Hyvinvointi ja terveys sama asia?

Oletko koskaan miettinyt onko hyvinvointi ja terveys sama asia? Minusta ei ja on! Usein olen ajatellut, että minun hyvinvointini on loistava. Kun kelaan aikaa taaksepäin tajuan, että olen valehdellut itselleni ihan kirkkain silmin. En ole aina voinut hyvin enkä todellakaan ole elänyt terveellisesti. Silloin, kun lapset olivat pieniä olin huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin varmaan henkisestikin. Olin ylipainoinen, nukuin huonosti enkä liikkunut juurikaan. Olin omasta mielestäni elämäni kunnossa ja kuvittelin, että kaikki oli hyvin.  

Ei minun elämässäni mitään vikaa ollutkaan. Minulla oli ihanat lapset, oma koti ja olin naimisissa. Fyysisesti olin vaan rapakunnossa ja kokoajan väsynyt. Olin oikeasti todella onnekas, kun tajusin oma tilani ja ymmärsin alkaa muuttamaan asioita. Liikkuminen oli ihan eniten sieltä ja syvältä, inhosin kaikkea liikuntaa eniten maailmassa. Siis se on totta, käytin silloisen koiranikin lenkillä autolla juoksuttaen. Ja se jopa nykyään naurattaa. Onneksi tajusin, että pienillä askelilla voin saavuttaa suuria tavoitteita.

Elämäntapojen muuttaminen auttaa aina, tapahtui asiat sitten helposti tai hitaasti. Kaikella sillä mitä syöt, miten liikut ja miten nukut on. Vaikka sitä kuinka yrittää selittää itselleen, niin tosiasioita ei pääse karkuun. On jotenkin rauhoittavaa ymmärtää, että kaikki ne tunteet ja pelot ovat normaaleja. Kukaan ei synny tai ainakaan yleensä mestariksi ilman työtä. Ja mikäs sen parempi motivaatio kuin oma hyvä olo.

Onko koskaan liian myöhäistä aloittaa? Ei ole eikä koskaan liian myöhäistä alkaa oikeasti tutustua itseensä. Minäkään en 15 vuotta sitten tiennyt, että rakastan liikuntaa ja muiden ihmisten auttamista. Olen jotenkin herännyt horroksesta viimeisen vuoden aikana, lieneekö syynä siihen aika? Niin luit ihan oikein, ensimmäisen kerran minulla on aikaa siis oikeasti aikaa keskittyä omaan työhöni. Ja tiedättekö miten paljon se lisää minun hyvinvointiani? Paljon todella paljon, koska saan tehdä joka päivä sitä mistä nautin. 

Olen myös terve, voin kaikilla tavoin hyvin. Kiitän itseäni joka päivä, että aloitin. Aloitin vaikka olin ihan varma etten onnistu ja kaikki tuntui ihan älyttömän pahalta. Oma epämukavuusalue oli minun pelastukseni. Terveys lisää hyvinvointia ja päin vastoin. Olen myös opetellut kalenteroimaan, joten ehkä tekstejä tulee taas tasaisemmin.

Nauttikaa omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Tai aloittakaa ainakin niistä kahdesta huolehtiminen heti!

Ihanaa päivää just sulle 💛

XxX Sanna

Kannattaa seurata mua myös somessa 😉 

Facebook

Instagram

Kotisivut

 

Mikä on oman hyvinvoinnin hinta?

 Voihan perjantai ja viikko meni taas hujauksessa. Minulla on ollut ihan huikean mahtava työviikko. Olen saanut soitella ympäri Suomea ihanille naisille, jotka haluavat pitää itsestään huolta. Kyseessä on siis raskausdiabeteksen läpi käyneiden naisten valmennus. Ja hei jos tämä on sinun juttusi, lue ihmeessä loppuun ja laita viestiä, vielä kerkeää mukaan pilotti ryhmään.

Oma hyvinvointi ja sen hinta? Sitä miettiessä minulla ainakin herää monia kysymyksiä. Mitataanko se rahassa? Kyllä ainakin siinä vaiheessa, kun ollaan ostamassa palvelua, joka keskittyy juuri sinun terveyteen ja hyvinvointiin. Kannattaako sitä mitata rahassa? Minusta ei, ainakaan pelkästään sillä summalla mitä ajattelemasi palvelu maksaa. Miksi sanon näin, ai sen takia, että mahdollisimman moni ostaisi palvelun? Ei vaan siksi, että asiaa tulisi miettiä pidemmälle, eikä vaan kuukauden tai vuoden päähän. 

Oletko miettinyt, miten kalliiksi oman hyvinvoinnin laiminlyönti tulee? Minä väitän, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jokaisen pennin arvoista ja maksaa itsensä aina korkojen kera takaisin. Jos laiminlyöt omaa hyvinvointiasi laiminlyöt myös jokaisen lähipiiriisi kuuluvan hyvinvointia. Olen kuullut usein, että terveellinen ruoka on kamalan kallista. Mutta oikein suunniteltuna ja toteutettuna ruokalasku saattaakin yllättää pienuudellaan.

Minä jos kuka tiedän pienellä rahalla elämisen ja sen tuskan. Olen viimeiset 15 vuotta panostanut omaan hyvinvointiini rahavaikeuksista huolimatta enkä ole kertaakaan katunut. Kaikki on mennyt minuun itseeni ja olen ollut parempi äiti, vaimo, ystävä ja valmentaja juuri sen takia, että itse voin hyvin. Minulla on vain yksi elämä ja terveys ja siitä aion pitää huolta.

Raha on paperia jolle me ihmiset olemme keksineet arvon, terveys on jotain mitä ei voi rahalla ostaa takaisin jos menettää. Sen takia olen teen tätä työtä, että voin auttaa ihmisiä voimaan paremmin, ja juuri sen takia ollaan lanseeraamassa uutta valmennusta, joka keskittyy nimen omaan 2 tyypin diabeteksen taklaamiseen tulevaisuudessa. Valmennuksen tarkoitus ei ole laihduttaa, vaan opetella elämään terveellistä ja aktiivista arkea, jonka avulla opitaan tekemään valintoja jotka kantavat hedelmää vuosien päähän.

Sijoittamalla itseesi sijoitat koko lähipiiriisi. Se on arvokkainta mitä voit tehdä. Jos olet sairastanut raskausajan diabeteksen ja haluat varmistaa ettei sinulle puhkea tulevaisuudessa 2 tyypin diabetes niin laita viestiä, kerron sinulle minkälaisen valmennuksen olen suunnitellut. Elä aikaile pilotti ryhmä starttaa kohta ja nyt sinulla on mahdollisuus päästä mukaan huomattavasti huokeammalla hinnalla. 

Ihanaa tulevaa viikonloppua :D

XxX Sanna     

Kuvat; Saija Heinämäki

Muutos on aina työn takana!

 Nyt kerron teille tarinan minun rakkaasta aviomiehestäni ja tietenkin hänen luvallaan. Olen tuntenut mieheni koko ikäni, koska olemme samalta kylältä. Niin kauan kuin muistan aikaa taaksepäin on hän ollut ylipainoinen ja todella kova työmies. 2 tyypin diabetestä hän on sairastanut 22 vuotta. Jo ennen meidän yhteistä taivaltamme olin tietoinen hänen elämäntavoistaan ja niissä ei kyllä ole ollut mitään kehuttavaa.

Vähiä unia, suuria työtunteja, rasvaista ja epäterveellistä ruokaa sekä ei minkään laista liikuntaa ovat diabeetikolle kaikkea muuta kuin hyväksi. Elopainoa hänellä oli vuonna 2015 125 kiloa. Diabetestä hoidettiin sekä pistos- (insuliini) että tablettihoidolla. Väsymys oli kokoajan läsnä ja sokerit korkealla. Hän pisti insuliinia todella paljon ja se aiheutti lisäkiloja, koska insuliini nostaa ruokahalua, laskettuaan verensokerin ensin nopeasti alas. 

No vuonna 2016 aloitimme hyvin maltillisen elämäntapamuutos remontin. Koska kysymyksessä on mies, niin kaikki pitää tehdä vähän huomaamatta ja puolihuolimattomasti. Aloitimme projektin aamupalasta ja eväistä. Kun ne saatiin jollakin tavalla kuntoon niin menimme seuraavalle tasolle, joka oli liikunta. Ja kun puhumme liikunnasta mieheni kohdalla sitä ei siis ollut ollenkaan aikaisemmassa elämässä. Sekin aloitettiin hyvin pienellä ja muistaakseni potkukelkkailu oli se meidän ihan ensimmäinen liikunta suoritus ja sitten siirryttiin hiihtoon.

Hyvin pian hän huomasi vireystilansa nousseen ja painon tippuneen. Se lisäsi motivaatiota jatkaa muutosten tiellä. Samalla saimme alkaa laskemaan insuliini määriä, joka auttoi vielä enemmän painon putoamiseen ja yleisen vireystilan parantumisella. Oli ihana nähdä kuinka mies heräsi eloon ja alkoi nauttia elämästään. 

Hän oli itsekin aivan liekeissä uudesta minästään. Jatkoimme matkaamme lisäämällä pieniä juttuja arkeemme. Terveellinen ruoka ja sopiva määrä liikuntaa toi mukanaan hyvin nukkuvan ja huomattavasti paremmalla tuulella olevan perheen toisen aikuisen. Usein ihmiset ajattelemme, että kaiken pitää tapahtua äkkiä ja mahdollisimman suurilla muutoksilla. Silloin kun ihmisellä on jokin perussairaus on aina muistettava maltti. Maltti on valttia toki ihan jokaisessa elämäntapamuutoksessa. 

Nyt, kun olemme olleet yhdessä kohta 8 vuotta olen todella ylpeä miehestäni. Hän on kulkenut pitkän, mutta antoisan polun kohti parempaa terveyttä ja saavuttanut ihan mahtavia juttuja. Onneksi tämä polku ei pääty ja voimme tehdä edelleen hyviä valintoja terveytemme eteen. Diabetes on hyvässä hoitotasapainossa ja mieheni voi paremmin kuin koskaan.  Olen hänestä niin ylpeä!!

Tekstin tarkoitus on näyttää teille lukijoille, että kaikki voivat onnistua. Mieheni on hyvä esimerkki siitä, miten pienillä asioilla saadaan suuria muutoksia aikaan. Puhukoon myös kuvat puolestaan. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille :D

XxX Sanna

Täydet 40 vuotta!

Heippa pitkästä aikaa. Olipahan rankkaa täyttää 40 vuotta. Viikko meni järjestellessä juhlia ja melkein viikko niistä toipuessa. Syntymäpäivä on aina minusta jonkinlainen saavutus ja uuden alku. Ollaan taas tehty vuosi asioita ja päästy johonkin pisteeseen. Ollaan vanhettu ja kenties viisastuttu. Täysien kymppien täyttäminen on vielä asia ihan erikseen. Muista kuin eilisen päivän, kun täytin 30 vuotta. Silloin oli isot juhlat ja elämä oli edessä ja täynnä suuria suunnitelmia.

Mutta nyt, kun täytin 40 tajusin vasta, että elämä on edessä ja ne suuret unelmat on aika lunastaa. Kymmenen vuotta sitten olin vielä oikeasti todella nuori ja tietämätön. Altis kaikelle mahdolliselle ja hyvin tietämätön monessa asiassa. Lapset oli pieniä ja unelmat suuria. Luuloja itsestään oli ehkä vähän liikaakin ja siksi monet asiat jäi puolitiehen.

Nyt lapset ovat teinejä, mutta unelmat suurempia kuin 10 vuotta sitten. Ja mikä kaikista parasta myös täysin saavutettavissa. Ensimmäisen kerran elämässäni koen voivani elää 80% itselleni ja oman urani kehitykselle. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät paremmin jo ilman äitiä, vaikka teini-ikä monia haasteita eteen tuokin. Ikä on tuonut myös varmuutta omaan tekemiseen ja mikä parasta auttanut löytämään sen oman polun ja kohderyhmän todella selvästi.

Koska olen itse kulkenut pitkän ja vaivalloisen tien huonokuntoisesta ylipainoisesta nuoresta naisesta, aktiiviseksi ja hyvinvoivaksi naiseksi haluan auttaa kaikkia heitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä 25 - 30 vuotiaana.  Tajusin vielä, että voin liittää tähän työn diabeetikkojen parissa niin konsepti minun uudelle työlleni on valmis. Mikä se sitten on? Raskaus aikana diabeteksen sairastaneet jo synnyttäneet naiset. Kaikki ne naiset, jotka unohtavat ehkä riskit sairastua 2 tyypin diabetekseen aikojen saatossa, jos omasta hyvinvoinnista ei pidetä huolta. 

Haluan olla heidän tukenaan, opettaa terveellisiä vaihtoehtoja ja tapoja hallita omaa elämäänsä niin, ettei koskaan sairastuisi 2 tyypin diabetekseen. On tehty tutkimuksia, että 50% raskausaikana diabeeteksen sairastaneista saa 10-15 vuoden kuluessa 2 tyypin diabeteksen jos ei pidä itsestään huolta. Jopa 3- 4 kilon painonpudotus voi merkittävästi  pienentää sairauden syntyä. Jos minä pystyn millään lailla auttamaan ja saamaan edes yhden tapauksen taklattua takavasemmalle sen haluan todellakin tehdä,

Aika hienoa on olla 40 vuotias ja ensimmäisen kerran elämässä tietää mitä äitiyden lisäksi haluaa isona tehdä :D

Ihanaa loppu viikkoa just sulle!

XxX Sanna

Kiittämättömyys vai välinpitämättömyys?

 Kyllä mä taas niin mieleni olen pahoittanut! Minulla on muutama sellainen juttu jota en tässä nykymaailman menossa oikein ymmärrä. Ensimäinen on välinpitämättömyys, joka näkyy niin monessa asiassa meidän elämässämme. Mutta puhutaan siitä minulle kaikista tärkeimmästä eli terveydestä. Miksi ihmeessä ihmiset pitävät sitä itsestään selvyytenä? Ja vielä silloinkin jos sinulla todetaan, vaikka nyt esidiabetes. Sairauden esivaihe, jonka voisi itse omalla toiminnallaan hyvin usein estää kehittymästä diabetekseksi. Sairaudeksi, joka on kaikella tavalla meille vaarallinen, vaikkei se sinulle fyysistä kipua usein tuotakaan. Liian usein ajatellaan, että kyllä lääkäri siihen sitten lääkkeet määrää, jos se puhkeaa. Siis niin älytöntä. Tai toinen hyvä esimerkki jonka olen oman isäni kanssa nähnyt sekä hänen ystäviensä kohdalla. Ensimmäinen sydäninfarkti ja aletaan muuttamaan omia elintapojaan.

Minä arvostan omaa elämääni, vaikkei se aina niin helppoa olekaan kuitenkin sen verran, että teen kaiken mahdollisen oman terveyteni ja hyvinvointini eteen. Ja vielä siinä sivussa pidän huolta mieheni diabeteksesta sekä yritän opettaa lapsiani elämään terveellisesti. Kaikkien olisi hyvä muistaa, jos jotain sattuu tai sairastut, vaikka siihen diabetekseen niin silloin sinussa on jo jotain muutosta tapahtunut. Korkeat sokeri arvot tekevät tuhoja aina verisuonistossa ja hermostossa. Tai sydäninfarkti tekee muutoksia sinun sydämeesi. Tai korkea kolesteroli kerää rasvaa sinun verisuonistoosi ja altistaa sydän sairauksille. Kuulostaa paatoksella, mutta on totta. 

Olen tämän kolmen viikon loman aikana herännyt tähän tilanteeseen oikein kunnolla. Ja tajunnut, että minulla on kaikki mahdollisuudet ja ammattitaito auttaa ihmisiä ottamaan niitä askelia kohti terveellisempää elämää. Se myös aion tehdä, koska saan siitä itselleni todella paljon energiaa, kun saan tehdä töitä ihmisten kanssa ja näen miten he onnistuvat muutoksissaan sekä murtavat niitä ennakkoluuloja joita heillä on esteenä elämäntapamuutoksessa.

No toinen asia, joka otti viimeisen viikon aikana todella paljon hermoon on nämä minun rakkaat lapset. Toin heidät Leville, maksoin itseni enemmän kuin kipeäksi tästä reissusta. Ostin liput rinteisiin, hommasin mukaan kaverin ja ajattelin olevani hyvä äiti. Puolessa välissä viikkoa havahduin siihen kokoaikaiseen valittamiseen, mikään ei ollut hyvin. Kaikki oli typerää ja huonosti. Missä arvostus?? Sitä ei ole, koska on opittu saamaan kaikki ja vielä vähän päälle ja suhteellisen helposti. Kokoajan ollaan vailla jotakin ja toisaalta mihinkään ei olla tyytyväisiä. Tein periaate päätöksen nyt loppui. Niin se metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Ilmaiset lounaat on nyt syöty ja on aika ruveta tekemään asioiden eteen jotain ja muuttamaan omaa asennettaan elämään. Teineille tulee muuten liian rankka elämä. 

Nyt syön viimeisen aamupalan levillä ja alan pakkamaan kamppeita laukkuun. Ihanaa viikonloppua jokaiselle, ette usko miten ihana on päästä kotiin.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki 

Epämukavuusalue ahdistaa!

 Kaikki, mikä ei ole itselleen mukavaa on yleensä ahdistavaa. Tai minulle se usein on niin. Olen usein sellaiseen ajatteluun taipuvainen, että kaikilla muilla onnistuu kaikki aina ja minulla ei. Sehän on ihan pelkkää uhriutumista. Jos aina mennään, jonkun asian taakse oli se, vaikka kotityöt, lapset tai siivous. Jos en voi tehdä jotain ja selittelen sen kiireellä tai muulla vastaavalla se on uhriutumista.  os mietin, että kaikkien muiden koirat osaa kaiken paremmin, olenko oikeasti tehnyt töitä sen eteen, että minunkin koirani osaisi?

En ehkä ole. Olen helposti vain siellä omalla mukavuusalueellani. Jos pysytään vielä koirassa olen siellä missä minun on helpoin olla. Eli kotona ja metsässä. Missä minun pitäisi olla? No siellä hihna lenkillä kaikkien mahdollisten koirien seassa. Miksen ole? Koska se ahdistaa minua ja en tunne itseäni siellä varmaksi. Voinko siis koskaan kehittyä kyseisellä alueella pysymällä aina kotona kaukana niistä ongelma tilanteista? En voi. Tämä sama asia pätee minulla muihinkin juttuihin aika usein ja tiedättekö mikä on kaikista huvittavinta? Minä tiedostan sen, mutten saa sille asialle tehtyä mitään. Ja usein vielä odotan, että asiat ratkeavat itsestään.

Aivan niin naurettavaa, kun voi vaan olla. Silti väitän, että se on meille monelle arkipäivää. Tiedetään mitä halutaan, mutta ei vaan pystytä sitä toteuttamaan. Siihen voi liittyä pelkoa, epämukavaa tunnetta tai niinkuin minulla joskus ihan pelkkää uhriutumista. Samaa voidaan miettiä hyvinvoinnista. Liian usein ihmiset ajattelevat kaikkea muuta ennen itseään. Perhe voi hyvin, heillä on kaikkea, ystäville on aina aikaa ja vielä ne naapuritkin pidetään tyytyväisinä ennen itseään. Oletko, koskaan miettinyt mikä on kaikista kamalinta heille kaikille? Jos sinulle käy jotain, jos sinä sairastut tai romahdat. Kuka silloin hoitaa asiat sinun puolestasi? Sinun oman hyvinvoinnin tulisi olla kaikkien muiden edellä. Vasta, kun sinä olet paras painos itsestäsi, hyvinvoivana ja energisenä voivat muutkin nauttia sinusta.

Oletko tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, kun käytät itseesi aikaa tai rahaa? Lopeta heti! Koska se jos mikä on uhriutumista. Kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että on laittanut perheensä itsensä edelle? Minäkin olen todella usein ja joskus on tilanteita, että niin on pakko tehdä, mutta elä tee sitä itsesi kustannuksella. Meillä jokaisella täytyy olla etusijalla omassa elämässään aina sinä itse. Vain sillä tavalla sinä voit antaa rakkauttasi myös ympärillesi. Monille epämukavuusalueelle meno tarkoittaakin omasta itsestään huolehtimista. Eikö kuulosta ihan hullulle? Mutta valitettavan usein se on totta. Minä kannustan sinua tekemään itsellesi lupauksen, että tästä päivästä lähtien olet itse oman elämäsi keskipiste. Olet kaiken rakkautesi arvoinen, pidät itsestäsi kaikista parhainta huolta, nautit omasta hyvinvoinnistasi ja teet sen vielä iloisella mielellä. Mene omalle epämukavuusalueelle, vaikka se tuntuu alussa kuinka pahalle. Se helpottaa ajan myötä kyllä ja ymmärrät miten tärkeä juuri sinä olet ❤️

Nyt tämän paatoksen myötä oikein ihanaa keväistä viikkoa kaikille.

XxX Sanna  

Rentouttiko Loma?

 Loma lähenee loppuaan, mutta on kyllä jo kiva palata kotiin. Kaiken kaikkiaan loma oli todella onnistunut, aurinkoa riitti ja paikka missä olimme on ihan huikea. Nukuttiin paljon, syötiin hyvin, mitä nyt minun makuuni hieman harvoin ja ennenkaikkea nautimme vaan olla. Olen usein sanonut, että mieheni on parasta matkaseuraa ja se piti jälleen kerran paikkansa. Meillä on hauskaa yhdessä, eikä riitoja tule koskaan. Tähän hän sanoisi niinkuin aina, että kaikki menee hyvin, kun vaan tehdään niinkuin minä sanon. No jokainen saa tulkita sen miten haluaa.

Olen aina luullut, että lomalla palautuu ja keho saa tarvitsemaansa lepoa. Mutta eihän se aivan niin ole mennytkään. Nimittäin minulla oli nyt ensimmäisen kerran OURA älysormus mukana matkallani ja kauhistuin millaista dataa se minulle antoi. Unet olivat kokoajan hyvät niin määrällisesti kuin laadullisesti, mutta palautuminen ja leposyke huusivat punaisella koko reissun ajan. Ensimmäisellä viikolla en kiinnittänyt siihen edes huomiota, sillä laitoin sen aikaeron piikkiin, mutta toisella viikolla tajusin ettei se pitänyt paikkaansa. 

Hetken mietin, että mikähän nyt, koska olo on ollut koko ajan hyvä ja virkeä. Sitten tajusin, että rutiinit ovat muuttuneet ja ateria rytmi on päälaella. Me syömme lomalla aina poikkeuksetta illalla, siis ihan kunnon aterian. Tai oikeastaan päivän suurimman aterian ja se on klo. 19.30-21.00 välisenä aikana. Ja siihen perustan sen miksi palautumiseni ja sykkeeni huitelevat ihan missä sattuu.

Kehoni tai ruuansulatus on töissä koko yön eikä se saa tarvitsemaansa lepoa ollenkaan. Mutta en muuttanut meidän tapojamme vielä tälle lomalle, vaan vuoden päästä yritämme toimia toisin. Täällä on myös niin kuuma päivisin ettei nälkää juurikaan tule. Toki minulla on kaurapuurot mukana ja olenkin syönyt niitä päivällä, jos on ollut kamala nälkä. Nykyajan teknologia mahdollistaa onneksi mahdollisuuden saada tietoa mitä omassa kehossa tapahtuu. Ja sen ansiosta opimme toimimaan tavalla, mikä tukee kehomme hyvinvointia.

Sama ollaan huomattu mieheni verensokereissa, ne ovat reissussa aina hyvin korkealla. Se on ollut havaittavissa jokaisella reissulla. Siihen vaikuttaa varmasti moni asia, mutta yhtenä suurena syynä on varmasti rutiinien puute. Ja toki ruoka on täällä rasvaisempaa ja juomana usein olutta. Verensokerit onneksi saadaan aisoihin aika nopeasti, kun pikkusen nähdään asian kanssa vaivaa. Tästä tulikin mieleen, että kaikkien 2 tyyppisten diabeetikkojen, riskiryhmässä olevien tai esidiabeetestä sairastavien  kannattaa ottaa Kunnolla Kuntoon some kanavat seurantaa, sillä kohta teille on tarjolla jotain timanttista.

Nyt Karibia kiittää ja kuittaa. Jatketaan kun olemme kotona, toivottavasti tiistai-iltana :D

XxX Sanna

Autoiltiin miten meille kävi?

Kun puhutaan kartan luku taidosta ja Sannasta on kaikki katastrofin ainekset ilmassa. En oikeasti ymmärrä kartasta mitään ja googlemapsin kanssa tulen toimeen välttävästi. No mehän päätettiin vuokrata 2 päiväksi auto, koska muuten saaresta jää suuri osa näkemättä. Yritin esittää hienovaraisesti, että en todellakaan hanskaa kartan lukua ja mapsi ei ilman nettiä toimi. Meidän onneksemme autovuokraamon nainen neuvoi karttasovelluksen, joka toimi ilman nettiä.

Alku oli ihan kamalaa, kaikki meni perseelleen. Neuvoin meidät ihan väärään paikkaan, koska en ymmärtänyt miten se helkkarin nuoli oli menossa. Pieni huuto myrsky ja vaipuminen synkkyyteen auttoi ja pääsin kärryille miten se kartta oikein toimi. Sitten ei muuta kuin matkaan. Ensimmäiseksi ylitettiin niin korkea silta, etten ollut koskaan ollut niin korkealla autolla. Meistä kumpikaan ei uskaltanut katsoa alas, koska jos sen olisi tehnyt ei olisi pystynyt enää ajamaan.

Sillasta, kun selvittiin niin otettiin suunta kohti saaren päätä, missä olivat kaikki hienot rannat. Liikenne oli rauhallista ja matka taittui nopeasti. Tämä saari on vain 70 km pitkä ja 20 km leveä, joten sen kiertämiseen ei ajallisesti mene kauan. Mutta, koska halusin nähdä jokaisen rannan oli meidän meno suhteellisen hidasta. Jokainen ranta oli pysähtymisen arvoinen ja siellä oli helppo kysyä neuvoa, että osattiin aina seuraaviin.

Rannat täällä ovat todella siistiä ja vesi turkoosia, siis oikeasti turkoosia. Ja kirkasta niinkuin koskenkorva, jokaisella rannalla. Ensimmäinen stoppi oli henkeäsalpaava, kun saavuimme tasanteelle joka oli rannan yläpuolella. Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi, silloin jo päätettiin, että seuraavana päivänä tullaan sinne. Ja tultiin, mutta se mikä meidät siellä rannalla yllätti oli SIKA, kyllä luit ihan oikein. Siellä oli sikoja, jotka kuljeskelivat ihmisten seassa ja antoivat itseään rapsutella. Isäntä sai niistä heti kaverin, no se siitä rannasta ja sen kauneudesta.

Seuraavalla rannalla oli kilpikonnia, joiden sekaan sai mennä uimaan. Siellä oli niin paljon ihmisiä, etten viitsinyt veteen mennä, vaan tyydyin ihastelemaan konnia laiturilta. Sekin oli huikea kokemus, koska vesi oli niin kirkasta, että konnat näkyivät selvästi ja ne olivat todella kesyjä. Kilpikonnien vieressä muutaman sadan metrin päässä oli kallio kieleke mistä sai hypätä halutessaan veteen. Pudotus oli 14 metriä ja vettä oli 7 metriä syvästi. Ihmisiä hyppi sieltä alas, mutta minä en hääviin uskaltanut mennä reunalle, kun jo pelotti. Se olisi meidän Emmin paikka ehdottomasti :D

Syötyämme jatkoimme matkaa kohti kansallispuistoa, jossa meitä kehotettiin käymään. Ja kyllä ehdottomasti sekin oli näkemisen arvoinen paikka. Siellä oli kallioihin tullut lohkeamia mistä vesi suihkusi valtavalla voimalla ylöspäin. Sieltä löytyi myös luonnon omia kallio siltoja, jotka olivat todella kauniita, kun turkoosi vesi meni niiden alitse. Kansallispuisto oli ilman näitä vesinähtävyyksiä todella karua aluetta, melkein kuin kuussa olisi ollut. Kaktukset olivat ainoa elävä gekkojen lisäksi. Liskoja siellä oli kyllä paljon niin isoja, kuin pieniäkin. Mutta niitä on täällä muutenkin :D

Se mikä on kaikista harmillisinta, että kuvat eivät anna oikeutta sille kauneudella ja korkeus eroille mitä täällä on. Toki kuvaajakin, voi olla heikon puoleinen, mutta silti ne on itse nähtävä ennen kuin sen kauneuden kunnolla ymmärtää. Laitan teille kuitenkin kuvia meidän reissusta. Ja selvisimme ilman riitoja saati avioeroa, niin olemme myös autoillessa hyvä pari. Aviomieheni on matkaseurana kyllä ihan parasta A-luokkaa :D

XxX Sanna 

Kreisi Bailataan!!

