23. helmikuuta 2017

Miten mä sitten rentoudun??

Huomenta. Nyt on ollut paljon viime päivinä esillä se miten ihmiset rentoutuu :D Puhutaan paljon siitä, että liikunta on hyvä keino päästellä pois höyryjä, ja nollata päätä. Se on aivan totta, mutta jos siitä tulee kauhea paine ei se ole todellakaan sen tarkoitus. Stressin päälle ei saisi koskaan tehdä lisästressiä liikunnasta. Varsinkaan kovasti treenaamalla. On kaksi piippuinen juttu haluaako jäädä sohvalle joka ilta sen vuoksi että on stressaantunut eikä jaksa liikkua. Kevyt happihyppely, pieni venyttely ovat kuitenkin aina poikaa. Jos ihminen istuu päivät töissä esim. Näyttöpäätteen edessä, ei missään nimessä ole pidemmän päälle hyvä asia. Jos mietin vaikka rakasta äitiäni, joka oli 30 vuotta pankissa töissä. Istui kaiket päivät, kärsii siitä tänä päivänä ehkä tietämättäänkin. Miksi? No en voi sanoa, että äitini koskaan olisi ollut himoliikkuja, mutta tykkäsi aina lenkkeillä. Lihaskuntoharjoittelua ei ole taustalla nimeksikään ja se näkyy kyllä nyt ryhdissä valitettavasti. Tasapaino on myöskin heikko, syvien lihasten puuttumisen johdosta, ja voimatasot varmasti alhaalla. Vaikka saliharjoittelu on alkanut nostaa päätään myös naisten keskuudessa, saisi siellä olla vieläkin nenään naisia. Jonkinlainen lihaskuntoharjoittelua olisi poikaa ihan meille kaikille! No tästä ei minun pitänyt nyt kirjoittaa vaan siitä miten minä rentoudun. Onneksi meitä ihmisä on erillaisia ja jokainen löytää oman polkunsa, toiset joogaavat, toiset lähtevät radalle, toiset hierojalle ja tapojahan on monia. Minä liikkun viikossa paljon ja monenlaista. Olen opettanut itseni siihen ja nautin siitä, en osaa vaan olla. Toki se on myös minun työtäni.


Miten minä sitten rentoudun? Olemalla kotona, ihan vaan ihastelemalla kynttilöitä, tulta takassa ja katselemalla perhettäni. Se on ehdottomasti minun paras tapani rentoutua. Olen joutunut opetttelemaan siihen nyt viimeisen vuoden aikana. Olen oppinut nauttimaan siististä kodista, haluan että meillä on paikat aina suhteellisen tip top, välkeätä niinkuin naapurini sanoo ;D Tykkään myös leipoa, leipää, pullaa, kakkuja, piirakoita ja ruuanlaitto on yksi suuri himoni. Nyt olen alkanut opettaa myös tyttöjä siihen, leivotaan joka viikko yhdessä jotakin, saadaan myös sitä kallisarvoista yhteistäaikaa. Saan siitä myös onnentunteita, kun nään että pullasta tulee hyvä mieli perheen herkkusuille ;D Olen opetellut myös menemään nukkumaan ajoissa ja samaan aikaan mieheni  kanssa, kunnon yöunia ei voita mikään. Minulle riittää toki 7h unta, mutta minulle sekin on paljon. Kun ollaan kotona, on rentoutuminen ehkä hieman haastavaa, koska aina on jotakin pientä laitettavaa ja touhuttavaa. Siksi odotankin kesää ja mökkiä <3


Moni kysyy sitten entäs ystävät? Kyllä ystävät ovat minulle tärkeitä, aika on vaan se pirullinen asia jota on liian vähän. Minähän olen siinä mielessä hirveän tylsä, kun en harrasta juurikaan ollenkaan bilettämästä, en sen takia että siinä olisi jotain pahaa, vaan se ei vaan ole minun juttu. Tykkään enemmin käydä elokuvissa, syömässä ja tulla sitten kotiin nukkumaan :D Kun nyt aloin oikein pohtimaan tätä minun elämääni, olen siihen tyytyväinen juuri tälläisenä kuin se on. Liikunta kuuluu siihen 6 päivänä viikossa, ja sunnuntaisin levätään. En juurikaan ole muualla kuin töissä tai kotona, mutta ihmisen on hyvä olla kotona ja tehdä työtä josta se nauttii :D Jokainen tuntee kroppansa ja mielensä ja osaa varmasti hengähtää silloinkin siihen on tarvetta. Elämästä pitää nauttia, välillä pitää pusertaa kovemmin, mutta sekin pitäisi yrittää tehdä ilon kautta. Antaa arvo jokaisen ihmisen omalle tavalleen rentoutua :D Jos minulle se on kynttilät illalla palamassa, sukkakudin ja kuppi kahvia, voi se jollekin olla lomamatka, tai vaikka illanvietto ystävän kanssa. Ja varmasti kumpikin on ihan yhtä oikea tyyli. Ensi viikko olen hiihtoloma viikko ja sen minä aijon rentoutua viettämällä perheeni kanssa, lupasin laittaa lumilaudan jalkaan taas 15 vuoden tauon jälkeen, saa nähdä miten meidän käy. Rakastan elämääni nykyään ja uskallan sen myös tunnustaa, haluan että meistä jokainen oppisi sanomaan senkin ääneen. Ihanaa loppuviikkoa kaikille.


<3 Sanna

15. helmikuuta 2017

Kesäkuntoon, kesäksi kuntoon vai kesäisin kunnossa?

Huomenta! Kevättä ilmassa, ihan selvästi. Aurinko paistaa, ihmiset ulkoilee ja kampanjat kesäkuntoon 2017 ovat tulleet markkinoille! Minä olen luvannut vuodesta 2013 tai 2014 joka kevät ystäväni kanssa, että tänä vuonna ollaan kesäkunnossa!! Ollaanko oltu? No ei olla! Tänä vuonna me luvattiin ettei olla kesäkunnossa, vaan panostetaan elämänlaatuun, onnellisuuteen ja tietenkin hyvään oloon. Eilen oli ystävänpäivä, mietin miten onnellinen olen, kun olen saanut elämääni juuri ne ystävät jotka siinä ovat. Olen pohtinut viiime päivinä omaa "uraani" paljon ja todella monelta kantilta. Tajusin, valitettavasti sellaisen asian, joka olisi pitänyt tajuta jo silloin neljä vuotta sitten. Olen tehnyt työtä aina suurella sydämmellä, ehkä jopa hieman suurella. Mutta siitä on puuttunut aina ns. Kunnianhimo, se että minä olen parasta juuri sille asiakkaalle. Ollut ehkä liiankin "kaveri" keskittynyt liikaa juuri siihen muuhun, kuin itse elämäntapamuutokseen ravinnon ja liikunnan suhteen. Viime vuoden aikana tapahtunut henkinen kasvu on herättänyt minut aivan uusiin ajatuksiin. Haluan olla hyvä, hei en halua olla hyvä vaan haluan olla paras. On aivan uskomatonta seurata omassa elämässään sen toisen aikuisen kunnianhimoa ja paloa omaan työhönsä. Juuri sen minäkin haluan löytää. Olen miettinyt paljon, että pylkönmäki on pieni paikka ja täällä ei ole ihmisä täällä ei voi menestyä. Väärin,kyllä voi. Olen tajunnut, että minu pitää löytää se minun juttu ja keskittää energiani juuri siihen, eikä sohia moneen paikkaan vähäsen. Tiedän, että olen suhteellisen hyvä ryhmäliikunnan ohjaaja, mutta tiedän että minusta tulee loistava personal trainer, ravintovalmentaja sekä psyykkisen painonpudotuksen ohjaaja, tarkoitan siis parempi kuin mitä olen ollut. Aijon tulevaisuudessa keskittyä aina van enemmän juurikin valmennuksen puolelle, toki en meinaa unohtaa myöskään ryhmäliikuntaa.


