Hyvä vai paha uni?

 Uni on tämän päivän iso puheenaihe eikä missään nimessä suotta. Unessa on paljon hyviä ja terveydelle tärkeitä juttuja. Kaikki myös tietävät, että väsyneenä ei tule yhtään mistään mitään. Ainakaan minulla ei mikään onnistu ja myönnän olevani väsyneenä myös äkäinen. Minulla on pyrkimyksenä nukkua 7 - 8 h joka yö. Välillä se onnistuu ja välillä ei. Viikonloppuisin tulee sitten nukuttua paljon pidempään ja unet saattavat helposti mennä yli 8 h. Olen viimeaikoina kuitenkin laittanut merkille, että noina päivinä, kun nukun pitkään menee päivä ihan pilalle. Eikä suinkaan sen vuoksi, että nukun myöhempään, vaan päätäni särkee aivan julmetusti.

Minulla on ouran älysormus, joka mittaa unen laatua ja kaikkea mahdollista hengityksestä lähtien yön aikana. Kaikki arvot ovat aina huippuluokkaa, kun unet ovat pitkät, mutta pääni ei vaan kestä sitä. Se mistä ihmeestä se johtuu en osaa sanoa. Minulle on monta kertaa sanottu, että oman unen tarpeensa voi selvittää helpolla konstilla. Menee illalla nukkumaan siihen aikaan, kun nukuttaa ja herää aamulla siihen aikaan kuin luonnollisesti herää. Minun unentarpeeni siis olisi 8,5-9,5 h jonka nukun aina jos kelloni ei ole soimassa. 

Mutta en enää halua nukkua noin pitkiä unia, koska olen seuraavan päivän burana purkin paras kaveri. Päänsärkyyn ei auta syöminen, ulos lähteminen tai venyttely. Ainut mikä auttaa on kourallinen buranaa ja sitä en todellakaan halua syödä turhaan. Olen tehnyt jos jonkinlaisia kokeiluja ja ainut mikä auttaa on laittaa kello soimaan niin ettei missään nimessä nuku yli 8 h. Minulla on uusi tempurin tyyny, olen käynyt hierojalla ja tehnyt jos jonkinlaisia venyttelyä ennen nukkumaan menoa ja heti herättyä. En katso iltaisin televisiota enkä puhelinta. En lue oikeastaan enää ollenkaan, en juo iltaisin kahvia. En pure hampaita yhteen enkä kuulema kuorsaa. Mutta en kestä unta yli 8 h yössä.

Olen tullut siihen tulokseen, että olemme kaikki yksilöitä ja jokaiselle sopii eri aika unta. Enkä minä sovi muottiin jossa nukutaan yli 8 h yössä, vaikka luonnollinen uni heittämällä pidemmäksi aikaa riittäisikin. Se vähän minua harmittaa, koska rakastan nukkua ja varsinkin viikonloppuisin ja lomilla. Mutta en sitä enää aio tehdä, koska inhoan pään särkyä. Jos teistä lukijoista joku osaa sanoa mistä moinen johtuu, olen kaikista tiedoista tai kokemuksista enemmän kuin kiitollinen. Olisi hienoa saada se selville ja varsinkin jos siihen voisi itse jollain tavalla vaikuttaa parantavasti.

Mutta nyt lähden nukkumaan ja laitan aamulla kellon soimaan etten nuku liikaa. Hyvää yötä 😴😴

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki   

Mistä motivaatio jos mikään ei kiinnosta?

 Voihan motivaatio ja sen suuri puute. Edellisessä kirjoituksessa pohdin teinien nälkää ja pysytään vieläkin teineissä. Varsinkin täällä meillä, kun asutaan kaukana ihan kaikesta mahdollisuudesta harrastaa niin teinien motivointi tehdä jotain on todella vaikeaa. Usein siis todella usein löydän heidät sängyistään puhelimet kädessä. Olen äitinä ja hei liikunta-alalla töitä tekevänä äitinä todella huolissani heidän liikunnastaan. Mutta taas tullaan siihen, ettei mikään oikein kiinnosta. Laskettelu on talvisin ollut tyttöjen juttu, mutta nyt sekin on huomattavasti jäänyt. Olen miettinyt todella paljon millä motivoida heidät liikkumaan, kun mikään ei oikeasti kiinnosta.

Sitten viime viikolla tajusin, että otan heidät mukaan salille. Menemme sinne siis sinne kaikki porukalla. Taas tultiin samaan lopputulokseen, että se oma esimerkki ei vaan riitä. Täytyy muistaa taas se ettei riitä, että itse on aktiivinen ja hyvä esimerkki. Motivointia täytyy siis viedä sinne "ruohonjuuri" tasolle. Olen ehkä tässäkin asiassa ollut hieman laiska ja antanut tyttöjen itse päättää mitä tekevät. Ja olen itsekkäästi myös ajatellut, että saan treenata rauhassa, kun menen sinne salille yksin. No nyt teen siihen kuitenkin muutoksen ja otan tytöt mukaan. Kokeillaan muutama kerta miltä se alkaa tuntumaan.

