Vaikka minä olenkin aivan täysin kevään ja kesänlapsi, olen tänä talvena jotenkin herännyt taas tähän lumeen ja ehkä jopa pimeyteen. Onneksi päivä pitenee kokoajan ja mahdollistaa näin ollen pidemmän ajan nauttia meidän ihmeellisestä talvesta. Olen ollut monet talvet aina tammikuussa ja osaltaan vielä helmikuussakin etelän auringon alla, ja kyllä olisin mielelläni mennyt tänäkin vuonna, mutta nyt se ei vaan ollut mahdollista. Joten minulla tänä vuonna on ollut aika ottaa kaikki irti tammikuun pakkasista ja myös vesisateista.
Hiihto on ehdottomasti minun suosikkini talven lajeista, joita on tarjolla. Se on myös ainut laji jota me voimme harrastaa yhdessä, koko perhe. Isäntä ei ole mikään liikunnallisin kaveri, mutta hiihto on vienyt hänenkin sydämensä. Olemme käyneet suksilla mahdollisuuksien mukaan 2-3 x viikossa, joko tyttöjen kanssa tai sitten kaksin. Jos olemme olleet kaksin ladulla, ovat lapset olleet sen ajan luistelemassa, joten kaikki liikkuvat ja se tekee kaikille todella hyvää.
Lumityöt, joita nyt on saanut oikein urakalla, toimivat paremmin kuin hyvin hyötyliikuntana. Vaikkakin meillä piha tehdään suurinpiirtein traktorilla, niin aina on kuitenkin kolalle ja lapiolle käyttöä. Tykkään touhuta pihalla, vaikkakin lumitöiden kanssa minun täytyy olla todella tarkkana, selkäni ei meinaan tahdo kestää kiertoliikettä, joka varsinkin lapioidessa on vaarana. Samalla, kun minä teen pihaa, lapset touhuavat ulkona omiaan.
Lasten kanssa kaikista parasta puuhaa on pulkkamäessä olo. Sekin on ihan parasta hyötyliikuntaa, juosta mäkeä ylös ja lakea kovaa vauhtia taas alas. Pulkkamäki on ollut pitkään unohduksissa, mutta nyt kun lunta on taas niin teimme tyttöjen kanssa mäen ihan tähän meidän lähelle. Kun taas mennään keväämmälle niin pulkkamäen yhteyteen on kiva ottaa kuumaa kaakaota ja tuoretta pullaa, mutta vielä on jotenkin liian kylmää ja talvista siihen. Mutta onneksi kokoajan mennään kohti kevättä.
Pulkkamäen lisäksi olen taas monen vuoden jälkeen päässyt laskettelurinteeseen asti. Oli ihana olla yksi lauantai tyttöjen kanssa rinteillä. Ja voi jestas miten hyvin ne laskee. Isompi menee lumilaudalla kuin vanha tekijä ja pienempi on suksien kanssa ihan pitelemätön. Piti äitillä oikein kiirettä, että pysyin heidän perässään. Ja ehkäpä itsekin pitäisi kaivaa lauta taas naftaliinista ja kokeilla, että vieläkö se luistaa. On hienoa huomata, kuinka lapset kasvaa ja kehittyy ja hienointa tässä on huomata se ilo ja into mikä heillä on. Näen sen jo meidän tyttöjen tulevana yhteisenä harrastuksena.
Mutta ei ollenkaan viimeisenä eikä vähäisempänä tähän luetteloon tule ihan perus retkeily. Mikäs sen mahtavampaa kuin kävellä kaunista talvista metsää ja tehdä nuotio jonnekin sille soveltuvalla paikalle, ja keittää nokipannukahvit. Levillä kävimme Saijan kanssa melkein joka ilta juomassa kahvit laavulla, ja ai että se oli mahtavaa. Istua hiljaisuuden keskellä, katsella nuotiota, juoda kahvia ja ihan vaan nauttia elämästä.
Nauttikaa ihmiset talvesta, lumesta ja luonnon kauneudesta. Yritetään löytää tämän vallitsevan tilanteen keskeltä positiivisuutta, sen avulla selvitään tästäkin keväästä ja poikkeusoloista.
Ihanaa viikkoa :D
XxX Sanna
Osa kuvista; Saija Heinämäki