27. lokakuuta 2015

Postiivista tiistaita

Huomenta, ompas meillä ankeaa ja pimeää tuolla ulkona. Täällä ainakin sataa vettä ja ihan urakalla. Jaahas se olis viikko vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta. Viikossahan kerkeää tapahtua vaikkka mitä. Treenit kulkee nyt jo hivenen paremmin ja selkä on onneksi hyvä. Ja tämän viikon jälkeen aletaan sitten puhdistamaan ruokavaliota ja tekemään testejä miten tämä kroppa reagoi ja mihin :D Siitä kerron teille sitten kyllä kokoajan. Nyt on vähän ruokailutkin menneet sinne päin ja sen kyllä tuntee olossaan. On paljon vetämättömämpi olo, väsyttää, mikään ei oikein innosta ja olen koko ajan hivenen ärtynyt. Ja lähinnä minun ruokailuni ovat liian vähäisiä ja välipalat meinaa unohtua.. no tähän on tulossa muutos nyt marraskuun alusta. Nyt moni varmasti miettii miksi vasta marraskuun alussa? No minä olen lähdössä kolmen päivän minilomalle budapestiin, ja siellä aijon ottaa aivan rennosti. Ja olen kyllä sen tarpeessa. Päästä vähäksi aikaa aivan johonkin muihin ympyröihin ja vielä ystävän kanssa, eli A-luokan reissu siis tulossa. Ja kyllä olen sen ansainnut.


Henkinen jaksaminen vaikuttaa ihan täysin jokaisella elämän osa-alueella. Minä joka olen aina yltiö positiivinen, kannustava ja himpun verran omituinen, on huomannut myös sen että itsetunnon laskettua elämästä tulee hankalaa. Toissa iltana tein päätöksen, että nyt loppui tämä helkutin itsesäälissä pyöriminen ja omasta itsestään syiden hakeminen jokaiseen juttuun. Aloitin oman henkisenkasvuni sanomalla ääneen, että Sanna sinä olet kaunis, mukava, hyvä äiti ja vaimo. Sinun ei tarvitse yrittää olla mitään muuta. Mistä tämä nyt sitten tulee, no olen elänyt viimeisen vuoden jossakin sumussa, negatiivisessa sumussa. Enkä osaa kertoa mistä se johtuu, sitä tässä työstän itseni kanssa. Onneksi minulla on mies joka sanoi minulle viime viikolla, että miksi etsin jokaisesta asiasta jotain negatiivista? Aluksi väitin kovasti vastaan, mutta nyt kun asiaa olen miettinyt niin se on kyllä ihan totta. Rupesin miettimään sitten, että minkälaisen esimerkin annan laspsille jos kokoajan valitan jostakin tai elän epäilyksien vallassa. No en varmasti ole ainut ihminen joka elää kyseisten tunteiden kanssa; olenko minä tarpeeksi hyvä, riitänkö minä äitinä, vaimona, työntekijänä. Itselläni nuo tunteet vaikuttavat kaikkeen, siis ihan kaikkeen. Mutta nyt olen tajunnut sen että kyllä minä olen juuri niin hyvä kuin minä voin olla. Se asia, jonka minä opettelen on keskittymään itseeni, lapsiini, perheeseeni, mieheeni ja työhöni. Enhän tarvitse muuta, miksi minun pitäisi kantaa kaikkien ongelmat? Haluan omalla positiivisella energialla ja terveellä itserakkaudella motivoida ihmisiä liikunnan, terveellisen ruuan ja onnellisen elämän pariin. Enkä pysty siihen jos en itse osaa rakastaa itseäni.



Haluankin muistuttaa kaikkia että jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen, voida hyvin ja tulla rakastetuksi. Joskus se asioiden huomaaminen ottaa kovalle ja pitää saada kunnolla pataan ennenkuin oppi menee perille. Kun olet sinut itsesi kanssa, pystyt ihan mihin vaan. Oli kysymyksessä sitten töissä oleva haaste, yksityiselämässä olevat jutut tai treeniin liittyvät pulmat. Tämän päivän maailma on hyvin raadollinen, kiireinen ja valitettavan negatiivinen. Haluan juurikin tämän takia aloittaa positiivisen vastaliikkeen maailman harmautta vastaan. Toivon mahdollisimman monen lähtevän siihen minun kanssani :D Etsitään jokaisesta pienestäkin asiasta postiivisia puolia ja imetään siitä voimaa. Tehdään realistisia tavoitteita, ja saavutetaan ne. Opitaan rakastamaan itseämme, jotta voimme voida vieläkin paremmin! Syödään hyvin, puhtaasti ja terveellisesti, liikutaan mahdollisimman monipuolisesti ja niin, että siitä nautitaan. Aletaan nauttimaan siitä, että me ollaan me ja olemaan onnellisia siitä mitä meillä on eikä mietitä sitä mitä naapurilla on, koska me ei voida sitä tietää eikä meidän tarvitse.


Ihanaa viikko ja olkaa ylpeitä itsestänne!!

<3 Sanna

20. lokakuuta 2015

Miten saada kipinä uudestaan liekkiin??

Hellou taas pitkästä aikaa. Viimeksi kun kirjoittelin teille oli selkäni juurikin nitkahtanut ja treenitauko edessä. Välillä on hyvä pitää taukoja ja niitä tulisikin olla tasaisin väliajoin. Itsellä tuo tauko muokkautuikin kahden viikon mittaiseksi. Syyslomaviikolla en saanut itseäni salille, ja lenkillekkin vain muutaman kerran. Nyt olen kahtena aamuna käynyt varovasti salilla kokeilemassa mitä selkä treenistä tykkää, ja yllättävän hyvältä se tuntuu, muutamaa poikkeusliikettä lukukuunottamatta. Mut miksi sen muutaman viikon tauon jälkeen se uudelleen aloittaminen tuntuu niin kamalan tahmaiselta? Oli kysymyskessä nyt ihan perus aamulenkit tai sali. Onko ihminen kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että uudelleen aloittaminen tuntuu hankalalta. Toki aina ei käy näin vaan usein tauon jälkeen on virtaa aivan uskomattomalla tavalla. Mietinkin, että onko kyseessä tauon mitta mikä sen tekee. Minulle ainakin tämä kaksi viikkoa oli ihan liian pitkä tauko.


No eilen aamuna sitten ensimmäisen kerran salille. Treeni oli juurikin ehkä 5 tasoa jos arvosteltaisiin 1-10. Aika tehotonta ja tunnustelevaa. Olinkin päättänyt aloittaa rauhassa ja selkääni kuunnellen. Tänään sitten jalkojen kimppuun salille, taas meno oli todella takkuista ja jopa säälittävän löysää. Siinä istuessani mietin, että milläs tämä saadaan taas kunnolla käyntiin ja tehokkaaksi. Ja kyllä TAVOITE on se mikä pitää luoda, mitä kohti lähdetään etenemään. POSITIIVISUUS hommaan mukaan, antaa paljon. TREENIPÄIVÄKIRJA, vaikka uusikin sellainen, nostaa motivaatiota kun saa seurata tuloksia. UUSI OHJELMA, senkin päätin tehdä, koska uudet tuulet piristää. HYVÄ RUOKA, ehdoton ykkönen, varsinkin tähän syksyiseen pimeyteen.


Olen monien ihmisten kanssa keskustellut juurikin kyseisestä aiheesta, miksi se kiinnostus lopahtaa niin vietävän usein. Olen pohtinut asioita monelta eri kantilta. Ja aika usein saan samat vastaukset; ei ole selkeää treeniohjelmaa, tavoite puuttuu, aloitetaan liian kovalla tahdilla, eikä muisteta kehonhuoltoa ja riittävää ravintoa. Kun se innostus siihen liikuntaa saadaan, liikutaan paljon, todella usein ja aina mahdollisimman suurella teholla. Tehdään asioita samalla tavalla ja lisätään tempoa ja tehoa jos tuloksia ei meinaa tulla. Ollaan mahdollisimman niukalla ruualla tai sitten syödään ihan miten sattuu. Tälläisellä haipilla jaksetaan jonkun aikaa, sitten alkaa puuduttaa. Kroppa oppii siihen samalla tyylillä tekemiseen, kehitystä ei juurikaan tule enää, paikat alkavat väsyä ja saattaa tulla loukkaantumisia. Aika usein tässä vaiheessa sitten luovutetaan, jäädään sohvalle ja aletaan herkutella. Kun voisi esimerkiksi keventää, vaihtaa treeniohjelmia, kokeilla jotain uutta, huoltaa kehoa ja puhdistaa ravintoa. Usein itse joudun kieltämään asiakkailta liiallisen liikunnan, koska ei keretä palautua.  Muistuttelen asiakkaille aina, että pienin askelin kohti sitä tavoitetta, joka on myös pilkottu osiin. Ja näissä tilnteissa ja sudenkuopissa on todellakin tarpeen se oma valmentaja, tai stemppari joka potkii tarvittaessa persauksille ja kannustaa oikeanlaiseen tapaan lähteä uudelleen liikkeelle. Selätetään syksyn pimeys liikunnan ja oikean ruuan avulla ja sillä POSITIIVISELLA ajattelulla. Sitä olen itse alkanut nyt viljellä itselleni ja lähipiirilleni. Käännetään negatiivisuus positiivisuudeksi. Ihanaa viikkoa kaikille.

<3 Sanna

8. lokakuuta 2015

Voiko virheistä oppia?

Hyvää melkein jo viikonloppua. Tämä viikko on mennyt ihan hurjan kovaa vauhtia. Huomenna on jo perjantai, ja justiinhan se maannatai vasta oli. Maanantai aamu alkoi niinkuin yleenssäkkin salitreenillä. Maastaveto oli ihan ensimmäisenä ohjelmistossa. Oli jäätävän hyvä fiilis ja ennätys raudat tankoon. Minulle sa tarkoittaa sarjaa tehdessä 70 kiloa. Ensimmäinen kuuden sarja meni kevyesti, adrenaliini kasvoi seuraavaan sarjaan, sekin menin ihan hyvin. Mieli sanoi että hei nyt jätät siihen,tiputat vähän painoja ja teet kevyemmillä loput sarjat, koska huomasin että viimeinen nosto himpun tuli vajaalla ja kävi selän päälle. No enhän tietenkään tee niinkuin järki sanoo, koskaan missään tapauksessa! Ei muutakun uudelleen remmit kiinni tankoon ja vetämään, neljännen noston jälkeen alkoi ote hivenen luistaa ja sitten tein TAAS sen saman virheen kuin aikaisemminkin. Pomppautin tankoa himpun reisien päällä, keskusta petti ja selkään vihlaisi. Jätin sen siihen, missään nimessä selkään ei ottanut paljoa ja tein treenin loppuun. No illan ryhmäliikuntatunnit olikin jo sitten ihan tuskaa. Niinpä olen nyt pitänyt salitaukoa tämän viikon ja käynyt ihanan naisen luona joka sai selkäni paikoilleen. Minulla on siis si- nivel se, joka aina luistaa pois paikaltaan. No selkä on jo ihan hyvä ja henkiin jäädään. Ensiviikoksi suunniteltu salitauko tulikin nyt tälle viikolle, joten ensi viikolla nostetaan taas. Mutta ensimmäinen todiste siitä, että en opi kerrasta virheistäni, tämä oli kolmas kerta kun sain sen pois sijoiltaan. Jos jotain positiivistä haetaan niin voimatasot ovat kuitenkin nousseet, ainakin tulosten puolesta :D



No jos jatketaan aiheesta voiko virheistä oppia, päästään aasinsiltana esimerkiksi jojolaihduttajiin. Ensin kamalan innostuksen ja motivaation saattelema päädytään pudottomaan painoa. Aletaan kamalan tiukalle dietille, lyödään elämä ihan uusiksi, liikutaan useita kertoja viikossa. Saadaankin hyvin painoa pois, ollaan luottavaisin mielin, että nyt on opittu se kultainen keskitie, kunnes palataan pikkuhiljaa sinne vanhaan ja painokin alkaa nousta. Otetaan ehkä vähän enemmän painoa takaisin kuin mitä sitä saatiin lähtemään. Jonkun ajan kuluttua aloitetaan toisenlainen dietti ja sama rumpa jatkuu. Olen nyt työskennellyt personal trainerina kohta kolme vuotta. Yksi asia minkä olen valittevan usein asiakkaiden kanssa huomannut, on pitkäjänteisyyden, uskon ja vaivan näkemisen sen asian eteen mitä halutaan puute. Olipas huono lause, mutta avataan sitä hieman. Moni asiakas haluaa suuria muutoksia, mahdollisimman nopeasti, halvalla ja juurikaan luopumatta mistään. Usein myös moni ajattelee, että personal trainerilla on se mullistava pilleri tai uusi uskomaton dietti jolla homma hoidetaan nopeasti ja helposti. Usein kun ollaan jonkun aikaa tehty työtä ja saatu painoa pois tulee se notkahdus, jolloion homma alkaa luisumaan pois raiteilta. Harvoin asiakas itsekkään osaa selittää mikä se on ollut. Yllättävän usein takana on joku aivan muu syy, kuin se, että terveellinen ruoka maistuu pahalta. Se saattaa olla stressi, työkiireet,  ongelmat jonkun ystävän tai puolison kanssa. Olen miettinyt usein, että psykologin koulutus olisi aivan ihanteellinen lisä omassa koulutushistoriassa, koska elämäntapamuutos on niin kokonaisvaltainen projekti, että siinä jos missä tunteet menee laidasta laitaan. Tässäkin asiassa on siis se, että kaikilla se ei mene kerrasta hyvin, saatetaan käydä siellä pohjalla useita kertoja. Usko siihen omaan tekemiseen on se jolla homma saadaan onnistumaan, toisten tuki auttaa asiaan myös. Se ei vaan ole niin helppoa, kuin se usein luullaan.

Tästä saadaan aikaan vielä yksi aasinsilta. Tunteet nuo varsinkin naisten parhaat ystävät. Minulla on ainakin se vika, että jos minua joku ärsyttää, ja minua sillä asialla vielä satutaan provosoimaan on hermojen menetys taattu. Minun suurin ongelmani on suuri suuni, kun olen tarpeeksi kiukkuinen en ajattele yhtään mitä sieltä tulee. Yleensä huudan ja raivoan Artolle, koska hän on minulle se kaikista tärkein. Nyt olen sen verran oppinut että joskus, aika harvoin mutta joskus osaan jopa hillitä itseni,ja jos en osaa niin nykyään osaan pyytää jo anteeksi. Minulla on muutamat jutut joita en siedä ja niillä minut saa kyllä helposti raivon partaalle. Olen siis täysin lainsuojaton, kun suutun siitäkin saan kiittää ihanan isäni geenejä. Mutta minä olen tälläinen, raivoan muutaman sekunnin, pidän tunnin mykkäkoulua ja sitten tulen katuma päälle. Mutta näin toimin vaan kotona 😃 Se mikä minut
asiakkaiden kanssa saa kiehumaan, on ehdottomasti valehtelu. En voi sietää sitä, että ei tehdä niinkuin sovitaan ja väitetään toista. Olen kuitenkin sen verran jo näitäkin töitä tehnyt, etä haistan sen aika nopeasti. Asiakastyössä olen rauhallinen, ehkä välillä jopa liiankin lepsu, mutta en näe itseäni huutamassa ihmisille salilla, tai menttaalivalmennuksessa. Rakentava palaute minusta toimii parhaiten. Ja suurin osa asiakkaista kertoo hyvinkin avoimesti jos on menty metsään. Onni on se, että ihmisiä on erilaisia, personal trainereita on erillaisia, mahdollisuuksia on monia.


 Minä olen jälleen kerran joutunut katsomaan itseäni peiliin, toteamaan, että olen tyhmä, oppinut siitä ainakin pikkuisen. Kannan ylpeänä jälleen kipeän selkäni, jaksoin hyvin vetää maasta, sain siitä hurjasti lisää motivaatiota. Olen myös ylpeä omasta henkisestä kasvustani, olen myöntänyt jälleen kerran olleeni typerä, kärsin siitä, ehkä loppuelämäni, mutta olen taas vahvempi henkisesti. Osasin käsitellä pieleen menneen asian ja opin. Eli kyllä virheistä voi oppia, ei välttämättä kerralla mutta voi. Jokainen vaan tarvitsee jonkun joka antaa siihen mahdollisuuden, ei tyrmää heti, keskustelee rakentavasti, tukee ja kannustaa. Annetaan toistemme tehdä virheitä, opetellaan yhdessä oppimaan niistä :D Ihanaa melkein alkavaa viikonlopppua teille kaikille :D

<3 Sanna