Kymmenen vuotta!

Huomenta. Huomenna 21.4. Minä täytän 35 vuotta! Kymmenen vuotta sitten olin 25 vuotias pienen tyttölapsen äitin. Kaikki elämässä oli kääntynyt päälaelleen, minusta oli tullut äiti, pienen huutavan ihmisenalun toinen huoltaja. Raskaus aika oli minulle helppo, en juurikaan huomannut olevani rakaasna muusta kuin mahani kasvusta. Söin sen raskauden aikana itselleni kuitenkin 30 kiloa ylimääräistä elämäniloa. Nuoruuteni olin mieluummin ajanut mopolla tai moottorikelkalla kuin hiihtänyt tai urheillut. Elikkäs en omistanut minkäänlaista liikunnallista taustaa saati yleiskuntoa. Kesällä 2008 huomasin kuitenkin että jotakin on tehtävä, tai en mahdu kohta ovesta :D

 

Aloitin itsenäisesti pienen ruokaremontin. Korvasin kaikki herkut porkkanoilla. Aloin kävellä, vaikka minulla oli ollut aina koira niin senkin lenkitin usein autolla!!! Minun kävelylenkkini alkoikin 500-600 metrin mittaisilla lenkeillä. Muistan kun kävelin kavereideni kanssa ja ajattelin kuolevani. Tiputin 20 kiloa, ennenkuin huomasin taas olevani raskaana. Syntyi toinen tyttö, jonka raskausaikana en saanut kiloja. Projektini jatkui.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin aiheesta onko sen pakko olla helppoa, nyt en kuitenkaan kirjoita siitä, vaan siitä miten pitkä projekti on elämäntapamuutos. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut, kymmenen juhannusta, kesää, joulua, lomaa, syksyä ja synttäriä. Nämä ovat ne suurimmat selitykset joita kuulen usein. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut myös paljon sokerin himoa, uusien tapojen opettelua, epäonnistumista, onnistumista, painon seilaamista ja uskon loppumista. Kymmenen vuoden aikana olen kokenut elämäni suurimmat menetykset, stressin aiheet, huolet, ilot ja onnistumiset. Tämän kymmenen vuoden aikana olen tehnyt tyhjästä itselleni liikunta- ja hyvinvointipalveluita tuottavan yrityksen. Tämän kymmenen vuoden aikana olen opetellut liikkumaan, käymään kuntosalilla, hommannut itselleni sellaisen ja ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Ja aina olen vaan sitkeästi jatkanut, tehnyt uusia tavoitteita.

Tähän kymmeneen vuoteen ei kuulu yhtään nopeaa diettiä, ei kitukuureja, mutta kyllä siihen kuuluu eri ruoka-aineiden testausta, monien erilaisten vaihtoehtojen kokeilua, mutta ei yhtään suoranaista aterian korvaavaa pirtelöä, tai piirakkaa.  Proteiinipatukat kulkevat hätävarana mukana aina. Tähän kymmeneen vuoteen on kuulunut paljon hikeä, itsensä voittamista, haasteisiin tarttumista ja onnistumisen tunteita. Ja ennenkaikkea valtava motivaatio, halu ja tahdonvoima voida hyvin!

Haluan esimerkilläni näyttää, että anna itsellesi aikaa, tee muutoksia oikein ja rauhassa, elä ole itsellesi liian ankara, nauti elämästä ja nauti saavuttamistasi muutoksista. Minä olen vielä matkana alkuvaiheessa ja seuraavat vertailukuvat tulee kymmenen vuoden kuluttua. Ajattelin valmentaa tulevaisuudessakin omien kokemusteni ja koulutukseni mukaisesti, pienillä askelilla ja oikein. Pikadietit ovat harvoin pysyviä ja todella harvoin terveellisiä. Luota itseesi ja anna muutokselle aikaa.

Unohda helppous ja tartu haasteisiin, onneen ei vaan ole oikotietä!! Opi, opettele ja anna mahdollisuus opettaa. Elä selitä, koska petät sillä vaan itseäsi, jokaisella on mahdollisuus, jokainen pystyy ja jokaiselle on oikeus onnistua. Ja joka vuosi tulee kesä ja joulu, opettele nauttimaan niistä :D

Jos haluat onnistua minun kanssa, soita, tekstaa tai tule käymään. Sähköpostiasi voit laittaa.

Ihanaa viikonloppua!!

<3 Sanna

Kuka minä oikeasti olen??

Hellou, olen nyt löytänyt elämään bookbeatin äänikirjat. Olen yhden kuunnellut ja nyt on menossa loistava Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Kirjassa on paljon tietoa joka on tullut tutuksi jo opiskelujen aikana, mutta paljon myös paljon uusia näkökulmia. Yksi hienoista asioista jota jäin itsekkin todella pohtimaan oli kysymys kuka sinä olet? Niinkuin kirjassakin sanottiin, vastaus on yleensä hyvin pinnallinen. Jos itseni ajattelen sanon usein, olen kohta 35 vuotias, kahden lapsen äiti, koulutettu personal trainer Pylkönmäeltä. Mutta kuka minä oikeasti olen? Olen pohtinut sitä asiaa nyt jonkun päivän ja se ei olekkaan niin helppoa. 

Olen elänyt antoisan, mutta osaltani myös rankan elämän. Olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta paljon suuria menetyksiä, parhaan ystävän kuoleman, vanhempieni avioeron, oman avioeron, ystävien luottamuksen menetyksen.  Olen kokenut myös todella suuria onnentunteita, lasteni syntymät, uuden parisuhteen, työni, joka on parasta juuri minulle, ihanat ystävät jotka pysyy rinnallani. Mutta silti joudun todella pohtimaan kysymystä kuka minä olen? Olen monissa vesissä keitetty, todella kovan, mutta toisaalta herkän luonteen omaava vielä vähän hukassa oleva aikuisen naisen alku. Olen oppinut luottamaan elämän tiettyihin osa-alueisiin ja ihmisiin, opettelen vielä hillitsemään omaa avoimmuuttani, koska ihmiset sumeilematta haluavat käyttää sitä minua vastaan. Opettelen elämään hetkessä ja nauttimaan juuri siitä mitä minulla on. Elän omien tavoitteiden ja haaveideni mukaan, pyrin tekemään aina parhaat ratkaisut juuri siinä elämäntilanteessa. En halua olla riippuvainen muusta kuin omasta itsestäni ja tietenkin niistä omista läheisistäni, kateus ei sovi minun mielestäni ihmisille.

Olen ihminen joka elää niinkuin opettaa, ja opettaa niin kuin elää. Uskon 100% niihin omiin arvoihini ja siihen mikä minusta on oikein. En halua myöskään olla ihminen joka dissaa muiden uskomuksia, pyrin aina kunnioittamaan muita. Mutta en missään nimessä allekirjoita kaikkia esim. Ravintojuttuja, mutta onneksi taas tullaan siihen, että ihmisillä on mahdollisuus valita. Olen vielä alku matkalla siinä projektissa minkälainen ihminen haluaisin olla, onneksi voin muuttaa omia ajatuksiani pikkuhiljaa. Minulla on tietyt tavoitteet ja haaveet ja niitä kohti pyrin menemään.  On hirvittävän vaikeaa sanoa yksiselitteisesti kuka minä olen? Mutta ennenkuin oikeasti on selvillä siitä kuka on ja mikä on se tavoite mitä kohti elämässä on menossa, on vaikea tietää miten elämää tulisi oikein elää. Haluankin olla omille lapsilleni hyvä esimerkki elämän suuria koettelemuksia varten, haluan myös, että asiakkaani saavat minusta mahdollisimman paljon motivaatiota ja stemppiä omissa projekteissaan. Haluan taata rakkaalleni hyvän ja pitkän sekä rakkauden täyteisen elämän. Olen vasta alussa omien pohdintojen kanssa ja palaan niihin varmasti vielä usein ;D Kun lauantaina täyttän vuosia, kerron teille tarinan 10 vuoden mittaisesta muutoksesta, joka on huikea niin fyysisesti kuin henkisesti. Mieti kuka juuri sinä olet ja jos sinulla on muutettavia asioita muuta niitä pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan :D

Ihanaa viikkoa!

<3 Sanna

Vaikeuksien kautta voittoon..

Huomenta pitkästä aikaa. Luin eilen pitkästä aikaa eri ihmisten kirjoittamia blogeja ja Eeva Teittisen blogikirjoitus koski sitkeyttä. Istuin autossa hallinpihassa, kun luin sitä ja heräsin monessakin asiassa. Minulla ja varmasti monella muullakin on välillä sellainen olo etten minä pysty tai eihän tästä kuitenkaan mitään tule. Minun vahvuuteni on ehdottomasti kova tahdonvoima ja päättäväisyys. Varsinkin jos puhutaan esimerkiksi treenistä tai ruuasta. Mutta jos puhutaan yrittäjänä pärjäämisestä tai markkinoinnissa niin olen ihan onneton. Ajattelen aina, etten onnistu kuitenkaan, koska olen vaan Sanna Pylköltä, enhän minä ole mitään. Miksi sitten ajattelen itsestäni noin, koska työssäni kannustan kokoajan ihmisiä pärjäämään vaikeiden hetkien keskellä ja uskomaan itseensä.

Eilen luettuani Eevin blogin, tajusin, että kaikkien myös heidän julkisten on ollut tehtävä töitä pärjäämisensä eteen ja kovalla halulla jokainen heistä on päässyt sinne missä ovat. Toki julkisuus on aivan mahtava markkinointi kanava, mutta myös todella raadollinen, koska olet kokoajan suurennuslasin alla. Kovalla halulla, kunnianhimolla ja työllä meistä jokaisesta voi tulla melkein mitä vaan. Usko siihen omaan tekemiseen ja kyky nousta vastoinkäymisten jälkeen ylös, yrittää uudestaan ja oppia mahdollisista virheistä. Tehdä kovasti töitä päämäränsä eteen, uskoa itseensä ja omaan työhönsä.

Tämä on minu uusi päämääränä, oppia luottamaan siihen omaan pärjäämiseen, uskoa siihen, että kovalla työllä ja halulla päästään pitkälle. Puhuin asiasta tänään ääneen myös kotona, mieheni kanssa ja monta kertaa palasin samaan lauseeseen, enhän minä voi mennä toisille paikkakunnille tekemään valmennuksia, koska siellähän on jo omat tekijänsä. Kamppailisin heidän kanssa samasta leivästä, mutta aina minulle sanottiiin, että yrittäjän on pakko yrittää jos meinaa pärjätä. Hyvät yhteistyötahot ovat aina hyväksi yrittäjälle, koska yksin pärjääminen on haastavaa. Mietitäänpä vaikka laihduttamista, niin onnistumisprosentti on suurempi kun sinulla on hyvät taustajoukot sekä yhteistyötahot mukana projektissa. Nyt uutta intoa puhkuen lähden toteuttamaan haaveitani ja lähden rohkeasti kohti uusia tuulia. Siihen voi mennä aikaa että työ tuo hedelmää, mutta minulla sitä toivottavasti vielä tässä elämässäni on. Uskokaa ihmiset itseenne, tehkää kovasti töitä haaveiden eteen ja ennenkaikkea muistakaa muistakaa päämäärä mitä kohti olette menossa :D

Ihanaa viikkoa kaikille.

<3 Sanna