Ken on maassa kaunehin?

Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos eikä minkäänlainen yhteistyö-, vaan ihan puhdas oma-aloitteinen postaus. Minä olen vasta vanhemmiten löytänyt oman sisäisen prinsessani. Olen nuoruudessani ollut enemmän tai vähemmän "äijä". En koskaan teininä tykännyt laittaa itseäni saati, että minua olisi kiinnostanut yhtään mitä minulla on päällä. Ensimmäiset korkeakantaiset kenkäni ostin kun oli 18-vuotias, koska baariin ei päässyt silloin lenkkarit jalassa. Olin siis usein kuskina ja sillä notkuin monesti lenkkarit jalassa baarissa. Ehkä joskus kahdenkympin korvilla aloin pikkuhiljaa kiinnostua ns. tyttöjen jutuista. 

 

Ja siitä lähtien vauhti on kiihtynyt. Olen enemmän tai vähemmän tällä hetkellä oman itseni prinsessa. Rakastan ostella uusia vaatteita, pitkät mekot ovat tämän hetken kuumin juttu. Ja niitähän minulla nyt löytyy joka lähtöön. Ainut ongelmani tällä hetkellä on, että missä minä niitä pidän? Olen aina kotona ja useimmiten pidän jumppavaatteita, koska ne ovat kaikista käytännöllisimmät. 

Olen aina ollut herkkä syttymään kaikkeen uuteen ja arkea helpottaviin kauneudenhoito rutiineihin. Kestopigmennoinnit on minulla ollut jo pitkään, mutta kulmakarvoissa väri ei vaan tahdo pysyä. No siihen onneksi on apuna ollut ihan perus kestovärjäys. Mutta nyt tänä aamuna minulle kokeiltiin ensimmäisen kerran kulmien laminointia.  

 

 

" Kulmien laminointi on kulmakarvojen kestomuotoilua. Kulmakarvat pehmennetään, muotoillaan ja kiinnitetään haluttuun muotoon. Lopuksi kulmat värjätään. Laminointi ei ole sama asia kuin kestopigmentointi tai microblading- ne ovat sitten jo pysyvämpiä ratkaisuja.

Kulmien laminointi kestää oman kulmakarvan kasvuvauhdista riippuen 3-6 viikkoa, ja laminointi poistuu pikkuhiljaa kasvamalla. 

Laminointi sopii kaikille joilla kasvaa kulmakarvoja. Laminointi on loistava palvelu erityisesti vaikeasti hallittaville karvoille, ja heille jotka haluavat tuuheammat ja näyttävämmän näköiset kulmat. 

- LASHLOVERS-

Tämä hoito tehtiin minulle siis tänään ensimmäisen kerran. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kulmakarvat antavat kasvoille ilmettä ja tekevät naisista kauniita. Minulla on itselläni todella vaaleat kulmat ja erittäin haastavat karvat. Ne osoittavat ihan suoraan alaspäin, jospa tällä laminoinnilla saisimme niihinkin vähän ryhtiä. Aika näyttää miten kyseinen hoito minulla kestää.

Koska työni on menevää ja usein olen liikkeellä, niin meikit eivät koskaan ole pysyneet vauhdissa mukana. Ja olen ollut aina aika laiska meikkaamaan, niin juuri siksi kaikki tällaiset mahdollisuudet ovat minulle arvokkaita, koska haluan kuitenkin näyttää hyvältä ja huolitellulta. Kulmakarvojen kestovärjäyksen lisäksi minulla on nyt ollut jonkun kuukauden ripsienpidennykset. Minulla oli aikoinaan sellaiset kanssa, mutta silloin ne eivät pysyneet. Nyt olen ollut näihinkin todella tyytyväinen, aamuni ovat helpottuneet ja olen aina mielestäni valmis lähtöön.

 

En sano sitä, että jokaisen pitäisi nyt ottaa kulmien laminointi tai laittaa tekoripset, mutta jos olet miettinyt näitä vaihtoehtoja, niin annan ehdottoman suosituksen näille. En sano sitä, että nämä ovat ilmaisia, mutta säästän jostakin, että pystyn kerran kuussa sijoittamaan itseeni 50-100e. Kun minä en kerran juo enkä polta, niin olen ajatellut, että panostan sen rahan mielelläni itseeni.

