11. huhtikuuta 2021

Timmimpi tulevaisuus, vihdoin se on valmis

 

Olen miettinyt omaa, täysin netissä toimivaa valmennusta pitkään, mutta en ole koskaan vielä saanut sitä toteuttettua.  Nyt tänä keväänä sen aika tuli. Kaikki askeleet osuivat nyt lankulle. En olisi koskaan uskonut miten suuri työ siinä olikaan, että sain siihen kaiken tarpeellisen, mutta en kuitenkaan liikaa. Tämä ensimmäinen nettivalmennus on ihan puhtaasti suunniteltu painon pudotukseen ja siinä on mahdollisuus valita pudotettavien kilojen määrä. Valinnan voi tehdä muutamasta kilosta aina reiluun kymmeneen pudotettavaan kiloon. Eli jokainen voi oman tavoitteensa ja lähtötilanteensa mukaan valita juuri itselleen sopivan valmennuksen. 

Treenit valmennuksessa on suunniteltu salille, toki mukaan mahtuu myös kehonpainolla tehtäviä hiitti-treenejä, kehonhuoltoa unohtamatta. Ja jotta ihan meillä jokaisella olisi mahdollisuus osallistua tähän valmennukseen, niin siihen on tehty aloittelijoiden sekä kokeneempien treenaajien vaihtoehdot.  Eli näin ollen mahdollistetaan se, että jokainen meistä voi osallistua turvallisin mielin. Valmennuksessa on paljon videoita, joiden pääperiaatteena on opettaa valmennettaville erilaisia asioita painon pudotuksesta ja ylipäätään terveellisemmästä elämästä tai ravinnosta.

 

 

Tässä valmennuksessa on kaikista parasta sen toiminta-alusta. Olen ollut koko yritykseni olemassa olon aikana Traineron matkassa. Trainero on palvelu, jossa on voinut tehdä sali- ja ravinto-ohjelmia. Nyt olemme saaneet käyttöömme myös aivan loistavan apin ja aikajanan, joka mahdollistaa täydellisen nettivalmentamisen. Tämä appi on muuttanut aivan kaiken, se toimii puhelimessa ja mahdollistaa aivan uudenlaisia toimintoja. Siellä on chatti, joka toimii reaaliajassa ja sinne voi lisätä videoita, kuvia ja liitetiedostoja.  Ja kaikista parasta tässä Trainerossa on henkilökunta, joka on auttanut minua enemmän kuin kukaan voi edes kuvitella. Olen enemmän kuin kiitollinen Tom Stellbergille, joka jaksaa aina auttaa ja korjata Sannan tekemät virheet.

 



Nyt olen saanut valmennukset testihenkilöille, joiden palautteen perusteella sitten hion valmennuksesta vieläkin timanttisemman, kuin se nyt on. Loppukesästä se tulee sitten ihan teidän kaikkien ostettavaksi. Nyt kun olen saanut ensimmäisen valmennuksen valmiiksi, on suunnitteilla jo muutama uusikin. Toivon, että saan ne valmiiksi ennenkuin tämä valmennus loppuu, jotta saan nekin testiin sitten mahdollisimman pian. 

 



Kun on tehnyt useita tunteja töitä, lyönyt päätä seinään ja laittanut itsensä likoon, niin olo on aika huikea, kun valmennukset lähti maailmalle. Vuosi 2021, toivottavasti sinusta tulee käänteen tekevä myös työrintamalla samanlailla kuin yksityispuolellakin. Olen kiitollinen, että voin tehdä töitä ihan teidän kaikkien hyvinvointia ajatellen. Ja vielä iso KIITOS TRAINERON porukalle, olette timantteja, tai niinkuin eilen itkunsekaisin tuntein sanoin; Olette ENKELEITÄ!

 



Kun vielä hetken jaksatte odottaa niin teille lanseerataan nettivalmennus, joka on tehty pelkällä rakkadella <3

XxX Sanna

Kuvat: Saija Heinämäki  

30. maaliskuuta 2021

Oikein kävelemään opettelu 38-vuotiaana on vaikeaa!

"Ethän sä osaa edes kävellä oikein!" Huusi minulle ex-mieheni joskus seitsemän vuotta sitten ja hän oli siinä ihan oikeassa. Silloin siihen vaikutti kyllä jokin aivan muu kuin minun jalkani, jotka menevät kuin Aku Akalla. Mutta siis kyllä, minä olen opettelemassa uudelleen kävelemään. Ja voin heti näin kärkeen kertoa, että se on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavaa.

 



Niinkuin olen aikaisemminkin kertonut, niin olen kamppaillut selkäni kanssa nyt todella paljon. Siellä ei ole oikein kunnolla mitään vikaa, mutta sitten taas toisaalta siellä on kaikki vialla. Ihan tarkkaan en osaa sanoa mikä siellä on. Se ei vaan tykkää oikein mistään tekemisestä ja saan sinne typerää painon tunnetta aikaiseksi heti jos meinaan sitä yhtään kuormittaa. Olen nyt tehnyt muutaman viikon aktiivisesti syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä lantionpohjaa. Ja sekään ei ole mitään herkkua, kun olen jättänyt ne aivan taka-alalle ihan aina. Mutta usko on kova, että vuoden loppuun mennessä nekin ovat jo jossakin kunnossa.

Se mikä tässä on kaikista hauskinta on kehonhuolto. Olen alkanut opetella sitä, en vielä ehkä ihan priimaa ole siinäkään, mutta harjoittelen. Jokaisen treenin päälle teen tietynlaisia selän liikkuvuusharjoituksia. Ja olen saanut niistä kyllä apua. 1-2 x viikossa pyrin sitten tekemään kunnon kehonhuollon. Olen ylpeä itsestäni, että saan edes tämän verran aikaiseksi. 

 



No mikä ihme tämä kävelyjuttu sitten on? Olen käynyt kolme kertaa kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Se on ihan parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä, jos on jossain kohtaa jonkinlaisia kipuja tai jumeja. Meidän kylällä toimii aivan loistava jäsenkorjaaja Elina Muhonen, jota suosittelen enemmän kuin lämmöllä. Ollaan saatu hänen kanssaan todella paljon hyvää aikaan. Mutta on minussa ollut kyllä hommaakin. Välillä olen itse vaipunut jo epätoivoonkin itseni kanssa. Mutta aina ollaan päästy pienin askelin eteenpäin. Elinalla on ollut minulle tosi hyviä neuvoja, miten saan asioita paremmalle tolalle. 

No nyt sitten tuli viimeisellä kerralla se uudelleen kävelemään ja seisomaan opettelu. Minun jalkani ovat siis kuin Aku Ankalla ja kävellessäni teen ns. traktorin jälkiä. Olen myös näin keväisin aina niskaani myöten ravassa, kun jalkani vispaavat niin ihmeellisesti kävellessäni. Nyt olen siis ihan tietoisesti yrittänyt kävellä ja seisoa jalkaterät suorassa. Ja voin kertoa, että se on ärsyttävää, hankalaa ja todella typerän tuntuista. En tiedä oppiiko jalkani ikinä enää oikeaan asentoon, mutta kovasti ainakin yritän.

 

 

Olen nyt kaksi lenkkiä yrittänyt kävellä oikein ja ajatuksella. Mutta se on todella haastavaa, koska jalat vaan menevät väärään asentoon. Ja toinen lieveilmiö on ollut pohkeiden sekö penikoiden kipeytyminen. Olen kuitenkin ajatellut antaa itselleni mahdollisuuden ja tässäkin maltti on valttia. Jotenkin tuntuu kyllä siltä, että tähänkin kun olisi puututtu jo, vaikka 30 vuotta sitten niin asiat voisivat olla toisin. No koskaanhan ei ole liian myöhäistä alkaa korjaamaan asioita. Mutta helppoa se ei ole ja monta tuskan hetkeä on varmasti edessä.  Olen kuitenkin ajatellut, että täältä tullaan vielä. Halu saada itsensä kuntoon on todella kova. 

En voi koskaan tarpeeksi muistuttaa, että meillä on vaan yksi keho, kohdelkaa sitä hyvin ja pitäkää siitä parempaa kuin hyvää huolta. Toimivan ja terveen kehon merkityksen huomaa vasta sitten, kun se on jollakin lailla rikki.

XxX Sanna  

26. maaliskuuta 2021

Rakkaus voitti kaikki ennakkoluulot



 "Kulta, kun me noin viisi vuotta rikkinäisinä kummatkin aloimme liikkua yhdessä, löivät vetoa ollaanko me yhdessä puoli vuotta vai vähemmän. Suuri huolenaihe heille oli meidän ikäero, lähinnä minun nuoruuteni sinuun verrattuna. Toinen melkein yhtä suuri asia oli sinun rahasi. Mutta kulta me ollaan opittu onneksi kummankin asian kanssa elämään ja rakkautemme vaan vahvistuu päivä päivältä."  Näillä sanoilla minä puhuin tuoreelle aviomiehelleni 13.3.2021. 

 



Olen ollut kerran aikaisemminkin naimisissa, tuo liitto kesti melki kymmenen vuotta. Sen suurin anti oli kaksi ihanaa tytärtä. Nyt toisen kerran naimisiin mennessäni kaikki on erilaista. Se puuttuva palanen on löytynyt, olen onnellinen ensimmäisen kerran elämässäni oikeasti. Kaikki on juuri niinkuin kuuluukin. Tämä tunne on jotain sellaista, mitä en olisi koskaan kuvitellut kokevan.

 



Meidän päivä meni koronan takia hieman pipariksi, koska sellaisenaan emme voineet häitä järjestää kuin ajattelimme, mutta pidimme häät meidän lähipiirimme ollessa paikalla. Näin jälkeenpäin ajattelen hetki oli intiimi ja kaunis. En olisi voinut toivoa muuta.  Meidät vihittiin kotona, paikassa jossa meidän on hyvä olla. Vihkipappi oli meille entuudestaan tuttu, jo kummatkin aikaisemmin vihkinyt sekä vielä minun rippipappini. Meistä tuli nyt virallisesti me <3 

 





Tämä päivä sai minut uskomaan elämään. Vakka välillä on vaikeaa ja kaikki tuntuu menevän päin sitä itseään, niin hyviäkin asioita tapahtuu, kun jaksaa vaan uskoa. Maailma kantaa, se on nyt todistettu. Minä sydämeni pohjasta toivon, että ihmiset pikkuhiljaa uskoisivat meihin ja lopettaisivat sen joutavan päiväisen arvuuttelun onko se rakkautta vai rakkautta vaan rahan takia? Ja kaikki nimimerkeille meitä suomi24-palstalla haukkuvat voisivat kysyä suoraan jos on kysyttävää. Pilkan tekijät eivät saa rakkauttamme haalenemaan, vaan se vahvistuu.

 



Jos teillä on ihminen jota rakastatte, antakaa sille rakkaudelle mahdollisuus, vaikka koko maailma puhuisi mitä. Se voi olla elämänne paras päätös. 

 


Ihanaa ja aurinkoista päivää sinulle <3

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki  


20. maaliskuuta 2021

Ihana ja ihmeellinen talvi!


Siis voi miten ihana talvi onkaan ollut. Niin paljon lunta, että on voinut harrastaa ihan mitä vaan on mieleen juolahtanut. Me ollaankin hiihdetty, lasketeltu sekä luisteltu lasten kanssa paljon. Toki nyt hieman harmitti, kun järvien jäät eivät olleet sellaiset, että sinne olisi päässyt luistelemaan. Moottorikelkkailu olisi ollut tänä talvena kanssa pitkästä aikaa mukavaa, mutta sitä ei päästy nyt kuitenkaan tekemään, koska kelkkaa ei nyt ollut.

 


Eilen ihana ystäväni Saija Heinämäki tuli ja vei minut aivan uuden lajin pariin. Nimittäin liukulumikenkäilemään. Siis voi, että miten hauskaa se olikaan, taannuin aivan lapsen tasolle, kun hihittelin puiden välissä puikkelehtiessani. Oli kyllä niin hauskaa, en olisi ikinä uskonut, että voisin tykästyä tähän lajiin näin paljon. Toki menimme helppoa reittiä ja kelihän oli nyt mitä mahtavin ja lumikin kantoi hyvin.

 

 

Minä olen yrittänyt keksiä meille talvelle uuden yhteisen harrastuksen hiihdon lisäksi, niin nyt se tuli. Hommaan meille kummallekin ensi talveksi  liukulumikengät. Isäntä meinaan todella mielellään kiertelee katselemassa metsissään onko siellä tuulenkaatoja tai jotain muuta, mihin pitäisi reagoida. Ja näillä vehkeillä se on mahdollista. Ja sitä voi tehdä yhdessäkin. Lumikengillä pääsee monesti sellaisiin paikkoihin mihin yleensä ei pääse, toki sekin vaatii tälläisen talven mikä nyt oli. Siis lunta pitää olla. Harmittaa ettei tullut aikaisemmin testattua, olisin varmasti tehnyt sitä useamminkin.

Viime talvi oli jotenkin rikkonainen kaiken talviliikkumisen suhteen. Ensin oltiin kaksi kertaa reissussa ja sitten loppuikin jo kelit. Mutta tänä talvena olen syntynyt ihan uudestaan, löytänyt taas sen ilon kaikkeen tekemiseen. Tiedättekö mitä tarkoitan, olen mennyt pitkän aikaa ns. laput silmillä, suorittaen vain sitä yhtä ja samaa. Olen rehellisesti sanottuna unohtanut monipuolisuuden ihanuuden. Ja tämä kevät aurinko on jotain niin voimaannuttavaa. Ja siihen päälle, kun vielä se ihana rauha ja lintujen laulu niin onko parempaa. Meillä on Suomessa hieno luonto ja olen kiitollinen, että asun maalla, luonnon keskellä.

 

 

Vielä kun liikunta otetaan rennosti ja ilon kannalta niin se lisää vielä nautintoa. Aina ei tarvitse mennä kieli vyön alla ja tulosten parantaminen mielessä. Rentous on se mikä minun on ollut opeteltava useassa liikuntalajissa, mutta se on ollut ehdottomasti kaikki sen arvoista. Liikunnan ilo on se mikä antaa motivaatiota lähteä aina uudelleen. Toki välillä on mentävä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta voi kehittyä, mutta ihan joka treenissä se ei ole välttämätöntä. 

Menkää ulos ja nauttikaa vielä talvesta, kun se on mahdollista. Niin minäkin aion tehdä.

 



XxX Sanna 

Kuvat: Saija Heinämäki

10. maaliskuuta 2021

Hattu kourassa maailmaa vastaan

 Mistä revitään huumori tähän jatkuvaan korona arkeen? Ymmärrän todella hyvin miten lähes jokainen meistä on kyllästynyt tähän aikaan ja rajoituksiin. Nyt kun meiltä on viety melkein kaikki entinen normaali, huomataan myös se, kuinka äkkiä kaikki voi muuttua. Ei voi tuudittautua mihinkään, koska kukaan ei voi varmuudella tänään tietää mitä huominen tuo tullessaan.

 

Olen pienestä pitäen opetellut pärjäämään omillani ja olen noussut monista soista omin jaloin ylös. Nyt, kun olen monien yrittäjäkollegoiden ahdinkoa seurannut, olen kokenut suurta surua siitä, miten äkkiä tilanne muuttuu ja monet jäävät ihan tyhjän päälle. Ymmärrän kyllä meidän hallitustakin, koska ilman kovia rajoituksia ei tilanne koskaan rauhoitu.

Olen viimeisen kolmen viikon aikana muutenkin joutunut nöyrtymään tämän elämän edessä. Oma henkinen ymmärrys on ollut koetuksella monessakin asiassa. Onneksi omaan myös sellaisen luonteen, joka vaan sisuuntuu, kun vastoinkäymisiä tulee eteen. On ollut monenlaista huolta lähipiiristä, mutta onneksi on myös onnellisia asioita. 

 

 

Kun viime viikolla iloitsin selän parantumisesta ja treenaamisesta kivutta, meni kaikki tuo tämän viikon maanantaina pipariksi. Kyykkäsin, tunsin paineen tunnetta alaselässä ja sitten en tehnytkään enää mitään. Onneksi meidän kylällä on hyvä ja asiansa osaava Kalevalainen jäsenkorjaaja, joka auttoi minua heti ja pääsin pahimman tuskan yli. Mutta pahinta tässä ei olekaan selkä, vaan se henkinen puoli. Minun pääni ei tahdo kestää sitä, että valmiit suunnitelmat menee mönkään.

Opetan aina asiakkailleni, että pohjatyöt on tehtävä kunnolla jos meinaa, että taloa pystyy kasvattamaan sen päälle mahdollisimman kestäväksi ja vahvaksi. Nyt ne minun omat pohjani sortuivat ja olen todellakin laiminlyönyt syvät lihakseni ja lantionpohjani. Onneksi luonteeseni ei kuulu luovuttaminen vaan entistä kovempi työ ja onnistuminen. Nyt aloitamme siis systemaattisen syvien- sekä lantionpohjalihasten vahvistamisen. Täältä tullaan vielä.

 



Jottei tämä elämä olisi pelkkää valittamista niin positiivisiakin asioita tapahtuu. Tämä viikko on elämäni viikko. Kiireinen ja siihenkin korona toi omat muutoksensa, mutta tämän viikon lauantaina on minun tai ei minun vaan meidän päivämme. Jokainen varmaan arvaakin mitä lauantaina tapahtuu, mutta kerron siitä vasta sitten kun se on oikeasti totta. 

Vaikka maailma yrittää nyt kovasti hankaloittaa meidän ihmisten elämää niin tässäkin auttaa positiivinen ajattelu ja läheiset ihmiset. Jos jonkun olen oppinut niin oma perhe on niin suuri voimavara, että sen avulla selviää mistä vaan. Muistakaa, että vahvin ei ole se, joka ylittää ensimmäisenä maaliviivan, vaan se joka kääntyy ja auttaa kaverin ylös. Edeltävä lause on maailman mahtavimmasta kalenterista, jonka takana on Laura Peippo.

 


 

Positiivista loppuviikkoa kaikille. Kyllä se tästä vielä helpottaa.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

18. helmikuuta 2021

Kun huomaat olevasi rikki

Kukaan ei näköjään kestä mitään määräänsä enempää, mutta miksi se on niin helkkarin vaikea ymmärtää? Miksei itse voi tehdä niinkuin muita opettaa? Varmaan juuri siksi, kun kuvittelee olevansa pirun paljon kovempi kuin onkaan. No minä olen nyt onnistunut saamaan itseni oikeasti aika heikkoon happeen. Olen toisin sanoen jumissa, aivan totaalisen jumissa. Ja ihan vaan ja ainoastaan omasta syystä.

Kaikista huvittavinta tästä tekee se, että aloitin jokunen viikko sitten säännöllisen liikkuvuusharjoittelun sekä rullailun ja vieläpä otin hengitysharjoituksetkin mukaan. Mutta olin jo auttamattoman paljon liian myöhässä. Olenhan tehnyt paljon kaikenlaista jo useita vuosia, ja kehonhuolto ei ole kuulunut minun viikkosuunnitelmiini. Olen kyllä osallistunut jos jonkinlaisiin haasteisiin ja valmennuksiinkin, mutta kaikki on jäänyt enemmän tai vähenmmän vain puheiksi.

 



Tämä vuosi on jotenkin erilainen, olen kasvanut jollakin ihmeellisellä tavalla seuraavalle tasolle. Alkanut  ajatella, miten minun pitää kehoani kohdella, jotta voin kehittyä ja tehdä työtäni ja treenata vielä kymmenen vuoden kuluttuakin. En vain kerennyt toteuttaa tätä kaikkea ennenkuin kroppani tilttasi.

Tunsin jo viime vuoden lopulla kyykätessä selässä jotakin pientä kiristyksen tunnetta, se kuitenkin helpottui aina, kun paikat kunnolla lämpenivät. En siis todellakaan reagoinut siihen milläänlailla, vaan jatkoin ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Vuoden vaihteessa kiinnitin selkääni enemmän huomiota ja jopa vähän kevensin treenejä. Mutta eihän se poistanut ongelmaa, päinvastoin hieman lisäsi sitä.

 



Kun tänä talvena saatiin näin paljon lunta, kaivettiin sukset heti aitasta ja eikun ladulle. Siitä alkoi sitten ongelmat. Selkäni meni aivan juntturiin, aina lenkin jälkeen. Mutta silloinkaan minulle ei tullut mieleen, että venytä sitä hyvä nainen. Vähän rullailin muutaman kerran ja se jos mikä oli selälle myrkkyä. Olin enemmän kuin onnellinen, kun hieroja saapui meille viikko sitten perjantaina. Epäilys oli heti, että si-nivel on pois paikaltaan. Sitä siinä sitten muljuteltiin ja hierottiin ja kipu häviksikin hetkeksi.

 



Menin seuraavana maanataina salille tarkoituksena tehdä väliin jäänyt salitreeni pois alta. No tein sen, mutta hyvin varovasti varioiden, koska selkään sattui vieläkin. Olin kuitenkin sitä mieltä, että nikamat on paikallaan. Varmistin asian vielä paikallisen niksauttajan käsissä ja sieltä tuli heti tuomio. Pitkät selkälihakset, syvät selkälihakset sekä kaikki mahdolliset pakaralihakset ovat niin jumissa, että huhhah hei. 

Nythän asiat on sillä mallilla, että Sanna makaa lämpötyynyn päällä, koska se auttaa todella paljon ja venyttelee. Tekee liikkuvuusharjoituksia joka päivä. Kävin eilen myös vyöhyketerapiassa ja se oli älyttömän hyvä. Olen vain kävellyt pikkaisen ja venytellyt. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, mutta työ on vasta alussa. Tästä on nyt tultava elämäntapa, ei selityksiä, ei jossiteluja eikä väliin jätettyjä kehonhuollon hetkiä. 

 



Pidä itsestäsi joka saralla huolta, sillä meillä on vain tämä yksi keho!

Ihana loppuviikkoa.

XxX Sanna 

14. helmikuuta 2021

Liikunta on lääke, joskus pitää vaan tietää minkälainen

Tänään oli se päivä, mitä en koskaan kuvitellut tulevaksi. Olen kärsinyt jo jonkin aikaa olkapääkivusta, joka ilmenee vain ylöspäin nostaessa tai alhaalta ylös työnnettäessä. Mutta olen sen kanssa pärjännyt ja näin ollen treenaillut suhteellisen normaalisti. Olen hieronut sekä venytellyt sitä parhaani mukaan. Kipu on välillä kovempi ja välillä se on poissa melkein kokonaan. 

 

No nyt tuli toinenkin vaiva. Sain jossain selkälihakseni jumiin, tarkemmin sanottuna oikean puolen alaselkä ja pakara on pahin. Sekin on vaivannut jo jonkin aikaa, mutta kyykyt onnistui hyvin kunhan vaan lämmitteli kunnolla. Mutta eilen tämäkin asia kulminoitui ja selkä äityi tosi pahaksi. Tein eilen jo päätöksen, että treeni saa luvan siirtyä. 

Tänä aamuna menin intoa täynnä ja selkä jo vähän parempana salille ja aikomuksena tehdä maailman kovin jalkatreeni. Jo lämmittelyssä tajusin, että ei onnistu tai onnistuisi, mutta ei kannata. Niinpä tein jotain sellaista mitä en koskaan kuvitellut tekeväni. Muutin treenin liikkuvuus- ja venytysharjoitukseksi. Ja se oli ihan parasta mitä olen itselleni tehnyt pitkään aikaan.

 

 

Tajusin treenini lopettaessani, että minä olen kerrankin pystynyt antamaan itselleni periksi, muokkaamaan omaa tekemistäni ja menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja tein vielä toisenkin päätöksen ja uusin tämän huomenna. En vedä maasta enkä kyykkää, vaan toistan tämän päivän harjoittelun. Olen tajunnut, ettei elämä mene sekaisin, vaikka minulta jääkin pari treeniä välistä. Koska jos nyt en huolla kehoani, niin kohta en pysty tekemään pitkään aikaan mitään.

Nyt moni varmasti ajattelee, että mitä ihmettä tuo akka nyt oikein höpisee. Mutta, vaikka teen työkseni valmentamista ja muiden ihmisten hyvinvoinnista, niin en ole koskaan osannut oikein huolehtia omasta kehonhuollostani. Kerron aina asiakkailleni, että älkää tehkö niinkun minä, vaan niin kuin minä opetan. Olen maailman kovapäisin ja huonoin antamaan periksi, mutta nyt olen ensimmäisen kerran elämässäni tajunnut miten minun tulee omaa elämääni elää, jotta voin elää näin vielä vuosien päästäkin.

 



Liikunta on lääke, se on totta. Mutta sen oikeanlainen käyttäminen on taitolaji. Aina ei voi mennä sata lasissa, vaan joskus on osattava höllätä ja liikkua kehoaan kuunnellen. Kukaan meistä ei ole kone, vaan jokaisella tulee välillä kausia, että on hyvä vetää henkeä. Minä en ole pitkään aikaan ymmärtänyt sitä, että jos ollaan jostain kipeitä niin liikunta lopetetaan kokonaan. Sellaisia vaivoja on harvoin, ettei voisi liikkua edes jollain tavalla. Ja pienikin liike tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin.

 

 

Minulla on eräs ystävä, minua 10 vuotta nuorempi, mutta vielä kovempi jääräpää kuin minä. Milla liikkuu aina, vaikka pää kainalossa. Olen ollut hänen kanssaan treenillä, niin että Milla saapui sinne kainalosauvoilla ja jalka paketissa. Mutta tokihan yläkroppaa voi treenata silloinkin. Puhuimme paljon silloin liikunnan vaikutuksesta mieleen ja juuri sen mielen hyvinvoinnin takia Millakin liikkui jalkaleikkauksen toipumisen ajan. Oli muuten olkapäät tytöllä kunnossa, kun niitä pari kuukautta treenailtiin.

Se miten kohtelet omaa kehoasi on se millä on jatkuvuuden kannalta väliä. Minä jos kuka olen kohdellut omaa kehoani typerästi. Ensimmäiset 25 vuotta en liikkunut juuri lainkaan, sitten lihoin, tein lapset ja sen jälkeen aloitin rankan laihdutuskuurin. Vasta nyt viime vuonna aloin oikeasti ajatella omaakin tekemistäni ajatuksella. Miten haluan treenata, miten haluan kehittyä ja mitkä ovat minun tavoitteeni. Kehoni on ollut vahva se on kestänyt paljon ja taipunut minun tahtooni. Nyt on minun vuoroni alkaa kuunnella sitä ja pyrkiä kohtelemaan sitä juuri oikealla tavalla. 

 



Olen jopa ylpeä itsestäni, koska olen hieman neuroottinen kaiken suunnitelmallisuuden ja toteuksen kanssa. Nyt minusta tuntuu hyvältä, illalla voin tehdä hiit-treenin asiakkaani kanssa ja huomenna menen taas venyttelemään. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa uudet treenit. Katsotaan miten sen kanssa käy.

Ole omalle kehollesi lempeä, anna sille juuri sellaista liikuntaa mitä se kaipaa. Ihanaa ystävänpäivää!

XxX Sanna

5. helmikuuta 2021

Pienistä pisaroista kasvaa suuri puro

Tässä tekstissä puhutaan kokonaisvaltaisesta elämästä, sen tuomista haasteista ja uskomuksista. Kaikki pohjautuu kuitenkin pienille askelille ja suurille tavoitteille. Käytän monia esimerkkejä, toivottavasti löydätte tekstin punaisen langan.

 

"Vesi vanhin voitehista" sanotaan ja se pitää paikkansa. Vedestä ja sen tärkeydestä puhutaan paljon, siihen on monenlaisia suosituksia, miten juuri tällä hetkellä vettä tulisi juoda. Monet aloittavat joulun jälkeen, ennen kesää ja syksyllä aina sen uuden paremman elämän. Ja aika usein siihen kuuluu myös veden juonnin lisääminen, koska se on kiistatta hyvä asia ihmiselle. Mutta jos olet juonut ennen vettä ainostaan silloin kun sinua on janottanut, ehkä kaksi tai kolme lasia päivässä, niin ethän voi heti aloittaa juomaan 3 litraa? Vai voitko? Minä en ainakaan voisi, vaan tekisin sen pikkuhiljaa, lasi kerrallaan kohti 3 litran tavoitetta. Antaisin aikaa itselleni.

 



Toisena monesti aloitetaan liikunta, aivan hulluna ja järjettömillä määrillä. Koska se tukee sitä meidän kokonaisvaltaisen hyvää elämään. Jos olen ollut aikaisemmin lähestulkoon sohvaperuna, niin voinko aloittaa ensi maanantaina liikuntaa niin, että teen 5-6 kovaa treeniä viikossa? Minä en voisi, vaan siinäkin antaisin itselleni aikaa, opettelisin ja tekisin kunnolliset tavoitteet ja hommaisin ehkä myös valmentajan, joka minua auttaisi. Sama pätee siihen kuuluisaan ruokaan, älä tee muutoksia kerralla vaan pikkuhiljaa, niin saat pysyvyyttä.

Kolmas asia, jota en kertakaikkiaan lakkaa ihmettelemästä on toisten ihmisten elämän eläminen. Onko sinulla varmaa tietoa siitä, miten naapurissa eletään? Vai olisiko ne olettamuksia? Voitko mennä kauppaan ja sanoa, että siellä se nyt naapurin Sanna elelee herroiksi ja ökyelämää tekemättä mitään? Tämä edellinen lause oli fiktio, en puhu minun naapureistani, mutta avasin vähän tulevaa tekstiä. Olen lopen kyllästynyt siihen olettamukseen, että minun elämäni perustuu ainostaan puolisoni rahapussiin. Olen täällä ihmisten mukaan vaan juurikin sen takia. Siis mitä? Voiko elämää perustaa kenenkään toisen varaan? Minusta ei, vaan jokaisen on pidettävä huolta itsestään, jotta voi huolehtia muista. En ole koskaan vielä elänyt parisuhteessa, jossa ei jaeta asioita. Oli minulla entisessäkin elämässäkin mieheni omistama auto ja hän maksoi puolet meidän laskuista, ketään se ei vaan silloin kiinnostanut. Tämäkin pätee edellisiin pieniin askelin, joilla olen luonut itselleni elämän jota nyt elän. Tekemällä kovasti töitä, tavoitteet mielessäni, olen pikkuhiljaa päässyt eteenpäin. Oppinut elämään välittämättä niistä ilkeistä puheista, jotka minua seuraavat aina, ne kuuluvat minun elämääni, siihen onnelaan jota elän juuri tällä hetkellä. 

 



Neljäntenä asiana olen huomannut, että ihmisten aika menee miettiessä sitä mitä minulla ei ole. Mietikääpäs jos energia käytettäisiin ajatteluun, että mitä minulla on ja mitä voin vielä saavuttaa. Jokaisella annetaan mahdollisuus tehdä sellainen elämä kuin itse haluaa. Pienillä pisaroilla voidaan siis saavuttaa pitkä ja hienosti virtaava joki. Tässäkin asiassa pitää muistaa, että vain sinä itse voit vaikuttaa sinun omaan elämääsi. Niinkuin maailman hienoin kalenterini sanoo; " Meistä jokainen on joskus sortunut tai sortuu elämää elämää niinkuin tuolla olisi joku onnela, missä kaikki on vain olisi kokoajan hyvin. Elämme ajatellen, että sitten, kun minulla on asiat paremmin teen sitä tai tätä, mutta unohdamme, että elämässä ei koskaan tule sellaista tilannetta, että kaikki olisi jatkuvasti vain hyvin ja elämässä ei tulisi eteen mitään vastoin käymisiä. Elämä on tässä ja nyt, ei sitten kun." PT-PEIPPO

 



Tee elämästäsi juuri sinun onnela pieni pisara kerrallaan kohti sitä suurta puroa tai järveä jota olet aina halunnut. Ole valmis elämään elämää ottamaan vastaan sen tuomat haasteet, selviämällä niistä ja ennen kaikkea oppimalla niistä.  Ota askel kohti parempaa hyvinvointia pienesti, mutta hallitusti. Juo päivässä lasi vettä enemmän, syö yksi ateria terveellisemmin, käy pienellä happihyppelyllä töiden jälkeen ja ennenkaikkea kiitä siitä pienestäkin onnistumisesta itseäsi, minkä olet jo saavuttanut. Arvosta sitä mitä sinulla on äläkä ajattele, että pitäisi olla jotain muuta, vaan muista että pienillä pisaroilla saat aikaan suuria virtauksia.

Nauti oman näköisestäsi elämästä ja pyri korjaamaan sitä ja muista vahvin ei ole se, joka saavuttaa maalin ensimmäisenä vaan se, joka nostaa heikommat pystyyn matkan varrella!

 



Ihanaa pakkasviikonloppua.

XxX Sanna 

Kuvat; Saija Heinämäki

2. helmikuuta 2021

Ken on maassa kaunehin?

Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos eikä minkäänlainen yhteistyö-, vaan ihan puhdas oma-aloitteinen postaus. Minä olen vasta vanhemmiten löytänyt oman sisäisen prinsessani. Olen nuoruudessani ollut enemmän tai vähemmän "äijä". En koskaan teininä tykännyt laittaa itseäni saati, että minua olisi kiinnostanut yhtään mitä minulla on päällä. Ensimmäiset korkeakantaiset kenkäni ostin kun oli 18-vuotias, koska baariin ei päässyt silloin lenkkarit jalassa. Olin siis usein kuskina ja sillä notkuin monesti lenkkarit jalassa baarissa. Ehkä joskus kahdenkympin korvilla aloin pikkuhiljaa kiinnostua ns. tyttöjen jutuista. 

 

Ja siitä lähtien vauhti on kiihtynyt. Olen enemmän tai vähemmän tällä hetkellä oman itseni prinsessa. Rakastan ostella uusia vaatteita, pitkät mekot ovat tämän hetken kuumin juttu. Ja niitähän minulla nyt löytyy joka lähtöön. Ainut ongelmani tällä hetkellä on, että missä minä niitä pidän? Olen aina kotona ja useimmiten pidän jumppavaatteita, koska ne ovat kaikista käytännöllisimmät. 

Olen aina ollut herkkä syttymään kaikkeen uuteen ja arkea helpottaviin kauneudenhoito rutiineihin. Kestopigmennoinnit on minulla ollut jo pitkään, mutta kulmakarvoissa väri ei vaan tahdo pysyä. No siihen onneksi on apuna ollut ihan perus kestovärjäys. Mutta nyt tänä aamuna minulle kokeiltiin ensimmäisen kerran kulmien laminointia.  

 

 

" Kulmien laminointi on kulmakarvojen kestomuotoilua. Kulmakarvat pehmennetään, muotoillaan ja kiinnitetään haluttuun muotoon. Lopuksi kulmat värjätään. Laminointi ei ole sama asia kuin kestopigmentointi tai microblading- ne ovat sitten jo pysyvämpiä ratkaisuja.

Kulmien laminointi kestää oman kulmakarvan kasvuvauhdista riippuen 3-6 viikkoa, ja laminointi poistuu pikkuhiljaa kasvamalla. 

Laminointi sopii kaikille joilla kasvaa kulmakarvoja. Laminointi on loistava palvelu erityisesti vaikeasti hallittaville karvoille, ja heille jotka haluavat tuuheammat ja näyttävämmän näköiset kulmat. 

- LASHLOVERS-

Tämä hoito tehtiin minulle siis tänään ensimmäisen kerran. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kulmakarvat antavat kasvoille ilmettä ja tekevät naisista kauniita. Minulla on itselläni todella vaaleat kulmat ja erittäin haastavat karvat. Ne osoittavat ihan suoraan alaspäin, jospa tällä laminoinnilla saisimme niihinkin vähän ryhtiä. Aika näyttää miten kyseinen hoito minulla kestää.

Koska työni on menevää ja usein olen liikkeellä, niin meikit eivät koskaan ole pysyneet vauhdissa mukana. Ja olen ollut aina aika laiska meikkaamaan, niin juuri siksi kaikki tällaiset mahdollisuudet ovat minulle arvokkaita, koska haluan kuitenkin näyttää hyvältä ja huolitellulta. Kulmakarvojen kestovärjäyksen lisäksi minulla on nyt ollut jonkun kuukauden ripsienpidennykset. Minulla oli aikoinaan sellaiset kanssa, mutta silloin ne eivät pysyneet. Nyt olen ollut näihinkin todella tyytyväinen, aamuni ovat helpottuneet ja olen aina mielestäni valmis lähtöön.

 


En sano sitä, että jokaisen pitäisi nyt ottaa kulmien laminointi tai laittaa tekoripset, mutta jos olet miettinyt näitä vaihtoehtoja, niin annan ehdottoman suosituksen näille. En sano sitä, että nämä ovat ilmaisia, mutta säästän jostakin, että pystyn kerran kuussa sijoittamaan itseeni 50-100e. Kun minä en kerran juo enkä polta, niin olen ajatellut, että panostan sen rahan mielelläni itseeni.

Minusta on ihana olla oman elämäni prinsessa. Olen ehkä pinnallinen, mutta olen onnellinen, kun saan laittaa itseäni. Jos sinun elämäsi vaatii piristystä niin suosittelen kulmien laminointia. Laitan alle ennen ja jälkeen kuvat, niin näette eron. Ja kyllä en ole nyppinyt kulmiani ennen kuvassa ainakaan kolmeen viikkoon🤣 


Tämän kaiken minulle mahdollisti Kauneuspiste Sini Ilona Saarijärveltä. 

XxX Sanna   


27. tammikuuta 2021

Talvi, miljoonien mahdollisuuksien vuodenaika

Vaikka minä olenkin aivan täysin kevään ja kesänlapsi, olen tänä talvena jotenkin herännyt taas tähän lumeen ja ehkä jopa pimeyteen. Onneksi päivä pitenee kokoajan ja mahdollistaa näin ollen pidemmän ajan nauttia meidän ihmeellisestä talvesta. Olen ollut monet talvet aina tammikuussa ja osaltaan vielä helmikuussakin etelän auringon alla, ja kyllä olisin mielelläni mennyt tänäkin vuonna, mutta nyt se ei vaan ollut mahdollista. Joten minulla tänä vuonna on ollut aika ottaa kaikki irti tammikuun pakkasista ja myös vesisateista.

Hiihto on ehdottomasti minun suosikkini talven lajeista, joita on tarjolla. Se on myös ainut laji jota me voimme harrastaa yhdessä, koko perhe. Isäntä ei ole mikään liikunnallisin kaveri, mutta hiihto on vienyt hänenkin sydämensä. Olemme käyneet suksilla mahdollisuuksien mukaan 2-3 x viikossa, joko tyttöjen kanssa tai sitten kaksin. Jos olemme olleet kaksin ladulla, ovat lapset olleet sen ajan luistelemassa, joten kaikki liikkuvat ja se tekee kaikille todella hyvää.

 

Lumityöt, joita nyt on saanut oikein urakalla, toimivat paremmin kuin hyvin hyötyliikuntana. Vaikkakin meillä piha tehdään suurinpiirtein traktorilla, niin aina on kuitenkin kolalle ja lapiolle käyttöä. Tykkään touhuta pihalla, vaikkakin lumitöiden kanssa minun täytyy olla todella tarkkana, selkäni ei meinaan tahdo kestää kiertoliikettä, joka varsinkin lapioidessa on vaarana. Samalla, kun minä teen pihaa, lapset touhuavat ulkona omiaan. 

Lasten kanssa kaikista parasta puuhaa on pulkkamäessä olo. Sekin on ihan parasta hyötyliikuntaa, juosta mäkeä ylös ja lakea kovaa vauhtia taas alas. Pulkkamäki on ollut pitkään unohduksissa, mutta nyt kun lunta on taas niin teimme tyttöjen kanssa mäen ihan tähän meidän lähelle. Kun taas mennään keväämmälle niin pulkkamäen yhteyteen on kiva ottaa kuumaa kaakaota ja tuoretta pullaa, mutta vielä on jotenkin liian kylmää ja talvista siihen. Mutta onneksi kokoajan mennään kohti kevättä.

Pulkkamäen lisäksi olen taas monen vuoden jälkeen päässyt laskettelurinteeseen asti. Oli ihana olla yksi lauantai tyttöjen kanssa rinteillä. Ja voi jestas miten hyvin ne laskee. Isompi menee lumilaudalla kuin vanha tekijä ja pienempi on suksien kanssa ihan pitelemätön. Piti äitillä oikein kiirettä, että pysyin heidän perässään. Ja ehkäpä itsekin pitäisi kaivaa lauta taas naftaliinista ja kokeilla, että vieläkö se luistaa. On hienoa huomata, kuinka lapset kasvaa ja kehittyy ja hienointa tässä on huomata se ilo ja into mikä heillä on. Näen sen jo meidän tyttöjen tulevana yhteisenä harrastuksena.



Mutta ei ollenkaan viimeisenä eikä vähäisempänä tähän luetteloon tule ihan perus retkeily. Mikäs sen mahtavampaa kuin kävellä kaunista talvista metsää ja tehdä nuotio jonnekin sille soveltuvalla paikalle, ja keittää nokipannukahvit. Levillä kävimme Saijan kanssa melkein joka ilta juomassa kahvit laavulla, ja ai että se oli mahtavaa. Istua hiljaisuuden keskellä, katsella nuotiota, juoda kahvia ja ihan vaan nauttia elämästä. 

Nauttikaa ihmiset talvesta, lumesta ja luonnon kauneudesta. Yritetään löytää tämän vallitsevan tilanteen keskeltä positiivisuutta, sen avulla selvitään tästäkin keväästä ja poikkeusoloista. 

Ihanaa viikkoa :D



XxX Sanna

Osa kuvista; Saija Heinämäki