28. huhtikuuta 2019

Herkullinen kevyempi lasagne

 
Viime viikolla läräilin taas nettiä ja silmiini osui lasagneohje johon oli käytetty perinteisten levyjen lisäksi myös kesäkurpitsaa. Olen joskus tehnyt ennenkin kesäkurpitsalasagnea, mutta se ei ollut minun juttuni. Olen sen verran nälkäinen, että pelkkä kesäkurpitsa hiilarin lähteenä ei ollut riiträvä.

Tein perjantaina kyseistä lasagnea ja testasin sen heti hyvässä seurassa. Olin ehkä hieman epävarma lasagnen toimivuudesta, koska siinä ei ollut juustoraasteta, levyt olivat täysjyvää ja jauheliha oli korvattu kananpojanjauhelihalla. Mutta minun onnekseni ruokani sai postitiivisen vastaanoton ja oikeasti kehuja siitä, miten kevyttä ja maukasta, mutta täyttävää se olikaan. Niinpä päätin jakaa ohjeen myös teille näin sunnuntain kunniaksi.


Kevennetty lasagne

8-10 kpl täysjyvälasagnelevyjä
400 g kananpojanjauhelihaa
1 kesäkurpitsa
400 g tomaattimurksaa
1 prk 4% ruokakermaa
sipulia
1 suippopaprika
suolaa
mausteita esim. caynepippuri, timjami, korianteri, sitruunapippuri

Paista jauhelihaa hetki (minä teen sen laittamalla vettä pannun pohjalle), lisää joukkoon paprika ja osa sipulista. Kun olet hetken paistanut myös niitä, kaada joukkoon tomaattimurska ja ruokakerma. Mausta seos mieleisesi makuiseksi ja anna hautua 5-10 minuuttia. Laita uunivuoan pohjalle jauhelihaseosta ja sen päälle lasagnelevyt. Laita levyjen päälle suikaleita kesäkurpitsaa sekä sipulia. Lisää taas jauhelihaseosta ja kasaa loput samassa järjestyksesssä. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa 30-45 minuuttia. 

Tarjoile salaatin kera ja nauti. 

XxX Sanna 

26. huhtikuuta 2019

4 x miten lisäät kasviksia ruokavalioosi


Puoli kiloa päivässä vai puoli kiloa viikossa? Vai kummatkin? Mistä ihmeestä se taas höpöttää? No minäpä selvennän ajatuksiani teille vähän. 

Kansalliset terveyssuositukset kertovat meille, että puoli kiloa kasviksia päivässä olisi hyvä määrä jokaisen suomalaisen syödä. Jos pilkotaan se vielä pienempiin osiin voidaan suositella kourallista kasviksia per ateria. Puoli kiloa täyttyy siis helposti, jos aterioita olisi päivässä viisi tai kuusi. Tällä politiikalla olen usein ajatuksiani asiakkailleni myynyt.
 
No entäs sitten se puoli kiloa viikossa? Puoli kiloa viikossa on hyvä tahti painon pudotuksessa, ja vielä siinäkin niin, että enemmin vähemmän kuin enemmän. Miten nämä kaksi asiaa sitten liittyy toisiinsa? Kasviksilla saadaan helposti kevennettyä päivittäisiä aterioita. Niiden avulla syömiimme ruokiin saadaan kuituja, nesteitä ja ne täyttävät meidän vatsamme tehokkaasti pienille kaloreilla. Eli jos syömme puoli kiloa kasviksia päivässä, olemme huomattavan paljon lähempänä puolen kilon painon pudotusta viikossa. 



Miten se sitten käytännössä onnistuu? 

Muutama hyvä tärppi tulisi tässä nyt: 
  • Jos et ole syönyt lainkaan kasviksia, salaatteja ja ainut hedelmä, jota syöt, on banaani, niin kannattaa aloittaa helpolla. Kurkku, tomaatti tai porkkana ovat monesti sellaisia makuja joista monet pitävät. Aloita siis niistä, muutama tomaattiviipale, kurkun pala tai porkkanraastetta lautasen reunalle tai leivän päälle. Jauhelihakastikkeen sekaan tomaatti niin taas on mennyt puolesta kilosta osa.

  • Jos et millään pysty syömään salaattia, niin hyörytä tai laita uuniin kasviksia. Monesti kuulen sen ettei jaksa pilkkoa. No sittenhän on hyvä ostaa kotimaisia pakaste vihanneksia ja sekin ongelma on poissa. Muista mausteet, eihän ruuan tarvitse olla mautonta. Laita suolaa, pippuria, timjamia tai lorauta päälle vähän hunajaa, niin maut ovat ihan erillaisia.

  • Toinen helposti lähestyttävä tapa on dippaaminen. Jos tykkäät televisiota katsellessa napostella, niin koeta kerran vihannestikkuja. Siihen voi ottaa porkkanaa, kukkakaalia, kurkkua, paprikaa ja vaikka omenanlohkoja. Tee hyvä dippi ja nauti. Varmasti hyvää ja olo sen jälkeen on paljon parempi kuin pussillisen sipsejä. Ja ainahan voi tehdä lehtikaalisipejä, nekin on hyviä.

  • Lasagne on monen lemppariruokaa. Toki aikamoinen rasvapommi kaikkine juustokastikkeineen. Pienellä duunauksella siitäkin saa maistuvan, mutta kevyemmän vaihtamalla jauheliha kanajauhelihaan. Korvaamalla juustokastike ruokakermalla, sekoittamalla jauhelihan sekaan paprikaa ja sipulia sekä laittamalla kesäkurpitsaa osan lasagnelevyjen tilalle ateria kevenee paljon. Näitä samoja muutoksia voit soveltaa moniin eri ruokalajeihin. Pienillä muutoksilla saa paljon hyvää aikaan ja ruoka on silti maukasta. 

Näillä vinkeillä pääset alkuun, maistuvia hetkiä kasvisten parissa juuri sinulle.

XxX Sanna

24. huhtikuuta 2019

Pääsiäsenä vietettiinkin joulu

Meillä on ollut perinne nyt kolmen vuoden ajan, että juhannuksena juhlitaan aina uusi joulu. Mutta nyt meillä on tarkoitus lähteä mökille koko kesäksi, niin oli aikaistettava tätä suunnitelmaa. Niinpä päätimme pitää joulun pääsiäisenä. No tuliko meille sitten pukki ja kaikki?  Valitettavasti se jäi nyt tällä kertaa toteuttamatta.

Niinkuin jouluun kuuluu, kinkku on paistettava. Sen verran paljon on syöjiä aina Sannan pöydässä, että kinkun koko oli tälläkin kertaa se tuttu ja turvallinen 12 kiloa. Ja niinkuin olen monet kerrat jo kertonut, että päässäni on sellainen vika, että kaikki ruuat on valmistettava alusta loppuun itse. Niin oli siis laatikoiden oltava itse tehtyjä. Sen verran olen vuosien saatossa oppinut, etä teen aina jouluna niin paljon enemmän, että saan antaa laatikot äidilleni ja mummolleni sekä saan vielä pakkaseen uutta joulua varten kaiken.

 
Kinkun paistoimme perjantai-lauantai välisenä yönä ja laatikot laitoin lauantaina aamupäivällä uuniin. Meitä oli syömässä lauantaina yhteensä 7 aikuista ja 2 lasta. Minä rakastan laittaa ja kattaa ja hössöttää kaikkea, niinpä olin nytkin ottanut vetovastuun päivästä melkein 100% itselleni.

Kun meillä on aina kiire, kokoajan ollaan menossa ja yhteinen aika sukulaisten kanssa jää todella vähiin, niin minusta on ihanaa kokoontua saman pöydän ääreen ja syödä hyvin. Ihan kaikki ei tällä kertaa päässeet valitettavasti paikalle, mutta saimme kuitenkin suurimman osan kasaan. Olin aluksi ajatellut hommata  pukin, mutta luovuin siitä ajatuksesta silloin, kuin päätin etten tuo kuustakaan :D

Olen sen verran monta asiaa tässä elämässäni menettänyt, että tälläisistä hyvistä perinteistä on pidettävä kiinni. Vaikka monesti sanotaan, että suku on pahin voi se olla myös paras! Nyt malttaa taas puolisen vuotta odotella seuraavaa kinkunsyöntiurakkaa. Mahat täynnä on hyvä lähteä odottamaan kesää ja kärpäsiä :D

Iloa sinun viikkoosi.

XxX Sanna

21. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen appelsiini-lakritsiraakakakku

Kun aloin suunnitella pääsiäisen menua, niin ajatuksissa oli kehitellä jonkunlaisen raakakakku. Rupesin siinä sitten selailemaan internetin ihmeellistä maailmaa, ja törmäsin Karita Tykän tekemään appelsiinirakaakakkuun.  Mutta ninkuin aina en halunnnut tehdä sitä sellaisena, vaan duunattavahan sitä on.

Mietin aikani ja sain päähäni jos jonkulaisia variaatiota kunnes sitten yhtäkkiä sain idean yhdistää lakritsin ja appelsiinin. Ensiksi ajattelin käyttää hyväkseni laksritsitaateleita, kunnes muistin kaapissa olevan lakritsijauheen.

Niinpä aloin tuumasta toimeen ja testailemaan. Kakusta tuli kuin tulikin todella hyvää ja pirtsakaa. Olen vähän sellainen herkuttelija, että aina haluaisin tehdä kaikista terveellisiä ja ravintoarvoiltaa hyviä versioita. Esimerkiksi en ole täytekukkua syönyt enää pitkään aikaan, en siksi ettenkö voisi vaan se vaan tekee minulle todella huonon olon. Niiinpä olen suosinut raakakakkuja, tosin nykyään olen ollut niitäkin laiska tekemään. Mutta nyt on helppo ja hyvä ohje, varmasti tulee käyttöön ja tätä on helppo varioida. Tässä teillekin ohje: 

Appelsiini-lakritsiraakakakku n.9-12 hengelle:

Pohja:

1dl kookoshiutaleita
1-1,5 rkl lakrtitsijauhetta
3 kpl kiventöntä taatelia
1 tl vaahterasiirappia
3 rkl vettä

Täyte:

1 appelsiinin raastettu kuori + hedelmäliha
2,5 dl liotettuja cashew pähkinöitä (liota 4h tai yön yli)
1 dl kookosrasvaa (juoksevaa)
1/2-1dl hunajaa
1 tl aitoa vaniljajauhetta

Laita pohjan aineet tehosekoittimeen ja tee massasta tasainen. Painele irtopohjavuokaan, minulla oli 15 cm leveä ja 8 cm korkea.

Laita kaikki täytteen ainekset tehosekoittimeen ja tee massasta tasainen. Kaada pohjan päälle ja laita pakastimeen jähmettymään. Minulla kakku oli siellä yön yli, mutta varmasti muutama tuntikin riittää. Ota ennen tarjoamista kakku huoneenlämpöön hieman aikaisemmin sulamaan.
Koristelemiseen minä käytin kaakaonibsejä, kookoshiutaleita ja pähkinöitä.



Kakku on helppo tehdä ja varmasti raikas ja maukas tarjottava vieraille tai vaikka vaan ihan sinulle.

Ihania herkkuhetkiä!

XxX Sanna

17. huhtikuuta 2019

Kehonhuolto on tärkeää


Yhteistyössä: Mbody

Päätin vuoden vaihteen jälkeen, että nyt on aika aloittaa kehonhuolto. Olen siinä maailman surkein ja vältän sitä aina niin pitkään kuin mahdollista. Eräänä iltana Instagramia selaillessani näin Maria Svanin ilmoituksen 8 viikon maksuttomasta syvävenytyshaasteesta. Maria on minun entinen koulukaverini joten otin häneen yhteyttä, että oliskohan minusta tähän. Ja niinhän siinä kävi, että minä aloitin haasteen.

Maria oli niin ihana, että antoi minulle mahdollisuuden tutustua hänen syvävenytyshaasteeseen, jossa on opastetut videot jokaisen venytykseen. Ja se oli enemmän kuin hyvä asia. Jos on venytellyt yhtä vähän kuin minä, on todella haastavaa saada venytykset menemään oikein ja tuntumaan oikeassa paikassa. Marian videot ovat tosi selkeät ja hän itse tekee siinä mukana kokoajan, opettaen myös hengityksen merkityksen ja oikeanlaisen tekniikan. Aloitin tosi reippaasti, sitten tuli pieni suvantovaihe, kun lähdimme lomalle. Venyttelin sielläkin mutta en läheskään tarpeeksi. Kotiin palattuani aloitin taas tosi reippaasti, mutta lopussa ei taas muka ollut aikaa.

Minun oman typeryyteni takia haaste oli minulle myös se huti, koska en muka löytänyt venyttelylle aikaa. Se on pelkkää selittelyä ja ihan tekosyitä. Huomasin kuitenkin tuon kahdeksan viikon aikana, kuinka paljon paremmin kehoni voi, en ollut jäykkä eikä minuun sattunut mihinkään. Olo oli aina ihana, kun vaan sain itseni venyttelemään. Minä tarvitsisin muutaman venytyksen sarjat, jotka voisi tehdä vaikka aamuisin ja jotka on valmiiksi suunniteltuja, yksinkertaisia ja aika nopeita. Varsinkin näin alussa.

En missään nimessä aio antaa periksi, vaan otan venyttelyn osaksi harjoitteluani. Varaan sille aikaa aamuista tai illoista. Minulla olisi salainen haave myös kokeilla joogaa, jota en olisi koskaan kuvitellut sanovani ääneen. :D Ymmärrän, miksi usein kehonhuolto jää vajaaksi monella. Sitä ei mielletä harjoitteluksi. Se ehkä koetaan myös haasteeksi, siinä mielessä, että jää "oikeat" treenit tekemättä, jos aika käytetään venyttelyyn/kehonhuoltoon. Ja siinä moni, myös minä, menee harhaan. Keho jota ei huolleta ei voi myöskään kehittyä. Huolehtikaa itsestänne, jotta teistä voi tulla vieläkin parempia.



Nyt minulla on teille ihana yllätys. Koodilla "kunnollakuntoon" saa 15% alennuksen Marian syvävenytysvalmennuksen normaalihinnasta! Kurssia on päivitetty ja Maria on vastannut haasteeseen luomalla eri pituisia venytyskokonaisuuksia, joiden mukaan voit venytellä. Eli ei enää sijaa selityksille. Suosittelen todella lämpimästi teille tätä kurssia, opitte turvallisesta ammattilaisen ohjeilla ihanat ja kehoa huoltavat venytykset. Ja sen verran voin paljastaa, että siellä on paljon muutakin hyödyllistä tietoa.  Minäkin alan siihen uudestaan ja oikealla asenteella. Niinkuin Maria sanoo: Keho on koti. Pidä sitä hyvänä <3

Lisää tietoa kehonhuollosta löydät Mbodyn sivuilta.

XxX Sanna

16. huhtikuuta 2019

Ketä minä ihailen?


Minulta kysyttiin tuossa muutama päivä sitten ketä minä ihailen. Vastasin heti sen enempää miettimättä, etten ketään. Kysyjä minulta, ettet oikeasti ketään? Edes sellaista jolla on hyvä kroppa, paljon rahaa tai tosi paljon töitä? Olin edelleen sitä mieltä etten ketään. No aikamme siinä keskusteltiin ja kysyjä sanoi minulle, että kirjoita siitä blogiin, keksit kyllä jonkun jota sinä ihailet. Kaikkihan ihailee jotakin!

Menin autolla Saarijärvelle pari päivää tuon kysymyksen jälkeen ja siinä popittaessani tujusin ketä minä ihailen! Minä ihailen suunnattoman paljon sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat uskoa omaan tekemiseensä, itseensä ja onnistumiseensa aina vaan uudestaan, vaikka heitä kuinka parjataan ja haukutaan sosiaalisessa mediassa. Jos joku täällä pärjää, rakastuu tai onnistuu melkein missä vaan, tulee hänestä välittömästi, bimbo, rahan perässä juokseva tai muuten vaan typerä tyrkky.

Minä ihailen niitä voimakkaita naisia ja miehiä, jotka kerta toisensa jälkeen nielevät pahan mielensä, nostavat nokkansa pystyyn ja jatkavat vahvempina eteenpäin. Eivätkä suinkaan alennu siihen, että alkaisivat millään lailla ruotimaan asioiden oikeudenmukaisuutta tai panettelemaan niitä nimimerkkien taakse piiloutuvia raukkoja. Ihailen kaikkien näiden suoraselkäisyyttä, vaikka varmasti omassa mielessään he tuntevat surua ja ahdistusta.

Ihailen heitä, jotka uskaltavat näyttää kaiken onnensa, omat saavutuksensa, nauttien niistä. Ihailen monien ihmisten suurisydämisyyttä, kykyä olla onnellinen toisten onnistumisen ja onnen puolesta. Ihailen myös niitä, jotka uskaltavat myöntää tekemänsä virheet ja kertoa myös oppineensa niistä. Ihailen myös niitä, jotka uskaltavat puhua asioista suoraan ja niiden vaatimalla tavalla. Ihailen kunnianhimoa joka siivittää ihmisiä kohti heidän unelmiansa, vaikka heidän matkaansa yritetään kaikella mahdollisella tavalla vaikeuttaa.

Minä en ihaile heitä joilla tuntuu olevan oikeus muodostaa julkinen mielipide ihmisistä joita eivät tunne. En ihaile heitä jotka nimimerkkiensä taakse piiloutuen voivat haukkua muita ihmisiä sosiaalisessa mediassa, vain heidän omien mielipiteidensä perusteella, tietämättä kyseisten ihmisten elämästä mitään. Enkä myöskään ihaile heitä, jotka pelkän "näkyvän" tiedon perusteella kadehtivat toisia ihmisiä ja lokeroivat heidät yleensä ihan kusipäiksi.

Jos minun pitäisi nimetä muutama tälläinen julkisuuden henkilö ketä ihailen, niin tässä tulee; Martina Aitolehti -> Tekee hän mitä vaan niin aina julkisuudessa hänestä tehdään mulkku, jonkun vanhan asian takia. Minusta hän on loistava kilpaurheilija, tekee jumalattomasti duunia saavuttaakseen haavensa pärjätä triathlonissa. Antti Tuisku -> Joutunut tekemään jumalattoman työn, että on päässyt siihen pisteeseen missä on nyt, oli kauan ihmisten sylkykuppina, vain sen takia, että oli erilainen.


Ihailen myös suuresti miestäni -> Kun oppisin häneltä puoletkaan siitä kunnianhimosta mikä hänellä on. Se mitä kovalla työllä voi saada aikaan ja se kuinka palo siihen omaan tekemiseen lisääntyy vaan vuosi vuodelta. Suoraselkäisempää miestä saa hakea.

Minulle sanottiin silloin, kun sain ensimmäiseni lapseni, että "muista Sanna, olet aina tämän pienen tytön äiti, vaikket olisikaan hänen kanssaan. Käyttäydy siis aina sen vaatimalla tavalla." Tätä olen yrittänyt pitää yllä.

Hei jos sinä löysit itsesi ylläolevista jutuista mitä minä ihailen, niin ihailen silloin sinuakin <3

XxX Sanna

14. huhtikuuta 2019

Peruskunto: Kaiken perusta

Mikähän siinä on, kun aina on mentävä niin paljon kuin ikinä saa itsestään irti. Olin sitten salilla, lenkillä, noudatan jotain ruokavaliota, niin aina 110% pitää itsestään antaa. No sehän ei ole todellakaan hyvä ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Peruskunto, tuo kaiken tekemisen pohja, unohtuu monilta liian usein.

Kun aletaan rakentamaan taloa, tehdään ensin pohjatyöt. Ja jos ne tehdään huonosti on selvää ettei talostakaan tule vahva ja kestävä. Siksi juuri aina pohjatöihin panostetaan todella paljon, ainakin me teimme niin silloin kun rakensimme talon. No jos ajatellaan fyysistä kuntoa niin perusperiaate on aivan sama. Pohjat ensin kuntoon ja sitten voi vasta lisätä kaasua ja kehittyä.

Muutama sana peruskunnosta, siitä mitä se on ja mikä merkitys sillä on meidän treeneissä Peruskestävyydellä tarkoitetaan matalatehoista pitkäkestoista liikuntaa, jota pitäisi olla meidän arjessa paljon. Siitä pitäisi koostua lähestulkoon puolet meidän treeneistä. Peruskestävyyden raja menee aerobisen kynnyksen rajalla ja alle, eli noin 50-70% maksimisykkeestä. Lenkillä hyvänä peruskestävyyden tärppinä on ppp-sääntö, eli pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Peruskestävyydellä tarkoitetaan rajaa jolloin lihaksiin ei vielä kerry maitohappoa, silloin kun sitä alkaa kertyä ollaan jo vauhtikestävyysalueella. Ja valitettavan moni meistä on usein juuri tuolla alueella.

Minä olen ihan toivoton tämän peruskestävyyskunnon kanssa. Olen sen verran typerä, että aina on mentävä niin paljon kuin pääsee ja seuraavalla kerralla vielä lujempaa. Sellaisen tekemisen seurauksena kehitys loppuu tai jumittuu jossain vaiheessa. No minulle kävi nyt juuri niin.

Toinen syy miksi aloin kiinnittää huomitoa peruskestävyyteeni, oli korkealla olleet sykkeeni. Ne laskivat hyvin levossa, mutta alhaisella sykkeellä tehtävää pitkäkestoista (1h-1,5/2h) lenkkiä tai hölkkää oli mahdoton tehdä. Miksi, koska sykkeet nousivat heti maksimikestävyysalueelle. Masennuin ja päätin, että asialle on tehtävä jotakin. Niinpä olen nyt jonkun viikon tehnyt matalasykkeisiä, pitkäkestoisia, todella turhauttavia (omasta mielestä) lenkkejä. Mutta olen huomannut niistä olevan apua, joka kerta sykkeet pysyy paremmin ja muutenkin ne ovat menneet alaspäin.

Halusin vaan muistutella teitä, että ensin pohjat kuntoon, sitten vasta kovempaa treeniä. Ja ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että muistakaa pitää huolta peruskunnosta. Päiviin paljon erki ja hyötyliikuntaa ja pitkiä matalsykkeisiä lenkkejä. Onneksi tulee kesä niin voi alkaa pyöräillä. Maltti on valttia ja ilman sitä saa enemmän haittaa kuin hyötyä aikaan.

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

-Nyt on hyvä päivä lähteä pitkälle ja rauhalliselle lenkille-

XxX Sanna

Ps. Laita seurantaan myös mun Facebook-sivu ja Instagram

12. huhtikuuta 2019

Viisi vuotta bloggaajana



8. huhtikuuta 2014 julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni. Siitä on nyt aikalailla tasan viisi vuotta ja paljon on sinä aikana tapahtunut ja asiat muuttuneet. Ulkonäkö on myös vähän muuttunut vuosien aikana, kuten ylläolevasta kuvasta näkee... :D

Mitä sitten kirjoitin ihan ensimmäisessä postauksessani? 

"TÄSSÄ HETKESSÄ ON PARASTA OLLA

Personal trainerina nautin eniten siitä, kun saan nähdä ihmisten saavuttavan itselleen asettamia tavoitteita. Se, kun asiakkaan zumbatunti sujuu aina vain kevyemmin, kahvakuula vaihtuu entistä painavampaan tai olo kevenee silminnähden, on palkitsevaa. Kun kulkee asiakkaan rinnalla, syntyy yhteisestä matkasta myös syviä ihmissuhteita. 

Itsensä haastamiseen tarvitaan innostumista ja tsemppiä, jota haluan täydestä sydämestäni asiakkailleni antaa. Treinerinä olen maanläheinen, tavallinen ja helposti lähestyttävä."

Näistä asioista olen edelleen samaa mieltä. Toki valmennus keskittyy nykyään enemmän pysyviin muutoksiin ja henkiseen puoleen. Ryhmäliikunta ei ole enää firmani pääasiallinen tuote, vaan se on kokoajan vähentynyt ja loppuu pian kokonaan. Keskityn enemmän henkilökohtaiseen ohjaukseen ja pyrin vastaamaan ihmisten muuttuviin tarpeisiin. 

"Sosiaalialan koulutukseni ja työkokemukseni antaa tukea myös tälle uralle, joka tuntuu unelmatyöltäni. Kouluttauduin kotiäitivuosien jälkeen kuntosali- ja kahvakuula- ja zumbaohjaajaksi, hyvinvointivalmentajaksi ja personal traineriksi. Yritykseni Kunnolla kuntoon aloitti toimintansa 1.2.2013.

Vauhti on ollut hurjaa. Ensimmäisillä zumbatunneillani oli 3-5 ihmistä. Ajattelin, että ei tässä ole mitään järkeä. Mutta niin vain pikku hiljaa väkimäärä tunneillani kasvoi. Kun Pylkönmäen Yrittävän sali oli niin täynnä, etteivät kaikki sinne mahtuneet, oli tunnelma korkealla.

En olisi osannut kuvitella, että ikinä innostuisin liikunnasta. Oma kuntosaliharjoitteluni aloitus oli melkoisen väkinäistä, mutta treenit kehittivät intoa ja taitoa eteenpäin - pienin askelin. Joka päivä muistutan itseäni siitä, että on oltava myös itse sitä, mitä toisille paasaa. Vaadin rehellisyyttä niin asiakkailta kuin itseltänikin."

En voi uskoa että siitä on jo niin kauan kun olen aloittanut yritykseni! Zumban suosio on vuosien vaihdellut, huippuvuosina tunneilla kävi jopa parikymmentä ihmistä ja tunteja oli pari kertaa viikossa. Tällä hetkellä ryhmäliikunta ei näytä ihmisiä niin paljon kiinnostavan. 

Olen edelleen sitä mieltä, että pitää elää kuten opettaa ja olen itse yritykseni kävelevä mainos. Olen huomannut myös sen, että sosiaalialan koulutus on näissä hommissa tarpeen, kun elämäntapamuutokseen ei aina riitäkään pelkkä liikunta ja ruoka. 

"Elämäntapamuutos ei ole helppoa, eikä myöskään mahdotonta. Elämän tarkoitus ei myöskään ole se, että näyttää täydelliseltä. Tärkeintä on oma hyvinvointi ja hyvä olo. En myy pikadieettiä, vaan autan vaikkapa sitten kädestä pitäen syömään oikein ja tarpeeksi paljon. Tekosyitä jättää asioita tekemättä on monia. Oma mottoni on: Tee, älä selitä!

Personal trainer on tarpeen silloin, kun haluaa kehittyä ja saada kropan kuntoon. On syötävä riittävästi, jotta keho jaksaa toimia. Vasta nyt ymmärsin, että myös minä itse tarvitsen henkilökohtaista valmennusta. Yritin liian pitkään räpiköidä itse.

Tämän blogin perustin siksi, että joutuisin pysähtymään ja pohtimaan työtäni uusista näkökulmista. Tietysti tämä on kirjoitettu myös sinua varten. Haluan jakaa blogin kautta minulle tärkeitä asioita ja oivalluksia liikunnasta ja hyvästä olosta. "

Yritykseni ja myös blogin perusidea on edelleen sama, haluan auttaa ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan ja voimaan paremmin tässä hektisessä yhteiskunnassa. Tämän vuoden alusta olen alkanut ottaa myös bloggaamisen enemmän tosissaan, aiemmin se oli vain räpiköintiä eikä kirjoitustahdissa ollut kehumista. 


Ihanaa viikonloppua, nauttikaa elämästä

x Sanna


11. huhtikuuta 2019

Miten minä syön?

Kun kevätaurinko alkaa pilkistellä ihmiset rupeaa miettimään sitä kuuluisaa kesäkuntoa. Minulta kysytään viikoittain, että mitä sinun suustasi oikein menee alas? No nyt ajattelin pitää teille yhden päivän ruokapäiväkirjaa.


Aamuni alkaa aina lasilla vettä ja kahdella isolla mukilla kahvia. Ennen varsinaista aamupalaa juon myös viherjuoman. Minulla siihen kuuluu lehtikaalia, pinaattia, inkivääriä ja yksi lime. Nesteenä on aina vesi. Varsinainen aamupala on 99,9% varmuudella aina kaurapuuro, raejuustolla ja marjoilla.


Tämä päivä, josta ruokani ovat, on tiistai, jolloin minulla on pienryhmävalmennuksia. Tänään organisoin ruokani ehkä hieman huonosti, sillä tein mukaani vain yhden banaani, avokado, suklaahera smoothien. Muistin iltapäivän asiakkaani tuloajan puolituntia väärin nälkä todella yllätti ennenkuin pääsin kotiin. Onneksi minulla on salilla proteiinipatukoita, joten söin sellaisen.


Olin kotona vasta joskus vähän vaille kolme ja oli todellakin myöhäisen lounaan aika. Olin onneksi tehnyt aamulla valmiiksi spagettia ja jauhelihaa. Äkkiä ruoka vaan mikroon ja salaatin sekä pähkinöiden kera alas. Iso kuppi kahvia jälkkäriksi niin elämä voitti taas.


Tiistai oli äitini syntymäpäivä, joten lähdimme iltapäiväkahville tekemäni kakun kera. Täytekakut eivät ole koskaan olleet oikein minun juttu, joten join pelkän kahvin :D Sieltä tultuamme olikin sitten päivällisen vuoro. Minulle oli jäänyt edelliseltä päivältä pala hirven ulkofilettä, joten paistoin sen ja tein seuraksi bataattiranskalaisia ja kasviksia. Söin myös lopun salaatin, joka oli melkein elämänsä ehtoopuolella :D


Vielä illalla söin samanlaisen satsin puuroa raejuustolla ja marjoilla kuin aamullakin. Sitten saunan ja hampaiden pesun kautta nukkumaan. Pyrin menemään nukkumaan joka ilta samaan aikaan ja heräämään suurinpiirtein samaan aikaan. Päivän aikana join noin. 2 litraa vettä ja monta kuppia kahvia, se on minun heikkouteni.


Mutta niinkuin huomaatte, päivään saa mahduttaa hyvän määrän ihan sitä tavallista ruokaa. Minun liikunta uoritukseni tältä päivältä oli hyvinkin pienet. Kokeilin aamulla uutta saliohjelmaa, ihan kevyesti ennen ensimmäisen ryhmäni tuloa. Iltapäivällä kävin pienellä happihyppelyllä, vaikka keli olikin ihan hirveä.  Kuvien laatu on mitä on, mutta ruoka oli hyvää.
Muistakaa syödä ja nauttia ruuasta.

XxX Sanna

5. huhtikuuta 2019

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy...

En tiedä onko se kevät ja lisääntynyt valo, vai enkö vaan koskaan opi sanomaan ei. Nyt olen viimeisen kuukauden mennyt kuin päätön kana. Aikaiset aamut ja myöhäiset illat alkaa vaatimaan veronsa ja kaikki alkaa pikkuhiljaa suoraan sanottuna vituttaa. Olen kokoajan jäljessä omia aikataulujani, työt kasaantuu, koti alkaa näyttää pyörremyrskyn jälkimainingilta ja olen kokoajan takakireä. Nyt on aika painaa jarrua ja ottaa koppi ennekuin kaikki lähtee ihan lapasesta.

Miksi minulle käy aina tasaisin väliajoin näin? En osaa vieläkään sanoa ei, en osaa keskittyä vaan yhteen juttuun vaan haluan tehdä kaikkea mahdollista. Onko se sitten sitä kuuluisaa suorittamista, suomalaista sisua ja vai kuuluuko se luonteeseeni? En osaa sanoa, mutta se ongelma on ollut minulla koko ikäni tähän päivään asti. Ehkä se on halu hoitaa kaikki itse, ilman apua. Johtuuko se sitten pelosta ettei minua pian kukaan enää tarvitse? Pelosta epäonnistua?

Jos ajattelen asiaa oman työni kautta, niin tunnistan valitettavan monissa asiakkaissa samanlaisia piirteitä. Pitää pystyä hoitamaan työt, koti ja lapset. Sitten pitää pystyä vielä muuttamaan elämäntapansa täydellisesti. Pitää jaksaa panostaa ruokaan, pitää jaksaa lähteä salille tai lenkille, ettei vaan tuota kenellekään pettymystä. Siinä on juuri se virhe mihin itsekin syyllistyn vieläkin, etten tuota kenellekkään pettymystä. Ja ainut kenelle voin sen tuottaa olen minä itse, vain minä vaadin itseltäni niitä asioita, ei kukaan muu. Kun aloitetaan elämäntapamuutos pitäisi muistaa sama asia: vain sinä itse asetat itsellesi tavoitteet, vain sinä olet se, joka vaatii itseltäsi asioita ja ennen kaikkea teet muutoksia vain itseäsi varten.

Minä olen onnellinen, kun jo noin viikon täydellisen pahoinvoinnin ja ahdistuksen jälkeen tajusin tänä aamuna, että nyt on aika painaa jarrua. Muuten minun kanssani ei elä kukaan. Mitä se sitten tarkoittaa, pitkiä yöunia, kalenterin uudelleen organisointi ja ehdottomasti asioista puhuminen. Itseltään ei voi vaatia liikaa, koska seinä tulee vastaan jossakin vaiheessa aina. Sama pätee laihduttamisessa, elämäntapamuutoksessa tai liikunnan aloittamisessa, pienin askelin, opetellen, ei niin, että kaikki on saatava heti. Itselleen pitää olla armollinen, elämän pitäisi olla hauskaa, eikä ahdistavaa. Pitäisi muistaa aina, että vain sinä itse pystyt vaikuttamaan siihen. Vain sinulla on elämäsi avaimet käsissä ja niillä sinä pystyt vaikuttamaan elämäsi kulkuun.

Minun ainakin on opeteltava taas rauhoittumaan ja uskomaan siihen omaan jutttuuni, jotta voin tehdä elämästäni vieläkin paremman ja juuri minun näköiseni. Yksi suurimmista taidoista on myöntää itselleen, ettei kaikkea tarvitse saavuttaa heti, elämässä on monia tahoja, jotka voivat ja haluavat auttaa, ne pitää vaan löytää ja osata ottaa osaksi elämää. Minä en ainakaan ole niin vahva, että pärjäisin elämässäni yksin, tajuan sen joka päivä paremmin.

Toivonkin, että pystyn kehittymään valmentajana juuri sellaiseksi, että osaan etsiä asiakkailleni sopivan lempeät ja toimivat ratkaisut. Haluan opettaa ihmisiä armollisuudessa ja itsensä rakastamiseen juuri sellaisena kuin he ovat. Elämäntapamuutokset olisi hyvä tehdä lempeästi muutoksista nauttien kuin hampaat irvessä kokoajan pienen paineen alla.

Ihanaa tulevaa viikonloppua just sulle <3

xxx Sanna

2. huhtikuuta 2019

My day: Mitä mä oikein teen kaikki päivät?

Usein minulta kysytään, että mitä sä teet kaikki päivät, niin tässä esimerkki yhdestä mun keväisestä päivästä. 


Herätyskelloni soi tänä aamuna (1.4.19) 5.15. Oli aika nousta kaurapuuron keittoon.  Kun sain perheen miehet syötettyä ja töihin, oli kello jotain kuuden paikkeilla. Isäni on ollut meillä joitakin päiviä vähän auttelemassa niin siksi puhutaan monikossa. Oli aika alkaa valmistaa tämän päivän lounasta. Eipä siinä muutakuin hernekeitto tulille.

Keiton kiehuessa oli minulla hyvää aikaa tarkistaa sähköpostit sekä asiakkaiden viikonlopun kuulumiset. Puoli kahdeksalta herätin lapset ja aloin tehdä heille aamiaista. Syötiin puurot porukalla ja lähdettiin kohti koulua. Oli Emmin kouluterveystarkastus. Kaikki oli Emmillä hyvin ja tyttö pääsi pian ensimmäiselle tunnille.


Minä vuorostani otin puhelimen käteen ja hoidin juoksevat asiat samalla, kun join äidillä nopean kupin kahvia. Kahvin jälkeen oli aika lähteä kuorma-auton rattiin. Ajelin toisella autolla isäni kanssa mursketta montusta, kelirikkovarastoon. Ajelin apuna sellaisen kolme tuntia. Sitten olikin lounastauko. Valmista hernekeittoa oli onneksi meille kaikille, joten ruuan kanssa ei tullut paniikkia.


Tytöt ovat olleet käsityökerhossa koko kouluvuoden aina näin maanantaisin, koska kerho on koulun jälkeen, ei taksit tuo lapsia näin maanantaisin kotiin. Mutta olen saanut aina järjestetttyä niin, että olen hakemassa tyttöjä puoli kolmen aikaan koululta. Sitten onkin vuorossa läksyt ja päivällinen porukalla.


Minun työpäiväni jatkuu vielä kello 18.00, kun on vuorossa tämän viikon ensimmäinen jumppa. Sinne olen menossa jo puoli kuuden jälkeen. Tänään on vuorossa kovasykkeinen hiittitunti Strong by Zumba. Jumpalta olen kotona puoli kahdeksan aikaan.


Sitten alkaakin iltapalojen ja seuraavan päivän eväiden valmistus sekä keittiön siivous. Kaikki muut ovat nukkumassa jo yhdeksän aikaan, mutta itse pääsen sänkyyn vasta kymmenen jälkeen, kun olen ennen sitä käynyt saunassa ihan rauhassa.


Tässä on yksi esimerkkipäivä, siitä mitä minun päivissäni tapahtuu. Tästä päivästä puuttui vielä omat treenit ja usein päivään kuuluu tietysti myös asiakastapaamisia. Ystäväni sanovat usein, että olen hullu, kun kaikkien omien töiden lisäksi vielä sekaannun mieheni töihin, mutta ne on hienoa vaihtelua päiviin. Työtunteja tulee viitenä päivänä viikossa reippaasti yli 10 tuntia päivässä, mutta rakastan koko sydämestäni kaikkea mitä teen.

<3 Sanna