Jos mietitään sitä, kuinka moni suomalainen nainen ja miksei mieskin alkaa keväällä treenit kesäkuntoa varten. Ollaan tiukkaakin tiukemmalla dietillä, liikutaan hullunlailla ja ajatellaan, että kesällä ollaan sitten kunnossa. Mitäs sitten tapahtuu kun se kesä vihdoin koittaa? Ollaan saavutettu se hyvä ja timmi kroppa, annetaan sen hyvän otteen lipsua, koska ollaan dietatttu ja kuntoiltu aivan "hullunlailla". Paino alkaa pikkuhiljaa kohota, nestettä tulee kroppaan ja syömiset karkaa käsistä aivan totaalisesti ja liikunta kutistuu minimiin. Ollaan valittettavan pian samassa lähtökohdassa jopa huonommassa kuin silloin keväällä, kun tehotreenit aloitettiin. Tämä ilmiöhän on juurikin se jojottaminen, mikä on aina se kaikista pahin vaihtoehto. Miksei siis juurikin tänään keväänä olisi aika tehdä tuolle ilmiö stoppia? Ihmisillä on aina kamala kiire, halutaan paljon tuloksia ja nopeasti. ei muisteta sitä tosiseikkaa, että paino on kiirinyt ylös ehkä vuosien saatossa, ja syöminen on ollut kauan jo hukassa. Voiko sitä korjata muutamassa kuukaudessa? Onko tavoite vaan saada painoa alas? Vai kenties saada se myös pysymään siellä ja kuitenkin nauttia elämästään? Niinkuin ystäväni ja ehdottomasti kova hyvinvointialan ammattilainen Jonna Heinonen on monesti todennut; Painonhallinta lähtee aina kaulan yläpuolelta ja alapuoli seuraa kyllä perässä. Se on juurikin näin, painonpudotus voi olla helppoa, mutta se painonhallinta ja elämäntapamuutos vie yleensä paljon enemmän aikaa ja vaatii sen että pää elikkä psyykkinen puoli pysyy perässä. Ja juuri tähän minä haluan tulevaisuudessa kiinnittää asiakkaideni kanssa eniten huomiota. Halaun saada aikaan niitä oikein ja rauhassa tehtyjä pysyviä muutoksia, onnellisia, virkeitä ja terveempiä ihmisiä.


Sain tänä aamuna eräältä asiakkaaltani seuraavanlaisen viestin; "Kiitti vielä eilisestä, oli huippu kiva treeni 💪Pikkuhiljaa alan itsekkin uskomaan siihen mitä teen, on sellainen rauha tässä hommassa ja sinua saa syyttää siitä😄 Pitkä on matka enkä edes tiiä mitä kohti oon oikein menossa, mutta nyt aattelin vaan tykätä tästä matkasta ja yrittää opetella niitä asioita mitkä on vielä kesken. Sulta saan aina kunnon Stemnitsan jatkaa!!" Tämä on juuri se minkä takia työtäni teen ja haluan siinä kehittyä. Itsekkin olen vasta alussa, todella alussa matkalla tässä työurallani. Olen sen oppinut, että ensin omat asiat kuntoon ja sitten kaasu pohjaan. Usko siihen omaan tekemiseen, pystyn mihin vaan kun olen valmis näkemään vaivaa sen asian eteen. Toivon, että jokainen uskaltaa ottaa askeleen omassa elämässään kohti onnellisempaa arkea, oli se askel mikä vaan. Ja jos siihen ei pysty yksin, sillon kannattaa hakea juuri sinulle sopivaa apua ja tuupparia matkaan. Koska paras sijoitus mitä voit elämässäsi tehdä, on sijoitus itseensä ❤


Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!

<3 Sanna

8. helmikuuta 2017

Onko kenellekkään niin helppo antaa periksi kuin itselle?

Hyvää pakkashuomenta. Pakkanen panee parastanaan ja minun kermapyllyni laittoi leivinuuniin tulet ja tuli peittojen alle kirjoittamaan teille, eikä lähtenytkään lenkille. Tavoitteet on tehty rikottavaksi ja niin kohdallani ainakin helkutin vaikeasti saavutettaviksi. Meillä on huhtikuussa tulossa pienet juhlat ja olen asetttanut itselleni sinne aika kovankin tavoitteen, mutta kuitenkin saavutettavisssa olevan. Niinkuin ennen joulua teille kirjoitin, olin "testi dietillä" Sain aikaan huikeita tuloksia, ja olin kokoajan hyvin voiva. Mitä tuossa dietissä sitten oli erikoista. Mietin todella tarkkaan mitä söin, näin vaivaa ruokien eteen, tarkistin, että ne oli tehty puhtaista ja parhaista raaka-aineista. Sain poltettua 5 kiloa itsestäni pois, suurin osa siitä oli rasvaa, koska treenattiin kokoajan kuitenkin salilla, eikä haluttu luopua lihaksesta. Olin ylpeä itsestäni, siitä muutoksesta minkä sain aikaan. Sitten lähdettiin lomalle ja sen jälkeen olenkin ollut kokoajan "lomalla" nyt puhutaan siis kokoajan ruuasta!


Niinkuin joka paikasta saa lukea liikunta ei laihduta vaan se mitä suusta menee alas. Se on aivan tosi, liikunnalla pystytään buustaamaan sitä laihtumista, mutta kaiken a ja o on syöminen. Kun mietitään syömistä, on helppo hyvän hiihtolenkin tai salitreenin jälkeen syödä yksi ylimääräinen leipä, tai ottaa kahvin kanssa pieni pala vaikka pannukakkua. Siinä se virhe sitten tuleekin. Minä olen treenannut puolitoista viikkoa uutta ryhmäliikunta tuntia noin. 3-6h päivässä. Treenannut siinä sivussa normaalisti ja se mitä olen tehnyt kanssa lisää on syönyt. Ajatellut, että miksen voi syödä itse tekemääni perunarieskaa kun olen näin jumalattomasti treenannut. VOINKIN, mutta VOINKO joka päivä ja monta leipää? Olenko minä juuri sellainen herkkuperse, etten voi antaa itselleni yhtään siimaa? Kyllä olen!! Niinkuin mieheni minulle aina sanoo, olet liian ankara itsellesi, soimaat itseäsi monesti ihan liian paljon. Kyllä sekin on totta, mutta jos annan itselleni luvan lipsua, lipsun aina ja urakalla. 

Kun puhutaan siitä pitkäjänteisestä elämäntapamuutoksesta niin voin sanoa, että tiedän mitä se on! Minulla se on kestänyt vasta 9 vuotta. Elkää nyt ajatelko että olen voinut huonosti tai joutunut luopumaan monista asioista. EI olen voinut paljon paremmin, kun elän tiukasti ja annan itselleni herkkupäivät, ihan niinkuin lapsilleni :D Miksi se sitten repeää? Olen aina tykännyt leipoa, tehdä itse ja olen nauttinut siitä kun nään ihmisten tulevan onnelliseksi kun on kotona pullan tuoksu :D Eilenkin leivoin perunarieskaa ja pannukakkua kun tytöillä oli kaveri kylässä. EI siinä olekkaan mitään pahaa, mutta miksi sitä pitää itse syödä kaksin käsin ja vieläpä itseltään salaa?? Annan itseni herkutella turhaan, vaan koska, en edes tiedä miksi :D No nyt aamulla kun heräsin keittämään aamupuuroa niin kävin vaakassa ja tajusin olevani tavoitteestani erisuunnassa 5 kiloa ja nesteinen ja olo ei ole hyvä!!! Eli olen kerännyt itseeni kolme ylimääräistä kiloa lisää siihen nähden mitä pitäisi saada pois. Nyt monet ajattelevat, että hullu eihän se edes ole lihava. EN olekkaan, mutta kunnianhimoinen olen.


Nyt taas kerran, monennenko kerran? Ehkä miljoonannen kerran lopetan ohi syömisen. Syön päivässä todella hyvin ja paljon, en tarvitse niitä lisänaposteluja, jäätelöä ja pannukakkua, joka päivä en edes joka toinen päivä. Niillä kerään sen laardin pikkuhiljaa takaisin, niiden takia en ole tyytyväinen itseeni ja voin huonommin kuin ennen joulua. Pyrin saavuttamaan tavoitteeni, olemaan onnellinen itseni kanssa. Hei pidän herkkupäiviä ja todellakin nautin elämästäni. Niillä hyvillä valinnoilla, normaalilla ruualla, ja hyvin ansaituilla ja oikein nautituilla herkuilla onnistun aivan varmasti. Ei diettejä, ei nälkää vaan tervettä ajattelua ja ryhtiä elämään. Hyvää treeniä, ulkoilua, aikaa rakkaiden kanssa, sopivasti töitä ja positiivisia ajatuksia. Vain sinä itse pystyt vaikuttamaan omaan elämääsi ja onneesi, vaali sitä, koska se kantaa pitkälle. Nyt puen toppavaatteet päälle, otsalampun päähän ja lähden lenkille. Leivinuunissa on tuli ja ruisleipätaikina odottaa leipojaansa ;D Itse tehty on aina itse tehty. Niin myös omassa olossaan, kun kerran tiedän mistä tulee hyväolo, miksen elä sen mukaan. Kohti kevään tavoitetta hyvällä fiiliksellä ja itseeni uskoen.

Hyvää pakkas viikkoa kaikille ;D

<3 Sanna