ALV Korotus ja Hintojen Nousu: Miten Pidetään Hyvinvoinnista Huolta?

Viime aikoina keskustelu arvonlisäveron (ALV) korotuksesta ja sen vaikutuksesta kuluttajahintoihin on ollut vilkasta. ALV korotus merkitsee monille sitä, että arjen perustuotteiden ja -palveluiden hinnat nousevat. Tämä aiheuttaa huolta taloudellisesta tilanteesta ja hyvinvoinnista, sillä korotukset koskettavat meitä kaikkia – niin kuluttajia kuin yrittäjiäkin. 🛒💸

Mutta mitä tämä todella tarkoittaa meidän arjessamme, ja miten voimme ylläpitää hyvinvointiamme hintojen noustessa? Entä miksi yrittäjät joutuvat pohtimaan hintojaan tarkemmin kuin koskaan, vaikka heidän omat kulunsa kasvavat

Hintojen Nousu ja Hyvinvoinnin Haasteet

ALV korotus vaikuttaa välittömästi monien tuotteiden ja palveluiden hintaan, erityisesti elintarvikkeiden, lääkkeiden, terveyspalveluiden ja muiden arjen välttämättömyyksien kohdalla. Hintojen nousu voi tuntua erityisen raskaalta taloudellisesti tiukempina aikoina, kun rahaa on jo valmiiksi niukasti. Tämä voi heijastua myös hyvinvointiin, kun ihmiset kokevat stressiä, huolta ja epävarmuutta taloudellisesta tilanteestaan.

On kuitenkin olemassa keinoja, joilla voimme säilyttää tasapainon ja hyvinvoinnin, vaikka hinnat nousevat.

Vinkkejä Hyvinvoinnin Säilyttämiseen Hintojen Noususta Huolimatta:

1. Tee Suunnitelma ja Budjetoi: Ensimmäinen askel on päivittää oma taloussuunnitelma. Käy läpi omat tulot ja menot, ja priorisoi hyvinvointisi kannalta tärkeät asiat, kuten terveellinen ruoka ja liikunta. Pienet säästöt voivat kertyä isoiksi, kunhan kulutuksen suunnittelee tarkasti. 📊💡

2. Valitse Edullisia ja Terveellisiä Vaihtoehtoja: Kaikkien terveellisten valintojen ei tarvitse olla kalliita. Kausituotteet, paikalliset raaka-aineet ja yksinkertaiset ateriat voivat olla sekä taloudellisia että ravitsevia vaihtoehtoja. Esimerkiksi kasvisten ja viljojen käyttö voi tarjota terveellisiä vaihtoehtoja lihalle tai kalliimmille elintarvikkeille. 🥦🍠

3. Käytä Hyväksi Ilmaisia Hyvinvointiresursseja: Hyvinvoinnista huolehtiminen ei aina vaadi rahallisia investointeja. Luonnossa liikkuminen, kotitreeni tai joogavideot verkossa ovat loistavia tapoja ylläpitää fyysistä ja henkistä hyvinvointia ilman lisäkustannuksia. 🏃‍♂️🌳

4. Pysy Yhteydessä ja Tue Mielenterveyttäsi: Hintojen nousu voi lisätä stressiä ja huolia, joten on tärkeää huolehtia myös mielenterveydestä. Pidä yhteyttä läheisiin ja etsi pieniä hetkiä rentoutumiselle, meditaatiolle tai muille mielekkäille harrastuksille. Hyvinvointiin panostaminen voi olla yksinkertaista, mutta sen vaikutukset ovat merkittäviä. 🧘‍♀️💆‍♂️

5. Ole Luova ja Säästä Arjessa: Etsi luovia tapoja säästää rahaa, kuten lainaamalla kirjoja kirjastosta, valmistamalla ruokia itse ja hyödyntämällä alennuskuponkeja tai tarjouksia. Pienet arjen muutokset voivat auttaa hallitsemaan kuluja. ✂️💰

Yrittäjien Haaste: Hintojen Laskeminen Kulujen Noustessa

Yrittäjät ovat monesti hintojen nousun "etulinjassa". Vaikka heidän omat kulunsa nousevat – esimerkiksi raaka-aineiden hinnat, energiakustannukset tai logistiikka – he eivät aina voi siirtää näitä kustannuksia suoraan asiakkaalle. Monesti yrittäjien on laskettava hintojaan pysyäkseen kilpailukykyisinä, vaikka heidän kulunsa kasvavat.

Mutta miksi näin? Yksi syy on se, että kuluttajien ostovoima ja maksuhalukkuus laskevat hintojen noustessa. Jos hinnat kohoavat liian nopeasti tai korkeiksi, asiakkaat saattavat siirtyä kilpailijoille, jotka pystyvät tarjoamaan edullisempia vaihtoehtoja. Tämä asettaa yrittäjät haastavaan tilanteeseen: he haluavat säilyttää asiakaskuntansa, mutta joutuvat tasapainottelemaan omien kasvavien kulujensa kanssa.

Lisäksi monille yrittäjille hintojen säätäminen on ainoa tapa säilyttää asiakkaidensa luottamus ja uskollisuus, erityisesti niillä aloilla, joilla kilpailu on kovaa. Tämä voi tarkoittaa luovia ratkaisuja ja uusia toimintatapoja – esimerkiksi tuotteiden paketointia, tarjouksia tai erilaisia maksutapoja – jotta asiakkaat saavat mahdollisimman paljon vastinetta rahalleen.
Miten Pitää Hyvinvointinsa Hintojen Nousun Keskellä?

Hintojen nousu on monille haastava tilanne, mutta on tärkeää muistaa, että hyvinvointi ei aina vaadi suuria rahallisia panostuksia. Pienet muutokset, viisaat valinnat ja luovuus arjessa voivat auttaa ylläpitämään tasapainoa ja säilyttämään hyvän olon.

Miten sinä aiot selvitä hintojen noususta ja pitää huolta hyvinvoinnistasi? Jaa omat vinkkisi ja ajatuksesi kommenteissa! 💬👇

Ihanaa ja aurinkoista loppuviikko Sanna 🍂🍁🤎

Miljoonan euron terveys?

Jos mä lupaisin sinulle miljoonan, että liikkuisit joka päivä kesän ajan paikasta ja kelistä riippumatta, niin todennäköisesti tekisit niin! Eikö vaan ja se on täysin ymmärrettävää, sillä raha on suuri motivaattori tehdä jotakin. Mutta nyt sinun olisi ajateltava oma hyvinvointisi ja terveytesi tämän lupaamani miljoonan tilalle. Elämä on priorisointia ja sinä valitset mikä on sinulle arvokkainta, anna kun kerron lisää.

Kesä on yleensä aikaa jolloin ihmiset jäävät "tyhjäkäynnille" ja tarkoitan tällä nimenomaan liikuntaa. Kesällä mieluummin lomaillaan kuin hikoillaan salilla. Se on jännä ilmiö, sillä jokainen meistä tietää, että päivittäinen tai ainakin useampana päivänä toteutettu liikunta on hyväksi meidän terveydelle ja hyvinvoinnille. Kesä kestää meillä noin kolme kuukautta ja se on aika pitkä aika olla vaan lomalla. 10 vuoden yrittäjä aikana olen huomannut kesän olevan ehdottomasti hiljaisinta aikaa, koska kesä ja loma. 

Olen monesti miettinyt, miksi näin? Kesähän on ulkona liikkumisen kulta aikaa. Kävely, pyöräily tai soutaminen reippaasti, mutta ei kuitenkaan ihan täysiä tehtynä on oiva keino ylläpitää peruskuntoa. Samalla saat nauttia ulkoilmasta ja auringosta. Ihan loistavaa eikö?  Tämä ei pelkästään valitettavasti riitä sillä lihakset tarvitsevat myös harjoitusta. 

Mikäli vietät kesää mökillä, on siellä monia mahdollisuuksia, miten lihaskunto treenin voi suorittaa. Veden kanto, puiden halkominen tai vaikka rannalta kivien kerääminen on erittäin hyviä keinoja harjoitella. Usein käy valitettavasti vaan niin, että tehdään muutama minuutti hommia ja sitten pidetään tauko ja juodaan vaikka pullo olutta. Sitä ei valitettavasti lasketa harjoitteluksi. Mutta jos laitatkin kelloon vaikka 30 minuutin ajan ja teet sen tehokkaasti vaikka niitä halkoja. 20 minuutin jälkeen tulee jo varmasti hiki ja tunnet lihaksissa harjoituksen tehon. Lopputulema on, että saat huomattavan kasan halkoja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävän treenin. 

Jos saman ajan kantaa vettä tai tekee tehokasta kehonpainotreeniä niin edistät omaa hyvinvointia. Onhan se tutkimuksin todistettu, että monipuolisella liikunnalla on positiivinen vaikutus kaikkiin kehon mittareihin jolla hyvinvointia voidaan mitata. Ei siis kannata lomailla liikunnasta koko kesää, vaan keksiä vaihtoehtoja harjoituksille, jos kuntosalilla hikoilu ei kesällä ole sinun juttu. 

Muista, että sinun terveys ja hyvinvointi on paljon arvokkaampi kuin, vaikka se miljoona. Millään rahalla ei voida mitata tai taata sinun terveyttä, vaan sinä yksin olet vastuussa siitä. Sinun omat valinnat ovat avaimina siinä lukkojen viidakossa. Tee kesästäsi energinen ja nää mahdollisuudet tehdä treeni siellä missä milloinkin olet. Anna mielikuvitukselle mahdollisuus tai hyppää pyörän selkään ja nauti kesäisistä maisemista. 

Ihania kesäisiä treenejä juuri sinulle 🌸

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki   

Hyvinvointi ja terveys sama asia?

Oletko koskaan miettinyt onko hyvinvointi ja terveys sama asia? Minusta ei ja on! Usein olen ajatellut, että minun hyvinvointini on loistava. Kun kelaan aikaa taaksepäin tajuan, että olen valehdellut itselleni ihan kirkkain silmin. En ole aina voinut hyvin enkä todellakaan ole elänyt terveellisesti. Silloin, kun lapset olivat pieniä olin huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin varmaan henkisestikin. Olin ylipainoinen, nukuin huonosti enkä liikkunut juurikaan. Olin omasta mielestäni elämäni kunnossa ja kuvittelin, että kaikki oli hyvin.  

Ei minun elämässäni mitään vikaa ollutkaan. Minulla oli ihanat lapset, oma koti ja olin naimisissa. Fyysisesti olin vaan rapakunnossa ja kokoajan väsynyt. Olin oikeasti todella onnekas, kun tajusin oma tilani ja ymmärsin alkaa muuttamaan asioita. Liikkuminen oli ihan eniten sieltä ja syvältä, inhosin kaikkea liikuntaa eniten maailmassa. Siis se on totta, käytin silloisen koiranikin lenkillä autolla juoksuttaen. Ja se jopa nykyään naurattaa. Onneksi tajusin, että pienillä askelilla voin saavuttaa suuria tavoitteita.

Elämäntapojen muuttaminen auttaa aina, tapahtui asiat sitten helposti tai hitaasti. Kaikella sillä mitä syöt, miten liikut ja miten nukut on. Vaikka sitä kuinka yrittää selittää itselleen, niin tosiasioita ei pääse karkuun. On jotenkin rauhoittavaa ymmärtää, että kaikki ne tunteet ja pelot ovat normaaleja. Kukaan ei synny tai ainakaan yleensä mestariksi ilman työtä. Ja mikäs sen parempi motivaatio kuin oma hyvä olo.

Onko koskaan liian myöhäistä aloittaa? Ei ole eikä koskaan liian myöhäistä alkaa oikeasti tutustua itseensä. Minäkään en 15 vuotta sitten tiennyt, että rakastan liikuntaa ja muiden ihmisten auttamista. Olen jotenkin herännyt horroksesta viimeisen vuoden aikana, lieneekö syynä siihen aika? Niin luit ihan oikein, ensimmäisen kerran minulla on aikaa siis oikeasti aikaa keskittyä omaan työhöni. Ja tiedättekö miten paljon se lisää minun hyvinvointiani? Paljon todella paljon, koska saan tehdä joka päivä sitä mistä nautin. 

Olen myös terve, voin kaikilla tavoin hyvin. Kiitän itseäni joka päivä, että aloitin. Aloitin vaikka olin ihan varma etten onnistu ja kaikki tuntui ihan älyttömän pahalta. Oma epämukavuusalue oli minun pelastukseni. Terveys lisää hyvinvointia ja päin vastoin. Olen myös opetellut kalenteroimaan, joten ehkä tekstejä tulee taas tasaisemmin.

Nauttikaa omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Tai aloittakaa ainakin niistä kahdesta huolehtiminen heti!

Ihanaa päivää just sulle 💛

XxX Sanna

Kannattaa seurata mua myös somessa 😉 

Facebook

Instagram

Kotisivut

 

Mistä motivaatio jos mikään ei kiinnosta?

 Voihan motivaatio ja sen suuri puute. Edellisessä kirjoituksessa pohdin teinien nälkää ja pysytään vieläkin teineissä. Varsinkin täällä meillä, kun asutaan kaukana ihan kaikesta mahdollisuudesta harrastaa niin teinien motivointi tehdä jotain on todella vaikeaa. Usein siis todella usein löydän heidät sängyistään puhelimet kädessä. Olen äitinä ja hei liikunta-alalla töitä tekevänä äitinä todella huolissani heidän liikunnastaan. Mutta taas tullaan siihen, ettei mikään oikein kiinnosta. Laskettelu on talvisin ollut tyttöjen juttu, mutta nyt sekin on huomattavasti jäänyt. Olen miettinyt todella paljon millä motivoida heidät liikkumaan, kun mikään ei oikeasti kiinnosta.

Sitten viime viikolla tajusin, että otan heidät mukaan salille. Menemme sinne siis sinne kaikki porukalla. Taas tultiin samaan lopputulokseen, että se oma esimerkki ei vaan riitä. Täytyy muistaa taas se ettei riitä, että itse on aktiivinen ja hyvä esimerkki. Motivointia täytyy siis viedä sinne "ruohonjuuri" tasolle. Olen ehkä tässäkin asiassa ollut hieman laiska ja antanut tyttöjen itse päättää mitä tekevät. Ja olen itsekkäästi myös ajatellut, että saan treenata rauhassa, kun menen sinne salille yksin. No nyt teen siihen kuitenkin muutoksen ja otan tytöt mukaan. Kokeillaan muutama kerta miltä se alkaa tuntumaan.

Kuntosali ei ole välttämättä ole heidän juttunsa, mutta me tytöt testataan sitä kuitenkin. Ja ainahan siellä voi tehdä muutakin kuin nostella rautaa. Pääasia, että tehdään jotain ja tehdään sitä yhdessä. Motivaatio ei ole aina itsestään selvyys ja usein aloittaminen on kaikista vaikeinta. Jos mietin itseäni ja hiihtoa en ole tälle talvelle kerennyt ladulle vielä kertaakaan. Aurinko paistaa ja keli olisi mitä parhain, mutta en saa suksia aitasta millään esille. Kyse ei ole siitä etteikö minulla olisi aikaa tai mahdollisuutta, vaan puhtaasta motivaation puutteesta. Olen kuitenkin päättänyt, että ennen pääsiäisen Levin reissua saan alle kilometrejä täytyy vaan tehdä tarpeeksi pienet tavoitteet mitä lähteä tavoittelemaan.

Olen miettinyt omaa teini-ikääni enkä kyllä millään tavalla voi olla ylpeä omasta teini aikaisesta liikkumisesta, joten haluaisin opettaa omille teineilleni hieman erilaista otetta tähän asiaan. Haluan olla heidän kanssaan, koska itse tykkään liikkua ja olla salilla niin miksen veisi lapsia sinne mukana. Voin siis omalla toiminnallani motivoida tyttöjä kohti liikunnallisempaa elämää. Varsinkin täällä maalla kaikki keinot on otettava käyttöön. Voisin verrata tätä siihen, kun olen opettanut heille leipomista ja ruuan laittoa. Se on tarpeellinen taito tulevaisuutta ajatellen ihan niinkuin liikunta ja terveellinen elämäkin. Aika näyttää miten minä siinä onnistun.

Hyvää sunnuntain jatkoa jokaiselle ja reipasta huomista maanantaita.

XxX Sanna 

Liikunnasta on moneksi

Voi kuinka montaa kertaa olen ajatellut etten jaksa lähteä lenkille tai salille. Miljoona kertaa ainakin,

mutta onneksi on vaan tullut lähdettyä. Liikunta jakaa mielipiteitä ihan niinkuin ruokakin ja jokaisella

on siihen omat ajatuksensa. Minusta jokainen, joka liikkuu millään tavalla on oikealla polulla. Tiesitkö,

että liikahtaminen joka päivä on suuri terveys teko juuri sinulle. Ei aina tarvitse hikoilla tuntia puntiksella

tai juosta kilometriä. Pääasia on, että liikkuu.

En missään nimessä ole ollut mikään himoliikkuja aina, inhosin yläasteella ja nuoruudessani kaikkea liikuntaa.

Vasta, kun ensimmäinen lapseni syntyi aloin jollakin tasolla kiinnostua tästä aiheesta. Olen

liikunnan suhteen melkein kaikki ruokainen, paitsi kehon huolto ontuu edelleen pahasti.

Meidän perheessä liikkujia on juuri niin monta kuin asukastakin, kaikilla on oma tyylinsä. Isäntä ei liiku

kuin syksyisin metsästyksen aikaan ja talvisin hiihtämällä. Mutta kaikki se on parempaa kuin ei mitään

ja hän ei todellakaan ole ollut mikään liikunnallinen koskaan.

Tytöistä toinen pelaa vaihtelevalla menestyksellä jalkapalloa ja toinen oikeastaan vaan talvisin tykkää

lasketella. Toki rinteillä olevat molemmat tytöt, kun vaan ne saadaan auki. Perheenä liikumme oikeastaan

aika vähän. Satunnaisesti käymme kiertelemässä kansallispuistoja, mutta mukavaa hommaa sekin on.

En ole kovinkaan paljoa puuttunut meidän perheen liikkumiseen, koska liiallisella "pakottamisella"

tapan sen vähäisenkin liikunnan riemun. Pääasia on, että jokainen on edes pihalla joka päivä.

Itsekin olin kuukauden poissa kuntosalilta, koska olin kipeä. Silti kävin jokaisena kuumeettomana

päivänä ulkona käppäilemässä koiran kanssa. Se toi päivään piristystä ja koin kuitenkin eläväni.

Liikunta jokaiselle ihmiselle todella tärkeää, jo ihan stressin purun kannalta. Kaikki näyttää helpommalta

kun käy välillä vähän koti seinien ulkopuolella töiden jälkeen. Elä ota siitä kuitenkaan lisä-stressiä, se

voi olla vaikka lumisota lasten kanssa tai pieni kävely koiran kanssa.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Hyvä kunto vaatii paljon työtä

Olen pohtinut nyt viimeisen viikon sitä mitä ns. hyvässä kunnossa pysyminen vaatii? Tämä asia nousi esille, kun sairastin selkääni ja aloin siitä pikkuhiljaa kuntoutumaan. Puhuin erään ystäväni kanssa muutama hetki sitten motivaatiosta ja kerroin hänelle, että minulla ei ole oikeastaan koskaan motivaation puutetta. Kyllä yksittäisiä päiviä on jolloin ei huvita mikään, mutta sellaista pidempijaksoista motivaation puutetilaa ei ole ollut koskaan.

 

 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka aloittavat treemaamisen jossakin valmennuksessa ja jättävät sen siihen esim.10 viikon päästä, kun valmennus loppuu. Minun järkeeni ei ole koskaan käynyt mitä se hyödyttää? Jos mietin, että teen itselleni tavoitteen ja alan elämään sitä kohti, niin kerkeän tehdä jo monta uutta ennen kuin se vanha on saavutettu. Näin ollen minulla on kokoajan jonkinlainen projekti päällä. 

Nyt, kun pitkään olin siinä kunnossa, että en pystynyt juuri mitään tekemään niin keksin itselleni uusia tavoitteita. Ne koskivat lähinnä sitä, miten pystyn kehittämään itseäni niin paljon, että treeni taas luonnistuu ainakin jollakin tasolla. Ensimmäinen minun heikko kohteeni on syvät lihakset, tai niitähän minulla ei edes ole. On todella haastavaa aloittaa nollasta, koska on opettanut itsensä toimimaan tietyllä lailla. Pienin askelin olen päässyt edes jollekin tasolle, tässäkin projektissani. Töitä on todella paljon, toisaalta minulla ei ole kiire mihinkään.

Itsestään ja omasta kropastaan huolehtiminen ei ole missään nimessä helppoa eikä itsestään selvää hommaa. Se vaatii todella paljon aikaa, tietoa sekä toistoja. Monesti käy niin, että nähdään vaan kauniskroppainen nainen ja ajatellaan, että olisipa ihana olla samanlainen. Mutta meillä ei ole hajuakaan siitä miten paljon töitä kyseinen kroppa on vaatinut. Usein takana on monien vuosien pitkäjänteinen työ. Monilla on voinut olla paljon haasteita vaikka terveyden kanssa ja tavoitteet ovat menneet usein uusiksi. Todella harvoin on niitä, joiden ei tarvitse oman kroppansa eteen tehdä mitään ja se pysyy aina hyvänä, toki niitäkin on.

 

Sama hommahan on jos joku pärjää jossakin hyvin. Nähdään vaan se tulos mikä siitä on seurannut, kalliit vaatteet, hienot autot ja talo. Ollaan vähän ajatuksella, että mitä tuokin tuossa nyt elvistelee ja helppohan tuon nyt tuossa on kuvissa keikistellä. Unohdetaan se työ mikä on kaiken sen eteen pitänyt tehdä. Ne useat tunnit salillla, keittiössä tai töissä, jotta ollaan saavutettu se, minkä me kaikki muut voimme nähdä. Silti liian monesti juuri heitä, jotka ovat tehneet suuren työn sen jonkun eteen mitä ylväästi esiteltään, saavat osakseen paljon negatiivista kohtelua. 

 

Tämän tekstin tarkoitus on muistuttaa meitä kaikkia, että jos sinulla on jokin haave tai tavoite minkä haluat saavuttaa, niin ole valmis tekemään sen eteen töitä, koska sen se vaatii. Mikään muutos ei tule ilmaiseksi. Ja aina, kun pääset tavoitteeseesi, ole siitä ylpeä ja kanna se pää pystyssä, vaikka sinulle sanottaisiin mitä. Kukaan ei voi tietää, miten paljon töitä sen eteen olet tehnyt. Pelkkä oleminen ei vaadi mitään, mutta aina kaikki sen jälkeen saavutettu on töitä tekemällä tehty. Antakaa arvo kaikille, jotka jaksavat ja näkevät vaivaa itsensä ja elämänsä eteen. Muistakaa, että positiivinen palaute on parempi kuin negatiivinen, sen saaminen sekä antaminen on parasta mitä voit tehdä.

 

 

Älkää antako periksi, muuttakaa suuntaa jos tarve vaatii, mutta älkää koskaan luovuttako. Haaveet on saavuttamista varten.

XxX Sanna

Timmimpi tulevaisuus, vihdoin se on valmis

 

Olen miettinyt omaa, täysin netissä toimivaa valmennusta pitkään, mutta en ole koskaan vielä saanut sitä toteuttettua.  Nyt tänä keväänä sen aika tuli. Kaikki askeleet osuivat nyt lankulle. En olisi koskaan uskonut miten suuri työ siinä olikaan, että sain siihen kaiken tarpeellisen, mutta en kuitenkaan liikaa. Tämä ensimmäinen nettivalmennus on ihan puhtaasti suunniteltu painon pudotukseen ja siinä on mahdollisuus valita pudotettavien kilojen määrä. Valinnan voi tehdä muutamasta kilosta aina reiluun kymmeneen pudotettavaan kiloon. Eli jokainen voi oman tavoitteensa ja lähtötilanteensa mukaan valita juuri itselleen sopivan valmennuksen. 

Treenit valmennuksessa on suunniteltu salille, toki mukaan mahtuu myös kehonpainolla tehtäviä hiitti-treenejä, kehonhuoltoa unohtamatta. Ja jotta ihan meillä jokaisella olisi mahdollisuus osallistua tähän valmennukseen, niin siihen on tehty aloittelijoiden sekä kokeneempien treenaajien vaihtoehdot.  Eli näin ollen mahdollistetaan se, että jokainen meistä voi osallistua turvallisin mielin. Valmennuksessa on paljon videoita, joiden pääperiaatteena on opettaa valmennettaville erilaisia asioita painon pudotuksesta ja ylipäätään terveellisemmästä elämästä tai ravinnosta.

 

 

Tässä valmennuksessa on kaikista parasta sen toiminta-alusta. Olen ollut koko yritykseni olemassa olon aikana Traineron matkassa. Trainero on palvelu, jossa on voinut tehdä sali- ja ravinto-ohjelmia. Nyt olemme saaneet käyttöömme myös aivan loistavan apin ja aikajanan, joka mahdollistaa täydellisen nettivalmentamisen. Tämä appi on muuttanut aivan kaiken, se toimii puhelimessa ja mahdollistaa aivan uudenlaisia toimintoja. Siellä on chatti, joka toimii reaaliajassa ja sinne voi lisätä videoita, kuvia ja liitetiedostoja.  Ja kaikista parasta tässä Trainerossa on henkilökunta, joka on auttanut minua enemmän kuin kukaan voi edes kuvitella. Olen enemmän kuin kiitollinen Tom Stellbergille, joka jaksaa aina auttaa ja korjata Sannan tekemät virheet.

 

Nyt olen saanut valmennukset testihenkilöille, joiden palautteen perusteella sitten hion valmennuksesta vieläkin timanttisemman, kuin se nyt on. Loppukesästä se tulee sitten ihan teidän kaikkien ostettavaksi. Nyt kun olen saanut ensimmäisen valmennuksen valmiiksi, on suunnitteilla jo muutama uusikin. Toivon, että saan ne valmiiksi ennenkuin tämä valmennus loppuu, jotta saan nekin testiin sitten mahdollisimman pian. 

 

Kun on tehnyt useita tunteja töitä, lyönyt päätä seinään ja laittanut itsensä likoon, niin olo on aika huikea, kun valmennukset lähti maailmalle. Vuosi 2021, toivottavasti sinusta tulee käänteen tekevä myös työrintamalla samanlailla kuin yksityispuolellakin. Olen kiitollinen, että voin tehdä töitä ihan teidän kaikkien hyvinvointia ajatellen. Ja vielä iso KIITOS TRAINERON porukalle, olette timantteja, tai niinkuin eilen itkunsekaisin tuntein sanoin; Olette ENKELEITÄ!

 

Kun vielä hetken jaksatte odottaa niin teille lanseerataan nettivalmennus, joka on tehty pelkällä rakkadella <3

XxX Sanna

Kuvat: Saija Heinämäki  

Oikein kävelemään opettelu 38-vuotiaana on vaikeaa!

"Ethän sä osaa edes kävellä oikein!" Huusi minulle ex-mieheni joskus seitsemän vuotta sitten ja hän oli siinä ihan oikeassa. Silloin siihen vaikutti kyllä jokin aivan muu kuin minun jalkani, jotka menevät kuin Aku Akalla. Mutta siis kyllä, minä olen opettelemassa uudelleen kävelemään. Ja voin heti näin kärkeen kertoa, että se on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavaa.

 

Niinkuin olen aikaisemminkin kertonut, niin olen kamppaillut selkäni kanssa nyt todella paljon. Siellä ei ole oikein kunnolla mitään vikaa, mutta sitten taas toisaalta siellä on kaikki vialla. Ihan tarkkaan en osaa sanoa mikä siellä on. Se ei vaan tykkää oikein mistään tekemisestä ja saan sinne typerää painon tunnetta aikaiseksi heti jos meinaan sitä yhtään kuormittaa. Olen nyt tehnyt muutaman viikon aktiivisesti syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä lantionpohjaa. Ja sekään ei ole mitään herkkua, kun olen jättänyt ne aivan taka-alalle ihan aina. Mutta usko on kova, että vuoden loppuun mennessä nekin ovat jo jossakin kunnossa.

Se mikä tässä on kaikista hauskinta on kehonhuolto. Olen alkanut opetella sitä, en vielä ehkä ihan priimaa ole siinäkään, mutta harjoittelen. Jokaisen treenin päälle teen tietynlaisia selän liikkuvuusharjoituksia. Ja olen saanut niistä kyllä apua. 1-2 x viikossa pyrin sitten tekemään kunnon kehonhuollon. Olen ylpeä itsestäni, että saan edes tämän verran aikaiseksi. 

 

No mikä ihme tämä kävelyjuttu sitten on? Olen käynyt kolme kertaa kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Se on ihan parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä, jos on jossain kohtaa jonkinlaisia kipuja tai jumeja. Meidän kylällä toimii aivan loistava jäsenkorjaaja Elina Muhonen, jota suosittelen enemmän kuin lämmöllä. Ollaan saatu hänen kanssaan todella paljon hyvää aikaan. Mutta on minussa ollut kyllä hommaakin. Välillä olen itse vaipunut jo epätoivoonkin itseni kanssa. Mutta aina ollaan päästy pienin askelin eteenpäin. Elinalla on ollut minulle tosi hyviä neuvoja, miten saan asioita paremmalle tolalle. 

No nyt sitten tuli viimeisellä kerralla se uudelleen kävelemään ja seisomaan opettelu. Minun jalkani ovat siis kuin Aku Ankalla ja kävellessäni teen ns. traktorin jälkiä. Olen myös näin keväisin aina niskaani myöten ravassa, kun jalkani vispaavat niin ihmeellisesti kävellessäni. Nyt olen siis ihan tietoisesti yrittänyt kävellä ja seisoa jalkaterät suorassa. Ja voin kertoa, että se on ärsyttävää, hankalaa ja todella typerän tuntuista. En tiedä oppiiko jalkani ikinä enää oikeaan asentoon, mutta kovasti ainakin yritän.

 

 

Olen nyt kaksi lenkkiä yrittänyt kävellä oikein ja ajatuksella. Mutta se on todella haastavaa, koska jalat vaan menevät väärään asentoon. Ja toinen lieveilmiö on ollut pohkeiden sekö penikoiden kipeytyminen. Olen kuitenkin ajatellut antaa itselleni mahdollisuuden ja tässäkin maltti on valttia. Jotenkin tuntuu kyllä siltä, että tähänkin kun olisi puututtu jo, vaikka 30 vuotta sitten niin asiat voisivat olla toisin. No koskaanhan ei ole liian myöhäistä alkaa korjaamaan asioita. Mutta helppoa se ei ole ja monta tuskan hetkeä on varmasti edessä.  Olen kuitenkin ajatellut, että täältä tullaan vielä. Halu saada itsensä kuntoon on todella kova. 

En voi koskaan tarpeeksi muistuttaa, että meillä on vaan yksi keho, kohdelkaa sitä hyvin ja pitäkää siitä parempaa kuin hyvää huolta. Toimivan ja terveen kehon merkityksen huomaa vasta sitten, kun se on jollakin lailla rikki.

XxX Sanna  

Ihana ja ihmeellinen talvi!

Siis voi miten ihana talvi onkaan ollut. Niin paljon lunta, että on voinut harrastaa ihan mitä vaan on mieleen juolahtanut. Me ollaankin hiihdetty, lasketeltu sekä luisteltu lasten kanssa paljon. Toki nyt hieman harmitti, kun järvien jäät eivät olleet sellaiset, että sinne olisi päässyt luistelemaan. Moottorikelkkailu olisi ollut tänä talvena kanssa pitkästä aikaa mukavaa, mutta sitä ei päästy nyt kuitenkaan tekemään, koska kelkkaa ei nyt ollut.

 

Eilen ihana ystäväni Saija Heinämäki tuli ja vei minut aivan uuden lajin pariin. Nimittäin liukulumikenkäilemään. Siis voi, että miten hauskaa se olikaan, taannuin aivan lapsen tasolle, kun hihittelin puiden välissä puikkelehtiessani. Oli kyllä niin hauskaa, en olisi ikinä uskonut, että voisin tykästyä tähän lajiin näin paljon. Toki menimme helppoa reittiä ja kelihän oli nyt mitä mahtavin ja lumikin kantoi hyvin.

 

 

Minä olen yrittänyt keksiä meille talvelle uuden yhteisen harrastuksen hiihdon lisäksi, niin nyt se tuli. Hommaan meille kummallekin ensi talveksi  liukulumikengät. Isäntä meinaan todella mielellään kiertelee katselemassa metsissään onko siellä tuulenkaatoja tai jotain muuta, mihin pitäisi reagoida. Ja näillä vehkeillä se on mahdollista. Ja sitä voi tehdä yhdessäkin. Lumikengillä pääsee monesti sellaisiin paikkoihin mihin yleensä ei pääse, toki sekin vaatii tälläisen talven mikä nyt oli. Siis lunta pitää olla. Harmittaa ettei tullut aikaisemmin testattua, olisin varmasti tehnyt sitä useamminkin.

Viime talvi oli jotenkin rikkonainen kaiken talviliikkumisen suhteen. Ensin oltiin kaksi kertaa reissussa ja sitten loppuikin jo kelit. Mutta tänä talvena olen syntynyt ihan uudestaan, löytänyt taas sen ilon kaikkeen tekemiseen. Tiedättekö mitä tarkoitan, olen mennyt pitkän aikaa ns. laput silmillä, suorittaen vain sitä yhtä ja samaa. Olen rehellisesti sanottuna unohtanut monipuolisuuden ihanuuden. Ja tämä kevät aurinko on jotain niin voimaannuttavaa. Ja siihen päälle, kun vielä se ihana rauha ja lintujen laulu niin onko parempaa. Meillä on Suomessa hieno luonto ja olen kiitollinen, että asun maalla, luonnon keskellä.

 

 

Vielä kun liikunta otetaan rennosti ja ilon kannalta niin se lisää vielä nautintoa. Aina ei tarvitse mennä kieli vyön alla ja tulosten parantaminen mielessä. Rentous on se mikä minun on ollut opeteltava useassa liikuntalajissa, mutta se on ollut ehdottomasti kaikki sen arvoista. Liikunnan ilo on se mikä antaa motivaatiota lähteä aina uudelleen. Toki välillä on mentävä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta voi kehittyä, mutta ihan joka treenissä se ei ole välttämätöntä. 

Menkää ulos ja nauttikaa vielä talvesta, kun se on mahdollista. Niin minäkin aion tehdä.

 

XxX Sanna 

Kuvat: Saija Heinämäki

Kun huomaat olevasi rikki

Kukaan ei näköjään kestä mitään määräänsä enempää, mutta miksi se on niin helkkarin vaikea ymmärtää? Miksei itse voi tehdä niinkuin muita opettaa? Varmaan juuri siksi, kun kuvittelee olevansa pirun paljon kovempi kuin onkaan. No minä olen nyt onnistunut saamaan itseni oikeasti aika heikkoon happeen. Olen toisin sanoen jumissa, aivan totaalisen jumissa. Ja ihan vaan ja ainoastaan omasta syystä.

Kaikista huvittavinta tästä tekee se, että aloitin jokunen viikko sitten säännöllisen liikkuvuusharjoittelun sekä rullailun ja vieläpä otin hengitysharjoituksetkin mukaan. Mutta olin jo auttamattoman paljon liian myöhässä. Olenhan tehnyt paljon kaikenlaista jo useita vuosia, ja kehonhuolto ei ole kuulunut minun viikkosuunnitelmiini. Olen kyllä osallistunut jos jonkinlaisiin haasteisiin ja valmennuksiinkin, mutta kaikki on jäänyt enemmän tai vähenmmän vain puheiksi.

 

Tämä vuosi on jotenkin erilainen, olen kasvanut jollakin ihmeellisellä tavalla seuraavalle tasolle. Alkanut  ajatella, miten minun pitää kehoani kohdella, jotta voin kehittyä ja tehdä työtäni ja treenata vielä kymmenen vuoden kuluttuakin. En vain kerennyt toteuttaa tätä kaikkea ennenkuin kroppani tilttasi.

Tunsin jo viime vuoden lopulla kyykätessä selässä jotakin pientä kiristyksen tunnetta, se kuitenkin helpottui aina, kun paikat kunnolla lämpenivät. En siis todellakaan reagoinut siihen milläänlailla, vaan jatkoin ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Vuoden vaihteessa kiinnitin selkääni enemmän huomiota ja jopa vähän kevensin treenejä. Mutta eihän se poistanut ongelmaa, päinvastoin hieman lisäsi sitä.

 

Kun tänä talvena saatiin näin paljon lunta, kaivettiin sukset heti aitasta ja eikun ladulle. Siitä alkoi sitten ongelmat. Selkäni meni aivan juntturiin, aina lenkin jälkeen. Mutta silloinkaan minulle ei tullut mieleen, että venytä sitä hyvä nainen. Vähän rullailin muutaman kerran ja se jos mikä oli selälle myrkkyä. Olin enemmän kuin onnellinen, kun hieroja saapui meille viikko sitten perjantaina. Epäilys oli heti, että si-nivel on pois paikaltaan. Sitä siinä sitten muljuteltiin ja hierottiin ja kipu häviksikin hetkeksi.

 

Menin seuraavana maanataina salille tarkoituksena tehdä väliin jäänyt salitreeni pois alta. No tein sen, mutta hyvin varovasti varioiden, koska selkään sattui vieläkin. Olin kuitenkin sitä mieltä, että nikamat on paikallaan. Varmistin asian vielä paikallisen niksauttajan käsissä ja sieltä tuli heti tuomio. Pitkät selkälihakset, syvät selkälihakset sekä kaikki mahdolliset pakaralihakset ovat niin jumissa, että huhhah hei. 

Nythän asiat on sillä mallilla, että Sanna makaa lämpötyynyn päällä, koska se auttaa todella paljon ja venyttelee. Tekee liikkuvuusharjoituksia joka päivä. Kävin eilen myös vyöhyketerapiassa ja se oli älyttömän hyvä. Olen vain kävellyt pikkaisen ja venytellyt. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, mutta työ on vasta alussa. Tästä on nyt tultava elämäntapa, ei selityksiä, ei jossiteluja eikä väliin jätettyjä kehonhuollon hetkiä. 

 

Pidä itsestäsi joka saralla huolta, sillä meillä on vain tämä yksi keho!

Ihana loppuviikkoa.

XxX Sanna 

Liikunta on lääke, joskus pitää vaan tietää minkälainen

Tänään oli se päivä, mitä en koskaan kuvitellut tulevaksi. Olen kärsinyt jo jonkin aikaa olkapääkivusta, joka ilmenee vain ylöspäin nostaessa tai alhaalta ylös työnnettäessä. Mutta olen sen kanssa pärjännyt ja näin ollen treenaillut suhteellisen normaalisti. Olen hieronut sekä venytellyt sitä parhaani mukaan. Kipu on välillä kovempi ja välillä se on poissa melkein kokonaan. 

 

No nyt tuli toinenkin vaiva. Sain jossain selkälihakseni jumiin, tarkemmin sanottuna oikean puolen alaselkä ja pakara on pahin. Sekin on vaivannut jo jonkin aikaa, mutta kyykyt onnistui hyvin kunhan vaan lämmitteli kunnolla. Mutta eilen tämäkin asia kulminoitui ja selkä äityi tosi pahaksi. Tein eilen jo päätöksen, että treeni saa luvan siirtyä. 

Tänä aamuna menin intoa täynnä ja selkä jo vähän parempana salille ja aikomuksena tehdä maailman kovin jalkatreeni. Jo lämmittelyssä tajusin, että ei onnistu tai onnistuisi, mutta ei kannata. Niinpä tein jotain sellaista mitä en koskaan kuvitellut tekeväni. Muutin treenin liikkuvuus- ja venytysharjoitukseksi. Ja se oli ihan parasta mitä olen itselleni tehnyt pitkään aikaan.

 

 

Tajusin treenini lopettaessani, että minä olen kerrankin pystynyt antamaan itselleni periksi, muokkaamaan omaa tekemistäni ja menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja tein vielä toisenkin päätöksen ja uusin tämän huomenna. En vedä maasta enkä kyykkää, vaan toistan tämän päivän harjoittelun. Olen tajunnut, ettei elämä mene sekaisin, vaikka minulta jääkin pari treeniä välistä. Koska jos nyt en huolla kehoani, niin kohta en pysty tekemään pitkään aikaan mitään.

Nyt moni varmasti ajattelee, että mitä ihmettä tuo akka nyt oikein höpisee. Mutta, vaikka teen työkseni valmentamista ja muiden ihmisten hyvinvoinnista, niin en ole koskaan osannut oikein huolehtia omasta kehonhuollostani. Kerron aina asiakkailleni, että älkää tehkö niinkun minä, vaan niin kuin minä opetan. Olen maailman kovapäisin ja huonoin antamaan periksi, mutta nyt olen ensimmäisen kerran elämässäni tajunnut miten minun tulee omaa elämääni elää, jotta voin elää näin vielä vuosien päästäkin.

 

Liikunta on lääke, se on totta. Mutta sen oikeanlainen käyttäminen on taitolaji. Aina ei voi mennä sata lasissa, vaan joskus on osattava höllätä ja liikkua kehoaan kuunnellen. Kukaan meistä ei ole kone, vaan jokaisella tulee välillä kausia, että on hyvä vetää henkeä. Minä en ole pitkään aikaan ymmärtänyt sitä, että jos ollaan jostain kipeitä niin liikunta lopetetaan kokonaan. Sellaisia vaivoja on harvoin, ettei voisi liikkua edes jollain tavalla. Ja pienikin liike tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin.

 

 

Minulla on eräs ystävä, minua 10 vuotta nuorempi, mutta vielä kovempi jääräpää kuin minä. Milla liikkuu aina, vaikka pää kainalossa. Olen ollut hänen kanssaan treenillä, niin että Milla saapui sinne kainalosauvoilla ja jalka paketissa. Mutta tokihan yläkroppaa voi treenata silloinkin. Puhuimme paljon silloin liikunnan vaikutuksesta mieleen ja juuri sen mielen hyvinvoinnin takia Millakin liikkui jalkaleikkauksen toipumisen ajan. Oli muuten olkapäät tytöllä kunnossa, kun niitä pari kuukautta treenailtiin.

Se miten kohtelet omaa kehoasi on se millä on jatkuvuuden kannalta väliä. Minä jos kuka olen kohdellut omaa kehoani typerästi. Ensimmäiset 25 vuotta en liikkunut juuri lainkaan, sitten lihoin, tein lapset ja sen jälkeen aloitin rankan laihdutuskuurin. Vasta nyt viime vuonna aloin oikeasti ajatella omaakin tekemistäni ajatuksella. Miten haluan treenata, miten haluan kehittyä ja mitkä ovat minun tavoitteeni. Kehoni on ollut vahva se on kestänyt paljon ja taipunut minun tahtooni. Nyt on minun vuoroni alkaa kuunnella sitä ja pyrkiä kohtelemaan sitä juuri oikealla tavalla. 

 

Olen jopa ylpeä itsestäni, koska olen hieman neuroottinen kaiken suunnitelmallisuuden ja toteuksen kanssa. Nyt minusta tuntuu hyvältä, illalla voin tehdä hiit-treenin asiakkaani kanssa ja huomenna menen taas venyttelemään. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa uudet treenit. Katsotaan miten sen kanssa käy.

Ole omalle kehollesi lempeä, anna sille juuri sellaista liikuntaa mitä se kaipaa. Ihanaa ystävänpäivää!

XxX Sanna

Talvi, miljoonien mahdollisuuksien vuodenaika

Vaikka minä olenkin aivan täysin kevään ja kesänlapsi, olen tänä talvena jotenkin herännyt taas tähän lumeen ja ehkä jopa pimeyteen. Onneksi päivä pitenee kokoajan ja mahdollistaa näin ollen pidemmän ajan nauttia meidän ihmeellisestä talvesta. Olen ollut monet talvet aina tammikuussa ja osaltaan vielä helmikuussakin etelän auringon alla, ja kyllä olisin mielelläni mennyt tänäkin vuonna, mutta nyt se ei vaan ollut mahdollista. Joten minulla tänä vuonna on ollut aika ottaa kaikki irti tammikuun pakkasista ja myös vesisateista.

Hiihto on ehdottomasti minun suosikkini talven lajeista, joita on tarjolla. Se on myös ainut laji jota me voimme harrastaa yhdessä, koko perhe. Isäntä ei ole mikään liikunnallisin kaveri, mutta hiihto on vienyt hänenkin sydämensä. Olemme käyneet suksilla mahdollisuuksien mukaan 2-3 x viikossa, joko tyttöjen kanssa tai sitten kaksin. Jos olemme olleet kaksin ladulla, ovat lapset olleet sen ajan luistelemassa, joten kaikki liikkuvat ja se tekee kaikille todella hyvää.

 

Lumityöt, joita nyt on saanut oikein urakalla, toimivat paremmin kuin hyvin hyötyliikuntana. Vaikkakin meillä piha tehdään suurinpiirtein traktorilla, niin aina on kuitenkin kolalle ja lapiolle käyttöä. Tykkään touhuta pihalla, vaikkakin lumitöiden kanssa minun täytyy olla todella tarkkana, selkäni ei meinaan tahdo kestää kiertoliikettä, joka varsinkin lapioidessa on vaarana. Samalla, kun minä teen pihaa, lapset touhuavat ulkona omiaan. 

Lasten kanssa kaikista parasta puuhaa on pulkkamäessä olo. Sekin on ihan parasta hyötyliikuntaa, juosta mäkeä ylös ja lakea kovaa vauhtia taas alas. Pulkkamäki on ollut pitkään unohduksissa, mutta nyt kun lunta on taas niin teimme tyttöjen kanssa mäen ihan tähän meidän lähelle. Kun taas mennään keväämmälle niin pulkkamäen yhteyteen on kiva ottaa kuumaa kaakaota ja tuoretta pullaa, mutta vielä on jotenkin liian kylmää ja talvista siihen. Mutta onneksi kokoajan mennään kohti kevättä.

Pulkkamäen lisäksi olen taas monen vuoden jälkeen päässyt laskettelurinteeseen asti. Oli ihana olla yksi lauantai tyttöjen kanssa rinteillä. Ja voi jestas miten hyvin ne laskee. Isompi menee lumilaudalla kuin vanha tekijä ja pienempi on suksien kanssa ihan pitelemätön. Piti äitillä oikein kiirettä, että pysyin heidän perässään. Ja ehkäpä itsekin pitäisi kaivaa lauta taas naftaliinista ja kokeilla, että vieläkö se luistaa. On hienoa huomata, kuinka lapset kasvaa ja kehittyy ja hienointa tässä on huomata se ilo ja into mikä heillä on. Näen sen jo meidän tyttöjen tulevana yhteisenä harrastuksena.

Mutta ei ollenkaan viimeisenä eikä vähäisempänä tähän luetteloon tule ihan perus retkeily. Mikäs sen mahtavampaa kuin kävellä kaunista talvista metsää ja tehdä nuotio jonnekin sille soveltuvalla paikalle, ja keittää nokipannukahvit. Levillä kävimme Saijan kanssa melkein joka ilta juomassa kahvit laavulla, ja ai että se oli mahtavaa. Istua hiljaisuuden keskellä, katsella nuotiota, juoda kahvia ja ihan vaan nauttia elämästä. 

Nauttikaa ihmiset talvesta, lumesta ja luonnon kauneudesta. Yritetään löytää tämän vallitsevan tilanteen keskeltä positiivisuutta, sen avulla selvitään tästäkin keväästä ja poikkeusoloista. 

Ihanaa viikkoa :D

XxX Sanna

Osa kuvista; Saija Heinämäki

Valokuvilla ja tulosten seurannalla huomaa kehityksen parhaiten!

 Monien ihmisten on vaikea luopua henkilövaakasta, kun tehdään itsensä eteen jotain. On todella vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että vaaka ei näytä todellakaan koko totuutta. En kiistä sitä, etteikö siitä olisi hyvä apu seurata, miten se paino vaikka kehittyy, mutta kuvat ja tulokset kertovat sinulle miten oikeasti kehityt. Siinäkin on kyllä omat haasteensa, saada ihmiset ottamaan kuvia ja toisaalta sarjapainojen nostaminen on monille haastavaa esim. salilla. Pelätään, että tekniikka pettää ja monet pelkää vieläkin, että lihas kasvaa salamavauhtia ja usein kuulenkin, että en halua näyttää liian lihaksikkaalta.

 

Minulla ainakin vaaka voi heitellä todella paljon. Saattaa olla monien kilojen heittoja, riippuen siitä miten on treenattu ja mikä on sen tavoite. Lihaksen kasvatuksen aikaan vaakan lukemat ovat korkeammalla, koska nestettä on kropassa enemmän. Sitten, kun taas diettaillaan, paino saattaa laskea rajustikin. Siksi olen lopettanut koko vaakalla käymisen jo aikaa sitten. Toki inbodymitaukset teen n. 3 kuukauden välein, koska sitä kehonkoostumuksen muutosta on mukava seurata.  

 

Valokuvat ja sarjapainojen nousu sekä aerobisen liikunnan tulokset ovat minulle se mittari tänä päivänä. Kehotan aina asiakkaitani ottamaan itsestään paljon kuvia, koska siinä kuvassa huomaa itsekin helpoiten sen muutoksen. Kun laittaa kaksi kuvaa vierekkäin, näkee konkreettisesti mitä on tapahtunut. Kun taas katsot itseäsi joka päivä peilistä, et välttämättä huomaa muutosta. Siksi kannattaisi ottaa säännöllisen väliajoin kuvia. Se on osoittautunut monille todella vaikeaksi, ei haluta kuvat itseä. Onko se sitten mitä; inhoa omaa kehoa vastaan, häpeää vai jotain muuta, sitä en osaa sanoa. Mutta se on harmillista, koska se muutoksen näkeminen lisää myös sitä motivaatiota.

 

Minä olen ehkä jopa liian kova ottamaan itsestäni kuvia. Tykkään kuvata ja ottaa saliselfieitä. Minusta on ihan mahtavaa huomata, jos olen saanut johonkin lihasta tai huomaan pienenkin eron vaikka jaloissa. Mistäs muualta minä sen eron huomaan? Nautin siitä, kun kehonkoostumus muuttuu ja varsinkin kun en ole enää mikään nuori, niin jokainen onnistuminen on tärkeä. Monesti, jos omassa kropassa on tunne, että mikään ei ole mennyt eteenpäin, otan kuvan ja taas näen, että muutos ei ole mennyt huonompaan vaan kenties pysynyt vaikka samassa. Siksi tykkään kuvista, ja alan olla kohta jo ylpeä minun saavutuksistani, vaikka tekemistä kyllä on.

 

No treeneissä seuraan tuloksia, vaan niillä on merkitystä. Sillä, että painot nousee ja tekniikka pitää. Nyt syksyllä, kun treenasin salilla 5 x viikossa ja olin välillä todella puhki, niin ainut asia, joka sai menemään salille aina uudestaan, oli parantuneet tulokset. Vaikka olenkin vielä rimpula ja aika heikko, saavutin monta sellaista tulosta, mitkä olivat minulle todella suuria. Jaksoin kyykätä 5 sarjaa 70 kilolla ja tehdä aina kuusi teknisesti hyvää toistoa. Jaksoin vetää maasta 85 kilolla teknisesti puhtaita suorituksia sen 5 sarjaa ja kuudella toistolla. Penkistäkin sain ylös 40 kiloa 5 sarjaa ja kuudella toistolla. Olkapäässäni on joku vika, joka vaikeuttaa todella paljon yläkroppatreeniä, jonka vuoksi se laahaa pahasti perässä. Onnistuin kuitenkin nostamaan kaikkia tuloksia ja peilikuvakin muuttui, vaikka paino nousikin.

Ottakaa siis kuvia ja pitäkää treenipäiväkirjaa niin silloin pystytte kehittymään ja olemaan ajan tasalla.

 

Hyvää päivää <3

XxX Sanna