Asiakkaan tarina: Sitkeys palkitaan

Olen aina sanonut kaikille, että onnea oikotiehen ei vaan ole, vaan kaikki muutokset tulevat aina oman työn ja oivalluksien kautta. Aina se ei ole helppoa ja joudutaan monesti kokeilemaan monia tapoja ennen kuin homma lähtee kunnolla käyntiin. Toki usein joudutaan myös palaamaan alkuun ja monesti taka-askelia tulee, mutta järkevällä ajattelulla ja uusilla rutiineilla niistäkin selvitään.

Tässä teille yhden ihanan asiakkaani tarina:

" Nyt tämän kuun alussa tuli vuosi täyteen Sannan asiakkaana. Vuoteen on mahtunut paljon, moneen kertaan on testattu, että haluanko ihan tosissaan muuttaa niitä vanhoja tapojani vai pysynkö tällä uudella tiellä, jota olen aloittanut kulkemaan. Ilman Sannaa, olisin vieläkin väsyneempi, kiukkuisempi ja huonovointisempi kuin viime kesän alussa. Aina kun muistelee sitä olotilaa, joka silloin oli, saa lisämotivaatiota jatkaa tätä muutosta. En ollut itselleni silloin täysin rehellinen, kuinka koville fyysinen työ oikeasti ottikaan, eri ruokavaliokokeilut olivat saaneet aineenvaihdunnan sekaisin ja oma mieli ei antanut antaa yhtään periksi. Kaikki piti itse tehdä viimeisen päälle.

Vuoden vaihtuessa tein taas PALJON töitä, olin eri koulutuksissa, liikkuminen ja järkevä syöminen jäivät taka-alalle. Maaliskuussa Sanna kertoi, että aloitti itsellään ihmiskokeen, 9 viikon tiukan dietin ja kysyi että olisinko kiinnostunut kokeilemaan sitä itse. Ja minä jos kuka rakastan suorittamista ja sääntöjen noudattamista :D Ensimmäisellä viikolla kolme ekaa päivää olivat pahimmat, sokerikoukusta irti pääseminen ei ollut ihan helppo juttu. Mutta sen jälkeen on tuntunut välillä jopa helpolta. Kunnon ruokaa, isoja annoksia säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Maailman paras asia on, että paino tippuu tasaisesti, mutta heti hyvänä kakkosena tulee se, että on energiaa ihan valtavasti ja on hyvä olla. Aiemmin maha kipuili milloin mistäkin, nyt en edes muista milloin viimeksi olisi mahaan sattunut. 

9 viikon dietin jälkeen oli lähtenyt 10 kiloa ja 34 senttiä vartalosta. Kun dieetti puri noin hyvin päätimme jatkaa vielä toiset 9 viikkoa. Pidettiin yksi lepoviikko välissä ja taas lähdettiin jatkamaan. Tänä keväänä olen moneen kertaan todennut sen, että suunnitelmallisuus on avain onneen. Kun ruuat ovat valmiina, on helppo toteuttaa ruokavaliota. Kun suunnittelee viikon ruuat kerralla ja käy heittämässä kauppareissun vain kerran viikkoon, säästyy heräteostoksilta. Parasta on, että syömisestä on tullut rutiini, aiemmin saatoin helposti jättää syömättä, kun oli "liian kiire" töissä tai ei ollut "järkevää" syömistä mukana. Nyt töissä en jätä syömättä ja kotona on aina ruoka, joko valmiina, tai ainekset kaapissa, mistä tehdä. Toki rutiinien rakastaminen kävi jo niin pitkällä, että Sanna alkoi tässä vähän aikaa sitten vinkkaamaan muistakin välipaloista, kuin maissikakuista ja leikkeleistä :D

Nyt kevään aikana ollaan Sannan kanssa käyty Summassaaren portaissa monet kerrat. On ollut maailman parasta huomata, kuinka kunto ja jaksaminen on kasvanut koko ajan painon pudotessa. Tulen varmasti aina muistamaan sen tunteen, kun yksi kerta jaksoin kipittää portaissa paljon pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Vielä ei mene koko portaikko kipittäen, mutta ei se kaukana ole. Tänä kesänä vielä se tavoite toteutuu. Monta tavoitetta on vielä edessä, mutta monta on jo saatu toteutettua. Suurin on ollut oman ajatusmaailman muuttaminen, se että opit on oikeasti viety arkeen ja niistä on pidetty kiinni. "

Tämä tarina on minusta hieno motivaattori kaikille jotka jojottavat painoaan. Sillä tietyllä suunnittelulla ja päättäväisyydellä ja tietenkin niillä hyvillä rutiineilla saadaan aikaan hyvää oloa ja energiaa.

Ihanan aurinkoista päivää.

XxX Sanna

Liikuntaa säällä kuin säällä: treenaatko mieluummin sisällä vai pihalla?

Siis voi pojat mitkä kelit! Minä niin nautin tästä auringosta ja lämmöstä, olen ehdottomasti kesän lapsi. Voisin olla auringon paisteessa vaakatasossa tai suppilaudalla järvellä aamusta iltaan. Mutta yksi asia, josta en luovu näillä hulluillakaan keleillä, on salitreenit. Eräänä aamuna olin menossa salille ja aurinko paistoi täydeltä terältä, niin ystäväni soitti minulle. Hän sanoi suoraan, ettei kukaan maksaisi niin paljoa rahaa, että hän lähtisi tällä kelillä sisälle.

Jäin miettimään hänen sanojaan, ja mietin omaa tavoitettani. Se vaatii salille menon ja vie päivästäni aikaa vain noin tunnin verran. Olen monena kesänä päättänyt, että tänä kesänä treenaan pihalla, kannan kahvakuulani ulos ja alan hommiin. Sitä kesää ei ole vieläkään tullut, eikä se ole tänäkään kesänä. Olen liian mukavuudenhaluinen ja luistan aina mahdollisuuden tullen tai ainakin siirrän treeniä eteenpäin.

Olen tietyllä lailla kateellinen niille, jotka saavat itsestään irti ja treenaavat kotona. Minusta siihen ei ole, se vaatii aina sen pois lähtemisen. Tykkään tehdä pihalla kaikkea, en sano sitä, mutta minulla se rajoittuu kävelyyn, pyöräilyyn ja nyt uuteen ihanaan suppailu harrastukseen. Se on kyllä jotakin ihan älyttömän mukavaa, minulla on vielä tytöt kyydissä niin saadaan siihenkin vähän haastetta.

Mutta jos puhutaan vielä hieman liikkumisesta, niin sillä ei ole minun mielestäni mitään väliä miten kukakin liikkuu, pääasia on, että liikutaan. Se tekee hyvää keholle ja mielelle. Hyvällä yleiskunnolla on aina suuri merkitys, jos elämässä tapahtuu jotakin ikävää tai vaikka sairastut. Liikunnasta saa myös niitä hyvän olon tunteita, jotka piristävät mieltä.

Eilen, kun oltiin yhden asiakkaan kanssa kuntoportaissa puhuttiin kehittymisestä. Oli ne tavoitteet millaisia vain ja tehtiin treenit missä vaan, niin onnistumiset kannustavat jatkamaan. Ja niihin onnistumisiin pääsee sillä kovalla työllä ja rutiinilla. Tarkoitan tällä sitä, että tapahtui se liikunta missä vaan, niin se tuo aina tuloksia. Minun tavoitteeni tällä hetkellä on lihaksen kasvatus niin minun paikkani on salilla. Tulokset saa minut menevään sinne aina uudelleen, vaikka aurinko paistaakin.

Olen ajatellut asian niin, että kun aamulla menen salille, voin päivällä nauttia auringosta lasten kanssa ja illalla tehdä sitten töitä asiakkaiden kanssa ulkona. Olen siis järjestänyt elämäni niin, että saan tehdä päivän aikana kaiken sen mistä tykkään. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Rutiinit luovat pohjan koko elämälle. Ja minulle parasta elämää on ehdottomasti tylsä ja toistuva arki.

Mutta missä juuri sinä tykkäät liikkua? Jos olet ulkona liikkuja, niin miten siellä liikut?

Ihanaa viikkoa just sulle.

XxX Sanna

Minun näköinen juhannus

Juhannus, tuo ihana keskikesän juhla. Monesti se näyttelee ihmisten elämässä myös monen päivän ryyppy- ja syöntiurakkaa. Kuulen usein asiakkaideni suusta sanat "sitten tuli juhannus tai joulu..." Mikä ero on juhannuksella verrattuna ihan tavalliseen viikonloppuun? Onko se ajatus, että aina juhannuksena on herkuteltu ja tipoteltu? En toki tarkoita sitä, että ei saisi herkutella tai nauttia muutamaa kylmää juomaa, mutta lähinnä sitä, että onko sen oltava 3 päivää kestävää?

Itse ajattelen juhannuksen eräänlaisena hengähdystaukona. Kiireinen alkukesä on takana ja nyt on luvan kanssa mahdollisuus huilata. Nukkua pitkään, kenties jopa ne päiväunet. Syödä hyvin ja nauttia kiireettömyydestä. Minun tämänkin vuoden juhannus koostuu mökkeilystä, rauhasta, hyvästä ruuasta. Varmasti tulemme käymään sukulaisten luona kylässä ja saamme todennäköisesti vieraaksemme ihania ystäviä.

Lapset ovat toivoneet juhannukselta sen, että äiti tulisi uimaan ja sen toiveen pystyn kyllä täyttämään. Minulla on vielä muutamat treenit tekemättä, mutta nekin saan kyllä hoidettua perjantaina aamupäivän aikana. Jopa isäntä aloittaa torstaina juhannusvapaat. Kelitkin näyttäisivät vielä höllivän, niin mikäs sen parempaa.

Hommasin meille tyttöjen kanssa suppilaudan, joten sen kanssa varmasti tullaan olemaan järvellä. Ja ruoka, se on ehdottomasti juhannuksen juttu. Olen ajatellut, että tänä juhannuksena meidän pöydästämme löytyy uusia perunoita, lohta sekä grillistä tulee marinoitua hirvenlihaa, tankoparsaa, makkaraa sekä muita kasviksia. Siihen kylkeen sitten kunnon salaatti niin keho kiittää. Jälkkäri puoli on vielä vähän vaiheessa, mutta jotenkin näkisin, että meillä mustikkapiirakkaa ja jonkin asteinen täytekakku. Ja tietenkin jäätelöä sekä kunnon karkkipussit.

Kiireettömyys on asia jota oppii arvostamaan vasta, kun elämässä on aina hoppu jonnekkin. On ihana vaan istua laiturilla ja katsella järvelle. Olen miettinyt, että se voi olla tietynlaista vanhenemistakin, kun ei enää tee mieli edes lähteä radalle ja hummaamaan. Mutta olen siitä enemmän kuin kiitollinen, koska maanantaina on sitten freesinä ja levänneenä palaamassa taas arjen askareisiin. Olen oppinut arvostamaan rauhaa ja jopa yksinoloa, joka oli minulle vielä jokunen vuosi sitten ihan outo käsite.

On ihana havaita itsestään uusia puolia ja ennenkaikkea sitä kiitollisuuden tunnetta, minkä olen elämässäni saavuttanut. On ihana nähdä iloiset ja nauravat lapset, jotka silmin nähden nauttivat elämästään ja kesälomasta. On hienoa päästä illalla nukkumaan ja kuulla vierestä sanat; "minä rakastan sinua." Olen ensimmäisen kerran elämässäni sitä mieltä, että olen onnistunut.

Minusta olisi ihana, kun jokainen ihminen saisi sisälleen samanlaisen rauhan, oli se elämä ja juhannus millainen vain. Elämäähän ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Jokaisella on oma tyylinsä ja omat kiinnostuksen kohteensa. Minulla ne on tällaiset ja toivon, että jokainen osaa arvostaa myös sen naapurin tapaa elää ja olla. Elämä on parhaimmillaan, kun keskitytään vaan siihen omaan tekemiseen ja onneen. Toisen elämää ei voi kukaan elää.

Ihanaa ja rauhallista juhannusta just sulle!

XxX Sanna

Pientä pintaremonttia saunaan

Voi Sanna Sanna Sanna!! Mistähän nämä minunkin kaikki ideat oikein saavat alkunsa?

Mehän siis asumme kesät aina pitkälle syksyyn mökillä. Olemme tätä pikkuhiljaa tässä kesien saatossa laitelleet kuntoon ja nykyaikaistaneet. Sain sitten viime viikolla yhtenä yönä idean maalata saunan eteisen seinät. Samalla saimme idean hommata mökille pesukoneen ja ylimääräinen kuivausrumpukin saataisiin näin ollen käyttöön. Siitä se idea sitten lähti.

