Minkälaiselta minä haluan somessa näyttää?

Positiivinen, iloinen, kaunis, hymyilevä, hyvin pukeutunut, hyväkroppainen, aina siisti koti... Ai, että olisi ihana näyttää ihmisille aina vaan ne hyvät puolet itsestään, kenties vielä vähän liiotellut. Mutta onko se sitä mitä haluan ihmisille näyttää? Ei, koska se ei ole totta. Minua ei aina naurata, aina ei huvita ja usein olen todella hikinen tai ainakin pölyinen. Kuljen paljon verkkareissa tai työvaatteissa joita käytän kuorma-auto  ja pyöräkonehommissa. Meillä kotona ei ole aina siistiä, vaikka minä todellakin haluaisin niin olevan. Meillä asuu kuitenkin muitakin kuin minä ja siivoaminen ei ole todellakaan meidän neitien juttu.

Mutta miksi pitäisi antaa itsestään täydellinen kuva? Jos et ole aina sitä mitä edustat. Onko somesta tullut paikka, jossa aina ollaan viimeisen päälle, annetaan itsestään vain täydellinen kuva? Halutaan näyttää jotain, mikä on todellisen elämän ulkoipuolella? Sitten ihmetellään, kun ihmiset kadehtivat ja alkavat parjata sinua joko siellä sinun somessa tai jossakin muualla. Se on valitettavan normaalia ja mikäli haluat ruokkia sitä prässäilemällä somessa, niin siinä varmasti onnistut.

Minulla ainakin on tilanteet usein aitoja, joita somessa jaan. Olen miettinyt paljon sitä, että haluan olla ihmisille esimerkki, antaa uskoa siihen, että myös me ihan ”normaalit” kiireisen elämän perheenäidit onnistutaan tai meidän elämä ei mene sekaisin, vaikka välillä ei onnistutakaan. Minä olen olin aikaisemmin sellainen, että jaoin somessa mitä vaan sen kummemmin ajattelematta, mutta olen nyt kantapään kautta oppinut ettei sinne kannata ihan kaikkea laittaa.

Toki olen myös todella laiska somettaja, en jaa monia kuvia instagramissa päivittäin, ja julkaisen muutenkin verkkaisesti. Olen liian laiska siihen, että tekisin somea ”työkseni”. Aina jos julkaisen jotain siihen on joku syy. Haluan kertoa seuraajilleni jotain, oli se sitten iloa tai ihan silkkaa ketutusta, mutta se on aitoa minua. Kun ajattelen omia pikkutyttöjäni, olen todella huolissani mitä some tarjoilee heille muutaman vuoden päästä. Nuoret varsinkin ovat herkkiä näkemälleen ja minäkuvat helposti vääristyvät. Ollaan aiheesta jo puhuttu, mutta omat haasteensa elämään varmasti some luo.

Onhan se aikuisillekin tehnyt sitä, monet ovat menneet oman vartalonsa kanssa ihan vikasuuntaan, kun joka puolella on vaan tiukkoja vatsalihaksia ja kauniita käsivarsia. Mutta ei pidä unohtaa myöskään somen toista puolta. Se toimii hyvin markkinointipaikkana, se yhdistää ihmisiä ja toki se myös motivoi monia. Sitä on vaan opittava käyttämään oikein. Ja poimimaan sieltä ne helmet.

On ollut ihan kuulla muutamia palautteita tästä blogista, kiitos teille kaikille lukijoille, jotka jaksatte tekstejänne lukea. Ne ovat aitoja, kertovat oikeasta minunlaisesta elämästä ja minun tavoittanut elää. Haluan tarjota teille vain aitoa Sannaa ja aidon Sannan ajatuksia. Jos sinulla on toiveita tai haluat antaa muuten palautetta otan sen todella kiitollisena vastaan. (Ja seuraa minua myös instassa: sanna_kunnollakuntoon tai facessa: Kunnolla Kuntoon.)

Ihanaa syksyviikkoa sinulle <3

XxX Sanna

Tehokkaampaa arjenhallintaa osa 1!

Aina on perjantai, ilta tai olen myöhässä. Olen monta kertaa luvannut itselleni, että nyt se alkaa, elämänhallinta, kalenterinhallinta ja siinä pysyminen. Vielä en ole siihen kyennnyt, en lähimaillekaan. Mietin viimeksi eilen, että miksi en pysty siihen? Miksi aina toistan ne samat virheet ja aina selittelen itselleni, että yrittäjällä tämä on nyt tälläistä ja lässyn lässyn.

Miksen voi yksinkertaisesti pysyä siinä sovitussa suunnitelmassa, edes 80%. Sitten tajusin sen: luon itselleni liian tiukkoja aikatauluja, yritän ottaa koko maailman haltuun liian pian. Jos olen elänyt melkein kymmenen vuotta itse itseni pomona, luvannut aina kaikille kaikkea mahdollisimman paljon ja nopeassa aikataulussa ja vielä tehnyt sen kaiken aina jostakin muusta ajasta. Ymmärsin vihdoin ja viimein, että minun on ajateltava tätä vähän niinkuin elämäntapamuutoksena: pienin askelin ja tavoitteiden kanssa.

