6. elokuuta 2020

Viime aikojen kuulumisia


Siis hei vaan heinäkuu ja tervetuloa toivottavasti rauhallisempi elokuu! No nyt ei vielä ihan näytä siltä. Olipahan heinäkuu, en ole ollut kotona juuri lainkaan. Kaikki hommat on tekemättä, monet  postaukset tänne puolivalmiina ja tuhat asiaa odottaa alkuun saamista. Mutta muistoja, ihania hetkiä ja uusia kokemuksia on tullut ihan valtavasti. Kirjoitan niistä teille, kunhan vaan kerkeän istumaan.

Ensimmäisen kerran elämässäni minulla on ollut niin kiire, että oikein vitutti, kyllä vitutti. Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta meinasin jo viime viikolla ihan vallan räjähtää omiin tekemättömiin töihini. No kaikki alkaa onneksi järjestyä pikkuhiljaa. Koulut alkaa ja arki pikkuhiljaa normalisoituu. Minun kiireeni koostui lähinnä kotona olemattomuudestani. Olin siis lähestulkoon koko heinäkuun jossakin muualla kuin kotona. Viikosta saatoin olla 5 päivää poissa, niin asiat äkkiä kasaantuu.

Miten minulla on sitten mennyt? Ihan hyvin, kuitenkin. Olen ehtinyt nähdä paljon, reissata hieman kotimaassa ja vähän jopa rajojen ulkopuolellakin. Olen kerennyt treenailla ja tämä treenijaksoni päättyykin tähän viikkoon. Sitten pitäisi taas hypätä uuteen ja ehkä hieman tarkentaa syömisiä. En ole överi syönyt, mutta noutopöydät ja muuttuneet arjen rutiinit näkyvät minulla heti kropassa. No ensi viikolla nähdään, miten on saatu lihasta aikaan, kun hyppään taas inbodyvaakalle.


Vielä minun pitäisi puristaa täällä kotirintamalla niin, että saisin tyttöjen aitan maalattua, sisältä ja päältä. Kotona saunan remontoitua ja ikkunat pestyä. Ja ennen sinne muuttoa on vielä siivottava tyttöjen vaatekaapit, koska paljon pieneksi jääneitä vaatteita on laitettava kiertoon. Mutta toisaalta arki palauttaa tietyn rytmin ja saa päivänsä suunniteltua ihan erilailla. 

Syksylle on tiedossa vielä yksi viikonloppureissu moottoripyörällä, yhdet ylioppilasjuhlat ja paljon muuta pientä kivaa. Olen pitkästä aikaa myös menossa itse kaunistautumaan ja sitä odotan todella innolla. Kerron teille siitäkin heti, kun kunhan se on tehty. Jotenkin odotan lämmintä ja kivaa syksyä, hämäriä iltoja, kynttilöitä ja rauhaa. Olen todennut viimeisen kuukauden aikana, että minusta on tullut vanha. Haluan olla vaan kotona ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Nyt mä lähden päivän töihin, jotta kerkeisin. Tänään on luvassa salia, vattuja, lenkkiä ja maalausta :D

Ihanaa viikon jatkoa sinulle. Kuullaan taas pian.

XxX Sanna  

23. heinäkuuta 2020

Rutiinien orja!


Rutiinit, rutiinit ja vielä kerran rutiinit. Ne tuovat minulle turvallisuutta, rauhaa ja tiettyä tunnetta oman elämän hallinnasta. Olen nyt ollut menossa lähestulkoon joka viikonloppu ja tämä viikko menee lähes kokonaan pois kotoa. Päivärytmit muuttuu ihan kokonaan ja tuntuu, että kaikki on ihan sekaisin. Lomailu on kivaa ja osaan todellakin heittää vapaalle, mutta olen sellaista tyyppiä, että tietyt asiat olisi kiva pitää kunnossa.

Yksi ja tärkeä asia minulle on uni. Lomalla herkästi tulee valvottua myöhään, mutten tahdo osata nukkua sitten kuitenkaan pitkään. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, minun uneni kärsivät lomalla. En malta nukkua tarpeeksi. Monesti kesät on myös niin kiireisiä, että unet jäävät todella vähäisiksi. Se ei sovi minulle.

Toinen asia, mikä menee rempalleen, on ruoka. Jos ollaan liikenteessä niin monesti tulee ajettua pitkiä pätkiä ilman taukoja jolloin ruokarytmi menee sekaisin. Autolla matkatessa pelastaa eväät, mutta moottoripyörään en niitä yleensä ota mukaan. Tulee syötyä monesti päivässä noutopöydistä ja välipaloiksi mitä sattuu olemaan. En välttämättä syö huonosti, mutta harvoin ja vähän sinne päin. Se tekee olostani todella tunkkaisen. Olen sen verran kauan ylläpitänyt tiettyjä rutiineja, että usean päivän "perseilyt" todellakin tuntuu olossani ja pahalta. Toinen mikä siitä kärsii on ihoni, se jos mikä kokee aina uuden puberteetin, jos ruokatottumukset kovasti vaihtelee.



Treeni on asia josta en hevillä luovu. Se on minun omaa aikaa ja asia, joka pitää pääni ns. kunnossa. Aerobinen liikunta ja lenkit on se mitkä jää välistä, jos reissuja on paljon, mutta sali todella harvoin. Vaikkakin monesti tulee kyllä käveltyä paljon, kun ollaan reissussa. Mutta yleensä luovun lenkeistä ja aerobisista suorituksista jos valita pitää.

Oman kodin siisteys on asia, joka on minulle tärkeää nykypäivänä. Kun lapset eivät ole enää niin pieniä, että he tarvitsevat äitiä kokoajan niin tykkään laitella paikkoja kuntoon. Mutta jos ollaan paljon reissussa tyttöjen kanssa ja miesväki on kotona niin kaaos on valmis. Inhoan tulla sekaiseen kotiin. Kesällä vielä kun ollaan mökillä ja paikat on pieniä niin kaaos on valmis aika helposti vaikka ollaan kaikki kotonakin.



Tilanne on hyvin ristiriitainen sillä rakastan olla reissussa ja minusta on ihana syödä valmiissa pöydissä, mutta silti kaipaan todella paljon arkea ja tuttuja rutiineja. Olen tullut siihen tulokseen, että olen sellainen pikalomailija, ehkä 2-3 päivää on sopiva. Ja sitten taas paluu arkeen. Toisaalta voiko se arki olla niin hyvää ja onnellista, ettei tarvitse pitkiä lomia ja muutoksia? Voihan se olla niinkin, tai sitten olen vaan niin ankea ja yksitoikkoinen ihminen että tyydyn siihen samaan ja koen olevani onnellinen. Toisaalta sillä ei ole väliä, jos itse on tyytyväinen.

XxX Sanna

16. heinäkuuta 2020

Elokuu on jo ihan kohta




Nyt on ihan uskomaton kiire, vaikkei oikeastaan ole yhtään mitään. Aina on perjantai ja kaikki on tekemättä. Ajatukset on väkisinkin viikon edellä niihin töihin mitä on tehty. Ja uusi piirre minussa on jonkinlainen saamattomuus. Johtuuko se siitä, ettei kunnon lomaa ole ollut koko kesänä. Ollaan pyöritetty tätä meidän enemmän tai vähemmän kiireistä arkea 24/7. Olen päättänyt jokaisena maanantaina, että nyt alan ja kuron kaikki työt kiinni. Missähän sekin maanantai on?

No kaikista eniten näin kesällä kärsii nämä minun omat hommat. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kirjoittaminen ja muutenkin sosiaalinen media jää todella vähälle. Sitten olen miettinyt paljon, että mitä kirjoittaisin? Onko minulla sellaisia aiheita, jotka kiinnostaa? Ehkä jopa hivenen sellainen negatiivinen asenne omaan tekemiseen, ja se ei ole minulle enää ollenkaan tyypillistä. Miten sen negatiivisuuden sitten saa muutettua positiivikseksi ja hommat taas toimimaan?


Siinäpä se pähkinä Sannalle purtavaksi. Olen ratkaissut asian niin, että teen nyt niitä juttuja mistä nautin. Haen sieltä sen energian omiin rästihommiini. Uutuutena on jonkin asteinen uudistuminen täällä työrintamalla, vielä en vaan osaa sanoa mitä se uusi voisi olla? Haluaisin kenties hieman laajentaa tätä omaa valmentamistani. Mutta mihin se johtaa ja mitä muutoksia on tulossa, niin sen näyttää aika.

Toinen minkä teen, on oma aika. Sitä tarvitsen ja sen on oltava jossain muualla kuin kotona. Kotona rauhoittuminen on haastavaa, koska työt ovat kokoajan siinä. Puhelin soi jatkuvasti ja aina on jokin homma, joka olisi juuri nyt tehtävä. Siksi olenkin päättänyt lähteä tyttöjen kanssa hieman kiertelemään meidän hienoa Suomen maata. Ilman aikatauluja ja ilman jatkuvaa ajatusta siitä, mitä kaikkea on tekemättä.

Nyt moni varmasti ajattelee miten se voi onnistua? Ettei ne tekemättömät hommat ole mielessä koko aikaa. Mietitäänpä asiaa, vaikka niin, että herkkuhimo, miten sen saa helpottumaan? Ei osta herkkuja, poissa silmistä poissa mielestä. Jos olen poissa niiden hommien keskeltä niin en ajattele niitä. Ja nyt ei ole kysymyksessä mitään elämää suurempia töitä, vaan lähinnä kirjoitus- ja suunniteluhommia.



Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja itsensä sättimiseen. Siksipä leuka pystyyn vaan ja kohti uusia tapahtumia. Loppukesälle on luvassa ihania juhlia, joihin saan vähän leipoakin, olla auttamassa, tekemässä sellaista mikä on kivaa. On huvipuistoja, ihania asiakkaita, treeniä ja toivottavasti paljon aurinkoa.

Minulla on lievä taipumus pessimistisyyteen sekä negatiiviseen ajatteluun, olen päässyt siitä yllättävän hyvin eroon, mutta heti jos annan luvan se kyllä nostaa päänsä. Olen siis vielä matkan varrella kohti iloisempaa minääni. Muista, jos sinulla on samanlaisia tunteita, älä luovuta, vaan jatka sitkeästi eteenpäin. Hyvä voittaa aina ja elämä kantaa.

Iloa sinun päivään.

XxX Sanna