Loma ja kreisi bailaus! Ilman lapsia tai ketään muitakaan lomalla. Sehän tarkoittaa kreisi bailausta? No ehkä joskus 15 vuotta sitten, Minun tämän loman kohokohta on ollut, kun olen yhtenä iltana jaksanut valvoa puoli kymmeneen 😂 Olen ihan älyttömän väsynyt, toki se johtuu varmaan osaltaan aikaerosta, kuumuudesta, mutta varmaan myös talven töistä ja pimeydestä. En ole muutenkaan mikään ravintoloissa istuja tai parvekkeella viinin juoja. Enkä taaskaan sano, että siinä olisi mitään väärää se ei vaan ole minun juttuni.

Isäni aikoinaan sanoi, että yhden juomisessa ei ole mitään järkeä ja siinä olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Koskaan en ole oppinut ottamaan vaan yhtä, jos kyseessä ei ole yksi iso viinipullo tai vastaava. No se siitä Sannan ottamisesta, sillä kaikille lohdutuksena olen osannut nuorena kyllä juomisen jalon taidon oikein hyvin. Niin olkoon se taito jäänyt menneisyyteen.

Mikään ei ole niin ihanaa kuin mennä nukkumaan illalla jo ennen yhdeksää. Kotona se ei koskaan onnistu, koska aina on joku homma tekemättä. Jos ei muuta niin lapsille hiuksiin lettejä. Luoja on varmasti antanut minulle myös puolison, joka on vielä parempi nukkumaan kuin minä ja viihtyy kanssani hotellilla mielellään. Hän meni eilen nukkumaan jo klo.19.00, kun minä kävin vielä syömässä.

Olen tämän viikon aikana ymmärtänyt yhden pelottavan asian, en ole osannut kuunnella kehoani. Se on yrittänyt huutaa minulle että mene hyvä nainen nukkumaan ja rauhoitu. Olen ollut väsynyt jo pitkään, mutten ole antanut itselleni mahdollisuutta hellittää. koska olen tyhmä. Kohtelen kehoani väärin, vien sen äärirajoille, mutten tajua, että se ei määräänsä enempää kestä. Ja sen takia olen päättänyt, että opettelen kuuntelemaan sitä tulevaisuudessa paremmin.

En ole kone ja hei olen kohta 40 vuotias eli nyt olisi aika opetella se pieni sana EI. Minun ei aina tarvitse jos en jaksa, voin mennä nukkumaan aikaisin. Ei ne mitkään työt katoa yön aikana tai kukaan ei vie niitä minulta. On ihanaa kokea tällaisia lomia, että voi vaan olla. Kuunnella meren pauhua ja olla hiljaa omien ajatusten kanssa. Kelvata juuri sellaisena kuin on, koska silloin ihminen on parhaimmillaan. Liian monet elävät äärirajoilla, unohtavan sen kaikista tärkeimmän eli itsensä. Kukaan ei voi korvata sinua jos et jaksa, kukaan ei ole onnellinen jos romahdat. Kukaan ei voi täysin paikata rikkoutunutta kehoa.

Kuuntele itseäsi, vain sinä olet tärkeä. Kun opit, että sinä olet itsellesi se kaikista tärkein voit pitää muistakin huolta. Kukaan ei voi kuitenkaan huolehtia sinusta paremmin kuin sinä itse. Elä unohda sinä olet korvaamaton❤️ Arvosta kehoasi, arvosta terveyttäsi, arvosta itseäsi ja arvosta elämää, joka sinulle on annettu.

Nyt tämä kreisi bailaaja lähtee nukkumaan, onhan kello täällä kohta kahdeksan 😴 

❤️ Sanna ❤️

Sannan matkassa, miten meillä menee?

 No nyt olemme olleet perillä jo muutaman päivän ja elämä alkaa asettua uomiinsa. Ihan on ollut yhtä ja kahtatoista tässä alku lomassa, mutta niin vaan ollaan tilanteessa, että olen alkanut tykkäämään tästä paikasta. Ihan ei tässä Sannan lomamatkassa ole jokainen askel osunut lankulle, mutta tänään on tuntunut jo siltä, että tämähän maistuu lomalta.

No minkälaista on curacaon saarella? Siistiä, siis todella siistiä ja puhdasta. Merivesi on yhtä kirkasta kuin koskenkorva. Väriltään ihanan turkoosia ja pohjaan näkee niin kauan kuin se syvyyden puolesta on mahdollista. Lämmintä on koko ajan 28-30 astetta ja se on ihan riittävästi. Onneksi merituuli hieman helpottaa auringon lämpöä. Ruoka on todella hyvää, mutta hintatasoltaan vähintään Suomen hinnoissa. Thaimaassa ja Vietnamissa on oppinut paljon alhaisempaan hintatasoon, mutta sehän ei ole joka paikassa samanlainen, joten ei siitä sen enempää. Ihmiset ovat mukavia muttei missään nimessä tunkeilevia. Täällä saa ihan rauhassa katsella kaupoissa eikä kukaan tuputa mitään. 

Se mikä täällä on ihan jumalattoman kaunista ainakin minun mielestäni on talot. Jokainen talo on väriltään eri. Yhtään valkoista taloa en ole nähnyt, mikä on hyvin erikoista. Talot ovat pieniä ja värikkäitä, sekä ihan vieri vieressä. Keskusta on todella ihana, kun on ilmeeltään niin iloinen. Keskustassa on muutenkin kaikkea ihanaa, pieniä katukahviloita ja jäätelökioskeja. Jäätelö on täällä myös ihan hurjan hyvää. Olemme kävelleet keskustaan nyt kahtena päivänä ja siellä menee kierrellessä useita tunteja. On loistoristeilijöitä satamassa ja soittajia kaduilla. Kaikki ihmiset ovat iloisia ja missään ei ole yhtään kaupustelijaa tai kulkukoiria saati kissoja. 

Hotelli on loistava, ihan niinkuin kuvien perusteella sitä varatessa ajattelinkin. Täällä on omat rannat ja uima-allas. On kiva kuntosali johon olen oikein kerran jo saanut itseni. Mutta kyllä olen menossa sinne uudestaankin. Hotellissa arvostan aina eniten aamupalaa, koska se on lomassa ihan parasta mitä tiedän. Rakastan valmiita aamupaloja juuri minulle paistettua munakasta, tuoreita hedelmiä ja aikaa. Ja onneksi täälläkin aamupala oli juuri niin hyvä kuin unelmoin. Toki edelleen herään aamuisin ihan sika aikaisin viimeistään 5.15. ja alan odottamaan, että kello on 7.00 ja pääsen aamupalalle 😂. 

Eli tällähetkellä täällä kaikki vallan mainiosti. Päivät kuluu aurinkoa ottaen ja kirjaa lukien. Iltapäivät kävellen ja illalla taas syödään ja treenataan. Nukkumatti on tullut joka ilta viimeistään klo. 21.00 Jos haluat tietää enemmän curacaon saaresta ja minun toilailuista niin ota minut seurantaan instagramissa @sanna_kunnollakuntoon, niin pääset mukaan stooreihin joihin jaan paljon päivistäni.