Ensimmäisenä päätin jättää kaiken turhan ja kannattamattoman pois. Miksi käyttää aikaa ja energiaa sellaiseen, mikä ei kannata eikä palvele sinua, vaan lisää stressiä ja kiirettä? Olen tehnyt nyt itselleni tavoitteet niin liittyen omaan yritykseeni, kuin vapaa-aikaankin. Etenen todella pienin askelin ja matalilla tavoitteilla ja pitkällä aikavälillä, jotta voin kokea onnistumisen tunteita. Tälläkin hetkellä istun Ähtärin ABC:llä ja kirjoitan tätä. Olen siis yhdistänyt kaksi eri työjuttua. Aikomuksena on hoitaa vielä asiakkaiden saliohjelmia täällä, jotta voin illan olla perheeni kanssa ja antaa heille aikaa.

Minun ongelmani on ehdottomasti se, että teen kaiken ihan viime tingassa, jo kouluaikana tein sitä. Olin parhaimmillani silloin, kun oli kiire. Olen edelleen sellainen, eilen yksi kaverini sanoi, että minua katsellessakin tulee stressi, kun töhötän kokoajan jotakin. Se on varmasti totta, ja olen pyrkinyt siitä nyt pois. Vieläkin olen ihan liian huono käyttämään aikaani tehokkaasti, tarkoitan lähinnä sitä, että jos keskittyisin yhteen asiaan kerralla, sen sijaan että teen kymmentä saisin varmasti enemmän aikaan ja aikaa jäisi myös muuhun.

Olen myös maailman huonoin sanomaan ei. Lupaan aina itseni jonnekin, olen saanut äidinmaidossa jo sellaisen geenin, että aina on tehtävä toisten eteen jotain. Nyt olen tehnyt tavoitteet oman hyvinvointini eteen. Minulla on esimerkiksi niinkin tavallinen tavoite vielä tälle vuodelle, että saan hommattua itselleni uuden oman tietokoneen. Se on työhön ja palkkaan liittyvä tavoite. Yksityiselämässä tärkeä tavoitteeni on olla läsnä perheeni arjessa. Olla heidän kanssaan, muutenkin kuin siivoamalla, laittamalla ruokaa tai ”komentamalla” jotenkin. Haluan antaa lapsilleni hyviä muistoja, ja esimerkkiä siitä miten olla läsnä, opettaa ja ohjata heitä elämään.

Haluan saada elämääni aikaa myös omille harrastuksille, ystäville ja ihan vaan laiskottelulle. Olen ennenkin sanonut, että kun täytän 40, olen elämäni kunnossa ja tämä on se minun tavoitteeni. Haluan olla 40-vuotiaana elämäni parhaassa kunnossa fyysisesti, mutta haluan olla silloin myös elämäni kunnossa taloudellisesti, ammatillisesti sekä henkisesti. Haluan olla oman elämäni herra, ohjailla sitä niin, että balanssi säilyy ja olen kokonaisvaltaisesti onnellinen. Koskaan emme voi tietää mitä elämä heittää meidän eteemme, mutta sitä on turha pelätä etukäteen. Elämä on lahja, sitä on vaan yksi meillä jokaisella ja minä haluan tehdä siitä mahdollisimman hyvän. Katsotaan miten minun käy. Pidän teidät ajantasalla. Muista aina, että vain sinä voit vaikuttaa sinun omaan elämääsi, välillä se antaa ja välillä se ottaa, sen suunnasta päätät kuitenkin sinä itse. Vakavat sairastumiset ovat asia erikseen, mutta niitä ei kukaan osaa etukäteen tietää.

Elämälle XxX Sanna

Pakotanko perheeni elämään samalla tavalla kuin itse elän?

Syön itse terveellisesti ja liikun päivittäin. En syö paljon herkkuja enkä eineksiä. En kuitenkaan asu yksin ja elämässäni on mukana muitakin ihmisiä. Pakotanko perheeni elämään juuri samalla tavoin kuin itse elän?

Kysytäänpä heiltä :)

Näin he vastasivat

1. Paljonko harrastat liikuntaa viikossa?

V: Yleensä aika paljon, joskus käyn äidin kanssa lenkillä.

E: Koulussa ja pyöräilen koulumatkat

U: Talvisin hiihtoa

2. Pakotetaanko teidät syömään terveellisesti?

V: Syödään mitä äiti tekee.

E: Pakotetaan, eläisin mielelläni karkeilla.

U: Ei pakoteta, hieman painostetaan

3. Teenkö joskus outoja terveysruokia?

V: Kaikkia outoja vihersmoothieita. Raakakakku oli hyvää

E: Ei, smoothiet on hyviä. Raakakakku oli kauheaa.

U: Ei ainakaan minulle

4. Niuhotanko yleensä herkkujen syömisestä?

V: Äiti antaa syödä yhden karkin päivässä. Yleensä viikolla saa yhden tikkarin jos on kiltisti. Karkkipäivänä saa sopivasti karkkia

E: Kyllä.

U: Riippuu siitä jääkö niiden syömisestä kiinni :D

5. Mikä on parasta ruokaa mitä teen? 

V: Perunat ja makkarakastike

E: Spagetti ja jauhelihakastike

U:  Perunat ja jauheliha/makkarakastike

6. Mikä on ärsyttävin ”ruokasääntö”?

V: Pitää opetella ottamaan ruokaa sen verran, mitä jaksaa syödä.

E: Ei saa syödä karkkia ennen ruokaa.

U: Ei ole mitään valittamista

Niinkuin vastauksista voimme päätellä, olen ehkä hieman ohjaileva, mutten määräilevä :D Tämän tekeminen oli oikeasti hauskaa, kuulla miten muut kokevat minun tapani elää. Tästä on hyvä jatkaa, ja kenties vähän jalostaa omia juttuja.

XxX Sanna

Kaikki osaa laihduttaa, mutta mitä sen jälkeen?

Olen törmännyt viime viikkojen aikaan useaan otteeseen siihen, että mitäs sitten kun se 8 viikon tai puolen vuoden laihdutusurakka on ohi? Jokainen pystyy noudattamaan ohjeita tietyn aikaa ja laihtumaan. Mutta entäs miten se paino saadaan pysymään pois? Jojolaihduttaminen on valitettavan yleistä. Kuulen monesti miten monta erilaista dieettiä on läpikäyty ja miten usein se paino on tullut takaisin vuoden aikana, kun ns. kuuri on loppunut.

Miksi näin sitten käy? Yleensä syynä on kiire ja liian suuret muutokset. Ei anneta aikaa itselle oppia uusia tapoja, kokea niitä alamäkiä ja nousta sieltä uudestaan ylös. Kielletään kaikki normaali ja ollaan usein liian niukoilla ja yksipuolisilla ruokavalioilla. Halutaan monesti saada mahdollisimman nopeasti tuloksia ja unohdetaan se lähtökohta josta lähdetään liikkeelle.

Jos olet laihduttanut useita kertoja, palannut aina kuitenkin lähtöpisteeseen niin silloinhan ei olla opittu mitään. Jos olet kärsinyt ylipainosta lähes koko aikuisikäsi, niin voitko laihtua silloin pysyvästi muuutamassa kuukaudessa? Voitko oppia kaikki ne uudet jutut niin nopeasti ja päästä eroon pitkään jatkuneesta väärin syömisestä? Minusta et, koska ihmiset ovat vain kuitenkin ihmisiä. Olen aina verrannut elämäntapamuutosta uuden kielen opetteluun. Minä en ainakaan oppisi sitä muutamasssa kuukaudessa täydellisesti, vaan joutuisin opiskelemaan sitä pitkään ja käyttämään taitojani useasti, jotta voisin olla varma, että olen onnistunut.

Minä olen näin ammattini puolesta todella huolissani ihmisten hyvinvoinnista, jojolaihduttamisesta ja fyysisen kunnon huonoudesta. Elimistölle on todella rankkaa käydä läpi rajuja dieettejä, sitten taas palata entiseen tai kenties korkeampaankin painoon. Meidän elimistön toiminta häiriintyyy, aineenvaihdunta menee sekaisin, hormonitoiminta häiriintyy, nälän- ja kylläisyyden tunteet vääristyvät. Ja aina uudelleen sen kropan saaminen täydelliseen toimintaan on haastavampaa.

Muistakaa aina se, että laihtuminen tapahtuu suun yläpuolisella alueella eikä suinkaan sen alapuolella. Psyykkinen valmentaminen on ihan tärkeää jopa tärkeäpääkin kuin ruokavalioiden ja liikuntatottumusten muuttaminen. Sinun on opittava, miksi joitakin asioita tehdään tietyllä lailla, niin silloin onnistuminen on paljon todennäköisempää, kuin pelkäkää paperista ruokavalion noudattamisella.

Kun laihdutusprojekti on ohi, niin sitten alkaakin se vaikein osuus, miten sen painon saa pysymään pois? Miten olla palaamatta sinne vanhaan? No minusta jos asiat tehdään oikein niin takaisin ei ole paluuta. Olet silloin jo oppinut miten juuri sinun kannattaa elää, jotta voit hyvin. Mutta se vaatii aikaa ja opiskelua, on tehtävä matka itseensä. Anna itsellesi aikaa, älä vaadi liikoja ja suo välillä mahdollisuus laiskotteluun ja herkutteluun, niin elämäntapamuutoksesta tulee paljon mielekkäämpää ja onnistumisprosentti on suuri. Muista, että sinulla on vain yksi elämä, älä käytä sitä laihduttamiseen vaan elämiseen ja siitä nauttimiseen. Ja muist,a aina on saatavilla apua, eikä kenenkään tarvitse olla tai selvitä yksin.

Ihanaa viikkoa!

XxX Sanna

Asiakkaan sanoin: Onko personal trainerin palkkaamisessa järkeä?

Minulta on usein pyydetty, että voisin kertoa asiakkaiden kokemuksia ja ajatuksia minun tyylistäni valmentaa. Nyt on tullut sen aika, että julkaisen yhden naisen huimasta matkasta itseensä ja omaan hyvinvointiinsa kolme tekstiä. Ensimmäinen on alustusta siitä mistä ollaan lähdetty, ja minkälaisin miettein ollaan matkalla. Toisessa tekstissä sitten vähän myöhemmin paneudutaan kaikkeen siihen ylä-alamäki fiilikseen mitä matkalla koetaan ja kolmannessa olisi tarkoitus kasata koko reissu ja kertoa mihin ollaan päädytty.

Kysymyksessä ei ole mikään kolmen kuukauden valmennus, vaan matka jonka aikana on tarkoitus saada pysyviä muutoksia aikaan ja lopettaa laihduttamisen kierre, kuinka pitkä se on, sitä me ei tiedetä vielä itsekkään. Olen todella ylpeä asiakkaastani ja siitä, että hän haluaa jakaa kanssanne oman tarinansa.

***

Olen aina ollut iso. Koulussa olin isokokoisin, ylioppilaskuvassa on mekkoon pukeutunut vuori. Jokaisella lääkärin tai kouluterveydenhoitajan käynnillä kehoitettiin laihduttamaan. "Pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Ensimmäisen kerran paino lähti laskuun, kun muutin kotoa opiskelemaan ja koulumatkat piti kävellä, oli pakko liikkua säännöllisesti joka päivä. Paino laski opiskeluaikana kokonaisuudessaan noin 25 kg. Koulusta valmistumisen jälkeen, ensimmäisessä työpaikassa, melkein kaikki pudotettu paino tuli takaisin. Niin lapselliselta kun se kuulostaakin nyt, ajattelin niiden kilojen pysyvän poissa, vaikka en liikkunutkaan enää samalla tavalla. Koska kaikki olivat aiemmin patistaneet laihduttamaan, mutta kukaan ei ollut kertonut mitä sen laihduttamisen jälkeen tehdään.

Silloinen työkaveri hurahti yksi kevät Cambridge-pussikuuriin. Hän laihtui ihan silmissä, ja sen innoittamana kokeilin itsekin. Siihen aikaan kuuri oli aika uusi juttu, ja pusseja pystyi ostamaan monen viikon annoksen kerralla, ilman että tarvitsi valmentajan kanssa keskustella tai mittauttaa kehonkoostumusta. Ilman kovinkaan tiukkaa seurantaa, elin pelkillä pussikeitoilla 3,5 kk. Painoa lähti vajaa 30 kg, mutta mistä, sitä ei koskaan selvitetty. Tuntui, että tärkeämpää oli saada myyntiä, kun seurata asiakkaan hyvinvointia. 

Paino nousi kuurin jälkeen kymmenisen kiloa. Vaihdoin istumatyön fyysisempään työhön ja siellä innostuin liikunnasta eri lailla kuin koskaan aiemmin. Pikkuhiljaa paino taas laski ja ruokavalio siistiytyi vähän itsestäänkin siinä sivussa. Vajaan kolmen vuoden aikana paino laski opiskeluaikojen lähtöpainoon verrattuna 50 kg. Olin aikuisiällä keveimmilläni tuolloin.

Mutta sitten tapasin nykyisen aviomieheni ja muutin hänen perässään uudelle paikkakunnalle. Huolellisesti rakennetut rutiinit ja tavat rikkoutuivat. Aikaisemmat kahden tunnin lenkit vaihtuivat sohvalla kainalossa nyhjäämiseen. Ja koska ruoka on hyvää ja sillä on ihana hemmotella toista, entinen ruokavalio unohtui aivan kokonaan. 

Kului kuusi vuotta ja joka vuosi tuli viisi kiloa lisää. Toki yhdessä ja erikseen olemme yrittäneet pudottaa kiloja. On kokeiltu Jutta-dietit, alku-dietit, muodikas ketoosi ja siitä innostuneena vielä karppauskin, mutta mikään niistä ei ole tuonut pitkäaikaista ratkaisua. Aina kuuri on loppunut johonkin, milloin se on ollut joulu tai kaverin syntymäpäivät, jota on odotettu viikkoja ja "otetaan vähän löysemmin tän kuurin kanssa" vaihe onkin kestänyt kuukauden, sen yhden suunnitellun viikonlopun sijasta. Liikunta oli lenkki koirien kanssa, ei muuta. Senkin perustelin itselleni sillä, että onhan mulla raskas työ, se riittää liikunnaksi.

Olen aina ollut kaikken laihdutusrealityjen fani, mitä kauheampaa, sitä parempaa. Niistä varmaan on jäänyt ajatus, josko itsekin joskus uskaltaisin personal trainerin asiakkaaksi. Nyt keväällä huomasin Sannan instassa. Jos Sannalla on joku kävijälaskuri sivuillaan, se varmaan hakkasi ennätyksen toukokuussa, sen verran monta kertaa kävin ja mietin, että ottaisinko yhteyttä. Lopulta rohkaistuin ja tavatiin Sannan kanssa. Heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen tuli olo, että kyllä tää tästä.

Lähdimme tekemään elämäntapamuutosta. Aluksi ruokapäiväkirjan pohjalta Sanna ehdotti muutoksia ja päivän jokainen ateria käytiin läpi, mistä ne olisi hyvä koostaa. Parasta on se, ettei tarvitse punnita mitään, eikä ole mitään yhtä täysin ehdotonta mallia, vaan tietyissä rajoissa, saan koostaa päivän ruuat. Salikammo oli totaalinen, ennenkun aloitettiin muutosta. Osaksi johtui siitä, etten tiennyt mitä siellä voisi tehdä. Kesän alussa sain oman kuntosaliohjelman, kävimme sen yhdessä läpi ja voin nyt ylpeänä sanoa, että olen koko kesän käynyt säännöllisesti salilla. 

Jokainen tapaamiskerta Sannan kanssa on ollut erilainen, ollaan oltu salilla, käyty pururadat mäkineen läpi, ollaan juteltu ruuasta. Olen tänä kesänä liikkunut monipuolisemmin kuin koskaan. Joka kerta olen ylittänyt itseni, tehnyt jotain sellaista, mistä olen ajatellut, etten varmaan jaksa tai pysty. Ja ne tulokset: reilun kahden kuukauden jälkeen vaatteet eivät enää kiristä, on virkeä olo, turvonnut ja kipeä maha ei ole vaivannut aikoihin ja liikunta on taas mukavaa. 

