30. tammikuuta 2023

Maanantai!

Voi maanantai sinä olet ollut erittäin paljon tunteita herättävä päivä minulle pitkään. Todella usein herätit minussa negatiivisia tunteita, inhosin sinua, koska viikonloppu oli ohitse ja kaaoksessa oleva arki alkoi taas. Niinkuin olen aikaisemminkin kertonut olen opetellut järjestelemään elämääni niin, että siinä olisi edes jonkinlainen järki. Tajusin äskettäin, että omalla tavalla puhua itsellesi saa ihmeitä aikaan.

Aamut ovat kaihertaneet minun mieltäni pitkään, en millään ole oppinut tykkäämään aikaisista herätyksistä, vaikka niitä elämässäni onkin ihan kiitettävästi. Olin jo illalla vihainen herätyskellon soitolle vaikka herätykseen oli vielä tunteja aikaa. Se olikin suurin virhe, sillä valjastin mieleni jo valmiiksi olemaan huono, kun kello soisi. Muutin siis omaa ajatteluani aloin opetella miettimään jo iltaisin, miten hienoa olisikaan taas seuraavana aamuna herätä kellon soittoon. 

Aikani näin ajatellen tajusin ettei minua enää harmittanut seuraava aamu ja kellon soitto. Olin jo illalla miettinyt valmiiksi miten siistiä on herätä aamulla uusi päivä täynnä uusia mahdollisuuksia. Saattaa kuulostaa vähän tyhmältä ja myönnän tuntui se siltä itsestäkin alussa. Mutta hei se oikeasti toimi, sillä nykyään osaan olla todella kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta jona saan herätä.  Toinen huomion arvoinen asia on, että olen tietoisesti aloittanut yöuniin keskittymisen ja niiden parantamisen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Voin kertoa, että hyvä uni on parasta mitä ihminen voi itselleen antaa.

Aloitin saman työn viholliseni maanantain kanssa. Tein pieniä harjoitteita jonkun aikaan ja sain kuin sainkin mieleni muutettua maanantaita kohtaan. Aloin tykkäämään siitä, uusi viikko täynnä uusia mahdollisuuksia alkaa aina maanantaista. Samoin viikonlopun hässäkkä rauhoittuu ja kaikilla perheen jäsenillä alkaa ihana arki. Siis voitteko kuvitella olen alkanut todella tykkäämään maanantaista, koska elämä palaa omiin uomiinsa, arki ja rutiinit ovat timanttia. Tottakai nautin viikonlopuista ja sen tuomasta vapaudesta, mutta usein viikonloppuisin sattuu ja tapahtuu myös monenlaista. Olen sen verran rutiineihin rakastunut, että olen todella onnellinen omasta uudesta tavastani elää.

Nyt olen opettanut mieltäni arvostamaan omaa itseäni ja tekemääni työtä kohtaan. Olen opetellut puhumaan itselleni kauniisti ja uskomaan itseeni. Suurin este omalla menestymisellä on oma mieli, jos olet jo päättänyt ettet kuitenkaan onnistu niin uskallatko edes yrittää? Minä en ole uskaltanut, olen tyrmännyt itseni jo ennen ottelun alkua. Enää en pelkää epäonnistumista enkä onnistumista. Nyt suurin toiveeni on saada mahdollisimman monelle ihmisille tietoa jota minulla on, jotta se voi auttaa heitä omassa elämässä.

Ja sen takia maanantait ovat nykyään minun lempi päiviäni. Näin se ajatus muuttuu, kun mieli muuttuu. Koeta jos joku asia tuntuu sinusta vaikealta, ala ajatella sitä ihan loistavana juttuna, voit yllättyä miten paljon asiat muuttuu pelkällä mielen voimalla.

Ihanaa uutta viikkoa.

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki


27. tammikuuta 2023

Vuorokaudessa kaikilla on samat tunnit.

 Muistan hyvin sen ajan, kun ihmettelin miten ihmiset kerkesivät tekemään päivässä niin paljon monenlaista. Itsestäni tuntui etten kerennyt edes alkuun ja sitten olikin jo ilta. Elin kauan siinä uskossa, että olin jotenkin yli kiireinen ja aina piti tehdä jotakin, koska aina kaikki kasaantui ja kasaantui. Viime kesä oli minun elämän herätyksen kesä monelle muotoa. Tajusin, että aikani meni pyöriessä ja yrittäessäni saada jotain aikaan ihan hukkaan. Minulla ei ollut selkeää suunnitelmaa ja siksi kaikki yllättävät tilanteet sekoittivat pakkani kokonaan.

Viime kesänä heräsin siihen, että näin ei voi jatkua. Minun täytyi tehdä päiviini selkeä rytmi, hoitaa aina yksi asia kerrallaan eikä niin, että kesken oli sen sata hommaa. Ensinnäkin oli erotettava työ- ja vapaa-aika. Minulla ne kaikki olivat sekaisin. Yrtin tehdä kaikkea mahdollista yhtäaikaa eikä siitä tullut yhtään mitään. Toinen päätettävä asia oli mitä halusin tehdä ja puhun nimenomaan työstäni ja osaltaan myös vapaa-ajastani. En voinut tehdä kaikkea, en voi olla kaikille kaikkea.

Siitä alkoi opettelu vaikea polku jota olen nyt kulkenut jo puolen vuoden ajan. Olen päässyt eteenpäin ja tullut roimasti taaksepäin. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin rauha. Olen paljon rauhallisempi kuin koskaan aikaisemmin elämäni aikana. En koe minkäänlaista paniikkia töiden teosta, kotitöistä tai vapaa-ajasta, koska kaikelle on oma paikkansa.

Aamut pyhitän koiran kanssa lenkille 7-8 on meidän aikaa, silloin mennään metsään ja valmistaudutaan päivän töihin. Aamupalan jälkeen on aika aloittaa työt, kello on silloin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Koneella istun kaksi tuntia kerrallaan ja sitten on tauon paikka. Tuon ajan käytän syömiseen tai laitan vaikka pesukoneen pyörimään. Tauko kestää puolen tunnin molemmin puolin. Sitten puolen päivän aikaan jatkan töitä ja viimeistään kolmelta, kun tytöt tulee koulusta lopetan työt siltä päivältä. Ja nyt puhutaan siis tietokone töistä. Kolmen jälkeen on omien treenien ja asiakas tapaamisten aika. Pyrin siihen, että kolme iltaa viikossa olen ilta töissä.

Kotiin tulen kuitenkin viimeistään kuudelta ja sitten on perheen ja kotitöiden aika. Haluan, että meillä syödään ainakin yksi yhteinen ateria ja usein miten se on päivällinen. Iltaisin olen opetellut vaan olemaan, viettämään aikaa minun rakkaiden kanssa. Se on yllättävän vaikeaa, koska olen aina tehnyt samalla jotakin. Miten ihanaa onkaan vaan olla, tekemättä mitään. Iltaisin ennen nukkumaan menoa keittiön siivoaminen ja paikkojen jonkinlaiseen järjestykseen saattaminen on asia josta en luovu. Herääminen siistiin kuntoon jätettyyn kotiin on parasta. Perjantaisin teen aina kunnon viikkosiivouksen. Olen huomannut, että se pitää paikat paremmassa järjestyksessä ja siitäkään en hevillä anna periksi.

Suunnittelu ja siinä pysyminen ovat olleet minulle positiivinen yllätys. Se on saanut minut paljon tehokkaammaksi ja rauhallisemmaksi. Olen enemmän läsnä myös jokaisessa tapahtumassa päiväni aikana. Tunteja on vuorokaudessa olevinaan enemmän, koti on siistimpi, työt paremmassa mallissa kuin koskaan, lapset ja aviomies ovat saaneet jakamattoman huomioni ja treeni kulkee. Suosittelen kannattaa harjoitella ajan käyttöä, se tekee ihmeitä. 

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua.

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki

24. tammikuuta 2023

Varmasti epävarma!

 Kun kaikki näyttää helpolta ulospäin tulee minulle ainakin mieleen itse varma ihminen. Varmuus omasta osaamisesta saa asiat näyttämään helpolta, ainakin minun mielestäni. On hieno seurata ihmisiä, jotka uskaltavat hypätä syvään päätyyn luottaen omiin kykyihinsä nousta sieltä ylös. Muistan kuin eilisen päivän, kun lähdin pitämään ensimmäistä kahvakuula tuntia. Se oli vuosi 2012 ja elettiin jo enemmin syksyä kuin kesää.


Ikinä ennen siis en ikinä ennen en ollut yhtään ainutta ryhmäliikunta tuntia vetänyt ja muistan kuinka pelkäsin. Pelkäsin sitä ettei ketään tule paikalle ja sitä, että jotakin tulisi. Olin kuin tulisilla hiilillä Pylkönmäen urheilukentällä putki radioni kanssa. Se tunne, kun autoja alkoi tulla pikkuhiljaa ennen tunnin alkua oli pelottava. Ajattelin, että nyt Sanna on sinun näytön paikkasi. Ensimmäisellä tunnillani oli 13 henkeä ja putki radiosta soi Eppu normaalin Urheilu hullu. 

Tunti loppui ja minä olin niin väsynyt etten meinannut jaksaa keriä jatkoroikkaa mukaani, mutta samalla olin aivan älyttömän onnellinen. Onnistui, tein sen ja kaikki tykkäsivät. Siitä tunnista alkaen vedin useita tunteja viikossa 8 vuoden ajan. Se hetki oli minun elämässäni käänteentekevä, tätä halusin tehdä liikuttaa ihmisiä, auttaa heitä voimaan hyvin.

En ollut silloin todellakaan varma itsestäni, vaikka sain sen näyttämään siltä. Tein vaikutuksen ihmisiin, että olen täysin tyyni ja tilanne on hallinnassa. Sisimmässäni pelkäsin ja vapisin kuin haavanlehti. Varmuuteni kasvoi tunti tunnilta ja opin joka kerta hieman lisää. Aloin nauttimaan työstäni entistä enemmän. En tuolloin osannut vielä erottaa työtä ja yksityiselämää ja se oli minun suuri virheeni. Olin yksityiselämässäni hyvinkin epävarma, lapset oli pieniä, rahaa ei ollut ja kotonakaan ei mennyt kamalan hyvin. Annoin tämän näkyä itsestäni tunneilla ja se oli väärin kaikkia asiakkaita kohtaan. Sen olen ymmärtänyt vasta ihan viime vuosina.

Minulla ainakin on kaksi eri minää, työ minä ja minä itse minä. Työ minä on ehdottomasti varmempi kuin ihan perus Sanna. Viimeaikoina olen onneksi saanut kumpaakin vietyä vielä enemmän varmempaan suuntaa, mutta epäonnistumisen pelko meinaa vieläkin nostella päätä aika ajoin. Usein ihmiset luulevat, että olen varma ja elämä on helppoa, mutta ei se mene niin. Olen sitkeä ja haluni oppia ja menestyä on kasvanut vuosien saatossa. Haluan olla ihmisille esimerkki, että jokainen pystyy mihin vaan jos haluaa, siis ihan oikeasti haluaa. 

Omille lapsilleni olen opettanut, että olkaa rohkeasti sellaisia kuin olette. Seuratkaa omia unelmia ja kävelkää sellainen polku, joka vie teidät sinne minne haluatte. Välillä saa pelätä ja peruuttaa, kunhan määränpää on kokoajan teidän mielessä. Elämä on hieno matka mikä kasvattaa meitä joka päivä. Aina se ei mene niinkuin suunnitellaan, mutta aina jokaisella tapahtumalla on tarkoitus. Älä anna epävarmuuden pilata sinun polkuasi.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki