7. marraskuuta 2018

Elämäntapamuutos on kuin pitkä parisuhde!

Huomenta taas pitkästä aikaa. Täällä ollaan oltu kipeänä nyt jo toista viikkoa ja voin kertoa, että ottaa hermoon. Eilen kävin lääkärillä ja poskiontelothan ne olivat mätää täynnä. Nyt lääkekuuri päällä ja toivotaan, että elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Onneksi meillä muut ovat säästyneet. Tässä kun olen ollut vaan kotona omien ajatuksieni kanssa on minulla ollut aikaa ajatella. Olen jo jonkunaikaa laittanut merkille ihmisten käyttäytymistä parisuhteissa ja valitettavasti ne ovat aika surullisia. Ihmiset eivät voi niissä kamalan hyvin, parisuhteet ovat ”arkistuneet” hellyys, himo ja toisen kunnioittaminen on poissa. Minullekin aina sanotaan, että kyllä se vielä tuossa vaiheessa on ihanaa. No me ollemme olleet likipitäen kolme vuotta yhdessä ja joka päivä mitä enemmän saamme olla niin sen paremmin meillä menee, parisuhdetta pitää hoitaa aivan samallalailla kuin sinua itseäsikin.


Nyt päästiinkin hyvin aiheeseen :D Jos ajatellaan uutta suhdetta, ihastumista on se tunne aivan ihana, perhosia vatsassa, kaikki on uutta ja jännää ja odottaa vaan sitä seuraavaa kertaa kun toisen näkee. No mietitäänpäs, jos ollaan vaikka joulun jälkeen päätetty aloittaa uusi elämä, pudottaa joulukilot pois. Ollaan intoa täynnä, puhdistetaan ruokavalio täysin kaikesta hömpästä, aloitetaan liikunta, tehdään sitä vielä paljon ennnemmän kuin olisi tarve. Olo on ihana, virkeä, täynnä energiaa ja paino sekä kehonkoostumus muuttuu.


No parisuhteethan arkistuvat kuulema nopeasti, seksi vähenee, se toinen alkaa välillä ärsyttämään, viihdytään enemmän yksin ja aletaan vähän riidellä, mutta suhde on vielä kuitenkin niin uusi, että lopulta se hyvä fiilis voittaa. Sama asia pätee elämäntapamuuutoksessa, treenejä alkaa jäädä ehkä väliin, ruokavalioon alkaa salakavalasti tulla viitteitä sieltä entisestä elämästä. Selitellään itselleen, että minä tämän yhden keksin syön tai jätän nämä yhdet treenit väliin. Koetaan huonoa omatuntoa ja luvataan, että huomenna taas palaan ruotuun.


Kun parisuhteessa ollaan päästy siihen pisteeseen, että arki rullaa, on kiirettä, ehkä lapsia, ruuhkavuosia niin se toinen alkaa pikkuhiljaa etääntyä. Pahimmassa tapauksessa suhteeseen jäädään tottumuksesta ja kun näin on niin pitkän oltu, tulee riitoja ja pahimmassa tapauksessa syrjähyppyjä. ( Muistakaa, että kärjistetty teksti!!!) Elämäntapamuutos kulkee vähän samoja polkuja, jos ollaan annettu sen palata osaksi entiseen ja ehkä vähän huonompaan, ei keretä liikkua, jäädään sohvalle, kun pitäisi lähteä lenkille. Ollaan opittu siihen oloon ja ruokailutottumuksiin ja ollaan suhteellisen tyytyväisiä, mietitään, että maanantaina minä taas aloitan ja aktivoidumme, pudotan ehkä muutaman kilon.


Tiedän, että esimerkit ovat kärjistettyjä ja varmasti nostavat tunteita, mutta mietippäs nyt jos pidät itsestäsi huolta, liikut säännöllisesti, syöt ja nukut hyvin, pidät huolen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan. (Kyllä tiedän, että aina se ei vaan mene näin.) Näin ollen olet oikeastaan kokoajan sillä ihanalla motivaation ja uusien tavoitteiden täyttämällä polulla. Sama parisuhteessa, kun pidät siitä huolta, otat toisen huomioon, kunnioitat häntä, niin se intohimo ja rakkaus säilyy hyvänsä ja kehittyy kokoajan <3


Tälläisillä aatteille tähän päivään. Yritetään tehdä elämästä elämisen arvoista jokaisella sen osa-alueella.

<3 Sanna

15. elokuuta 2018

Kesä kilot vai kesäilot??

No heippa vaan kaikille!!! Huh huh miten ihana kesä meillä olikaan. Lämmintä piisasi ja järvessä oli lämpimät vedet. No sitten se, että missä olen koko kesän ollut?? Ei yhtään tekstiä!! Vastaus on että mökillä :D Olemme olleet nyt kuusi viikkoa yhtäjaksoisesti mökillä ja edelleenkin jatketaan täällä. Remontoitiin viimekesänä mökki ja edelleen hieman sitä fiksaillaan, mutta olemme todellakin nauttineet täällä olosta, ihanasta näkymästä, rauhasta ja siitä niin lämpimästä auringosta.


No mites ne kesän treenit ovat sitten menneet?? Niinkuin monet varmasti minut tuntevat tietävät, että olen aika innokas treenaaja ja tarkasti syöjä. Mutta nyt tämä mökillä olo on muuttanut monia asioita minussa. Olen oppinut levon merkityksen, jopa ajatuksen tasolla hahmottanut kehonhuollon tarpeellisuuden (käytäntö ontuu vielä!!). Olen treenaillut edelleen ahkerasti, mutta ottanut mukaan myös kehonpainolla tehtäviä treenejä, ja tehnyt vaan 1 treeniä päivässä. Mikä on eniten muuttunut niin aamulenkit ovat vähentyneet, osaltaan kuumuus on ollut siihen syynä, mutta testailen nyt hetken yhden treenin päivä vauhtia. Ja ainakin vielä on tuntunut todella hyvältä. Olen panostanut toiminnallisempaan treeniin, mutta silti pitänyt peruspunttitreenit jollakin tasolla mukana kuvioissa. Olo on todella hyvä ja energinen, vaikka treenien määrä onkin vähentynyt. Olen oppetellut myös vaan ”löhöämään”. Alussa se oli kamalan vaikeaa, mutta olen siinäkin asiassa kehityskelpoinen yksilö. Olen intoa täynnä lähdössä syksyyn ja uusien treenien sekä ryhmäliikuntatuntien pariin.


Jos puhutaan vielä vähän ruuasta. Minulla oli tapana käydä kotona ollessamme vaakassa joka viikko. Ja ruuan suhteen olen ollut aina kamalan tiukka ja säntillinen. Nyt kun olemme olleet mökillä ei minulla ole täällä minkäänlaisia vaakoja. Ja kyllä, ei niitä mihinkään tarvitsekkaan, jos ei ole tarkoituksena juurikin painon pudottaminen, silloin sitä kannattaa jonkun verran seurata. Ruuassa eniten on muuttunut smoothieiden tulo kuvioon. Kuumalla ei oikein ruoka maista, joten ihanat ja raikkaat smoothiet astuivat kuvioihin ja tulivat jäädäkseen. Olen syönyt samalla periaatteella koko ajan, muutellut kuvioita vain hieman ja kyllä olen mielestäni voinut todella hyvin. Olen herkutellut aina kunnon tehnyt mieli, syönyt todella hyviä ruokia ja opetellut testaamaan uusia raaka-aineita. Makujenkin puolesta on ollut huippu kesä :D


No aamulla ensimmäisen kerran 6 viikkoon kävin vaakalla ja paino oli tasan sama kun kuusi viikkoa aijemmin :D Minulla oli siis kesä ja ilot eikä kesä ja kilot! Aasin siltana tästä, kun opettelee terveelliset elämäntavat jaksaa nähdä vaivaa, eikä anna periksi niin kesä saa tulla joka vuosi ilman niitä ylimääräisiä kiloja! Jos haluat alkaa minun kanssani muuttamaan elämäntapojasi niin ota yhteyttä joko sähköpostilla; sannahautsa@gmail.com, instassa Sanna_kunnollakuntoon tai Facebookissa kunnollakuntoon, niin aletaan yhdessä hommiin!

Positiivista päivää juuri sinulle <3

<3 Sanna

20. huhtikuuta 2018

Kymmenen vuotta!

Huomenta. Huomenna 21.4. Minä täytän 35 vuotta! Kymmenen vuotta sitten olin 25 vuotias pienen tyttölapsen äitin. Kaikki elämässä oli kääntynyt päälaelleen, minusta oli tullut äiti, pienen huutavan ihmisenalun toinen huoltaja. Raskaus aika oli minulle helppo, en juurikaan huomannut olevani rakaasna muusta kuin mahani kasvusta. Söin sen raskauden aikana itselleni kuitenkin 30 kiloa ylimääräistä elämäniloa. Nuoruuteni olin mieluummin ajanut mopolla tai moottorikelkalla kuin hiihtänyt tai urheillut. Elikkäs en omistanut minkäänlaista liikunnallista taustaa saati yleiskuntoa. Kesällä 2008 huomasin kuitenkin että jotakin on tehtävä, tai en mahdu kohta ovesta :D
 

Aloitin itsenäisesti pienen ruokaremontin. Korvasin kaikki herkut porkkanoilla. Aloin kävellä, vaikka minulla oli ollut aina koira niin senkin lenkitin usein autolla!!! Minun kävelylenkkini alkoikin 500-600 metrin mittaisilla lenkeillä. Muistan kun kävelin kavereideni kanssa ja ajattelin kuolevani. Tiputin 20 kiloa, ennenkuin huomasin taas olevani raskaana. Syntyi toinen tyttö, jonka raskausaikana en saanut kiloja. Projektini jatkui.


Olen kirjoittanut aikaisemminkin aiheesta onko sen pakko olla helppoa, nyt en kuitenkaan kirjoita siitä, vaan siitä miten pitkä projekti on elämäntapamuutos. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut, kymmenen juhannusta, kesää, joulua, lomaa, syksyä ja synttäriä. Nämä ovat ne suurimmat selitykset joita kuulen usein. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut myös paljon sokerin himoa, uusien tapojen opettelua, epäonnistumista, onnistumista, painon seilaamista ja uskon loppumista. Kymmenen vuoden aikana olen kokenut elämäni suurimmat menetykset, stressin aiheet, huolet, ilot ja onnistumiset. Tämän kymmenen vuoden aikana olen tehnyt tyhjästä itselleni liikunta- ja hyvinvointipalveluita tuottavan yrityksen. Tämän kymmenen vuoden aikana olen opetellut liikkumaan, käymään kuntosalilla, hommannut itselleni sellaisen ja ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Ja aina olen vaan sitkeästi jatkanut, tehnyt uusia tavoitteita.


Tähän kymmeneen vuoteen ei kuulu yhtään nopeaa diettiä, ei kitukuureja, mutta kyllä siihen kuuluu eri ruoka-aineiden testausta, monien erilaisten vaihtoehtojen kokeilua, mutta ei yhtään suoranaista aterian korvaavaa pirtelöä, tai piirakkaa.  Proteiinipatukat kulkevat hätävarana mukana aina. Tähän kymmeneen vuoteen on kuulunut paljon hikeä, itsensä voittamista, haasteisiin tarttumista ja onnistumisen tunteita. Ja ennenkaikkea valtava motivaatio, halu ja tahdonvoima voida hyvin!


Haluan esimerkilläni näyttää, että anna itsellesi aikaa, tee muutoksia oikein ja rauhassa, elä ole itsellesi liian ankara, nauti elämästä ja nauti saavuttamistasi muutoksista. Minä olen vielä matkana alkuvaiheessa ja seuraavat vertailukuvat tulee kymmenen vuoden kuluttua. Ajattelin valmentaa tulevaisuudessakin omien kokemusteni ja koulutukseni mukaisesti, pienillä askelilla ja oikein. Pikadietit ovat harvoin pysyviä ja todella harvoin terveellisiä. Luota itseesi ja anna muutokselle aikaa.
Unohda helppous ja tartu haasteisiin, onneen ei vaan ole oikotietä!! Opi, opettele ja anna mahdollisuus opettaa. Elä selitä, koska petät sillä vaan itseäsi, jokaisella on mahdollisuus, jokainen pystyy ja jokaiselle on oikeus onnistua. Ja joka vuosi tulee kesä ja joulu, opettele nauttimaan niistä :D


Jos haluat onnistua minun kanssa, soita, tekstaa tai tule käymään. Sähköpostiasi voit laittaa.


Ihanaa viikonloppua!!

<3 Sanna

17. huhtikuuta 2018

Kuka minä oikeasti olen??

Hellou, olen nyt löytänyt elämään bookbeatin äänikirjat. Olen yhden kuunnellut ja nyt on menossa loistava Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Kirjassa on paljon tietoa joka on tullut tutuksi jo opiskelujen aikana, mutta paljon myös paljon uusia näkökulmia. Yksi hienoista asioista jota jäin itsekkin todella pohtimaan oli kysymys kuka sinä olet? Niinkuin kirjassakin sanottiin, vastaus on yleensä hyvin pinnallinen. Jos itseni ajattelen sanon usein, olen kohta 35 vuotias, kahden lapsen äiti, koulutettu personal trainer Pylkönmäeltä. Mutta kuka minä oikeasti olen? Olen pohtinut sitä asiaa nyt jonkun päivän ja se ei olekkaan niin helppoa. 


Olen elänyt antoisan, mutta osaltani myös rankan elämän. Olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta paljon suuria menetyksiä, parhaan ystävän kuoleman, vanhempieni avioeron, oman avioeron, ystävien luottamuksen menetyksen.  Olen kokenut myös todella suuria onnentunteita, lasteni syntymät, uuden parisuhteen, työni, joka on parasta juuri minulle, ihanat ystävät jotka pysyy rinnallani. Mutta silti joudun todella pohtimaan kysymystä kuka minä olen? Olen monissa vesissä keitetty, todella kovan, mutta toisaalta herkän luonteen omaava vielä vähän hukassa oleva aikuisen naisen alku. Olen oppinut luottamaan elämän tiettyihin osa-alueisiin ja ihmisiin, opettelen vielä hillitsemään omaa avoimmuuttani, koska ihmiset sumeilematta haluavat käyttää sitä minua vastaan. Opettelen elämään hetkessä ja nauttimaan juuri siitä mitä minulla on. Elän omien tavoitteiden ja haaveideni mukaan, pyrin tekemään aina parhaat ratkaisut juuri siinä elämäntilanteessa. En halua olla riippuvainen muusta kuin omasta itsestäni ja tietenkin niistä omista läheisistäni, kateus ei sovi minun mielestäni ihmisille.

Olen ihminen joka elää niinkuin opettaa, ja opettaa niin kuin elää. Uskon 100% niihin omiin arvoihini ja siihen mikä minusta on oikein. En halua myöskään olla ihminen joka dissaa muiden uskomuksia, pyrin aina kunnioittamaan muita. Mutta en missään nimessä allekirjoita kaikkia esim. Ravintojuttuja, mutta onneksi taas tullaan siihen, että ihmisillä on mahdollisuus valita. Olen vielä alku matkalla siinä projektissa minkälainen ihminen haluaisin olla, onneksi voin muuttaa omia ajatuksiani pikkuhiljaa. Minulla on tietyt tavoitteet ja haaveet ja niitä kohti pyrin menemään.  On hirvittävän vaikeaa sanoa yksiselitteisesti kuka minä olen? Mutta ennenkuin oikeasti on selvillä siitä kuka on ja mikä on se tavoite mitä kohti elämässä on menossa, on vaikea tietää miten elämää tulisi oikein elää. Haluankin olla omille lapsilleni hyvä esimerkki elämän suuria koettelemuksia varten, haluan myös, että asiakkaani saavat minusta mahdollisimman paljon motivaatiota ja stemppiä omissa projekteissaan. Haluan taata rakkaalleni hyvän ja pitkän sekä rakkauden täyteisen elämän. Olen vasta alussa omien pohdintojen kanssa ja palaan niihin varmasti vielä usein ;D Kun lauantaina täyttän vuosia, kerron teille tarinan 10 vuoden mittaisesta muutoksesta, joka on huikea niin fyysisesti kuin henkisesti. Mieti kuka juuri sinä olet ja jos sinulla on muutettavia asioita muuta niitä pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan :D

Ihanaa viikkoa!

<3 Sanna

9. huhtikuuta 2018

Vaikeuksien kautta voittoon..

Huomenta pitkästä aikaa. Luin eilen pitkästä aikaa eri ihmisten kirjoittamia blogeja ja Eeva Teittisen blogikirjoitus koski sitkeyttä. Istuin autossa hallinpihassa, kun luin sitä ja heräsin monessakin asiassa. Minulla ja varmasti monella muullakin on välillä sellainen olo etten minä pysty tai eihän tästä kuitenkaan mitään tule. Minun vahvuuteni on ehdottomasti kova tahdonvoima ja päättäväisyys. Varsinkin jos puhutaan esimerkiksi treenistä tai ruuasta. Mutta jos puhutaan yrittäjänä pärjäämisestä tai markkinoinnissa niin olen ihan onneton. Ajattelen aina, etten onnistu kuitenkaan, koska olen vaan Sanna Pylköltä, enhän minä ole mitään. Miksi sitten ajattelen itsestäni noin, koska työssäni kannustan kokoajan ihmisiä pärjäämään vaikeiden hetkien keskellä ja uskomaan itseensä.


Eilen luettuani Eevin blogin, tajusin, että kaikkien myös heidän julkisten on ollut tehtävä töitä pärjäämisensä eteen ja kovalla halulla jokainen heistä on päässyt sinne missä ovat. Toki julkisuus on aivan mahtava markkinointi kanava, mutta myös todella raadollinen, koska olet kokoajan suurennuslasin alla. Kovalla halulla, kunnianhimolla ja työllä meistä jokaisesta voi tulla melkein mitä vaan. Usko siihen omaan tekemiseen ja kyky nousta vastoinkäymisten jälkeen ylös, yrittää uudestaan ja oppia mahdollisista virheistä. Tehdä kovasti töitä päämäränsä eteen, uskoa itseensä ja omaan työhönsä.

Tämä on minu uusi päämääränä, oppia luottamaan siihen omaan pärjäämiseen, uskoa siihen, että kovalla työllä ja halulla päästään pitkälle. Puhuin asiasta tänään ääneen myös kotona, mieheni kanssa ja monta kertaa palasin samaan lauseeseen, enhän minä voi mennä toisille paikkakunnille tekemään valmennuksia, koska siellähän on jo omat tekijänsä. Kamppailisin heidän kanssa samasta leivästä, mutta aina minulle sanottiiin, että yrittäjän on pakko yrittää jos meinaa pärjätä. Hyvät yhteistyötahot ovat aina hyväksi yrittäjälle, koska yksin pärjääminen on haastavaa. Mietitäänpä vaikka laihduttamista, niin onnistumisprosentti on suurempi kun sinulla on hyvät taustajoukot sekä yhteistyötahot mukana projektissa. Nyt uutta intoa puhkuen lähden toteuttamaan haaveitani ja lähden rohkeasti kohti uusia tuulia. Siihen voi mennä aikaa että työ tuo hedelmää, mutta minulla sitä toivottavasti vielä tässä elämässäni on. Uskokaa ihmiset itseenne, tehkää kovasti töitä haaveiden eteen ja ennenkaikkea muistakaa muistakaa päämäärä mitä kohti olette menossa :D

Ihanaa viikkoa kaikille.

<3 Sanna

13. helmikuuta 2018

Milloin menee överiksi...

Huomenta! Huh huh mikä viime viikko on takana, ja eilinen päivä!! Kun liikunta on työ, intohimo ja elämäntapa voi se helposti mennä myös överiksi. Minä olen vähän sellainen ihminen, kun jotain päätän niin se päätös myös pitää. Jos päätän vaikka lopettaa kaiken herkun syömisen tai treenata 7 x viikossa kovaa ei se ole minulle mikään ongelma, jos vaan päätän niin. Minä olen nyt varmasti noin kolme vuotta käynyt aamulenkillä joka aamu, vähintään sen 5 x viikossa. Se ei ole minulle treeni tai en laske sitä sellaiseksi, vaan pidän lähinnä palauttavana harjoitteena. Viime viikko oli kuitenkin kova viikko treeniä oli joka päivä ja eilen alkoi tuntumaan jo siltä ettei pysty enää. Sen takia tänä aamuna jäinkin kotiin lenkin sijasta ja kaivoin kaapista siellä kauan olleen lihastohtorin kirjan ja aloin lukemaan. Taistelin kovasti omaa päätäni vastaan koska se sanoi että mene, mutta kropan tunteet olivat toista mieltä. Olen tyytyväinen valintaani, koska liikuntaa tulee tänään vielä salin ja hiihdon merkeissä.

Milloin se liikunta menee sitten yli? Mielestäni siinä vaiheessa, kun se on pakko. Siitä häviää hauskuus. Sen suojaan paetaan kaikkea muuta normaalia elämää ja sosiaalisia tilanteita. Tehdään mahdollisimman monta treeniä päivässä ja kelillä kuin kelillä. Minä en viitsi kaikista kamalimpaan myräkkään edes lähteä, paitsi jos se liittyy työhän jotenkin. Tai jos sinua sattuu se treenaaminen ja silti mennään niin silloin minun mielestäni on todellakin jotakin pahasti pielessä. Toki en tarkoita tässä nyt sitä, että aina pitäisi jättää treenaamatta jos ei huvita, koska sitten se voisi olla todella vähäistä :D Liikunta ei saisi myöskään lisätä stressin päälle stressiä, vaansen tarkoitus olisi poistaa sitä. Jos töissä on kamalasti stressiä ei liikunnan suorittamisesta saisi ottaa enää sitä lisää. Vaan liikunnan pitäisi siinä vaiheessa olla sellaista, joka poistaa jo olemassa olevaaa stressiä. Esimerkiksi rauhallisia kävelyretkiä luonnossa, joogaa tai muuta mielihyvää tuovaa liikuntaa.


 Liikunnan tulisi olla terveyttä edistävää, mielialaa kohottavaa, fyysistä ja henkistäkuntoa ylläpitävää ja edistävää. Minä saan itse liikunnasta valtavasti voimaa ja energiaa. On ihana huomata jaksavansa enemmän ja pidempään. Mutta olen nyt tullut pisteeseen että minun on oltava todella tarkka oman tekemiseni kanssa, jotta voin kehittyä, etten mene ylikuntoon, loukkaanu tai uuvu aivan totaalisesti. Onneksi minulla on tervettä maalaisjärkeä ja lievää laiskuutta ja huimat ruokahalut tallella :D Osaan myös ottaa rennosti, huomenna lähdetään perhereissulle Helsinkiin ja se tulee kyllä tarpeeseen. Kun vähän huilii niin jaksaa taas paljon paremmin arkea ja treeniä. Monet ihmiset pelkäävät myös, että paino nousee ja kunto laskee heti jos muutama treeni jää väliin, mutta onneksi se ei kuitenkaan ole niin. Ja aina kun muistettaisiin että syömällä järkevästi ja treenaamalla oikein ei muutaman päivän huili vie meitä vielä ojasta alikkoon :D Maalaisjärjellä ja hyvällä asenteella pärjää täällä nykymaailman kouhotuksissa hyvin!


Liikkukaa ja ennenkaikkea nauttikaa siitä liikunnasta, niin minäkin teen :D!

Ihanaa laskiastiistaita.

<3 Sanna

6. helmikuuta 2018

Löytyykö liekkii??

Huomenta! Tänä aamuna kun olin aamulenkillä pohdin jo eilen esiin tulleita ajatuksia hieman syvemmin. Olen nimittäin pohtinut viimepäivinä paljon sitä minkä takia meillä maailmassa kärsitään nykyään niin paljon ylipainosta, rahavaikeuksista ja liikkumattomuudesta. Tässä vaan muutamia esimerkkejä, mutta näitä minä olen nyt pohtinut. Eilen, kun menin jumpan vetoon, vein mennessäni lisäravinteita myyntiin ja naureskelin naisille, että olen sitten myynyt yhtä blenderinjuomapulloa alle oman ostohintani, eli jokainen joka sen on ostanut on saanut ainakin 1% katteen :D 

Siinä sitten ruvettiin puhelemaan niitä näitä ja tuli puheeksi raha, miten sitä käytetään jos tuloja on vähän. No minun bisnesälylläni ja hinnoittelullani ei sitä todellakaan tule paljoa :D Mutta juuri sen verran että elän. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot! Yrittäminen on ehdottomasti minun juttuni. Saan itse suunnitella päiväni ja tehdä juuri sitä mitä rakastan <3 Jos ajattelisin bisneksen kannalta ei minun kannattaisi yrittää. No miksi sitten yritän? Uskon itseeni, minulle on ehdottomasti sit liekkii tähän hommaan! Uskon, että jonakin päivänä se suuri usko, työ ja kunnianhimo palkitaan. Se, että teen työtä tavallaan itselläni on haastavaa, koska olen persoonana varmasti tunteita herättävä ;D


No jos vielä hetki puhutaan rahasta niin eilen illalla rakas esikoiseni katsoi televisiosta ohjelmaa kaappaus keittiössä. Hetken sitä katsottuaan tuli kauhuissaan luokseni ja sanoi; ”äiti tuolla perheessä syödään vaan kaupasta ostettua laatikkoa, eikä ne tee koskaan ruokaa!!” Aivan meillä minä teen aina aivan kaiken itse, enkä yritä päteä sillä millään tavalla, mutta olen aina ollut rahallisesti tiukoilla. Oppinut siihen, että kun ruoka tehdään itse suunnitellaan se hyvin etukäteen säästetään sillä varmasti paljon euroja. Meidän perheellä menee ruokaan rahaa kuukaudessa maksimissaan 600 € ja meitä on neljä, viikonloppuisin voi olla enemmänkin. Meillä syödään joka päivä lämmin ruoka, minä syön niitä kaksi. Ja olen myös melko varma siitä että meillä syödään monipuolisesti ja puhtaasti. Mutta siihenkin ruuanlaittoon, leipomiseen ja puhtaasti syömiseen minulla on suuri palo. Eli liekkiä löytyy.


Keskustelin viimeviikolla erään terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ylipainosta ja sen tuomista ongelmista. Diabeteksesta ja sen lisääntymisestä. Varsinkin nuorilla odottaville äideillä on kuulema paljon ylipaino-ongelmia ja juurikin tyypin 2 diabetestä. Mistä se johtuu? Tulin siihen tulokseen, että nykyaikana lapset ja nuoret liikkuu todella vähän. Ehkä syödään paljon pikaruokaa ja eineksiä. Lapsilla esimerkki tulee kotoa, ehkä televisio ja pelikoneet vievät aikaa. Nuoret aikuiset ovat mielestäni kanssa todella huonoja liikkumaan. Ainakaan minä en näe heitä juurikaan  jumpissani, asiakkainani tai salillani. Minä nautin suunnattomasti nykyään liikunnasta, itseni haastamisesta ja uuden oppimisesta. Haluan voida hyvin, saavuttaa unelmiani ja olla omalla käytökselläni myös hyvänä esimerkkinä ihmisille. JA etenkin omille tytöilleni. Olen enemmän kuin ylpeä miehestäni, joka hiihtää. Hän ei todellakaan ole ollut mikään liikunnallinen koskaan. Nyt hän on se joka meillä sanoo, että tänä iltana hiihdetään!! Liikuntakin pitää olla liekki, oma halu ja omat tavoitteet. Minulla se koostuu monesta osa-alueesta. Haluan voida hyvin, haluan kehittyä, olla vahvempi ehkä ketterämpi ja kyllä haluan myös näyttää hyvälle!!


Otsikkoon viitaten etsi elämääsi liekki, tee niitä asioita jotka sytyttävät sen ja auttavat sitä roihuamaan. Yritä välttää stressiä, hoitaa taloudelliset asiat mahdollisimman viisaasti, syödä hyvin ja terveellisesti, rakastaa itseäsi ja lähimmäisiä. Liikkua paljon ja saada siitä virtaa elämääsi <3


Ihanaa viikkoa kaikille!

<3 Sanna

30. tammikuuta 2018

Positiivinen ajattelu antaa uskoa ja voimaa!

Oikein hyvää huomenta! Mitäs meille tänään kuuluu? Hyväähän meille kuuluu.  Monesti käy niin, kun ihmisiltä kysyy mitä kuuluu, niin ensimmäisenä sanotaan että hyvää. Sitten heti perään luetellaan kaikki ne asiat, jotka on huonosti. Suomalaisten perussynti taitaa olla tietynlainen negatiivisuus. Ajatellaan asioista aina kaikista pahinta. Siitäkin voi opetella pois, ruvetaankin ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Ei ajatella ensimmäisenä että kaikki menee pieleen kuitenkin, teen niin tai näin. Se aurinko paistaa sinne risukasaankin, olen siitä aivan varma. Yksi asia jonka minä olen kantapään kautta oppinut, on se, että elä esitä! Jos asiat on huonosti, ne silloin on. Jos ne puolestaan on hyvin voi senkin näyttää. Elä häpeile olla sitä mitä olet ja tunnet.


Kun mietin omaa elämääni, treenaamista ja yrittämistä, on se ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Olen sortunut todella usein negatiiviseen ajatteluun, elänyt vuosia huonolla itsetunnolla varustettuna ja ajatellut aina, etten onnistu kuitenkaan. Kun käy tarpeeksi pohjalla ja saa sieltä nenän pinnan yläpuolelle, oppii ymmärtämään sen, että elämää ei olekkaan tarkoitettu helpoksi. Mutta uskomalla parempaan huomiseen voi saada ihmeitä aikaan. Minä ainakin olen oppinut kantapään kautta ihan kaikki tässä elämssä :D Sohvaperunasta on kuitenkin noustu, naiseksi joka nauttii joka solulla liikunnasta, terveellisestä elämästä ja työstään. Työssäni kaikki uudet dietit ja suuntaukset näyttelevät suurta osaa asiakas määrissä, mutta uskomalla siihen omaan tekemiseen ja näyttämällä esimerkkiä omalla itselläni olen yritykseni käyntikortti.


Positiivinen ajattelu ja usko on se asia joka auttaa minua omassa treenissä ja tavoitteiden saavuttamisessa. Jokainen joka minut tuntee tietää, että kaikki pitäisi tapahtua heti eikä hetken päästä. Olen myös oppinut siitä pois, haluan myös nauttia elämästä. Olen treenannut nyt kohta 10 vuotta enemmän ja vähemmän. Ja voitte uskoa, että sen 10 vuoden aikana olen tuntenut epäonnistuvani miljoona kertaa! Mikä minut on sitten saanut jatkamaan? Omistan Löytömäen periksiantamattoman luonteen. Jos jotain päätän, se myös pitää. Olen myös oppinut antamaan itselleni aikaa, opetellut nauramaan itselleni :D Olen tajunnut sen, että kehittyminen tapahtuu pikkuhiljaa, tuloksia tulee, kun jaksaa olla säntillinen ja treenata monipuolisesti ja säännöllisesti. On ihanaa kun voi syödä paljon ja hyvin. Terveelliseen elämäntapaan kuuluu onneksi runsaasti puhdasta ruokaa. Vaikka se treenaaminen ei aina huvittakkaan niin yleensä kunhan vaan saa itsensä liikkeelle on tuloksena aina parempi olo. Ja tekemisen pitäisi olla hauskaa, vaikkakin se juuri sen tekemisen aikaan tuntuu kaikelta muulta :D


Haluankin toivottaa kaikille positiivista viikkoa, hauskoja treenejä tai vaikka ihania kävelyretkiä kauniissa talvisäässä. Olkaa iloisia ja jakakaa hyvää mieltä ympärillenne <3

<3 Sanna

24. tammikuuta 2018

Hitaasti vai nopeasti?

Hellou piiiiiitkästäaikaa!!!!! No nyt on vähän mennyt aikaa siitä kun olen viimeksi kirjoittanut. Mutta nyt tämä homma otetaan taas haltuun :D Joulu tuli ja meni, loma oli ja meni. Loma oli enemmän kuin loistava, kelit helli ja kroppa nautti auringosta. Lomalla myös ruokarytmi heitti häränpyllyä. Aamupala oli ja pysyi, mutta päivällä koska oli kuuma tuli syötyä vähän. Illalla päivällinen ja päivän runsain ateria oli 20-21 välillä. Olen ollut viimeisen kymmenen vuotta hyvin tarkka omista ruoka-ajoistani en välttämättä niinkään siitä mitä syön, kunhan syön. Huomasin onnekseni, että kroppani mukautui tänä vuonna paremmin muutokseen kuin viime vuonna. Minulla syömättömyys alkaa näkymään päänsärkynä ja hermojen huonolla hallinnalla hyvinkin nopeasti :D Mutta tämä vuosi meni kyllä kaikin puolin paremmin ja tuli treenailtuakin vähän. Herkuttelu kuuluu myös lomallleni aina jossakin määrin, muttta alkoholia en nauttinut yhtään. Se ei vaan kuulu minun elämääni.


Otsikko hitaasti vai nopeasti tulee mietteistä onko vuosi paljon vai vähän? Lomalla ollessamme olimme paratiisisaarella ottamassa aurinkoa ja uimassa kummallakin kerralla. Eli vuosi sitten ja nyt. Otin itsestäni kuvan kummallakin kerralla ja kuvien välissä oli juurikin tasan vuosi aikaa. Viime vuoden aikana olen treenannut suhteellisen paljon ja kovaa. Tuloksia on itse hankala huomata, kun ei ole oikein vertailupohjaa. No laitoin sitten kuvat vierekkäin ja oho! Vaikka paino on noussut ja omasta mielestä mitään ei ole tapahtunut, niin olihan sitä lihaa saatu hieman niiden luiden ympärille, ja omasta mielestäni olen paljon terveemmän näköinen nyt kuin aikaisemmin. Olen seurannut pelonsekaisin tuntein taas kaikenmaailman pussikeitodiettejä, joissa kalorit on minimissä ja ruoka tulee pussista. Paino tippuu hurjia määriä pienessä ajassa. En vaan vieläkään voi uskoa, että sellainen on milläänlailla terveellistä. Toki jokainen tekee omat valintansa, ja toimii sen mukaan. Mutta minä olen onnellinen omasta puurtamisestani, siitä että näen vaivaa, saan syödä terveellisesti ja puhtaasti, sekä treenata monipuolisesti. Suurin onni on kuitenkin että olen onnellinen ja positiivisella mielellä jokaisella elämän osa-alueella.

Silmiini osui eilen lause; Negatiiviset ihmiset näkevät esteet, positiiviset ihmiset näkevät mahdollisuudet! Ehkä hienoin lause, jonka olen hetkeen kuullut. Eilen erään asiakkaan kanssa puhuimme omasta arvostuksesta. Kun aletaan opetella uusia juttuja ei niitä voi oppia hetkessä. Tulee varmasti välillä uskonpuutetta ja tunnetta että ei tästä mitään tule!!! Mutta itselleen pitää olla armollinen ja antaa mahdollisuus. Olen itse opetellut tätä nyt systemaattisesti muutaman vuoden ja osaan jo nauraa itselleni. Uskallan haastaa itseni rohkeammin, koska jos epäonnistun harjoittelen enemmän ja lopulta onnistun! Olen oppinut pitämään treeneissä hauskaa ja se jos mikä kantaa pitkälle. Esteet on tehty voitettaviksi!


Ihanaa viikkoa kaikille!

<3 Sanna