Kerroin teille joku aika sitten, että nyt on Sannan aika ottaa itseään niskasta kiinni ja karistella ne kasaantuneet kilot, jotka keräsin lomaillessani alkuvuoden. Niinpä aloitin todella tiukan ruokavalion ja treenijakson tähän kevääseen. Laitoin "dieettini" viimeiseksi päiväksi äitienpäivää ennen olevan lauantain. Kaiken kaikkiaan tiukka jaksoni kestää n. 9 viikkoa. Kyseessä on siis todella lyhyt rypistys. Mutta kun kalorit on reippaasti miinuksella ja treenit suhteellisen kovia niin kyllä se vaan kiristää välillä.
Ja vielä tähän ajanjaksoon sattui muutamat synttärit (omat mukaan lukien) ja tämä pääsiäinen niin houkutuksia on todellakin paljon. Mutta olen päättänyt, että nyt ollaan tiukasti, niin periksihän ei voi antaa. Olen myös jemmannut itselleni pääsiäisherkut äitienpäivälle ja toki suunnitellut mitä kaikkea silloin oikein syödään :D Monet varmaan ajattelevat etteihän tuossa ole mitään järkeä, mutta jos haluat saavuttaa jotakin, niin on sen eteen myös tehtävä töitä. Ja myös luovuttava jostakin.
Miten se sitten onnistuu, kaikkien herkkujen ja makkaranpaistoretkien kanssa? Koko homman juju on asenteessa. Sillä oikeanlaisella asenteella pääsee todella pitkälle. Toinen äärettömän hyvä motivaattori on tulokset. Ja kolmatta unohtamatta eli suunnitelmallisuus. Monesti jos ollaan muulla kuin omalla porukalla niin ihmiset alkaa kyselemään, että miksi et syö ja ota nyt. Nyt on helppoa olla, kun ollaan vaan kotona. Käytiin sukulaisnaisen mökillä perjantaina makkaran paistossa, niin minä ajoitin omat ruokani niin, että paistoin kalkkunanakkeja ja söin leivän kanssa. Ja hyvää oli.
Herkkujen kanssa minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmia, mutta pääsiäisen herkkumme piimähyytelökakku teettää todella välillä ongelmia. Sekin on ratkaistu niin, että äitienpäivänä sitä on minulle luvattu. Jos mietin, että oliko nyt oikea aika aloittaa tällainen itsensä kiusaaminen niin tulin siihen tulokseen, että aina on jotakin. On joulua tai juhannusta. Se vaatii vaan päätöksen ja kunnon asenteen.
Minä tykkään haastaa itseäni ja olen mestari myös kiusaamaan itseäni. Meillä leivotaan nyt tämän koronan takia kokoajan jotakin, niin suklaakakkuja on pakkanen pullollaan, kun olen itselleni niitä säästänyt. Mutta jos pääsen tavoitteeseeni, joka oli kieltämättä aika kova ja siinä saattaa tulla pieni pettymys, mutta vielä ei anneta periksi. Niin silloin olen onnellinen ja voin todeta, että kaikki uhraukset kannatti.
Lopussa odottaa minun palkinto päiväni tai oikeastaan kaksi. Sitten viikko huilataan ja aloitetaan uuden tavoitteen kanssa. Minä olen ihminen jolla täytyy olla aina jokin haaste itseni kanssa menossa, sillä muuten laiskistun ja tylsisityn. Ja se vie minun punaisen lankani vika raiteille. Olen jo nyt paljon tyytyväisempi itseeni kuin helmikuussa. Ja sekin kannustaa minua jatkamaan. Vaikka elämässä välillä kiristää ja on tiukempaa, niin aina kannattaa muistaa, ettei se ole pysyvä olotila, vaan jonkinaikainen tila. Minunkin kesäni tulee olemaan paljon rennompi ja odotan sitä jo innolla.
Olen ylpeä omista saavutuksistani tähän asti, mutta hankilimmat viikot ovat vasta edessä. Mutta jos en koskaan valmentajana mene oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, miten voin vaatia sitä asiakkailtani? On myös helpompi valmentaa muita, kuin on itse käynyt ne samat jutut läpi. Tänä iltana meillä herkutellaan itse tehdyillä hamppareilla. Muistakaa, että myös dieetillä voi syödä hyvin ja yleensä myös syödään.
Ihanaa ja herkkurikasta pääsiäistä kaikille joilla se on mahdollista. Te jotka olette minun kanssani samassa tilassa, niin tsemppiä jatkoon. Kyllä tästä selvitään!
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti