26. toukokuuta 2020

Ravintolatason ruokaa vahingossa



Minä jos kuka olen hieman kaavoihini kangistunut ja tykkään, että kaikki on aina samalla tavalla. Olen oppinut tietyn tavan tehdä ruokaa ja siinä pysytään. Rakastan kokeilla itselleni toki kaikkea uutta, koska tykkään melkein kaikesta. Muu perhe onkin sitten asia erikseen ja se usein on vaikutteena siihen mitä teen. No nyt löytyi kaikkien uusi suosikki ja ihan vahingossa.

Olen aikaisemmin jo kertonut, että on mieheni innokas metsämies. Joten riistaa on pakkaset täynnä ja ennen kaikkea hirvenlihaa. Olen aina laittanut sen pataan, veden sekaan ja tehnyt siitä palapaisti-tyyppistä kastiketta, koska kaikki ovat siitä tykänneet. Mutta noin kolme paistia sitten sain uuden innovaation.

Koska mökkikausi lähestyy ja lihaa on edelleen pakkasessa paljon oli pakko keksiä jotain, jonka avulla myös kesällä sitä saadaan syödyksi. Olen nimittäin tehnyt sen aina leivinuunissa ja sen lämmittäminen enää ei ole hyvä idea. Sain kaksi vuotta siteen joulupukilta lahjaksi paistomittarin, joka toimii puhelimeen ladattavan apin kautta. Mittari on Meater+ niminen ja minun uusi paras kaverini.

Hirvihän on luonnostaan rasvatonta lihaa ja minun paisteistani tuli aina enemmän tai vähemmän kuivia ja suolattomia. Ja monesti ne laitettiin sitten kastikkeisiin ja usein suurin osa jäi syömättä. Mutta nykyään näin ei enää tapahdu, kiitos minun ihanan paistomittarin ja marinadin. Olen siis alkanut myös itse marinoimaan lihat ja näin saan niihin makua.



No mikä siinä paistamisessa on ennen mennyt niin pilalle? Liian kova lämpö? No ehkä sekin, mutta ennen kaikkea liian pitkä paistoaika. Olen monesti pitänyt lihaa uunissa todella kauan ja antanut sen muhia miedossa lämmössä. Siitä on kyllä tullut mureaa, mutta myös ihan hirvittävän kuivaa. Kun ensimmäisen kerran laitoin paistomittarin lihaan ja uuniin, niin hämmästyin paistoaikaa. Mittari  laskee sen valmiiksi ja se oli todella lyhyt, vain 1,5 h. Paistit ovat varmaan kokoluokaltaan 1-2 kg luokkaa.

Eli olin siis paistanut niitä aina liikaa. Tämä sama pätee varmaan myös naudan paistiin, jos jollakin sellaisia on. Mieto lämpö (minulla 170´) ja ei liian kauan. Minun marinadini sisältää rypsiöljyä, sipulia, suolaa, pippuria ja katajanmarjoja. Siis hyvin simppelit aineet. Lihan kanssa kun tarjoaa itsetehdyt yrttiset lohkoperunat ja salaatin, niin on hyvää.

Jos sinulla on hirveä. nautaa tai mitä vaan lihaa niin ehdottomasti suosittelen tekemään sen näin. Ja vähän niinkuin urheilussakin, niin kunnon välineet auttavat usein lopputuloksessa. Voin siis suositella paistomittaria, joka toimii puhelimen kanssa. Tai jos ei halua sellaista, niin kannattaa ottaa lihan kypsyysasteet tarkasti selville ja paistaa tavallisella mittarilla. Ruuasta voi tulla näin olen aivan samanlaista kuin loistokokin tekemänä.

Maistuvaa viikkoa.

XxX Sanna

24. toukokuuta 2020

Hyvin suunniteltu onnistuu aina


Olen jo varmaan vuoden tehnyt niin, että viikonloppuna en treenaa. Pyrin pyhittämään lauantain ja sunnuntain perheelle ja kotona tehtäville hommille. Monet tekevät juuri päinvastoin ja keskittyvät viikonloppuisin treeneihin. Minä olen kokenut parhaaksi toimia viikolla, silloin kun lapset ovat koulussa tai iltaisin silloin kun isäntä on heidän kanssaan kotona. Tokihan he pärjäävät kotona jo hetken ilman minuakin. Mutta olen tykännyt siitä, ettei minun tarvitse viikonloppuisin lähteä mihinkään, vaan voin pyhittää koko päivän juuri siihen mitä ikinä haluankaan tehdä.

Minussa on myös sellainen vika etten osaa oikein treenata kotona. Perjantaihin mennessä olen siis saanut oman treeniviikkoni pakettiin ja on aika huilata kaksi kokonaista päivää. Sekin on yksi syy miksi teen niinkuin teen. Saan kaksi kokonaista huilipäivää. Viikolla pyrin siihen, että maanantai, tiistai, torstai ja perjantai ovat salipäiviä ja keskiviikkona palautellaan lenkkeillen. Pyrin sisällyttämään viikkoon vielä yhden hiittitreenin. Eli kuusi treeniä ja viisi päivää. Tämä sopii minulle, mutta sen asian tajuaminen kesti minulla kyllä suhteettoman kauan.

Tänä viikonloppuna esimerkiksi olen paneutunut täysin mökillä terassien valttaamiseen, hieroja kävi meillä sekä linnunpöntön asennus on kuulunut tähän viikonloppuun. Olen vähän sellainen ihminen, että jos aloitan jonkin projektin, en malta lopettaa, sen takia en halua viikonloppuihini mitään ylimääräistä. Olemme myös paljon menossa, joten helposti voisi jäädä treenit tekemättä jos jättäisin ne viikonlopulle.


No miksi ihmeessä kerron teille tälläistä? Olen pohtinut paljon sitä viimeaikoina, kun monet sanovat ettei heillä ole aikaa treenille, kotihommille, perheelle ja työlle. Mutta kysymys on harvoin ajanpuutteesta, mutta usein kyseessä voi olla huono organisointi. Minä laitan omat menoni aina kalenteriin ylös, siis ihan paperikalenteriin. Nyt joku jo varmasti miettii, että aikataulut muuttuu ja elämä ei mene aina niinkuin on suunnitellut. Se on totta ja minulle käy todella usein niin. Varsinkin näin kesällä, kun työkuviot saattaa isännän toimesta muuttua todella nopealla sykkeellä.

Olen keksinyt tähän veden pitävän tavan, millä kaikki tulee tehtyä. Nimittäin hyvin suunniteltu plan B! Mikä se sitten on? Minulla on aina edeltävän viikon sunnuntaina valmiina seuraava viikko. Siellä on työt, treenit ja mahdolliset muuttuvat tekijät. Työt on vakiot, niitä harvoin muutan, jos olen ne asiakkaiden kanssa valmiiksi sopinut. Treenit on ne jotka elää, jos tulee kiilakeikkoja. No miten mä sen sitten hoidan? Minulla on aina samalle päivälle 2 eri mahdollisuutta milloin sen teen. Enkä luovu niistä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Ja silloinkin ne on jo laitettu seuraavalle päivälle valmiiksi.

Näin minulle ei juurikaan koskaan käy niin, että aikataulut pettäisi niin pahasti, että treenit jäävät tekemättä. No mitä väliä sillä sitten on jos ne jää? Ei käytännössä mitään, mutta en halua luopua omasta hyvinvoinnistani. Koska olen elänyt senkin vaiheen elämässäni, että minä voin huonosti ja olin väsynyt. Silloin ihan kaikki minun lähipiirissäni elävät ihmiset kärsivät siitä. Olen monien mielestä varmaa itsekäs, mutta itse näen asian niin, että ajattelen juuri itseni lisäksi muitakin ympärilläni olevia ihmisiä.


Nautin treeneistä ja ne ovat minun omaa aikaani. Ei se aina huvita lähteä, mutta koskaan ei ole vielä käynyt niin, että sen jälkeen olisi ollut paska fiilis. Jos sinä haluat huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja koet sen itsellesi tärkeäksi, niin älä luovu siitä. Suunnittele päiväsi niin, että homma toimii. Toki joskus ei vaan pysty, mutta älä anna siitä tulla tapaa. Hyvinvoiva sinä tarkoittaa hyvinvoivaa lähipiiriä.

Nyt lähden vielä nauttimaan ilta-auringosta mökin terassille.

XxX Sanna

23. toukokuuta 2020

Ilkeä vs. rehellinen.


Eilen selaillessani Facebookia eteeni tuli jonkinlainen peli, jossa syntymäkuukauden mukaan sai selville miten ilkeä on. No tottakai se piti tehdä ja minun tulokseni oli 126% rehellinen eikä ilkeä. Rupesin miettimään asiaa vähän syvällisemmin ja tajusin heti, miten oikeassa se helkkarin tuulesta temmattu peli oli. Olen aina ollut ongelmissani suoran luonteeni kanssa, en ole koskaan oppinut valehtelemaan. Minua on aina pidetty ilkeänä tai kovaluonteisena, koska olen aina sanonut niin kuin olen ajatellut.

Pohdin tätä asiaa eilen ja tulin siihen tulokseen, että miksi joku saa olla ilkeä ja toisesta tehdään sellainen, jos hän on rehellinen. Mietitäänpä vaikka asiaa painon tai kehonkoostumuksen kannalta. Nyt on ollut esillä paljon kehopositiivisuus ja kehorauha. Valitettavan usein se koskee vain ylipainoisia ihmisiä, joille se on jo terveydellinen riski. Jos minä, vaikka sanoisin ääneen jollekin, että mielestäni sinun ylipainosi on huomattava, ja minun mielestäni sitä kannattaisi jo terveydellisistä syistä tiputtaa. Olen silloin kuulijan mielestä todella ilkeä, vaikka olen vaan rehellinen.

Tilanne toisin päin. Kuulen todella usein mielipiteitä omasta kropastani, milloin olen liian laiha, milloin liian lihaksikas, milloin treenaan liikaa ja milloin liian vähän. Harva pystyy sanomaan, että hei olet todella terveen ja hyvän näköinen. Jos ihminen on treenattu ja hyvinvoiva niin miksi hänelle saa olla ilkeä? Eikö silloinkin pitäisi olla rehellinen ja pystyä kehumaan. Eihän huomauttaminen laihduttamisen tarpeesta ole ilkeyttä? Tai minusta se ei ole, koska koskaan se ei ole pidemmän päälle sinun elimistöllesi suotuisa tila.


Niinkuin ei ole jojolaihduttaminenkaan. Ihmiset sortuvat liian usein siihen, vaan sen "helppouden" tähden. No se ei ole nyt tämän jutun juoni. Mutta tuo peli avasi silmäni ja sain uuden näkökannan omiin ajatuksiini. Miksen saisi olla rehellinen? Miksen saisi ajatella asioista minun omalla tavallani? Onko jollakin oikeus loukkaantua minulle jos sanon asiani rehellisesti enkä ilkeyttäni? Miksi ihmiset käyttäytyvät näin?  Tämä maailma on oikeasti ihmeellinen paikka, kun tätä alkaa oikein miettimään.

On helppo elää toisten elämää ja luoda hänen käyttäytymisestään mielipiteet ja luoda hänet mieleisekseen. Vaikka jokaisen pitäisi ensin oppia elämään omaa elämäänsä ja pystyä ottamaan vastaan se mitä maailma hänelle sanoo. Minulle sanoi eräs viisas nainen jonkin aikaa sitten, että ole valmis ottamaan takaisin sellaiset puheet, mitä itsekin toisille sanot. Ja näinhän se menee. Jos minä sanon jotakin, pystyn myös itse ottamaan vastaan rehellisiä asioita, mutta ilkeyksiä en.


Minusta tämän tarinan oppi oli minulle, juurikin se. Olemalla rehellinen muille ja itsellesi, et ilkeyttäsi loukkaa ketään. Olemalla vain ilkeä, tunnustat oman kateutesi ja heikkoutesi. Siitä ihmisten pitää päästä pois. Aitoutta ja kehuja tämä maailma tarvitsee. Jos huolehdimme toistemme hyvinvoinnista, niin silloin totuuskin voi joskus sattua, mutta suunnata elämän toivottavasti kohti parempaa.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3

XxX Sanna