä. Hei miettikää miten typerää, eihän se missä asun tee minusta yhtään sen huonompaa ammattilaista. Toinen ajatukseni on ollut, että meitä tämän alan tekijöitä on jo niin paljon, ettei minulle riitä asiakkaita. No taas haloo Sanna!! Olenko koskaan tosissani yrittänyt, markkinoinut ja antanut ihmisille mahdollisuutta päästä minun valmennuksiini? No en, paitsi joo tässä Pylkönmäellä ja ehkä Saarijärvellä. 

Entäs sitten raha....se perkele, joka määrittelee niin suuren osan meidän elämää. Olen aina ollut vähätuloinen ja lähestulkoon rahaton. Olen aina kuitenkin pärjännyt, ja voisin kirjoittaa kirjan siitä miten pienellä rahalla tullaan toimeen ja voidaan elää todella hyvääkin elämää. Rahan arvon huomaa vasta silloin kun sitä ei enää ole. Muistan aina, kun tytöt oli pieniä ja soitin äidilleni, kuinka kaikki laskut oli maksettu ja tilille jäi +0,37€ ja voi kuinka onnellinen olinkaan. Äitini sanoi jo silloin, että tuo ei ole ihmisen elämää. Minulle se oli. Nyt olen opetellut ajattelemaan rahasta erilailla positiivisemmin. Ajattelin tehdä siitä uuden parhaan kaverini. Olen nykyään omassa mielessäni esirikas. 


Hyvinvointi on ollut minulle aina itsestään selvyys, koska olen voinut aina todella hyvin. Nyt korona kuritti minua kyllä todella paljon ja olen vieläkin osittain kipeä. Yskin yöt ja lihakseni ovat todella kipeät. Taas vaivuin viime viikolla negatiiviseen mielentilaan, kun kävin salilla ja tulin niin kipeäksi ettei jalkoihin kärsinyt edes koskea. Heti ajattelin, että vitun korona, en pysty enää koskaan treenaamaan. Eilen "läimäisin" itseäni poskelle ja käskin olla hiljaa. Jos ajattelen noin en ole kykenevä koskaan enää treenaamaan. Muutin omaa tyyliäni, menin salille tein vähän kevyemmin ja päätin, että pikkuhiljaa tästäkin noustaan. Ja selvisin en ole kipeä, mutta fiilis on hyvä.

Jos sinä etä luota itseesi ja omaan mahdollisuuteesi onnistua ei kukaan sit voi puolestasi tehdä. En olisi uskonut miten suuri voima ajatuksilla voi olla, miten paljon pelkät sanan muutokset voivat vaikuttaa. Jos aina jo lähtiessä päättää ettei onnistu kuitenkaan ei kannata edes yrittää. Vaan rypeä ihan suosiolla siinä suossa ja vaipua syvempään negatiivisuuteen. Mutta ajattelemalla, että nyt onnistun ja voin olla ylpeä siitä niin mahdollisuudet tuplaantuvat heti. En sano, että menestys on taattu, mutta ainakin se on lähempänä kuin koskaan. Mä lupaan kertoa, miten mun matka etenee uusilla ajatuksilla ja toivoisin, että sinäkin kertoisit jos muutat polkusi kulkua.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna 

25. heinäkuuta 2022

Menneisyytesi kivikot eivät määritä tulevaisuutesi maisemaa.

Olen omasta mielestäni ollut aina itsevarma ja omistanut  hyvän itsetunnon. Ehkä jossain määrin olenkin, mutta oikeasti en taida olla. Olen epävarma, ajattelen liikaa pessimistiseen tapaan asioista. Mieleeni hiipii liian usein ajatus, etten onnistu kuitenkaan tai, että olenko tarpeeksi hyvä siinä mitä teen.  Ja juuri se on esteenä oman menestykseni tiellä.



Olen ollut aivan loistavassa nettivalmennuksessa jo 2 kuukautta. Menestyvä nainen 2.0 on luotu naisille, jotka tietävät mitä haluavat, mutta eivät omin avuin pääse alkuun menestyksensä polulla. Valmennus on kahden huikean naisen luotsaama, Se on Hänessä- brändin takaa tuttujen Elina Virran ja Katri Vaajamon. Tämä valmennus on ollut matka itseeni oman mieleni syövereihin. Ja voi kuinka hankalaa onkaan muuttaa omia ajatuksiaan, mitä on itselleen pitkän aikaa syöttänyt. 

Erään video palaverin jälkeen tajusin, kuinka edelleen pyörin sitä samaa kehää, vaikka kuinka uskottelin itselleni muuta. Mikään ei muutu jos ei ole valmis luopumaan jostain ja tuomaan tilalle jotain uutta. Tämä matka on yhtäaikaa todella hieno, mutta myös hämmentävä. Omien ajatusten muuttaminen ei ole niin yksinkertaista kuin ajatellaan. 

Muutos lähtee aina sinusta itsestä oli se sitten mitä tahansa. Kun on puhutaan oman elämän muuttamisesta siitä, kuinka tavoitellaan omia unelmiaan, on matka käytävä rauhassa ja pieni askel kerrallaan. Annettava aikaa omalle mielelle muuttaa vanhoja opittuja tapoja. Ja mikä tärkeintä osata ottaa vastaan apua ja kuunnella mitä annettavaa ympärillä olevalla maailmalla on. 

Onni on se ettei kenenkään tarvitse täällä pärjätä yksin, vaan tarjolla on monenlaista apua. On aina muistettava ettei menneisyytesi kivikot määritä tulevaisuutesi maisemaa, vaan sen määrittää sinä itse. Sinun halusi muuttaa juuri sitä polkua jota olet kävellyt pitkän matkan. Olla rohkea ja alkaa tekemään juuri niitä asioita joita rakastat, vaikkei vastaranta näykkään selkeänä edessäsi. Oli se sitten mihin elämän osa-alueeseen liittyvää.

Olen erittäin tyytyväinen, kun lähdin kyseiseen valmennukseen ja uskalsin ottaa ensimmäisen askeleen työurani uudella polulla. Polku on varmasti pitkä, mutta minä päätän siitä onko se kivinen vai kaunis. Kauneutta toivon ja sitä lähden tavoittelemaan, olen valmis tekemään paljon töitä sen eteen, että saan tehdä mitä rakastan.

Muista, että meillä kaikilla on sama mahdollisuus muuttaa oman tulevaisuutemme maisemaa jos vaan haluamme. Kaikilla on oikeus tehdä sitä mitä rakastaa, kun se halu tulee suoraan sydämmestä kaikilla on myös mahdollisuus onnistua. Näillä ajatuksilla tähän viikkoon.

XxX Sanna 

13. heinäkuuta 2022

Hyvä terveys -lehti ja minä!!!

 Kun joku aika sitten facebookin messingeriin tuli viesti, jossa tiedusteltiin voitaisiinko minusta tehdä lehteen juttu, olin aivan, että mitä?? Viestissä kerrottiin, että juttu tehtäisiin mikroneulauksesta, joka minulle oli tehny hormonaalisen aknen hoitoon jokunen aika sitten. Viestissä oli vielä, että ajatuksen tehdä juttu minusta oli saatu blogini kautta. Siis oikeasti, minun blogiani oli lukenut joku joka halusi tehdä minusta jutun lehteen. Lehden nimikin oli viestissä mainittu, mutten kiinnittänyt siihen silloin mitään huomiota. Suostuin ilman muuta jutun tekoon välitttömästi. 

Toimittaja soitti muutaman päivän päästä ja lupasi lähettää kysymykset minulle sähköpostiin ja samalla sovittiin haastattelu päivä. Kun haastattelua tehtiin sain jostakin päähäni ajatuksen, että juttu tulisi apteekissa ilmestyvään lehteen. Jutusta tuli hyvä ja meillä synkkasi heti toimittajan kanssa, juttua olisi piisannut vaikka useampaankin juttuun :D 

Seuraavaksi oli valokuvien vuoro, kuvaaja oli minuun yhteydessä ja sovimme treffit meille. Oli hei ihan yli hienoa olla oikean kuvaajan kuvattavana useampi tunti. Siinä kun kiertelimme etsien hyviä kuvauspaikkoja,  tuli puhetta lehden ilmestymispäivästä. Kuvaajalle kerroin, että lehtihän tulee apteekkiin, johon kuvaaja, että ei kyllä tule, vaan kyseessä on Hyvä Terveys -lehti! Kesti hetken ennenkuin aivoni jäsentelivät minulle tiedon siihen muotoon, että sen ymmärsin.

Siis Hyvä Terveys -lehti ja minusta juttu siihen. Kuvaaja kysyi, että enkö oikeasti tiennyt mihin juttu tulee. Sanoin, että tiesin, mutta olin väärässä lehdessä. En ehkä vieläkään voi uskoa, että minusta siis minusta ihan vaan Sannasta Pylkönmäeltä on tehty juttu, ihan oikeaan lehteen. Siis vau! Kuvauspäivä oli hauska, vaikka tieto jutun todellisesta ilmestymispaikasta tulikin minulle vähän yllätyksenä. Yllätyin kuinka hyvin selvisin kameran edessä ja  loppuakohden aloin nauttia siitä. Olisi hienoa, kun olisi luottokuvaaja jonka kanssa voisi tehdä töitä.

No se kuvista, sitten tuli se suuri päivä, kun lehti ilmestyi 6.7. Menin postilaatikolle kuin lapsi, joka odottaa joulupukkia. Lehteä ei ollut!! Jouduin odottamaan sitä aina perjantaihin asti, ja käsiini sain sen vasta sunnuntaina. Ja siellä se oli,  kaksi sivua tekstiä ja yhden sivun kokoinen kuva!! 

Kuva; Kristiina Kontoniemi

Nyt, kun lehti on ulkona niin alan vasta ymmärtämään miten hienoa on, että juuri minusta on se juttu tehty. Ei sitä ihan joka päivä pääse aikakausilehteen. Olen vieläkin hyvin hämmentynyt siitä, että blogini kautta sain jotain näin siistiä. Joku heti kävi komentoimassa, että sehän oli vaan ihonhoitoon liittyvä juttu. Niin olikin ja se juttu oli minusta ja minun ihoni ongelmat ja niiden hoito ovat muovanneet minusta juuri tälläisen naisen, josta tehtiin juttu Hyvä Terveys -lehteen. 

Hyviä asioita tapahtuu, kun niihin jaksaa uskoa ja niiden eteen jaksaa tehdä töitä. Olen intoa täynnä ja uskon todellakin parempaan huomiseen. Hei minun tässäkään päivässä ei ole mitään vikaa, mutta omat tavoitteeni ovat nyt todella nousussa varsinkin oman yritykseni suhteen, nyt on minun aikani antaa teille kaikki minun ammattitaidostani. Tulette saamaan hienoja juttuja ja mahtavia valmennusmahdollisuuksia. Niihin kannattaa tarttua ja aloittaa oma matka kohti parempaa minää. Sitä ennen voitte fiilistellä minun kanssani tätä minun juttuani, Laitan tähän vielä linkin jolla pääsette lehden digisivustolle ja juttu löytyy myös sieltä. 

"https://www.digilehdet.fi/hyvaterveys/9ed8ad49-b5c7-47a5-8c81-d75c9fb55dd1"

Ihanaa sadepäivää kaikille.

XxX Sanna 

5. heinäkuuta 2022

Treeni stressi

"Teksti sisältää mainoslinkkejä, Linkki merkitty*-merkillä"

 Minun on pakko myöntää, että olen ollut aina suorittaja tyyppi. Varsinkin treenatessa, jos olen päättänyt, että 4x viikossa treenataan, niin silloin treenataan. Nyt koronan sairastamisen jälkeen, en ole saanut minkäänlaista motivaatiota lähteä salille tai kaivaa kahvakuulia esiin ja alkaa heilutella. Ei vaan yksinkertaisesti huvita ja kokoajan on kaikkea muuta niin paljon.

Olen käynyt salilla treenaamassa viimeksi kolme viikkoa sitten. Poden asiasta kokoajan huonoa omatuntoa, mutta silti en saa aikaiseksi. Eilen aamulla viimeksi tästä asiasta ystäväni kanssa puhuin ja hän lohdutti, että teen niin paljon kaikkea muuta, että ei syytä huoleen.

Kyllä se on totta, meillä on paljon pihahommia, puusavotta on loppumaton ja hallikin pitäisi maalata. Ja kaiken lisäksi on kaikki omat työt ja kesäloma reissukin pitäisi tytöille järjestää. Mutta joka kerta kuin avaan somen niin joku treenaa jossakin laiturilla tai puistossa. Ja kaikialla tulee vastaan jos jonkinlaista treeniä. Samaistuuko kukaan? Mutta miksi siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa? Jos itse ei nyt tällä hetkellä kykene salille, vaan päivät heiluu isojen polttopuiden kanssa, niin onko se huonompi? Ei se ole, mutta oma pää tekee siitä sellaisen, ainakin minulla. 

Joka aamu (paitsi tappohelteet) käyn koiran kanssa lenkillä 6-8 kilometriä. Hei sehän on liikuntaa. Päivisin sitten touhuan kaikkea muuta ja vähintään 3 iltana me joko tehdään puita tai maalataan. Ja silti minusta tuntuu ettei se riitä. Taas oli Sannan pysähtymisen paikka. Olen yrittänyt päästä tästä kamalasta suorittamisesta eroon, se ei ole helppoa, mutta opeteltavissa.

Minulla on Ouran älysormus, joka kertoo todella hyvin siitä missä mennään. Ja minulla on kaikki palautumisajat ja leposykeet punaisella. Ja vieläkö olisi viisasta treeanata tähän hetkeen kamalasti? No ei ja siksi olenkin päättänyt, että en enää stressaa siitä milloin kerkeän salille tai hakemaan kahvakuulat mökille, niiden aika varmasti on vielä, mutta ei juuri nyt.

Kirjoitin aiheesta siksi, että jokainen meistä voisi nauttia kesästä ja sen treeneistä juuri sellaisina kuin haluaa, aina kaiken ei tarvitse olla samanlaista ollakseen tehokasta ja kehittävää. Nyt nostellaan halkoja ja talvella sitten taas puntteja. On ihana nauttia tästä kiireestä ilman, että vielä koen huonoa omaatuntoa tekemättömistä treeneistä. Minulle tämä olotila ei todellakaan ole normaali, saati helppo. Pienin askelin, porras portaalta matkaan kohti tasapainoisempaa itseäni. 

Nyt alan aamupalalle ja sitten päivän töihin. Loppuviikosta onkin jännää, kun lähdetään tyttöjen ja meidän karvalapsen kanssa näyttelyhommiin. 

Ihanaa viikkoa kaikille. 

XxX Sanna

Ps. Laitan vielä teille Linkin sinne puhti.fi sivustolle ja Koodilla; KESÄPUHTI saa -15% kaikista verikokeista ja testeistä. 

*https://at.puhti.fi/t/t?a=1299881114&as=1729507042&t=2&tk=1*

30. kesäkuuta 2022

Tiedätkö sinä miten kehosi voi?

Kirjoitus sisältää mainoslinkin. Linkki on  merkitty-" merkein.  

Istuin tänään aamukahvilla laiturin nokassa ja fiilistelin elämää. Sitä miten ihanaa se on ja miten kaikin puolin olen onnellinen. Vaikka minulla onkin nyt ihan uusia suunnitelmia oman elämäni varalle, niin kutakuinkin kaikki on todella hyvin. Kun siinä katselin järven pintaa ja kuuntelin lintujen laulua, niin mietin, että milloinkas viimeksi olenkaan käynyt verikokeissa. Ja muistin, ettei siitä onneksi kovin kauaa ole.

Meillä on erään ystäväni kanssa perinne, jo vuosien perinne, että käydään 1-2 x vuodessa täydellisissä verikokeissa. Puhti.fi on se meidän luotto paikka missä aina käydään. Se on myös meille sellainen ystävyys päivä. Käydään syömässä, aika usein aamupalalla jossakin, koska mennään aina mahdollisimman aikaisin kokeisiin, ilman kahvia ei pitkälle pärjää.

Monet ovat kyselleet minulta, että miksi käyn sellaisissa? Minua kiinnostaa miten kehoni voi. Haluan tietää mitkä ovat rauta-arvoni, D-vitamiini tasoni sekä muut arvot, joilla on merkitystä minun hyvinvointiini. Meillä on suvussa, kuitenkin paljon perinnöllisiä sairauksia, joiden syntyä pystyn säännöllisillä verikokeilla seuraamaan. En halua olla tietämätön minun omasta hyvinvoinnistani, jos voin siitä aika-ajoin ottaa selvää. 

No miksi Puhti? Sinne pääsee ilman lääkärin ajanvarausta, tulokset tulee nopeasti suoraan kännykkään ja vielä niin yksinkertaisesti ilmoitettuna, että jokainen osaa niitä tulkita. Monesti olen vastannut, kun minulta kysytään, miksi maksat niistä, kun voisit mennä kunnallisen kautta kokeisiin, niin en päääse. Olen nuori, perusterve nainen, ei minulle tehdä noin laajoja verikokeita. 

No miksi haluan käydä niissä ja miksi suosittelen niitä kaikille. Syy on selvä, jos et huolehdi itsestä ja tee ennaltaehkäiseviä toimia, voi moni asia mennä jo pahasti pieleen. Ajatellaanpa vaikka d-vitamiini tasoja tai paljon puhuttua ferritiiniarvoa. Leikitäämpä niin, että minä tunnen oloni väsyneeksi ja voimattomaksi. Menen lääkäriin tai vielä pahempaa etten mene, vaan pusken vaan eteenpäin. Jos käyn lääkärissä todennäköisesti minusta otetaan peruslabrat, jotka ovat kunnossa ja sanotaan, että huilailet vaan kyllä se sillä ohi menee. Ja kokoajan minun arvoni huononevat, koska en osaa oikein niihin puuttua. 

D-viitamiini taso on ihmisen jaksamiselle tärkeä, meillä aurinko paistaa harvoin ja vähän. Ruokiin on jonkinverran d-vitamiinia lisätty, mutta ei kuitenkaan ehkä tarpeeksi. Purkista osa syö sitä, mutta aika varovaisia määriä.  Minulla on kerran ollut vuosia sitten d-vitamiini tasot päin pyllyä, olin aivan poissa pelistä, kun sain ne nousemaan olen pitänyt niistä huolta. Kaikki se mitä voit tehdä oman hyvinvointisi eteen on kaiken sen rahan arvoista. Vain hyvin voiva sinä, olet itsesi paras versio.

Minä suosittelen kaikille puhti.fi verikokeita. Selvitä miten juuri sinun kehosi voi, jos on puutteita korjaa ne, jos ei jatka samaan malliin. Laitan sinulle tuohon linkin, mitä kautta pääset Puhti.fi etusivulle, valitsemaan juuri sinulle sopivan verikoepaketin.

"https://at.puhti.fi/t/t?a=1299881114&as=1729507042&t=2&tk=1"

ALEKOODI: KESÄPUHTI -15% koko heinäkuun ajan verikokeista ja testeistä.

Ihanaa viikonloppua.

XxX Sanna  





27. kesäkuuta 2022

Elämäntapamuutoksen esikoulu!

 Onko sulla usein se maanantai, että aloitat uuden elämän? Onko takataskussasi useita ostettuja ja kesken jääneitä verkkovalmennuksia? Tyssääkö muutokset usein ajanpuutteeseen, jouluun tai juhannukseen? Minulla on sinulle näihin ongelmiin ratkaisu.

Elämäntapamuutoksen esikoulu on verkkovalmennus muutoksesta, valmistautumisesta ja onnistumisesta. 

Valmennuksen aikana pohditaan syitä miksi muutosta halutaan, mitkä asiat vaikeuttavat muutoksen onnistumista, saat työkaluja sekä valmiuksia tunnistaa omia voimavarojasi ja vahvuuksiasi joilla voit räjäyttää oman elämäsi pajatson. Valmennuksen jälkeen olet valmis saavuttamaan haaveilemasi elämäntapamuutoksen ja onnistut viemään loppuun aloittamasi verkkovalmennukset. 

Valmennuksen pääpaino on sinussa itsessä, omien uskomusten ja rajoittavien tekijöiden löytämisessä sekä muuttamisessa. Elämäntapamuutoksen esikoulu tekee sinusta valmiimman kohtaamaan uuden elämäsi sudenkuopat. 

Valmennuksen kesto on 1 kuukausi viikottain vaihtuvin teemoin ja tehtävin. Valmennus toteutetaan verkkoaplikaatiolla, ja se toimii sekä älypuhelimella että tietokoneella.

Jos sinusta tuntuu, että tämä valmennus on juuri se mitä tarvitset, ota rohkeasti yhteyttä sähöpostilla osoitteeseen sanna.kunnollakuntoon@gmail.com ja kysy lisää.


XxX  Sanna




22. kesäkuuta 2022

Juhannus, nyt jo!

 Mihin ihmeeseen tämä kesä oikein menee? Nyt ollaan jo juhannus viikossa ja eilen oli vuoden pisin päivä. Syksy alkaa lähenemään, vaikken ole vielä päässyt edes ajatuksen tasolla siihen. että on kesä. Olen yleensä tehnyt juhannukseksi kaiken mahdollisen, on siivottu, puunattu, laitettu kesäkukat ja leivottu. Nyt en ole tehnyt mitään noista. Olen tehnyt ihan kaikkea muuta, en ole edes treenannut, kun olen ollut niin kaiken uuden luomisen pauloissa. 

Mietin juuri äsken, että mitä tarjoan juhannuksena, mutta sitten tajusin, että mehän ollaan isännän kanssa ihan kahden. Saa olla vaan ja nauttia, en aikonut 3 päivään tehdä muuta kuin istua paljussa, syödä hyvin, ja toivottavasti saan nauttia auringosta. 

Olen ylpeän itsestäni, siitä ainaisesta suorittajasta, kun osasin antaa olla. En käyttänyt aikaani siihen, mitä olen aina tehnyt, vaan siksi, kun se kuuluu juhannukseen. Olen sen sijaan käyttänyt aikani siihen, mistä tulen onnelliseksi, siihen missä olen hyvä ja siihen millä koen olevan juuri tällä hetkellä merkitystä. Eli itseeni, omaan kehitykseeni ja hyvinvointiin. 

Olen vihdoin alkanut elää sitä omaa unelmaani, sitä joka on minua. En sano sitä, ettenkö perjantaina leivo jotakin pientä meille kahvin kanssa, mutta enää se ei ole pakonomaista. Vanhoista rutiineista on todella vaikea päästää irti, mutta jos haluaa jotakin uutta tilalle, on jostakin pakko luopua. Olen ensimmäisen kerran elämässäni minä Sanna, olen äiti, vaimo ja ystävä, mutta olen ne kaikki sen jälkeen, kun olen ensin minä itse. En tiedä saatteko kiinni tästä ajatuksesta, mutta toivottavasti se näkyy teille tässä syksyn aikana. 

Kuva; Kristiina Kontoniemi.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille, nauttikaa siitä ihan jokaisella solulla.

Ps. Heinäkuun 6. päivä ilmestyy Hyvä Terveys lehti, kannattaa ostaa ja lukea tarkkaan siellä voi olla tuttuja :D Olen tästäkin asiasta todella innoissani ja ennen kaikkea ylpeä, hei mitään ei voi saavuttaa, jos ei uskalla unelmoida isosti.


XxX Sanna 

13. kesäkuuta 2022

Miten selvitä ilman lisäkiloja kesän juhlista?

 Kesä, mikä ihana syy pitää juhlat. Kesällä on yleensä paljon juhlia. Monet meistä käyttää keväällä aikaa diettaamiseen tai kropan muokkaamiseen, että näyttäisi sitten kesän juhlissa mahdollisimman hyvältä. Ja en kiellä ettenkö myös itse mieti miltä kesällä näytän ja miten ihana olisi saada tälle kesälle just se unelmien bikinikroppa. Moni saavuttaankin sen, mutta miten sen ylläpitäminen kesällä onnistuu?


Yleensähän juhlat ajoittuu viikonlopuille, joten viikolla kannattaa kiinnittää huomiota syömiseen sekä liikkumiseen. Jos viikolla syö puhtaasti ja pikkusen alle kulutuksen, niin viikonlopun juhlat eivät vaikuta niin radikaalisti kroppaan. Pitää muistaa, että kroppa kerää nestettä aina jos syödään raskaammin kuin normaalisti tai juodaan alkoholia. Pitää muistaa myös hetkellinen neste kropassa näkyy painon nousuna ja pöhöttyneenä olona ei kyseessä ole rasva. Joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka sunnuntaina olisikin todella "norsu"olo. 

Kun maanantai aamu koittaa, otat kopin taas fiksusta ruokailusta ja lisäät viikkoosi sopivasti liikuntaa, pääset viikonloppuna tulleesta nestepöhöstä jälleen eroon. Ei kannata ottaa kesää liian vakavasti ja pilata sitä liiallisella tiukkuudella. Elämästä pitää nauttia ja osata ottaa rennosti. Kun perus palikat ja rutiinit on kunnossa, ei kesäkään vaikuta niihin pysyvästi. 

Pitää muistaa myös se, että muutama kesäkilo ei haittaa mitään ja kaikkien ei tarvitse miettiä kesällä painoaan tai ulkomuotoaan ollenkaan. Kirjoitinkin asiasta siksi, että niillä joilla on vääriä ajatuksia kesästä ja juhlista niin saisivat nauttia siitä kunnolla. Eli, kun viikot ollaan tiukkemmin niin voidaan viikonloppuna relata. 

