28. huhtikuuta 2022

Kasvatetaan toinen toisiamme

Viime kirjoituksesta on kulunut varmasti aikaa jo vuosi. Miksi? Siihen en osaa vastata, ei ole mitään syytä. En vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Mutta nyt olen kuullut muutaman päivän aikana useilta ihmisiltä miten paljon he ovat saaneet iloa kirjoituksistani. Olen huomannut, että tekstiä ei voi pakottaa tulemaan, tarvitaan se hetki ja aihe, että kirjoittaminen käy kuin tanssi. Tänä aamuna tunsin löytäväni jälleen sen tunteen. 
 


Se mistä haluan teille kirjoittaa on kasvaminen ja kasvattaminen. Puhun omasta kasvamisesta ja koirani kasvattamisesta. Kuitenkin, kun kysymyksessä olen minä, annan teille myös esimerkin miten tämän tarinan pystyy hyötykäyttämään, vaikka elämäntapamuutoksessa. Minulla on siis koira, Barbet. Tämä ihana Ranskalainen vesikoirauros tunnetaan nimellä Jallu. Jallu on minulle kolmas uros, jota aloin kasvattamaan. Lähdin tähän projektiin ihan samalla tavalla kuin kaikkiin aikaisempiin, mutta siinä tuli todellakin virhearvio. Jallu on herkkä, mutta erittäin omapäinen ja ehdottomasti todella varauksellinen kaveri. Olin oppinut hyvinkin suorasukaisiin ja kova luonteisiin kavereihin. Tein heti Jallun kanssa muutamia virheitä, kun yritin saada hänet samaan muottiin edesmenneiden koirien kanssa. Minulla meni jonkun aikaa ennen kuin ymmärsin, että nyt tämä homma ei vaan toimi näin. 



Minulla on hyvin armeijamainen ote ja kuri kaikkeen tekemiseen ja kasvattamiseen. Sen lisäksi olen vielä ihan liian hätäinen, jos ajattelen mitä vaan asiaa, kaiken pitäisi onnistua ihan heti ja mahdollisimman helposti. Huomasin jo pennusta, että Jallu on hyvin paljon omissa oloissaan viihtyvä koira. Se oli minulle ensimmäinen oppimisen paikka. Antaa hänelle tilaa ja mahdollisuus olla yksin ja omissa oloissaan. Tajusin pian myös etten voi kouluttaa Jallua niinkuin muita. Oli siis otettava aikalisä, vedettävä henkeä ja mietittävä, että miten päästään asioissa eteenpäin. Koska minä en ole mikään koirien kasvattaja, niin hain tilanteeseemme apua. 

Lopputulema olikin, että kasvatamme kumpikin toistamme. Jallu opettaa minulle kärsivällisyyttä ja lempeyttä, minä hänelle hyviä tapoja, malttia, kuria ja avaimia rauhalliseen ja ennenkaikkea turvalliseen elämään. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut koiraa opettajana, olen aina pitänyt koiria kavereina, otuksina joiden kanssa mennään ja tehdään. Remus, minun ensimmäinen oma noutajani, oli elämäni koira, kaikessa mukana ja muutenkin, kuin ihmisen ajatus. Jallu on ihan erilainen, oikeasti se, joka laittaa minutkin miettimään miten missäkin tilanteessa toimitaan. Olen varma, että meistä tulee sellainen tiimi, joka pystyy mihin vaan, kunhan opimme toisiltamme ja saamme hommat eteenpäin. 

Tämän päivän elämässä on myös paljon sellainen suorittamisen tyyli, aina on pakko suorittaa ja saavuttaa. Miksi? Koska sitä vaaditaan. Keretäänkö enää oppia? Jos mietin elämäntapamuutosta tai vaikka laihduttamista, niin kaikki halutaan saavuttaa nopeasti, vaivattomasti. Vähän niinkuin minä koiran koulutuksen, noin vain. Olen kiitollinen, että valitsin juuri tämän rodun, joka haastaa minua, vaikka onkin ihan loistavan kiltti ja rauhallinen. Opin paljon itsestäni ja eläimistä. 
 


Mietitäänpäs jos valitaan, vaikka 3 viikon superdieetti valmiilla ohjelmilla ja ruokavaliolla. Luvataan jokin tietty kilomäärä mikä varmasti tippuu. Opitaanko siitä? Voisin vaikka lyödä vetoa, että ei opita. Miksei voida antaa aikaa, oteta apuun ammattilainen, joka keskittyy vain sinuun. On sinun apunasi löytämässä oikean polun juuri sinun tavoitteisiisi sopivaksi. 

Lempeydellä, mutta kuitenkin tietynlaisella kurilla saavutetaan varmasti enemmän, kuin suorittamisella ja ankaruudella. Anna mahdollisuus itsellesi oppia ja muista meidän jokaisen oppimisen polku on erilainen. On sinun tehtäväsi löytää juuri se sinun omasi. 

 Minä varmasti kerron meidän matkastamme Jallun kanssa, sillä olemme vasta alussa tässä meidän oppimisen polulla. Olen tästä kaikesta todella onnellinen ja innoissani. Ja hei mikä parasta myönsin itselleni ensimmäisenkerran, ettei minun tarvitse osata ja pärjätä yksin. 
 Ihanaa kevättä ❤️ 

 XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki