18. helmikuuta 2021

Kun huomaat olevasi rikki

Kukaan ei näköjään kestä mitään määräänsä enempää, mutta miksi se on niin helkkarin vaikea ymmärtää? Miksei itse voi tehdä niinkuin muita opettaa? Varmaan juuri siksi, kun kuvittelee olevansa pirun paljon kovempi kuin onkaan. No minä olen nyt onnistunut saamaan itseni oikeasti aika heikkoon happeen. Olen toisin sanoen jumissa, aivan totaalisen jumissa. Ja ihan vaan ja ainoastaan omasta syystä.

Kaikista huvittavinta tästä tekee se, että aloitin jokunen viikko sitten säännöllisen liikkuvuusharjoittelun sekä rullailun ja vieläpä otin hengitysharjoituksetkin mukaan. Mutta olin jo auttamattoman paljon liian myöhässä. Olenhan tehnyt paljon kaikenlaista jo useita vuosia, ja kehonhuolto ei ole kuulunut minun viikkosuunnitelmiini. Olen kyllä osallistunut jos jonkinlaisiin haasteisiin ja valmennuksiinkin, mutta kaikki on jäänyt enemmän tai vähenmmän vain puheiksi.

 



Tämä vuosi on jotenkin erilainen, olen kasvanut jollakin ihmeellisellä tavalla seuraavalle tasolle. Alkanut  ajatella, miten minun pitää kehoani kohdella, jotta voin kehittyä ja tehdä työtäni ja treenata vielä kymmenen vuoden kuluttuakin. En vain kerennyt toteuttaa tätä kaikkea ennenkuin kroppani tilttasi.

Tunsin jo viime vuoden lopulla kyykätessä selässä jotakin pientä kiristyksen tunnetta, se kuitenkin helpottui aina, kun paikat kunnolla lämpenivät. En siis todellakaan reagoinut siihen milläänlailla, vaan jatkoin ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Vuoden vaihteessa kiinnitin selkääni enemmän huomiota ja jopa vähän kevensin treenejä. Mutta eihän se poistanut ongelmaa, päinvastoin hieman lisäsi sitä.

 



Kun tänä talvena saatiin näin paljon lunta, kaivettiin sukset heti aitasta ja eikun ladulle. Siitä alkoi sitten ongelmat. Selkäni meni aivan juntturiin, aina lenkin jälkeen. Mutta silloinkaan minulle ei tullut mieleen, että venytä sitä hyvä nainen. Vähän rullailin muutaman kerran ja se jos mikä oli selälle myrkkyä. Olin enemmän kuin onnellinen, kun hieroja saapui meille viikko sitten perjantaina. Epäilys oli heti, että si-nivel on pois paikaltaan. Sitä siinä sitten muljuteltiin ja hierottiin ja kipu häviksikin hetkeksi.

 



Menin seuraavana maanataina salille tarkoituksena tehdä väliin jäänyt salitreeni pois alta. No tein sen, mutta hyvin varovasti varioiden, koska selkään sattui vieläkin. Olin kuitenkin sitä mieltä, että nikamat on paikallaan. Varmistin asian vielä paikallisen niksauttajan käsissä ja sieltä tuli heti tuomio. Pitkät selkälihakset, syvät selkälihakset sekä kaikki mahdolliset pakaralihakset ovat niin jumissa, että huhhah hei. 

Nythän asiat on sillä mallilla, että Sanna makaa lämpötyynyn päällä, koska se auttaa todella paljon ja venyttelee. Tekee liikkuvuusharjoituksia joka päivä. Kävin eilen myös vyöhyketerapiassa ja se oli älyttömän hyvä. Olen vain kävellyt pikkaisen ja venytellyt. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, mutta työ on vasta alussa. Tästä on nyt tultava elämäntapa, ei selityksiä, ei jossiteluja eikä väliin jätettyjä kehonhuollon hetkiä. 

 



Pidä itsestäsi joka saralla huolta, sillä meillä on vain tämä yksi keho!

Ihana loppuviikkoa.

XxX Sanna 

14. helmikuuta 2021

Liikunta on lääke, joskus pitää vaan tietää minkälainen

Tänään oli se päivä, mitä en koskaan kuvitellut tulevaksi. Olen kärsinyt jo jonkin aikaa olkapääkivusta, joka ilmenee vain ylöspäin nostaessa tai alhaalta ylös työnnettäessä. Mutta olen sen kanssa pärjännyt ja näin ollen treenaillut suhteellisen normaalisti. Olen hieronut sekä venytellyt sitä parhaani mukaan. Kipu on välillä kovempi ja välillä se on poissa melkein kokonaan. 

 

No nyt tuli toinenkin vaiva. Sain jossain selkälihakseni jumiin, tarkemmin sanottuna oikean puolen alaselkä ja pakara on pahin. Sekin on vaivannut jo jonkin aikaa, mutta kyykyt onnistui hyvin kunhan vaan lämmitteli kunnolla. Mutta eilen tämäkin asia kulminoitui ja selkä äityi tosi pahaksi. Tein eilen jo päätöksen, että treeni saa luvan siirtyä. 

Tänä aamuna menin intoa täynnä ja selkä jo vähän parempana salille ja aikomuksena tehdä maailman kovin jalkatreeni. Jo lämmittelyssä tajusin, että ei onnistu tai onnistuisi, mutta ei kannata. Niinpä tein jotain sellaista mitä en koskaan kuvitellut tekeväni. Muutin treenin liikkuvuus- ja venytysharjoitukseksi. Ja se oli ihan parasta mitä olen itselleni tehnyt pitkään aikaan.

 

 

Tajusin treenini lopettaessani, että minä olen kerrankin pystynyt antamaan itselleni periksi, muokkaamaan omaa tekemistäni ja menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja tein vielä toisenkin päätöksen ja uusin tämän huomenna. En vedä maasta enkä kyykkää, vaan toistan tämän päivän harjoittelun. Olen tajunnut, ettei elämä mene sekaisin, vaikka minulta jääkin pari treeniä välistä. Koska jos nyt en huolla kehoani, niin kohta en pysty tekemään pitkään aikaan mitään.

Nyt moni varmasti ajattelee, että mitä ihmettä tuo akka nyt oikein höpisee. Mutta, vaikka teen työkseni valmentamista ja muiden ihmisten hyvinvoinnista, niin en ole koskaan osannut oikein huolehtia omasta kehonhuollostani. Kerron aina asiakkailleni, että älkää tehkö niinkun minä, vaan niin kuin minä opetan. Olen maailman kovapäisin ja huonoin antamaan periksi, mutta nyt olen ensimmäisen kerran elämässäni tajunnut miten minun tulee omaa elämääni elää, jotta voin elää näin vielä vuosien päästäkin.

 



Liikunta on lääke, se on totta. Mutta sen oikeanlainen käyttäminen on taitolaji. Aina ei voi mennä sata lasissa, vaan joskus on osattava höllätä ja liikkua kehoaan kuunnellen. Kukaan meistä ei ole kone, vaan jokaisella tulee välillä kausia, että on hyvä vetää henkeä. Minä en ole pitkään aikaan ymmärtänyt sitä, että jos ollaan jostain kipeitä niin liikunta lopetetaan kokonaan. Sellaisia vaivoja on harvoin, ettei voisi liikkua edes jollain tavalla. Ja pienikin liike tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin.

 

 

Minulla on eräs ystävä, minua 10 vuotta nuorempi, mutta vielä kovempi jääräpää kuin minä. Milla liikkuu aina, vaikka pää kainalossa. Olen ollut hänen kanssaan treenillä, niin että Milla saapui sinne kainalosauvoilla ja jalka paketissa. Mutta tokihan yläkroppaa voi treenata silloinkin. Puhuimme paljon silloin liikunnan vaikutuksesta mieleen ja juuri sen mielen hyvinvoinnin takia Millakin liikkui jalkaleikkauksen toipumisen ajan. Oli muuten olkapäät tytöllä kunnossa, kun niitä pari kuukautta treenailtiin.

Se miten kohtelet omaa kehoasi on se millä on jatkuvuuden kannalta väliä. Minä jos kuka olen kohdellut omaa kehoani typerästi. Ensimmäiset 25 vuotta en liikkunut juuri lainkaan, sitten lihoin, tein lapset ja sen jälkeen aloitin rankan laihdutuskuurin. Vasta nyt viime vuonna aloin oikeasti ajatella omaakin tekemistäni ajatuksella. Miten haluan treenata, miten haluan kehittyä ja mitkä ovat minun tavoitteeni. Kehoni on ollut vahva se on kestänyt paljon ja taipunut minun tahtooni. Nyt on minun vuoroni alkaa kuunnella sitä ja pyrkiä kohtelemaan sitä juuri oikealla tavalla. 

 



Olen jopa ylpeä itsestäni, koska olen hieman neuroottinen kaiken suunnitelmallisuuden ja toteuksen kanssa. Nyt minusta tuntuu hyvältä, illalla voin tehdä hiit-treenin asiakkaani kanssa ja huomenna menen taas venyttelemään. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa uudet treenit. Katsotaan miten sen kanssa käy.

Ole omalle kehollesi lempeä, anna sille juuri sellaista liikuntaa mitä se kaipaa. Ihanaa ystävänpäivää!

XxX Sanna

5. helmikuuta 2021

Pienistä pisaroista kasvaa suuri puro

Tässä tekstissä puhutaan kokonaisvaltaisesta elämästä, sen tuomista haasteista ja uskomuksista. Kaikki pohjautuu kuitenkin pienille askelille ja suurille tavoitteille. Käytän monia esimerkkejä, toivottavasti löydätte tekstin punaisen langan.

 

"Vesi vanhin voitehista" sanotaan ja se pitää paikkansa. Vedestä ja sen tärkeydestä puhutaan paljon, siihen on monenlaisia suosituksia, miten juuri tällä hetkellä vettä tulisi juoda. Monet aloittavat joulun jälkeen, ennen kesää ja syksyllä aina sen uuden paremman elämän. Ja aika usein siihen kuuluu myös veden juonnin lisääminen, koska se on kiistatta hyvä asia ihmiselle. Mutta jos olet juonut ennen vettä ainostaan silloin kun sinua on janottanut, ehkä kaksi tai kolme lasia päivässä, niin ethän voi heti aloittaa juomaan 3 litraa? Vai voitko? Minä en ainakaan voisi, vaan tekisin sen pikkuhiljaa, lasi kerrallaan kohti 3 litran tavoitetta. Antaisin aikaa itselleni.

 



Toisena monesti aloitetaan liikunta, aivan hulluna ja järjettömillä määrillä. Koska se tukee sitä meidän kokonaisvaltaisen hyvää elämään. Jos olen ollut aikaisemmin lähestulkoon sohvaperuna, niin voinko aloittaa ensi maanantaina liikuntaa niin, että teen 5-6 kovaa treeniä viikossa? Minä en voisi, vaan siinäkin antaisin itselleni aikaa, opettelisin ja tekisin kunnolliset tavoitteet ja hommaisin ehkä myös valmentajan, joka minua auttaisi. Sama pätee siihen kuuluisaan ruokaan, älä tee muutoksia kerralla vaan pikkuhiljaa, niin saat pysyvyyttä.

Kolmas asia, jota en kertakaikkiaan lakkaa ihmettelemästä on toisten ihmisten elämän eläminen. Onko sinulla varmaa tietoa siitä, miten naapurissa eletään? Vai olisiko ne olettamuksia? Voitko mennä kauppaan ja sanoa, että siellä se nyt naapurin Sanna elelee herroiksi ja ökyelämää tekemättä mitään? Tämä edellinen lause oli fiktio, en puhu minun naapureistani, mutta avasin vähän tulevaa tekstiä. Olen lopen kyllästynyt siihen olettamukseen, että minun elämäni perustuu ainostaan puolisoni rahapussiin. Olen täällä ihmisten mukaan vaan juurikin sen takia. Siis mitä? Voiko elämää perustaa kenenkään toisen varaan? Minusta ei, vaan jokaisen on pidettävä huolta itsestään, jotta voi huolehtia muista. En ole koskaan vielä elänyt parisuhteessa, jossa ei jaeta asioita. Oli minulla entisessäkin elämässäkin mieheni omistama auto ja hän maksoi puolet meidän laskuista, ketään se ei vaan silloin kiinnostanut. Tämäkin pätee edellisiin pieniin askelin, joilla olen luonut itselleni elämän jota nyt elän. Tekemällä kovasti töitä, tavoitteet mielessäni, olen pikkuhiljaa päässyt eteenpäin. Oppinut elämään välittämättä niistä ilkeistä puheista, jotka minua seuraavat aina, ne kuuluvat minun elämääni, siihen onnelaan jota elän juuri tällä hetkellä. 

 



Neljäntenä asiana olen huomannut, että ihmisten aika menee miettiessä sitä mitä minulla ei ole. Mietikääpäs jos energia käytettäisiin ajatteluun, että mitä minulla on ja mitä voin vielä saavuttaa. Jokaisella annetaan mahdollisuus tehdä sellainen elämä kuin itse haluaa. Pienillä pisaroilla voidaan siis saavuttaa pitkä ja hienosti virtaava joki. Tässäkin asiassa pitää muistaa, että vain sinä itse voit vaikuttaa sinun omaan elämääsi. Niinkuin maailman hienoin kalenterini sanoo; " Meistä jokainen on joskus sortunut tai sortuu elämää elämää niinkuin tuolla olisi joku onnela, missä kaikki on vain olisi kokoajan hyvin. Elämme ajatellen, että sitten, kun minulla on asiat paremmin teen sitä tai tätä, mutta unohdamme, että elämässä ei koskaan tule sellaista tilannetta, että kaikki olisi jatkuvasti vain hyvin ja elämässä ei tulisi eteen mitään vastoin käymisiä. Elämä on tässä ja nyt, ei sitten kun." PT-PEIPPO

 



Tee elämästäsi juuri sinun onnela pieni pisara kerrallaan kohti sitä suurta puroa tai järveä jota olet aina halunnut. Ole valmis elämään elämää ottamaan vastaan sen tuomat haasteet, selviämällä niistä ja ennen kaikkea oppimalla niistä.  Ota askel kohti parempaa hyvinvointia pienesti, mutta hallitusti. Juo päivässä lasi vettä enemmän, syö yksi ateria terveellisemmin, käy pienellä happihyppelyllä töiden jälkeen ja ennenkaikkea kiitä siitä pienestäkin onnistumisesta itseäsi, minkä olet jo saavuttanut. Arvosta sitä mitä sinulla on äläkä ajattele, että pitäisi olla jotain muuta, vaan muista että pienillä pisaroilla saat aikaan suuria virtauksia.

Nauti oman näköisestäsi elämästä ja pyri korjaamaan sitä ja muista vahvin ei ole se, joka saavuttaa maalin ensimmäisenä vaan se, joka nostaa heikommat pystyyn matkan varrella!

 



Ihanaa pakkasviikonloppua.

XxX Sanna 

Kuvat; Saija Heinämäki