Minusta on ihana olla oman elämäni prinsessa. Olen ehkä pinnallinen, mutta olen onnellinen, kun saan laittaa itseäni. Jos sinun elämäsi vaatii piristystä niin suosittelen kulmien laminointia. Laitan alle ennen ja jälkeen kuvat, niin näette eron. Ja kyllä en ole nyppinyt kulmiani ennen kuvassa ainakaan kolmeen viikkoon🤣 

Tämän kaiken minulle mahdollisti Kauneuspiste Sini Ilona Saarijärveltä. 

XxX Sanna   

Valokuvilla ja tulosten seurannalla huomaa kehityksen parhaiten!

 Monien ihmisten on vaikea luopua henkilövaakasta, kun tehdään itsensä eteen jotain. On todella vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että vaaka ei näytä todellakaan koko totuutta. En kiistä sitä, etteikö siitä olisi hyvä apu seurata, miten se paino vaikka kehittyy, mutta kuvat ja tulokset kertovat sinulle miten oikeasti kehityt. Siinäkin on kyllä omat haasteensa, saada ihmiset ottamaan kuvia ja toisaalta sarjapainojen nostaminen on monille haastavaa esim. salilla. Pelätään, että tekniikka pettää ja monet pelkää vieläkin, että lihas kasvaa salamavauhtia ja usein kuulenkin, että en halua näyttää liian lihaksikkaalta.

 

Minulla ainakin vaaka voi heitellä todella paljon. Saattaa olla monien kilojen heittoja, riippuen siitä miten on treenattu ja mikä on sen tavoite. Lihaksen kasvatuksen aikaan vaakan lukemat ovat korkeammalla, koska nestettä on kropassa enemmän. Sitten, kun taas diettaillaan, paino saattaa laskea rajustikin. Siksi olen lopettanut koko vaakalla käymisen jo aikaa sitten. Toki inbodymitaukset teen n. 3 kuukauden välein, koska sitä kehonkoostumuksen muutosta on mukava seurata.  

 

Valokuvat ja sarjapainojen nousu sekä aerobisen liikunnan tulokset ovat minulle se mittari tänä päivänä. Kehotan aina asiakkaitani ottamaan itsestään paljon kuvia, koska siinä kuvassa huomaa itsekin helpoiten sen muutoksen. Kun laittaa kaksi kuvaa vierekkäin, näkee konkreettisesti mitä on tapahtunut. Kun taas katsot itseäsi joka päivä peilistä, et välttämättä huomaa muutosta. Siksi kannattaisi ottaa säännöllisen väliajoin kuvia. Se on osoittautunut monille todella vaikeaksi, ei haluta kuvat itseä. Onko se sitten mitä; inhoa omaa kehoa vastaan, häpeää vai jotain muuta, sitä en osaa sanoa. Mutta se on harmillista, koska se muutoksen näkeminen lisää myös sitä motivaatiota.

 

Minä olen ehkä jopa liian kova ottamaan itsestäni kuvia. Tykkään kuvata ja ottaa saliselfieitä. Minusta on ihan mahtavaa huomata, jos olen saanut johonkin lihasta tai huomaan pienenkin eron vaikka jaloissa. Mistäs muualta minä sen eron huomaan? Nautin siitä, kun kehonkoostumus muuttuu ja varsinkin kun en ole enää mikään nuori, niin jokainen onnistuminen on tärkeä. Monesti, jos omassa kropassa on tunne, että mikään ei ole mennyt eteenpäin, otan kuvan ja taas näen, että muutos ei ole mennyt huonompaan vaan kenties pysynyt vaikka samassa. Siksi tykkään kuvista, ja alan olla kohta jo ylpeä minun saavutuksistani, vaikka tekemistä kyllä on.

 

No treeneissä seuraan tuloksia, vaan niillä on merkitystä. Sillä, että painot nousee ja tekniikka pitää. Nyt syksyllä, kun treenasin salilla 5 x viikossa ja olin välillä todella puhki, niin ainut asia, joka sai menemään salille aina uudestaan, oli parantuneet tulokset. Vaikka olenkin vielä rimpula ja aika heikko, saavutin monta sellaista tulosta, mitkä olivat minulle todella suuria. Jaksoin kyykätä 5 sarjaa 70 kilolla ja tehdä aina kuusi teknisesti hyvää toistoa. Jaksoin vetää maasta 85 kilolla teknisesti puhtaita suorituksia sen 5 sarjaa ja kuudella toistolla. Penkistäkin sain ylös 40 kiloa 5 sarjaa ja kuudella toistolla. Olkapäässäni on joku vika, joka vaikeuttaa todella paljon yläkroppatreeniä, jonka vuoksi se laahaa pahasti perässä. Onnistuin kuitenkin nostamaan kaikkia tuloksia ja peilikuvakin muuttui, vaikka paino nousikin.

Ottakaa siis kuvia ja pitäkää treenipäiväkirjaa niin silloin pystytte kehittymään ja olemaan ajan tasalla.

 

Hyvää päivää <3

XxX Sanna

Huoliteltuna helposti: kestopigmentointi

Minä rakastan kauniita vaatteita, upeita kroppia ja kaikenlaisia kenkiä. Olen aina ollut sen verran prinsessa, että tykkään olla edes jonkun verran laitettu ennen kuin lähden ihmisten ilmoille. Minun suurin ongelmani on tällä hetkellä todella hikinen työ, jos laitan itseni aamulla, niin olen puoleen päivään jo hikoillut asiakkaiden kanssa tai omissa treeneissä meikit pois. Olen laitattanut kulmakarvojani ainakin miljoona kertaa jos vaikka ja millä kestopigmentoinnilla, mutta pysyvyys on ollut aika heikkoa. 

Minulle on myös kerran aikaisemmin ehkä noin viisi vuotta sitten laitettu eyelinerit, mutta ne jäi silloin jotenkin todella kapeiksi, eikä kamalasti näkyneet minun lerppaluomieni alta. No nyt päätin, kun näin facebookissa erään tutun kosmetologin mainoksen kestopigmentoinneista, että kokeilen vielä. Niinpä vaan tuumasta toimeen ja aikaa varamaan.

Menin ehkä hieman skeptisellä asenteella paikalle ja ajattelin, että katsotaanpas miten meidän käy. No ensinnäkin Elina (Koivistoinen) oli todella ihana nähdä pitkästä aikaa, joten puhumista riitti varmasti 8 vuoden edestä. Elina on ihminen, joka on ihana. Niin aito ja iloinen, todellinen energiapakkaus ja mikä parasta, ihan huippu työssään- hän on myös tarkka ja tuntee minut ja uskaltaa tehdä minulle juuri minunlaiseni jutut. Ja siitä minä tykkään, vähän rohkeutta ja "hulluutta" peliin niin lopputulos on aina täydellinen. 

 

Niinhän se oli tälläkin kertaa. Piirsimme eyelinereita aika kauan, mutta saimme niistä mieleisemme loppujen lopuksi. Luomeni eivät ole samanlaiset ja toinen roikkuu toista enemmän ja monenlaista harmia niissä oli, mutta lopputulos on kaiken ajan arvoinen. Niiden tekeminen ei satu yhtään, ainut mikä voi alussa tuntua hassulta on pienoinen tärinä. Minulle kaikista hankalinta niiden teossa on ehdottomasti selällään makaaminen. En ole tottunut makaan selälläni niin pitkiä aikoja, joten se tuottaa ongelmia minulle kaikista eniten.

Rakastuin uusiin eyelinereihini jo piirto vaiheessa eikä se rakkaus ole tässä neljässä päivässä hälvennyt päin vastoin se on vaan kasvanut kokoajan. On ihana huomata, että sinulla on silmät aina, aamulla kun heräät, kunnon treeniin jälkeen ja vielä illallakin kun olet tullut suihkusta. Uutena juttuna minulle oli tässä näiden hoito. Ei enää bebanttenia litrakaupalla silmiin, niin, että ripsetkin ovat ihan limpissä vaan geelimäistä rasvaa iltaisin. Minulla luomet eivät turvonneet, niitä ei kiristänyt, enkä oikeastaan edes tiennyt, että niihin on mitään tehty. Ainut paha on etten saa mennä saunaan 2 viikkoon (senkin jälkeen lempeisiin löylyihin) ja olen luvannut uida joka ilta. On muuten himppa kylmää olevinaan  tuo järvivesi ilman saunaa.

Koska olen hieman "hullu" ja rakastan kauneutta ja ennenkaikkea helppoutta niin pigmentointi urakka jatkuu. Seuraavaksi on vuorossa huulet ja kulmakarvat. Monien mielestä olen varmasti turhamainen, mutta hei minä tykkään ja haluan kokeilla, niin silloin teen sen. Ja kaiken sen rahan voisi juoda baareissa tai tupakoida savuna ilmaan. Sanoinkin kotona, että olen enemmin selvinpäin ja teen kaikkia niitä juttuja mistä tykkään.