Koska mökki on rakennettu 70-luvulla, seinät oli tietenkin käsitelty kovalla venelakalla. Onneksi tänä päivänä on kaikki mahdolliset pohjamaalit, niin ei tarvinnut vaihtaa koko paneeleita. Siispä Sanna suuntasi kohti rautakauppaa ja maalin ostoon. Värisävyksi tuli hieman harmaaseen taittava höyhen. Saunan eteisen maalaamisessa meni noin kaksi päivää ja siinä sutiessani tulin ajatelleeksi, että saunan puolellekin olisi tehtävä jotakin. Ja jos joku kysyy, en osaa vastata mistä sain idean maalata tai käsitellä lauteet mustalla ja seinät vaalealla.

No taas tuumasta toimeen ja esitin asian isännälle. Ensimmäisenä tuli heti, että ei todellakaan mustia lauteita. No kuinkas sitten kävikään, ostin mustan saunavahan ja tuumasta toimeen. Kannoin lauteet ulos ja aloitin ensimmäisenä seinistä. Yli kymmenen vuotta olleet paneelit olivat aika tummat ja käsitelty nekin jollakin ihme aineella, niin vaalea ei meinannut millään tarttua. Käsittelin seinät 4 kertaa, jotta pääsin haluamaani lopputulokseen. Lauteet menivät onneksi kahdella käsittelyllä.

Lopputulos on ällistyttävän ihana! Olen aivan liekeissä meidän uudesta saunasta ja sen eteisestä. Paikallinen kodinkoneliike toimitti vielä pesukoneen kotiin asti, niin elämä on taas hivenen helpompaa. Kävin meinaan parhaimpana päivänä 4 x kotona pyykkien kanssa. Nyt minun ei tarvitse mennä sinne ollenkaan ennen kuin syksyllä.

Vaikka tämä minun pintaremonttini veikin aikaa aika paljon, oli kaikki sen arvoista. Kodin tai mökin tai oli se paikka mikä vaan täytyy olla sellainen, että siellä viihtyy. Olen myös sitä mieltä, että muutaman satasen satsauksella ja omalla työllä sain aikaan iloa meille kaikille moneksi vuodeksi. Se mikä tässä elämässä on hienoa huomata, että asiat kehittyy pikkuhiljaa, aina löytyy jokin asia mitä voi vielä vähän parantaa. Ja sen olen päättänyt, että ennen kuin mennään kotiin syksyllä, niin meidän sauna saa saman käsittelyn.

Uskaltakaa ottaa pieniä projekteja ja ennen kaikkea nauttia lopputuloksesta. Vielä kun saan saunamittarin, pyyhenaulakon ja uuden löylykiulun niin sitten kaikki on täydellistä. Nyt minä otan hetken aurinkoa ja sitten jatkan töitä.

XxX Sanna

Luottamus on tärkeää

"Mä haluan, että sä tiedät, heittäisin tän kaiken menemään epäröimättä hetkekään. Synkimpänä yönä sun käsiin luottaisin mun elämän, epäröimättä hetkeekään" laulaa Elastinen ja Jenni Vartiainen. Viime viikolla, kun ollut niin kiire kokoajan, ettei ole kerennyt edes istua, olen alkanut miettimään luottamusta. Ja sen lisäksi sitä, miten paljon merkitystä on sillä, että ihmiset täydentävät toinen toisiaan.

Olen monesti kirjoittanut siitä, miten olen kasvanut viimeisten vuosien aikana henkisesti aimo harppauksia. Tällä viikolla olen tajunnut, että luotan elämääni ja puolisooni tällä hetkellä 100%;sti. Ei ole sellaista asiaa, jonka en tietäisi jollakin tasolla selviävän, kunhan me vaan pysymme yhdessä. Olen monesti sanonut ihmisille, että maallisella omaisuudella ei mitään merkitystä, jos ei henkisesti voi hyvin.

Meitä yhdistää moni asia. Olemme molemmat hullun kovia tekemään töitä, ja pystymme tekemään niitäkin yhdessä. Toisaalta nautimme myös lomailusta ja siinäkin olemme toistemme parhaita lomakumppaneita. Pystymme myös hoitamaan lastenkasvatuksen täydessä yhteisymmärryksessä, vaikkei meillä yhteisiä lapsia olekaan. Elämä on helppoa, kun pystyy luottamaan siihen toiseen, että hän seisoo vierellä tapahtui mitä vaan.

Tämän saman pystyy hyvin tajuamaan myös työelämässä. Kun aloitat jonkun mittavan projektin itsesi kanssa, on luottamus tekemiseen oltava täysi. Monesti niihin suuriin muutoksiin tarvitaan apua ja silloin jos koskaan on kemioiden kohdattava. Jos ajatellaan personal trainingia ei ole mitään väliä sillä kuka sinun valmentajasi on, jos et luota häneen. Oli se sitten miten kuuluisa, tai aloittelija vaan niin luottamus ja kemioiden kohtaaminen on kaiken aa ja oo. Sama kuin parisuhteessa, ystävyyssuhteissa ja ihan missä suhteissa vaan.

Minua on parjattu monissa instasseissa, että olen vanhemman miehen kanssa vaan hänen omaisuutensa takia. Ja pystyn treenaamaan näin paljon vaan sen takia ettei minun tarvitse töitä, mutta totuus on, että rakastan kumpaakin asiaa elämässäni suuresti. Miehessäni olen löytänyt jotain niin suurta ja ihmeellistä, että en pysty sitä edes sanoin kuvailemaan. Se tunne jonka koen aina hänet nähdessäni on varmasti todella suurta ja syvää rakkautta. Koen myös todella suuria onnistumisen tunteita, kun pääsen treenaamaan ja kehityn.

Jokaisen meistä on opittava luottamaan omaan tekemiseen, omaan lähipiiriin ja ennenkaikkea elämään. Se tunne, kun asiat vaan loksahtaa kohdilleen on jotain niin hienoa, mutta ei itsestään selvää. Olen kiitollinen elämästäni, siinä on juuri sitä, mitä minä kaipaan. Nyt lähden saunaremontin pariin. Siitä tulee niin hieno!!

Aurinkoa sinun päivään.

XxX Sanna 

Napostelu on monen arkkivihollinen

Monesti huomaan ihmisten napostelevan, jopa itseltään hieman salaa. Puhutaan usein, että minä syön todella vähän ja terveellisesti ja silti paino hiipii vaan pikkuhiljaa ylöspäin. Meillä oli viikonloppuna todella intensiivinen taimienistutusprojekti ja huomasin napostelun tulevan kuvaan heti, kun ruokailut menivät vähän miten sattuu.

Niinkuin monet varmasti tietävät, minä jos kuka olen todella tarkka omista syömisistäni ja harvoin lähden mihinkään ilman kunnollisia eväitä. En lähtenyt nytkään, mutta into istuttamiseen oli niin suuri, etten malttanut pitää kunnollisia ruokataukoja ja se näkyi heti naposteluna. Meillä oli autossa karkkia ja sitähän meni sitten oikein urakalla. Kun päivällä kävimme syömässä, niin ruokaakin pystyi syömään kuin hevonen ja kaikki mahdollinen nopea hiilihydraatti upposi aina tilaisuuden tullen. Siinä ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta tajusin miten nopeasti napostelu lähtee käsistä.

Tähän siis vaikuttaa aivan 100% ruokarytmi ja oikeanlainen syöminen. Toki on myös olemassa tapanapostelijat, mutta siitäkin voi opetella pois. Se olo, mikä tulee huonosta syömisestä, on jotakin ihan hirveää. Väsyttää, on nuutunut ja ennenkaikkea pöhöttynyt. Tuntuu, että se sokeri tulee ihosta läpi. Nyt on muistettava myös se, että jos olet tottunut tähän olotilaan, niin sehän ei tunnu siltä. Mutta mietipäs, jos söisit kunnolliset ruuat ja jättäisit napostelut pois, miten hyvä olo sinulla sitten olisikaan?

Minulla on asiakas, joka on taistellut pitkään herkuttelun ja napostelun kanssa. Nyt, kun lisäsimme ruokaa ja teimme niin sanotut herkkupäivät. Saimme tällä keinoin napostelun minimiin ja asiakkaan olo muuttui viikoissa jo paremmaksi. Oli hienoa huomata, kuinka onnellinen hän muutoksesta oli. Ja kun viikkoon tuli päivä jolloin napostelua taas ilmeni, hän huomasi olonsa heti turpeammaksi. Kun sen muutoksen huomaa, niin silloin siitä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Kuten omastakin olostani huomasin, niin napostelulla siirretään sitä oikeaa nälkään tai korvataan kunnon ruoka ja silloinhan ollaan jo menossa pieleen.

Monesti ihmiset saattavat napostella päivän aikaan ison pussillisen karkkia tai sipsiä muiden ruokien lisäksi. Tämä saattaa nostaa päivän energiatasoja huomattavasti ja huomaamatta. Ja tässä piileekin se monen sudenkuoppa painonnousuun, varsinkin jos liikuntaa ei päivään sisälly. Jos mietitään nopeasti vielä päivän energioita, niin keskiverto naisen päivän suositus on n. 2000 kcal. Ja jos se syödään oikeana puhtaana ruokana niin sitä on runsaasti. Päivän aikaan saa syödä useasti ja monipuolisesti. Nälkä ei vaivaa ja energiat riittää. Mutta jos autolla ajellessasi syötkin vaikka suklaalevyn niin siinä tulee jo yli puolet päivän energian saannista. Miettimisen arvoinen juttu.

Hyvin suunniteltu ruoka ja ennenkaikkea sen syöminen takaa sinulle hyvän olon ja kunnolliset energiat päivään. On mukavampi voida hyvin ja olla virkeä, kuin huonosti ja olla väsynyt. Haastankin teidät kaikki lukijani olemaan viikon napostelematta, jos sinulla on siihen taipumusta. Seuraa omaa oloasi ja mieti miltä se tuntuu.

Ihanaa viikkoa!

XxX Sanna

Motivoiko ulkonäkö sinua?

Paljon puhutaan siitä, että itseään tulisi rakastaa oli sitten iso tai pieni. Se on ihan totta, mutta minä olen sen verran typerä varmasti monien mielestä, koska minua ulkonäkö motivoi minua todella paljon. Minusta on hienoa huomata itsessäni ulkoisia muutoksia. Varsinkin vaatteet ovat hyvä motivaattori minulle. Kun viime vuoden lopulla lomailin ja otin muutamia lomakiloja, niin jokainen vaate kiristi ja oli epämukava päällä. Olin jopa heittämässä useita pois, mutta onneksi säästin ne.

Monet asiakkaani ovat kertoneet minulle, että kilot tulivat pikkuhiljaa, eikä niihin niin tullut kiinnitettyä huomiota.

Allekirjoitan sen ihan täysin, koska minullekin kävi niin. Tiesin ja tunsin olossani, että kiloja on tullut, mutta en kyennyt tekemään sille mitään. Typerryin siihen, pikkuhiljaa tulemiseen. En ollut tyytyväinen omaan peilikuvaani, mutta tyydyin siihen.

Onko se sitten väärin, kun nauttii omasta hyvästä kunnostaan? Tekeekö se minusta jotenkin huonomman ihmisen. Olenko sittten jotenkin olevinani tai muuten vaan tyhmä? Mielestäni en, ja minusta on hullua, jos ei saa ihannoida terveen ja hyvän näköistä kroppaa? Mutta onko maailma jakautunut nyt liian kahteen osaan. Pitää olla joko fitness tai fatness. Paljon oman kroppansa eteen töitä tekeviä yleensä pidetään enemmän tai vähemmän itseänsä täynnä olevina. Ja harvoin kukaan tulee kehumaan sinua, jos olet lihaksikas tai treenattu nainen. Aika usein kuulee, että hyi miten tuo näyttää mieheltä.

Minusta olisi ainakin ihan ykköstä omistaa kunnon lihakset ja timmi kroppa ja olen valmis tekemään sen eteen töitä ja luopumaankin tietyistä jutuista. Nostin tämän asian esille sillä, kun kuulin taas miten minun aikani menee hukkaan salilla. Rupesin miettimään, että kuluttaisinko aikani jotenkin paremmin jos makaisin sohvalla ja söisin karkkia? Tai riukkuisin yökaudet baareissa, toki se ei nyt tässä maailman tilanteessa olisikaan mahdollista.

Minä ainakin opetan asiakkaitani katsomaan itseään peilistä usein ja huomaamaan muutokset ja olemaan niistä ylpeitä. Sillä jokainen meistä joutuu tekemään niiden eteen paljon töitä ja jokainen saavutettu tavoite on ansaittu. Jos minulla olisi aikaa ja tyylitajua, niin olisin vielä enemmän prinsessa. Olisi ihana osata laittaa itseään ja pukeutua nätisti. Keväisen dieettini ansiosta olen löytänyt paljon uusia tai vanhoja vaatteita jotka mahtuvat taas päälle.

Lähinnä haluan sanoa kaikille meille, jotka treenaavat osittain myös ulkonäön takia, että antaa mennä vaan. Se ei ole keltään pois. Jos se jotakin haittaa, niin antaa haitata. Jokainen olkoon juuri sellainen missä itsensä tuntee parhaaksi ja onneliseksi. Ja jokainen meistä kunnioittakoot toisiamme juuri sellaisina. Kehut tekee hyvän mielen niin antajalle kuin saajallekin.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

XxX Sanna

Dieetti loppui: miten säilyttää saavutettu tulos?

Olen kertonut,  että olin alkuvuodesta 9 viikkoa aika tiukalla dieetillä, ja sain aikaan huimia tuloksia. Mutta ihan niinkuin jokainen meistä tietää, ei dieetata voi kuitenkaan määräänsä enempää. Ja sehän johtuu siitä, että kehoa ei voida miinuskaloreilla liian pitkään, koska se vaikuttaa meidän kehon toimintaan negatiivisesti. No monesti käy niin, että keväällä kiristellään itseämme rantakuntoon ja saadaan aikaan hyviä tuloksia. Sitten dieetti loppuu ja käy vanhanaikaiset. Aletaan syödä vapaasti ja nauttia kesästä. Monelle käy niin, että ennen kuin saadaan bikinit päälle, niin kilot ovat tulleet lähestulkoon takaisin.

Ja kyllä minullekin on käynyt niin tosi monta kertaa. Mutta nyt päätin olla fiksumpi ja aloitin maltillisen kaloreiden lisäämisen ja jatkoin tehokasta treeniä. Ja nimenomaan salitreeniä. Minun tarkoitukseni olisi kerryttää lihasmassaa, mutta niin ettei läskiä tulisi mukana ainakaan paljon. Lihaksen kasvatushan on todella pitkäpiimäistä hommaa, se vaatii todella paljon työtä. On paljon helpompi laihduttaa nopeasti ja paljon, menettämällä meille sitä elintärkeää lihasta kuin laihduttaa niin, että lihas säilyy ja rasva palaa. 

No tämä on nyt minun tavoitteeni ja alku vaikuttaa todella hyvältä. Olen nyt lisännyt ruokaa vähän reilun kaksi viikkoa ja teen sen siis viikkotahdissa. Ja lisättävä määrä on n. 250-300 kcal per viikko. Näin ollen kroppa kerkeää tottua siihen hyvin. No ensimmäisen kahden viikon aikana paino on pudonnut vielä kilon verran ja treeni kulkee kivasti. On ihana huomata, että kroppa toimii ja ottaa hyvin vastaan, mitä sille annetaan. No nähtäväksi jää millainen on lopputulema.

Minulla on viikossa 1-2 vapaata ateriaa. Eli silloin voin syödä mitä vaan ja jälkkäriksi karkkia tai kakkua jäätelöllä. Mutta en ole kauheasti sellainen herkuttelija, mutta kerron tämän siksi, että viikkoihin mahtuu myös vapaata syömistä. Tarkoitan tällä lähinnä pizzatyyppisiä ratkaisuja. Kun kokonaisuus on kunnossa niin pienet herkuttelut eivät sitä kaada mitään mihinkään.

Monen kesään kuuluu alkoholi ja terassisiiderit. Sekään, jos ottaa silloin tällöin ei vaikuta mihinkään mitään ja ainahan voi ottaa niitä ns. kevyitä drinksuja. Esim. vodkaa soodalla tai kevyt siideriä/olutta. Minun viimeisimmästä alkoholiannoksesta tulee nyt kesällä 2 vuotta. En ole millään lailla lopettanut juhlimista, mutta se ei vaan nyt ole minun juttuni. Enkä ole koskaan osannut ottaa yhtä saunan jälkeen, enkä enää tällä iällä siihen viitsi opetella :D

Fiilis on hyvä ja elämä hymyilee ja aurinkokin paistaa. Tällä hetkellä työrintamalla (lähinnä isännän firman puolella) piisaa kiirettä, joten työnteko meinaa taas haitata harrastuksia ja auringonpalvontaa. Mutta nyt me lähdetään tyttöjen kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Tiedossa yhdistetty työ- ja tyttöjenpäivä.

Ihanaa viikkoa kaikille.

XxX Sanna

Kesä ja mökki!

Vihdoin pääsimme mökille. Olimme täällä ensimmäisen yön ja voi sitä tunnetta herätä auringon paisteeseen ja järvinäköalaan. Olemme nyt kolmatta kesää mökillä ja kotiin menemme lokakuussa seuraavan kerran. Toki käyn siellä välillä, mutta ajatuksena olisi nyt saada kaikki tänne, että se turha ravaaminen loppuisi. Yksi hyvä kehitysaskel oli wifin saaminen tänne. Sekin oli vaan omaa typeryyttä, kun en tajunnut tuoda reititintä tänne. Blondi on blondi. Nyt saan kaikki työt tehtyä täällä aina tulostusta myöten.

Seuraava haave on hommata tänne pyykinpesukone ja kuivuri. Pyykkiä tulee kuitenkin paljon niin saan senkin hoidettua tässä. Eikä tarvitse jättää konetta yksin pyörimään kotiin, kun koskaan en kerkeä siellä sitä kuitenkaan odotella. Pikkuhiljaa asia kerrallaan yritetään kehittää tätä meidän omaa kesäkotiamme.

Suurin haasteistamme on kuitenkin tämä piha. Kolmatta kesää se on nyt ihan levällään ja minun huumorini alkaa loppumaan. Hiekkaa ja multaa on joka paikka täynnä, kun tytöt kirmaavat järven ja mökin väliä. Ymmärrän sen, että se on suuri töinen, mutta jotakin olisi keksittävä. Haaveilemme laittavamme siihen kunttaa jo ihan sen helppohoitoisuuden takia. Nurmikkoa on ihan tarpeeksi kotona leikattavana.

Tytöille hommasimme oman pienen makuuaitan tuohon mökin viereen, koska muuten arki ei oikein toimi. Isäntä lähtee aikaisin töihin ja tytöt eivät malta iltaisin olla hiljaa, kun toisen pitäisi nukkua. Näin myös aamuisin saan herätä omia aikojani kahvinkeittoon, kun ei tarvitse olla hiljaa jotta lapset saa nukkua. Mökkimme on pieni, mutta alkaa olla jo aika tehokkaasti käytössä. Tarkoitan tällä sitä, että neliöt on hyvin suunniteltu ja olohuoneemme on käytännössä terassilla. Toki tämä ahtaus aiheuttaa alkuunsa omat haasteensa, mutta pian siihenkin tottuu.

Olen enemmän kuin innoissani, kun saan grillailla ja kastella muutamia kesäkukkiani. Istua terassilla juomassa kahvia ja syödä aamupalaa järvelle katsellen. Olen niinkuin lomalla kokoajan. Haaveilin viikon verran siitä, että saan juoda mustikkapiirakka kahvit auringon paisteessa ja eilen se haaveeni toteutui. Elämä on joskus pienistä asioista kiinni ja onni löytyy yleensä arjesta.

Nyt, kun korona sulki meidät kotiin pitkäksi aikaa, niin on todella rentouttavaa päästä tänne. Arki muuttuu ja olemme nyt todellakin todella tiiviisti yhdessä. Meillä ei ole täällä televisiota, eikä tule. Nautimme maisemasta ja toisistamme. Se miten kauan minusta tuntuu tältä on sitten eri asia. Ensi viikolla jatkuu treenit ja kerron teille sitten miten treeni on kulkenut ja ruoka maistunut. Olen positiivisesti yllättynyt tuloksista, mutta niistä lisää myöhemmin.

XxX Sanna