Vaatekaapin siivous avasi silmät!

Nyt, kun on aikaa olla kotona, oli myös aika ottaa oma vaatekaappi käsittelyyn. Olen jo pitkään kärsinyt vaatekaappitilan vähyydestä, niinpä päätin ensimmäiseksi raivata itselleni lisää kaappitilaa. Ja maanantaina se urakka alkoi ns. paperi- ja romukaappien raakkauksella. Ja voin kertoa, että huh huh, miten paljon aivan turhaa siellä olikaan. Sain siis omille työ-, tai sanotaanko nyt, vaikka treenivaatteille omat kaapit. Ja niinhän minä sitten aloin niitä hylly kerralla purkamaan, ja voi miten monet ihan "uudet" vaatteet löytyikään.

Niitä oikeasti oli ja oli ja oli. En edes ollut tajunnut, miten älyttömän paljon niitä oli. Ja puolet sellaisia, minkä olemassa oloa en edes muistanut. Näinpä sain monta uutta treenivaatetta. Oikeasti minua jopa hieman hävetti, miten paljon niitä olikaan. Puolet toki on ostettu ulkomailta, kun niitä saa sieltä halvalla, mutta puolet vähemmälläkin pärjäisi. No nyt se ainakin on selvää, että nuo on käytettävä ensin puhki ja sitten vasta uusia.

Vaan eipä siinä kaikki. Seuraavaksi oli vuorossa ne niin sanotut arki- ja juhlavaatteet. Minulla oli sullottuna yhteen hyllyyn 15 ohkaista ja 5 paksumpaa villapaitaa. Hei haloo Sanna, tokkohan olisi taas vähemmälläkin pärjännyt? Taas kävi samalla tavalla, että "uusia" paitoja, housuja, villamekkoja ja haalareita löytyi useita. Siltä seisomalta otin puhelimeni kauniiseen käteeni ja soitin äidilleni ja kerroin, että nyt lyödään pieni veto.

Olen monesti kertonut, olen todella kilpailuhenkinen ihminen ja siksi pienet vedot saa minut aina kuumiksi. Sovimme, että maanantaista syyskuun 1. päivään Sanna ei osta yhtään ainutta vaatekappaletta. Paitsi sukkia, alushousuja ja kengät saa ostaa, jos ne menee rikki. Mikä meillä on sitten panoksena? Jos ostan yhtään vaatetta, niin joudun viemään äidille saman verran rahaa, mitä vaate maksoi. Ja jos pystyn olla ostamatta, vien saman summan äidille jemmaan, niin saan syyskuun 1. päivä tietää paljon olen säästänyt.

Olen siinä aivan mahdoton, kun nään jotain nättiä niin se on saatava. Ja vielä jos vaate on halpa, se on ihan pakko ostaa. Olen kuullut siitä tuhansia kertoja ja päättänyt satoja kertoja etten osta enää mitään. Mutta nyt on tehty se diili jonkun toisen kanssa ja nyt vielä kerrottu julkisesti, niin pakko on ainakin todella yrittää. Se mikä minun puolellani tässä haasteessa on, on laihtuminen. Vanhat vaatteet näyttävät päällä kivoilta ja nyt niitä on kiva yhdistellä. Ja toki kohta saa (toivottavasti) hakea jo kesävaatteitakin. Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta ajattelin, että ei sen pidäkään olla. Ja toivon, että saan säästettyä hyvin rahaa, koska nyt sitä ei edes tule juuri mistään, kun työt on lähes nollissa.

Ai niin tähän vetoon kuuluu myös laukut. Niitäkään Sanna ei nyt sitten osta. Tiedän, että saan uuden ihanan ulkoilupuvun syntymäpäivälahjaksi, joten se on vielä tulossa. Jos ajattelen asiaa kulutuksen kannalta, niin minä olen todellakin kaikkien kauppiaiden ehdoton suosikki, koska en tahdo osata sanoa millekään asialle ei. Nyt sekin on opeteltava.

Pitäkää minulle peukkuja!

XxX Sanna