6. elokuuta 2020

Viime aikojen kuulumisia


Siis hei vaan heinäkuu ja tervetuloa toivottavasti rauhallisempi elokuu! No nyt ei vielä ihan näytä siltä. Olipahan heinäkuu, en ole ollut kotona juuri lainkaan. Kaikki hommat on tekemättä, monet  postaukset tänne puolivalmiina ja tuhat asiaa odottaa alkuun saamista. Mutta muistoja, ihania hetkiä ja uusia kokemuksia on tullut ihan valtavasti. Kirjoitan niistä teille, kunhan vaan kerkeän istumaan.

Ensimmäisen kerran elämässäni minulla on ollut niin kiire, että oikein vitutti, kyllä vitutti. Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta meinasin jo viime viikolla ihan vallan räjähtää omiin tekemättömiin töihini. No kaikki alkaa onneksi järjestyä pikkuhiljaa. Koulut alkaa ja arki pikkuhiljaa normalisoituu. Minun kiireeni koostui lähinnä kotona olemattomuudestani. Olin siis lähestulkoon koko heinäkuun jossakin muualla kuin kotona. Viikosta saatoin olla 5 päivää poissa, niin asiat äkkiä kasaantuu.

Miten minulla on sitten mennyt? Ihan hyvin, kuitenkin. Olen ehtinyt nähdä paljon, reissata hieman kotimaassa ja vähän jopa rajojen ulkopuolellakin. Olen kerennyt treenailla ja tämä treenijaksoni päättyykin tähän viikkoon. Sitten pitäisi taas hypätä uuteen ja ehkä hieman tarkentaa syömisiä. En ole överi syönyt, mutta noutopöydät ja muuttuneet arjen rutiinit näkyvät minulla heti kropassa. No ensi viikolla nähdään, miten on saatu lihasta aikaan, kun hyppään taas inbodyvaakalle.


Vielä minun pitäisi puristaa täällä kotirintamalla niin, että saisin tyttöjen aitan maalattua, sisältä ja päältä. Kotona saunan remontoitua ja ikkunat pestyä. Ja ennen sinne muuttoa on vielä siivottava tyttöjen vaatekaapit, koska paljon pieneksi jääneitä vaatteita on laitettava kiertoon. Mutta toisaalta arki palauttaa tietyn rytmin ja saa päivänsä suunniteltua ihan erilailla. 

Syksylle on tiedossa vielä yksi viikonloppureissu moottoripyörällä, yhdet ylioppilasjuhlat ja paljon muuta pientä kivaa. Olen pitkästä aikaa myös menossa itse kaunistautumaan ja sitä odotan todella innolla. Kerron teille siitäkin heti, kun kunhan se on tehty. Jotenkin odotan lämmintä ja kivaa syksyä, hämäriä iltoja, kynttilöitä ja rauhaa. Olen todennut viimeisen kuukauden aikana, että minusta on tullut vanha. Haluan olla vaan kotona ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Nyt mä lähden päivän töihin, jotta kerkeisin. Tänään on luvassa salia, vattuja, lenkkiä ja maalausta :D

Ihanaa viikon jatkoa sinulle. Kuullaan taas pian.

XxX Sanna  

23. heinäkuuta 2020

Rutiinien orja!


Rutiinit, rutiinit ja vielä kerran rutiinit. Ne tuovat minulle turvallisuutta, rauhaa ja tiettyä tunnetta oman elämän hallinnasta. Olen nyt ollut menossa lähestulkoon joka viikonloppu ja tämä viikko menee lähes kokonaan pois kotoa. Päivärytmit muuttuu ihan kokonaan ja tuntuu, että kaikki on ihan sekaisin. Lomailu on kivaa ja osaan todellakin heittää vapaalle, mutta olen sellaista tyyppiä, että tietyt asiat olisi kiva pitää kunnossa.

Yksi ja tärkeä asia minulle on uni. Lomalla herkästi tulee valvottua myöhään, mutten tahdo osata nukkua sitten kuitenkaan pitkään. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, minun uneni kärsivät lomalla. En malta nukkua tarpeeksi. Monesti kesät on myös niin kiireisiä, että unet jäävät todella vähäisiksi. Se ei sovi minulle.

Toinen asia, mikä menee rempalleen, on ruoka. Jos ollaan liikenteessä niin monesti tulee ajettua pitkiä pätkiä ilman taukoja jolloin ruokarytmi menee sekaisin. Autolla matkatessa pelastaa eväät, mutta moottoripyörään en niitä yleensä ota mukaan. Tulee syötyä monesti päivässä noutopöydistä ja välipaloiksi mitä sattuu olemaan. En välttämättä syö huonosti, mutta harvoin ja vähän sinne päin. Se tekee olostani todella tunkkaisen. Olen sen verran kauan ylläpitänyt tiettyjä rutiineja, että usean päivän "perseilyt" todellakin tuntuu olossani ja pahalta. Toinen mikä siitä kärsii on ihoni, se jos mikä kokee aina uuden puberteetin, jos ruokatottumukset kovasti vaihtelee.



Treeni on asia josta en hevillä luovu. Se on minun omaa aikaa ja asia, joka pitää pääni ns. kunnossa. Aerobinen liikunta ja lenkit on se mitkä jää välistä, jos reissuja on paljon, mutta sali todella harvoin. Vaikkakin monesti tulee kyllä käveltyä paljon, kun ollaan reissussa. Mutta yleensä luovun lenkeistä ja aerobisista suorituksista jos valita pitää.

Oman kodin siisteys on asia, joka on minulle tärkeää nykypäivänä. Kun lapset eivät ole enää niin pieniä, että he tarvitsevat äitiä kokoajan niin tykkään laitella paikkoja kuntoon. Mutta jos ollaan paljon reissussa tyttöjen kanssa ja miesväki on kotona niin kaaos on valmis. Inhoan tulla sekaiseen kotiin. Kesällä vielä kun ollaan mökillä ja paikat on pieniä niin kaaos on valmis aika helposti vaikka ollaan kaikki kotonakin.



Tilanne on hyvin ristiriitainen sillä rakastan olla reissussa ja minusta on ihana syödä valmiissa pöydissä, mutta silti kaipaan todella paljon arkea ja tuttuja rutiineja. Olen tullut siihen tulokseen, että olen sellainen pikalomailija, ehkä 2-3 päivää on sopiva. Ja sitten taas paluu arkeen. Toisaalta voiko se arki olla niin hyvää ja onnellista, ettei tarvitse pitkiä lomia ja muutoksia? Voihan se olla niinkin, tai sitten olen vaan niin ankea ja yksitoikkoinen ihminen että tyydyn siihen samaan ja koen olevani onnellinen. Toisaalta sillä ei ole väliä, jos itse on tyytyväinen.

XxX Sanna

16. heinäkuuta 2020

Elokuu on jo ihan kohta




Nyt on ihan uskomaton kiire, vaikkei oikeastaan ole yhtään mitään. Aina on perjantai ja kaikki on tekemättä. Ajatukset on väkisinkin viikon edellä niihin töihin mitä on tehty. Ja uusi piirre minussa on jonkinlainen saamattomuus. Johtuuko se siitä, ettei kunnon lomaa ole ollut koko kesänä. Ollaan pyöritetty tätä meidän enemmän tai vähemmän kiireistä arkea 24/7. Olen päättänyt jokaisena maanantaina, että nyt alan ja kuron kaikki työt kiinni. Missähän sekin maanantai on?

No kaikista eniten näin kesällä kärsii nämä minun omat hommat. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kirjoittaminen ja muutenkin sosiaalinen media jää todella vähälle. Sitten olen miettinyt paljon, että mitä kirjoittaisin? Onko minulla sellaisia aiheita, jotka kiinnostaa? Ehkä jopa hivenen sellainen negatiivinen asenne omaan tekemiseen, ja se ei ole minulle enää ollenkaan tyypillistä. Miten sen negatiivisuuden sitten saa muutettua positiivikseksi ja hommat taas toimimaan?


Siinäpä se pähkinä Sannalle purtavaksi. Olen ratkaissut asian niin, että teen nyt niitä juttuja mistä nautin. Haen sieltä sen energian omiin rästihommiini. Uutuutena on jonkin asteinen uudistuminen täällä työrintamalla, vielä en vaan osaa sanoa mitä se uusi voisi olla? Haluaisin kenties hieman laajentaa tätä omaa valmentamistani. Mutta mihin se johtaa ja mitä muutoksia on tulossa, niin sen näyttää aika.

Toinen minkä teen, on oma aika. Sitä tarvitsen ja sen on oltava jossain muualla kuin kotona. Kotona rauhoittuminen on haastavaa, koska työt ovat kokoajan siinä. Puhelin soi jatkuvasti ja aina on jokin homma, joka olisi juuri nyt tehtävä. Siksi olenkin päättänyt lähteä tyttöjen kanssa hieman kiertelemään meidän hienoa Suomen maata. Ilman aikatauluja ja ilman jatkuvaa ajatusta siitä, mitä kaikkea on tekemättä.

Nyt moni varmasti ajattelee miten se voi onnistua? Ettei ne tekemättömät hommat ole mielessä koko aikaa. Mietitäänpä asiaa, vaikka niin, että herkkuhimo, miten sen saa helpottumaan? Ei osta herkkuja, poissa silmistä poissa mielestä. Jos olen poissa niiden hommien keskeltä niin en ajattele niitä. Ja nyt ei ole kysymyksessä mitään elämää suurempia töitä, vaan lähinnä kirjoitus- ja suunniteluhommia.



Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja itsensä sättimiseen. Siksipä leuka pystyyn vaan ja kohti uusia tapahtumia. Loppukesälle on luvassa ihania juhlia, joihin saan vähän leipoakin, olla auttamassa, tekemässä sellaista mikä on kivaa. On huvipuistoja, ihania asiakkaita, treeniä ja toivottavasti paljon aurinkoa.

Minulla on lievä taipumus pessimistisyyteen sekä negatiiviseen ajatteluun, olen päässyt siitä yllättävän hyvin eroon, mutta heti jos annan luvan se kyllä nostaa päänsä. Olen siis vielä matkan varrella kohti iloisempaa minääni. Muista, jos sinulla on samanlaisia tunteita, älä luovuta, vaan jatka sitkeästi eteenpäin. Hyvä voittaa aina ja elämä kantaa.

Iloa sinun päivään.

XxX Sanna

9. heinäkuuta 2020

Pienet tissit

Nyt haluan puhua teille hieman tisseistä. Tai hienommin sanottuna rinnoista, jotka ovat naiselle aika usein ulkonäkökysymys. Minulla on ollut aina pienet rinnat, tai oikeastaan niitä ei ole koskaan edes ollut. Muistan, kun personal trainer-koulussa, teimme punnerruskisaa ja ylös sai nousta kun rinnat otti maahan. Kysyimme silloisen kurssikaverini kanssa, että mitäs sitten jos leuka osuu maahan ennen rintoja? Saimme luvan nousta sitten ylös ja se laskettiin yhdeksi onnistuneeksi punnerrukseksi. No se siitä, se nauratti silloin ja naurattaa vieläkin kovasti.

Muistan yläasteella, kun "lauta"-huudot kaikuivat pitkin käytäviä, ja aina kuittasin ne vaan lauseella; "pärjään näillä tisseillä vallan mainiosti." Mutta kyllä ne oman särön ajatuksiin jättivät. Olisin halunnut kauniit rinnat, sellaiset joiden kanssa voisi pitää ihania paitoja, ja jotka ehkä hieman kompensoisivat tuota vatsan röllykkää, mutta en koskaan ole sellaisia saanut.

Kun täytin 30 vuotta mietin, että otan itselleni silikonit tai sellaiset omasta rasvasta tehtävät implantit. Halusin niin kovasti itselleni rinnat näiden tyhjien pussien tilalle. Mutta sekin jäi, koska leikkautin silmäni, enkä sitten loppuviimeksi uskaltanut ottaa silikoneja. Monesti, kun katson ihmisiä somessa, ajattelen, että voi miten kauniita ja miten ihana kroppa ja kauniit rinnat. Ja mietin, että voi kun minäkin voisin pitää tuollaisia vaatteita.

Eilen illalla, kun olin menossa saunaan, katsoin itseäni peilistä. Minulla oli vaan alusvaatteet ja tajusin, että minulla on juuri täydelliset pienet rinnat minun vartalooni. Olin ostanut uudet rintaliivit, ja ne jotenkin sopi kauniisti minulle. Pohdin asiaa vielä saunassa, ja tulin siihen tulokseen, että minun pienet rintani ovat toimineet vallan loistavasti. Olen pystynyt syöttämään niillä täydellisesti kaksi lasta, kumpaakin melkein vuoden. Ne eivät aiheuta minulle päänsärkyä, sillä, että painaisivat niskojani. Pystyn juoksemaan, niin ettei niihin satu ja hyppäämään.


Ajattelin itseäni ja tulin tulokseen, että huonon itsetuntoni ja kenties pienen kateuden saattelemana, olen halunnut itselleni toisenlaisen vartalon kuin minulla on. Nyt, kun elämä on paremmin kuin hyvin ja olen sinut itseni kanssa, alan myös tykkäämään itsestäni tällaisena kuin olen. Aina se ei ole ollut niin, vaikka muuta olen yrittänytkin todistella. Minua ei myöskään koskaan olla parisuhteissani ikinä parjattu pienistä rinnoista, päin vastoin. Joten se ongelma on ollut vaan minun päässäni.

On ihmeellistä, miten ihmisen mieli ohjaa ajatuksia ihan vinksalleen, jos sille antaa siihen luvan. Nyt minua jo ihan naurattaa, että olen ollut joskus noin hölmö ja miettinyt, etten kelpaa mihinkään jos minulla ei ole tissejä. Nyt en myöskään halua millään tavalla arvostella heitä, jotka ovat itselleen rinnat homanneet, koska jokainen on erilainen ja jokaisella on oikeus tehdä omalle keholleen mitä ikinä haluaa. Minulle tämä iski tajuntaan vasta eilen oikein kunnolla, että hei olen ihan hyvännäköinen näillä rinnoilla mitkä minulla on.

Olen sitä mieltä, että kasvan omassa itsessäni kokoajan aimo harppauksin. Jopa tulevaisuuskin on alkanut pikkuhiljaa selventyä, että mitä oikeasti haluan tehdä. Olen tajunnut, miten paljon maailmalla on minulle annettavaa ja miten paljon minulla maailmalle tarjottavaa.

Ihanaa päivää.

XxX Sanna

5. heinäkuuta 2020

Vahva keho!


Monesti kuulen, että treenataan vain ulkonäön takia, mutta kuka ei haluaisi saada vahvaa ja toimivaa kehoa? Muistan, kun yläasteella meidän liikunnanopettaja puhui hyvästä yleiskunnosta ja lihaksista, jotka ovat kehollemme elintärkeitä. Sanoin silloin, etten tule koskaan tarvitsemaan kumpaakaan. Tuolloin 16-vuotias tyttö ei kyllä tiennyt mistä puhui.

Ensimmäisen kerran hyvää yleiskuntoa tuli ikävä ensimmäisessä synnytyksessä, vaikka ne molemmat minulla helppoja ja nopeita ovat olleetkin. Mutta tuolloin mietin ensimmäisen kerran elämässäni, miten paljon paremmin selviäisin kaikista kehoa koskevista rasitteista, jos se voisi hyvin ja olisi vahva ja hyväkuntoinen. Kaikki muutos minun elämässäni kulminoituu tuohon ensimmäisen lapseni syntymään. Se on oikeastaan muovannut minusta sellaisen mikä nyt olen.

Tänä kesänä monet tuttavani ovat joutuneet erilaisiin kehoa kuormittaviin tapahtumiin. On ollut aivoinfarktia, stressiä, loukkaantumisia ja ihan vaan sydänsuruja. Toisilla on ollut todellakin vahvaa treenitaustaa ja keho on selvinnyt koettelemuksista helpommin ja kuntoutus on alkanut lupaavasti. Toiset taas eivät ole niinkään hyvin pitäneet huolta kehostaan ja ongelmat vaan tuntuvat kasaantuvan.



Monesti kuulen lääkäreiden sanovan, että hyväkuntoinen keho on parempi alusta paranemiselle kuin huonokuntoinen. Ja se on kyllä ihan totta, mutta miksi me sitten kohtelemme kehoamme huonosti? Toki sehän ei takaa sitä, ettet koskaan sairastu tai aina paranet, mutta varmasti se antaa paremmat mahdollisuudet siihen. On huolestuttavaa katsoa miten ihmiset lamaantuvat ja jättävät liikunnan lähes kokonaan. Valtaosa meidänkin kansastamme on ylipainoisia ja sairastavat perussairautta. Miksi? Mitä meille on tapahtunut? Yhteiskunta on muuttunut, ruumiillista työtä ei enää juuri tarvitse tehdä, mutta onko se kaiken syy? Onko ulkonäkökeskeisyys mennyt jo liian pitkälle?

Eikö kaikki ihmiset uskalla lähteä liikkeelle, koska pelätään mitä muut sanoo? Pelätäänkö myös sitä, että epäonnistutaan? Varmasti on myös näin, mutta eihän sellaista tarvitsisi ajatella. Ja aina olisi muistettava se, että jokaiselle löytyy varmasti se oma laji ja tyyli oman kehon huolenpitoon. Minusta ihan jokaisen ihmisen pitäisi ajatella, sitä meidän elämän tärkeinpänä paikkana. Kehosi on se joka on elämässäsi mukana sen jokaisena päivänä ja siitä pitäisi rakentaa niin vahva, että se kestää kaikki tuulet ja tunteet.


Jos ajattelen itseäni, niin haluan kehittää itselleni niin vahvan ja toimivan kehon, että se jaksaa kannatella minua vielä 100-vuotiaana, koska olen ajatellut ilahduttavani kaikkia täällä ainakin siihen asti, että täytän 100 vuotta :D Haluan ensinnäkin vetää maasta 100 kiloa ja mielellään enemmänkin ja kyykätä mahdollisimman isoilla kuormilla, eikä siinä sivussa tulevat kauniin pyöreät pakarat ole yhtään hullummat.

Mutta se ei ole se pääasia, vaan ajatus siitä, että jaloissani olisi niin paljon lihasta, että pääsen omin avuin sängystä ylös vielä monta kymmentä vuotta. Haluan myös saada niin hyvän aerobisen kunnon, että jaksan liikkua vaikka vanhenen. Ja ennenkaikkea, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, haluan toimivan kehon vaikka minulle sattuisi mitä. Olisin ainakin vahvemmalla kaiken paranemisen kannalta.
Muista pitää omasta kehostasi huolta, koska sinulla on niitä vain yksi. Se yksi pitää olla niin arvokas, että se kestää kanssasi elämäsi jokaisen haasteen. Jos mietit kannattaako itseen panostaa, vai antaa sekin aika vaikka lapsille, niin mieti asia vähän toisella tavalla. Mieti miten paljon perheesi pärjää siinä, että äiti jaksaa, voi hyvin ja on onnellinen.

Ihanaa viikonloppua just sulle!

XxX Sanna

1. heinäkuuta 2020

Ihana kesäinen smoothie


Monet kärsivät todellakin viime viikkojen helteestä. Minä puolestani nautin, olen ehdottomasti kesän ja lämmön lapsi. On ihanaa seurata kuinka eri sääolosuhteet luovat eri ihmisille erilaisia tunteita. Sosiaalinen media on täynnä joko onnellisia ihmisiä tai onnettomia. Aika harva on kuitenkaan tyytyväinen, aina on jokin asia pielessä kelissä kuin kelissä.

Mietitään hellettä ja tukahduttavaa kuumuutt; mikä on ehdottoman tärkeää muistaa? No tietenkin tarvittavan nesteen nauttiminen ja syöminen. Monelle tulee huono olo, kun unohdetaan syödä ja juoda tarpeeksi. Kun aurinko paistaa ja ihminen hikoilee, niin nestettä tulisi juoda vähintään litra enemmän kuin normaalisti ja joskus vieläkin enemmän. Ei saa kuitenkaan unohtaa syömistäkään, sillä pelkällä veden juomisella ei saavuteta myöskään kuin huono olo. Monet sanovat ettei saa syötyä, kun on niin kuuma. Hyvä vinkki siihen on erillaiset smoothiet. Niillä saa korvattua ihan kokonaisia aterioita ja lorauttamalla nesteeksi vettä saa myös nesteet kuntoon samalla. Toinen hyvä vinkki on erillaiset vettä sisältävät hedelmät ja kasvikset. Kurkkua ja vesimelonia lautaselle ja niitä napostellen pysyy myös nestetasapaino hyvänä.


Kesäinen mango-mansikkasmoothie
1 annos

Jäisiä mangopaloja n. 50-100g
mansikoita 50-100g
passion skyr drink rahkaa 1/2 pulloa
1/2 banaani
1/2dl kaurahiutaleita
n. 10 kpl pähkinää
kylmää vettä oman tunnon mukaan
jääpaloja haluttaessa

Kaikki aineet blenderiin ja sekaisin. Nauti kylmänä. 
Tämä smoothie korvaa yhden aterian eli voit kuumilla keleillä tehdä tälläisen vaikka lounaaksi.


Suomen kesä on niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Me lasten kanssa nautimme auringosta ihan jokaisella solulla uiden, suppaillen ja smoothieta ja jäätelöitä syöden. Kun kelit hellii kannattaa kaikki liikenevä aika pyrkiä nauttimaan niistä, koska kohta on pimeää ja kylmää taas. 

ps. Tämän hetkinen sade ei kyllä ole minun juttuni yhtään!! Mutta luonto tarvitsee sitä ja olemme siitä kiitollisia.

Ihanaa loppuviikkoa just sulle.

XxX Sanna

 

25. kesäkuuta 2020

Asiakkaan tarina: Sitkeys palkitaan



Olen aina sanonut kaikille, että onnea oikotiehen ei vaan ole, vaan kaikki muutokset tulevat aina oman työn ja oivalluksien kautta. Aina se ei ole helppoa ja joudutaan monesti kokeilemaan monia tapoja ennen kuin homma lähtee kunnolla käyntiin. Toki usein joudutaan myös palaamaan alkuun ja monesti taka-askelia tulee, mutta järkevällä ajattelulla ja uusilla rutiineilla niistäkin selvitään.

Tässä teille yhden ihanan asiakkaani tarina:

" Nyt tämän kuun alussa tuli vuosi täyteen Sannan asiakkaana. Vuoteen on mahtunut paljon, moneen kertaan on testattu, että haluanko ihan tosissaan muuttaa niitä vanhoja tapojani vai pysynkö tällä uudella tiellä, jota olen aloittanut kulkemaan. Ilman Sannaa, olisin vieläkin väsyneempi, kiukkuisempi ja huonovointisempi kuin viime kesän alussa. Aina kun muistelee sitä olotilaa, joka silloin oli, saa lisämotivaatiota jatkaa tätä muutosta. En ollut itselleni silloin täysin rehellinen, kuinka koville fyysinen työ oikeasti ottikaan, eri ruokavaliokokeilut olivat saaneet aineenvaihdunnan sekaisin ja oma mieli ei antanut antaa yhtään periksi. Kaikki piti itse tehdä viimeisen päälle.

Vuoden vaihtuessa tein taas PALJON töitä, olin eri koulutuksissa, liikkuminen ja järkevä syöminen jäivät taka-alalle. Maaliskuussa Sanna kertoi, että aloitti itsellään ihmiskokeen, 9 viikon tiukan dietin ja kysyi että olisinko kiinnostunut kokeilemaan sitä itse. Ja minä jos kuka rakastan suorittamista ja sääntöjen noudattamista :D Ensimmäisellä viikolla kolme ekaa päivää olivat pahimmat, sokerikoukusta irti pääseminen ei ollut ihan helppo juttu. Mutta sen jälkeen on tuntunut välillä jopa helpolta. Kunnon ruokaa, isoja annoksia säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Maailman paras asia on, että paino tippuu tasaisesti, mutta heti hyvänä kakkosena tulee se, että on energiaa ihan valtavasti ja on hyvä olla. Aiemmin maha kipuili milloin mistäkin, nyt en edes muista milloin viimeksi olisi mahaan sattunut. 

9 viikon dietin jälkeen oli lähtenyt 10 kiloa ja 34 senttiä vartalosta. Kun dieetti puri noin hyvin päätimme jatkaa vielä toiset 9 viikkoa. Pidettiin yksi lepoviikko välissä ja taas lähdettiin jatkamaan. Tänä keväänä olen moneen kertaan todennut sen, että suunnitelmallisuus on avain onneen. Kun ruuat ovat valmiina, on helppo toteuttaa ruokavaliota. Kun suunnittelee viikon ruuat kerralla ja käy heittämässä kauppareissun vain kerran viikkoon, säästyy heräteostoksilta. Parasta on, että syömisestä on tullut rutiini, aiemmin saatoin helposti jättää syömättä, kun oli "liian kiire" töissä tai ei ollut "järkevää" syömistä mukana. Nyt töissä en jätä syömättä ja kotona on aina ruoka, joko valmiina, tai ainekset kaapissa, mistä tehdä. Toki rutiinien rakastaminen kävi jo niin pitkällä, että Sanna alkoi tässä vähän aikaa sitten vinkkaamaan muistakin välipaloista, kuin maissikakuista ja leikkeleistä :D

Nyt kevään aikana ollaan Sannan kanssa käyty Summassaaren portaissa monet kerrat. On ollut maailman parasta huomata, kuinka kunto ja jaksaminen on kasvanut koko ajan painon pudotessa. Tulen varmasti aina muistamaan sen tunteen, kun yksi kerta jaksoin kipittää portaissa paljon pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Vielä ei mene koko portaikko kipittäen, mutta ei se kaukana ole. Tänä kesänä vielä se tavoite toteutuu. Monta tavoitetta on vielä edessä, mutta monta on jo saatu toteutettua. Suurin on ollut oman ajatusmaailman muuttaminen, se että opit on oikeasti viety arkeen ja niistä on pidetty kiinni. "




Tämä tarina on minusta hieno motivaattori kaikille jotka jojottavat painoaan. Sillä tietyllä suunnittelulla ja päättäväisyydellä ja tietenkin niillä hyvillä rutiineilla saadaan aikaan hyvää oloa ja energiaa.

Ihanan aurinkoista päivää.

XxX Sanna

23. kesäkuuta 2020

Liikuntaa säällä kuin säällä: treenaatko mieluummin sisällä vai pihalla?


Siis voi pojat mitkä kelit! Minä niin nautin tästä auringosta ja lämmöstä, olen ehdottomasti kesän lapsi. Voisin olla auringon paisteessa vaakatasossa tai suppilaudalla järvellä aamusta iltaan. Mutta yksi asia, josta en luovu näillä hulluillakaan keleillä, on salitreenit. Eräänä aamuna olin menossa salille ja aurinko paistoi täydeltä terältä, niin ystäväni soitti minulle. Hän sanoi suoraan, ettei kukaan maksaisi niin paljoa rahaa, että hän lähtisi tällä kelillä sisälle.

Jäin miettimään hänen sanojaan, ja mietin omaa tavoitettani. Se vaatii salille menon ja vie päivästäni aikaa vain noin tunnin verran. Olen monena kesänä päättänyt, että tänä kesänä treenaan pihalla, kannan kahvakuulani ulos ja alan hommiin. Sitä kesää ei ole vieläkään tullut, eikä se ole tänäkään kesänä. Olen liian mukavuudenhaluinen ja luistan aina mahdollisuuden tullen tai ainakin siirrän treeniä eteenpäin.

Olen tietyllä lailla kateellinen niille, jotka saavat itsestään irti ja treenaavat kotona. Minusta siihen ei ole, se vaatii aina sen pois lähtemisen. Tykkään tehdä pihalla kaikkea, en sano sitä, mutta minulla se rajoittuu kävelyyn, pyöräilyyn ja nyt uuteen ihanaan suppailu harrastukseen. Se on kyllä jotakin ihan älyttömän mukavaa, minulla on vielä tytöt kyydissä niin saadaan siihenkin vähän haastetta.



Mutta jos puhutaan vielä hieman liikkumisesta, niin sillä ei ole minun mielestäni mitään väliä miten kukakin liikkuu, pääasia on, että liikutaan. Se tekee hyvää keholle ja mielelle. Hyvällä yleiskunnolla on aina suuri merkitys, jos elämässä tapahtuu jotakin ikävää tai vaikka sairastut. Liikunnasta saa myös niitä hyvän olon tunteita, jotka piristävät mieltä.

Eilen, kun oltiin yhden asiakkaan kanssa kuntoportaissa puhuttiin kehittymisestä. Oli ne tavoitteet millaisia vain ja tehtiin treenit missä vaan, niin onnistumiset kannustavat jatkamaan. Ja niihin onnistumisiin pääsee sillä kovalla työllä ja rutiinilla. Tarkoitan tällä sitä, että tapahtui se liikunta missä vaan, niin se tuo aina tuloksia. Minun tavoitteeni tällä hetkellä on lihaksen kasvatus niin minun paikkani on salilla. Tulokset saa minut menevään sinne aina uudelleen, vaikka aurinko paistaakin.



Olen ajatellut asian niin, että kun aamulla menen salille, voin päivällä nauttia auringosta lasten kanssa ja illalla tehdä sitten töitä asiakkaiden kanssa ulkona. Olen siis järjestänyt elämäni niin, että saan tehdä päivän aikana kaiken sen mistä tykkään. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Rutiinit luovat pohjan koko elämälle. Ja minulle parasta elämää on ehdottomasti tylsä ja toistuva arki.

Mutta missä juuri sinä tykkäät liikkua? Jos olet ulkona liikkuja, niin miten siellä liikut?

Ihanaa viikkoa just sulle.

XxX Sanna

18. kesäkuuta 2020

Minun näköinen juhannus


Juhannus, tuo ihana keskikesän juhla. Monesti se näyttelee ihmisten elämässä myös monen päivän ryyppy- ja syöntiurakkaa. Kuulen usein asiakkaideni suusta sanat "sitten tuli juhannus tai joulu..." Mikä ero on juhannuksella verrattuna ihan tavalliseen viikonloppuun? Onko se ajatus, että aina juhannuksena on herkuteltu ja tipoteltu? En toki tarkoita sitä, että ei saisi herkutella tai nauttia muutamaa kylmää juomaa, mutta lähinnä sitä, että onko sen oltava 3 päivää kestävää?

Itse ajattelen juhannuksen eräänlaisena hengähdystaukona. Kiireinen alkukesä on takana ja nyt on luvan kanssa mahdollisuus huilata. Nukkua pitkään, kenties jopa ne päiväunet. Syödä hyvin ja nauttia kiireettömyydestä. Minun tämänkin vuoden juhannus koostuu mökkeilystä, rauhasta, hyvästä ruuasta. Varmasti tulemme käymään sukulaisten luona kylässä ja saamme todennäköisesti vieraaksemme ihania ystäviä.

Lapset ovat toivoneet juhannukselta sen, että äiti tulisi uimaan ja sen toiveen pystyn kyllä täyttämään. Minulla on vielä muutamat treenit tekemättä, mutta nekin saan kyllä hoidettua perjantaina aamupäivän aikana. Jopa isäntä aloittaa torstaina juhannusvapaat. Kelitkin näyttäisivät vielä höllivän, niin mikäs sen parempaa.



Hommasin meille tyttöjen kanssa suppilaudan, joten sen kanssa varmasti tullaan olemaan järvellä. Ja ruoka, se on ehdottomasti juhannuksen juttu. Olen ajatellut, että tänä juhannuksena meidän pöydästämme löytyy uusia perunoita, lohta sekä grillistä tulee marinoitua hirvenlihaa, tankoparsaa, makkaraa sekä muita kasviksia. Siihen kylkeen sitten kunnon salaatti niin keho kiittää. Jälkkäri puoli on vielä vähän vaiheessa, mutta jotenkin näkisin, että meillä mustikkapiirakkaa ja jonkin asteinen täytekakku. Ja tietenkin jäätelöä sekä kunnon karkkipussit.





Kiireettömyys on asia jota oppii arvostamaan vasta, kun elämässä on aina hoppu jonnekkin. On ihana vaan istua laiturilla ja katsella järvelle. Olen miettinyt, että se voi olla tietynlaista vanhenemistakin, kun ei enää tee mieli edes lähteä radalle ja hummaamaan. Mutta olen siitä enemmän kuin kiitollinen, koska maanantaina on sitten freesinä ja levänneenä palaamassa taas arjen askareisiin. Olen oppinut arvostamaan rauhaa ja jopa yksinoloa, joka oli minulle vielä jokunen vuosi sitten ihan outo käsite.

On ihana havaita itsestään uusia puolia ja ennenkaikkea sitä kiitollisuuden tunnetta, minkä olen elämässäni saavuttanut. On ihana nähdä iloiset ja nauravat lapset, jotka silmin nähden nauttivat elämästään ja kesälomasta. On hienoa päästä illalla nukkumaan ja kuulla vierestä sanat; "minä rakastan sinua." Olen ensimmäisen kerran elämässäni sitä mieltä, että olen onnistunut.

Minusta olisi ihana, kun jokainen ihminen saisi sisälleen samanlaisen rauhan, oli se elämä ja juhannus millainen vain. Elämäähän ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Jokaisella on oma tyylinsä ja omat kiinnostuksen kohteensa. Minulla ne on tällaiset ja toivon, että jokainen osaa arvostaa myös sen naapurin tapaa elää ja olla. Elämä on parhaimmillaan, kun keskitytään vaan siihen omaan tekemiseen ja onneen. Toisen elämää ei voi kukaan elää.

Ihanaa ja rauhallista juhannusta just sulle!

XxX Sanna

15. kesäkuuta 2020

Pientä pintaremonttia saunaan


Voi Sanna Sanna Sanna!! Mistähän nämä minunkin kaikki ideat oikein saavat alkunsa?

Mehän siis asumme kesät aina pitkälle syksyyn mökillä. Olemme tätä pikkuhiljaa tässä kesien saatossa laitelleet kuntoon ja nykyaikaistaneet. Sain sitten viime viikolla yhtenä yönä idean maalata saunan eteisen seinät. Samalla saimme idean hommata mökille pesukoneen ja ylimääräinen kuivausrumpukin saataisiin näin ollen käyttöön. Siitä se idea sitten lähti.


Koska mökki on rakennettu 70-luvulla, seinät oli tietenkin käsitelty kovalla venelakalla. Onneksi tänä päivänä on kaikki mahdolliset pohjamaalit, niin ei tarvinnut vaihtaa koko paneeleita. Siispä Sanna suuntasi kohti rautakauppaa ja maalin ostoon. Värisävyksi tuli hieman harmaaseen taittava höyhen. Saunan eteisen maalaamisessa meni noin kaksi päivää ja siinä sutiessani tulin ajatelleeksi, että saunan puolellekin olisi tehtävä jotakin. Ja jos joku kysyy, en osaa vastata mistä sain idean maalata tai käsitellä lauteet mustalla ja seinät vaalealla.



No taas tuumasta toimeen ja esitin asian isännälle. Ensimmäisenä tuli heti, että ei todellakaan mustia lauteita. No kuinkas sitten kävikään, ostin mustan saunavahan ja tuumasta toimeen. Kannoin lauteet ulos ja aloitin ensimmäisenä seinistä. Yli kymmenen vuotta olleet paneelit olivat aika tummat ja käsitelty nekin jollakin ihme aineella, niin vaalea ei meinannut millään tarttua. Käsittelin seinät 4 kertaa, jotta pääsin haluamaani lopputulokseen. Lauteet menivät onneksi kahdella käsittelyllä.



Lopputulos on ällistyttävän ihana! Olen aivan liekeissä meidän uudesta saunasta ja sen eteisestä. Paikallinen kodinkoneliike toimitti vielä pesukoneen kotiin asti, niin elämä on taas hivenen helpompaa. Kävin meinaan parhaimpana päivänä 4 x kotona pyykkien kanssa. Nyt minun ei tarvitse mennä sinne ollenkaan ennen kuin syksyllä.

Vaikka tämä minun pintaremonttini veikin aikaa aika paljon, oli kaikki sen arvoista. Kodin tai mökin tai oli se paikka mikä vaan täytyy olla sellainen, että siellä viihtyy. Olen myös sitä mieltä, että muutaman satasen satsauksella ja omalla työllä sain aikaan iloa meille kaikille moneksi vuodeksi. Se mikä tässä elämässä on hienoa huomata, että asiat kehittyy pikkuhiljaa, aina löytyy jokin asia mitä voi vielä vähän parantaa. Ja sen olen päättänyt, että ennen kuin mennään kotiin syksyllä, niin meidän sauna saa saman käsittelyn.


Uskaltakaa ottaa pieniä projekteja ja ennen kaikkea nauttia lopputuloksesta. Vielä kun saan saunamittarin, pyyhenaulakon ja uuden löylykiulun niin sitten kaikki on täydellistä. Nyt minä otan hetken aurinkoa ja sitten jatkan töitä.

XxX Sanna

13. kesäkuuta 2020

Luottamus on tärkeää


"Mä haluan, että sä tiedät, heittäisin tän kaiken menemään epäröimättä hetkekään. Synkimpänä yönä sun käsiin luottaisin mun elämän, epäröimättä hetkeekään" laulaa Elastinen ja Jenni Vartiainen. Viime viikolla, kun ollut niin kiire kokoajan, ettei ole kerennyt edes istua, olen alkanut miettimään luottamusta. Ja sen lisäksi sitä, miten paljon merkitystä on sillä, että ihmiset täydentävät toinen toisiaan.

Olen monesti kirjoittanut siitä, miten olen kasvanut viimeisten vuosien aikana henkisesti aimo harppauksia. Tällä viikolla olen tajunnut, että luotan elämääni ja puolisooni tällä hetkellä 100%;sti. Ei ole sellaista asiaa, jonka en tietäisi jollakin tasolla selviävän, kunhan me vaan pysymme yhdessä. Olen monesti sanonut ihmisille, että maallisella omaisuudella ei mitään merkitystä, jos ei henkisesti voi hyvin.

Meitä yhdistää moni asia. Olemme molemmat hullun kovia tekemään töitä, ja pystymme tekemään niitäkin yhdessä. Toisaalta nautimme myös lomailusta ja siinäkin olemme toistemme parhaita lomakumppaneita. Pystymme myös hoitamaan lastenkasvatuksen täydessä yhteisymmärryksessä, vaikkei meillä yhteisiä lapsia olekaan. Elämä on helppoa, kun pystyy luottamaan siihen toiseen, että hän seisoo vierellä tapahtui mitä vaan.

Tämän saman pystyy hyvin tajuamaan myös työelämässä. Kun aloitat jonkun mittavan projektin itsesi kanssa, on luottamus tekemiseen oltava täysi. Monesti niihin suuriin muutoksiin tarvitaan apua ja silloin jos koskaan on kemioiden kohdattava. Jos ajatellaan personal trainingia ei ole mitään väliä sillä kuka sinun valmentajasi on, jos et luota häneen. Oli se sitten miten kuuluisa, tai aloittelija vaan niin luottamus ja kemioiden kohtaaminen on kaiken aa ja oo. Sama kuin parisuhteessa, ystävyyssuhteissa ja ihan missä suhteissa vaan.

Minua on parjattu monissa instasseissa, että olen vanhemman miehen kanssa vaan hänen omaisuutensa takia. Ja pystyn treenaamaan näin paljon vaan sen takia ettei minun tarvitse töitä, mutta totuus on, että rakastan kumpaakin asiaa elämässäni suuresti. Miehessäni olen löytänyt jotain niin suurta ja ihmeellistä, että en pysty sitä edes sanoin kuvailemaan. Se tunne jonka koen aina hänet nähdessäni on varmasti todella suurta ja syvää rakkautta. Koen myös todella suuria onnistumisen tunteita, kun pääsen treenaamaan ja kehityn.


Jokaisen meistä on opittava luottamaan omaan tekemiseen, omaan lähipiiriin ja ennenkaikkea elämään. Se tunne, kun asiat vaan loksahtaa kohdilleen on jotain niin hienoa, mutta ei itsestään selvää. Olen kiitollinen elämästäni, siinä on juuri sitä, mitä minä kaipaan. Nyt lähden saunaremontin pariin. Siitä tulee niin hieno!!

Aurinkoa sinun päivään.

XxX Sanna 

8. kesäkuuta 2020

Napostelu on monen arkkivihollinen

Monesti huomaan ihmisten napostelevan, jopa itseltään hieman salaa. Puhutaan usein, että minä syön todella vähän ja terveellisesti ja silti paino hiipii vaan pikkuhiljaa ylöspäin. Meillä oli viikonloppuna todella intensiivinen taimienistutusprojekti ja huomasin napostelun tulevan kuvaan heti, kun ruokailut menivät vähän miten sattuu.



Niinkuin monet varmasti tietävät, minä jos kuka olen todella tarkka omista syömisistäni ja harvoin lähden mihinkään ilman kunnollisia eväitä. En lähtenyt nytkään, mutta into istuttamiseen oli niin suuri, etten malttanut pitää kunnollisia ruokataukoja ja se näkyi heti naposteluna. Meillä oli autossa karkkia ja sitähän meni sitten oikein urakalla. Kun päivällä kävimme syömässä, niin ruokaakin pystyi syömään kuin hevonen ja kaikki mahdollinen nopea hiilihydraatti upposi aina tilaisuuden tullen. Siinä ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta tajusin miten nopeasti napostelu lähtee käsistä.

Tähän siis vaikuttaa aivan 100% ruokarytmi ja oikeanlainen syöminen. Toki on myös olemassa tapanapostelijat, mutta siitäkin voi opetella pois. Se olo, mikä tulee huonosta syömisestä, on jotakin ihan hirveää. Väsyttää, on nuutunut ja ennenkaikkea pöhöttynyt. Tuntuu, että se sokeri tulee ihosta läpi. Nyt on muistettava myös se, että jos olet tottunut tähän olotilaan, niin sehän ei tunnu siltä. Mutta mietipäs, jos söisit kunnolliset ruuat ja jättäisit napostelut pois, miten hyvä olo sinulla sitten olisikaan?



Minulla on asiakas, joka on taistellut pitkään herkuttelun ja napostelun kanssa. Nyt, kun lisäsimme ruokaa ja teimme niin sanotut herkkupäivät. Saimme tällä keinoin napostelun minimiin ja asiakkaan olo muuttui viikoissa jo paremmaksi. Oli hienoa huomata, kuinka onnellinen hän muutoksesta oli. Ja kun viikkoon tuli päivä jolloin napostelua taas ilmeni, hän huomasi olonsa heti turpeammaksi. Kun sen muutoksen huomaa, niin silloin siitä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Kuten omastakin olostani huomasin, niin napostelulla siirretään sitä oikeaa nälkään tai korvataan kunnon ruoka ja silloinhan ollaan jo menossa pieleen.

Monesti ihmiset saattavat napostella päivän aikaan ison pussillisen karkkia tai sipsiä muiden ruokien lisäksi. Tämä saattaa nostaa päivän energiatasoja huomattavasti ja huomaamatta. Ja tässä piileekin se monen sudenkuoppa painonnousuun, varsinkin jos liikuntaa ei päivään sisälly. Jos mietitään nopeasti vielä päivän energioita, niin keskiverto naisen päivän suositus on n. 2000 kcal. Ja jos se syödään oikeana puhtaana ruokana niin sitä on runsaasti. Päivän aikaan saa syödä useasti ja monipuolisesti. Nälkä ei vaivaa ja energiat riittää. Mutta jos autolla ajellessasi syötkin vaikka suklaalevyn niin siinä tulee jo yli puolet päivän energian saannista. Miettimisen arvoinen juttu.

Hyvin suunniteltu ruoka ja ennenkaikkea sen syöminen takaa sinulle hyvän olon ja kunnolliset energiat päivään. On mukavampi voida hyvin ja olla virkeä, kuin huonosti ja olla väsynyt. Haastankin teidät kaikki lukijani olemaan viikon napostelematta, jos sinulla on siihen taipumusta. Seuraa omaa oloasi ja mieti miltä se tuntuu.



Ihanaa viikkoa!

XxX Sanna

6. kesäkuuta 2020

Motivoiko ulkonäkö sinua?

Paljon puhutaan siitä, että itseään tulisi rakastaa oli sitten iso tai pieni. Se on ihan totta, mutta minä olen sen verran typerä varmasti monien mielestä, koska minua ulkonäkö motivoi minua todella paljon. Minusta on hienoa huomata itsessäni ulkoisia muutoksia. Varsinkin vaatteet ovat hyvä motivaattori minulle. Kun viime vuoden lopulla lomailin ja otin muutamia lomakiloja, niin jokainen vaate kiristi ja oli epämukava päällä. Olin jopa heittämässä useita pois, mutta onneksi säästin ne.

Monet asiakkaani ovat kertoneet minulle, että kilot tulivat pikkuhiljaa, eikä niihin niin tullut kiinnitettyä huomiota.

Allekirjoitan sen ihan täysin, koska minullekin kävi niin. Tiesin ja tunsin olossani, että kiloja on tullut, mutta en kyennyt tekemään sille mitään. Typerryin siihen, pikkuhiljaa tulemiseen. En ollut tyytyväinen omaan peilikuvaani, mutta tyydyin siihen.

Onko se sitten väärin, kun nauttii omasta hyvästä kunnostaan? Tekeekö se minusta jotenkin huonomman ihmisen. Olenko sittten jotenkin olevinani tai muuten vaan tyhmä? Mielestäni en, ja minusta on hullua, jos ei saa ihannoida terveen ja hyvän näköistä kroppaa? Mutta onko maailma jakautunut nyt liian kahteen osaan. Pitää olla joko fitness tai fatness. Paljon oman kroppansa eteen töitä tekeviä yleensä pidetään enemmän tai vähemmän itseänsä täynnä olevina. Ja harvoin kukaan tulee kehumaan sinua, jos olet lihaksikas tai treenattu nainen. Aika usein kuulee, että hyi miten tuo näyttää mieheltä.






















Minusta olisi ainakin ihan ykköstä omistaa kunnon lihakset ja timmi kroppa ja olen valmis tekemään sen eteen töitä ja luopumaankin tietyistä jutuista. Nostin tämän asian esille sillä, kun kuulin taas miten minun aikani menee hukkaan salilla. Rupesin miettimään, että kuluttaisinko aikani jotenkin paremmin jos makaisin sohvalla ja söisin karkkia? Tai riukkuisin yökaudet baareissa, toki se ei nyt tässä maailman tilanteessa olisikaan mahdollista.

Minä ainakin opetan asiakkaitani katsomaan itseään peilistä usein ja huomaamaan muutokset ja olemaan niistä ylpeitä. Sillä jokainen meistä joutuu tekemään niiden eteen paljon töitä ja jokainen saavutettu tavoite on ansaittu. Jos minulla olisi aikaa ja tyylitajua, niin olisin vielä enemmän prinsessa. Olisi ihana osata laittaa itseään ja pukeutua nätisti. Keväisen dieettini ansiosta olen löytänyt paljon uusia tai vanhoja vaatteita jotka mahtuvat taas päälle.

Lähinnä haluan sanoa kaikille meille, jotka treenaavat osittain myös ulkonäön takia, että antaa mennä vaan. Se ei ole keltään pois. Jos se jotakin haittaa, niin antaa haitata. Jokainen olkoon juuri sellainen missä itsensä tuntee parhaaksi ja onneliseksi. Ja jokainen meistä kunnioittakoot toisiamme juuri sellaisina. Kehut tekee hyvän mielen niin antajalle kuin saajallekin.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

XxX Sanna

2. kesäkuuta 2020

Dieetti loppui: miten säilyttää saavutettu tulos?

Olen kertonut,  että olin alkuvuodesta 9 viikkoa aika tiukalla dieetillä, ja sain aikaan huimia tuloksia. Mutta ihan niinkuin jokainen meistä tietää, ei dieetata voi kuitenkaan määräänsä enempää. Ja sehän johtuu siitä, että kehoa ei voida miinuskaloreilla liian pitkään, koska se vaikuttaa meidän kehon toimintaan negatiivisesti. No monesti käy niin, että keväällä kiristellään itseämme rantakuntoon ja saadaan aikaan hyviä tuloksia. Sitten dieetti loppuu ja käy vanhanaikaiset. Aletaan syödä vapaasti ja nauttia kesästä. Monelle käy niin, että ennen kuin saadaan bikinit päälle, niin kilot ovat tulleet lähestulkoon takaisin.

Ja kyllä minullekin on käynyt niin tosi monta kertaa. Mutta nyt päätin olla fiksumpi ja aloitin maltillisen kaloreiden lisäämisen ja jatkoin tehokasta treeniä. Ja nimenomaan salitreeniä. Minun tarkoitukseni olisi kerryttää lihasmassaa, mutta niin ettei läskiä tulisi mukana ainakaan paljon. Lihaksen kasvatushan on todella pitkäpiimäistä hommaa, se vaatii todella paljon työtä. On paljon helpompi laihduttaa nopeasti ja paljon, menettämällä meille sitä elintärkeää lihasta kuin laihduttaa niin, että lihas säilyy ja rasva palaa. 

No tämä on nyt minun tavoitteeni ja alku vaikuttaa todella hyvältä. Olen nyt lisännyt ruokaa vähän reilun kaksi viikkoa ja teen sen siis viikkotahdissa. Ja lisättävä määrä on n. 250-300 kcal per viikko. Näin ollen kroppa kerkeää tottua siihen hyvin. No ensimmäisen kahden viikon aikana paino on pudonnut vielä kilon verran ja treeni kulkee kivasti. On ihana huomata, että kroppa toimii ja ottaa hyvin vastaan, mitä sille annetaan. No nähtäväksi jää millainen on lopputulema.


Minulla on viikossa 1-2 vapaata ateriaa. Eli silloin voin syödä mitä vaan ja jälkkäriksi karkkia tai kakkua jäätelöllä. Mutta en ole kauheasti sellainen herkuttelija, mutta kerron tämän siksi, että viikkoihin mahtuu myös vapaata syömistä. Tarkoitan tällä lähinnä pizzatyyppisiä ratkaisuja. Kun kokonaisuus on kunnossa niin pienet herkuttelut eivät sitä kaada mitään mihinkään.

Monen kesään kuuluu alkoholi ja terassisiiderit. Sekään, jos ottaa silloin tällöin ei vaikuta mihinkään mitään ja ainahan voi ottaa niitä ns. kevyitä drinksuja. Esim. vodkaa soodalla tai kevyt siideriä/olutta. Minun viimeisimmästä alkoholiannoksesta tulee nyt kesällä 2 vuotta. En ole millään lailla lopettanut juhlimista, mutta se ei vaan nyt ole minun juttuni. Enkä ole koskaan osannut ottaa yhtä saunan jälkeen, enkä enää tällä iällä siihen viitsi opetella :D


Fiilis on hyvä ja elämä hymyilee ja aurinkokin paistaa. Tällä hetkellä työrintamalla (lähinnä isännän firman puolella) piisaa kiirettä, joten työnteko meinaa taas haitata harrastuksia ja auringonpalvontaa. Mutta nyt me lähdetään tyttöjen kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Tiedossa yhdistetty työ- ja tyttöjenpäivä.

Ihanaa viikkoa kaikille.

XxX Sanna

1. kesäkuuta 2020

Kesä ja mökki!



Vihdoin pääsimme mökille. Olimme täällä ensimmäisen yön ja voi sitä tunnetta herätä auringon paisteeseen ja järvinäköalaan. Olemme nyt kolmatta kesää mökillä ja kotiin menemme lokakuussa seuraavan kerran. Toki käyn siellä välillä, mutta ajatuksena olisi nyt saada kaikki tänne, että se turha ravaaminen loppuisi. Yksi hyvä kehitysaskel oli wifin saaminen tänne. Sekin oli vaan omaa typeryyttä, kun en tajunnut tuoda reititintä tänne. Blondi on blondi. Nyt saan kaikki työt tehtyä täällä aina tulostusta myöten.

Seuraava haave on hommata tänne pyykinpesukone ja kuivuri. Pyykkiä tulee kuitenkin paljon niin saan senkin hoidettua tässä. Eikä tarvitse jättää konetta yksin pyörimään kotiin, kun koskaan en kerkeä siellä sitä kuitenkaan odotella. Pikkuhiljaa asia kerrallaan yritetään kehittää tätä meidän omaa kesäkotiamme.


Suurin haasteistamme on kuitenkin tämä piha. Kolmatta kesää se on nyt ihan levällään ja minun huumorini alkaa loppumaan. Hiekkaa ja multaa on joka paikka täynnä, kun tytöt kirmaavat järven ja mökin väliä. Ymmärrän sen, että se on suuri töinen, mutta jotakin olisi keksittävä. Haaveilemme laittavamme siihen kunttaa jo ihan sen helppohoitoisuuden takia. Nurmikkoa on ihan tarpeeksi kotona leikattavana.

Tytöille hommasimme oman pienen makuuaitan tuohon mökin viereen, koska muuten arki ei oikein toimi. Isäntä lähtee aikaisin töihin ja tytöt eivät malta iltaisin olla hiljaa, kun toisen pitäisi nukkua. Näin myös aamuisin saan herätä omia aikojani kahvinkeittoon, kun ei tarvitse olla hiljaa jotta lapset saa nukkua. Mökkimme on pieni, mutta alkaa olla jo aika tehokkaasti käytössä. Tarkoitan tällä sitä, että neliöt on hyvin suunniteltu ja olohuoneemme on käytännössä terassilla. Toki tämä ahtaus aiheuttaa alkuunsa omat haasteensa, mutta pian siihenkin tottuu.


Olen enemmän kuin innoissani, kun saan grillailla ja kastella muutamia kesäkukkiani. Istua terassilla juomassa kahvia ja syödä aamupalaa järvelle katsellen. Olen niinkuin lomalla kokoajan. Haaveilin viikon verran siitä, että saan juoda mustikkapiirakka kahvit auringon paisteessa ja eilen se haaveeni toteutui. Elämä on joskus pienistä asioista kiinni ja onni löytyy yleensä arjesta.

Nyt, kun korona sulki meidät kotiin pitkäksi aikaa, niin on todella rentouttavaa päästä tänne. Arki muuttuu ja olemme nyt todellakin todella tiiviisti yhdessä. Meillä ei ole täällä televisiota, eikä tule. Nautimme maisemasta ja toisistamme. Se miten kauan minusta tuntuu tältä on sitten eri asia. Ensi viikolla jatkuu treenit ja kerron teille sitten miten treeni on kulkenut ja ruoka maistunut. Olen positiivisesti yllättynyt tuloksista, mutta niistä lisää myöhemmin.

XxX Sanna

28. toukokuuta 2020

Nopeaa ja hyvää kesäruokaa



Nyt kun kerran on päästy tähän ruoka-aiheeseen niin vielä muutama hyvä ja nopea tippi näin kesäksi, kun koko ajan on kiire ;D Minulla ainakin on näin alkukesästä aina kiire ja hoppu, Pitäisi olla mökillä, ja keretä siivoamaan koti kesäksi. Mehän siis olemme mökillä aina kesäkuun alusta lokakuun puoleen väliin. No sitten, kun kaiken muun lisäksi pitää saada kumpikin paikka kuntoon, on ruuan oltava helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea hyvää.





Tänään esimerkiksi minulla oli lounaaksi tankoparsaa, kanaa ja lohkoperunoita sekä salaattia. Aikaa ruuan valmistukseen meni n. 45 min. Josta siis ruoka oli uunissa 35 minuuttia ja sen ajan pystyin tekemään muuta. Eli siis tein 3 perunasta lohkoja, ne pellille, öljyä päälle ja sitten suolaa ja timjamia. Toisella puolella peltiä tankoparsaa, jonka päälle laitoin kanan filepaloja ja tietenkin vähän voita. Sitten vaan uuniin 225 astetta ja noin 30 minuuttia. Sitten vaan salaattia lautaselle ja odotellaan, että ruoka kypsyy uunissa. Oli todella hyvää ja tuli helposti.




Toinen lämmin ruoka tänään on kanafile-hamppari. Taas nopeaa ja hyvää. Eli file pannulle ja paistetaan kypsäksi. Sitten kaksi siivua täysjyväpaahtoleipää paahtimeen, kun kana on kypsää. Kun leivät ovat lämpöiset rakennetaan hamppari. Mulla siihen tulee chilivalkosilpuliketsuppia, salaattia, suolakurkkua, sinappia, tomaattia ja kurkkua. Ja taas vaan ääntä kohti. Ai että on hyvää ja kivaa vaihtelua normiruokaan.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kumpaakin, jos vaan haluaa hyvää ja nopeasti. Tässä nopeat vinkit teille, ja nyt mökille pesemään ikkunoita.

Ihanaa loppuviikkoa :D

XxX Sanna


26. toukokuuta 2020

Ravintolatason ruokaa vahingossa



Minä jos kuka olen hieman kaavoihini kangistunut ja tykkään, että kaikki on aina samalla tavalla. Olen oppinut tietyn tavan tehdä ruokaa ja siinä pysytään. Rakastan kokeilla itselleni toki kaikkea uutta, koska tykkään melkein kaikesta. Muu perhe onkin sitten asia erikseen ja se usein on vaikutteena siihen mitä teen. No nyt löytyi kaikkien uusi suosikki ja ihan vahingossa.

Olen aikaisemmin jo kertonut, että on mieheni innokas metsämies. Joten riistaa on pakkaset täynnä ja ennen kaikkea hirvenlihaa. Olen aina laittanut sen pataan, veden sekaan ja tehnyt siitä palapaisti-tyyppistä kastiketta, koska kaikki ovat siitä tykänneet. Mutta noin kolme paistia sitten sain uuden innovaation.

Koska mökkikausi lähestyy ja lihaa on edelleen pakkasessa paljon oli pakko keksiä jotain, jonka avulla myös kesällä sitä saadaan syödyksi. Olen nimittäin tehnyt sen aina leivinuunissa ja sen lämmittäminen enää ei ole hyvä idea. Sain kaksi vuotta siteen joulupukilta lahjaksi paistomittarin, joka toimii puhelimeen ladattavan apin kautta. Mittari on Meater+ niminen ja minun uusi paras kaverini.

Hirvihän on luonnostaan rasvatonta lihaa ja minun paisteistani tuli aina enemmän tai vähemmän kuivia ja suolattomia. Ja monesti ne laitettiin sitten kastikkeisiin ja usein suurin osa jäi syömättä. Mutta nykyään näin ei enää tapahdu, kiitos minun ihanan paistomittarin ja marinadin. Olen siis alkanut myös itse marinoimaan lihat ja näin saan niihin makua.



No mikä siinä paistamisessa on ennen mennyt niin pilalle? Liian kova lämpö? No ehkä sekin, mutta ennen kaikkea liian pitkä paistoaika. Olen monesti pitänyt lihaa uunissa todella kauan ja antanut sen muhia miedossa lämmössä. Siitä on kyllä tullut mureaa, mutta myös ihan hirvittävän kuivaa. Kun ensimmäisen kerran laitoin paistomittarin lihaan ja uuniin, niin hämmästyin paistoaikaa. Mittari  laskee sen valmiiksi ja se oli todella lyhyt, vain 1,5 h. Paistit ovat varmaan kokoluokaltaan 1-2 kg luokkaa.

Eli olin siis paistanut niitä aina liikaa. Tämä sama pätee varmaan myös naudan paistiin, jos jollakin sellaisia on. Mieto lämpö (minulla 170´) ja ei liian kauan. Minun marinadini sisältää rypsiöljyä, sipulia, suolaa, pippuria ja katajanmarjoja. Siis hyvin simppelit aineet. Lihan kanssa kun tarjoaa itsetehdyt yrttiset lohkoperunat ja salaatin, niin on hyvää.

Jos sinulla on hirveä. nautaa tai mitä vaan lihaa niin ehdottomasti suosittelen tekemään sen näin. Ja vähän niinkuin urheilussakin, niin kunnon välineet auttavat usein lopputuloksessa. Voin siis suositella paistomittaria, joka toimii puhelimen kanssa. Tai jos ei halua sellaista, niin kannattaa ottaa lihan kypsyysasteet tarkasti selville ja paistaa tavallisella mittarilla. Ruuasta voi tulla näin olen aivan samanlaista kuin loistokokin tekemänä.

Maistuvaa viikkoa.

XxX Sanna

24. toukokuuta 2020

Hyvin suunniteltu onnistuu aina


Olen jo varmaan vuoden tehnyt niin, että viikonloppuna en treenaa. Pyrin pyhittämään lauantain ja sunnuntain perheelle ja kotona tehtäville hommille. Monet tekevät juuri päinvastoin ja keskittyvät viikonloppuisin treeneihin. Minä olen kokenut parhaaksi toimia viikolla, silloin kun lapset ovat koulussa tai iltaisin silloin kun isäntä on heidän kanssaan kotona. Tokihan he pärjäävät kotona jo hetken ilman minuakin. Mutta olen tykännyt siitä, ettei minun tarvitse viikonloppuisin lähteä mihinkään, vaan voin pyhittää koko päivän juuri siihen mitä ikinä haluankaan tehdä.

Minussa on myös sellainen vika etten osaa oikein treenata kotona. Perjantaihin mennessä olen siis saanut oman treeniviikkoni pakettiin ja on aika huilata kaksi kokonaista päivää. Sekin on yksi syy miksi teen niinkuin teen. Saan kaksi kokonaista huilipäivää. Viikolla pyrin siihen, että maanantai, tiistai, torstai ja perjantai ovat salipäiviä ja keskiviikkona palautellaan lenkkeillen. Pyrin sisällyttämään viikkoon vielä yhden hiittitreenin. Eli kuusi treeniä ja viisi päivää. Tämä sopii minulle, mutta sen asian tajuaminen kesti minulla kyllä suhteettoman kauan.

Tänä viikonloppuna esimerkiksi olen paneutunut täysin mökillä terassien valttaamiseen, hieroja kävi meillä sekä linnunpöntön asennus on kuulunut tähän viikonloppuun. Olen vähän sellainen ihminen, että jos aloitan jonkin projektin, en malta lopettaa, sen takia en halua viikonloppuihini mitään ylimääräistä. Olemme myös paljon menossa, joten helposti voisi jäädä treenit tekemättä jos jättäisin ne viikonlopulle.


No miksi ihmeessä kerron teille tälläistä? Olen pohtinut paljon sitä viimeaikoina, kun monet sanovat ettei heillä ole aikaa treenille, kotihommille, perheelle ja työlle. Mutta kysymys on harvoin ajanpuutteesta, mutta usein kyseessä voi olla huono organisointi. Minä laitan omat menoni aina kalenteriin ylös, siis ihan paperikalenteriin. Nyt joku jo varmasti miettii, että aikataulut muuttuu ja elämä ei mene aina niinkuin on suunnitellut. Se on totta ja minulle käy todella usein niin. Varsinkin näin kesällä, kun työkuviot saattaa isännän toimesta muuttua todella nopealla sykkeellä.

Olen keksinyt tähän veden pitävän tavan, millä kaikki tulee tehtyä. Nimittäin hyvin suunniteltu plan B! Mikä se sitten on? Minulla on aina edeltävän viikon sunnuntaina valmiina seuraava viikko. Siellä on työt, treenit ja mahdolliset muuttuvat tekijät. Työt on vakiot, niitä harvoin muutan, jos olen ne asiakkaiden kanssa valmiiksi sopinut. Treenit on ne jotka elää, jos tulee kiilakeikkoja. No miten mä sen sitten hoidan? Minulla on aina samalle päivälle 2 eri mahdollisuutta milloin sen teen. Enkä luovu niistä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Ja silloinkin ne on jo laitettu seuraavalle päivälle valmiiksi.

Näin minulle ei juurikaan koskaan käy niin, että aikataulut pettäisi niin pahasti, että treenit jäävät tekemättä. No mitä väliä sillä sitten on jos ne jää? Ei käytännössä mitään, mutta en halua luopua omasta hyvinvoinnistani. Koska olen elänyt senkin vaiheen elämässäni, että minä voin huonosti ja olin väsynyt. Silloin ihan kaikki minun lähipiirissäni elävät ihmiset kärsivät siitä. Olen monien mielestä varmaa itsekäs, mutta itse näen asian niin, että ajattelen juuri itseni lisäksi muitakin ympärilläni olevia ihmisiä.


Nautin treeneistä ja ne ovat minun omaa aikaani. Ei se aina huvita lähteä, mutta koskaan ei ole vielä käynyt niin, että sen jälkeen olisi ollut paska fiilis. Jos sinä haluat huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja koet sen itsellesi tärkeäksi, niin älä luovu siitä. Suunnittele päiväsi niin, että homma toimii. Toki joskus ei vaan pysty, mutta älä anna siitä tulla tapaa. Hyvinvoiva sinä tarkoittaa hyvinvoivaa lähipiiriä.

Nyt lähden vielä nauttimaan ilta-auringosta mökin terassille.

XxX Sanna