Hei jokainen on upea kesämekoissaan, mutta tässä muutama vinkki siihen, millä kevään työ ei valu hukkaan ja jokainen voi nauttia kesästä täysin siemauksin.

Ihanaa kesää <3

XxX Sanna

8. kesäkuuta 2022

Uskomukset ohjaa elämäämme?

 Olen aloittanut uuden vaiheen elämässäni, ottanut askeleen kohti uutta normaalia. Olen nyt 39 vuotias nainen. Olen kahden ihanan lapsen äiti, rakastamani aviomiehen vaimo, yrittäjä sekä ystävä. Olen kokenut elämässäni paljon menetyksiä, olen ollut monessa liemessä, olen saanut kokea myös paljon onnen tunteita. Olen saavuttanut kaiken tämän ollessani juuri tällainen kuin olen.


Mutta mitä voisin saavuttaa, jos uskaltaisin muuttaa itseäni? Haaveilla suuresti, unelmoida paljosta. Vaikka olenkin monien mielestä vahva ja hyvän itsetunnon omaava, niin oikeasti olen aika rikkinäinen, monesti petetty ja haukuttu nainen. Olen herkkä ja toisaalta myös aika arka. Arka voi olla tietysti väärä sana, voisin kuvailla itseäni myös epäilijänä. Ajattelen aina, etten minä voi, koska olen vain minä. Pessimisti olen myös luonteeltani.

Mutta nyt olen päättänyt lopettaa sen, ikuisen en mä, ei musta kuitenkaan, ei kukaan osta valmennuksiani kuitenkaan. Ja ei varmasti mikään muutu, jos aina ajattelen niin ja jos aina laitan kaikki muut itseni edelle. Olen tajunnut nyt viimeisen kahden viikon aikana, että jos nyt en ota itseäni niskasta kiinni ja ala elä haaveitteni eteen, niin ei sitä päivää tule koskaan.


En missään nimessä sano, että se olisi helppoa, tai ettenkö sorru tähän en pysty ajatteluun usein, mutta haluan muuttaa ajatuksiani. Haluan uskoa itseeni ja haluan, että pystyn tuottamaan jotain sellaista mikä myös auttaa muita ihmisiä kohti omia unelmiaan. Miksen voisi haaveilla isosti? Miksen voisi haluta olla ihminen josta puhutaan positiiviseen sävyyn?

Voin olla, mutten voi jos en itse usko itseeni ja muuta niitä omia uskomuksia itsestäni. Tiedän, että monet ajattelevat, että eihän sen mitään tarvitse tehdä, kun mies elättää. Varmasti niin tekisikin, eikä minulta koskaan puuttuisi mitään, mutta silloin monilta muilta jäisi se minun osaaminen kokematta. Olen ennenkin aloittanut uudet suuret suunnitelmat, mutta silloin ne on aina jääneet kesken. Nyt minulla on ensimmäisen kerran usko itseeni, itseeni eikä mihinkään muuhun.

Muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta varmasti niitä tapahtuu. Toivottavasti minusta ihan tavallisesta Sannasta kuullaan vielä tänä vuonna. Toivottavasti uskallan luottaa itseeni, ja aloittaa sen suuren muutoksen. Toivottavasti saan itsestäni sen parhaimman version esiin ja uskallan elää isosti. 


Jos sinulla on haaveita, elä niitä kohti. Uskalla uskoa itseesi, koska muuhun et voi uskoa. Kaikki muutos lähtee sinusta itsestäsi. Haaveile, tee se isosti sillä vain uskomalla voit saavuttaa haluamiasi asioita.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna

1. kesäkuuta 2022

Koronan kurittama treenaaja!

 Voi morjens, minkälainen tauti tuo korona sitten loppujen lopuksi olikaan. Me onnistuttiin sitä välttelemään se kaksi vuotta. Kaikilla oli kaikki rokotukset ja hyvin vaan pysyteltiin kotosalla. No eihän sitä karkuun pääse ja tiesinkin, että meillekkin se vielä jossakin vaiheessa tulee. Minä olin meistä se jolle se viimeisenä tuli ja alussa ajattelinkin, että kyllä tästä aika helpolla selviää.


Ja kaikkea kanssa. Olo vähintään todella outo koko ajan. En ollut kipeä, mutta olin kuitenkin kipeä. Kaikista pahinta taudissa oli ehdottomasti outo olo päässä (joo se on jatkuvaa😂), mutta nyt se oli vielä siirtynyt next levelille. Ja miten paljon minun oikeaa jalkaa särki, hei ikinä ei ole ollut jalka niin kipeä. Ja väsymys sitä on jatkunut todella pitkään.

Kolme viikkoa olin ihan kotona, tein ne työt mitkä pystyin ja makasin. Ruokaakin tein istualtaan ja se ei todellakaan ole minulle tavanomaista. En saanut mitään aikaiseksi, en vaan yksinkertaisesti jaksanut. Makaamisen lisäksi pahinta oli se henkinen ahistus. Ihmiselle, joka ei oikeastaan koskaan vaan ole, oli järkytys vaan olla. EN sano sitä etteikö se tehnyt minulle hyvää, ihan vaan rauhoittua. Enkä myöskään tarkoita sitä, että olen joku ihme ihminen, jonka ei tarvitse koskaan huilata, vaan lähinnä sitä, että sohva ei kuulu minun lempipaikkoihini.