Ihanaa viikonloppua :D

XxX Sanna

Miten osaisin nauttia lomasta?

 Pystyykö kukaan samaistumaan tähän minun outoon tapaan kokea suurta ahdistusta lomasta? Nautin enemmän kuin mistään ajatuksesta lomasta. Odotan sitä todella innolla, kun se on tarpeeksi kaukana. Nytkin ihan sama juttu, aloitin pieni muotoisen dieetin, tein töitä ihan urakalla, että voisin sitten 2 viikkoa lomailla. Suunnittelin tyttöjen ja koiran asiat valmiiksi jo kauan ennen lähtöä. Sitten "unohdin" sen, en ajatellut koko lomaa ennen kuin viikko ennen lähtöä. Ja meistä jokainen tietää, että katastrofin ainekset oli taas kasassa. 

Ensinnäkään en tiennyt juurikaan mihin olimme menossa. Valitsin loman 3 sekunnissa hotellin kuvien perusteella ja tietenkin lämpötilan. Meidän piti lähteä Vietnamiin, mutta sinne pääsy oli ihan älyttömän työlästä, joten piti soveltaa. Ja siinä Sanna on hyvä, jos minulle annetaan tehtävä varaa loma, niin sen kyllä osaan tehdä. Niinpä löysimme itsemme Karibian Curacaon saarelta ja ihan huikean hienosta hotellista.

Tulimme tänne maanantaina 20.3 illalla paikallista aikaa klo.20.00. kello on täällä 6 vähemmän kuin meillä kotona. Lähdimme Helsinkiin jo sunnuntaina, kun olin vienyt tytöt heidän isälleen. Koira jätettiin tullessa Tampereelle. Kerkesin panikoida jo sen sunnuntain kaikesta samalla, yritin pakata jotain järkevää mukaan paikkaan josta en tiennyt mitään. Maanantaina kello soitti 3.55 ja lento lähti klo.7.00 Helsingistä. Amsterdamissa oli 5,5h paitsi koneemme oli etuajassa 30 minuuttia eli odottelimme siellä kentällä 6h. Ja olihan se ihan jumalattoman pitkä päivä. 

Lento lähti sieltä klo.14 tänne päin ja kesti 9,5 h, Olen lentänyt ennenkin pitkiä aikoja, mutta voi taivas miten pitkältä tuo lento tuntuikaan. Hotellille päästyäni sain puhelimeen wifi ja se aloittikin muutaman hetken täydellisen voi paska paniikin. Vanhimmalle tytölle oli nimittäin korona ja koira ei syönyt. Kello oli Suomessa yöllä n. 2.00 niin ei paljoa tarvinnut soitella mihinkään. Laitoin vain viestit kaikille, että aamulla kun heräävät olen puhelimen päässä. Sitten suihkuun ja ihana oli päästä nukkumaan. Täällä kello ehkä 21.00

Heräsin yöllä 0.56 ja olin ihan varma, että on aamu. Ja niinhän se olikin meillä kotona jo 6 aamulla. Siinä sitten muutamat viestit kotiin, miten tyttö voi. Onneksi siellä oli tilanne hanskassa niinpä ei muuta kuin pää tyynyyn ja silmät kiinni. Ja hei heräsin seuraavan kerran 03-.45 ja siitä asti odotin, että pääsen aamupalalle. Olinhan syönyt viimeksi koneessa. No onneksi klo. 7.00 pääsin sinne ja sain kahvia. Sitten vähän aurinkoon ja uuteen nousuun.

Tähän ensimmäiseen päivään täällä on tullut monta sellaista olisiko kannattanut ottaa selvää juttua. Ensimmäinen ehdottomasti, että täällä ei saa vaihdettua euroja missään!! Tai ainakaan vielä en ole löytänyt sellaista paikkaa ja toinen on hinta taso. Vietnamin ja Thaimaan hintatasoon ei voi edes verrata ja koti Suomikin on ihan älyttömän halpa. No kaikesta selvitään, sillä pääasia on,  että täällä on lämmintä ja todella kaunista. 

Nyt. kun teillä on sielä puoli yö, minä lähden etsimään jostain ruokaa itselleni ja odottelen jännällä miten aikaisin alan ensi yönä odottaa aamupalaa. Onneksi nyt on vettä ja kaurahiutaleita.  Palaan varmasti vielä miten täällä menee :D  

Ihanaa viikkoa!

-Sanna-

Kompressiosta apua treeniin ja palautumiseen.

 * Teksti toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifeturnin kanssa.*

Treenaaminen on minun yksi suurista intohimoistani. Niinkuin olen kertonut on salilla treenaaminen ollut lähellä sydäntäni jo vuosi kausia. Mutta rakastan myös kävellä paljon. Minulla on luonnostaan yli liikkuvat nivelet, mitkä aiheuttaa usein harmaita hiuksia minun elämääni. Ja niinkuin hyvin tiedätte en todellakaan ole mikään kehonhuollon mestari, palautumisesta puhumattakaan. 

Mutta nyt sain mahdollisuuden testata Lifeturnin tuotteita. Lifeturn on suomalainen kahden perheen yritys, jonka tuotteet on suunniteltu tukemaan kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä terveyttä. Yrityksen yksi hienoimmista ajatuksista on muistuttaa, että kokonaisvaltainen hyvinvointi alkaa valinnoista, mitä teet kehosi ja mielesi suhteen.

Koska minä kärsin yli liikkuvista nivelistä yksi ehdoton valinta tuote testiin oli LKT10 polvituet. Tuet on ihan ehdottomat jos yhtään on polvien kanssa ongelmia. Minulla esimerkiksi polvet kipeytyvät helposti, koska yliliikkuvien nivelten takia polvet usein yliojentuu useissa liikkeissä. Kyykyt ovat niistä ovat kaikista pahimmat. Polvitukien ansiosta polveni pysyvät paremmin oikeassa asennossa ja mikä kaikista parasta ne palautuvat todella paljon paremmin tukien kanssa, koska niiden tasainen kompressiopaine lisää verenkiertoa tehokkaasti, lämmittää lihaksia ja kuljettaa niihin tehokkaasti happea ja poistaa maitohappoa. Kesällä ehdottomasti kokeilen niitä myös juoksuun ja pyöräilyyn. Polvituet ovat kevyet, siirtävät loistavasti kosteutta iholta, tukevat tiukasti eivät kuitenkaan purista, jonka ansiosta niitä voi pitää vaikka koko päivän. Nämä polvituet soveltuvat myös nivelrikkon hoitoon. Minun käyttö kokemuksen perusteella ihan 9 + arvoiset ja olen suositellut niitä jo monille asiakkailleni. Minulla on polvituet kokoa M.

Tästä polvituet!