Kuntosali ei ole välttämättä ole heidän juttunsa, mutta me tytöt testataan sitä kuitenkin. Ja ainahan siellä voi tehdä muutakin kuin nostella rautaa. Pääasia, että tehdään jotain ja tehdään sitä yhdessä. Motivaatio ei ole aina itsestään selvyys ja usein aloittaminen on kaikista vaikeinta. Jos mietin itseäni ja hiihtoa en ole tälle talvelle kerennyt ladulle vielä kertaakaan. Aurinko paistaa ja keli olisi mitä parhain, mutta en saa suksia aitasta millään esille. Kyse ei ole siitä etteikö minulla olisi aikaa tai mahdollisuutta, vaan puhtaasta motivaation puutteesta. Olen kuitenkin päättänyt, että ennen pääsiäisen Levin reissua saan alle kilometrejä täytyy vaan tehdä tarpeeksi pienet tavoitteet mitä lähteä tavoittelemaan.

Olen miettinyt omaa teini-ikääni enkä kyllä millään tavalla voi olla ylpeä omasta teini aikaisesta liikkumisesta, joten haluaisin opettaa omille teineilleni hieman erilaista otetta tähän asiaan. Haluan olla heidän kanssaan, koska itse tykkään liikkua ja olla salilla niin miksen veisi lapsia sinne mukana. Voin siis omalla toiminnallani motivoida tyttöjä kohti liikunnallisempaa elämää. Varsinkin täällä maalla kaikki keinot on otettava käyttöön. Voisin verrata tätä siihen, kun olen opettanut heille leipomista ja ruuan laittoa. Se on tarpeellinen taito tulevaisuutta ajatellen ihan niinkuin liikunta ja terveellinen elämäkin. Aika näyttää miten minä siinä onnistun.

Hyvää sunnuntain jatkoa jokaiselle ja reipasta huomista maanantaita.

XxX Sanna 

Teinit joilla ei ole koskaan nälkä!

 Voihan nälkä ja sen tuhannet eri muodot. Meillä kaikilla on erilainen nälkä ja mikä parasta se on kaikilla ihan eri aikaan. Teinit eivät haluaisi syödä ollenkaan ja isäntä syö silloin, kun sattuu olemaan kotona. Kaikista eniten olen huollissani tyttöjen nälästä, koska sitä ei oikeastaan ole enää koskaan. Ja jos sellainen sattuu tulemaan niin äkkiä suklaata tai limsaa koneeseen ja kun äiti kysyy onko nälkä, niin vastaus on, että ei.

Nälkä on yksi meidän tärkeimpiä tunteita, koska se kertoo meidän energian tarpeesta. Jos sinulla on energia vajetta niin sitten tulee nälkä ja jos energia varastot ovat täynnä tunteena on kylläisyys. Tämä siis hyvin yksinkertaisuudessaan, mutta nälkää s ja sen tunnetta säätelee monet eri tekijät. En ala niistä tässä nyt sen kummemmin erittelemään, vaan käytän esimerkkeinä omia tyttöjäni ja nuorisoa yleisesti. 

Nälkä ja sen tunne käyttäytyy monin eri tavoin siihen liittyy opittuja tapoja, seura jossa olet aikeissa syödä sekä ruoka jota on tarjolla. Usein siis todella usein kuulen, että en tykkää. Lähes tulkoon kaikki ruoka jota olisi tarjolla ei kelpaa ja olen miettinyt, että mistä moinen johtuu? Onko ruoka oikeasti pahaa vai onko meillä vaan joku teinien en todellakaan syö - kampanja menossa?   Aloitin siis pienet sisäiset tutkinnat.

Tutkintojen tuloksena olen tullut siihen tuloksen, että meidän teinit syövät kaikkea muuta kuin ruokaa niin paljon, ettei oikea ruoka enää maistu ja se tuo tullessaan taas aivan uudenlaiset ongelmat. Ala-asteella ollessa ei ollut mahdollisuutta ostaa kaupasta karkkia eikä limsaa ja kotona ruoka oli aina valmiina. Nykyään tytöillä ei ole koskaan enää nälkä ja he ovat lähestulkoon 90% kotona olo ajasta äkäisiä ja väsyneitä. 

Mitä siis on mennyt pieleen? Olen ollut ihan liian sinisilmäinen siis oikeasti jopa tyhmä. Olen uskonut ettei ole nälkä laittanut kiukuttelun teini-iän piikkiin, mutta eihän se yksin sitä ole. En ole panostanut tarpeeksi siihen, että olisin pitänyt huolta tyttöjen syömisistä. Olen sokeasti ajatellut, että ovat jo niin isoja ettei äidin tarvitse kokoajan kysellä mitä olette syöneet. Tytöt ovat olleet itsekin aktiivisia tekemään ruokaa niin olen ulkoistanut itseni siitä tyhmyyttäni lähes kokonaan. Ja jos ruoka on jääkaapissa valmiina, sitä ei sieltä viitsitä lämmittää.

Tällä viikolla tilanne kuitenkin eskaloitui niin paljon, että tajusin muutoksen tilanteeseen olevan välttämätön. Niinpä palasimme ajassa taaksepäin ja aloimme suunnitella ruokia porukalla. Lupasin myös, että aina koulusta tullessa on kotona valmista ruokaa, sillä olen laittanut merkille, että koulussa syödään entistä harvemmin. Tekeekö kaverit sen vai mikä, mutta lähes joka toinen päivä kuule, ettei koulussa käyty syömässä. Aamupalalla ja karkilla ei vain pärjää ja se vaikuttaa myös yleiseen käytökseen. Nälkä saa kenet vaan vihaiseksi saati sitten teinin!

Haluan opettaa lapsilleni, että terveellinen syöminen on tärkeä oppi ihmisen elämässä. Olen yrittänyt omalla esimerkilläni opettaa lapsia, mutta eihän se riitä. Vanha sanonta, että suutarin lapsille ei ole kenkiä, toteutuu meillä enemmän kuin hyvin. Olen toiminut väärin ja antanut lapsilleni liikaa valtaa syödä kaikkea mikä ei ole heidän kasvulle ja kehityksellä hyväksi. Vielä ei onneksi ole menetetty kaikkea ja tilanteen voi korjata. 

Vaikka on itse ammattilainen niin on ihan tavallinen ihminen. Jotenkin omien lasten kohdalla ajattelin, että minun esimerkki riittää, mutta eihän se niin mene. Onneksi minulla on fiksut tytöt, jotka antavat mutsille anteeksi ja ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon uuden edessä. Tänään meillä syödään riisiä ja kanaa sekä jälkkäriksi pannaria kermavaahdolla. Muista, että sinä vanhempana olet vastuussa lasten syömiskäyttäytymisestä. Minä melkein mokasin, mutta onneksi ajoissa silmäni avautuivat. Nyt odotan innolla meidän uutta arkea.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Mielenrutiinit!

 Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen kokonaisuus. Ja kaikista parasta siinä on, että sitä voi kehittää. Mielellä on omat rutiinit, jotka toimivat hyvin pitkälti opitulla tavalla. Otetaanpas muutama esimerkki tähän kirjoitukseen mielen rutiineista, jos niiden avulla saisit paremmin kiinni siitä mitä tarkoitan. Olen nimittäin tehnyt jonkun aikaa töitä oman mielen rutiinien kanssa, koska olen ollut ihan paras ajattelemaan kaikki ihan niin päin peetä kuin vaan ihminen voi. 

Otetaan aamut, kello soi joka aamu 5.55 ja vuosia ajattelin joka kerta, että voi paska taas on aamu. En jaksa herätä ja tästäkin päivästä tulee ihan hirveä, kun en ole kunnolla saanut nukuttua. Ja niinhän niistä useimmiten tulikin, koska olin asennoitunut siihen jo valmiiksi negatiivisesti. No mitä helkkaria sille asialle voisi sitten tehdä? Päätin, että kokeilen muuttaa ajatteluani hetkeksi ja jos se todetaan hyväksi se pidetään. Aluksi viikko tuntui hyvältä ajalta. Siispä aloitin ajattelemaan jokaisena aamuna, kun kello soi, että ihanaa uusi päivä. Opettelin olemaan kiitollinen siitä, että sain herätä uuteen päivään, joka oli täynnä mahdollisuuksia. Jo muutaman päivän kuluttua huomasin muutoksen, olin paljon iloisempi aamuisin ja päivät sujuivat helpommin. Elämässä sattuu ja tapahtuu paljon ainakin minulle, kun olin positiivisemmalla mielellä vaikeatkin asiat sujuivat paremmin. 

Lisäsin vielä hieman positiivisuutta aamuihini, kun tajusin mieleni olevan aamuisin parempi. Aloin kehumaan itseäni. Aamukahvia juodessa opettelin sanomaan itselleni, että Sanna olet hyvä tyyppi ja kelpaat tähän elämään juuri tuollaisena kuin olet. Nykyään minua lähinnä huvittaa oma ankeuteni ja ainainen negatiivinen narina. Älkää nyt vaan luulko ettei minua koskaan ota hermoon ja olen aina vaan aurinkoinen. Ottaa ja välillä todella paljonkin, mutta olen oppinut kääntämään senkin kasvun paikaksi. Osaan nauraa itselleni ja typeryydelleni. Kannattaa kokeilla voit yllättyä.

Toinen asia mitä olen opetellut liittyy treeneihin. Aina ei vaan huvita tai onnistu. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen jättänyt tekemättä jos yhtään tuntuu ettei huvita. Sitten rupesin miettimään, että miten saisin motivaation riittämään silloinkin, kun ei yhtään huvita. Taas eteen tuli mielen rutiinit ja niiden kehittäminen. Aloin siis ajatella asiaa toiselta kantilta. Mitä hyödyn siitä jos en tee treeniä ja mitä taas siitä jos teen? Listailin asioita itselleni ja tajusin, että treeni kuin treeni on minulle hyväksi. Jos aina ei huvita tehdä kovaa sellaista voi sen hoitaa kevyemmin tai kehoa huoltaen. Ja voi sitä hyvää mieltä, mikä minut valtasi, kun treeni oli se mikä vaan oli tehty. Enkä ollut jäänyt kotiin mököttämään ja hermoilemaan muille. Taas mielen rutiiniston kehittäminen on auttanut minua.

Jos haluat lukea tästä lisää, mene ihmeessä kotisivuilleni Kunnolla Kuntoon ja tilaa sieltä itsellesi uutiskirje. Tämän kuukauden kirjeessä nimittäin puhutaan enemmän mielen rutiinista. Ja uutiskirjeessä on muutenkin hyödyllistä tietoa terveellisestä elämästä ja hyvinvoinnista. Kirje tulee kerran kuussa ja kannattaa varmistaa, että sinäkin saat sen.

Ihanaa torstaita <3

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki

Ystävänpäivä

 Ystävänpäivä on merkitty kalentereihin 14.2, mutta eikös se ole joka päivä? Olen puhunut paljon tyttöjeni kanssa ystävyydestä, kun teini-ikä ja uudet ystävät luovat välillä haasteita heidän elämäänsä. Ystävä on minun mielestäni erittäin suuri sana ja vielä suurempi ihminen elämässä. Olen opettanut lapsilleni, että kaikista ympärillä olevista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Olen sanonut sen siksi, että lapseni ymmärtävät tietyt käytöstavat. Ollaan myös puhuttu, että kaikista ei tarvitse tulla sydän ystäviä, kavereita voi olla enemmän. Tämän päivän maailmassa tyttöjen elämä on jotenkin hirvittävän vaikeaa. Kamalasti kaikkea hässäkkää kokoajan, joka sotkee ystävyyssuhteita lisää. 

Minä olen elämässäni menettänyt monta ystävää. Enkä missään nimessä sano, etteikö minussa olen ollut vikaa, mutta ehkä en kuitenkaan ole yksin syypää kaikkeen. Jos pohdin ystävää sanana tai ihmisenä, joka on elämässäni vuodesta toiseen, koen suurta ja vahvaa sitoutumisen tunnetta. Tunnetta, joka antaa minulle luvan olla juuri sellainen kuin olen kaikkine hyveineni ja paheineni. Ystävä on ihminen johon voi luottaa aina tilanteessa kuin tilanteessa. Minun elämäni on ollut ihan kaikkea muuta kuin seesteinen ja se on saanut montaa ns. ystävyyssuhdetta karahtamaan karille. Nyt olen alkanut miettiä olivatko ne koskaan oikeita ystäviä? Jotenkin olen tullut siihen tulokseen ettei ole, koska eihän ystävyys voi kaatua elämän muutoksiin? Eihän ystävät voi vikitellä sinun aviomiestäsi? Eihän ystävät puhu selkäsi takana pahaa? Eihän ystävät ole kateellisia asioista mistä eivät edes tiedä totuutta? Uskooko ystävät enemmin sinua vai kylän puheita?

No kun olen vastaillut näihin kysymyksiin olen todennut, että ei he eivät ole olleet minun oikeita ystäviäni. Oikeat ystäväni ovat jaksaneet päivästä toiseen kuunnella itkuni, iloni, vitutukseni ja onnistumisen tunteet. He ovat auttaneet ja tukeneet aina, vaikka välillä heillä itselläänkin on varmasti ollut vaikeaa. He ovat aina uskoneet ja luottaneet minuun kuuluu tuolta kyliltä sitten mitä vaan ja sieltähän kuuluu. Koskaan he eivät ole minua hylänneet, vaikka välillä ollaan puhuttu toisillemme isoilla kirjaimilla. Aina he ovat ja kuuntelevat. Enkä ole varmasti helpoin ystävä, koska no olen minä.

Miten sitten ikinä pystyn kiittämään ystäviäni heidän korvaamattomasta tuesta? Olemalla läsnä aina, kun minua tarvitaan ja usein vielä vaikkei minua tarvitakkaan. Olemalla heidän luottamuksen arvoinen, pitämällä aina heidän puoliaan ja kertomalla miten rakkaita he ovat minulle. Pienet asiat tekevät ystävästä ystävän arvoisen. Ystävyys ei ole kalliita lahjoja, vaan se on tieto olemasta olosta tapahtuipa siinä elämässä mitä tahansa. Niinkuin tytöille olen opettanut niin ystäviä ei tarvitse olla paljoa, vaan muutama riittää. Kavereita voi olla enemmän, mutta ystävät ovat eri sarjassa. Minulla ystävät mahtuvat yhden käden sormiin, mutta ne sormet ovat kultaakin kalliimpia.