Elina on on ihan huippu tekemään kaikkia kosmetologintöitä ja kaiken lisäksi hän on vielä ihana. Tämä ei ole maksettu mainos eikä millään lailla pyydetty kirjoitus, vaan haluan kertoa että jos haluatte helpottaa arkiaamujen laittautumista niin soittakaa Elinalle ja sopikaa treffit. Elinalla on kauneushoitola Fiinixi, jonka löytää netistä. Jos haluat kilauttaa Elinalle, niin numerosta 0442527732 saat hänet kiinni. Minä ainakin voin suositella häntä täydestä sydämestä.

 

Ps. Elina on myös pigmentoimassa Keuruulla ja Kuopiossa sovitusti.

Ihanaa viikkoa kaikille, näytetään tänäänkin hyvälle.

XxX Sanna    

Tuliko sitä lihasta?

Lihaksen kasvatus on aina ollut minulle todella haastavaa, koska olen ehkä jotenkin tietoisesti pelännyt sitä älytöntä syömistä. Keväällä kun ensin dieettailin hetken niin kerroin teille kuinka seuraava tavoite olisi saada lihasta, ilman läskiä. Otin tavoitteeksi 12 viikon urakan, jonka aikana kehittäisin lihasta, mutten niinkään rasvaa. Ajatus siitä, että kesällä saa syödä ja paljon, oli enemmän kuin houkutteleva. Niinpä aloitin toukokuun puolen välin jälkeen uuden projektini.

Koska ruoka oli laskettu aika minimiin silloin dieetin loppuvaiheessa, en voinut ajatellakaan nostavani ruokaa kertarysäyksellä ylös, vaan aloitin hitaasti, mutta varmasti projektin. Tein nostot 7 viikon aikana ja sain kuin sainkin itselleni 1000 kaloria päivään enemmän. Alussa paino laski todella paljon, se kävi parhaimmillaan 55.8 kilossa. Treenasin viikossa 4 x salilla ja treenit olivat kyllä todella kovia. Syklittelin niitä niin, että vaihdoin ohjelmaa aina 3 viikon välein.

Missään vaiheessa ei suuri ruokamäärä tuntunut pahalta, ja aika usein oli kuitenkin nälkä. Ja voin kertoa, että söin todella paljon. Treeni kulki paremmin kuin olisin voinut koskaan uskoa, ennätykset paukkui ja hyytymistä ei tullut. Aerobinen liikunta oli minimissään ja saattoi olla viikkoja etten käynyt lenkillä ollenkaan. Keskityin siis ihan vaan saliin. Kesäkuun kuumuus heitti omat haasteensa, mutta yhtään treeniä ei jäänyt kesällä välistä.

Heinäkuu oli kaikista vaikein, koska olin enemmän muualla kuin kotona. Treenit sain kuitenkin aina hoidettua, mutta ruoka olikin toinen juttu. Söin missä sattuu ja enemmän noutopöydissä ja hotelleissa mitä kotona. Ei siinä, etteikö ruoka olisi ollut laadukasta, mutta sitä meinasi tulla kokoajan liian vähän. Pelkäsin vähän, että se hektisyys olisi saanut aikaan sen, että tulokset olisivat jääneet vajaiksi. Mutta yllätyin miten hyvin olin onnistunut.

Niinpä tein uuden inbodymittauksen tasan 3 kk edellisestä. Jännittynein fiiliksin otin lapun tulostimesta ja aloin tutkimaan mitä olin saanut aikaan. Paino oli 57,9 kiloa, eli noussut 1,1 kiloa. Mutta mikä oli kaikista hienointa oli seuraava; Rasvamassa oli täysin sama ja rasvaprosentti oli pudonnut 0,5%!!! Siis olin ihan ällikällä lyöty, koska olin ihan varma ettei se olisi mahdollista. Lihasmassa oli noussut 0,7 kiloa. Miettikää miten paljon. Saattaa monesta tuntua vähältä, mutta hei 12 viikossa se on todella hyvin. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Kaikista suurin juttu oli ehdottomasti itseensä uskominen. Kova työ palkitaan aina, luovuttamalla ei voita mitään. Kaikki nämä tulokset oli ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoista. Aina sinne salille ei todellakaan huvittanut lähteä, mutta ihan selvästi se kannatti. Ollaan taas yksi askel lähempänä seuraavaa tavoitetta. Nyt vietetään treeneistä lepoviikkoa ja ensi viikolla uusilla kujeilla kohti joulua. 

Vielä loppuun muutamia tuloksia joita sain aikaan. Minä tälläinen kukkakeppi vedin maasta 95 kiloa ja lantionnostot pystyy tekemään jo 130 kilolla. Kyykytkin meni jo 65 kilolla ja leukoja meni yli 8 joka sarjalla. Todistin taas itselleni, että kaikista pahin vastustaja minulle olen minä itse. Vain minä pystyn tekemään ne tarvittavat jutut ja toisaalta vain minä pystyn itse antamaan periksi jos sellainen olo tulee. Nyt ei onneksi tullut. 

Jos sinulla on tavoitteita kulje niitä kohti, ne kaikki ovat tehty voitettaviksi.

Ihanaa loppuviikkoa!

XxX Sanna

Pienet tissit

Nyt haluan puhua teille hieman tisseistä. Tai hienommin sanottuna rinnoista, jotka ovat naiselle aika usein ulkonäkökysymys. Minulla on ollut aina pienet rinnat, tai oikeastaan niitä ei ole koskaan edes ollut. Muistan, kun personal trainer-koulussa, teimme punnerruskisaa ja ylös sai nousta kun rinnat otti maahan. Kysyimme silloisen kurssikaverini kanssa, että mitäs sitten jos leuka osuu maahan ennen rintoja? Saimme luvan nousta sitten ylös ja se laskettiin yhdeksi onnistuneeksi punnerrukseksi. No se siitä, se nauratti silloin ja naurattaa vieläkin kovasti.

Muistan yläasteella, kun "lauta"-huudot kaikuivat pitkin käytäviä, ja aina kuittasin ne vaan lauseella; "pärjään näillä tisseillä vallan mainiosti." Mutta kyllä ne oman särön ajatuksiin jättivät. Olisin halunnut kauniit rinnat, sellaiset joiden kanssa voisi pitää ihania paitoja, ja jotka ehkä hieman kompensoisivat tuota vatsan röllykkää, mutta en koskaan ole sellaisia saanut.

Kun täytin 30 vuotta mietin, että otan itselleni silikonit tai sellaiset omasta rasvasta tehtävät implantit. Halusin niin kovasti itselleni rinnat näiden tyhjien pussien tilalle. Mutta sekin jäi, koska leikkautin silmäni, enkä sitten loppuviimeksi uskaltanut ottaa silikoneja. Monesti, kun katson ihmisiä somessa, ajattelen, että voi miten kauniita ja miten ihana kroppa ja kauniit rinnat. Ja mietin, että voi kun minäkin voisin pitää tuollaisia vaatteita.

Eilen illalla, kun olin menossa saunaan, katsoin itseäni peilistä. Minulla oli vaan alusvaatteet ja tajusin, että minulla on juuri täydelliset pienet rinnat minun vartalooni. Olin ostanut uudet rintaliivit, ja ne jotenkin sopi kauniisti minulle. Pohdin asiaa vielä saunassa, ja tulin siihen tulokseen, että minun pienet rintani ovat toimineet vallan loistavasti. Olen pystynyt syöttämään niillä täydellisesti kaksi lasta, kumpaakin melkein vuoden. Ne eivät aiheuta minulle päänsärkyä, sillä, että painaisivat niskojani. Pystyn juoksemaan, niin ettei niihin satu ja hyppäämään.

Ajattelin itseäni ja tulin tulokseen, että huonon itsetuntoni ja kenties pienen kateuden saattelemana, olen halunnut itselleni toisenlaisen vartalon kuin minulla on. Nyt, kun elämä on paremmin kuin hyvin ja olen sinut itseni kanssa, alan myös tykkäämään itsestäni tällaisena kuin olen. Aina se ei ole ollut niin, vaikka muuta olen yrittänytkin todistella. Minua ei myöskään koskaan olla parisuhteissani ikinä parjattu pienistä rinnoista, päin vastoin. Joten se ongelma on ollut vaan minun päässäni.

On ihmeellistä, miten ihmisen mieli ohjaa ajatuksia ihan vinksalleen, jos sille antaa siihen luvan. Nyt minua jo ihan naurattaa, että olen ollut joskus noin hölmö ja miettinyt, etten kelpaa mihinkään jos minulla ei ole tissejä. Nyt en myöskään halua millään tavalla arvostella heitä, jotka ovat itselleen rinnat homanneet, koska jokainen on erilainen ja jokaisella on oikeus tehdä omalle keholleen mitä ikinä haluaa. Minulle tämä iski tajuntaan vasta eilen oikein kunnolla, että hei olen ihan hyvännäköinen näillä rinnoilla mitkä minulla on.

Olen sitä mieltä, että kasvan omassa itsessäni kokoajan aimo harppauksin. Jopa tulevaisuuskin on alkanut pikkuhiljaa selventyä, että mitä oikeasti haluan tehdä. Olen tajunnut, miten paljon maailmalla on minulle annettavaa ja miten paljon minulla maailmalle tarjottavaa.

Ihanaa päivää.

XxX Sanna

Motivoiko ulkonäkö sinua?

Paljon puhutaan siitä, että itseään tulisi rakastaa oli sitten iso tai pieni. Se on ihan totta, mutta minä olen sen verran typerä varmasti monien mielestä, koska minua ulkonäkö motivoi minua todella paljon. Minusta on hienoa huomata itsessäni ulkoisia muutoksia. Varsinkin vaatteet ovat hyvä motivaattori minulle. Kun viime vuoden lopulla lomailin ja otin muutamia lomakiloja, niin jokainen vaate kiristi ja oli epämukava päällä. Olin jopa heittämässä useita pois, mutta onneksi säästin ne.

Monet asiakkaani ovat kertoneet minulle, että kilot tulivat pikkuhiljaa, eikä niihin niin tullut kiinnitettyä huomiota.

Allekirjoitan sen ihan täysin, koska minullekin kävi niin. Tiesin ja tunsin olossani, että kiloja on tullut, mutta en kyennyt tekemään sille mitään. Typerryin siihen, pikkuhiljaa tulemiseen. En ollut tyytyväinen omaan peilikuvaani, mutta tyydyin siihen.

Onko se sitten väärin, kun nauttii omasta hyvästä kunnostaan? Tekeekö se minusta jotenkin huonomman ihmisen. Olenko sittten jotenkin olevinani tai muuten vaan tyhmä? Mielestäni en, ja minusta on hullua, jos ei saa ihannoida terveen ja hyvän näköistä kroppaa? Mutta onko maailma jakautunut nyt liian kahteen osaan. Pitää olla joko fitness tai fatness. Paljon oman kroppansa eteen töitä tekeviä yleensä pidetään enemmän tai vähemmän itseänsä täynnä olevina. Ja harvoin kukaan tulee kehumaan sinua, jos olet lihaksikas tai treenattu nainen. Aika usein kuulee, että hyi miten tuo näyttää mieheltä.

Minusta olisi ainakin ihan ykköstä omistaa kunnon lihakset ja timmi kroppa ja olen valmis tekemään sen eteen töitä ja luopumaankin tietyistä jutuista. Nostin tämän asian esille sillä, kun kuulin taas miten minun aikani menee hukkaan salilla. Rupesin miettimään, että kuluttaisinko aikani jotenkin paremmin jos makaisin sohvalla ja söisin karkkia? Tai riukkuisin yökaudet baareissa, toki se ei nyt tässä maailman tilanteessa olisikaan mahdollista.

Minä ainakin opetan asiakkaitani katsomaan itseään peilistä usein ja huomaamaan muutokset ja olemaan niistä ylpeitä. Sillä jokainen meistä joutuu tekemään niiden eteen paljon töitä ja jokainen saavutettu tavoite on ansaittu. Jos minulla olisi aikaa ja tyylitajua, niin olisin vielä enemmän prinsessa. Olisi ihana osata laittaa itseään ja pukeutua nätisti. Keväisen dieettini ansiosta olen löytänyt paljon uusia tai vanhoja vaatteita jotka mahtuvat taas päälle.

Lähinnä haluan sanoa kaikille meille, jotka treenaavat osittain myös ulkonäön takia, että antaa mennä vaan. Se ei ole keltään pois. Jos se jotakin haittaa, niin antaa haitata. Jokainen olkoon juuri sellainen missä itsensä tuntee parhaaksi ja onneliseksi. Ja jokainen meistä kunnioittakoot toisiamme juuri sellaisina. Kehut tekee hyvän mielen niin antajalle kuin saajallekin.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

XxX Sanna

Sitkeys, säännöllisyys ja rutiinit palkittiin

Nyt on yhdeksän viikko dieetti ohi. En voi sanoa, että se oli aina helppoa ja mukavaa, mutten myöskään, että se olisi ollut ihan kamalaakaan. Olin päättänyt, että vedän sen loppuun ja teen sen niin hyvin kun vaan pystyn. Matkan aikana oli todella paljon juhlia, oli omat synttärit, pääsiäinen ja vappu. Tuli leivottua todella paljon, tarjolla olisi ollut todella paljon herkkuja. Tässä minua auttoi tietenkin päätös ja rutiinit. Kun söi tasaisesti ja oli suunnitellut asiat etukäteen, niin homma toimi moitteetta.

Toki minua auttoi tämä karanteeni, sain olla kotona. Oli todella helppo suunnitella kaikki syömiset, kun pyöri tässä hellan ympärillä päivät pitkät. Mutta se toi myös omat haasteensa. Ehkä juuri sen takia, että tarjolla oli tuoreita sämpylöitä ja muita herkkuja oikeastaan kokoajan. Minulle on onneksi luotu todella päättäväinen luonne ja jos johonkin alan niin sen teen aina täysillä.

No miten se dieetti sitten meni? Olin suunnitellut siitä yhdeksän viikon mittaisen, vaihtelevilla kaloreilla etenevän, ja paljon lihaskuntotreeniä sisältävän kokonaisuuden. Kalorit olivat kokoajan miinuksella sen 500 kaloria ja saliohjelmat vaihtuivat tiuhaan. Kalorit laskivat loppua kohti ja aerobinen hiukan lisääntyi. Jaksoin kokoajan todella hyvin treenata ja olin täynnä virtaa. Toki huolehdin siitä, että nukuin hyviä yöunia koko dieetin ajan.

Minkälaisia tuloksia sitten sain aikaan? Kävin inbodyssa tammikuun lopussa, kun aloitin erään pienryhmävalmennuksen ja sen mittauksen takia päätin, että nyt on tehtävä jotakin. Painoa oli tuona iltana kertynyt jo yli 61 kiloa. Ja minä en ole painanut niin paljoa ja rasvaprosentti oli kohonnut jo melkein 25%. Toki kaksi lomajaksoa kaukomailla nostivat painoa, mutta se ei ole mikään selitys.

No mitä mä sitten sain aikaan yhdeksässä viikossa? Kun 10.5 äitienpäivä aamuna nousin jälleen inbodypuntarille, olin hiukan epävarma. Oma puntari näytti painon pudonneen dieetin alkupäivästä, joka oli muuten 9.3 (60,3kg) 3 kiloa. Mutta puntari näytti tuona aamuna painoksi 56,8kg toki puntari pudottaa hieman painoa, koska se vähentää vaatteiden painoa. No se paino ei ole se pääasia, vaan kaikki ne muut tulokset joita olin saanut aikaan.

Rasvamassani oli pudonnut 15,4 kg -> 10,3 kg!! Se on ihan älyttömän kova juttu ja olen siitä enemmän kuin onnellinen. Vielä kun otetaan huomioon se, että lihasmassa oli noussut 25,5kg -> 25,9kg. Eli olin saanut tehtyä dieetin aikana lihasta lisää 400 g. Siitä olin enemmän kuin onnellinen, sillä miinuskaloreilla lihaksen tekeminen on aina kova juttu. Sain rasvaprosenttini laskemaan myös 24,9 -> 18,2! Ja se ei ole koskaan ollut näin alhaalla. Tulokset siis olivat parantuneet huimasti ja kyllähän se kroppakin on hieman muuttunut.

Olen ehkä myös ihminen, joka ei ole koskaan tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Mutta nyt täytyy myöntää, että olen kuitenkin vähän ylpeä itsestäni. En ole kuitenkaan enää 25-vuotias, vaikka joskus ehkä kuvittelenkin niin. Mutta olen todistanut sen itselleni, että kun tekee tiukasti töitä ja on ahkera niin tulosta tulee. Se ei ole helppoa ja vaatii paljon täitä, mutta ehdottomasti se on sen arvoista. Olen onnellinen omasta sitkeydestäni ja periksiantamattomuudestani. Puhukoot tulokset myös sen puolesta.

Haluan omalla esimerkilläni näyttää kaikille, että kova työ palkitaan ja myös sen että ohjeita noudattamalla oonistutaan, mutta suurille soolooluille ei ole varaa. No miten tästä sitten jatketaan. Nyt on menossa lepoviikko ja olen herkutellut nyt pari päivää ja voin kertoa, että olo on ihan hirveä. Nyt olen palannut ruotuun ja maanantaina alkaa uusi haaste. Kesä on monelle herkuttelun ja lomailun aikaa, niin myös minulle, mutta nyt ei ole niin. No mitäs mä sitten olen suunnitellut. Lihasta lisää, mutta yritys on saada plussakalorit nosteltua niin ettei läskiä tulisi, mutta lihasta kyllä. Syksyllä nähdään olenko onnistunut siinä!

Ihanaa viikkoa <3

XxX Sanna

Jos et kelpaa sellaisena kuin olet

Aamulla selailin iltalehteä ihan niinkuin joka aamukahvia juodessani. Siellä eteeni ilmestyi otsikko; "Otin silikonit, koska en kelvannut miehelleni." En lukenut tekstiä, koska se oli jonkun tositv:n iltanuotiolta poimittu, mutta aloin miettiä, onko tämä todellista? Ja varmasti monet naiset yrittävät yrittävät miellyttää miehiään kaikella mahdollisella tavoilla. Ja en sano sitä, etteikö se olisi ihan jees, kunhan se pysyy kaikkien mielestä mukavana.

Minä muistan joskus aikoinaan jo varmaan 15 vuotta sitten, kun eräs tuttavani ajoi kesken parturin näyttämään hiuksiaan miehelleen, että kelpaako ne. Ajattelin jo tuolloin, että tuo ei ole totta. Eihän kukaan voi päättää mitä sinä itsellesi teet, varsinkin jos olet jo täysi-ikäinen. Mitä se tekee meidän itsetunnolle, jos teet niin tai näin ja aina sinussa on vaan vikaa? Se tuhoaa sen pikkuhiljaa, minulla on siitä omakohtaista kokemusta.

Minä en osannut edellisessä suhteessani tehdä oikeastaan mitään oikein. En osannut enää loppupeleissä edes kävellä, niinkuin olisi pitänyt. Olin huono ja ruma melkein aina. Tämä tuli ilmi, jos paikalla oli muita naisia. Muilla oli paremmat tissit ja ne tanssivat paremmin ja kaikki muut olivat aina parempia. En kiinnittänyt siihen silloin paljoa huomiota, koska olin kasvanut siihen ja ajattelin, että se on ihan normaalia verrata sinua toisiin naisiin. Koskaan en kuitenkaan tehnyt muutoksia itseeni siksi, että mieheni olisi sitä halunnut.

Opin siihen etten osaa, enkä pysty ja kaunis en ole ainakaan. Kun elämä sitten muuttui ja ero tuli, aloin pikkuhiljaa tajuta, ettei se olekaan normaalia. Minähän olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. En ehkä missiainesta, mutta omalla tavallani kaunis. Olen pohtinut paljon miksi annoin tehdä itselleni niin? En tajunnut, halusin kovasti olla se ykkösnainen ja parempi kuin ne muut.

Otsikko lehdessä herätti minut ajattelemaan tämän ajan naisia, varsinkin nuoria naisia. Joka paikka on täynnä toinen toistaan kauniimpia somekuvia ja kroppia. Monet samaistuvat niihin ja ajattelevat, että sitten, kun minulla on tuollainen kroppa, olen onnellinen ja haluttu. Unohdetaan paljon siitä välistä. Miten paljon työtä se vaatii, ja onko se sitten se onnellisuuden tae? Minusta kauneus tulee sisältäpäin ja oman itsensä rakastaminen on se kaikista tärkein juttu.

Jos sinulla on pienet rinnat, niin ne ovat osa sinua ja sinut pitää hyväksyä ja sinua pitää rakastaa myös niiden kanssa. Eihän kukaan halua ottaa silikoneja, että niitä rakastetaan? Tai sinua halutaan enemmän? Vaan sinun itsesi takia sinua tulisi haluta. Jos haluaa itse oman paremman olon vuoksi ottaa silikonit niin se on ok, mutta muiden takia niitä ei kannata ottaa. Tai laihduttaa, sinun pitää tehdä se vain itsesi takia eikä kenenkään muun. Vaan sinun hyvän olosi.

Mikäli tilanne on sellainen, ettet kelpaa suhteeseen tai kaveriporukkaan juuri sellaisena kuin olet, niin unohda sellaiset ihmiset. Vaikka muutat itseäsi miten, niin aina löytyy uusi vika mikä pitää jonkun mielestä korjata. Tee itsestä varma ja omilla jaloilla ja aivoilla ajetteleva oman elämäsi paras maalaus. Vain sillä, että sinä olet onnellinen on väliä. Ja nyt ennenkuin kukaan kerkeä ajatella, niin jos sinä olet onnellinen niin lähipiirisikin on onnellinen. Vain sinulla on väliä ja sinä kelpaat juuri niille oikeille ihmisille sellaisena kuin olet. Tätä minä olen pyrkinyt opettamaan myös omille tytöilleni.

Kivaa viikonloppua!

XxX Sanna