Toinen testi tuote oli pitkät kompressio sukat. Nämä tulivat ihan pelkästään minulle palautumista ajatellen, koska olen jalkojeni päällä lähestulkoon kaiket päivät.  Laitan sukat jalkaani varsinkin jalka treenin jälkeen tai pidän niitä jo treenatessa. Ne ovat ihanat jalassa ja mikä parasta ne pysyvät hyvin paikallaan, eivät valu tai myttyyny varpaisiin. Jalat eivät myöskään hikoonnu sukkien ollessa jalassa kokopäivän. Nyt ajattelin laittaa ne lentokoneeseen jalkaan, kun edessä on pitkä lento. Lennoilla jalkani keräävät nestettä, joten on mielenkiintoista seurata miten nyt käy, kun loma lähenee. Olen pitänyt sukkia myös kehonhuollon yhteydessä, sekä ihan van kotosalla, koska minusta ne ovat älyttömän mukavat jalassa ja näyttävätkin kivoilta.  Vanhin tyttäreni varasi jo ne itselleen kesäksi, kun jalkapallopelit alkavat. Ehkä tilaan hänelle omat, koska tiedän etten nää enää sen jälkeen sukkiani. 

Tästä sukat!

Kolmantena tuotteena oli ihan pakko ottaa testiin vielä treeni housut, vaikka ne poistuvia tuotteita verkkokaupassa olikin. Mutta siis miten ihanat ne onkaan jalassa. Niin pehmeät ja napakat. Ihan heittämällä top 3 meni minulla nämä housut ja joudun tilaamaan kyllä toisetkin, sillä en millään haluaisi muita housuja enää jalkaani laittaa. Ehdottomasti kannattaa käydä nappaamassa itselle omat, jos vaatekaapissa on hyvien treenihousujen vajetta. Näitä ei voi edes tarpeeksi kehua ja sen verran voin paljastaa, että olen jonkin verran eri housuja testaillut, että lämpimikseen ei näitä tarvitse kehua.

Lifeturn yllätti minut jokaisella osa-alueella enemmän kuin positiivisesti ja voin hyvällä omalla tunnolla suositella kaikille näitä tuotteita. Ja niinkuin alussa kerroin on kyseessä täysin kotimainen perhe yritys, joten sitä suuremmalla syyllä kannattaa käyttää heidän palveluitaan. Jos ajattelen tuotteita niin niiden käytännöllisyyden lisäksi, ne ovat myös erittäin tyylikkäitä. Minä arvosta kumpaakin ja näissä tuotteissa ne ominaisuudet ovat kohdallaan. Laitan teille vielä linkin tuohon alle, mistä pääsee suoraan ostoksille. Toivottavasti löydätte paljon hyviä tuotteita oman terveytenne tueksi :D

Legginsit tästä!

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki

Kunnolla Kuntoon, mikä se on?

 Olen kertonut tämän tarinan varmaan joskus aikaisemminkin, mutta nyt haluan kertoa sen uudestaan. Kunnolla kuntoon on yhden naisen yritys ja tarina sohvaperunasta liikunta. ja hyvinvointialan yrittäjäksi. Olen toiminut yrittäjänä nyt 10 vuotta ja siihen on mahtunut niin ylä kuin alamäkiä. Päivääkään en vaihtaisi pois ja olen ylpeä siitä, että kaikesta huolimatta olen vieläkin pystyssä ja saan leipää pöytään tällä työllä. Toki töitä voisi olla paljon enemmänkin, mutta ei pidä hätäillä minun aikani koettaa vielä.

15 vuotta sitten olin viimeisillä raskaan, painoin 92 kiloa ja vihasin kaikista eniten liikuntaa. En todellakaan ollut liikkunut koskaan ennen raskautta enkä kuvitellut liikkuvani sen jälkeenkään. Elopainoni nousi kuitenkin 30 kiloa, joten siinä oli minulle motivaatio aloittaa uusi elämä. Vaikka ei sekään ihan heti lentoon lähtenyt, koska luulin kaiken ylipainon jäävän laitokselle tai viimeistään imetykseen. No eihän se nyt niin mennyt.

Niinpä heinäkuussa 2008 alkoi Sannan matka kohti terveellisempää elämää. Vielä tuolloin en osannut edes kuvitella, että minusta tulisi joskus yrittäjä ja vieläpä hyvinvointi alalle. Kerkesin elämäntapamuutokseni alku metreillä tehdä vielä toisen lapsen ja käydä töissä. Eräänä sunnuntaina olin kahvakuula tunnilla ja rakastuin lajiin ihan älyttömän paljon. Koska meidän kylällä ei sitä ollut tarjolla, niin siitä se idea sitten lähti. Pian huomasin olevani jo kahvakuula ohjaaja koulutuksessa sekä Personal Trainer opetusputkessa.   

Vuonna 2012 Helmikuussa Kunnolla Kuntoon aloitti toimintansa. Alku olikin ihan yhtä hullun myllyä ja tuntui, että olin kokoajan menossa jossakin. Onneksi aika pian meno tasaantui ja tulot vakiintuivat. Sitten elämä päätti kääntyä päälaille ja kaikki meni sekaisin. Minusta tuntuu, että se on ollut yrityksen kannalta sekaisin viimeiset 5 vuotta. Olen ollut ns. käymistilassa, en oikein tiennyt mitä lähtisin tekemään.

Kokoajan on kuitenkin tehty ja kehitetty firman toimintaa ja itseä. Nyt on aika valjastaa se taas uudestaan ja antaa raippaa. Raippaa siinä mielessä, että on aika panostaa taas 110% töihin. Toki, kun ollut hiljaa ja tehnyt kaikkea muuta vuosia, on takaisin pääsy hankalaa. Mutta uskon omaan työhöni ja tarjoamiin palveluihin niin paljon, että tavoitteet on korkealla. Uusiakin juttuja on tulossa, jahka saadaan kaikki vaan valmiiksi.

Kunnolla Kuntoon on minusta kaikista eniten kuitenkin tarina minun omasta kasvamisesta ja saavutuksista ihan omana itsenäni. Nyt on aika tuoda se kaikki tieto ja taito ihmisten saataville. Koen, että olen nyt vasta valmis siihen mitä olen tehnyt jo vuosia. Jokainen voi saavuttaa elämässään ihan mitä vaan, kun usko, tavoite, motivaatio ja tarvittava apu on saatavilla. Ja juuri näihin tarpeisiin Kunnolla Kuntoon 10 vuotta sitten perustettiin. Olen ylpeä ennen kaikkea itsestäni sekä rohkeudestani olla juuri sitä mitä olen. Mihin se riittää se jää nähtäväksi. Me olemme kuitenkin valmiit minä ja Kunnolla Kuntoon!

Ihanaa keväistä viikkoa.

XxX Sanna

Kuka minä oikeastaan olen?

Kuka oikeastaan on Sanna Löytömäki? 40 vuotias nainen Pylkönmäeltä pienestä kunnasta Keski-Suomesta. Olen kahden ihanan teini-ikäisen tytön äiti, vaimo ja ystävä. Olen ammatiltani hei vaikka ja mitä, lähihoitaja, sosionomi AMK, personal trainer, ravintovalmentaja, psyykkisen painonhallinnan ohjaaja sekä yhdistelmäajoneuvonkuljetta. Olen ollut tänä vuonna yrittäjänä 10 vuotta. Hei oikeasti 10 vuotta ja mihin olen päässyt. No oikeastaan en vielä mihinkään. Olen tullut toimeen, saanut olla lasten kanssa kotona paremmin, kun olen voinut päättää työaikani itse.

Tänään sunnuntaina 12.3. 2023 tajusin aamulla, että eihän tässä ole mitään järkeä. Minulla on ihan loistava ammattitaito, tietoa ihan älytön määrä. On uudet verkkosivut, loistava verkkokauppa, täydellinen valmennus alusta, joka tarjoaa puitteet minkälaiseen valmennukseen tahansa. On opas hävikin hyötykäyttöön, joka on hinta-laatu suhteeltaan loistava, elämäntapamuutoksen esikoulu- verkkovalmennus, joka tarjoaa täydellisen lähdön kohti terveellisempää elämää. Ja mikä on kaikista parasta ihan älytön motivaatio tehdä tätä työtä, auttaa ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan ja voimaan hyvin.

Mikä minulta sitten puuttuu? No asiakkaat!! Olen jämähtänyt ihan täysin paikalleni, en ole päässyt ihmisten tietoisuuteen, koska pelkään. Mitä helkkaria minä sitten pelkään? No epäonnistumista, että minulle saadaan taas nauraa, koska en onnistunutkaan. Ja juuri se on se syy miksen voi koskaan menestyä. On tietyllä lailla pelottavaa tajuta se, mutta toisaalta taas ihan älyttömän voimaannuttavaa.  Miksi ihmeessä pelkään, se vasta mielenkiintoista onkin. Olen elänyt elämääni aina jotakin varten, miettinyt paljon mitä muut ajattelevat. Ollu toisaalta kamalan vahva, mutta sisimmässäni niin heikko ja hauras. En ole uskonut itseeni, olen yrittänyt ehkä liikaa, päättänyt jo valmiiksi etten onnistu.

Annoin tammikuussa itselleni tämän vuoden aikaa onnistua ja alkaa pärjäämään. Pidän edelleen kiinni siitä tämän vuoden aika ikkunasta. Mutta en voi tänäkään vuonna menestyä jos pelkään sitä.  Minun tehtäväni ei ole miellyttää niitä ihmisiä, jotka eivät osta palveluitani vaan minun on tarjottava niitä heille, jotka haluavat ja tarvitsevat apuani. En ole fitnes tyyppi, enkä mielelläni anna valmiita ohjeita hetkeksi ja jätä ihmisiä sitten yksin, haluan opettaa ja näyttää ihmisille, että sinnikäs ja määrätietoinen työ palkitaan. Olen itse tehnyt töitä itseni kanssa 15 vuotta, hei miettikää 15 vuotta. Olen muuttanut ihan kaiken, mutta pikkuhiljaa. Olen ylpeä jokaisesta kuopasta, josta olen noussut. 

Ihmisillä on oikeus arvostella minua, pilkata ja nauraa. Tehdä elämästäni päätelmiä, mistä heillä ei ole mitään tietoa. Kestän sen eikä se hetkauta minua enää mihinkään suuntaa, päin vastoin naurattaa. Pahinta tässä on minun oma pelkoni, joka estää minua näyttämästä itselleni, että minusta on tähän. Olen selitysten mestari, en osaa sitä enkä osaa tätä. Paskat osaan mitä vaan ja jos en osaa niin nyt on korkea aika alkaa opetella. Tämä on unelmani, miksen siis toteuta sitä? Teen ainakin parhaani ja vielä enemmän sen eteen ja nyt on viimeistään aika aloittaa, koska kello käy ja oma takarajani lähestyy uhkaavasti.

Toivottakaa minulle onnea, käyttäkää palveluitani ja kertokaa minusta kavereille. Tykätkää somekanavistani ja kertokaa toiveistanne. Toivotaan, että Kunnolla Kuntoon elää vielä 10 vuoden päästäkin.

@sanna_kunnollakuntoon

Kunnolla Kuntoon

www.kunnollakuntoon.fi

Ihanaa sunnuntaita!

Xxx Sanna  

Kuvat: Saija Heinämäki

Naistenpäivä ❤️

 Jokainen päivä on naistenpäivä ainakin, jos niistä tehdään sellaisia. Nainen on arvokas, tarvitsee paljon hellyyttä ja rakkautta. Me naiset olemme monesti kodin sydämmiä ja pidämme suurimman huolen siitä, että arki kotona pyörii. Olemme usein äitejä, puolisoita ja työkavereita. Tänä päivänä naisten arvostus on kasvanut ja olemme alkaneet saamaan arvostusta myös miesten maailmassa. Mutta osaammeko arvostaa sitä tarpeeksi?

Minä olen vanhanaikainen nainen. Olen aina sanonut, että elän ihan väärällä aikakaudella. Meillä minä hoidan kodin, teen ruuat ja käyn kaupassa. Toki tytöt auttavat tässä, mutta mies meillä ei kyllä tee minkäänlaisia kotitöitä. Tämä käytäntö sopii minulle, olen kasvanut lapsesta asti oppien, että on miesten ja naisten hommat. Älkää nyt käsittäkö väärin, en todellakaan ole nyrkin ja hellan välissä, vaan ihan itse omasta tahdostani hoidan asiat näin.

Olen erittäin ylpeä itsestäni, omista saavutuksista ja niistä vastoinkäymisistä, jotka olen selvittänyt. Vaikka meillä eletäänkin ns. nais- mies maailmassa olemme tasavertaisia arjessamme. Jos olen jotain elämässäni oppinut, niin olemalla samanlainen kuin haluat sinulle oltavan. Nainen rakastaa huomiota, hellyyttä ja kauniita sanoja. Minä ainakin nautin niistä ja olen kiitollinen, koska elämässäni saan kuulla paljon kauniita sanoja.

Jokaisena aamuna herään herätyskelloon🤣, mutta heti sen jälkeen kuulen sanat, huomenta rakas, rakastan sinua eniten maailmassa. Ja iltaisin saan nukahtaa samoihin sanoihin ja päivällä kuulen ne useasti. Ajattelin ennen aina, että ihan turhaa siirappia ja ei todellakaan minun juttu, mutta voi miten väärässä olinkaan. Itsetunto kokee suuria nousuja, kun kehutaan ja kerrotaan miten tärkeä olet. Olen tajunnut, että omalla käytökselläni olen ansainnut kaikki kehut. Olen kasvanut ja kehittynyt valtavasti vuosien saatossa oman käytökseni ja äkkipikaisuuteni kanssa. Osaan nykyään jo käyttäytyä enkä menetä läheskään hermojani niinkuin ennen, olenko aikuistunut??

Minä kerron liian vähän sanallisesti miten paljon arvostan ja välitän ihmisistä. En ole koskaan siihen oikein oppinut ja olenkin parempi näyttämään rakkauteni teoilla kuin sanoilla. Yritän olla mahdollisimman hyvä puoliso, äiti, ystävä ja valmentaja. Haluan omalla toiminnallani viestittää ja näyttää ihmisille, että he ovat tärkeitä ja arvostettuja. Haluan opettaa asiakkaitani olemaan ylpeitä itsestään, arvostamaan tekemäänsä työtä ja kertomaan siitä mahdollisimman monelle. Minusta meidän naisten pitäisi elää niin, että jokainen päivä olisi naistenpäivä. Ansaitsemme joka päivä kauniita sanoja, olla rakastettuja ja mikä parasta meidän naisten pitää saada välillä olla ihan mahdottomia 😀

Ihanaa naistenpäivää kaikille meille kaikille ylpeille ja vahvoille naisille. Muista olla rohkea ja tehdä juuri niitä asioita joista tulet onnelliseksi, jokainen päivä on sinun päiväsi.

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki