23. heinäkuuta 2020

Rutiinien orja!


Rutiinit, rutiinit ja vielä kerran rutiinit. Ne tuovat minulle turvallisuutta, rauhaa ja tiettyä tunnetta oman elämän hallinnasta. Olen nyt ollut menossa lähestulkoon joka viikonloppu ja tämä viikko menee lähes kokonaan pois kotoa. Päivärytmit muuttuu ihan kokonaan ja tuntuu, että kaikki on ihan sekaisin. Lomailu on kivaa ja osaan todellakin heittää vapaalle, mutta olen sellaista tyyppiä, että tietyt asiat olisi kiva pitää kunnossa.

Yksi ja tärkeä asia minulle on uni. Lomalla herkästi tulee valvottua myöhään, mutten tahdo osata nukkua sitten kuitenkaan pitkään. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, minun uneni kärsivät lomalla. En malta nukkua tarpeeksi. Monesti kesät on myös niin kiireisiä, että unet jäävät todella vähäisiksi. Se ei sovi minulle.

Toinen asia, mikä menee rempalleen, on ruoka. Jos ollaan liikenteessä niin monesti tulee ajettua pitkiä pätkiä ilman taukoja jolloin ruokarytmi menee sekaisin. Autolla matkatessa pelastaa eväät, mutta moottoripyörään en niitä yleensä ota mukaan. Tulee syötyä monesti päivässä noutopöydistä ja välipaloiksi mitä sattuu olemaan. En välttämättä syö huonosti, mutta harvoin ja vähän sinne päin. Se tekee olostani todella tunkkaisen. Olen sen verran kauan ylläpitänyt tiettyjä rutiineja, että usean päivän "perseilyt" todellakin tuntuu olossani ja pahalta. Toinen mikä siitä kärsii on ihoni, se jos mikä kokee aina uuden puberteetin, jos ruokatottumukset kovasti vaihtelee.



Treeni on asia josta en hevillä luovu. Se on minun omaa aikaa ja asia, joka pitää pääni ns. kunnossa. Aerobinen liikunta ja lenkit on se mitkä jää välistä, jos reissuja on paljon, mutta sali todella harvoin. Vaikkakin monesti tulee kyllä käveltyä paljon, kun ollaan reissussa. Mutta yleensä luovun lenkeistä ja aerobisista suorituksista jos valita pitää.

Oman kodin siisteys on asia, joka on minulle tärkeää nykypäivänä. Kun lapset eivät ole enää niin pieniä, että he tarvitsevat äitiä kokoajan niin tykkään laitella paikkoja kuntoon. Mutta jos ollaan paljon reissussa tyttöjen kanssa ja miesväki on kotona niin kaaos on valmis. Inhoan tulla sekaiseen kotiin. Kesällä vielä kun ollaan mökillä ja paikat on pieniä niin kaaos on valmis aika helposti vaikka ollaan kaikki kotonakin.



Tilanne on hyvin ristiriitainen sillä rakastan olla reissussa ja minusta on ihana syödä valmiissa pöydissä, mutta silti kaipaan todella paljon arkea ja tuttuja rutiineja. Olen tullut siihen tulokseen, että olen sellainen pikalomailija, ehkä 2-3 päivää on sopiva. Ja sitten taas paluu arkeen. Toisaalta voiko se arki olla niin hyvää ja onnellista, ettei tarvitse pitkiä lomia ja muutoksia? Voihan se olla niinkin, tai sitten olen vaan niin ankea ja yksitoikkoinen ihminen että tyydyn siihen samaan ja koen olevani onnellinen. Toisaalta sillä ei ole väliä, jos itse on tyytyväinen.

XxX Sanna

16. heinäkuuta 2020

Elokuu on jo ihan kohta




Nyt on ihan uskomaton kiire, vaikkei oikeastaan ole yhtään mitään. Aina on perjantai ja kaikki on tekemättä. Ajatukset on väkisinkin viikon edellä niihin töihin mitä on tehty. Ja uusi piirre minussa on jonkinlainen saamattomuus. Johtuuko se siitä, ettei kunnon lomaa ole ollut koko kesänä. Ollaan pyöritetty tätä meidän enemmän tai vähemmän kiireistä arkea 24/7. Olen päättänyt jokaisena maanantaina, että nyt alan ja kuron kaikki työt kiinni. Missähän sekin maanantai on?

No kaikista eniten näin kesällä kärsii nämä minun omat hommat. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kirjoittaminen ja muutenkin sosiaalinen media jää todella vähälle. Sitten olen miettinyt paljon, että mitä kirjoittaisin? Onko minulla sellaisia aiheita, jotka kiinnostaa? Ehkä jopa hivenen sellainen negatiivinen asenne omaan tekemiseen, ja se ei ole minulle enää ollenkaan tyypillistä. Miten sen negatiivisuuden sitten saa muutettua positiivikseksi ja hommat taas toimimaan?


Siinäpä se pähkinä Sannalle purtavaksi. Olen ratkaissut asian niin, että teen nyt niitä juttuja mistä nautin. Haen sieltä sen energian omiin rästihommiini. Uutuutena on jonkin asteinen uudistuminen täällä työrintamalla, vielä en vaan osaa sanoa mitä se uusi voisi olla? Haluaisin kenties hieman laajentaa tätä omaa valmentamistani. Mutta mihin se johtaa ja mitä muutoksia on tulossa, niin sen näyttää aika.

Toinen minkä teen, on oma aika. Sitä tarvitsen ja sen on oltava jossain muualla kuin kotona. Kotona rauhoittuminen on haastavaa, koska työt ovat kokoajan siinä. Puhelin soi jatkuvasti ja aina on jokin homma, joka olisi juuri nyt tehtävä. Siksi olenkin päättänyt lähteä tyttöjen kanssa hieman kiertelemään meidän hienoa Suomen maata. Ilman aikatauluja ja ilman jatkuvaa ajatusta siitä, mitä kaikkea on tekemättä.

Nyt moni varmasti ajattelee miten se voi onnistua? Ettei ne tekemättömät hommat ole mielessä koko aikaa. Mietitäänpä asiaa, vaikka niin, että herkkuhimo, miten sen saa helpottumaan? Ei osta herkkuja, poissa silmistä poissa mielestä. Jos olen poissa niiden hommien keskeltä niin en ajattele niitä. Ja nyt ei ole kysymyksessä mitään elämää suurempia töitä, vaan lähinnä kirjoitus- ja suunniteluhommia.



Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja itsensä sättimiseen. Siksipä leuka pystyyn vaan ja kohti uusia tapahtumia. Loppukesälle on luvassa ihania juhlia, joihin saan vähän leipoakin, olla auttamassa, tekemässä sellaista mikä on kivaa. On huvipuistoja, ihania asiakkaita, treeniä ja toivottavasti paljon aurinkoa.

Minulla on lievä taipumus pessimistisyyteen sekä negatiiviseen ajatteluun, olen päässyt siitä yllättävän hyvin eroon, mutta heti jos annan luvan se kyllä nostaa päänsä. Olen siis vielä matkan varrella kohti iloisempaa minääni. Muista, jos sinulla on samanlaisia tunteita, älä luovuta, vaan jatka sitkeästi eteenpäin. Hyvä voittaa aina ja elämä kantaa.

Iloa sinun päivään.

XxX Sanna

9. heinäkuuta 2020

Pienet tissit

Nyt haluan puhua teille hieman tisseistä. Tai hienommin sanottuna rinnoista, jotka ovat naiselle aika usein ulkonäkökysymys. Minulla on ollut aina pienet rinnat, tai oikeastaan niitä ei ole koskaan edes ollut. Muistan, kun personal trainer-koulussa, teimme punnerruskisaa ja ylös sai nousta kun rinnat otti maahan. Kysyimme silloisen kurssikaverini kanssa, että mitäs sitten jos leuka osuu maahan ennen rintoja? Saimme luvan nousta sitten ylös ja se laskettiin yhdeksi onnistuneeksi punnerrukseksi. No se siitä, se nauratti silloin ja naurattaa vieläkin kovasti.

Muistan yläasteella, kun "lauta"-huudot kaikuivat pitkin käytäviä, ja aina kuittasin ne vaan lauseella; "pärjään näillä tisseillä vallan mainiosti." Mutta kyllä ne oman särön ajatuksiin jättivät. Olisin halunnut kauniit rinnat, sellaiset joiden kanssa voisi pitää ihania paitoja, ja jotka ehkä hieman kompensoisivat tuota vatsan röllykkää, mutta en koskaan ole sellaisia saanut.

Kun täytin 30 vuotta mietin, että otan itselleni silikonit tai sellaiset omasta rasvasta tehtävät implantit. Halusin niin kovasti itselleni rinnat näiden tyhjien pussien tilalle. Mutta sekin jäi, koska leikkautin silmäni, enkä sitten loppuviimeksi uskaltanut ottaa silikoneja. Monesti, kun katson ihmisiä somessa, ajattelen, että voi miten kauniita ja miten ihana kroppa ja kauniit rinnat. Ja mietin, että voi kun minäkin voisin pitää tuollaisia vaatteita.

Eilen illalla, kun olin menossa saunaan, katsoin itseäni peilistä. Minulla oli vaan alusvaatteet ja tajusin, että minulla on juuri täydelliset pienet rinnat minun vartalooni. Olin ostanut uudet rintaliivit, ja ne jotenkin sopi kauniisti minulle. Pohdin asiaa vielä saunassa, ja tulin siihen tulokseen, että minun pienet rintani ovat toimineet vallan loistavasti. Olen pystynyt syöttämään niillä täydellisesti kaksi lasta, kumpaakin melkein vuoden. Ne eivät aiheuta minulle päänsärkyä, sillä, että painaisivat niskojani. Pystyn juoksemaan, niin ettei niihin satu ja hyppäämään.


Ajattelin itseäni ja tulin tulokseen, että huonon itsetuntoni ja kenties pienen kateuden saattelemana, olen halunnut itselleni toisenlaisen vartalon kuin minulla on. Nyt, kun elämä on paremmin kuin hyvin ja olen sinut itseni kanssa, alan myös tykkäämään itsestäni tällaisena kuin olen. Aina se ei ole ollut niin, vaikka muuta olen yrittänytkin todistella. Minua ei myöskään koskaan olla parisuhteissani ikinä parjattu pienistä rinnoista, päin vastoin. Joten se ongelma on ollut vaan minun päässäni.

On ihmeellistä, miten ihmisen mieli ohjaa ajatuksia ihan vinksalleen, jos sille antaa siihen luvan. Nyt minua jo ihan naurattaa, että olen ollut joskus noin hölmö ja miettinyt, etten kelpaa mihinkään jos minulla ei ole tissejä. Nyt en myöskään halua millään tavalla arvostella heitä, jotka ovat itselleen rinnat homanneet, koska jokainen on erilainen ja jokaisella on oikeus tehdä omalle keholleen mitä ikinä haluaa. Minulle tämä iski tajuntaan vasta eilen oikein kunnolla, että hei olen ihan hyvännäköinen näillä rinnoilla mitkä minulla on.

Olen sitä mieltä, että kasvan omassa itsessäni kokoajan aimo harppauksin. Jopa tulevaisuuskin on alkanut pikkuhiljaa selventyä, että mitä oikeasti haluan tehdä. Olen tajunnut, miten paljon maailmalla on minulle annettavaa ja miten paljon minulla maailmalle tarjottavaa.

Ihanaa päivää.

XxX Sanna

5. heinäkuuta 2020

Vahva keho!


Monesti kuulen, että treenataan vain ulkonäön takia, mutta kuka ei haluaisi saada vahvaa ja toimivaa kehoa? Muistan, kun yläasteella meidän liikunnanopettaja puhui hyvästä yleiskunnosta ja lihaksista, jotka ovat kehollemme elintärkeitä. Sanoin silloin, etten tule koskaan tarvitsemaan kumpaakaan. Tuolloin 16-vuotias tyttö ei kyllä tiennyt mistä puhui.

Ensimmäisen kerran hyvää yleiskuntoa tuli ikävä ensimmäisessä synnytyksessä, vaikka ne molemmat minulla helppoja ja nopeita ovat olleetkin. Mutta tuolloin mietin ensimmäisen kerran elämässäni, miten paljon paremmin selviäisin kaikista kehoa koskevista rasitteista, jos se voisi hyvin ja olisi vahva ja hyväkuntoinen. Kaikki muutos minun elämässäni kulminoituu tuohon ensimmäisen lapseni syntymään. Se on oikeastaan muovannut minusta sellaisen mikä nyt olen.

Tänä kesänä monet tuttavani ovat joutuneet erilaisiin kehoa kuormittaviin tapahtumiin. On ollut aivoinfarktia, stressiä, loukkaantumisia ja ihan vaan sydänsuruja. Toisilla on ollut todellakin vahvaa treenitaustaa ja keho on selvinnyt koettelemuksista helpommin ja kuntoutus on alkanut lupaavasti. Toiset taas eivät ole niinkään hyvin pitäneet huolta kehostaan ja ongelmat vaan tuntuvat kasaantuvan.



Monesti kuulen lääkäreiden sanovan, että hyväkuntoinen keho on parempi alusta paranemiselle kuin huonokuntoinen. Ja se on kyllä ihan totta, mutta miksi me sitten kohtelemme kehoamme huonosti? Toki sehän ei takaa sitä, ettet koskaan sairastu tai aina paranet, mutta varmasti se antaa paremmat mahdollisuudet siihen. On huolestuttavaa katsoa miten ihmiset lamaantuvat ja jättävät liikunnan lähes kokonaan. Valtaosa meidänkin kansastamme on ylipainoisia ja sairastavat perussairautta. Miksi? Mitä meille on tapahtunut? Yhteiskunta on muuttunut, ruumiillista työtä ei enää juuri tarvitse tehdä, mutta onko se kaiken syy? Onko ulkonäkökeskeisyys mennyt jo liian pitkälle?

Eikö kaikki ihmiset uskalla lähteä liikkeelle, koska pelätään mitä muut sanoo? Pelätäänkö myös sitä, että epäonnistutaan? Varmasti on myös näin, mutta eihän sellaista tarvitsisi ajatella. Ja aina olisi muistettava se, että jokaiselle löytyy varmasti se oma laji ja tyyli oman kehon huolenpitoon. Minusta ihan jokaisen ihmisen pitäisi ajatella, sitä meidän elämän tärkeinpänä paikkana. Kehosi on se joka on elämässäsi mukana sen jokaisena päivänä ja siitä pitäisi rakentaa niin vahva, että se kestää kaikki tuulet ja tunteet.


Jos ajattelen itseäni, niin haluan kehittää itselleni niin vahvan ja toimivan kehon, että se jaksaa kannatella minua vielä 100-vuotiaana, koska olen ajatellut ilahduttavani kaikkia täällä ainakin siihen asti, että täytän 100 vuotta :D Haluan ensinnäkin vetää maasta 100 kiloa ja mielellään enemmänkin ja kyykätä mahdollisimman isoilla kuormilla, eikä siinä sivussa tulevat kauniin pyöreät pakarat ole yhtään hullummat.

Mutta se ei ole se pääasia, vaan ajatus siitä, että jaloissani olisi niin paljon lihasta, että pääsen omin avuin sängystä ylös vielä monta kymmentä vuotta. Haluan myös saada niin hyvän aerobisen kunnon, että jaksan liikkua vaikka vanhenen. Ja ennenkaikkea, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, haluan toimivan kehon vaikka minulle sattuisi mitä. Olisin ainakin vahvemmalla kaiken paranemisen kannalta.
Muista pitää omasta kehostasi huolta, koska sinulla on niitä vain yksi. Se yksi pitää olla niin arvokas, että se kestää kanssasi elämäsi jokaisen haasteen. Jos mietit kannattaako itseen panostaa, vai antaa sekin aika vaikka lapsille, niin mieti asia vähän toisella tavalla. Mieti miten paljon perheesi pärjää siinä, että äiti jaksaa, voi hyvin ja on onnellinen.

Ihanaa viikonloppua just sulle!

XxX Sanna

1. heinäkuuta 2020

Ihana kesäinen smoothie


Monet kärsivät todellakin viime viikkojen helteestä. Minä puolestani nautin, olen ehdottomasti kesän ja lämmön lapsi. On ihanaa seurata kuinka eri sääolosuhteet luovat eri ihmisille erilaisia tunteita. Sosiaalinen media on täynnä joko onnellisia ihmisiä tai onnettomia. Aika harva on kuitenkaan tyytyväinen, aina on jokin asia pielessä kelissä kuin kelissä.

Mietitään hellettä ja tukahduttavaa kuumuutt; mikä on ehdottoman tärkeää muistaa? No tietenkin tarvittavan nesteen nauttiminen ja syöminen. Monelle tulee huono olo, kun unohdetaan syödä ja juoda tarpeeksi. Kun aurinko paistaa ja ihminen hikoilee, niin nestettä tulisi juoda vähintään litra enemmän kuin normaalisti ja joskus vieläkin enemmän. Ei saa kuitenkaan unohtaa syömistäkään, sillä pelkällä veden juomisella ei saavuteta myöskään kuin huono olo. Monet sanovat ettei saa syötyä, kun on niin kuuma. Hyvä vinkki siihen on erillaiset smoothiet. Niillä saa korvattua ihan kokonaisia aterioita ja lorauttamalla nesteeksi vettä saa myös nesteet kuntoon samalla. Toinen hyvä vinkki on erillaiset vettä sisältävät hedelmät ja kasvikset. Kurkkua ja vesimelonia lautaselle ja niitä napostellen pysyy myös nestetasapaino hyvänä.


Kesäinen mango-mansikkasmoothie
1 annos

Jäisiä mangopaloja n. 50-100g
mansikoita 50-100g
passion skyr drink rahkaa 1/2 pulloa
1/2 banaani
1/2dl kaurahiutaleita
n. 10 kpl pähkinää
kylmää vettä oman tunnon mukaan
jääpaloja haluttaessa

Kaikki aineet blenderiin ja sekaisin. Nauti kylmänä. 
Tämä smoothie korvaa yhden aterian eli voit kuumilla keleillä tehdä tälläisen vaikka lounaaksi.


Suomen kesä on niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Me lasten kanssa nautimme auringosta ihan jokaisella solulla uiden, suppaillen ja smoothieta ja jäätelöitä syöden. Kun kelit hellii kannattaa kaikki liikenevä aika pyrkiä nauttimaan niistä, koska kohta on pimeää ja kylmää taas. 

ps. Tämän hetkinen sade ei kyllä ole minun juttuni yhtään!! Mutta luonto tarvitsee sitä ja olemme siitä kiitollisia.

Ihanaa loppuviikkoa just sulle.

XxX Sanna