25. helmikuuta 2020

Vietnamilainen ruoka on ihanaa!




Olen menettänyt sydämeni Aasian ruualle jo lomailessani Thaimaassa. Siellä minulla on tietyt lempparit joita tulee tilattua todella usein. Olen ehkä kuitenkin sellainen tyyppi, että jos olen jotain hyvää löytänyt niin siitä ei vaihdeta. Mutta nyt, kun ollaan täysin eri maassa on pakko kokeilla rohkeasti uutta, että ne omat lempparit löytyy.

No ensimmäiseksi on pakko kehua hotellimme aamupalaa, täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee (paitsi kaurapuuroa). On munakasata, leipää, ihania tuoreita hedelmiä, tuorepuristetut mehut sekä hyvä kahvi. Mutta ei aamupalasta sen enempää. Suurin ero minkä täällä huomasin Thaimaahan on ruokien maku. Täällä ei ole läheskään niin mausteista ruokaa mitä Thaimaassa, mutta silti se on maistuvaa. Täällä ruuat ovat paljon soijapohjaisia ja jokaisessa ruuassa on jotakin ituja tai valkosipulia.



Ruokalistat ovat ainakin täällä Hoi Anissa niin epäselviä, että lähinnä kuvien ja joidenkin sanojen perusteella olen ruokani valinnut. Mutta kertaakaan en ole joutunut pettymään. Vietnamissa on todella paljon nuudelia ja lihaa. Siihen on sitten sekoitettu paikallisia ituja ja raastesalaatteja. Se ero kanssa mikä täällä verrattuna Thaimaahan, on kasvisruokien paljous. Täällä on todella paljon tarjolla kasvisruokaa. No minä olen lähinnä pysytellyt kana ja liha puolella. Olen syönyt joka päivä eri annoksia kaksi ja kaikki ovat olleet todella hyviä.

No jos puhutaan sitten vähän ruokien hinnoista. Hotellilla ruuat ovat huomattavasti kalliimpia kuin 500 metrin päässä kylällä. Täällä salaatti maksaa 200 000 dongia, joka on n. 8€. Tuossa ihan vieressä olevassa ravintolassa ruoka maksaa jälkkäriteen kanssa n. 160 000 dongia, hieman yli 4€. Eli syöminen täällä on lähestulkoon ilmaista, jos vaan lähtee hotellista pois. Emme olekaan paljon hotellilla syöneet, paitsi päivällä vähän jotakin.






Täällä on myös aivan ihania smoothieta ja niitä olenkin tässä altaalla päivällä juonut ennenkuin olemme lähteneet syömään. Kahvi täällä ei ole kovin kummoista ja se onkin tälläiselle kahvin suurkuluttajalle vähän hankalaa. Olen löytänyt kahvin korvikkeeksi inkivääriteen ja se on ihan uskomattoman hyvää. Näin viikon kokemuksella voin todeta, että Vietnam on hyvän ruuan luvattu maa. Voin suositella siis tätä paikkaa myös ruuan perusteella.

Ihanaa viikkoa kaikille ja nauttikaa hyvästä ruuasta <3

XxX Sanna

22. helmikuuta 2020

Lomalla taas(ko)


Tavallisilla työssä käyvillä ihmisillä on usein vuodessa lomaa 38 päivää + kaikki arkivapaansa. Meillä yrittäjillä lomaa on silloin kun sitä pystyy pitämään. Kesällä minulla ei ole lomaa tai ehkä muutama päivä tyttöjen kanssa. Nyt ensi kesästä on tulossa poikkeus, koska lähdetään tyttöjen kanssa viikoksi etelän auringon alle. Meillä on ollut tapana mieheni kanssa olla joulu-tammikuun vaihteessa aina 2-3 viikkoa Thaimaassa kesälomalla. Tämä vuosi on poikkeus, ei siinä mielessä, että olimme jo Thaimaassa 2 viikkoa, mutta olemme nyt uudestaan lomalla tällä kertaa Vietnamista.

Kuulin paljon kritiikkiä siitä, kun lähden taas Aasiaan. Olen poissa kotoa lasteni luota ja pilaan maailmaa lentämällä useita kertoja pitkiä matkoja. No olen sitä mieltä, että olen todellakin lomani ansainnut. Lapseni eivät missään nimessä kärsi siitä, että äiti saa lomailla. Heillä on loistava mummo ja hyvä isä, jotka mielellään olevat heidän kanssaan sen kaksi viikkoa mitä olen poissa. Mitä taas tulee ilmaston pilaantumiseen, en ota siihen mitään kantaa.


Olemme mieheni kanssa sellaisia lomalaisia, että aina on lähdettävä kauas kotoa, jos meinaa olla lomalla. Muuten puhelin soi kokoajan ja aina on lähdettävä jonnekin. Kotona ja mökillä on myös niin paljon hommia, että lomailusta ei vaan tule mitään. Ja minä rakastan lämpöä, hyvää ruokaa ja laiskottelua. Kyllä, olen maailman laiskin ihminen silloin, kun minulla on siihen mahdollisuus. Kotona sitä ei ole koskaan, vaan aina on jotakin mitä on tehtävä. Olen myös valitettavasti sellainen ihminen, että kaikki on tehtävä itse ja ilman apua. Toki olen myös nainen, joka toimii parhaiten paineen alla.

Jokaisen loman alla teen itselleni lupauksia, että nyt tällä lomalla treenataan. Nyt viimeiset kaksi lomaa en ole tehnyt mitään. Tunnen siitä suurta morkkista, mutta en vaan saa itseäni salille täällä. Nytkin hotellissa olisi hyvä sali, mutta silti aurinko ja allas vetää minua hullunlailla puoleensa. Olen monesti miettinyt nyt tämänkin loman aikana, että mikä ihme minulla on? Ehkä olen vaan niin väsynyt, etten jaksa liikkua ja treenata. Olen antanut itselleni luvan huilata. Öisin nukun heittämällä 10 h ja silti minua väsyttää. No onko aina pakko olla suuna päänä menossa? Ehkä ei. Olen todellakin sitä mieltä, että minä kaipaan juuri tätä, loikoilua, kevyitä pyörälenkkejä, unta ja hyvää ruokaa. Treenataan sitten kun tullaan kotiin.


No miksi se sitten painaa minun mieltäni? Ihminen on sen verran typerä, että pelkää kaiken työn valuvan hukkaan jos ei kokoajan treenaa ja ylläpidä kuntoa. Sehän ei pidä paikkaansa. Mutta kyllä se ajatus vaivaa minuakin. Tiedostan, että lihaskunto heikkenee, paino nousee ja bikinit eivät todellakaan näytä hyvältä minun päälläni. Mutta ymmärrän myös sen, että kahdessa viikossa mitään peruuttamatonta ei tapahdu, paino on suurimmalta osalta nestettä ja lihaskunto palautuu nopeaan kunhan vaan taas pääsee salille.

Ymmärrän todella hyvin ihmisiä, jotka ovat tiukoilla dieteillä ja sitten vaikka tulevat kipeiksi ja homma pysähtyy. Silloin helposti annetaan periksi ja koko homma lyödään läskiksi. Juuri sen takia haluankin opettaa ihmisiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tietynlaiseen kurinalaisuuteen, mutta myös rentoutuen. Elämä ei saa olla liian tiukkaa vaan siitä pitää nauttia.

Minä alan nyt nauttimaan auringosta <3

XxX Sanna

15. helmikuuta 2020

Verikokeet

Minä, joka voin saada perintönä isältäni kaikki 10 ensimmäistä kansansairautta, olen aina ollut tarkka omasta terveydestäni. Olen päässyt ruinaamalla kerran vuodessa kunnallisen terveydenhuollon kautta aina jonkinmoisiin verikokeisiin, mutta nyt ajattelin viedä sen seuraavalle tasolle. Ystäväni oli meillä viime viikolla eräänä päivänä ja tuli puhetta ferritiiniarvoista. Muistin lukeneeni puhti.fi tekemistä verikoikeista joihin pääsee ilman lääkärin lähetettä. Heitin ilmoille ajatuksen, että mennään sinne yhdessä. Niinpä tuumasta toimeen ja ostimme paketin kaikista niistä verikokeista, mitä halusimme saada.

Sitten jännityksellä odottelemaan tuloksia. Sen verran täytyy heti antaa positiivista palautetta, että tulokset tuli todella nopeasti ja olivat niin selkeitä, että tällainen blondikin ne ymmärsi. Se mikä minua kaikista eniten niissä kiinnosti oli ehdottomasti ferritiini- sekä d-vitamiinitasot. Muiden uskoin olevan ihan kunnossa, vaikka juuri sairastamani flunssa sekoitti kyllä pakkaa aika tehokkaasti.











Tulokset tulivat heti seuraavana päivänä ja ne sai katsoa kätevästi suoraan puhelimesta. Selaisin ne ensin todella nopeasti läpi ja huomasin kolmen arvon olevan punaisella. Valkosoluja oli liikaa, punasoluja oli liikaa ja sitten hyvä kolesteroli oli 0,1% alle viitearvojen. Ensimmäisenä valkosolut aiheuttivat ajatuksen, verisyöpä!! Eihän se voi olla mitään muuta, sitäkin on suvussa ja tätini on menehtynyt kyseiseen syöpään. No maltoin kuitenkin lukea aiheesta, joka oli todella hyvin selitetty ja koholla olevat valkosoluarvot tulevat jos on ollut jonkinasteinen infektio. Ihan sama päti myös punasoluihin. Hyvä kolesteroli puolestaan ollessaan alhaalla kertoi keskivartalolihavuudesta ja riskistä sairastua sydän-ja verisuonisairauteen. No siihen yritetään parannusta.

No miltä ne ferritiiniarvo sitten näytti? Ferritiinihän on varastoraudasta kertova arvo. Tänä päivänä siitä on todella paljon kirjoiteltu ja todella monella se on ollut alhaalla. Sehän vaikuttaa todella paljon yleiseen jaksamiseen. No minulla se arvo oli onneksi kohdallaan ja näytti 101,5 mg/l. Toinen arvo, joka minua kiinnosti oli d-vitamiinitaso. Meillä täällä d-vitamiinia on todella hankala saada talvisaikaan, koska  aurinko ei juuri meille näyttäydy. Ja siksi minulla on siihen käytössä d-vitamiinilisä. Minun tasoni oli loistava (139) ja täysin viitearvokon sisällä. Toki siihen saattoi vaikuttaa juuri auringossa vietetty loma, mutta varastot ovat ainakin täynnä.


Minun mielestäni ihan jokaisen meistä kannataisi käydä tutkituttamassa itsensä tietyin väliajoin, niin silloin asioihin pystyttäisiin reagoimaan ja vaikuttamaan jo ennenkuin arvot heittävät ihan sekaisin. Sinä olet juuri se kenestä juuri sinun on pidettävä huolta, jotta voit pitää lähimmäisistä huolta. Omasta hyvinvoinnista ei kannata säästää, vaan siihen kannattaa panostaa. Hyvät elämäntavat, liikunta ja onnellisuus ovat ne jotka pitävät meidät hyvässä kunnossa.

Voin enemmän kuin suositella puhti.fi palveluita. Varaa oma aikasi jo tänään, jos sinua yhtään mietityttää missä kunnossa sinä olet.

Hyvää viikonloppua kaikille.

XxX Sanna

11. helmikuuta 2020

Saako äiti sairastaa?

Meillä ollaan kipeänä todella harvoin. Oksennustauti on se minkä tytöt sairastavat yleensä kerran vuodessa. Toki joskus on flunssaa, mutta sen pahempaa ei ole ollut pitkään aikaan. Mutta nyt se sitten iski kunnon kuumetauti. Nuorimmainen aloitti ja me vanhimmaisen kanssa perässä. Onneksi tytöt pääsivät vähemmällä kuin minä.

Muistelin, että olisin ollut näin kipeä viimeksi silloin, kun opiskelin ammattikorkeakoulussa. Ja siitä on aikaa melkein 15 vuotta. No nyt se sitten iski, oliko se sitten influenssa vai mikä, mutta tautina se oli todella paska. Kuumetta oli 5 päivää ja kokoajan se huiteli yli 38 asteen. Nyt kun kuume on laskenut niin olen miettinyt, että saako äiti sairastaa?

Minä sanoin eilen, kun kuume oli 38 ja vähän yli, että eikö minulla ole oikeutta sairastaa rauhassa? No varmasti olisi, mutta minä ainakin olen sen verran hyväksi opettanut nämä minun lapsokaiseni ja isännän, että mikään ei toimi jos lennonjohdossa on pientäkään ongelmaa. Mutta olen kyllä ihan itse omani opettanut. Muistan aina, kun minä olin pieni ja kipeä niin äitillä oli aina aikaa pitää sylissä ja hoitaa. Tottakai haluan omillekin lapsille samanlaisen muiston. No entäs sitten, kun äiti sairastaa, niin kukas sitä hoitaa?

Odotetaanko meiltä naisilta tänä päivänä liikaa? Vai onko se vaan oman pään sisäistä ajatusta? Naisethan ovat vahvoja, me pystymme keskittymään moniin asioihin yhtäaikaa ja toimimaan, vaikka vähän kolottaakin. No sitten tullaan siihen, että onko siinä mitään järkeä, yrittää aina olla niin kamalan reipas?

Kun on tarpeeksi kipeä, niin silloin tulee mieleen antaa ihan vaan kaikkien muiden hoitaa hommat ja keskittyä ainoastaan paranemiseen. Tai näin ainakin ajattelin, mutta minähän olen pikkasen erilainen kuin järjestään. Olen aina omistanut sellaisen vian, ettei tartte auttaa ja kyllä minä pystyn. Nyt ymmärsin kuitenkin olla menemättä töihin, vaikka se koville ottikin. Olen nyt pohtinut, että mikähän siinä on, että ei voi antaa periksi? Onko se pelkoa kenties siitä, että pelkään olla "tarpeeton"? No tälläkään kertaa en malttanut ihan vaan sairastaa ja antaa olla, vaan pitihän perheelle saada ruokaa.

Onneksi minulla on niin fiksut lapset, että lauantaina he ilmoittivat, että äiti sinä huilaat nyt ja me hoidetaan ruokaa. Pizzaa saatiin sitten koko perhe ja minäkin ensimmäisen kerran 10 vuoteen söin sellaisen. Lauantaista maanantaihin minulla oli sitten täysi vapautus ihan kaikesta. Olen maannut nyt sohvalla ja katsonut telkkaria, mutta alan pikkuhiljaa parantua. Jos itsestä ei ole muuttamaan tapojaan, niin onneksi tytöt pystyivät tekemään sen minun puolesta.

Tämä tauti oli heittämällä pahin minkä muistan itselläni koskaan olleen. Olen aina ollut hyvä sietämään kuumetta ja tein sen tälläkin kertaa. En haluaisi tätä tautia kenellekään. Minut pelasti varmasti hyvä yleiskunto. Sen ansiosta en mennyt ihan hirvittävän huonoon kuntoon ja olenkin siitä todella kiitollinen. Mutta opin sen, että ihan meillä jokaisella on oikeus sairastaa. Opin myös etten ole korvaamaton ja arki pyörii ihan hyvin vaikka en olekaan joka paikassa ja hoida kaikkea. Kova tauti tarvittiin, että minun kova pääni hieman antautui. Nyt ollaan onneksi menossa jo parempaan päin. Toivotaan ettei uutta tautia ole ihan hetkeen tulossa!

Ihanaa viikkoa kaikille.

XxX Sanna


7. helmikuuta 2020

Minkä puolen valitsen?

Onko tänä päivänä trendikästä olla jotakin? Minusta se menee juuri niin, aina ollaan jotakin ja jos ei olla ollaan jotenkin huonoja ihmisiä. Mitä tällä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että joko täysillä tai ei mitään. Olen miettinyt paljon matkustamista. Minä tykkään siitä ja me kyllä lennämme 2-3 vuodessa ympäri maailmaa, lähinnä kaukomaihin. Olenko sitten huono ihminen jos hiilijalanjälkeni nousee? Monen mielestä kyllä, ja varsinkin niiden, jotka eivät näe koko elämääni vaan sen osan mitä sosilaalisessa mediassa näytän, tai sen minkä naapurin Pekka heille kertoo.

Jos ajattelen itseäni kuluttajana niin yritän kaikessa muussa ajatella luontoa, käytän kemikaalittomia pesuaineita, meikkejä sekä pyrin ostamaan mahdollisimman vähän mitään turhaa. Minulla on kalat ja lihat pakkasessa, ne ovat hirveä ja oman kasvatuksen tuloksena lohta. Pyrin tekemään ruokani itse ja käyttämään kaiken aina hyödyksi. "Jätteistä" tehdään aina jotakin ja vaan harvoin ne päätyvät kompostiin. Minusta on todella harmi, että ihmisiä lokeroidaan heidän tekojensa takia eriarvoiseksi. Minusta jokainen, joka tekee jonkun paremman valinnan ilmaston muutoksen estämiseksi on hyvä ja positiivinen asia. Toki se on vaan minun mielipide, enkä voi itseäni kamalasti kehua tämän asian puitteissa, mutta teen parhaani, omalla tavallani ja se saa riittää.

Elämäntapamuutoksessa on ihan samaa havaittavissa. Joko olet kitudieetillä tai et ollenkaan. Mikäli treenaat salilla olet pelkkä bodari. Minusta on hienoa jos jokainen muuttaa päivästään yhden asian kohti parempia ja terveellisempiä valintoja. Juuri hänelle, joka sen tekee. Kun ulkonäkö unohdettaisiin kaikista projekteista ja ajateltaisiin pelkästään terveyttä olisiko valinnat maltillisempia? Varmasti, ehkä se olisi armollisempaa. Monet alkavat vähähiilihydraattiselle ja lopettavat kaiken normaalin, mutta viikonloppuna voi vetää kaljaa ja karkkia ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Sekin on vähän kyseenalaista, ainakin minusta. Taas jos ei siitä tehtäisi niin kovaa hälyä, ei omia valintojaan tarvitsisi puolustella tai piilotella niin kovasti.


No entäs sitten somessa toimiminen? On hienoa nähdä ihmisten kauniita feedejä ja ihania kuvia. Aina ollaan iloisia ja voidaan hyvin, koti on kaunis ja siisti. Seuraajat samaistuvat siihen ja varsinkin nuoret alkavat miettiä, että tämähän on normaalia. Onko se? Ei, meillä ainakin on sekaista välillä, en todellakaan ole mikään luonnonkaunis, enkä ole treenatessani freesi, vaan hikinen ja punainen. Olen kerran törmännyt asiakkaaseen, joka kauhistui kun salilla tuli hiki ja ripsivärit levisivät. Hän oli ajatellut, että kaikki ovat siellä kauniita ja se timmi vartalo tulee ilman hikeä. Ja voi kuinka paljon sellaisen eteen pitääkään nähdä vaivaa ja tehdä töitä. Minä en saavuta sitä koskaan, mutta onneksi tiedostan sen.

Kirjoituksen pointti oli se, että tänä aamuna tekisi mieli pyllistää koko maailmalle, joka meitä lokeroi. Tai niille ihmisille, jotka luulevat tietävänsä toisten asiat pelkkien kuvien perusteella. Ei pitäisi luoda liian vankkoja mielipiteitä muista ihmisistä, jos heitä ei oikeasti tunne. Jokaisella on omat harminsa ja jokaisella on oikeus omaan elämäänsä. Kun yrittää elää elämänsä hyvin ja olla onnellinen sen pitäisi riittää kaikille.


Ihanaa loppuviikkoa kaikille, täältä meidän sairastuvalta. Lapset ovat kipeänä, niin äiti alkaa ja laittaa pannarin uuniin.

XxX Sanna

4. helmikuuta 2020

Elämäntapamuutos vs. dieetti tai laihdutuskuuri

Nyt, kun taas on alkuvuosi ja ihmisillä on kamala into muuttaa elämänsä kohti parempaa, olen huomannut, että elämäntapamuutos ja dieetti sotketaan todella rankasti keskenään. Jos puhutaan elämäntapamuutoksesta, silloin kysymyksessä on pysyvä, pikkuhiljaa tehtävä muutos kohti terveellisempiä elämäntapoja, joiden sivutuotteena se paino yleensä tippuu. Mikäli taas aloitetaan tietyn mittainen dieetti, niin puhutaan tiukasta, ehkä todellakin niukasta, hetkellisestä ruokavaliosta, jonka avulla on tarkoitus esimerkiksi tiputella kehosta rasvoja. Tällainen ei voi kuitenkaan kestää määräänsä enempää, koska se ei ole hyväksi elimistölle.

Olen itse sitä mieltä, että dieetille ei kannata kenenkään alkaa ennen kuin elämäntavat ovat muuten kondiksessa. Miksi olen sitä mieltä? Mietitäänpä asiaa siltä kannalta, että naisella x on ylipainoa esimerkiksi 25 kiloa ja elämäntavat ihan hukassa. Syödään miten sattuu ja milloin sattuu, liikuntaa ei harrasteta juuri ollenkaan. Alkutilanne on jo itsessään haastava ja asioita olisi hyvä lähteä muuttamaan pikkuhiljaa, yksi juttu kerrallaan. Mikäli nainen x ostaa itselleen, vaikka netistä dieetin jonka kalorit ovat 1500-1700 päivä luokkaa ja liikuntaa pitäisi harrastaa 4 x viikossa niin minua hirvittää jo ajatuskin sen dieetin kestävyydestä.

Kun ajattelen itseäni 12 vuotta sitten. Todella ylipainoisena ja huonosti voivana pienen lapsen äitinä, niin olen onnellinen siitä, ettei minulla ollut rahaa yhteenkään nettidieettiin. Miksi ajattelen näin? Eikö olisi ollut hienoa, että se paino olisi tippunut kymmeniä kiloja kuukaudessa parissa? Kyllä varmasti, mutta olisin siinä kierteessä vieläkin. Minun oli pakko aloittaa pikkuhiljaa, omaa ruokaani muuttaen ja pieniä lenkkejä tehden, koska en yksinkertaisesti jaksanut pidempiä. Opin omasta kehostani paljon ja sain aikaa opettaa sitä uuteen, erilaiseen elämään ja ruokaan. Muistan kuinka turhauttavalta se välillä tuntui kun paino ei tippunut kuin satoja grammoja viikossa. Tajusin kuintenkin, että jokainen alaspäin mennyt kilo oli sittenkin sitä läskiä ja se lähti ainakin toistaiseksi pysyvästi.















No milloinkas on sitten sellaisen dieetin aika? Sitten, kun perusasiat on kunnossa, on taju siitä kuinka oma kroppa toimii, on tietty haju siitä miten kannattaa liikkua. Minä itsekin dieettaan joskus joo. Esimerkiksi ennen kesää on kiva tiputella niitä viimeisiä rasvoja pois tai nyt loman jälkeen muutama viikko tiukempaa, niin nesteet lähteet ja pöhötys antautuu. Tiukat dieetit on niitä viimeisten sitkeiden kilojen karistamista tai sitten joskus boostaamista siihen omaan eloonsa. Mutta pitkäjaksoisesta elämänvaiheesta ei ole kysymys. Kukaan ei jaksa dieetata kamalan kauan, koska elämä ei saa pelkkää kiristelyä ja kieltäytymistä.

Minä opetan asiakkaitani ensin opettelemaan perusasioita ja saamaan ne kuntoon ja sitten vasta voidaan alkaa suunnitella tiukempia juttuja ja niitäkin teen todella harkitusti. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät näiden asioiden eron ja osaisivat suhteuttaa omat resurssinsa vaadittuihin juttuihin. Näillä pohdinnoilla tähän viikkoon.

XxX Sanna

1. helmikuuta 2020

Loma, kuinka se tulisi viettää?

Oikeita tapoja viettää lomaa on varmasti juuri niin monta kuin lomailijaakin. Minun lomani ovat ennen olleet enemmän tai vähemmän suorittamista. On pitänyt keretä tehdä sitä ja treenata tätä ja lukea tämä ja vaikka mitä. Nyt elämäni ensimmäisen kerran lähdin lomalle ilman salikorttia, ilman minkäänlaisia aikatauluja ja ilman mitään ajatusta, että olisi pitänyt tehdä tai nähdä jotakin.