Luulin kerran jo olleeni kunnossa, mutta mites kävikään. Kolme viikkoa koronan jälkeen alkoi aivan puskista jumalaton yskä. Limaa oli keuhkot täynnä ja tuntui etten saa henkeä. Taas peruttiin töitä ja melkein vaivuin synkkyyteen. Jännintä tässä viimeisimmässä muutoksessa oli sen nopeus, se oli päivässä ohi. Otin vielä muutaman päivän rauhassa ennen kuin uskaltauduin jumpalle.

Eilen olin ekan kerran salilla ja miten ihanan kamalaa se olikaan. Kroppa ei toiminut sitten milläänlailla ja nyt istuminenkin sattuu. Treenaaminen tuntui aika takkuiselta, vaikka aloitus oli todella maltillinen. Kaikista parasta se oli henkisellä tasolla, kun pääsi pitkästä aikaa kiinni taas niin tuttuihin rutiineihin. Nyt vaan maltilla pitää aloitella, mutta se jos mikä on minulle sitten ihan hitokseen vaikeaa. Toivon todella, että tuo neljän viikon sairastelu opetti minulle ees jotakin, koska en halua enää palata siihen. 

Korona on kyllä viheliäinen tauti, kun siitä ei tiedä miten se käyttäytyy. Meilläkin se oli kaikilla ihan erilainen. Kaksi sairasti sen oikeastaan ilman oireita ja kahdella muulla se oli todella hankala. Sen opin kyseisestä taudista ettei sitä pidä aliarvioida. Koska niille joille se tulee pahana, se voi olla todella kohtalokas. Toivottavasti se pikkuhiljaa alkaisi jo helpottamaan eikä uusia pandemioita enää tulisi. Te, jotka olette sen sairastaneet, niin toivottavasti olette parantuneet taudista hyvin ja te joilla sitä ei ole ollut, toivottavasti ette sitä saakkaan.

Tarinan opetus on se, että vaikka välillä tulee pakollisia tai sitten ei pakollisia treeni taukoja, niin peliä ei ole menetetty. Aloittaa voi aina uudelleen ja homma sieltä kyllä sitten palautuu entiselleen pikkuhiljaa. Periksi ei kannata antaa ja muista vain sinulla itselläsi on se suurin merkitys sinun omaan hyvinvointiisi. 

Ihanaa sateista keskiviikkoa kaikille.


XxX Sanna

30. toukokuuta 2022

Mikä on kun ei taidot riitä?

 Olen kuin uudesti syntynyt. Täynnä tarmoa ja ensimmäistä kertaa koskaan todella halukas menestymään. Olen itsevarma, vai olenko? Olen aina pitänyt itseäni hyvin itsevarmana ja sellaisena ihmisenä, joka pärjää missä vaan. No sen osittain allekirjoitan, jos alan johonkin niin yleensä saan homman toimimaan ja onnistun tehtävässäni ainakin jotenkin. No miksi sitten poljen paikallani, minulle tulee aina se maanantai, että nyt tästä tehdään minun vuosi. Ja paskat onko tehty? No ei ole!! Miksi ei? En luota itseeni, vähättelen itseäni. Mutta nyt jos koskaan sille on tehtävä loppu.

Olin tänään erään ihanan naisen luona, joka sanoi minulle; " olet todella kaunis sekä sisältä, että ulkoa, niin miksi et usko itseesi?" ja siitähän se ajatus sitten lähti. Miksen minäkin voisi onnistua? Miksi minun pitää ajatella, että olen vain Sanna Pylkönmäeltä. Ei pidäkään vaan alan ajattelemaan, että hei olen Sanna Pylkönmäeltä. Siinä on vissi ero.

Viime viikolla minusta, hei ihan tavallisesta Sannasta pylkänmäeltä tehtiin juttu Hyvä Terveys lehteen. Ja kyllä minua pyydettiin siihen, juurikin tämän blogin ansiosta. Olen siis herättänyt jonkun mielenkiinnon ja pääsin lehteen. Ei ole ihan pikkujuttu, ainakaan minulle päästä sellaiseen. Olen tämän päivän leijunut jossain kaukana ja haaveillut menestyksestä. Miksen minäkin voisi onnistua?

Ja voinhan minä, mutta en ilman, että uskon itseeni ja tähän mitä teen. Olen jotenkin lopahtanut, antanut periksi ja nyt on aika nousta ylös ja luoda katse kohti tulevaa. Minulla on nettivalmennus valmiina, jota en koskaan ole saanut edes myyntiin, koska ajattelin ettei se ole tarpeeksi hyvä. Ja katin kontit se on oikeasti hyvä ja jalostan siitä vielä paremman.

Ja tiedättekö mitä, aloitin tänään kesätyöt! Kesätyöt itseni kanssa 😁 Minulla on kaikkea valmiina, nyt vaan pitää jalostaa se markkinoille ja ennenkaikkea uskoa siihen. Jos juuri sinulla on jokin haave, mutta epäilet itseäsi, lopeta se heti ja ala rohkeasti elää sitä unelmaa kohden, sillä ne on tehty saavutettaviksi. 


