30. marraskuuta 2022

Liikunnasta on moneksi

Voi kuinka montaa kertaa olen ajatellut etten jaksa lähteä lenkille tai salille. Miljoona kertaa ainakin,

mutta onneksi on vaan tullut lähdettyä. Liikunta jakaa mielipiteitä ihan niinkuin ruokakin ja jokaisella

on siihen omat ajatuksensa. Minusta jokainen, joka liikkuu millään tavalla on oikealla polulla. Tiesitkö,

että liikahtaminen joka päivä on suuri terveys teko juuri sinulle. Ei aina tarvitse hikoilla tuntia puntiksella

tai juosta kilometriä. Pääasia on, että liikkuu.



En missään nimessä ole ollut mikään himoliikkuja aina, inhosin yläasteella ja nuoruudessani kaikkea
liikuntaa.
Vasta, kun ensimmäinen lapseni syntyi aloin jollakin tasolla kiinnostua tästä aiheesta. Olen

liikunnan suhteen melkein kaikki ruokainen, paitsi kehon huolto ontuu edelleen pahasti.


Meidän perheessä liikkujia on juuri niin monta kuin asukastakin, kaikilla on oma tyylinsä. Isäntä ei liiku

kuin syksyisin metsästyksen aikaan ja talvisin hiihtämällä. Mutta kaikki se on parempaa kuin ei mitään

ja hän ei todellakaan ole ollut mikään liikunnallinen koskaan.


Tytöistä toinen pelaa vaihtelevalla menestyksellä jalkapalloa ja toinen oikeastaan vaan talvisin tykkää

lasketella. Toki rinteillä olevat molemmat tytöt, kun vaan ne saadaan auki. Perheenä liikumme oikeastaan

aika vähän. Satunnaisesti käymme kiertelemässä kansallispuistoja, mutta mukavaa hommaa sekin on.

En ole kovinkaan paljoa puuttunut meidän perheen liikkumiseen, koska liiallisella "pakottamisella"
tapan sen vähäisenkin liikunnan riemun. Pääasia on, että jokainen on edes pihalla joka päivä.

Itsekin olin kuukauden poissa kuntosalilta, koska olin kipeä. Silti kävin jokaisena kuumeettomana

päivänä ulkona käppäilemässä koiran kanssa. Se toi päivään piristystä ja koin kuitenkin eläväni.


Liikunta jokaiselle ihmiselle todella tärkeää, jo ihan stressin purun kannalta. Kaikki näyttää helpommalta

kun käy välillä vähän koti seinien ulkopuolella töiden jälkeen. Elä ota siitä kuitenkaan lisä-stressiä, se

voi olla vaikka lumisota lasten kanssa tai pieni kävely koiran kanssa.



XxX Sanna


Kuvat; Saija Heinämäki


28. marraskuuta 2022

Ruokailun balanssi meidän perheessä

Hei pitkästä aikaa. Olen ollut liian kauan kirjoittamatta tänne, mutta nyt yritän parantaa tapani. Kunnolla Kuntoon julkaisee sosiaalisen median puolella adventtikalenteria ja haluan avata täällä hieman samoja aiheita. Teen sen kuitenkin enemmän omasta ja meidän perheen näkökulmasta. 

Ruokailun balanssi on minun lempiaiheeni täällä kotona ja töissä. Puhun paljon siitä, että kaikkea voi syödä kunhan järki pysyy päässä. Meillä asuu perheessä kaksi teiniä, jotka eläisivät pelkällä suklaalla ja Pepsi Maxilla. Ja voitte vaan kuvitella, miten se välillä menee minulla tunteisiin. Mutta olemme sopineet niin, että aamupala, kouluruoka ja kotona yksi ruoka on kaikesta huolimatta syötävä, jotta balanssi säilyy.

Olen laihduttanut omassa elämässäni oikeastaan kunnolla vain kerran, ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Tiputin silloin 20 kiloa, mutta jatkoin ruokien tarkkailua vielä vuosia sen jälkeen. Se oli ehkä jopa minulle himpun verran raskasta, vaikka kova luonteinen olenkin. Jos meinaan päätän jotain niin se kyllä pysyy. 

Onneksi muutamia vuosia sitten osasin hellittää ja tein uuden vuoden lupauksen. Lupasin, että kieltämisen sijasta lisään herkku päiviä arkeeni. Se toi elämääni jonkinasteisen rauhan, ruokarauhan. En ole vieläkään mikään kova herkuttelija, mutta tykkään pitää lasteni kanssa karkkipäiviä viikonloppuisin. 

Opin myös kantapään kautta mieheni kanssa suvaitsevaisuudesta. Hänellä on diabetes ja olen aika tarkka sen suhteen. Kontrolloin mielelläni hänen sokereitaan ja puutun liiankin herkästi hänen syömisiin. Vuosien saatossa olen onneksi tajunnut, että mitä vähemmän hänelle naputan asiasta sitä vähemmän hän herkuttelee. 

Minulla ja meidän perheellä toimii parhaiten elämäntyylinä salliva herkuttelu kuin, vaikka tiukka ja etukäteen suunniteltu. Toki tämäkään ei sovi kaikille ja useilla sallivasta herkuttelusta tulee ongelmallista sen lähdettyä lapasesta. Niinpä olenkin neuvonut monia asian kanssa kamppailevia opettelemaan pikkuhiljaa sisällyttämään herkut arkeen. 

Ei sitä karkkia tarvitse kilo tolkulla päivässä syödä, mutta jos mieli tekee ottaa muutama namu, ei elämä siihen kaadu. Pyri siis siihen, että kumpikin lautanen kulkee arjessasi mukana, näin vältyt ylilyönneiltä, eikä ne joulusuklaatkaan kummittele kaapissa liiaksi. Ja vielä tärkeä neuvo, syö kaikkea aina vaan sen verran, kun se maistuu hyvältä, myös näin jouluna.     


XxX Sanna


Kuvat: Saija Heinämäki