Lähdimme lomalle tuttuun ja turvalliseen Thaimaahan ja siellä Pattayalle ja sielläkin vielä samaan taloon missä olimme kolme aikaisempaa kertaa olleet. Kun kone laskeutui ja taksikuski seisoi minun nimi kyltissä portillamme, oli kuin olisin kotiin tullut. Jos olen ihan rehellinen niin minähän olen loppuviimeinen aika tylsä ihminen. Arkeni on ihan täyttä hulinaa, joten vietän kaiken vapaa-aikani mieluummin ihan vaan chillaten. Olen todella usein kuullut, että on ihan älyttömän tyhmää mennä aina samaan paikkaan lomalle, koska silloin ei tule elämyksiä.


Meidän loma koostui tällä kertaa unesta, ruuasta, pusuista ja auringosta. Niin ja minun osaltani tietenkin kirjoista. En kerkeä koskaan kotona lukemaan ja rakastan sitä, niin se on yleensä sitten ohjelmassa. Kun ajattelen omaa lomaani niin se saattaa monesta kuulostaa todella ankealta. En käynyt yhtenäkään iltana baarissa, en nauttinut koko lomallani edes yhtään annosta alkoholia. Sen sijaan nukuin joka yö vähintään 12h. Miettikää mikä univaje minulla on ollut loppuvuoden, kun joka yö jaksoin nukkua 12 parhaana yönä jopa 14h. No nyt on ainakin levätty.


Päivisin nautimme auringosta. Makoilimme altaalla ja uimme. Oli aivan loistavat kelit ja meidän talossamme oli ihana allas. Toki yhtenä päivänä oli pakollinen aurinkosaaripäivä. Minä en ole mikään suolaisen veden ystävä ja sen takia puhdas rannallaolo jäi vähäiseksi. Ja Pattayan rannat ovat likaiset, tai siis rannat eivät ole, mutta merivesi on niin ei sinne tee mieli mennä uimaan.  Saarella sitten oli jo ihan eri tilanne.

Minusta oli huikeaa, kun ihmiset muistivat meidät. Aamupalalle mentäessä ensimmäisenä aamuna ei tarvinnut erikseen tilata, kun henkilökunta muisti millaisen munakkaan otan ja paistetaanko isännän munat kummaltakin puolelta. Ruokahan Thaimaassa on aivan uskomattoman hyvää ja halpaa. Paljon on kanaa ja riisiä, mutta vaihtoehtoja löytyy varmaan yhtä paljon kuin syöjiäkin. Ja ihmisten ystävällisyys on jotakin ihailtavaa, en ole vielä nähnyt siellä olevan kenelläkään huonoa päivää.


No kyllähän me muutakin tehtiin kun maattiin auringossa, nimittäin shoppailtiin. Työvaatteet tuon aina sieltä, sillä siellä ne ovat ja halpoja, mutta myös erittäin hyvälaatuisia. Tänä vuonna jouduin ostamaan myös matkalaukun, koska laukkuni meni tullessa rikki. Muuten ostan sieltä myös tytöille kesävaatteet ja aina ehdottomasti uudet bikinit koko meidän perheen naiskaartille. Tänä vuonna ostelin kuitenkin aika maltilla, koska sitä vaatetta on kyllä ihan tarpeeksi. Toinen asia mihin minä olen todella hyvä lähtemään on hieronta. Ai, että thaimaalaiset ovat hyviä hierojia. Tälläkin lomalla kävin kolmessa hieronnassa 2 viikon aikana. Sekin puoli jää täällä kotimaassa hieman vähemmälle, niin lomalla siihenkin on aikaa.

Minun lomani oli tällä kertaa enemmän kuin onnistunut loma ja nautin siitä täysin siemauksin. Lähdemme nyt kahden viikon päästä uudestaan reissuun ja uuteen paikkaan niin otetaan se enemmän aktiiviloman kannalta. Mutta välillä on hyvä ihan vaan olla ja uskokaa sekin tarvitsee harjoittelua, minulla sen oppimiseen meni 36 vuotta :D


Ihanaa viikonloppua :D

XxX Sanna