31. joulukuuta 2022

Helppo perunasalaatti

 Uuden vuoden aatto, mikä siihen kuuluu paremmin kuin perunasalaatti? No nakit tietenkin ja monilla on juustot ja kuohuvat. Meidän uuden vuoden aatto on nyt neljättä vuotta peräkkäin sellainen, että mennään minun äidin luokse koko perhe ja ollaan siellä yötä. Tehdään porukalla ruokaa, saunotaan ja pelataan lautapelejä. Ja tämä on tyttöjen toive ja minusta ihan huikea varsinkin, kun ne haluavat vielä teineinä viettää uudet vuodet meidän kanssa. 

Jokainen vuosi jaamme vähän mitä kukakin tekee tai hommaa. Tänä vuonna minulle sattui perunasalaatti sekä nakit. Koska olen jonkin verran omanlainen ja tykkään, että kaikki on tehny itse aloin suunnitella helppoa, hyvää ja kevyttä perunasalaattia. Minusta on ihana suunnitella kaikkia uusia ruokia itse ja tosiasiassa en edes tykkää kaupan perunasalaatista. Ja kaiken lisäksi ruuan hinta on niin kallista, että kaiken turhan olen karsinut pois minun ostoskärrystäni. 

Koska ideani tulevat valtaosin joko aamuyöstä tai myöhään illalla ja ideaa olisi päästävä kokeilemaan heti, ainekset on monesti aika mitättömät mistä lähden ideoitani jalostamaan. Mutta tähän perunasalaattiin et tarvitse kuin 4 raaka-ainetta ja yhtä dippiä. Todella simppeli, kaikkien lompakolle sopiva, kevyt vaihtoehto ja onnistuu takuu varmasti. 

Tässä teille ohje:

PERUNASALAATTI SANNAN TAPAAN:

500-800g perunaa

3 kpl suolakurkkua

2 kpl omenaa

1 prk kevyt kermaviiliä

1 pussi 3 sipulin dippijauhetta


Keitä perunat ja anna niiden jäähtyä. Pilko sillä aikaa suolakurkut ja omenat lohkoiksi. Omenat voi myös kuoria, minä tein niin. Tee dippikastike jääkaappiin tekeytymään. Kun perunat ovat jäähtyneet pilko ne kurkkujen ja omenoiden sekaan. Sekoita lopuksi dippikastike ja anna hetki tekeytyä. Nauti nakkien ja muiden uuden vuoden herkkujen kanssa. 

800g perunaa koko salaatin kalori määräksi tulee 819 kcal, joista proteiinia 23,6g, hiilihydraattia 152g, rasvaa 8,9g, kuitua 14g. Annos on niin iso, että se riittää helposti 4 hengelle jolloin yhden annoksen kalori määrä on. 204,7 kcal, proteiinia 5,9g, hiilihydraattia 38g, rasvaa 2,2g ja kuitua 3,5g. Nämä vaan siksi, kun joku niitä miettii kuitenkin.


Oikein ihanaa uuden vuoden aattoa ja vuoden viimeistä päivää jokaiselle. Jos testaat ohjetta jätä kommentti mitä pidit. Mikäli taas innostut ottamaan salaatista kuvia ja jakamaan niitä sosiaalisessa mediassa, tägää minut mukaan @sanna_kunnollakuntoon.

Olkaa rakettien kanssa varovaisia, ensi vuonna jatketaan.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

29. joulukuuta 2022

Vuosi 2022 olit hankala!

 Niin kuin joka vuosi ajattelin vuoden 2021 lopussa, että ensi vuosi on minun vuoteni. Mutta vuosi 2022 olit hankala. Et missään nimessä ihan mahdoton, mutta moni asia olisi voinut tulla helpomminkin. Olen kasvanut tänäkin vuonna ihmisenä ja yrittäjänä monta metriä. Tiedän ettei elämän kuulu olla helppoa, mutta rajansa kai kaikella. Opetit minusta kuitenkin astetta vahvemman ihmisen.

En varmasti ole ainut pienyrittäjä, joka on paininut viime vuodet jos jonkinlaisen ongelman kanssa. Olen selvinnyt, mutta usko on ollu koetuksella usein. En kerro tätä siksi, että haluan jotain kannustusta, vaan rehellisyyden nimissä. Tiedän, että onnistun vielä ja periksiantaminen ei ole minun juttuni. Ainut haasteeni on varmasti oma uskon puute, mutta sitäkin olen työstänyt ja oppinut pikkuhiljaa uskomaan itseeni. Mutta yksi ehdottomasti hienoin vuoden 2022 kokemus oli päästä Hyvä Terveys lehteen, siis hei minä Sanna Pylkönmäeltä olin aikakausilehdessä. 

Nyt on katse yrityksen kannalta jo suunnattu vuoteen 2023 ja uusia kivoja juttuja on tulossa. Kannattaa siis ottaa seurantaan instagrammissa @sanna_kunnollakuntoon tai facebookissa KunnollaKuntoon, ja ehdottomasti tilata uutiskirje täältä kunnollakuntoon. Sosiaalisessa mediassa jaetaan vinkkejä arkeen, liikuntaan ja ruokaan. Uutiskirje puolestaan tulee kerran kuussa ja siellä on aina aiheena liikunta, ruoka tai mielen hallinta. Suosittelen kaikkia lämmöllä jokaiselle teille blogini lukijalle.

Mutta se yrittämisestä. Vuosi 2022 tarjoili henkilökohtaisessa elämässä myös monenlaisia kohtaamisia, tunteita ja kommelluksia. Sain uusia tuttavia ja yhden ihanan ystävän. Kokeilin hypnoterapiaa ja siis mikä kokemus. Hiihdin pitkästä aikaa paljon ja kävin jopa laskettelemassa. Sairastin tietysti koronan ja sain jälkitautina astman. Sen kanssa olen nyt opetellut elämään ja pärjään erittäin hyvin. Olisin toki pärjännyt ilmankin, mutta se ei hidasta minun elämääni ollenkaan.



Keväällä oltiin viikko Levillä ja voi miten ihana reissu se olikaan. Paljon naurua, hiihtoa ja aikaa lasten ja ystävien kesken. Suuria mäkiä laskien alas ja ehkä vähän isompia hiihtäen ylös. Samaisen ystäväperheen kanssa olimme myös köysiradalla kesällä ja sieltäkin päästiin hengissä pois. Olen todella kiitollinen minun vähäisestä, mutta sitäkin rakkaimmista ystävistä. He ovat olleet vierelläni aina niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Eikä edes vuoden 2022 vastoinkäymiset saaneet hymyjämme hyytymään. 

Tänä vuonna toinen tytöistä aloitti yläasteen. Sekään ei mennyt niinkuin ajattelimme ja alku oli todellakin kaikkea muuta kuin helppo. Onneksi asiat alkoivat selvitä ja yhdessä monien tahojen kanssa saimme koulun sujumaan ja joululomalle jäätiin hyvällä todistuksella ja mikä parasta hyvillä mielin. Tytöt kasvavat niin hurjaa vauhtia etten meinaa perässä pysyä, minun esikoiseni pääsee jo ensi vuonna ripille!! En ehkä ihan vielä ymmärrä sitä, mutta onneksi siihen on vielä hetki aikaa :D

Jos nyt teen jonkun yhteenvedon vielä vuodesta 2022 niin ihana kun olit, mutta kiitos, että loput! Suurella innolla, motivaatiolla ja uskolla vuoteen 2023. Ja muista elämä ei ole aina sitä miltä se somessa näyttää, vaan ihan meillä jokaisella on omat kuoppamme. Muistakaa, että vain sinä itse pystyt nousemaan sieltä aina ylös ja yrittämään enemmän. 

XxX Sanna

Osa kuvista; Saija Heinämäki

27. joulukuuta 2022

Mitä joulun jälkeen?

 Kiitos joulu 2022, olit kerrassaan ihana. Tarjosit paljon hyvää ruokaa, lepoa ja ennenkaikkea aikaa perheen kanssa. Tänä jouluna meillä naurettiin varmaan koko ensi vuoden edestä, kun tyttöjen kanssa opeteltiin tik tok tansseja ja kaikenmaailman siltoja. Pohdimme myös paljon sitä, miten suuren vaivan ihminen näkee oikeastaan vaan yhden päivän takia. Työtunteja tulee siivouksen ja ruuanlaiton parissa useita, mutta kaikki on sen arvoista. Varsinkin, jos tykkää joulusta niinkuin minä.

Mutta mitäs sitten, kun joulu on ohi? Kaikki koristeet täytyy laittaa kaappiin ja vaihtaa matot ja verhot. Ja kuinka moni vielä kaiken sen lisäksi tuntee huonoa omaatuntoa liiallisesta syömisestä ja miettii jo tapoja aloittaa tammikuun dietti. Joulu kilot pois ja mahdollisimman pian. Mietin paljon itsekin, miten lähtisin lähinnä työni puolesta tähän tammikuuhun. Ja tulin siihen tulokseen, että haluan kertoa teille jotain.

Jos aina jokaisen joulun jälkeen aloitetaan jonkinlainen dietti tai elämäntapamuutos, ollaanko silloin onnistuttu? Ei, koska jokaisen juhlapyhän, loman tai kesän jälkeen ei kuulu aloittaa jotain. Jos ihmisillä ei olisi niin kiire, vaan heillä olisi halu, voisivat asiat olla toisin. Ei voida juosta jos ei osata ensin kävellä. Sama pätee myös elämäntapamuutoksessa ei voida onnistua jos ei ensi tiedetä miksi mitäkin tehdään. 

Olen tehnyt viime kesänä Elämänätapamuutoksen Esikoulu verkkovalmennuksen juuri tätä varten. Jotta ihmiset voisivat oppia ja onnistua. En tarjoa mitään diettiä tai treeniohjelmia, vaan mielenharjoitteita siihen, että olisimme valmiit onnistumaan. Olen todella ylpeä valmennuksesta ja toivon sydämeni pohjasta, että ihmiset löytäisivät sen. Olen tehnyt tätä työtä jo kymmenen vuotta ja koen olevani etuoikeutettu opettamaan ihmisille malttia, suvaitsevaisuutta, oman ajan merkitystä ja onnistumisen iloa. 

Olen itse ihmisenä todella päättäväinen, jos päätän jotain sen myös pidän. Onko se järkevää niin monesti olen huomannut, että helpommallakin olisin päässyt, jos olisin malttanut opetella asioita. Täytän keväällä 40 ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Elän terveellisesti, syön monipuolisesti, liikun päivittäin, mutta mikä on tärkeintä olen oppinut arvostamaan itseäni. En ole todellakaan aina osannut sitä tehdä, mutta nyt osaan ja olen itsestäni ylpeä. Minua oli haukuttu eräälle sukulaiselleni, että olen itsekäs ihminen enkä välitä muista kuin itsestäni. Sukulaiseni oli kamalan pahoillaan moisesta, mutta minä en. Tässä elämässä on ensin opittava rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa muita. 

Jos pahoittaisin mieleni jokaisesta minua koskevasta haukusta tai pilkasta en kerkeäisi muuta tekemäänkään, mutta onneksi olen päässyt niiden yläpuolelle. Sen sijaan voin jakaa tietoani teille, jotka haluatte oppia oman hyvinvointinne asiantuntijoiksi. Monia asioita voi tehdä,  mutta niissä onnistuminen on varmempaa jos niistä oppii. Tuokoon siis vuosi 2023 meille jokaiselle jotakin uutta ja hienoa tullessaan. 

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Ps. Jos haluat osallistua Elämäntapamuutoksen Esikouluun, niin laita viestiä. 9.1.23 aloitetaan uusi ryhmä.

23. joulukuuta 2022

Joulu ❤️

 Aatonaatto ilta on jo pitkällä ja kohta on jo aatto. Olen taas sännännyt pää kolmantena jalkana joka paikkaan ja tehnyt yhtätoista pientä hommaa. Olen aika väsynyt taas tänäkin jouluna ja ajattelen, että ensi jouluna minä en laita yhtään mitään. Ja tiedän sen jo nyt, että ihan samanlailla töhötän ensi vuonnakin.

Rakastan joulua ja sen kauneutta, tuoksua ja tunnelmaa. Ennenkaikkea rakastan sen tuomaa rauhaa, joka meillä alkaa huomenna. Kenelläkään ei ole kiire, puhelimet ei soi tauotta ja tunnelma on muutenkin rauhallinen. Meillä on tietyt perinteet joiden mukaan mennään, mutta kiirettä ei ole. Se on parasta seuraavassa kolmessa päivässä.

Rakastan myös jouluruokia en kyllä jaksa niitä montaa kertaa syödä mutta aattona ne maistuu taivaallisen hyvältä. Ihan niinkuin kaikki muutkin herkut mitkä jouluun kuuluu. Parasta on kuitenkin nähdä lasten ilo, minkä joulu saa aikaan. Se muuttaa muotoaan, kun tytöt kasvaa, mutta kyllä he joulun tekevät.

Muisteltiin äsken äitini kanssa niitä jouluja, kun minä olin pieni. Hetken juteltuamme tajusin kuinka paljon olen tuonut perinteitä omasta lapsuudestani nykyisiin jouluihin. Ja toivon, että tytöt vievät meidän jouluista jotakin omiinsa sitten, kun ovat aikuisia. Ihan huomata miten asiat kulkevat mukana ja miten paljon minun lapsuuden jouluihin tuli äitini lapsuudesta. 

Mutta nyt on aika mennä katsomaan miten meidän kinkku voi leivinuunissa ja sen jälkeen onkin saunan vuoro. Ja niinkuin aatonaattona on aina tapana niin puhtaat lakanat odottaa nukkujaa sängyssä. Huomenna ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan, vaan herätään sitten kun halutaan. Aamulla laitetaan riisipuuro tulille ja siitä aatto voikin alkaa.

Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa ihan jokaiselle. ❤️

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki


21. joulukuuta 2022

Kävely on liian aliarvostettua!

 Jos mä jotakin rakastan niin kävelyä. Toki koiran kanssa on käveltävä päivittäin, mutta kävelin paljon kyllä ennen Jallunkin tuloa. Olen kehittänyt itselleni arkipäiviksi rutiinin, joka pitää 95%. Toki poikkeuksia on jos minun pitää olla aamulla aikaisin jossakin, niin silloin siirrän kävelyn iltapäivään. Kävelen 6 päivänä viikossa, sunnuntait on minun vapaapäiviä, koska silloin isäntä ottaa vastuun koiran lenkityksestä. 

Meillä arki aamut menee aina samalla tavalla. Kello soi 5.50 ja tytöt ylös kuudelta. Aamukahvit ja lapsille aamupalat ja hiusten letitykset jos sellaisia on. Vien heidät taksille 6.50. Keväällä ja syksyllä tytöt menevät pyörillä, mutta talven kuskaan heitä aina. Meillä on pimeää ja turverekat ajavat talven tästä ohi tiuhaan, niin en koskaan laita tyttöjä aamuisin kävelemään. No kuitenkin kun tytöt on saatu taksiin on minun ja Jallun vuoro.

Lähden joka arki aamu kelillä kuin kelillä lenkille viimeistään 7.30. Mieluummin heti seitsemältä, koska silloin on siihen paras aika. Ennen lumia meillä on mahdollisuuksia kävellä monia eri reittejä, mutta lumen tulo hieman supistaa meidän mahdollisuuksia. Olemme reissussa aina tunnista puoleentoista. Lenkin jälkeen teen aamupalan ja aloitan päivän työt.

Kun asuu täällä maalla saa lenkkeily minusta ihan erilaisen merkityksen, kuin taajamassa. En missään nimessä väheksy eri paikoissa kävelyä ja toki menen itsekin välillä kylälle kävelylle, mutta täällä metsässä rauha on jotakin ihanaa. Kävelen siis aina metsäteitä pitkin jolloin koira saa olla irti ja kumpikin saa mennä juuri sellaista vauhtia kuin haluaa.

Olen ostanut joskus vuosi sitten Ouran älysormuksen, koska minua kiinnostaa kuinka hyvin nukun ja palaudun. Olen innokas seuraamaan myös päivittäisiä askeleitani ja niitähän tulee liki 20 000 jokaisena arkipäivänä. Katselin juuri sormuksen dataa tältä vuodelta ja se kertoi minulle, että olisin kävellyt 96 maratonia! Siis ihan uskomaton määrä otettuja askelia. Olin itsekin aivan yllättynyt kyseisestä määrästä. Nyt  odotan jo innolla, että saadaan latu järven jäälle, niin päästään Jallun kanssa hiihtelemään. Kyllä koirasta on seuraa moneen asiaan.

Aamuisin kävelyllä on minulle muitakin positiivisia vaikutteita, herään kunnolla ja saan aivoni käyntiin. Saankin parhaimmat ideat juuri aamulenkeillä. Toinen mistä olen mielissäni on koira, joka saa liikuntaa ja voin hyvillä mielin tehdä päivän töitä, ettei minun tarvitse kokoajan miettiä onko Jallulla joku hätä. Murheet ja huolet hälvenevät usein myös kävelyllä ja varsinkin metsässä, saan aikaa miettiä asioita monelta kantilta ja silloin huolet huomattavasti pienenevät tai ainakin niihin löytyy jonkinlaisia ratkaisuja.

Minä kannustan jokaista käymään edes jonkinlaisella lenkillä vähintään kerran viikossa. Huomaat varmasti pian hyvät vaikutukset joita se saa aikaan. Nyt oikein ihanaa jouluviikon jatkoa, mene välillä ulos jos tuntuu, että joulukiireet käyvät liian mshdottomiksi.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

19. joulukuuta 2022

Joulun taikaa ja kehonhuollon aikaa.

 Voihan kehonhuolto ja sen tärkeys. Minä jos kuka olen luvannut ja luvannut, että nyt aloitan ja teen edes pikkuisen kehoa huoltavia liikkeitä. No vielä ei ole tapahtunut niin, mutta nyt tunnen sen jo kehossani, että olisi ihan pakko aloittaa. Aloittaminen onkin se kaikista vaikein osuus tässä palapelissä. Minun puuttuva palani on ehdottomasti omaehtoinen kehonhuolto.

Arjessani on lihaskuntoharjoittelua, aerobista liikuntaa, tasaisen rauhallisia kävelylenkkejä ja palauttavaa aikaa sekä monipuolista ravintoa. Uni on hyvälaatuista ja sitä on valtaosana öistä riittävästi, mutta kaikki kehoa huoltavat ovat toimet ovat ihan nollassa, paitsi säännöllisiä hierontoja lukuunottamatta. Senkin saan hoidettua vain siksi, että hieroja tulee meille kotiin kolmen viikon välein. 

Miksi se on niin hirveän vaikeaa aloittaa?? EN tiedä ja minä jos kuka tiedän miten tärkeää se olisi ja miten paljon hyvää oloa siitä tulisi. Jos mietin omaa kuntosali harjoittelua niin se minun kankeus näkyy jos siellä, se haittaa minun tekniikoita ja näkyy suoraan tuloksissa. Se tuntuu tukkoisuutena jaloissa ja selässä. Yläkroppani on niin jäykkä, että oikein hävettää. Olenhan kuitenkin esimerkkinä kaikille asiakkailleni. 

Ja taas eilen tein sen päätöksen,  että nyt. Ja hei paskat! Sekin päätös on ihan sama, kun en noudata sitä kuitenkaan. Olen pohtinut, että mikä olisi se mikä saisi minut aloittaa, edes ihan pikkuisen. EI mitään 25 minuutin venyttely hetkiä, vaan 2 minuuttia olisi jo saavutus. Mietin mitä haluan päivittäin niin paljon, että olisin valmis tekemään sen eteen jotain vastenmielistä, että saisin sen.

KAHVIA ja siitä se sitten tuli kahvi. Tein itselleni sellaisen säännön, että aamukahvin jälkeen en saa keittää itselleni kahvia, jos en ennen sitä venyttelen ainakin 2 minuuttia. Ja hei ei ole kauaa ja motivaattori on suuri. Katsotaan miten Sannan käy loppuuko kahvin juonti vai opettelenko oikeasti huoltamaan edes jollain tavoin itseäni. 

Täytän ensi keväänä 40 ja olen jahkaillut tämän asian kanssa varmasti sen 15 vuotta. Tämä asia on ihan sama kuin aletaan tekemään jotain sellaista mikä on itselle vastenmielistä. Mietippäs jos olet aloittanut useita kertoja elämäntapamuutoksen ja huomaat aina palaavasi alku pisteeseen. Et ole tehnyt sitä täydellä sydämellä ja halulla, koska olet palannut aina sinne mistä olet lähtenyt. Ehkä tavoitteet ovat liian suuria saavutettavaksi tai motivaatio ei ole aitoa. Silloin minusta itseään voi hieman huijata, jos pohjimmiltaan haluaa muutosta. Siksi minun motivaattorini on kahvi ja tiedän senkin, että jonkun ajan päästä opin tykkäämään kehonhuollosta ja varmasti kehityksen huomaa ajoissa.

Toivottakaa minulle onnea ja pitäkää peukkuja. Ihanaa jouluviikkoa kaikille. Muistakaa pitää itsestänne huolta.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

16. joulukuuta 2022

Luonto ja sen rauha

 Olen monesti kertonut, etten ole mikään kauhean kova retki nainen. Rakastan kuitenkin olla metsässä sekä luonnossa. Kävelen päivittäin koiran kanssa pitkin metsiä ja metsäteitä. Ole aina ollut pimeän pelkoinen ja yksin oloa kartteleva. Tilanne muuttui seitsemän vuotta sitten, kun elämäntilanteet heitti häränpyllyä, mutta ei siitä sen enempää. Olen oppinut nauttimaan yksinolosta ja sen tuomasta rauhasta.

Olen hyvällä tavalla kateellinen kaikille jotka menee retkelle tekee nuotion ja keittää nokipannukahvit. Tiedän etten koskaan yksin viitsi tehdä sitä ja siksi olen todella kiitollinen, kun ystäväni välillä minua sellaisille päiväkahveille vie. Se maistuu niin hyvälle!!

Me Jallun kanssa oikaistaan aina sen verran, että keitetään kahvit termospulloon ja mennään vaan ihan lähi laavulle. Nuotio me kyllä usein saadaan aikaiseksi sytyttää, mutta makkarat jää meiltä paistamatta jos kahdestaan ollaan liikkeellä. Koko perheellä jos ollaan niin aina paistetaan myös makkarat. 

On rauhoittavaa kaiken kiireen ja hälinän keskellä ottaa pieni tauko, pakata piparit ja kahvit mukaan ja mennä luontoon päiväkahville. Jos suinkin on aikaa laittaa nuotioon tuli ja istua ja katsella, kun se palaa. Minulla on onneksi tuo koira, joka on aina innokkaana lähdössä mukaan. 

Oletko koskaan miettinyt, miten rauhoittavaa on vaan istua ja katsella tulta? Minä huomaan välillä tuijottavani aivan hiljaa takkatulta kotona, mutta miten rauhoittavaa se on onkaan ulkona. Pikku pakkanen, jäniksen jälkiä, nuotio siitä tuleva pieni savun haju ja sitten kahvi piparin kera. Siinä sellainen kompo, että kiire unohtuu väkisinkin hetkeksi. 

Usein huomaan myös kamppailevan itsenikin kanssa ajasta, voinko lähteä päiväkahville ulos, vai kaatuuko siihen koko päivän suunnitelmat. Kiire on se, joka pilaa meidän elämästä monta hienoa hetkeä. Juurikin tämän takia suosittelenkin, että ota itsellesi minä aikaa rohkeasti, koska se kuuluisa kiire kyllä jaksaa odottaa sinua sen hetken, kun olet "lomalla" siitä. 

Mene ulos ja nauti hetki hiljaisuudesta ja kahvista tai vaikka teestä. Jos et ole ulkoilma ihminen niin pidä taukoa vaan itsesi parhaaksi juuri siellä missä olet. Älä anna kiireelle valtaa elämässäsi, vaan ole sinä sen pomo ja määrittele milloin on aika pitää tauko.

Ihanaa viikonloppua, nauti siitä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

XxX Sanna

Kuvat: Saija Heinämäki

14. joulukuuta 2022

Anna joululahjaksi aikaa

Joululahjat aiheuttaa usein päänvaivaa ainakin minulle. Olisi aina kiva antaa sellaista mikä olisi tarpeellinen. Sitten tullaankin siihen, että kaikilla on kaikkea. Minulla on sellainen pieni haave, että kaikki antamani lahjat olisivat edes joltain osin itse tehtyjä. Sitten tulin siihen tulokseen eräänä jouluna, etten kerkeä kutoa enkä leipoa niin päätin antaa ystäville itseni. Aika on kaikilla "hukassa" niin miksen antaisi 
sitä ystävilleni?


Niinpä siitä lähti perinne, jota pyrin käyttämään jokaisena jouluna. Tämän päivän ihmisillä ihan niinkuin minulla itselläkin on aina kiire ja koskaan ei kerkeä mihinkään saatikka viettämään ystävyys aikaa. Ja kaikista kauheinta tässä on se, että ihan itse omalla toiminnallani aiheutan sen kiireen itselleni. Siksipä joululahjaksi annettu aika on jotenkin paljon hyväksyttävämpää kuin muu aika yleensä. Saatteko kiinni ajatuksesta mitä yritän tässä kertoa. 

Ystävät ja perhe ovat minulle todella tärkeitä ja koen huonoa omaatuntoa monesti, koska aikaa heille on todella vähän. Toki perheelle enemmän kuin ystäville. Siksi koen suurta onnistumisen tunnetta, kun voin antaa aikaani joululahjaksi.  Usein miten lahjakortissa on lounastreffit, elokuvailta tai kävelylenkki. Tai sitten se voi olla vaan kahvikuppi ja kivaa yhteistä aikaa.


Aina lahjan ei tarvitsi olla tavaraa se voi olla myös hyvinvointia. Lahjakortti johonkin tai jotakin sellaista mikä lisää ystäväsi hyvinvointia. Se voi olla, vaikka imurointi tai itsetehty hemmottelu ilta, johon sisältyy kasvomaski tai itse tehtyä kasvo rasvaa. Se voi myös olla jonkinlainen valmennus tai opas. Pienenä vinkkinä Kuivuuko Kiiwisi hyötykäytä hävikki  opas helpompaan huomiseen on loistava lahjaidea. Opas on 9,90€ hintainen ja sisältää hyviä vinkkejä ruokakassin hinnan alentamiseen sekä loistavia reseptejä hävikin hyötykäyttöön. 


Toinen vinkki on  Elämäntapamuutoksen Esikoulu verkkovalmennus. Se on puolestaan loistava kuukauden mittainen valmennus uuden elämän alkumetreille. Valmennuksessa ei laihduteta eikä liikuta vaan valmennus toimii mielen valmentamiseen. Olen todella ylpeä kummastakin luomastani tuotteesta ja voin suositella kumpaa vaan lämmöllä pukinkonttiin. Verkkovalmennuksen hinta joulupukin konttiin on 49€ ihan järjetön alennus.  Kun tilaat valmennusta osoitteesta sanna.kunnollakuntoon@gmail.com mainitse sähköpostissa JOULUPUKIN KONTTIIN saat sen alennettuun hintaan.

Muista myös vaan muistaminen ja hyvän joulun toivotus riittää, kunhan se tulee aidosti sydämestä.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

12. joulukuuta 2022

Joulu jakaa suuria tunteita

 Minä olen aina rakastanut joulua. Sen kauneutta ja kiireettömyyttä. Muistan jo lapsena miten ihanaa oli, kun kaikki olivat kotona ja menimme mummolaan syömään ja odottamaan pukkia. Meillä ei koskaan tapeltu eikä oltu vihaisia jouluna, vaikka olin varmasti hyvin raivostuttava lapsi, kun en meinannut millään pysyä nahoissani, kun odotin pukkia niin kovin. Parasta joulussa on kuusen koristelu ja muutenkin joulun koristelu. Olen oppinut äidiltäni, että verhot vaihdetaan, liinat laitetaan tonttujen alle ja kuusi tuodaan sisälle vasta aaton aattona.

No siitä kuusesta olen lipsunut ja paljon. Meillä on joulukuusi ja se on paikallaan jo joulukuun alussa, paitsi tänä joulun. Meillä on ollut keittiö remontti, joka valmistui vasta eilen. Ja sen takia meidän joulu on ihan vaiheessa täällä alakerrassa. Olemme kyllä lasten kanssa laittaneet yläkertaan jo kuusen ja esikoiseni on koristellut oman huoneensa jo kauan sitten. On ihana huomata omissa lapsissa samaa joulu intoa kuin itsessä. 

Meillä tehdään lasten kanssa paljon joulu juttuja yhdessä, leivomme torttuja ja pipareita. Nykyään paketoimme lahjatkin melkein porukalla. Tytöt ovat tehneet meidän tonttu ovet ja askarrelleet niihin paljon lisäosia. Laatikot tehdään myös porukalla. Saan näin ollen myös opetettua niiden teon kätevästi tytöille tulevaisuutta ajatellen. Perinne siis todennäköisesti jatkuu tässäkin asiassa.

Aatto ja joulun pyhät meillä ollaan aina hyvin rauhassa, ei ole kiire kenelläkään mihinkään. Saadaan herätä rauhassa, syödä riisipuuro porukalla ja sitten lähdetään perinteiselle hautuumaa kierrokselle. Sieltä menemme minun äidin luo joulu kahveille. Olemme aaton aina meillä minä laitan ruuat ja leivon. Haetaan iltapäivällä äitini ja mummoni meille syömään ja viettämään aattoa.

Olen ollut mummoni kanssa jokaisen jouluaaton yhtä lukuunottamatta. Eli yhteensä 38 joulua aattoa olen saanut viettää rakkaan mummoni kanssa ja olen luvannut, että niin kauan kuin ollaan olemassa olemme ne aina yhdessä. Ja siitä en ole lipsunut. Muistan se aaton mitä mummo ei ollut meillä vaan ystävänsä kanssa lapissa. Se oli ihan typerä joulu, koska mummo tekee siitä parhaan.  98 vuotta on mummollani ikää joten ihan hirveän montaa yhteistä joulua meillä ei enää ole joten nautitaan kaikista mitä vielä on.

Kaikille joulu ei kuitenkaan ole se mukava ja ihana aika. Syitä siihen voi olla monia, enkä lähden niitä sen enempää tässä arvailemaan, mutta minullakin on monta sellaista ystävää, jotka eivät voi sietää joulua. Ja minusta se tuntuu ihan kamalalta, koska itse rakastan sitä. En ole koskaan alkanut kyseenalaistamaan ihmisten mitään tunteita, koska meillä jokaisella on oikeus omiin tunteisiimme. En ole myöskään yrittänyt käännyttää ystävistäni joulu ihmisiä, koska miksi tekisin niin. Meillä kaikilla on muistoja erilaisia muistoja lapsuutemme jouluista. Jouluihin voi liittyä monia tunteita jotka eivät edes kuulu muille. Olenkin opettanut omille lapsilleni, että anna jokaisen tykätä juuri niistä asioista jotka ovat hänelle tärkeitä. Näin sinäkin voit nauttia hyvillä mielin niistä jotka ovat lähellä sinun sydäntäsi. 

Antakaamme siis jokaiselle oikeus juuri sellaiseen jouluun, jonka hän haluaa.  Ihanaa joulun odotuksen jatkoa jokaiselle siinä määrin, kun kukin sen haluaa kokea.

XxX Sanna 

Kuvat; Saija Heinämäki

9. joulukuuta 2022

Konjakki kuuluu sinappiin.

 Siitä on aikaa ainakin 13 vuotta, kun tein ensimmäisen kerran itse sinappia joululahjaksi. Olin silloin esikoiseni kanssa seurakunnan järjestämässä äiti lapsi kerhossa ja pähkäilin mitä kenellekin joululahjaksi. Silloin siellä ensimmäisen kerran minulle tuli edes mieleen, että sinappia. Olin aivan innoissani kyseisestä ideasta ja vielä konjakilla. Lähdin sieltä suoraan vaunujen kanssa meidän paikalliseen sale kauppaa ja sinappijauhetta. Ja voi miten suuri pettymys olikaan, kun sitä ei ollut hyllyssä, mutta kävi ilmi, että päiväys vanhoja tuotteita oli juuri heitetty pois. Otin ne riemusta kiljuen. Ja eikun ohje ja sinappijauhe kainalossa kotiin. 

Sinä jouluna isäni, äitini ja mummo sai vanhentuneesta sinappijauheesta tehtyä konjakkisinappia  pukinkonttiin. Kukaan ei huomannut mitään, eikä saanut ruokamyrkytystä eikä muutakaan reaktiota, niin kokeilu oli onnistunut ja sinappi tuli jäädäkseen minun joululahja tarjontaani. Seuraavana vuonna sitä sai jo naapurin mieskin, joka ilmoitti minulle, että niin kauan, kun hän elää minun on jouluisin vietävä hänelle sinappia. Ja sen toiveen olen toteuttanut nyt kaksitoista vuotta. Ja tänäkin jouluna hän saa sinapin ja konjakilla tietenkin.

Olen ihmisenä sellainen, että rakastan antaa ihmisille lahjoja ja vieläpä itse tekemiäni. Rakastan kutoa ja jos vain olisi aikaa kutoa tekisin villasukkia, pipoja ja villapaitoja kaikille. Olen tehnyt joululaatikoita usein lahjaksi, leiponut leipää ja pipareita.  Ja juuri tämän takia haluan jakaa teille minun sinappi reseptini. Reseptin, joka on pelastanut minut monesti joululahja miettimisen tuskasta. 


              Konjakkisinappi:

                     

                   2 dl sinappijauhoa

                   1 ½ dl sokeria

                   2 ½ dl kuohukermaa

                   1 kananmuna

                   1 tl etikkaa

                   2 rkl konjakkia

 

Sekoita sinappijauhe ja sokeri keskenään kattilassa. Lisää kerma ja kananmuna, keitä seosta n. 15 minuuttia hiljalleen. Anna jäähtyä ja lisää sekaan etiikka sekä konjakki. Laita sinappi esim. koristeltuun pilttipurkkiin ja anna lahjaksi ystävälle.



Ihanaa perjantai iltaa kaikille.


XxX Sanna


Kuvat; Saija Heinämäki


7. joulukuuta 2022

Joulusuklaat lokakuussa kaupoissa, miksi??

 Tänä päivänä tuntuu, että joulu alkaa jo lokakuussa. Kauppojen hyllyihin alkaa ilmestyä jos jonkinlaisia konvehti rasioita ja muita joulu karkkeja. Miksi ihmeessä ne pitää tulla joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin? Minä en oikeastaan syö itse paljoakaan joulu suklaita, mutta monille se saattaa olla suurikin kiusaus.

Ja hei meillä kyllä muille perheenjäsenille ne tahtoo maistua minunkin edestä. Isäntä varsinkin on ihan tunnoton kaiken karkin ja varsinkin Juulia konvehtien edessä. Toki minäkin niitä kulkiessani napsin jos niitä vaan esillä on. Olen kuitenkin työni kautta useasti törmännyt haittoihin joita suuret esillä olevat karkki määrät saavat aikaan. 

Tulee usein niitä kertomuksia, että ostin tuon yhden rasian ja kohta huomataan, että tyhjiä rasioita on jo useita. Ja vauhti vaan kiihtyy joulua kohden, koska ajatellaan, että nythän on joulu ja kyllä jouluna saa syödä. Ja saakin, mutta ahmimalla ei kannata kuitenkaan edetä. Miksi se onkin niin, että jouluna ja juhannuksena "saa" tai oikeastaan "pitää" syödä ihan älyttömiä määriä? Mainostus, tuotteiden esillepano sekä niiden laaja valikoima mahdollistavat niiden ostamisen jo hyvin paljon ennen joulua. Usein myös tiukat painonpudotus talkoot sekä herkku lakot kesän jäljiltä laukaisevat ylensyönnin mitä lähemmäksi joulua menemme. Kieltäminen on kyllä todella huono asia varsinkin, jos herkuttelu on ollut liiallista.

On sääli, että joulusta on tehty kaupallinen juhla, koska kyllähän se on kaikkea muuta. Minulla on herkku päivä, joka sellaisena päivänä, kun oikeasti haluan syödä niitä. Enkä todellakaan tee sitä jokaisena päivänä, koska se ei ole minulle kiellettyä. Olemme puhuneet tästä asiasta paljon myös kotona, koska en voi leijua sillä, että minun perheeni osaisi syödä jotenkin terveellisesti. Ei todellakaan, nämä minun lempi-ihmiset ovat oikeita herkkusuita. Mutta perustelujen kautta olen saanut tähän vähän otetta.

Meillä ei koskaan syödä nälkään herkkuja, vaan aina jotakin oikeaa ruokaa ja sen jälkeen jos vielä herkku hammasta kolottaa saa herkkuja. Toinen asia mistä olemme paljon puhuneet on herkkujen määrä. Aina ei ole pakko syödä kaikkia kerralla vaan niitä voi totisesti laittaa odottamaan seuraavaakin kertaa. Minusta olemme päässeet tässä asiassa eteenpäin ja ennenkaikkea varsinkin tytöt ovat oppineet suhtautumaan herkutteluun terveellä tavalla.

Minun vinkkini siis on, että pidä herkut mukana elämässäsi oli sitten joulu tai juhannus. Keskity enemmin niiden laatuun ja määrään kuin siihen, että et saisi niitä nauttia ollenkaan. Toinen hyvä vinkki on, että nauti herkkuja vain silloin, kun niitä tekee oikeasti mieli ja vaan sen verran, että ne maistuvat kokoajan hyvältä. Ja muista ettei maailma kaadu siihen, vaikka jouluna päivänä tai kahtena nautit niitä vähän normaalia enemmän. Elämä ei saa olla liian tiukkaa, mutta terveyden kustannuksella ei kannata herkutella.

Nautitaan joulusta oikein ja hyvillä mielin.


XxX Sanna

Kuvat: Saija Heinämäki

5. joulukuuta 2022

Laiskan naisen riisipuuro

 Rakastan riisipuuroa kanelilla ja sokerilla tai sitten ihan perinteisellä luumu rusina kiisselillä. Ainut mikä riisipuurossa minua ahdistaa on se keittäminen. Vie ihan tuhottomasti aikaa ja sitoo ihan kokoajaksi hellan viereen, koska ainakin minä onnistun aina polttamaan sen pohjaan. Aatto aamuun mantelin kera se kuuluu, se on meidän koko perheen "kisa" kuka sen mantelin sieltä löytää. Ja hei ikinä en ole sitä vielä onnistunut saamaan itse. 

Kun ihminen on tarpeeksi laiska ja toisaalta taas ahne niin ratkaisu on aina löydettävissä. Niin tässäkin asiassa. Nimittäin löysin itselleni jouluherkun, joka tuo mieleeni riisipuuron tai pikemminkin joulun. Ja tätä herkkua en koskaan syö kuin joulukuussa ja vain siihen aatto aamuun asti. Nimittäin ruistaatelipuuro. 

Kyllä niinkin yksinkertainen kun ruistaatelipuuro siihen luumu rahka sekä kanelia ja sokeria niin on kyllä hyvää. Löysin tämän herkun vähän vahingossa muutama vuosi sitten, kun kokeilin alku puuron uutuutta, onneksi kokeilin.  Puuro tuo minulle mieleen joulun ja voin syödä sitä vaikka joka päivä, se valmistuu nopeasti ja on kaiken lisäksi vielä terveellistäkin. 

Toki en sano sitä, etteikö riisipuurokin olisi terveellistä, mutta minä olen ratkaissut tämän joulupuuro asian jo näin useamman vuoden. Ihmisillä on tiettyjä jouluperinteitä ja minullakin niitä on useita. Puuro on aina ollut yksi niistä. Joskus nauran oikein ääneen itselleni, kun aamusella teen luumurahka sekoitusta ja keittelen ruispuuroani. Pienet asiat saavat minut usein onnelliseksi ja pikkuhiljaa olen oppinut nauttimaan niistä jokaisesta.

Viikonloppu aamuisin, kun aikaa on keitän puuroni maitoon. Siitä tulee vielä pikkuisen enemmän jouluinen. Kynttilät vielä palamaan ja joululaulut soimaan sekä pieni lumisade niin aamupala hetki on oikeastaan taianomainen. 

Oppiessaan itsestään ihminen löytää elämäänsä juuri ne jutut, jotka pienuudellaan tekevät hänestä onnellisen juuri siinä hetkessä. Minulla yksi tällainen asia on juuri aamupala, joka joulukuussa maistuu joululta. Jos sinulla on jokin asia mikä tekee sinut onnelliseksi pyri lisäämään niitä hetkiä elämääsi. Onnellisuus on asia, joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Pienistä puroista kasvaa suuri järvi, sama sananlasku toimii myös onnellisuuden kanssa. 

Ihanaa toista adventti viikkoa kaikille. 

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

2. joulukuuta 2022

Taito rauhoittua on timanttia.

 Olen sanonut jo kauan, että olen niin kateellinen niille, jotka osaavat ottaa rennosti. Kiire, mikä ihana tekosyy, on minun mottoni. Minulla on aina mukamas kiire, onko oikeasti? Olen saanut itseni kiinni usein miettimästä, miten helppoa onkaan olla mies, työpäivän jälkeen syödä, heittää sohvalle pitkälleen ja kohta jo kuorsata. Oikeasti Sanna, olet vähän hölmö. Miksen muka voisi ikinä mennä sohvalle ja ottaa rennosti?

Olen ihan itse saanut itselleni tuon kiireen. Ei kukaan ole sanonut minulle, että tee sitä ja tätä. Niinpä olen päättänyt, taas ainakin tuhannennen kerran, että nyt lopetan. Tiedän, etten pysty siihen täydellisesti, mutta teen pieniä muutoksia. Rakastan kaikkia pieniä tavoitteita niin sanottuja pieniä steppejä ja sitä tunnetta, kun saavutan niitä.

En vaadikaan itseltäni sitä, että olisin illalla seitsemän aikaan valmiina sohvan nurkkaan, mutta olen luvannut tytöille, että joka joulukuun päivä istun heidän kanssaan alas glögille ja piparille. Pieni hetki, mutta meille kaikille tärkeä. Toinen lupaus on ajastin, siivous ajastin.

Laitan joka ilta klo. 20.00 ajastimeen 30 minuuttia ja sen ajan siivoan meillä paikkoja. Lähinnä keittiötä ja yleisiä tiloja, kun kello piipittää lopetan ja annan loppujen olla. Sitten rauhoitun iltapalalle, saunaan ja nukkumaan. Kuulostaa helpolta, mutta voi olla minulle aika haastavaa, muttei mahdotonta. 

Toinen seikka jota on oikeasti ihmeteltävä on, että en ole edes mikään siisteyden perikuva. Meillä on aina jollakin tasolla paikat sekaisin. Ehkä juuri siksi touhuan niin kovasti, kun haluaisin, että meillä olisi kaikki aina viimeisen päälle. Nyt olen kyllä taas selkeyttänyt paikkoja ja laittanut paljon turhaa tavaraa pois. Joten nyt olenkin päättänyt, että saa riittää. Ja ehkä saan muitakin osallistumaan näihin talkoisiin, kun en tee kaikkea valmiiksi.

Nyt vaan ostamaan glögiä ja nauttimaan tästä joulun odotuksesta. Toivottavasti kaikki, jotka minuun samaistuu osaavat myös höllätä. Elämän suola on sen tasapainoisuus niinkin yksinkertaisesti kuin työ ja lepo tai terveellinen ruoka ja herkut. Kaikkea tasapainossa niin arki sujuu paljon paremmin. Nautitaan elämästä sen kaikilla osa-alueilla.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

30. marraskuuta 2022

Liikunnasta on moneksi

Voi kuinka montaa kertaa olen ajatellut etten jaksa lähteä lenkille tai salille. Miljoona kertaa ainakin,

mutta onneksi on vaan tullut lähdettyä. Liikunta jakaa mielipiteitä ihan niinkuin ruokakin ja jokaisella

on siihen omat ajatuksensa. Minusta jokainen, joka liikkuu millään tavalla on oikealla polulla. Tiesitkö,

että liikahtaminen joka päivä on suuri terveys teko juuri sinulle. Ei aina tarvitse hikoilla tuntia puntiksella

tai juosta kilometriä. Pääasia on, että liikkuu.



En missään nimessä ole ollut mikään himoliikkuja aina, inhosin yläasteella ja nuoruudessani kaikkea
liikuntaa.
Vasta, kun ensimmäinen lapseni syntyi aloin jollakin tasolla kiinnostua tästä aiheesta. Olen

liikunnan suhteen melkein kaikki ruokainen, paitsi kehon huolto ontuu edelleen pahasti.


Meidän perheessä liikkujia on juuri niin monta kuin asukastakin, kaikilla on oma tyylinsä. Isäntä ei liiku

kuin syksyisin metsästyksen aikaan ja talvisin hiihtämällä. Mutta kaikki se on parempaa kuin ei mitään

ja hän ei todellakaan ole ollut mikään liikunnallinen koskaan.


Tytöistä toinen pelaa vaihtelevalla menestyksellä jalkapalloa ja toinen oikeastaan vaan talvisin tykkää

lasketella. Toki rinteillä olevat molemmat tytöt, kun vaan ne saadaan auki. Perheenä liikumme oikeastaan

aika vähän. Satunnaisesti käymme kiertelemässä kansallispuistoja, mutta mukavaa hommaa sekin on.

En ole kovinkaan paljoa puuttunut meidän perheen liikkumiseen, koska liiallisella "pakottamisella"
tapan sen vähäisenkin liikunnan riemun. Pääasia on, että jokainen on edes pihalla joka päivä.

Itsekin olin kuukauden poissa kuntosalilta, koska olin kipeä. Silti kävin jokaisena kuumeettomana

päivänä ulkona käppäilemässä koiran kanssa. Se toi päivään piristystä ja koin kuitenkin eläväni.


Liikunta jokaiselle ihmiselle todella tärkeää, jo ihan stressin purun kannalta. Kaikki näyttää helpommalta

kun käy välillä vähän koti seinien ulkopuolella töiden jälkeen. Elä ota siitä kuitenkaan lisä-stressiä, se

voi olla vaikka lumisota lasten kanssa tai pieni kävely koiran kanssa.



XxX Sanna


Kuvat; Saija Heinämäki


28. marraskuuta 2022

Ruokailun balanssi meidän perheessä

Hei pitkästä aikaa. Olen ollut liian kauan kirjoittamatta tänne, mutta nyt yritän parantaa tapani. Kunnolla Kuntoon julkaisee sosiaalisen median puolella adventtikalenteria ja haluan avata täällä hieman samoja aiheita. Teen sen kuitenkin enemmän omasta ja meidän perheen näkökulmasta. 

Ruokailun balanssi on minun lempiaiheeni täällä kotona ja töissä. Puhun paljon siitä, että kaikkea voi syödä kunhan järki pysyy päässä. Meillä asuu perheessä kaksi teiniä, jotka eläisivät pelkällä suklaalla ja Pepsi Maxilla. Ja voitte vaan kuvitella, miten se välillä menee minulla tunteisiin. Mutta olemme sopineet niin, että aamupala, kouluruoka ja kotona yksi ruoka on kaikesta huolimatta syötävä, jotta balanssi säilyy.

Olen laihduttanut omassa elämässäni oikeastaan kunnolla vain kerran, ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Tiputin silloin 20 kiloa, mutta jatkoin ruokien tarkkailua vielä vuosia sen jälkeen. Se oli ehkä jopa minulle himpun verran raskasta, vaikka kova luonteinen olenkin. Jos meinaan päätän jotain niin se kyllä pysyy. 

Onneksi muutamia vuosia sitten osasin hellittää ja tein uuden vuoden lupauksen. Lupasin, että kieltämisen sijasta lisään herkku päiviä arkeeni. Se toi elämääni jonkinasteisen rauhan, ruokarauhan. En ole vieläkään mikään kova herkuttelija, mutta tykkään pitää lasteni kanssa karkkipäiviä viikonloppuisin. 

Opin myös kantapään kautta mieheni kanssa suvaitsevaisuudesta. Hänellä on diabetes ja olen aika tarkka sen suhteen. Kontrolloin mielelläni hänen sokereitaan ja puutun liiankin herkästi hänen syömisiin. Vuosien saatossa olen onneksi tajunnut, että mitä vähemmän hänelle naputan asiasta sitä vähemmän hän herkuttelee. 

Minulla ja meidän perheellä toimii parhaiten elämäntyylinä salliva herkuttelu kuin, vaikka tiukka ja etukäteen suunniteltu. Toki tämäkään ei sovi kaikille ja useilla sallivasta herkuttelusta tulee ongelmallista sen lähdettyä lapasesta. Niinpä olenkin neuvonut monia asian kanssa kamppailevia opettelemaan pikkuhiljaa sisällyttämään herkut arkeen. 

Ei sitä karkkia tarvitse kilo tolkulla päivässä syödä, mutta jos mieli tekee ottaa muutama namu, ei elämä siihen kaadu. Pyri siis siihen, että kumpikin lautanen kulkee arjessasi mukana, näin vältyt ylilyönneiltä, eikä ne joulusuklaatkaan kummittele kaapissa liiaksi. Ja vielä tärkeä neuvo, syö kaikkea aina vaan sen verran, kun se maistuu hyvältä, myös näin jouluna.     


XxX Sanna


Kuvat: Saija Heinämäki

12. syyskuuta 2022

Luopuminen, kieltäminen ja valitseminen

 Liian usein me kiellämme itseltämme asoita, joiden kuvittelemme olevan meille pahasta.  Vielä useammin luovumme niistä haikein mielin. Vain harvoin tulee mieleen, että voimme aina valita myös kompromissin näiden kahden välillä. Olen kymmenen vuotta tehnyt työni personal trainerina ja nähnyt monenlaisia yrityksiä muuttaa elämää kohti parempaa. Valitettavan harvoin ääri keinot ovat tuottaneet pysyviä ratkaisuja.

Minulle tapahtui jonkilainen väsyminen työhöni siinä määrin mitä sitä tein. Laskin ihmisille ruokavaliota, tein treeniohjelmia ja elin itse myös todella kurinalaista elämää. Kuulin todella usein, että tee uusi ruokavalio tämä ei toimi tai treeni ei tuota haluttua tulosta. Samalla painin itse ihan samojen ongelmien kanssa. En saanut haluttua tulosta, tiukensin ruokavaliota ja kovensin treeniä. Olikohan siinä mitään järkeä? No ei todellakaan. 

Sitten tuli korona, joka sekoitti ihan koko pakan. Oli pakko rauhoittua ja huilata. Ajattelin, että tämähän menee nopeasti ohi ja sitten mennään vielä kovempaa. No eihän se niin mennyt vaan kärsin koronasta pitkään ja sain astman vielä kaupan päälle. Ensin olin katkera, sitten tajusin miten hyvin pitkästä aikaa voin.

Silloin tajusin, että minun on muutettava tätä minun urapolkuani ja radikaalisti. Idea siihen tuli heti, mutta toteutusta mietin pitkään. Mietin lähinnä, että uskallanko, ostetaanko minun ideaani? Opettelin luottamaan itseeni ja ideaan. Ja näin syntyi elämänäntapamuutoksen esikoulu. Se on verkkovalmennus, jossa käsitellään ainoastaan sinun mieltäsi. Pohditaan juuri sinulle sopivaa polkua kohti uutta ja terveellisempää tulevaisuutta. Se on valmennus missä opetellaan tekemään valintoja, jotka koskettavat sinun jokaista elämän osa-aluetta. 

Se on valmennus missä ei kielletä mitään, vaan opetellaan valitsemaan. Se on valmennus missä ei laihduteta eikä treenata. Miksei? Eikö jokainen halua saada muutoksia aikaan? Haluaa varmaan, mutta onko se mahdollista jos sinun mieli ei ole mukana siinä mitä vaadit itseltäsi? Tämän päivän arki on stressaavaa, uutiset ovat täynnä pelottelua on sotaa, energia kriisiä ja ruuan hinta nousee vaan. Mitä tapahtuu jos stressin päälle vielä lisätään stressiä? No ei se ainakaan helpota tai pitkässä juoksussa onnistu. Sen takia loin ihmisille uuden tavan opetella asioita.

Ensimäinen ryhmä aloittaa ihan juuri, mutta se ei ole viimeinen. Elämäntapamuutoksen esikoulu on niin hieno valmennus, että se on tullut jäädäkseen. Ja minä toivon vilpittömästi, että pystyn auttamaan monia ihmisiä suvaitsevaisempaan, rauhallisempaan ja itseään kunnioittavampaan arkeen. 

Elä päästä seuraavaa valmennuksen alkua valumaan ohitsesi, sillä vain itsensä haastamalla voi oppia.


XxX Sanna

📸 Saija Heinämäki