Ihanaa alkavaa kesäkuuta juuri sinulle ❤️


XxX Sanna

28. huhtikuuta 2022

Kasvatetaan toinen toisiamme

Viime kirjoituksesta on kulunut varmasti aikaa jo vuosi. Miksi? Siihen en osaa vastata, ei ole mitään syytä. En vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Mutta nyt olen kuullut muutaman päivän aikana useilta ihmisiltä miten paljon he ovat saaneet iloa kirjoituksistani. Olen huomannut, että tekstiä ei voi pakottaa tulemaan, tarvitaan se hetki ja aihe, että kirjoittaminen käy kuin tanssi. Tänä aamuna tunsin löytäväni jälleen sen tunteen. 
 


Se mistä haluan teille kirjoittaa on kasvaminen ja kasvattaminen. Puhun omasta kasvamisesta ja koirani kasvattamisesta. Kuitenkin, kun kysymyksessä olen minä, annan teille myös esimerkin miten tämän tarinan pystyy hyötykäyttämään, vaikka elämäntapamuutoksessa. Minulla on siis koira, Barbet. Tämä ihana Ranskalainen vesikoirauros tunnetaan nimellä Jallu. Jallu on minulle kolmas uros, jota aloin kasvattamaan. Lähdin tähän projektiin ihan samalla tavalla kuin kaikkiin aikaisempiin, mutta siinä tuli todellakin virhearvio. Jallu on herkkä, mutta erittäin omapäinen ja ehdottomasti todella varauksellinen kaveri. Olin oppinut hyvinkin suorasukaisiin ja kova luonteisiin kavereihin. Tein heti Jallun kanssa muutamia virheitä, kun yritin saada hänet samaan muottiin edesmenneiden koirien kanssa. Minulla meni jonkun aikaa ennen kuin ymmärsin, että nyt tämä homma ei vaan toimi näin. 



Minulla on hyvin armeijamainen ote ja kuri kaikkeen tekemiseen ja kasvattamiseen. Sen lisäksi olen vielä ihan liian hätäinen, jos ajattelen mitä vaan asiaa, kaiken pitäisi onnistua ihan heti ja mahdollisimman helposti. Huomasin jo pennusta, että Jallu on hyvin paljon omissa oloissaan viihtyvä koira. Se oli minulle ensimmäinen oppimisen paikka. Antaa hänelle tilaa ja mahdollisuus olla yksin ja omissa oloissaan. Tajusin pian myös etten voi kouluttaa Jallua niinkuin muita. Oli siis otettava aikalisä, vedettävä henkeä ja mietittävä, että miten päästään asioissa eteenpäin. Koska minä en ole mikään koirien kasvattaja, niin hain tilanteeseemme apua. 

Lopputulema olikin, että kasvatamme kumpikin toistamme. Jallu opettaa minulle kärsivällisyyttä ja lempeyttä, minä hänelle hyviä tapoja, malttia, kuria ja avaimia rauhalliseen ja ennenkaikkea turvalliseen elämään. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut koiraa opettajana, olen aina pitänyt koiria kavereina, otuksina joiden kanssa mennään ja tehdään. Remus, minun ensimmäinen oma noutajani, oli elämäni koira, kaikessa mukana ja muutenkin, kuin ihmisen ajatus. Jallu on ihan erilainen, oikeasti se, joka laittaa minutkin miettimään miten missäkin tilanteessa toimitaan. Olen varma, että meistä tulee sellainen tiimi, joka pystyy mihin vaan, kunhan opimme toisiltamme ja saamme hommat eteenpäin. 

Tämän päivän elämässä on myös paljon sellainen suorittamisen tyyli, aina on pakko suorittaa ja saavuttaa. Miksi? Koska sitä vaaditaan. Keretäänkö enää oppia? Jos mietin elämäntapamuutosta tai vaikka laihduttamista, niin kaikki halutaan saavuttaa nopeasti, vaivattomasti. Vähän niinkuin minä koiran koulutuksen, noin vain. Olen kiitollinen, että valitsin juuri tämän rodun, joka haastaa minua, vaikka onkin ihan loistavan kiltti ja rauhallinen. Opin paljon itsestäni ja eläimistä. 
 


Mietitäänpäs jos valitaan, vaikka 3 viikon superdieetti valmiilla ohjelmilla ja ruokavaliolla. Luvataan jokin tietty kilomäärä mikä varmasti tippuu. Opitaanko siitä? Voisin vaikka lyödä vetoa, että ei opita. Miksei voida antaa aikaa, oteta apuun ammattilainen, joka keskittyy vain sinuun. On sinun apunasi löytämässä oikean polun juuri sinun tavoitteisiisi sopivaksi. 

Lempeydellä, mutta kuitenkin tietynlaisella kurilla saavutetaan varmasti enemmän, kuin suorittamisella ja ankaruudella. Anna mahdollisuus itsellesi oppia ja muista meidän jokaisen oppimisen polku on erilainen. On sinun tehtäväsi löytää juuri se sinun omasi. 

 Minä varmasti kerron meidän matkastamme Jallun kanssa, sillä olemme vasta alussa tässä meidän oppimisen polulla. Olen tästä kaikesta todella onnellinen ja innoissani. Ja hei mikä parasta myönsin itselleni ensimmäisenkerran, ettei minun tarvitse osata ja pärjätä yksin. 
 Ihanaa kevättä ❤️ 

 XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki