22. kesäkuuta 2022

Juhannus, nyt jo!

 Mihin ihmeeseen tämä kesä oikein menee? Nyt ollaan jo juhannus viikossa ja eilen oli vuoden pisin päivä. Syksy alkaa lähenemään, vaikken ole vielä päässyt edes ajatuksen tasolla siihen. että on kesä. Olen yleensä tehnyt juhannukseksi kaiken mahdollisen, on siivottu, puunattu, laitettu kesäkukat ja leivottu. Nyt en ole tehnyt mitään noista. Olen tehnyt ihan kaikkea muuta, en ole edes treenannut, kun olen ollut niin kaiken uuden luomisen pauloissa. 

Mietin juuri äsken, että mitä tarjoan juhannuksena, mutta sitten tajusin, että mehän ollaan isännän kanssa ihan kahden. Saa olla vaan ja nauttia, en aikonut 3 päivään tehdä muuta kuin istua paljussa, syödä hyvin, ja toivottavasti saan nauttia auringosta. 

Olen ylpeän itsestäni, siitä ainaisesta suorittajasta, kun osasin antaa olla. En käyttänyt aikaani siihen, mitä olen aina tehnyt, vaan siksi, kun se kuuluu juhannukseen. Olen sen sijaan käyttänyt aikani siihen, mistä tulen onnelliseksi, siihen missä olen hyvä ja siihen millä koen olevan juuri tällä hetkellä merkitystä. Eli itseeni, omaan kehitykseeni ja hyvinvointiin. 

Olen vihdoin alkanut elää sitä omaa unelmaani, sitä joka on minua. En sano sitä, ettenkö perjantaina leivo jotakin pientä meille kahvin kanssa, mutta enää se ei ole pakonomaista. Vanhoista rutiineista on todella vaikea päästää irti, mutta jos haluaa jotakin uutta tilalle, on jostakin pakko luopua. Olen ensimmäisen kerran elämässäni minä Sanna, olen äiti, vaimo ja ystävä, mutta olen ne kaikki sen jälkeen, kun olen ensin minä itse. En tiedä saatteko kiinni tästä ajatuksesta, mutta toivottavasti se näkyy teille tässä syksyn aikana. 

Kuva; Kristiina Kontoniemi.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille, nauttikaa siitä ihan jokaisella solulla.

Ps. Heinäkuun 6. päivä ilmestyy Hyvä Terveys lehti, kannattaa ostaa ja lukea tarkkaan siellä voi olla tuttuja :D Olen tästäkin asiasta todella innoissani ja ennen kaikkea ylpeä, hei mitään ei voi saavuttaa, jos ei uskalla unelmoida isosti.


XxX Sanna 

13. kesäkuuta 2022

Miten selvitä ilman lisäkiloja kesän juhlista?

 Kesä, mikä ihana syy pitää juhlat. Kesällä on yleensä paljon juhlia. Monet meistä käyttää keväällä aikaa diettaamiseen tai kropan muokkaamiseen, että näyttäisi sitten kesän juhlissa mahdollisimman hyvältä. Ja en kiellä ettenkö myös itse mieti miltä kesällä näytän ja miten ihana olisi saada tälle kesälle just se unelmien bikinikroppa. Moni saavuttaankin sen, mutta miten sen ylläpitäminen kesällä onnistuu?


Yleensähän juhlat ajoittuu viikonlopuille, joten viikolla kannattaa kiinnittää huomiota syömiseen sekä liikkumiseen. Jos viikolla syö puhtaasti ja pikkusen alle kulutuksen, niin viikonlopun juhlat eivät vaikuta niin radikaalisti kroppaan. Pitää muistaa, että kroppa kerää nestettä aina jos syödään raskaammin kuin normaalisti tai juodaan alkoholia. Pitää muistaa myös hetkellinen neste kropassa näkyy painon nousuna ja pöhöttyneenä olona ei kyseessä ole rasva. Joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka sunnuntaina olisikin todella "norsu"olo. 

Kun maanantai aamu koittaa, otat kopin taas fiksusta ruokailusta ja lisäät viikkoosi sopivasti liikuntaa, pääset viikonloppuna tulleesta nestepöhöstä jälleen eroon. Ei kannata ottaa kesää liian vakavasti ja pilata sitä liiallisella tiukkuudella. Elämästä pitää nauttia ja osata ottaa rennosti. Kun perus palikat ja rutiinit on kunnossa, ei kesäkään vaikuta niihin pysyvästi. 

Pitää muistaa myös se, että muutama kesäkilo ei haittaa mitään ja kaikkien ei tarvitse miettiä kesällä painoaan tai ulkomuotoaan ollenkaan. Kirjoitinkin asiasta siksi, että niillä joilla on vääriä ajatuksia kesästä ja juhlista niin saisivat nauttia siitä kunnolla. Eli, kun viikot ollaan tiukkemmin niin voidaan viikonloppuna relata. 

Hei jokainen on upea kesämekoissaan, mutta tässä muutama vinkki siihen, millä kevään työ ei valu hukkaan ja jokainen voi nauttia kesästä täysin siemauksin.

Ihanaa kesää <3

XxX Sanna

8. kesäkuuta 2022

Uskomukset ohjaa elämäämme?

 Olen aloittanut uuden vaiheen elämässäni, ottanut askeleen kohti uutta normaalia. Olen nyt 39 vuotias nainen. Olen kahden ihanan lapsen äiti, rakastamani aviomiehen vaimo, yrittäjä sekä ystävä. Olen kokenut elämässäni paljon menetyksiä, olen ollut monessa liemessä, olen saanut kokea myös paljon onnen tunteita. Olen saavuttanut kaiken tämän ollessani juuri tällainen kuin olen.


Mutta mitä voisin saavuttaa, jos uskaltaisin muuttaa itseäni? Haaveilla suuresti, unelmoida paljosta. Vaikka olenkin monien mielestä vahva ja hyvän itsetunnon omaava, niin oikeasti olen aika rikkinäinen, monesti petetty ja haukuttu nainen. Olen herkkä ja toisaalta myös aika arka. Arka voi olla tietysti väärä sana, voisin kuvailla itseäni myös epäilijänä. Ajattelen aina, etten minä voi, koska olen vain minä. Pessimisti olen myös luonteeltani.

Mutta nyt olen päättänyt lopettaa sen, ikuisen en mä, ei musta kuitenkaan, ei kukaan osta valmennuksiani kuitenkaan. Ja ei varmasti mikään muutu, jos aina ajattelen niin ja jos aina laitan kaikki muut itseni edelle. Olen tajunnut nyt viimeisen kahden viikon aikana, että jos nyt en ota itseäni niskasta kiinni ja ala elä haaveitteni eteen, niin ei sitä päivää tule koskaan.


En missään nimessä sano, että se olisi helppoa, tai ettenkö sorru tähän en pysty ajatteluun usein, mutta haluan muuttaa ajatuksiani. Haluan uskoa itseeni ja haluan, että pystyn tuottamaan jotain sellaista mikä myös auttaa muita ihmisiä kohti omia unelmiaan. Miksen voisi haaveilla isosti? Miksen voisi haluta olla ihminen josta puhutaan positiiviseen sävyyn?

Voin olla, mutten voi jos en itse usko itseeni ja muuta niitä omia uskomuksia itsestäni. Tiedän, että monet ajattelevat, että eihän sen mitään tarvitse tehdä, kun mies elättää. Varmasti niin tekisikin, eikä minulta koskaan puuttuisi mitään, mutta silloin monilta muilta jäisi se minun osaaminen kokematta. Olen ennenkin aloittanut uudet suuret suunnitelmat, mutta silloin ne on aina jääneet kesken. Nyt minulla on ensimmäisen kerran usko itseeni, itseeni eikä mihinkään muuhun.

Muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta varmasti niitä tapahtuu. Toivottavasti minusta ihan tavallisesta Sannasta kuullaan vielä tänä vuonna. Toivottavasti uskallan luottaa itseeni, ja aloittaa sen suuren muutoksen. Toivottavasti saan itsestäni sen parhaimman version esiin ja uskallan elää isosti. 


Jos sinulla on haaveita, elä niitä kohti. Uskalla uskoa itseesi, koska muuhun et voi uskoa. Kaikki muutos lähtee sinusta itsestäsi. Haaveile, tee se isosti sillä vain uskomalla voit saavuttaa haluamiasi asioita.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna

1. kesäkuuta 2022

Koronan kurittama treenaaja!

 Voi morjens, minkälainen tauti tuo korona sitten loppujen lopuksi olikaan. Me onnistuttiin sitä välttelemään se kaksi vuotta. Kaikilla oli kaikki rokotukset ja hyvin vaan pysyteltiin kotosalla. No eihän sitä karkuun pääse ja tiesinkin, että meillekkin se vielä jossakin vaiheessa tulee. Minä olin meistä se jolle se viimeisenä tuli ja alussa ajattelinkin, että kyllä tästä aika helpolla selviää.


Ja kaikkea kanssa. Olo vähintään todella outo koko ajan. En ollut kipeä, mutta olin kuitenkin kipeä. Kaikista pahinta taudissa oli ehdottomasti outo olo päässä (joo se on jatkuvaa😂), mutta nyt se oli vielä siirtynyt next levelille. Ja miten paljon minun oikeaa jalkaa särki, hei ikinä ei ole ollut jalka niin kipeä. Ja väsymys sitä on jatkunut todella pitkään.

Kolme viikkoa olin ihan kotona, tein ne työt mitkä pystyin ja makasin. Ruokaakin tein istualtaan ja se ei todellakaan ole minulle tavanomaista. En saanut mitään aikaiseksi, en vaan yksinkertaisesti jaksanut. Makaamisen lisäksi pahinta oli se henkinen ahistus. Ihmiselle, joka ei oikeastaan koskaan vaan ole, oli järkytys vaan olla. EN sano sitä etteikö se tehnyt minulle hyvää, ihan vaan rauhoittua. Enkä myöskään tarkoita sitä, että olen joku ihme ihminen, jonka ei tarvitse koskaan huilata, vaan lähinnä sitä, että sohva ei kuulu minun lempipaikkoihini.

Luulin kerran jo olleeni kunnossa, mutta mites kävikään. Kolme viikkoa koronan jälkeen alkoi aivan puskista jumalaton yskä. Limaa oli keuhkot täynnä ja tuntui etten saa henkeä. Taas peruttiin töitä ja melkein vaivuin synkkyyteen. Jännintä tässä viimeisimmässä muutoksessa oli sen nopeus, se oli päivässä ohi. Otin vielä muutaman päivän rauhassa ennen kuin uskaltauduin jumpalle.

Eilen olin ekan kerran salilla ja miten ihanan kamalaa se olikaan. Kroppa ei toiminut sitten milläänlailla ja nyt istuminenkin sattuu. Treenaaminen tuntui aika takkuiselta, vaikka aloitus oli todella maltillinen. Kaikista parasta se oli henkisellä tasolla, kun pääsi pitkästä aikaa kiinni taas niin tuttuihin rutiineihin. Nyt vaan maltilla pitää aloitella, mutta se jos mikä on minulle sitten ihan hitokseen vaikeaa. Toivon todella, että tuo neljän viikon sairastelu opetti minulle ees jotakin, koska en halua enää palata siihen. 

Korona on kyllä viheliäinen tauti, kun siitä ei tiedä miten se käyttäytyy. Meilläkin se oli kaikilla ihan erilainen. Kaksi sairasti sen oikeastaan ilman oireita ja kahdella muulla se oli todella hankala. Sen opin kyseisestä taudista ettei sitä pidä aliarvioida. Koska niille joille se tulee pahana, se voi olla todella kohtalokas. Toivottavasti se pikkuhiljaa alkaisi jo helpottamaan eikä uusia pandemioita enää tulisi. Te, jotka olette sen sairastaneet, niin toivottavasti olette parantuneet taudista hyvin ja te joilla sitä ei ole ollut, toivottavasti ette sitä saakkaan.

Tarinan opetus on se, että vaikka välillä tulee pakollisia tai sitten ei pakollisia treeni taukoja, niin peliä ei ole menetetty. Aloittaa voi aina uudelleen ja homma sieltä kyllä sitten palautuu entiselleen pikkuhiljaa. Periksi ei kannata antaa ja muista vain sinulla itselläsi on se suurin merkitys sinun omaan hyvinvointiisi. 

Ihanaa sateista keskiviikkoa kaikille.


XxX Sanna