Pidä ystävistä huolta ja kerro heille miten rakkaita he ovat. JA mikä tärkeintä muista jokaisen ystäväsi arvoinen ❤️

-Ihanaa ystävänpäivää Sanna-

Kuvat; Saija Heinämäki 

Rikkinäinen sarana, siitä se idea sitten lähti.

 Ne jotka minut tuntee, niin osaavat jo melkein arvata mitä on tapahtunut. Kysymyksessä on siis meidän keittiön kaapissa oleva sarana, jonka hidastus mekanismi oli mennyt rikki. Siitä se ajatus sitten lähti ja pian huomasin, että meillä istuu keittiö suunnittelija. Aikomuksena oli vaan hommata uusi sarana, mutta meidän kylälle oli perustettu omega-keittiöden toimipiste, missä toimi suunnittelija. Kaunis ajatukseni oli vaan hieman keskustella, miten keittiötämme voisi hieman päivittää. 

Keittiössä ei siis todellakaan ollut mitään muuta akuuttia korjattavaa kuin se yksi sarana ja liesituuletin jossa ei palanut valot. Hetken aikaa kahviteltuamme sovimme, että teemme kustannusarvion kaappien ovien uusimisesta ja uudesta liedestä, jossa on tuuletin samassa. Kävimme sivusilmällä myös vilkaisemassa WC- tiloja, joiden päivittämisestä myös olin haaveillut. Sitten vaan odottelin kuvien valmistumista ja hinta arvioita. 

Eikä mennyt aikaakaan, kun istuin toimistolla valitsemassa uusiin kaapin oviin vetimiä. Ja tietysti siinä samalla näin sokkeli valot, jotka kävisivät meille paremmin kuin hyvin. Pieni pintaremontti paisui kuin pullataikina ja itseänikin alkoi jo hirvittää. Olin kuitenkin nähnyt jo sen minkä voisin saada, joten paluuta ei enää ollut. Muutaman yön mietittyäni tein päätöksen. Keittiö ja WC remontti tulisi ja sen suunnitelman mukaan mikä oltiin yhdessä suunnittelijan kanssa tehty.

Raha on usein se mikä estää monella asioiden maaliin saattamiseen, mutta onneksi tänä päivänä on paljon mahdollisuuksia mistä rahoitusta voi kysyä.  Ja mikä parasta on olemassa myös tahoja, jotka kilpailuttaa lainat vielä puolestasi, niin saat varmasti edullisimman vaihtoehdon kaikista tarjolla olevista. Sortter esimerkiksi kilpailuttaa lainat puolestasi. Saat valita itse sopivan laina määrän 1000€- 60000 € asti. Helpoksi tämän tekee se, että sinun ei tarvitse muutakuin täyttää lainahakemus ja valita tulleista tarjouksista paras. Laitan tähän teille vielä suoran linkin josta pääsette tekemään lainahakemusta. sortter.fi/remonttilaina 

Nyt kun keittiömme on ollut valmis jo vähän reilun kuukauden voin rehellisesti kertoa, että rakastun siihen joka päivä uudelleen. Se on minun näköiseni ja vastaa täysin minun käyttötarkoitustani. Keittiö on kuitenkin kodin sydän ja kun se toimii kaikki toimii. Varsinkin jos tykkää viettää siellä yhtä paljon aikaa kuin minä. Keittiö on valoisa, liesi on täydellinen, välitilassa komeilee minun oma ottama kuva kesän auringon laskusta oman mökin terassilta. Vaikka meilläkään muutokset eivät olleet suuria tekivät minut hyvin onnelliseksi.

WC päivitettiin myös ja siitäkin tuli parempi kuin osasin edes odottaa. Vessa koki suurimman muutoksen, koska sinne vaihdettiin kaikki kalusteet. Vessa sai uuden vaaleamman ilmeen ja minusta aivan tuntuu kuin se olisi suurentunut paljonkin. Vaikka remontti oli hinnakas niin tekisin sen oitis uudestaan, koska tämä on kotini ja vietän täällä suurimman osan päivästäni. Jos sinulla on yhtään haaveena tehdä remonttia, mutta raha mietityttää niin täytä lainahakemus, katso millaisia tarjouksia saat, se ei vielä maksa mitään, mutta voi yllättää sinut positiivisesti. Jos löydät juuri sinulle sopivan rahoituksen niin sitten vaan rohkeasti remontti puuhiin.

Ihanaa päivää juuri sinulle.

XxX Sanna

Teksti tehty yhteistyössä Sortterin kanssa.

Kuvat; Saija Heinämäki

Hyötyliikunnan helppous maalla vai kaupungissa?

 Olen tietyllä tavalla kateellinen heille jotka asuvat kaupungissa, vain ja ainoastaan palveluiden takia. Joskus mietin miten siistiä olisi laittaa reppu selkään ja kävellä kauppaan tai töihin. Toki voisin tehdä sen täälläkin, mutta matkaa tulisi 8 kilometriä sivu eli siihen olisi ainakin varattava aikaa. Syy siihen miksi siitä tykkäisin on selvä HYÖTYLIIKUNTA ja toki myös polttoaineen hinta🤣

Jos ajattelen ihan puhtaasti terveyden kannalta, niin hyötyliikunta on valitettavasti katoava tapa liian monen ihmisen arjessa. Mummoni on 98 vuotias ja todella hyvässä kunnossa ja väitän yhden syyn olevan fyysinen työ jota hän pienestä pitäen on tehnyt ja kävellen tai pyörällä siirtynyt paikasta toiseen. Ennen vanhaan myös kodin työt olivat varmasti fyysisempiä, kuin nyt. Mutta niin tai näin hänellä on erittäin hyvä fyysinen kunto ja se on saavutettu arjessa tulleen liikunnan avulla. Tänä päivänä kaikki on paljon helpompaa kuin vuosikymmeniä sitten, enkä todellakaan edes yritä väittää, että itse tekisin fyysistä työtä jos ei ole pakko. Maailma on muuttunut ja ihmiset sen mukana. 

Hyötyliikuntaa kannattaisi kuitenkin yrittää sisällyttää edes jollakin tavalla sinne omaan arkeensa. työmatkat kävellen edes osittain on jo hyvä alku. Portaat hissin sijaan tai kauppaan jalkaisin ovat kaikki pieniä terveys tekoja juuri sinulle itselle. Aina ei tarvitse tehdä paljon ja kovaa se ei ole edes suotavaa. Välillä kovaa, mutta arkiliikunta on myös meille tärkeää. Ei ole ollenkaan väärin tavoitella 10 000 askelta päivässä tai edes joinakin päivinä viikossa.

Minä joudun varsinkin talvisin tekemään kauppa- ja työmatkat poikkeuksetta autolla. Välimatkat ovat liian pitkiä kulkea niitä jalan joten hyötyliikunta täytyy kehittää jotenkin muuten. Minä olen ratkaissut sen keräämällä askelia vähintään sen 10 000 kappaletta viitenä päivänä viikossa. Se tulee päivittäin täyteen, koska käyn koiran kanssa lenkillä päivittäin. Ilman koiraa tuskin tulisi yhtä aktiivisesti käveltyä. Olen miettinyt omaa arkeani viimeaikoina todella paljon, lähinnä istumisen määrää. Ennen olin useita tunteja ryhmäliikunta tuntien vedossa ja muutenkin liikkeellä. Nykyään istun päivät aika pitkälti tietokoneella. Askeleet jäisivät todella vähiin, jos en lähtisi lenkille.

Hyötyliikunta tai arki aktiivisuus miten sitä nyt halutaan sanoa on ehdottomasti tärkeää meille jokaiselle. On aivan eri asia tehdä fyysistä kuin istumatyötä. Jos on päivän liikkeellä ja jalkojensa päällä, silloin arki aktiivisuus tulee jo työpäivän aikana täyteen, eikä siihen tarvitse erikseen kiinnittää huomiota. Istumatyötä tekevän on puolestaan käytettävä siihen ajatusta ihan erilailla. 

Kannattaa ottaa testiin joko askel tavoite, lumityöt tai vaikka työmatka kävely jos et ole aikaisemmin hyötyliikuntaa harrastanut. Kirjaa itsellesi ylös minkälaisia tunteita se sinussa herättää oli se sitten hyvää oloa tai inhoa. Elä luovuta heti, vaikka se ei omalta jutulta tuntuisikaan, anna sille mahdollisuus. Kuulisin mielelläni jos innostut tunteista mitä se sinussa herättää. Tai kerro millä tavalla hyötyliikunta kuuluu elämääsi ja oletko maalla vai kaupungissa?

Ihanaa viikon jatkoa ja muista jokainen askel on sinulle hyväksi.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Ruuan punnitseminen paha vai hyvä?

Minä syön aika usein ruokani niin, että punnitsen sen. Ja teen sen vain ja ainoastaan tiedostaakseni, että syön varmasti tarpeeksi kulutukseeni nähden. Syy tähän kirjoitukseen tulee ennakkoluuloista, koska niitä ruuan punnitseminen todellakin aiheuttaa. Ja väittäisin, että suurin osa liittyy jotenkin diettaamiseen. Usein se onkin niin, mutta ei kannata tuomita ennen kuin tietää syyn ihmisen käyttäytymiseen.

Liian usein vähän syöminen on se ongelma johon sorrutaan, kun aloitetaan elämäntapa muutosta. Varsinkin keski-iässä olevat naiset tekevät sitä, jos paino ei heti tipu heidän haluamallaan tavalla. Otetaanpas nyt kuvitteellisesti, vaikka Ritva. Ritva on aloittanut laihduttamisen ja hommannut itselleen, vaikka verkko valmennuksen. Valmennuksessa on valmis ruokavalio ja Ritva aloittaa noudattamaan sitä. Hetken paino tippuu hyvinkin nopeasti, mutta sitten se tyssää. Ritva on ymmällään, koska tekee juuri niinkuin on käsketty. Hän päättää vähentää vielä vähän ruokaa. Yleensä aina alku on tehokas ja motivaatio on  huipussaan. Kun painon putoaminen tyssää, niin halutaan kiristää tahtia ja siinä mennään metsään. Aika harva malttaa aloittaa dieetit tarpeeksi korkeilla kaloreilla ja antaa keholle aikaa oppia uuteen ruoka rytmiin.

Jos aloitetaan liian pienillä ja siitä vielä vähennetään niin ollaan heti kaulaa myöten pississä, koska olen aika varma, että sitä ei jakseta todellakaan kauaa. Ihminen ei jaksa pitkään liian vajaalla kalorimäärällä ja periksi antaminen tapahtuu usein aikaisemmin kuin uskotaan. Nälkä vaikuttaa ihan kaikkeen energiaan, uniin ja mielialaan. Ja jos kaikki vastustaa niin silloin yleensä syödään ja kaikkea sellaista mikä ei ole meille niin hyväksi. Eli aina kannattaa selvittää ensin oma kulutus ja sitten miettiä miten lähteä korjaamaan tilannetta. Oletko koskaan ajatellut miten paljon ylimääräistä kaloria tulee napsimisesta? Karkki silloin toinen tällöin, kahvin kanssa pullaa ja autossa suklaata. Jano juomaksi limsaa veden sijasta. Nämä pois jättämällä ja korvaamalla oikealla ruualla tapahtuu jo paljon, ainakin keho tykkää enemmän.

Missään nimessä en voi kehua itseäni, että olisin tässä malliesimerkki, mutta onneksi ei ole tarpeenkaan. Minäkin olen monesti lähtenyt liikkeelle liian pienillä kaloreilla ja astunut samaan kuoppaan kuin muutkin. Olen oppinut vuosien varrella paljon ja syönyt pitkään ilman minkäänlaisia rajoituksia tai ajatusta koko hommasta. Kesällä huomasin, että olen menossa metsään ja kunnolla. En kuitenkaan vieläkään tehnyt asialle mitään jatkoin vaan samaa rataa. Ennen joulua heräsin omaan pahaan oloon en voinut enää hyvin, jotain oli tehtävä. 

Niinpä pidin ruoka päiväkirjaa hetken ja tajusin kuinka paljon söin kaikkea muuta kuin järkevää. Suklaa päällysteisiä kaurakeksejä meni aivan järkyttävän monta päivässä. Se teki olostani tunkkaisen ja vaikutti ihan kaikkeen. En nukkunut kunnolla, kokoajan väsytti ja olin kireä kuin viulun kieli. Päätin, että nyt piisaa. Menin sydan.fi sivulle ja siellä energian laskuriin. Laskin oman energian kulutukseni ja tein sen mukaan parannuksia omaan ruokavaliooni. Korvasin kaiken huonon hyvillä ruoka-aineilla ja pian huomasin voivani paljon paremmin. Olin energinen, nukuin hyvin eikä minua enää edes ottaa hermoon. Ja kaiken tämän takana oli keittiövaaka, kierrätin ja kierrätän vieläkin ruokani sen kautta. Teen sen vaan ihan sen takia, että tiedän varmasti saavani tarpeeksi energiaa päivääni. Syömme kaikki samaa ruokaa, joten punnitsen aina valmiit ruuat. 

Kevättä kohti mennessä saatan nipistää päiväni kalomäärästä 200-300 pois jolloin saan myös rasvani palamaan, mutta jaksan kuitenkin treenata ja pyörittää arkeni. Tärkeintä kaikessa on luottaa omaan prosessiin ja antaa keholle aikaa omaksua uusia juttuja. Harva oppii, vaikka täydellisen Kiinan kielen kuukaudessa, niin miksi kehon pitäisi oppia uusiin ärsykkeisiin nopeasti? Ei tarvitsekkaan, maltti on valttia tässäkin asiassa. Meidän on opittava tulkitsemaan omaa kehoamme, hyväksymään se sellaisena kuin se milloinkin on. Vain sen kautta voimme muuttaa sitä haluamaamme suuntaan. 

Jos et tiedä omaa kulutustasi se on helppo laskea, vaikka sydan.fi sivulla. Se antaa sinulle suunnan mitä kohti kulkea, tavoitteesi määrittää sitten ajan ja muutokset mitä siihen on tehtävä. Suosittelen kokeilemaan, sillä syöminen on kivaa ja kunnolla syöminen auttaa siinä toisessa kivassa hommassa meinaan nukkumisessa. Testaa ja ylläty. 

Ihanaa viikkoa kaikille.

XxX Sanna 

Kuvat Saija Heinämäki  

Keep it simple!

 Voihan elämä ja sen tuomat vaikeudet. Tällä kertaa puhun omasta luomisen tuskasta. Siis en ymmärrä miten voin ihan joka kerta sortua tähän samaan virheeseen. Mennäänpä vähän ajassa taaksepäin niin pääsette kärryille mistä puhun. Sanna ja sen ideat, joita muuten tulee ihan kiitettävästi kokoajan. Olen pyrkinyt nyt jonkun aikaa rauhoittumaan ja keskittymään aina yhteen asiaan kerralla eikä niin, että minulla sata hommaa kesken kokoajan.  

Vaikka olenkin oppinut pikkusen tästä, niin silti paljon on vielä kehitettävää. Tiedätkö sellaisen mikään ei ole tarpeeksi tyypin? En tiedä onko tämä ilmaus nyt aivan oikea, mutta antakaa kun selitän. Aina kaiken uuden alussa on ihan älytön pöhinä päällä, intoa ja energiaa on vaikka muille jakaa. Pyörittelet omia juttujasi edes takaisin ja taas takaisin ennen kuin julkaiset tai kerrot niistä muille. Silloin olen jo ihan täynnä sitä asiaa ja tulee tunne, että asia on ihan typerä tai ainakin sitä on liian vähän. Ja sitten se meneekin taas uusiksi ja karkaa ihan lapasesta.

Puhuin asiasta tänään ystäväni kanssa,  joka ymmärsi tuskani ja pystyi siihen samaistumaan. Muisteltiin aikaa jolloin kummatkin ohjasi vielä ryhmäliikuntaa ja aina oli tunne, että tunneille on saatava jotain uutta.  Asiakkaat eivät koskaan sitä sanoneet, mutta oma mieli oli sellainen.  Itse, kun tunteja veti useita viikossa ja harjoittelut päälle tuli tunne, että se on jo puhki kulunut ennen kuin edes kerkesi alkaa. Ja sitten olikin saatava jo uutta. Mieli ei ymmärtänyt, että asiakkaat eivät ole vielä tuntiin kerennyt kyllästyä.

Sama kävi minulle taas tänään, kun suunnittelin sosiaalisen median julkaisua, jonka olin jo valmiiksi aikaa sitten tehnyt. Olin sitä useammin lukenut ja päättänyt ettei se olekaan hyvä. Painoin deleteä ja aloin suunnitella uudelleen. Ja niinhän siinä kävi ettei mitään järkevää tullut tilalle. Siispä otin puhelimen ja soitin ystävälleni,  joka sanoi pidä se simppelinä elä yritä liikaa. Ja siinä se tuli minun tulevaisuuden punainen lanka.

Pidän elämäni ja työni mahdollisimman simppelinä. Sillä tavalla pystyn auttamaan myös mahdollisen hyvin muitakin ihmisiä, koska simppelit vinkit ja ohjeet ovat se millä tulokset tehdään. Ei tarvitse olla taikuri tai ihmeiden tekijä, että onnistuu muutoksissa.  Yleensä se jumalaton kiire ja monimutkaisuus pilaa monta hyvää juttua. Pienet ja simppelit asiat ovat ne jotka kantaa hedelmää. Liian usein ihmiset kyllästyvät normaaliin ja helppoon. Ei tehdä asioista liian vaikeita, pidetään ne simppeleinä ja opetellaan nauttimaan niistä. Näin minäkin yritän nyt  onnistua siinä. Yritän olla ajattelematta asioita liian vaikeasti ja pitää ajatukset simppeleinä ja kirkkaina. On opittava ajattelemaan niinkin, että kaikki minulle yksinkertaiset asiat eivät kaikille niitä ja päin vastoin.

Onneksi asioihin voi vaikuttaa ja olen kiitollinen ystävistä, jotka minut aina välillä palauttaa takaisin tuolta mieleni myllerryksestä. Vain kuuntelemalla ja muuttamalla saan asioita muuttumaan. Jos aloitat jotain uutta ja kuherruskuukausi on ohi elä hätäile, vaikka elämä uudessa normaalissa alkaa tuntua tylsältä, se nimittäin kuuluu asiaan. Sama parisuhteessa, alun huuma katoaa pikkuhiljaa ja arki tulee, sen arjen kanssa on opittava elämään ja löytämään siitä ne onnen hetken. Aina ei voi vaan aloittaa uutta. Lasten kanssa sama tärkeintä on olla läsnä, eikä hommata kokoajan jotain uutta.  

Ihanaa viikon jatkoa ja hei keep it simple!

XxX Sanna 

Kuvat Saija Heinämäki