***

Ihana naiseni <3 Olen todella ylpeä hänestä jo nyt ja tietenkin myös ihan jokaisesta asiakkaastani. Uskaltaa ottaa yhteyttä jos  mielitte personal traineria, se ei ole aina sellaista valmennusta kuin televisiossa tai netissä esitetään. Meille alan ammattilaisille juuri asiakas on se kaikista tärkein, eikä suinkaan se kuinka nopeasti me kiloja voidaan tiputttaa. 

XxX Sanna

Oletko tiimipelaaja vai yksin tekijä?

Olen vuosien mittaan huomannut entistäkin paremmin sen, että ihmisen on parempi tehdä asioita tiimissä, kuin yksin. Maailman muuttuesssa ja tarjonnan lisääntyessä, yksin on aika hankala pärjätä täällä yhteiskunnassa. Hyvillä yhteistyökumppaneilla ja toimivalla tiimillä saavutetaan monessa asiassa paljon parempia tuloksia. Jos minä mietin itseäni, yrittäjänä, haluan pärjätä, tulla toimeen ja saada työstäni palkkaa. Täällä meillä maalla markkinat ovat aika pienet ja senkin takia kaikki yhteistyö on todella tärkeää.

Olin vielä joitakin vuosia sitten sellainen yksintekijä ja -raataja, huonolla onnistumisprosentilla. Elin ajatuksella, että ei tartte auttaa ja kyllä minä selviän. En selvinnyt ainakaan kamalan hyvin. Jos ajatellaan nyt vaikka minun nettinäkyvyyttä, olen siinä ihan todella hukassa. Sen takia minulla on siihen ihminen, joka on minulle elintärkeä hoitamassa niitä. Kaikki koneet joihin kosken, joko räjähtää tai pimenee :D Se mikä toimivassa tiimityössä on tärkeää, on kemioiden kohtaaminen. Ihmisen, jonka kanssa et vaan ole samalla aaltopituudella, on todella haastavaa tehdä töitä. Minä olen haastava yhteistyökumppani, olen sen verran pässi, että mielipiteeni ovat todella oikeita (siis omasta mielestäni) ja en anna niistä periksi juuri koskaan. Siksi minä tarvitsen vahvan kanssapelaajan.

Tämä sama pätee elämäntapamuutoksessakin, joko teet sen yksin puurtaneessa tai sitten tiimipelaajana,  joka valmentajan tai nettiryhmän kanssa. Minä olen sen verran yksinkertainen ihminen, että on helpompi ottaa apua vastaan toiselta ammattilaiselta kuin miettiä ja puurtaa kaikki yksin. Rakas avopuolisoni on hienosti aina sanonut, ettei jokaisen tarvitse osata kaikkea. On hyvä kehittää sitä missä sinä olet todella hyvä ja antaa toisten hoitaa ne missä he ovat hyviä. No sitten tulee monesti se ajatus, että mitä jos se toinen pärjää tai onnistuu ja minä en? Se on meidän suomalaisten perisynti! Ajatella asiat jo valmiiksi niin, että niissä on esteitä ja luovuttaa. Mutta ei, jos tehdään tiimisssä tai yhdessä, niin ollaan onnellisia toisen onnistumisesta ja tuetaan sitä, koska positiivisuus tarttuu ja silloin sinäkin onnistut.

Älä panttaa hyvää itselläsi, vaan jaa sitä, saat itsekin monin verroin takaisin. Minä olin keskiviikkona Jyväskylässä eräänlaisessa tiimipalaverissa ja siellä oikein tajusin sen merkityksen siinä omassa tekemisessäni. Tajusin myös ettei kukaan voi hoitaa sitä työtä sinun puolestasi, mutta apua sen työn kehittämiseen on tarjolla. Siinä hetkessä päätin alkaa pitämään parempaa huolta minun tiimistäni ja antamaan itsestäni vieläkin enemmän kuin pystyn. Haluankin kannustaa teitä kaikkia olemaan osa hyvää hyökkäyskenttää ja pelaamaan elämää samaan maaliin mahdollisimman monen kanssa, sillä siinä on tulevaisuus. Minä ainakin uskon siihen. Jos vaan suinkin voit, pyri kasaamaan ympärillesi mahdollisimman monipuolinen ja toimiva tiimi.

Elämässä onneksi pärjää myös yksin ja monet ajattelevatkin sen niin, mutta helpompaa se on jos et joudu taaplaamaan sitä niin. Ole uskalias, tee hurjia tavoitteita, ole avoin ja ennenkaikkea annan toisten auttaa. Minä jatkan opettelua osana erilaisia tiimejä, ja en olisi koskaan ajatelllut, että nautin siitä näin paljon :D

Ihanaa loppuviikkoa.

XxX Sanna

Itsensä voittaminen

 

Tänä aamuna oli asiakastreenit sovittuna Saarijärvelle. Meillä oli suunnitelmissa kiivetä Paavonrinteitä ees ja taas. Asiakkaani oli viikonlopulla ollut kotosalla ja aivan yhtäkkiä hänelle oli tullut ajatus, ettei tästä taaskaan tule mitään. Kohta en kuitenkaan jaksa enkä viitsi lähteä salille, tarkkailla syömisiäni ja kuitenkin kaikki kaatuu taas päälle. 

Juteltuamme hetken asiasta samalla kuin kiipesimme jäätävässä horsmikossa rinnettä ylös, tulimme siihen tulokseen, että kyseiset ajatukset oli voitettavissa. Niinkuin aina olen sanonut ja sanon vieläkin, että jokaiselle tulee joskus epäusko ja ottaa päähän. Ihan varmasti jokaisen tekee välillä mieli luovuttaa. Mutta, se annatko periksi vai haluatko voittaa epäonnen, on monesti vain sinusta itsestäsi kiinni. 

On helppo antaa periksi, luovuttaa, mennä sieltä mistä aita on matalin. Jättää kesken ja palata siihen vanhaan, mutta kannattaako se? Miksi luovuttaa? Eikö itsensä voittaminen ole paljon mukavampaa? Minulla ainakin se, jos pitkän yrittämisen jälkeen onnistut jossakin sinulle vaikeassa asiassa, saat jonkun asian toimimaan tai omat ajatuksesi muuttumaan, tuo suurta onnea ja iloa. Olen ollut usein luovuttajatyyppi, pessimisti, ajatellut kaikki aina negatiivisesti, soimannut itseäni. Jo sellainen ajatusmaailma luo epäonnistumisen tunnetta. Siitä voi opetella pois, muokata omia ajtuksiaan ja ajattelutapaansa.

Elämä ei ole helppoa eikä sen minusta aina tarvitse ollakaan. Se on kasvamista, uuden oppimista ja ennenkaikkea itsensä voittamista. Jokainen meistä on vastuussa itse omasta elämästään, osin myös onnestaan. Aina ei voi syyttää muita, yhteiskuntaa, pomoa, aviopuolisoa tai vanhempiaan. Ainut jonka kanssa monet tänä päivänä taistelevat on hän itse. Harva tajuaa sitä, syytellään usein muita. Kerroin asiakkaalleni juuri siitä, miten minua työssäni monesti arvostellaan. Sanotaan, että sinulle maksetaan siitä, että minä laihdun, mutta unohdetaan usein se oma tekeminen tai sen puute. On paljon helpompaa yrittää muuttaa aina jotakin muuta kuin itseään tai omaa käytöstään. On helpompi esim. Ostaa uusi parempi valmennus, kuin muuttaa omia tapojaan toimia, pitkällä tähtäimellä. Jokainen meistä jaksaa sen muutaman kuukauden, mutta kun pitäisi jaksaa useampi vuosi, niin se onkin jo eri juttu.

Jos ajatellaan sitä omaa kasvamista ja muutosta, niin usein se tyssää siihen, että vaaditaan itseltä aivan liikaa ja liian lyhyessä ajassa. Ihmisillä on kamala kiire ja he ovat todella vaativia oman elämänsä suhteen. Ei anneta sille muutokselle aikaa. Minä olen oppinut ajattelemaan asioita positiivisemmin kuin ennen, en vieläkään ole mikään positiivisuuden perikuva, mutta olen oikealla tiellä. Minulla on aikaa ja mahdollisuuksia mihin vaan, taivas on rajana siinä mitä minä voin tehdä. Kaikki on kiinni itsensä voittamisesta, uskalluksesta tavoitella omia haaveitaan. Välillä voidaan tulla pää edeltä alas, mutta sitten keräillään vähän aikaa ja yritetään uudestaan. 

Älä anna itsellesi periksi, vaikka välillä ei huvitakaan ja kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän typerältä ja turhalta. Jokainen voitettu este on aina askel lähempänä sitä tavoitetta, jonka olet itsellesi asettanut. Mikäli haluat alkaa voittamaan itseäsi minun kanssani, niin muutama yksilövalmennuspaikka on vielä syksylle auki. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisää.

Nyt ihanaa viikkoa just sulle.

XxX Sanna

Miksi omasta hyvinvoinnista ei kannata säästää?

Raha, raha ja sen pula. Minä jos kuka tiedän mitä on elää pienellä budjetilla ja olla aina ns. perseauki. Tiedän myös sen, että monet tuhahtelevat jo omissa ajatuksissaan ja monilla on omat kuulonsa minun elämästäni, mutta se ei ole tämän jutun aihe, eikä aihe joka minua liikuttaa yhtään mihinkään enää nykypäivänä.  Mutta on yksi asia josta minä en ole koskaan luopunut, vaikka rahat olisivat kuinka vähissä. Se on nimittäin oma hyvinvointini. Olen jo kohta 12 vuoden ajan panostanut omaan hyvinvointiini, miettinyt miten elän ja mitä koen itselleni hyväksi.

Mitä hyvinvointi sinusta on? Se voi olla sinusta aivan eri asia kuin minusta. Ja jokaisella meillä on siihen omaan oikeus. Avaan teille hieman sitä mitä minun hyvinvointiajatteluuni kuuluu tällä hetkellä. Se elää, muuttuu ja kehittyy, kun ikää tulee lisää.

Arvostan ehdottomasti puhtautta. Varsinkin ruuassa, haluan tietää miten ja mitä meillä syödään ja sen takia näen suuren vaivan ruokien eteen ja valmistan ne aina itse. Suunnittelen aina viikon ruokalistan etukäteen, joten raaka-aineiden hankinta käy helposti eikä turhia ostoksia tule. Pienellä suunnittelulla ja omalla vaivannäöllä, saa pienelläkin rahalla viikon ruuat valmistettua. Leivät ja leivonnaiset teen aina myös itse.

Toinen todella tärkeä hyvinvoinnin lähde minulle on uni. Panostan paljon unen laatuun ja siihen miten nukun. Nyt kesällä unet ovat jääneet todella vähäisiksi ja sen valitettavasti kyllä huomaa. Sijoitin kolme vuotta sitten kunnon tyynyyn ison summan rahaa 158e, harkitsin ostosta kauan, mutta en ole päivääkään sitä katunut. Käsien puutuminen yöllä loppui samantien ja unenlaatu parani. Äitini on aina sanonut, ettei köyhän kannata ostaa huonoa ja se kyllä pitää paikkansa. Panostamalla tässäkin omaan hyvinvointiini annoin myös perheelleni virkeän ja hyvinvoivan äidin ja puolison.        

Kolmas asia mistä olen viimeaikoina kiinnostunut yhä enemmän on kemikaalittomuus. Tytöt alkoivat meillä puhumaan, että miksi meillä on myrkyllisiä pesuaineita? Mietin hetken ja totesin, etten tiedä. Kuin taivaanlahjana eteeni tipahti Youngliving. Saan sieltä aivan kaiken, pesuaineet, meikit, kasvojenhoitotuotteet, lisäravinteita sekä vielä ihanat eteeriset öljyt. Öljyjen käyttäjänä olen vielä alussa, mutta pyrin hyödyntämään niiden luonnolliset hyödyt esim. flunssien hoidossa.

Mitä vähemmän elimistömme joutuu altistumaan lääkkeille, kemikaaleille ja muille epäpuhtauksille niin parempi se on. Kun tilaan kaikki perheemme tuotteet Younglivingiltä, säästän pitkässä juoksussa paljon rahaa. Saan vielä tilauksistani hyvityspisteitä, joilla voin tilata veloituksetta lisää tuotteita ja he maksavat vielä prosentteja tilauksista takaisin. Mikä parasta, ne ovat täysin luonnontuotteita ja ne tuodaan kotiovelle asti. Jos kiinnostuit ja haluat liittyä tähän ihanaan organisaatioon kerron siitä mielelläni lisää.

Neljäs, mutta ei missään nimessä vähäisin, omaan hyvinvointiini liittyvä kohta on liikunta. Oikeanlainen liikunta. Minullakin on oma valmentaja, joka pitää minusta huolta, että minä pystyn pitämään asiakkaistani mahdollisimman hyvää huolta. Kun liikuntaa on oikeassa suhteessa ja mahdollisimman monipuolisesti, koen voivani sekä fyysisesti että henkiseti todella hyvin. Saan positiivista energiaa kun kehityn ja onnistun omissa tavoitteissani. En koe olevani typerä maksaessani hyvältä valmennuksesta tiettyä summaa kuukaudessa, koska se tukee minun hyvinvointiani.

Jos mietin miten minulla on kaikkeen tähän varaa, niin sehän on vaan elämän valinnoista kiinni. Toiset tykkäävät polttaa tupakkaa ja käydä baareissa, toiset taas tykkäävät herkutella ja syödä ulkona ja kolmannet taas panostavat kaikkeen materiaan. Minä olen tehnyt tietoisen valinnan ja panostan itseeni. Monet ajattelevat nyt varmasti, että olen itsekäs, mutta en. Kun minä voin hyvin, koko perheemme voi hyvin. Energisestä ja hyvinvoivalta äidistä ja puolisosta on enemmän iloa kuin väsyneestä ja huonosti voivasta.

Minä niin toivoisin, että ihmiset alkaisivat arvostaa omaa hyvinvointiaan ja uskaltaisivat sijoittaa itseensä sillä se on ehdottomasti kaikista paras sijoitus mitä voi koskaan tehdä itselleen ja muille. Sinulla on vain yksi elämä ja vain sinä voit elää omaasi. Elä sitä siitä nauttien ja hyvinvoiden, älä kärsien ja negatiivisten ajatusten saattelemana. Arvosta itseäsi ja opettele arvostamaan kehoasi, sillä meillä on vain yksi keho, kohtele sitä sen mukaan, miten haluaisit sen kohtelevan sinua.

XxX Sanna

Positiivinen palaute: osaatko ottaa sitä vastaan tai antaa sellaista?

Sain muutama päivä sitten positiivista palautetta kahdelta eri taholta ja aivan yllättäen. Ennen olisin häkeltynyt, ruvennut vähättelemään itseäni tai ainakin miettinyt, että mitähän tuo nyt vittuilee. Toinen positiivisuus oli sanottu miehelleni ja pyydetty välittämään terveiset, toisen sain yllättäen samana päivänä eräältä ihanalta naiselta. Kehut koskivat ulkonäköäni, positiivista energiaani ja sisäisen kauneuden hehkua. Olin niin onnellinen, että meinasin purskahtaa itkuun. Loppupäivä oli pelastettu tai oikeastaan koko loppuviikkoni. Ihmiset pystyvät kyllä haukkumaan ja arvostelemaan, mutta harvassa on sellaiset ihmiset, jotka pystyvät positiivisen palautteen antoon. 

Se on todella sääli, sillä positiivinen palaute piristää, antaa uskoa omaan tekemiseen ja motivoi. En tarkoita sitä, että positiivista palautetta pitäisi antaa ilman syytä, mutta heti jos siihen on pienikin mahdollisuus niin tee se. Se voi olla vaan; onpas sinulla ihanat vaatteet tänään tai näytätpä hyvältä. Onpas sinulla kaunis koti, onneksi olkoon, kun olet päässyt työssäsi noin pitkälle. Monesti ihmiset ajattelevat; tuokin on nyt tuhlannut kalliisiin vaatteisiin, tai onpas se nyt laittautunut tai se on tuurilla ja vääryydellä pärjännyt työssään. Se on sitä ihanaa kateutta. Usemmiten kuulee juuri jotain edellä mainittua kuin positiivista ja juuri sen takia on osattava nauttia niistä pienistä hetkistä mitä tulee.

Kun sinulle annetaan positiivista palautetta on se osattava ottaa myös vastaan. Tee se iloiten ja kiittäen. Älä ala vähätellä itseäsi, koska juuri sinä olet sen palautteen ansainnut. Tehnyt jotain sen eteen, että sen voit saada. Ole ylpeä siitä ja nauti hetkestä. Tee siitä hyvä muisto ajatuksen syövereihin, sillä sitten kun tulee taas paskaa niskaan joka tuutista voit kaivaa sen muiston esiin ja saada siitä iloa elämääsi sillä hetkellä.

Opettele myös itse antamaan positiivista palautetta oikein. Jos sen tekee väärin perustein, se menettää merkityksensä. Tarkoitan tällä sitä, että älä jakele sitä turhaan, jos siihen ei ole aihetta. Jos jokin asia ei ole sinusta hyvä, ei sitä tarvitse väkisin kehua. Mutta heti jos joku näyttää sinusta vaikka kauniilta, kerro se. Kerro se aidosti, niin silloin se tuntuu saajasta oikealta. Minulla on mennyt 34 vuotta siihen, että olen oppinut ottamaan positiivista palautetta vastaan ja arvostamaan itseäni. Siihen suurin kiitos kuuluu miehelleni, joka joka päivä muistaa kertoa minulle monta kertaa miten kaunis olen. Ja miten ihana olen, miten paljon hän arvostaa ja rakastaa minua. Kesti monta vuotta, ennenkuin uskoin että se on vilpitöntä ja aitoa. Ennen kaikkiin kehuihin liittyi jokin mutta. Minua on pienenä kyllä kehuttu, mutta olen aina ollut sellainen anteeksi kun olen olemassa tyyppi. Aina olen vaatinut itseltäni tosi paljon ja ollut kova soimaamaan itseäni. Olen todella onnelllinen, kun olen oppinut siitä pois. Nyt tiedän, että olen myös hyvä ja positiivisen palautteen arvoinen. Se on tärkein oppimani asia, aikuisikäni aikana. 

Suosittelen jokaiselle matkaa omaan itseensä ja positiivisuuteen. Jos joku mielestäsi ansaitsee positiivisen palautteen anna se, tee se koko sydämestäsi ja aidosti. Ja jos joku antaa sinulle positiivista palautetta niin ota se vastaan rinta rottingilla ja pää pystyssä kiittäen. Nauti sen saamisesta ja antamisesta. Sillä se on parasta mitä ihminen voi toiselle antaa.

XxX Sanna

Sannan parhaat pikasämpylät ja töhnäpullat

Teen aina leivät itse ja koska yrittäjällä aika on monesti kortilla, olen kehittänyt nopean, helpon ja hyvän sämpylätaikinan. Näistä sämpylöistä tykkäävät meillä kaikki.

Välillä meillä herkutellaan myös tuoreella pullalla. Sannan keittiössä valmistuu useimmiten töhnäpullaa, jossa täytteenä on vaniljatäyte. Pullataikinan teen aina maitoon ja voihin. Puolen litran taikinasta tulee pullia sopiva määrä.

 

Pikasämpylät

0,5 l vettä

1 tl suolaa

0,5 dl auringonkukansiemeniä

1 pss kuivahiivaa

1,5 rkl siirappia

3 dl ruisjauhoja

5-6 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja anna taikinan kohota 20 min. Taikina saa jäädä löysäksi. Nostele kahden lusikan avulla taikinasta sopivan kokoisia könttejä pellille. Paista 250 asteessa sopivan kypsäksi, noin 15 min.

Töhnäpullat

Pullataikina
2 kananmunaa
0,5 l maitoa
2 tl suolaa
200 g voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
2 pss kuivahiivaa
3 tl kardemummaa
15-17 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja vaivaa taikinaa vähän aikaa. Anna taikinan kohota 20 minuuttia. Kaulitse taikinasta ohut levy ja levitä täyte. Rullaa levy ja leikkaa muutaman sentin palasia. Laita palat pellille ja paina niitä hieman keskeltä. Anna kohota hetki liinan alla. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista pullia 200 asteessa 20 minuuttia tai niin kauan kun ne ovat kypsiä.

Täyte

150 g voita notkistettuna
1 prk (250 g) maitorahka
1 pss vaniljakreemijauhetta
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita aineet keskenään ja levitä kaulitun pullalevyn päälle.

Maistuvia herkkuhetkiä!

xxx Sanna