13. joulukuuta 2019

Taisteluni paremman ihon puolesta!

Teini-iässä minä olin se onnellinen tyttö jolle ei tullut finnejä eikä kasvanut säärikarvoja. Vieläkään minulla ei ole niitä niin paljoa, että olisi minun pitänyt niitä ajella :D Olen asiasta enemmän kuin tyytyväinen, ja monet ovat minulle siitä todella kateellisia. Mutta se ei ole tämän tekstin aihe, vaan tämä on tarina finnittömän teinin matkasta hormonaalisen aknen selättäjäksi. 10 vuotta sitten, kun nuorin tyttöni syntyi ja alkoi elämä hormoonikierukan kanssa, niin elämästä alkoi tulla helvettiä.

Ja tarkoitan lähinnä tällä nyt vaan kasvojen ihoni kannalta, ei niinkään muuten. Finnejä alkoi ilmestyä, isoja ja kipeitä. Suun ympärille ja leukaan. Alkoi armoton kosmetologirumba, aina kaikki uudet rasvat toimivat viikon maksimissaan kaksi. Käytin todella paljon rahaa kasvojeni ihon hoitoon. Ja mainittakoon tässä nyt se, että kierukka oli minulla tasan 4 kuukautta, hormonaalinen ehkäisy jäi siihen, eikä koskaan enää palaa. Mutta se ei pelastanut enää minun ihoani. Usein tultiin siihen tulokseen, että ihoni huono kunto liittyy jotenkin ammattiini ja päivittäiseen hikoamiseen.


Ihotautilääkärille menin ensimmäisen kerran, kun finnit levisivät silmien ympärille, olo alkoi olla jo todella pirullinen ja kasvoni todella kipeät. Lääkäri määräsi antibiootin ja apteekista rasvat. Taas pärjättiin jokunen viikko. Ongelmat palasivat kuitenkin nopeasti. Olin todella kettuuntunut naamaani, koska ilman vahvaa meikkiä ei voinut poistua kotoa, koska oli niin kamalan näköinen. Meikit olivat apteekista ja niin luonnonmukaisia mineraalimeikkejä kuin vaan oli saatavilla. Sen verran voin valottaa etten ollut ongelmani kanssa yksin, vaan apunani oli kosmetologi, farmaseutti sekä ihotautilääkäri.

Monet varmasti miettivät nyt tehtiinkö ruokavalioon muutoksia. Kyllä kokeilin ihan kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Mistään ei vaan ollut apua ja sen kivun ja huonon ihon kanssa oppi pikkuhiljaa elämään. Vuosi sitten näin ystäväni ilmoituksen facebookissa, jossa hän oli meikannut poikansa halloweenijuhliin täysin luonnonmukaisilla mineraalimeikeillä. Ajattelin silloin, että tuota täytyy vielä kokeilla. Soitin ystävälleni ja sovin esittelyn hänen kanssaan.

















Se puhelinsoitto muutti elämäni suunnan ja pelasti minut niiltä inhottavan kipeiltä paiseilta. Vaihdoin aluksi meikit Young Livingin Savvy Minerals meikkeihin. Luonnonkosmetiikka oli minulle jonkun verran tuttua, mutta jauhemaisten meikkien kanssa elämä vaati todella alkuun opettelua. Suurin muutos oli niiden pois saannin suhteen. Vaikka pesit naamasi illalla vaan vedellä, ei kasvovedellä kasteltuun pumpulituppoon jäänyt yhtään meikkipuuteria. Olin hämmästynyt. Pikkuhiljaa aloin tilalta sieltä myös kasvojen pesuun tarkoitetut tuotteet sekä rasvat. Ihon kunto parani pikkuhiljaa ja suurimmat hormonaaliset ryöpytkin jäi vähemmälle, vaikka kuukautiset alkoivatkin. Olin salaa onnellinen, mutta vielä liian skeptinen uskomaan siihen hyvään.

Nyt vuoden jälkeen, itseasiassa tänä aamuna tajusin miten hyvä ihoni on. Yhdessä kosmetologin ja näiden hoitotuotteiden sekä meikkien kanssa olen saanut ihoni takaisin. Tein kesällä myös elämäni ensimmäisen kasvorasvani itse, enkä sen jälkeen ole kasvoihini muuta laittanut. Menen jopa kosmetologille oman rasvan kanssa. Silmäni avasivat teksti jossa kerrottiin, että nainen saattaa laittaa itseensä aamulla ennen kahvia jo 500 eri kemikaalia, ihonhoitotuotteiden mukana.

Olen aina ollut nuuka siitä miten meillä syödään, mutta koskaan en ajatellut, millä pesen itseni, pyykkini tai siivoan. En tiedä auttoiko juuri nämä kyseiset tuotteet kasvojani, mutta nyt ne ovat paremmassa kunnossa, kuin koskaan. Jopa ihana kosmetologini on ihmettellyt sitä ja sitä ettei ryppyjä ole tullut. Jos sinä kärsit huonosta ihosta ja olet laittanut kaikilta muilta osin kuntoon (tarkoitan lähinnä ravintoa, vedenjuontia ja unta sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen), niin kokeile ihmeessä luonnonkosmetiikkaa.  Minulla on kokemusta vain Young Livingistä ja sitä voin suositella todella lämpimästi.


Jos kiinnostuit niin ole yhteydessä, kerron mielelläni lisää. Tai liity allaolevasta linkistä mukaan ja aloita oma matkasi kohti kemikaalitonta arkea.



Valitettavasti kaikista pahimmat ajat ihoni kanssa, niin kuvia ei ole, joten ennen jälkeen kuvia en teille saanut.

XxX Sanna  

11. joulukuuta 2019

Ulkonäköpaineet : kuka ne oikeastaan luo?

Voi kunpa olisin edes vähän lihaksikkaampi, olisipa minullakin tuollainen keskivartalo, miksen minäkin voisi näyttää noin kauniilta? Kuulostaako tutulta? Minulle ainakin kyllä valitettavasti. En ole vielä ollut koskaan tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Paljon on puhuttu nyt ulkonäköpaineista, varsinkin, kun sosiaalinen media tuli ihmisten elämään. Siellä jaetaan aina ne parhaimmat otokset, kauneimmat kuvat. Ja kyllä minäkin haluan tehdä niin, olisin ikionnellinen jos minulla olisi kuvaaja käytössäni ainakin 1 päivän viikossa. Miksi, haluaisin niin? Minä olen aina ollut huonolla itsetunnolla varustettu nainen. Aina vähätellyt itseäni ja siksi minusta olisi aivan ihana saada kauniita kuvia ihmisille jaettavaksi.


Jos mietin sitä, että kuka täällä ne ulkonäköpaineet sitten luo? Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen ihan itse. Kukaan muu ei ole toiselle niin ankara kuin ihminen itse. Jos ajattelen tätä päivää ja kuuntelen uutisia jossa juuri sanottiin, että Suomessa on n. 3 miljoonaa ylipainoista ihmistä. Eikö heillä ole ulkonäköpaineita? Ei varmasti, jos he itse ovat itseensä tyytyväisiä. Mutta heillä on kyllä sitten terveydellisiä paineita enemmän. Mihin ihmeeseen tämä maailma oikein on menossa? Tuntuu, että heillä joilla ei ole tarvetta ulkonäköpaineisiin on niitä, ja heillä joilla ehkä olisikin niitä ei ole.

Minun elämäni uusi suunta on ollut nyt tämän vuoden ajan omasta itsestään tykkääminen. Sellaisten asioiden tavoitteleminen, joka lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointiani. En halua ajatella elämääni enää ulkonäkökeskeisesti, ja minun on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että sixpackia en keskivartalooni taida saada. Mutta en sitä kyllä tarvitsekaan.


Haluan omalla esimerkilläni purkaa tietynlaisia ulkonäköpaineita. Haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä terveellisestä elämästä ja hyvinvoinnista. Sellaisen kuvan haluan antaa myös sosiaaliseen mediaan itsestäni. Ihan tavallisena Sannana, koska sellainenhan minä olen. Olen terve, ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, perheellinen ja todella onnellinen nainen. Kyllä se juuri minä olen onnellinen nainen, vaikkei minulla kaikkein tiukin vartalo olekaan.

Kun vielä palaan siihen, että hyvionvointialalla on monesti ulkönäköpaineita niin kyllä se minusta pitää paikkansa. Siihenkin on varmasti syynsä, personal trainerit mielletään tietynlaisiksi. He ovat sporttisia ja hyvässä kunnossa. Ja minä olen kyllä niin yksinkertainen ihminen, että uskon olevani tälläisessä kunnossa uskottavampi valmentaja kuin mitä olisin 20 kiloa isompana. Toki se on vaan minun mielipiteeni ja onneksi meillä ihmisillä on vara valita minkälaisen esikuvan valitsemme.

Minusta on hienoa, kun ihmiset ovat nykyään rohkeita, olivat he minkä näköisiä tai kokoisia vaan, mutta valitettavan usein terveyden kannalta ajateltuna se rohkeus vie pois halun muuttaa elämäntapojaan ja voida paremmin. Minusta tämän maailman pitäisi enemmän ihannoida normaaleja vartaloita eikä niinkään ääripäitä. Näillä mietteillä tähän viikkoon.

XxX Sanna

3. joulukuuta 2019

Kuinka nauttia joulusta ilman ähkyä?


Joulukuu on vihdoin täällä. Rakastan joulua ja sen tuomaa hössötystä ja stressiä. Joka vuosi vannon, että tänä vuonna aloitan kaiken tekemisen ajoissa, että on sitten aikaa nauttia joulusta. Ja joka kerta huomaan, etten pystynytkään siihen. Minulla on ollut jo jonkun vuoden sellainen tavoite, että teen itse kaikkien joululahjat. Ihmisillä on kaikkea ja siksi olen ajatellut, että itse tekemä on jotenkin ei niin turhaa. Pakettien sisällöt vaihtelevat villasukkien, leivonnaisten sekä itse tekemien pesuaineiden eri variaatioista.

Olen myös aina tehnyt kaikki jouluruuat itse. Joulu on kerran vuodessa ja minun mielestäni ruuan pitää olla hyvää sekä maistuvaa. Työssäni aistin usein asiakkaideni tuskaa joulun ajan herkuttelusta. Kauppojen hyllyt notkuvat jos jonkinlaista suklaata ja herkkua. Joulutorttuja sekä pipareita on tarjolla jokaisessa kahvipöydässä. Monesti kuulen myös, että joulu on kerran vuodessa niin siitä pitää nauttia. Kyllä, mutta miten joulusta saa järkevän ja sopivan mittaisen?

Olen aina ollut sen kannalla, että aatto on se päivä jolloin saa mässätä ja nauttia niistä kaikista joulun herkuista yllin kyllin. Mutta sitä ennen ja sen jälkeen kannattaa järki pitää päässä ja ruokailut järkevinä niin joulustakaan ei tule niin kamalaa kuin ajattelee. Miksi se joulu mahdollistaisi aivan kauhean ylensyömisen? Vieläpä niin, että se pitää aloittaa jo marraskuun puolella? Onko joulun aika taikasana, jonka taakse saa "piiloutua" ja heittää koko elämän ranttaliksi?


Joskus tuntuu, että joulun aika saa ihmiset ihan sekaisin. Tuntuu, että suklaata ei ole tarjolla mihinkään muuhun vuoden aikaan. Minä ohjeistan asiakkaitani aina niin, että joulu on joka vuosi, eikä kannata pitää yllä niitä oppeja, että silloin on lupa mässätä ylettömästi ja monta viikkoa putkeen. Olen itse mieltänyt aaton sellaiseksi herkkupäiväksi, päiväksi jolloin ei ole enää kiirettä ja kaikki se mitä pöydässä on tarjolla rakkaudella. En toki tarkoita sitä, että koko muu joulukuu pitää rajoittaa, mutta järki kannattaa pitää päässä.


Monilla on pikkujouluja, tulee ehkä otettua hieman enemmän alkoholia kuin yleensä. Olo voi olla tuhruinen ja herkuttelu jää yleensä päälle. Mutta jos mietitään jouluruokaa, niin siitä saa pienillä valinnoilla ihan kelpo lautasia. Jouluun kuuluu kalaa, salaatteja, laatikoita sekä tietenkin kinkku. Kun lautasen täytön aloittaa salaatilla ja kalalla niin ollaan jo oikealla tiellä. Sitten kinkkua ja laatikoita ajatuksella niin ei hätää. Joulupöydässä käy usein niin, että syödään itsemme ähkyyn vaikkei olisi nälkäkään. Eli taas malttia, odota ensimmäisen lautasen jälkeen hetki ennenkuin haet lisää. Kylläisyyden tunne ei yleensä tule heti viimeisen haarukallisen jälkeen. Sitten jos vielä on nälkä niin sitten harkitusti lisää. Jälkiruokaa sopivasti niin hyvin onnistui pikkujoulu ruokailu. Ja kun muistaa vielä pitää päivän muut ruokailut aisoissa niin hyvä tuli. Ei siis paastoamalla illan pikkujouluihin.

Tässä muutama vinkki tähän joulukuun alkuun, muistakaa, että nauttia voi järkevästikin.

XxX Sanna