Muutos on aina työn takana!

 Nyt kerron teille tarinan minun rakkaasta aviomiehestäni ja tietenkin hänen luvallaan. Olen tuntenut mieheni koko ikäni, koska olemme samalta kylältä. Niin kauan kuin muistan aikaa taaksepäin on hän ollut ylipainoinen ja todella kova työmies. 2 tyypin diabetestä hän on sairastanut 22 vuotta. Jo ennen meidän yhteistä taivaltamme olin tietoinen hänen elämäntavoistaan ja niissä ei kyllä ole ollut mitään kehuttavaa.

Vähiä unia, suuria työtunteja, rasvaista ja epäterveellistä ruokaa sekä ei minkään laista liikuntaa ovat diabeetikolle kaikkea muuta kuin hyväksi. Elopainoa hänellä oli vuonna 2015 125 kiloa. Diabetestä hoidettiin sekä pistos- (insuliini) että tablettihoidolla. Väsymys oli kokoajan läsnä ja sokerit korkealla. Hän pisti insuliinia todella paljon ja se aiheutti lisäkiloja, koska insuliini nostaa ruokahalua, laskettuaan verensokerin ensin nopeasti alas. 

No vuonna 2016 aloitimme hyvin maltillisen elämäntapamuutos remontin. Koska kysymyksessä on mies, niin kaikki pitää tehdä vähän huomaamatta ja puolihuolimattomasti. Aloitimme projektin aamupalasta ja eväistä. Kun ne saatiin jollakin tavalla kuntoon niin menimme seuraavalle tasolle, joka oli liikunta. Ja kun puhumme liikunnasta mieheni kohdalla sitä ei siis ollut ollenkaan aikaisemmassa elämässä. Sekin aloitettiin hyvin pienellä ja muistaakseni potkukelkkailu oli se meidän ihan ensimmäinen liikunta suoritus ja sitten siirryttiin hiihtoon.

Hyvin pian hän huomasi vireystilansa nousseen ja painon tippuneen. Se lisäsi motivaatiota jatkaa muutosten tiellä. Samalla saimme alkaa laskemaan insuliini määriä, joka auttoi vielä enemmän painon putoamiseen ja yleisen vireystilan parantumisella. Oli ihana nähdä kuinka mies heräsi eloon ja alkoi nauttia elämästään. 

Hän oli itsekin aivan liekeissä uudesta minästään. Jatkoimme matkaamme lisäämällä pieniä juttuja arkeemme. Terveellinen ruoka ja sopiva määrä liikuntaa toi mukanaan hyvin nukkuvan ja huomattavasti paremmalla tuulella olevan perheen toisen aikuisen. Usein ihmiset ajattelemme, että kaiken pitää tapahtua äkkiä ja mahdollisimman suurilla muutoksilla. Silloin kun ihmisellä on jokin perussairaus on aina muistettava maltti. Maltti on valttia toki ihan jokaisessa elämäntapamuutoksessa. 

Nyt, kun olemme olleet yhdessä kohta 8 vuotta olen todella ylpeä miehestäni. Hän on kulkenut pitkän, mutta antoisan polun kohti parempaa terveyttä ja saavuttanut ihan mahtavia juttuja. Onneksi tämä polku ei pääty ja voimme tehdä edelleen hyviä valintoja terveytemme eteen. Diabetes on hyvässä hoitotasapainossa ja mieheni voi paremmin kuin koskaan.  Olen hänestä niin ylpeä!!

Tekstin tarkoitus on näyttää teille lukijoille, että kaikki voivat onnistua. Mieheni on hyvä esimerkki siitä, miten pienillä asioilla saadaan suuria muutoksia aikaan. Puhukoon myös kuvat puolestaan. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille :D

XxX Sanna

Täydet 40 vuotta!

Heippa pitkästä aikaa. Olipahan rankkaa täyttää 40 vuotta. Viikko meni järjestellessä juhlia ja melkein viikko niistä toipuessa. Syntymäpäivä on aina minusta jonkinlainen saavutus ja uuden alku. Ollaan taas tehty vuosi asioita ja päästy johonkin pisteeseen. Ollaan vanhettu ja kenties viisastuttu. Täysien kymppien täyttäminen on vielä asia ihan erikseen. Muista kuin eilisen päivän, kun täytin 30 vuotta. Silloin oli isot juhlat ja elämä oli edessä ja täynnä suuria suunnitelmia.

Mutta nyt, kun täytin 40 tajusin vasta, että elämä on edessä ja ne suuret unelmat on aika lunastaa. Kymmenen vuotta sitten olin vielä oikeasti todella nuori ja tietämätön. Altis kaikelle mahdolliselle ja hyvin tietämätön monessa asiassa. Lapset oli pieniä ja unelmat suuria. Luuloja itsestään oli ehkä vähän liikaakin ja siksi monet asiat jäi puolitiehen.

Nyt lapset ovat teinejä, mutta unelmat suurempia kuin 10 vuotta sitten. Ja mikä kaikista parasta myös täysin saavutettavissa. Ensimmäisen kerran elämässäni koen voivani elää 80% itselleni ja oman urani kehitykselle. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät paremmin jo ilman äitiä, vaikka teini-ikä monia haasteita eteen tuokin. Ikä on tuonut myös varmuutta omaan tekemiseen ja mikä parasta auttanut löytämään sen oman polun ja kohderyhmän todella selvästi.

Koska olen itse kulkenut pitkän ja vaivalloisen tien huonokuntoisesta ylipainoisesta nuoresta naisesta, aktiiviseksi ja hyvinvoivaksi naiseksi haluan auttaa kaikkia heitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä 25 - 30 vuotiaana.  Tajusin vielä, että voin liittää tähän työn diabeetikkojen parissa niin konsepti minun uudelle työlleni on valmis. Mikä se sitten on? Raskaus aikana diabeteksen sairastaneet jo synnyttäneet naiset. Kaikki ne naiset, jotka unohtavat ehkä riskit sairastua 2 tyypin diabetekseen aikojen saatossa, jos omasta hyvinvoinnista ei pidetä huolta. 

Haluan olla heidän tukenaan, opettaa terveellisiä vaihtoehtoja ja tapoja hallita omaa elämäänsä niin, ettei koskaan sairastuisi 2 tyypin diabetekseen. On tehty tutkimuksia, että 50% raskausaikana diabeeteksen sairastaneista saa 10-15 vuoden kuluessa 2 tyypin diabeteksen jos ei pidä itsestään huolta. Jopa 3- 4 kilon painonpudotus voi merkittävästi  pienentää sairauden syntyä. Jos minä pystyn millään lailla auttamaan ja saamaan edes yhden tapauksen taklattua takavasemmalle sen haluan todellakin tehdä,

Aika hienoa on olla 40 vuotias ja ensimmäisen kerran elämässä tietää mitä äitiyden lisäksi haluaa isona tehdä :D

Ihanaa loppu viikkoa just sulle!

XxX Sanna

Kiittämättömyys vai välinpitämättömyys?

 Kyllä mä taas niin mieleni olen pahoittanut! Minulla on muutama sellainen juttu jota en tässä nykymaailman menossa oikein ymmärrä. Ensimäinen on välinpitämättömyys, joka näkyy niin monessa asiassa meidän elämässämme. Mutta puhutaan siitä minulle kaikista tärkeimmästä eli terveydestä. Miksi ihmeessä ihmiset pitävät sitä itsestään selvyytenä? Ja vielä silloinkin jos sinulla todetaan, vaikka nyt esidiabetes. Sairauden esivaihe, jonka voisi itse omalla toiminnallaan hyvin usein estää kehittymästä diabetekseksi. Sairaudeksi, joka on kaikella tavalla meille vaarallinen, vaikkei se sinulle fyysistä kipua usein tuotakaan. Liian usein ajatellaan, että kyllä lääkäri siihen sitten lääkkeet määrää, jos se puhkeaa. Siis niin älytöntä. Tai toinen hyvä esimerkki jonka olen oman isäni kanssa nähnyt sekä hänen ystäviensä kohdalla. Ensimmäinen sydäninfarkti ja aletaan muuttamaan omia elintapojaan.

Minä arvostan omaa elämääni, vaikkei se aina niin helppoa olekaan kuitenkin sen verran, että teen kaiken mahdollisen oman terveyteni ja hyvinvointini eteen. Ja vielä siinä sivussa pidän huolta mieheni diabeteksesta sekä yritän opettaa lapsiani elämään terveellisesti. Kaikkien olisi hyvä muistaa, jos jotain sattuu tai sairastut, vaikka siihen diabetekseen niin silloin sinussa on jo jotain muutosta tapahtunut. Korkeat sokeri arvot tekevät tuhoja aina verisuonistossa ja hermostossa. Tai sydäninfarkti tekee muutoksia sinun sydämeesi. Tai korkea kolesteroli kerää rasvaa sinun verisuonistoosi ja altistaa sydän sairauksille. Kuulostaa paatoksella, mutta on totta. 

Olen tämän kolmen viikon loman aikana herännyt tähän tilanteeseen oikein kunnolla. Ja tajunnut, että minulla on kaikki mahdollisuudet ja ammattitaito auttaa ihmisiä ottamaan niitä askelia kohti terveellisempää elämää. Se myös aion tehdä, koska saan siitä itselleni todella paljon energiaa, kun saan tehdä töitä ihmisten kanssa ja näen miten he onnistuvat muutoksissaan sekä murtavat niitä ennakkoluuloja joita heillä on esteenä elämäntapamuutoksessa.

No toinen asia, joka otti viimeisen viikon aikana todella paljon hermoon on nämä minun rakkaat lapset. Toin heidät Leville, maksoin itseni enemmän kuin kipeäksi tästä reissusta. Ostin liput rinteisiin, hommasin mukaan kaverin ja ajattelin olevani hyvä äiti. Puolessa välissä viikkoa havahduin siihen kokoaikaiseen valittamiseen, mikään ei ollut hyvin. Kaikki oli typerää ja huonosti. Missä arvostus?? Sitä ei ole, koska on opittu saamaan kaikki ja vielä vähän päälle ja suhteellisen helposti. Kokoajan ollaan vailla jotakin ja toisaalta mihinkään ei olla tyytyväisiä. Tein periaate päätöksen nyt loppui. Niin se metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Ilmaiset lounaat on nyt syöty ja on aika ruveta tekemään asioiden eteen jotain ja muuttamaan omaa asennettaan elämään. Teineille tulee muuten liian rankka elämä. 

Nyt syön viimeisen aamupalan levillä ja alan pakkamaan kamppeita laukkuun. Ihanaa viikonloppua jokaiselle, ette usko miten ihana on päästä kotiin.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki 

Epämukavuusalue ahdistaa!

 Kaikki, mikä ei ole itselleen mukavaa on yleensä ahdistavaa. Tai minulle se usein on niin. Olen usein sellaiseen ajatteluun taipuvainen, että kaikilla muilla onnistuu kaikki aina ja minulla ei. Sehän on ihan pelkkää uhriutumista. Jos aina mennään, jonkun asian taakse oli se, vaikka kotityöt, lapset tai siivous. Jos en voi tehdä jotain ja selittelen sen kiireellä tai muulla vastaavalla se on uhriutumista.  os mietin, että kaikkien muiden koirat osaa kaiken paremmin, olenko oikeasti tehnyt töitä sen eteen, että minunkin koirani osaisi?

En ehkä ole. Olen helposti vain siellä omalla mukavuusalueellani. Jos pysytään vielä koirassa olen siellä missä minun on helpoin olla. Eli kotona ja metsässä. Missä minun pitäisi olla? No siellä hihna lenkillä kaikkien mahdollisten koirien seassa. Miksen ole? Koska se ahdistaa minua ja en tunne itseäni siellä varmaksi. Voinko siis koskaan kehittyä kyseisellä alueella pysymällä aina kotona kaukana niistä ongelma tilanteista? En voi. Tämä sama asia pätee minulla muihinkin juttuihin aika usein ja tiedättekö mikä on kaikista huvittavinta? Minä tiedostan sen, mutten saa sille asialle tehtyä mitään. Ja usein vielä odotan, että asiat ratkeavat itsestään.

Aivan niin naurettavaa, kun voi vaan olla. Silti väitän, että se on meille monelle arkipäivää. Tiedetään mitä halutaan, mutta ei vaan pystytä sitä toteuttamaan. Siihen voi liittyä pelkoa, epämukavaa tunnetta tai niinkuin minulla joskus ihan pelkkää uhriutumista. Samaa voidaan miettiä hyvinvoinnista. Liian usein ihmiset ajattelevat kaikkea muuta ennen itseään. Perhe voi hyvin, heillä on kaikkea, ystäville on aina aikaa ja vielä ne naapuritkin pidetään tyytyväisinä ennen itseään. Oletko, koskaan miettinyt mikä on kaikista kamalinta heille kaikille? Jos sinulle käy jotain, jos sinä sairastut tai romahdat. Kuka silloin hoitaa asiat sinun puolestasi? Sinun oman hyvinvoinnin tulisi olla kaikkien muiden edellä. Vasta, kun sinä olet paras painos itsestäsi, hyvinvoivana ja energisenä voivat muutkin nauttia sinusta.

Oletko tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, kun käytät itseesi aikaa tai rahaa? Lopeta heti! Koska se jos mikä on uhriutumista. Kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että on laittanut perheensä itsensä edelle? Minäkin olen todella usein ja joskus on tilanteita, että niin on pakko tehdä, mutta elä tee sitä itsesi kustannuksella. Meillä jokaisella täytyy olla etusijalla omassa elämässään aina sinä itse. Vain sillä tavalla sinä voit antaa rakkauttasi myös ympärillesi. Monille epämukavuusalueelle meno tarkoittaakin omasta itsestään huolehtimista. Eikö kuulosta ihan hullulle? Mutta valitettavan usein se on totta. Minä kannustan sinua tekemään itsellesi lupauksen, että tästä päivästä lähtien olet itse oman elämäsi keskipiste. Olet kaiken rakkautesi arvoinen, pidät itsestäsi kaikista parhainta huolta, nautit omasta hyvinvoinnistasi ja teet sen vielä iloisella mielellä. Mene omalle epämukavuusalueelle, vaikka se tuntuu alussa kuinka pahalle. Se helpottaa ajan myötä kyllä ja ymmärrät miten tärkeä juuri sinä olet ❤️

Nyt tämän paatoksen myötä oikein ihanaa keväistä viikkoa kaikille.

XxX Sanna  

Rentouttiko Loma?

 Loma lähenee loppuaan, mutta on kyllä jo kiva palata kotiin. Kaiken kaikkiaan loma oli todella onnistunut, aurinkoa riitti ja paikka missä olimme on ihan huikea. Nukuttiin paljon, syötiin hyvin, mitä nyt minun makuuni hieman harvoin ja ennenkaikkea nautimme vaan olla. Olen usein sanonut, että mieheni on parasta matkaseuraa ja se piti jälleen kerran paikkansa. Meillä on hauskaa yhdessä, eikä riitoja tule koskaan. Tähän hän sanoisi niinkuin aina, että kaikki menee hyvin, kun vaan tehdään niinkuin minä sanon. No jokainen saa tulkita sen miten haluaa.

Olen aina luullut, että lomalla palautuu ja keho saa tarvitsemaansa lepoa. Mutta eihän se aivan niin ole mennytkään. Nimittäin minulla oli nyt ensimmäisen kerran OURA älysormus mukana matkallani ja kauhistuin millaista dataa se minulle antoi. Unet olivat kokoajan hyvät niin määrällisesti kuin laadullisesti, mutta palautuminen ja leposyke huusivat punaisella koko reissun ajan. Ensimmäisellä viikolla en kiinnittänyt siihen edes huomiota, sillä laitoin sen aikaeron piikkiin, mutta toisella viikolla tajusin ettei se pitänyt paikkaansa. 

Hetken mietin, että mikähän nyt, koska olo on ollut koko ajan hyvä ja virkeä. Sitten tajusin, että rutiinit ovat muuttuneet ja ateria rytmi on päälaella. Me syömme lomalla aina poikkeuksetta illalla, siis ihan kunnon aterian. Tai oikeastaan päivän suurimman aterian ja se on klo. 19.30-21.00 välisenä aikana. Ja siihen perustan sen miksi palautumiseni ja sykkeeni huitelevat ihan missä sattuu.

Kehoni tai ruuansulatus on töissä koko yön eikä se saa tarvitsemaansa lepoa ollenkaan. Mutta en muuttanut meidän tapojamme vielä tälle lomalle, vaan vuoden päästä yritämme toimia toisin. Täällä on myös niin kuuma päivisin ettei nälkää juurikaan tule. Toki minulla on kaurapuurot mukana ja olenkin syönyt niitä päivällä, jos on ollut kamala nälkä. Nykyajan teknologia mahdollistaa onneksi mahdollisuuden saada tietoa mitä omassa kehossa tapahtuu. Ja sen ansiosta opimme toimimaan tavalla, mikä tukee kehomme hyvinvointia.

Sama ollaan huomattu mieheni verensokereissa, ne ovat reissussa aina hyvin korkealla. Se on ollut havaittavissa jokaisella reissulla. Siihen vaikuttaa varmasti moni asia, mutta yhtenä suurena syynä on varmasti rutiinien puute. Ja toki ruoka on täällä rasvaisempaa ja juomana usein olutta. Verensokerit onneksi saadaan aisoihin aika nopeasti, kun pikkusen nähdään asian kanssa vaivaa. Tästä tulikin mieleen, että kaikkien 2 tyyppisten diabeetikkojen, riskiryhmässä olevien tai esidiabeetestä sairastavien  kannattaa ottaa Kunnolla Kuntoon some kanavat seurantaa, sillä kohta teille on tarjolla jotain timanttista.

Nyt Karibia kiittää ja kuittaa. Jatketaan kun olemme kotona, toivottavasti tiistai-iltana :D

XxX Sanna