Nyt kerron teille tarinan minun rakkaasta aviomiehestäni ja tietenkin hänen luvallaan. Olen tuntenut mieheni koko ikäni, koska olemme samalta kylältä. Niin kauan kuin muistan aikaa taaksepäin on hän ollut ylipainoinen ja todella kova työmies. 2 tyypin diabetestä hän on sairastanut 22 vuotta. Jo ennen meidän yhteistä taivaltamme olin tietoinen hänen elämäntavoistaan ja niissä ei kyllä ole ollut mitään kehuttavaa.
Vähiä unia, suuria työtunteja, rasvaista ja epäterveellistä ruokaa sekä ei minkään laista liikuntaa ovat diabeetikolle kaikkea muuta kuin hyväksi. Elopainoa hänellä oli vuonna 2015 125 kiloa. Diabetestä hoidettiin sekä pistos- (insuliini) että tablettihoidolla. Väsymys oli kokoajan läsnä ja sokerit korkealla. Hän pisti insuliinia todella paljon ja se aiheutti lisäkiloja, koska insuliini nostaa ruokahalua, laskettuaan verensokerin ensin nopeasti alas.
No vuonna 2016 aloitimme hyvin maltillisen elämäntapamuutos remontin. Koska kysymyksessä on mies, niin kaikki pitää tehdä vähän huomaamatta ja puolihuolimattomasti. Aloitimme projektin aamupalasta ja eväistä. Kun ne saatiin jollakin tavalla kuntoon niin menimme seuraavalle tasolle, joka oli liikunta. Ja kun puhumme liikunnasta mieheni kohdalla sitä ei siis ollut ollenkaan aikaisemmassa elämässä. Sekin aloitettiin hyvin pienellä ja muistaakseni potkukelkkailu oli se meidän ihan ensimmäinen liikunta suoritus ja sitten siirryttiin hiihtoon.
Hyvin pian hän huomasi vireystilansa nousseen ja painon tippuneen. Se lisäsi motivaatiota jatkaa muutosten tiellä. Samalla saimme alkaa laskemaan insuliini määriä, joka auttoi vielä enemmän painon putoamiseen ja yleisen vireystilan parantumisella. Oli ihana nähdä kuinka mies heräsi eloon ja alkoi nauttia elämästään.
Hän oli itsekin aivan liekeissä uudesta minästään. Jatkoimme matkaamme lisäämällä pieniä juttuja arkeemme. Terveellinen ruoka ja sopiva määrä liikuntaa toi mukanaan hyvin nukkuvan ja huomattavasti paremmalla tuulella olevan perheen toisen aikuisen. Usein ihmiset ajattelemme, että kaiken pitää tapahtua äkkiä ja mahdollisimman suurilla muutoksilla. Silloin kun ihmisellä on jokin perussairaus on aina muistettava maltti. Maltti on valttia toki ihan jokaisessa elämäntapamuutoksessa.
Nyt, kun olemme olleet yhdessä kohta 8 vuotta olen todella ylpeä miehestäni. Hän on kulkenut pitkän, mutta antoisan polun kohti parempaa terveyttä ja saavuttanut ihan mahtavia juttuja. Onneksi tämä polku ei pääty ja voimme tehdä edelleen hyviä valintoja terveytemme eteen. Diabetes on hyvässä hoitotasapainossa ja mieheni voi paremmin kuin koskaan. Olen hänestä niin ylpeä!!
Tekstin tarkoitus on näyttää teille lukijoille, että kaikki voivat onnistua. Mieheni on hyvä esimerkki siitä, miten pienillä asioilla saadaan suuria muutoksia aikaan. Puhukoon myös kuvat puolestaan. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille :D
XxX Sanna