6. marraskuuta 2020

Ruokahävikin minimointi

Jos joku on enemmän kuin ärsyttää niin ruuan pois heittäminen. Ruoka on minun mielestäni nykyään todella kallista ja jo senkin takia minua kaikista eniten ärsyttää tehdä ruokaa ja heittää siitä sitten osa roskiin tai muuten vaan pois. Toki voin katsoa itseäni peiliin, kun olen opettanut meidän perheen siihen, että samaa ruokaa syödään kerran maksimissaan kaksi kertaa. 

Olen miettinyt pitkään, miten saisin minimoitua ruokahävikin. Olen tehnyt jo kauan ruokalistat, missä olen yrittänyt miettiä miten ruokia voisi jatkojalostaa ja näin ollen hävikkiä jäisi vähemmän. Olen myös todella huono tekemään ruokaa vähän tai justiin sopivasti, mutta toisaalta olen opetellut tätäkin taitoa viimeisen puolen vuoden aikana. 


Meillä on pakaste aivan kantta myöten täynnä  hirvenlihaa sekä marjoja. Tokihan myös meidän kesällä kasvattamat lohet on pakastettu ja sekin antaa mahdollisuuksia saada vaihtelua päivittäisiin ruokiin. Minulla on myös ollut sellainen huono tapa, etten ole hyötykäyttänyt pakastimeni sisältöä aina tarpeeksi hyvin ja menettänyt juurikin sen takia paljon hyviä raaka-aineita ja rahaa. Mutta nyt olen päättänyt senkin asian korjata ja syödä ensin pakastimen tyhjäksi ja sitten vasta kaupasta uutta.

Mutta ihan paras juttu minkä olen tänä vuonna oivaltanut, on ruuan jakaminen. Olen vienyt siis kaikki meiltä syömättä jääneet ruuat, siis täysin hyvät ruuat, omalle mummolleni. On ihana saada aikaan hyvää mieltä siitä, kun saa jakaa hyvää mieltä muillekin. Mietitäänpäs asiaa näin, että minun ihana 96-vuotias mummoni saa  itselleen valmista ruokaa ja minun ei tarvitse heittää meiltä ruokaa pois. Kaikki hyötyvät ja moni saa siitä hyvän mielen. 

Lihakeittoa mummolle

Toinen asia, mitä meillä on nyt opeteltu lasten kanssa, on "ota ruokaa vaan sen verran mitä jaksat syödä!" Liian monta kertaa on käynyt niin, että otetaan ja sitten ei jaksetakaan syödä ja heitetään pois. Meillä varsinkin isäntä on enemmän kuin tarkka siitä, että kaikki lautasella olevat ruuat pitää syödä ollaan sitten kotona tai kylässä. Ja se on opittu hienosti, on mukavampi laittaa ruokaa, kun se syödään ja sitä osaa kaikki arvostaa.

Meillä on myös lapset opetelleet laittamaan ruokaa ja näin ollen kunnioitus sitä kohtaan kasvaa. Torstaisin meillä Vilma tekee aina ruuan ja Emmille on jäänyt suurin vastuu leipomisesta. Minusta on tärkeää opettaa lapset laittamaan ruokaa ja myös oppimaan sen tärkeys meidän elämässä. Itse tehty on aina itse tehtyä. Ja ruuasta jos mistä ei kannata tinkiä, koska sehän tekee vain sinulle hyvää mitä parempaa se on. 



Olisi hauska kuulla, minkälaisia keinoja teillä muilla on ruokahävikin estämiseksi?


XxX Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti