21. marraskuuta 2017

Luovuttaako vai ei...

Huomenta. Eilen oli hyvä keskustelu erään asiakkaan kanssa luovuttamisesta. On helppoa aloittaa uusia asioita elämässä, mutta valitettavasti niitä on paljon helpompi lopettaa. Usein ajatellaan jos joku asia menee mönkään, tai sinne päin luovutetaan, ajatellaan ei tästä kuitenkaan mitään tule. SE on aivan väärä luulo ja suunta. Jos alat laihduttaa, tuleekin herkuteltua niin ei missään nimessä saa heittää hanskoja tiskiin, vaan pieni itsepuhelu ja uuteen nousuun. Pitäisi aina muistaa ajatella kokonaisuutta, mikä meni ennen repsahtamista hyvin, voi ajatella vaikka niin, että pääsin kymmenen askelta eteenpäin ja tulin vaan kolme taakse, eli seitsemän askelta ollaan vielä voitolla. Olen huomannut tämän viisi vuotis urani aikana, että luovuttajia on valitettavan paljon. Selityksiä luovuttamiselle on vielä enemmän. Mistä se luovuttaminen sitten johtuu? Aika usein kyse on liian suurista muutoksista, nopeista tuloksista ja liian kovista tavoitteista. Ja yksi syy onmonesti, että verrataan itseään aivan vääränlaisiin ihmisiin. Esimerkki; Jos minä vertaan itseäni 20 vuotiaaseen ei synttäneeseen ihmiseen, saan olla varmasti kateellinen hänen kropastaan. Mutta jos vertaan itseäni saman ikäiseen synnyttäneeseen naiseen huomaan että olen ihan hyvässä kunnossa oleva nainen.


Toinen asia joka voi vaikuttaa luovuttamiseen, on ettei ihmisille tahdo riittää nykypäivänä enää mikään. Halutaan uskomattomia asioita, melkein ilman vaivannäköä ja nopeasti. Normaali on hukkunut valitettavanmonen ihmisen elämästä. Ajatellaanpa vaikka laihtumista, halutaan nopeita tuloksia, muutetaan kaikki normaali aivan epänormaaliin. Jos mietin nyt vaikka diettiä, jolla ruoka korvataan pirtelöillä, nautitaan suhteettoman pieniä kalorimääriä, laihdutaan useita kymmeniä kiloja pienessä ajassa. Missä on normaali? Missä on se oma vaivannäkö ja oppiminen uuteen? Missä ne pienet onnistumisen tunteet vaikka muutaman sadangramman  painonpudotuksesta? Entäs se hyvä olo ja energia joka tulee oikein nautitusta ravinnosta ja liikunnasta? Jaksetaan vähän aikaan, sitten kyllästytään ja luovutetaan ja palataan alkupisteeseen. Kuulostaako tutulta? Varmasti monesta kyllä.


Jaan varmasti mielipiteitä tällä kirjoituksella paljon, mutta niin on tarkoituskin. Haluan muistutella ihmisiä niistä pienistä elämän iloista. Siitä normaalista arjesta. Ihanista aamulenkeistä, tai yhteisistä aamupaloista. On ihana huomata itsestään kuinka voikaan iloita siitä mitä itsellä on. Ihanat lapset, ihana mies, kaunis koti, työ josta nautin, aamulenkit asiakkaan kanssa, uudet huulikiillot :D Ja se ensimmäinen valmis itse tehty joululahja. Elämä mahdollistaa paljon kun siiitä osataan nauttia. Se ei saa olla pelkkää kieltäytymistä, laihduttamista ja stressiä. Kannattaa etsiä jokaisesta päivästä joko positiivinen juttu! Niitäkin varamasti löytyy, kun osaa etsiä tarpeeeksi läheltä ja tarpeeksi pientä. Muista että sinä pystyt mihin vaan, vaikka naapuri luovuttaa niin elä sinä luovuta. Lopussa se kiitos seisoo! Ihanaa viikkoa kaikille.


<3 Sanna

14. marraskuuta 2017

Psyykkinen vaikutus painonhallintaan...

Huomenta taas pitkästä aikaa. aamu alkoi ihanalla aamulenkillä aivan upeassa talvisessa säässä. Meille on meinaan satanut lunta ja pakkastakin oli muutama aste. Yksi elämäni suurimmista oppiäideistä ammattillisella puolella on ehdottomasti Jonna Heinonen. Jonna on melkein kaikkea mitä tällä alalla voi olla :D Jonna on monesti sanonut, että laihtuminen  tapahtuu suun yläpuolisella eikä suinkaan suun alapuolisella osalla. Ja se on kyllä aivan totta. Elämäntapamuutos on niin iso asia, että se vaatii opettelua, luopumista, pieniä askelia ja ennenkaikkea aikaa.


Aamulla lenkillä ollessani pohdimme asiakkaani kanssa suhtautumista herkkujen syöntiin. Olemme tehneet yhteistyötä enemmän ja vähemmän varmasti nyt sen pari vuotta. Välillä on menty hurjasti eteenpäin mutta joskus taas hurjasti taakse päin. Isänpäivään oli sunnuntaina, onnea vieläkin kaikille isille, olette niitä tosielämän sankareita. Minun isäni on minulle juuri se paras ja oikea. No se isistä :D Sunnuntainahan on lupa herkutella, koska on juhlapäivä. Asiakkaani laittoi jo eilen viestiä, että ahdistaa ja on morkkista kun tuli taas syötyä miten sattuu. No niitä sattuu ei mtään paniikkia, nenä pystyyn ja uuteen nousuun. Aamulla kun soiteltiin, todettiin ihan yhdessä, että ei olla syöty överiksi, ei todellakaan. Miksi asiakkaasta tuntui sitten siltä? Onko se kenties pelkoa siitä, ettei pystykkään lopettamaan herkuttelua, taas palataan sinne lähtöpisteeseen. Vai johtuiko se siitä, että normaalista arjesta poiketen se ruokarytmi järkkyi, syötiin koko päivä erillailla kuin normaalisti?


Oli aivan ihanaa huomata, miten hienosti asiakkaani pystyi syömisiään pohtimaan ja huomasi sen olevan täysin normaalissa ja hallittavassa tilassa. Yksi lause, joka erityisesti lämmitti minun sydäntäni oli, enhän ole millään kahden kuukauden dietillä, vaan opettelen loppuelämääni varten. Se, että pystyy muutaman kuukauden noudattamaan valmiita ohjeita, olemaan tiukkana ja laihtumaan todella hyvinkin. Mutta oppiiko siitä? Asiakkaani oli ihana, kun hän sanoi, että hän ei ainakaan oppisi, mutta mehän olemme kaikki erillaisia. Minä olen ehdottomasti sen kannalla, että itse pohtimalla, opettelemalla ja kokeilemalla saavuttaa parhaan lopputuloksen, sen loppuelämän mallin ;D Tukena siihen hyvä valmentaja, hyvät rakentavat tehtävä ja oma halu niin varmasti päästään pitkälle. Näihin mietteisiin ihanaa päivää teille.


<3 Sanna

7. marraskuuta 2017

Mistä motivaatio, kun mitään ei tapahdu..

Huomenta, tänä aamuna pohdin lenkillä sitä mistä kaivaa motivaatio asiakkaille ja kenties itselleenkin kun mitään ei kovasta työstä huolimatta tapahdu. Minä myönnän olevani todella hätäinen kaiken pitäisi tapahtua mielellään heti!! Kun aloitetaan uusia asiakassuhde ja tehdään tavoitteita, niin poikkeuksetta ensimmäisenä on se että paino laskisi äkkiä ja mahdollisimman helposti. Ei muisteta sitä, jos on kauan syöty väärin, liikuttu vähän ja kerätty sitä ylipainoa, ei se välttämättä lähde niin helposti. On helppoa olla muutama kuukausi tiukalla dietillä ja saadakin painoa pois ja oloa vireämmäksi, mutta sitten alkaa se lipsuminen. Haukataan ehkä liian suuri Pala kerralla ja vaaditaan itseltä liikaa. Maltilla tehdyt muutokset yleensä kestää.


Entäs sitten kun tehdään kaikki justiin niinkuin pitää ja mitään ei tapahdu. Motivaatio laskee ja pikkuhiljaa annetaan periksi ja lyödään läskiksi. Silloin kun oma usko on koetuksella niinhyvä valmentaja osaa motivoida, kannustaa ja keksiä niitä pikkukikkoja jolla asia saadaan nytkähtämään eteenpäin. Uskoa ei saa koskaan menettää ja pitää muistaa kaivaa se motivaatio esimerkiksi siitä virkeämmästä olosta, löysemmistä vaatteista tai vaikka nousseista treenipainoista. Se ei ole aina helppoa, tiedän omasta kokemuksesta, kun mitään ei tapahdu vaikka kuinka teet. Kun pääsee muutaman hetken eteenpäin huomaa yleensä, että asioita alkaa taas tapahtua.


Motivaatio ja usko omaan tekemiseen on se kulmakivi jolla päästään niiden sudenkuoppien yli. Kun opetellaan mitä vaan uutta, tai tehdään tavoite, yleensä sen saavuttamisen eteen joudutaan tekemään töitä. Jos mietitään mitä vaan niin takapakkia saattaa tulla jossakin vaiheessa ja silloin se oma usko siihen tekemiseen on avain asemassa. Minulla on monestikin oma usko koetuksella, kun opettelen uusia juttuja, olen viimeisen kahden vuoden aikana kasvanut henkisesti todella paljon, ja väitän, että osaan suhtautua myös asiakkaisiini eritavalla kuin alussa. Luottamus on se joka tarvitaan valmentajan ja asiakkaan välillä, ja silloin, kun se on kunnossa voi valmentajalle näyttää kaikki tunteensa. Kun tuntuu siltä ettei mikään onnistu ja tekisi mieli hukuttautua itsesääliin ja herkkuihin, niin hyvä kannustus ja usko oli se nyt valmentajalta, perheeltä tai ystävältä auttaa pääsemään eteenpäin.


Tämän aamun kirjoituksen punainenlanka olikin, elä anna periksi vaikka se välillä koettelee! Elä myöskään näännyttää itseäsi liian kovilla tavoitteilla tai toimilla. Pienillä askelilla kohti suurta, on minun neuvoni kaikille. Ihanaa tätä viikkoa kaikille.


<3 Sanna

1. marraskuuta 2017

Mikä on turhamaista???

Huomenta taas! Nyt on intoa kirjoittaa ja jotenkin aiheita löytyy nyt hyvin. Turhamaisuus, mitä se on? Jokainen meistä kokee asiat erillailla. Minulla tuli tästä omassa elämässäni eilen esimerkki, joka laittoi pohtimaan asioita monelta kantilta. Kaikki minun lähipiirissäni elävät tietävät, että olen kärsinyt huonosta ihosta kasvojeni alueella, tyttöjen syntymästä asti. Olen syönyt useita lääkekuureja, kokeillut jos jonkunlaisia ihonhoitotuotteita. Käynyt monilla kosmetologeilla ja todellakin kiinnittänyt huomiota ruokailuun. Viimeisen vuoden ajan kasvoni iho on ollut siedettävässä kunnossa, ja kiitos siitä kuuluu ehdottomasti Studio PMK;n Piia Varismäelle, joka on jaksanut hoitaa, kokeilla ja ennenkaikkea luoda uskoa siihen, että vielä me onnistutaan.


Päässäni on pitkään kypsynyt ajatus mikroneulaushoidosta. Hoidosta, joka elävöittää ja ennen kaikkea kiinteyttää ihoa. Minullakin silmäluomet roikkuu ja otsassakin on ryppyjä. On totta, että vanhenemiselle ei voi mitään, mutta jos siihen on jokin luonnollinen keino vaikuttaa haluan sitä ehdottomasti koettaa. Ja niin vaan tuli aika, että Löytömän tytön vuoro oli koettaa tuota 5 x hoitomuotoa. Maksaa se maksaa aika paljon rahaa, mutta meneehän se minuun itseeni ja hyvinvointiini. Nyt on vasta yksi kerta takana ja iho tuntuu nyt jo todelta hyvältä. Se minkä kukin kokee turhamaisena, on jokaisen oman asia, eikä siihen mielestäni ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa. Joilllekkin enkelihoidot ovat tärkeitä, toiset tykkäävät matkustella, jotkut nauttivat hieronnasta, joillekkin se voi olla pullo punaviiniä ja hyvää ruokaa. Jokainen edellämainituista voi tuntua jonkun mielestä turhamaiselta.


Minä olen aina pitänyt itseäni huonona, rumana ja vaikeana ihmisenä. Vasta viimeisen vuoden aikana olen ymmärtänyt etten olekkaan niin huono, tai ruma. Olen omalla tavallani kaunis, luonteeltani olen ajattelevainen, nautin muiden ihmisten yllättämisestä. Haluan voida paremmin, panostaa itseeni ja näyttää hyvältä. Jos olen kovalla työllä saavuttanut jonkinlaisen kropan itselleni en halua sitä enää peittää, haluan olla ylpeä itsestäni. Haluan että perheeni voi olla ylpeä minusta. Haluan näyttää omalla ulkonäölläni esimerkkiä kaikille minua seuraaville ihmisille! Hyvinvointi on se minun juttuni, ulkonäkö kuuluu minun kategoriassani siihen. Niinkuin olen sanonut, jos ei tule mitään suuria loukkaantumisia/sairastumisia olen elämäni kunnossa kun täyttän 40 vuotta. Ja tarkoitan sillä jokaista osa-aluetta elämässäni. Tehkää sellaisia asioita itsellenne, jotka saa teidät onnelliseksi. Näyttäkää se, elkää välittääkö muiden kenties kateellisten ihmisten puheista, olkaa turhamaisia jos teidän elämä sitä vaatii. Aina, kun sijoitetaan itseensä ei se mene koskaan hukkaan, eikä ole keneltäkään pois. Minä ainakin olen parempi äiti, tyttöystävä sekä personal traineri jos voin itse hyvin :D Elämä täältä tullaan !!!

<3 Sanna

30. lokakuuta 2017

Kun tekee itse tietää mitä saa..

Huomenta. Minä olen jo pitkään sanonut, että olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle, ehkä jopa tuhannelle. Olen aina ollut sellainen ”vanhan”aikainen. En ole koskaan ymmärtänyt kamalasti tietokoneiden saati pelien päälle. Olen niille jopa allerginen ja kamalan tiukka omien lapsieni kanssa. Tottakai meilläkin katsotaan YouTubea, netflixia ja lapsilla on puhelin, mutta rajoitan sillä olemista kyllä aika rankasti. Mutta kyllähän ne vielä siihen maailmaan kerkeävät. En ole myöskään koskaan oppinut kunnolla eineksiin. En osaa tehdä pussista muussia, tai tarjoilla kotona ruokaa joka vaan lämmitetään mikrossa. En myöskään missään nimessä sano, että siinä on mitään pahaa, ja varmasti se helpottaa monen arkea paljon.


Minä saan hyvän olon siitä, kun voin tehdä lämpöiset sämpylät lapsille kun he tulevat koulusta, tai tehdä ruuat valmiiksi kun mies tulee töistä. Minulla oli sellainen lapsuus, että äiti teki kaikki aina itse, opin sen jo sieltä. Oli ihana herätä niihin viikonloppu aamuihin kun keittiössä tuoksui pulla ja sämpylät. Kiitos äidilleni niistä ihanista muistoista ja opeista. Kuulen monesti, että kyllähän sitä tekisi jos olisi aikaa. Minä uskallan väittää, että minunkin päiväni ovat pitkiä, kiireisiä ja välillä todellakin haastavia. Ennakointi, ennakointi ja ennakointi auttaa ainakin minua todella paljon.  Teen tai leivon aina silloin kuin se on mahdollista. Jos olen ihan rehellinen niin en edes muista milloin olisin ostanut leipää viimeksi kaupasta, minä saan todella hyvän mielen kun saan laittaa pöytään omatekemiä tuotteita.


Raha on se toinen asia, jonka vuoksi tykkään tehdä itse. En sano sitä ettenkö voisi kaupastakin ostaa, mutta nuuka on hyvä ja minusta itsestäni tuntuu, että säästän sillä :D Ja talvella saa lämpöä, kun leivinuunissa paistelee. Sen lisäksi, että minusta on ihanaa leipoa ja laittaa, niin nautin siitä onnesta ja hyvästä mielestä minkä nään lasteni ja mieheni silmistä, kun he syövät. Haluan tarjota heille minun kaikista tärkeimmille parasta mitä voin, ja haluan olla esimerkkinä myös lapsilleni. Oli se asia mikä vaan, niin omalla esimerkillä voin näyttää mallia lapsilleni, asiakkailleni ja ylipäänsä muille ihmisille.  Jokainen meistä on erillainen ja se juuri on se elämän rikkaus. Minä olen ihmisenä, ehkä sellainen että nautin tehdä muille. Minusta oli ihana laittaa mieheni mukana veljelleni hirvimetsälle munkkia ja sämpylää, tiesin että hänelle tulee siitä hyvämieli. Vaikka tiesinkin, että hänellä on omat hyvät eväät mukana :D Jos pystyy omalla tekemisellään tuomaan iloa ja hyvää mieltä muille niin tehkää niin. Se jos mikä antaa myös itselle. Tämän viikon ”haasteena” onkin teille, että tehkää jotakin sellaista jollekin teidän lähimmäiselle, josta tulee kummallekkin hyvä mieli.


Tämän aamun blogin tarkoitus oli muistuttaa ihmisiä siitä, että aina muistutellaan puhtaasta syömisestä. Eineksissä valitattavan monissa on piilo rasvaa, sokeria ja todella paljon lisäaineita. Kun tekee itse tietää mitä syö, ja kaikkien uusien makujen yhdistäminen ja uuden kokeilu on sen itse tekemisen suola. Ainakin minulla. Ihanaa, maukasta, rakkauden ja liikunnan täyteistä viikkoa kaikille :D


<3 Sanna

25. lokakuuta 2017

Minkälainen on hyvä pt?

Huomenta taas :D Kun tänä aamuna kelloni herätti 4.50 ja nousin keittämään elämänimiehelle kaurapuuroa, tietäen, että kohta olen itsekkin lenkillä tänä aamuna aivan erityisellä sellaisella. Tänä aamuna puhelimeni pirisi klo.6.15 ja asiakkaani soitti, koska olimme sopineet lähtevämme yhdessä aamulenkille. Pimeä, on eräs suurimmista peloista monilla ihmisillä. Minäkin olen pelännyt sitä ennen ihan hullunlailla. Viime syksynä kun vietin aikaa paljon täällä uudessa kodissa opin pimeäään pikkuhiljaa.  Tänä aamuna oli minun vuoroni auttaa asiakastani pääsemään aamulenkille, vaikka olikin pimeää. Töihin meno estäisi lenkin myöhemmin aamulla. Puhelimessa puhuminen auttoi asiakastani pääsemään ulos ja tekemään lenkin. Se onni, jonka kuulin hänen äänestään lenkin päätyttyä varmisti minulle sen, että tein juurikin niin oikein kun vaan voin.


Olen pohtinut paljon itseäni personal trainerina tänä syksynä. Minä haluan olla juuri sellainen pt, joka lähtee aamulla kuuden aikaan puhelimen kanssa lenkille, olla sellainen jolle saa kertoa kaikki suuremmatkin sudenkuopat sen vaativan elämäntapamuutoksen edetessä. Haluan opettaa asiakkaitani nauttimaan ruuasta, herkuttelusta, liikunnasta ja ennenkaikkea haluan opettaa heille kuinka voida hyvin. Hyvinvointia on monenlaista, kokonaisvaltainen hyvinvointi on se mihin pyritään, aina se ei ole mahdollista, mutta siihen pystyy itsekkin vaikuttamaan. Haluan olla asiakkaani tukena silloinkin kun se repsahdus tapahtuu, haluan päästä siitä asiakkaani kanssa yhdessä eteenpäin, oppia siitä ja pyrkiä välttämään sitä jatkossa. En halua kieltää mitään, haluan kertoa vaihtoehtoja ja uusia suuntia.


Haluan myös omalla esimerkilläni kannustaa omiani. Elä niinkuin opetat tyyliin. Minun päämääränä ei ole antaa valmiita diettejä, minä haluan opettaa asiakkaani oivaltamaan asiat itse. Minä haluan olla läsnä niin hyvinä ja huonoina hetkinä. Ja ennenkaikkea haluan uskoa asiakkaaseeni ja luoda sitä uskoa myös häneen. Se onko minun tyylini valmentaa oikea ei varmasti, ei ainakaan kaikille, mutta varmasti osalle. Onneksi meitä personal trainereita ja dieettejä on jokaiselle :D Sellaisia ajatuksia tuli tänä aamuna mieleeni, kun olin asiakkaani kanssa aamulenkillä.



Ihanaa talvista päivää kaikille :D

<3 Sanna

24. lokakuuta 2017

Koskaan ei ole liian myöhäistä!!

Tänä aamuna tuli taas sellainen olo, että nyt on keksittävä taas uusi suunta kohti sitä minun haavettani. Minun yksi haaveeni on iäisyys juttu koskien minun kroppaani, josko nyt olisi minun vuoteni, ainakin mentäisiin suuri harppaus asiassa eteenpäin. Toinen suuri haaveeni liittyy sitten siihen itsensä rakastamiseen. Olen nauranut itselleni sitä, miten monta kertaa olen päättänyt että nyt on se hetki tehdä elämässä lähinnä treenissä niitä suuria lupauksia. Tänä aamuna kun venyin ja vanuin sängyssä puoli kahdeksaan asti, missasin aamulenkin, vaikka olin vakaasti päättänyt sen tehdä. Tajusin tänä aamuna jälleen kerran sen, että jos sinä jotakin oikeasti haluat, on sen haaveen eteen tehtävä töitä siis oikeasti TÖITÄ! Minullahan ei ole mitään pakottavaa tarvetta grillata itseäni, jos ajatellaan maalaisjärjellä. Mutta minullahan ei sitä itseni kanssa tunnetusti ole :D


Kun mietin elämääni tällä hetkellä, niin nyt on se hetki tarttua härkää sarvista ja painaa kovemmin menemään. Halu kehittyä on juurikin se motivaatio, joka minua nyt siivittää eteenpäin. Se miten voit henkisesti vaikuttaa ainakin minulla todella paljon siihen omaan tekemiseen. Tällä hetkellä voin elämässäni niin hyvin, että pystyn vaatimaan itseltäni vielä himpan enemmän. Juttelimme erään asiaakkaani kanssa paljon siitä, onko koskaan liian myöhäistä aloittaa uutta elämää. Tällä tarkoitan lähinnä niitä kaikkien omien haaveiden pohjalta. Jokaisella meillä on omat haaaveet ja kiinnostuksen kohteet elämässä ja niiden pohjalta kannattaakin muutoksia tehdä. Asiakkaani oli kanssani sitä mieltä, että koskaan ei ole liian myöhäistä, asiaakkaani pääpaino onkin lihaskunnon kehittäminen eikä niinkään painon pudottaminen. Olemmekin kasanneet meidän yhteiset juttumme sen pohjalta.


Kun ihmiset aina muistaisivat sen ettei koskaan ole liian myöhäistä, tehdä niitä valintoja jotka ohjaavat heitä kohti sitä mielekkäämpää elämää. Pienet valinnat tekevät kuitenkin pitkässä juoksussa niitä suuria onnen tunteita, ainakin minulla. Elämässä ei pitäisi kokea negatiivisia tunteita, tai tehdä mitään sellaista mikä aiheuttaa pahaa mieltä. Jos ajattelen elämäntapamuutosta, ei sitä kannata tehdä jos itsellä ei ole siihen halua ja motivaatiota. Oli se tapa mikä vaan, niin onnistumisprosentti on suurempi, jos motivaatio ja halu ovat kunnossa sekä oma henkinen vointi hyvä, että pystyy prosessin toteuttamaan, koska helppoa se elämänmuutos ei ole.


Jos sinulla on haave tee töitä ja toteuta se!

<3 Sanna

12. lokakuuta 2017

Koska mä voin

Kun kello tänä aamuna 3.30 alkoi pirisemään ja oli aika nousta ylös, mietin, että miksi!!!! Sitten muistin, että koska oli minun vuoroni lähteä liikkeelle ja miehen vuoro jäädä nukkkumaan. Olen aina ollut henkeen ja vereen rekkatyttö, se oli haaveeni myös pikkutyttönä, että minustakin tulee rekkakuski. Olihan elämäni esimerkit eli isäni ja veljeni kummatkin rekkakuskeja. Minut on kasvatettu "kovaksi" työnaiseksi. Olin 15 vuotiaasta asti sukulaiseni betonifirmassa kaikki kesät, tienaamassa, ammattikoulun aikaan paistoin illat hampurilaisia. Olen ollut aina toiminnan nainen, ja olenkin parhaimmillani silloin kun minulla on kiire. Minä olen luonteeltani sellainen, että yksin on pärjättävä ja avun pyytäminen on ollut aina minulle haastavaa. Se ei ole hyvä juttu ja onneksi pikkuhiljaa alan oppimaan myös pois siitä. Olen 34 vuotias kerennyt vaikka mitä, olen lähihoitaja, sosionomi, personal trainer, ravintovalmentaja, psyykkisen painonhallinnan ohjaaja, orastava rekkakuski sekä äiti ja tyttöystävä. Siltikään en vielä tiedä mikä minusta tulee isona :D Elämäni hienous on että voin tehdä todella monenlaista.


No nyt karattiin hieman pois aiheesta, eli minun vuoroni oli tänään lähteä liikkeelle kuorma-autolla. Istun tällä hetkellä Kokkolassa sisun hytissä ja kirjoitan teille. Eilen illalla kun vedin jumppaa, tajusin kuinka onnellinen ihminen minä olinkaan. Saan tehdä monenlaista hommaa, oman sekä mieheni firman töitä. Nautin kummastakin ihan suunnattomasti, elän elämäni parasta aikaa. Olen tehnyt itselleni myös tällä vuodelle tavoitteen. Syvät lihakset ja kehonhallinta, on tämän vuoden aiheena lihaskunnollisella puolella, henkisellä puolella opettelu itsensä tykkäämisestä jatkuu, vanhat pettymykset ja huonot muistot yritän myös karistaa mielestäni, keskittyen nyt vaan uuteen positiivisempaan elämään. Aloitin sen jo vaihtamalla oman tyttösukunimeni takaisin. Se tuntui pieneltä asialta monen mielestä, mutta minulle se oli suuri juttu. Se vanha ovi, joka kummitteli raollaan, suljettiin nyt tavallaan kokonaan. Työrintamalla tavoitteena on kehittää ja kasvattaa omaa yritystä, pystyä tuomaan monille ihmiselle apua ja positiivista energiaa sekä onnistumisia elämäntapamuutoksissa. Olen myös innolla opettelemassa kuorma-auto ja muita maansiirto hommia, on ihana tehdä monenlaisia juttuja yhdessä. Tytöt ovat tietenkin elämäni keskipiste ja heidän hyvinvointinsa sekä koulu ovat ykkössijalla. Keväällä on tulossa muitakin kovia juttuja, niistä myöhemmin lisää.


Monet ovat sanoneet minulle, että ihmisiä ärsyttää minun positiivisuus ja onnellisuus. Se on todella surullista, koska silloin kun minulla meni huonosti, oli monia ns. Selkään taputtelijoita, kavereita sekä tuttavia. En ole tajunnut tätä asiaa kuin vasta minuutti sitten, että nyt kun minulla menee oikeasti hyvin, olen saanut elämäni kuntoon ja asiat järjestykseen ei ketään enää kiinnosta miten minulla menee. Olkaa kiinnostuneita lähimmäistenne elämästä ja iloitkaa heidän onnellisuutensa puolesta, niin minäkin opettelen tekemään. Pyrkikää täyttämään elämänne niillä asioilla joista tulette iloiseksi ja näyttäkää se. Sillä kyllä hymy tarttuu. Hieman erillainen ja ehkä ylitöpositiivinen postaus tähän synkkään lokakuun aamuun!


<3 Sanna

11. syyskuuta 2017

Rakasta itseäsi..

Huomenta. Itsestään tykkääminen on monesti hyvin hankalaa, ainakin minulla. Se vanha sanonta, että opettele ensin rakastamaan itseäsi ennenkuin voit rakastaa muita, pitää todella hyvin paikkansa. Minulle henkilökohtaisesti itsestäni tykkääminen on todella hankalaa. Olen aina ollut hyvin vähättelevä, pitänyt itseäni aina jollakin tasolla huonona. Enkä osaa sanoa mistä se johtuu. Olen tehnyt itsestäni marttyyrin, ja tapani puolustaa omaa pahaa oloani on aina hyökkäys. Se onko ihminen itseensä tyytyväinen on myös opettelun tulos. Minä ainakin vaadin itseltäni todella paljon.


Hyvänä esimerkkinä vaikka treeni, kokoajan pitäisi treenata enemmän, näyttää erilaiselta ja saadaan aikaan uskomattomia tuloksia. Toki nautin treenaamisesta, itseni rääkkäämisestä ja siitä hyvänolon tunteesta mitä siitä saan. Mutta miksen voisi olla tyytyväinen itseeni. Miksen voisi tajuta sitä, että olen ihan ok kroppainen, kaksi kertaa synnyttänyt, kerran 30 kiloa laihduttanut nainen. Minulle kerrotaan myös se joka päivä, että olen kaunis, hyvä kroppainen ja ihana, mutta mitä minä teen? Hyökkään vastaan, sanomalla en minä vielä ole, mutta odotappas muutama vuosi! Miksi sitä ei vaan voisi sanoa, että kiitos kulta, kiva kun tykkäät? Olen pohtinut tätä nyt jonkun aikaa, ja nyt jos koskaan on pakko alkaa tekemään muutosta niissä omissa ajatuksissa.


Pessimisti ei pety koskaan, mutta voiko ikinä kehittyä ja päästä elämässä eteenpäin jos kokoajan vaan pelkää sitä pahinta? Minä jos kuka olen mestari siinä, pelkäämisessä. Varsinkin kaikkien niiden tapahtumien jälkeen mitä elämässäni on sattunut pelkään kamalasti jätetyksi tulemista. Olen sen jo melkein päättänyt, miksei nytkin, kun ennenkin. Ja se jarruttaa minun kokoelämääni. Ja olen tajunnut, sen että ihan turhaan. Mutta muutos on vaikea, oli kysymys mistä vaan elämän osa-alueesta. Olenkin muuttanut minun elämäni ajattelutapaa pikkuhiljaa, edelleen haluan treenata ja kehittyä, mutta en ota siitä niin kamalaa stressiä. Haluan edelleen kehittyä työssäni ja saada aikaan hienoja juttuja ja tulla huippu valmentajaksi ja auttaa mahdollisimman montaa ihmistä. Haluan tehdä sen nimenomaan henkisen hyvinvoinnin puolella, opettaa ihmisiä rakastamaan itseään ja tekemään niitä muutoksia hyvänolon ja terveyden puolesta, enkä välttämättä niinkään ulkonäön. Haluan myös oppia arvostamaan itseäni, koska olenhan nainen joka voi tehdä melkein mitä vaan, kunhan luotan itseeni.


Olen päättänyt kertoa itselleni joka päivä tästä päivästä elämäni loppuun asti, että minä olen arvokas, kaunis ja pystyn mihin vaan!

Ihanaa viikkoa kaikille! Rakastakaa itseänne tai ainakin opetelkaa siihen.

<3 Sanna

5. syyskuuta 2017

Ei se aina huvita!

Jos joku sanoo minulle, että ei koskaan kyllästy lapsiinsa, työhönsä, isäntäänsä, treenaamiseen tai ylipäätään elämään, niin en usko! Aina ei huvita lähteä lenkille, aina ei ole treenimotivaatia kohdallaan ja kyllä joskus tekisi mieli hakea pitsa ja syödä se kanan ja riisin sijaan. Ainakin minulla on välillä päiviä ettei mikään kiinnosta ja kaikki on yhtä pas...a. Toki minulla on myös sellainen vika, että sen huomaa sitten kyllä ihan kaikki jotka minun seurassani ovat. Olen monesti miettinyt, etttä mistä se johtuu? Miksi se aivan täydellinenkin elämä joskus kyllästyttää? Hormoonit, kuukautiset naisilla varsinkin antaa oman säväyksensä siihen. Miten sen positiivisen ajattelun saisi pysymään yllä ja millä tavalla näihin negatiivisiin tunteisiin pitäisi suhtautua?


Tänään minulla oli esimerkiksi sellainen päivä, että treenaaminen ei huvittanut ei sitten yhtään. Otin kuintenkin treenikamppeet mukaan, kun lähdin siivoamaan salia. Ja sain kuin sainkin treenattua. Helpotin vähän elämääni ja tein hieman kevyemmän treenin. Olo on kuitenkin hyvä ja olen itseeni tyytyväinen. Mikä sai minut kuitenkin sitten tarttumaan puntteihin? Tavoite! Minulla on selkeä tavoite, josta olen kyllä jäljessä, vaikka kuinka olen yrittänyt olla reipas :D Ajattelin, että eihän kukaan koskaan saavuta mitään jos ei ole valmis tekemään sen eteen töitä. Vähän sama asia se on missä vaan elämän kohdassa, yritys ei menesty jos ei tee kovasti töitä sen eteen, lapsille on näytettävä hyvää esimerkkiä ja annettava hyvät lähtökohdat elämään, parisuhdekkaan ei pysy virkeänä jos sen eteen ei tee töitä :D Lepo ja rentoutuminen on tavoitteiden lisäksi hyvä asia mikä kannattaa lisätä elämäänsä. Joskus on lupa ottaa rennosti, eikä tehdä mitään. Tai sitten tehdä niitä asioita mitkä tekevät sinut onnelliseksi, tavata ystäviä, mennä elokuviin tai marjaan. Jokaisella on ne omat juttunsa.


Saan paljon itselleni omasta työstäni. On ihana nähdä asiakkaiden ilo ja joskus myös epätoivo ja suunnaton "raivo" sitä hidasta edistymistä kohtaan. Kun elämäntapoja lähdetään muuttamaan, ei se ole helppoa, pitää nähdä vaivaa, muuttaa vanhoja tottumuksia ja opetella uusia. Mutta jos se yhtään lohduttaa niin lähestulkoon jokaisen uuden asian edessä jokaisen ihmisen on nähtävä vaivaa ja kenties opeteltava uusia juttuja. Niinkuin ehkä viisain ihminen jonka tunnen; ystäväni, opettajani, tukijana ja niin paljon muuta Jonna sanoi joskus; että Sanna muista aina vitutukseen (anteeksi rumasana) ei voi kuolla! Ja sillä lauseella olen päässyt monesta ojasta yli. Olen luvannut varmaan viimeisen viiden vuoden ajan, aloittaa positiivisemman elämän ja ajattelutavan. Minussa elää vaan vieläkin se helkutin pessimisti! Ajattelen kaikista itseeni liittyvistä asioista aina pahinta, olen kyllä hieman päässyt siitä, mutta töitä on vielä paljon sen saralla jäljellä. Mutta pienin askelin, tavoite kirkkaana mielessä ja tulevaisuuteen uskoen selviän tämän hetken suden kuopastani. Olkaa rakkaat itsellenne armollisia, muistakaa että aina ei tarvitse jaksaa ja että elämä kantaa. Ja hei sellainen liekki mikä sisällä palaa näkyy myös ulospäin. Ihanaa viikon jatkoa.


<3 Sanna

5. elokuuta 2017

Huono omatunto....

Huomenta pitkästäaikaa. No niin siinä se tulikin minun ensimmäinen huono omatuntoni. Kesä on mennyt, mutta mihin?? On ollut töitä, vähän lomareissuja, mökki remonttia, lapsien kanssa oleskelua, ja ehkä vähän treeniä. Miksi sitten poden huonoa omatuntoa melkein kaikesta? En ole kerennyt tehdä sitä enkä tätä, en nähdä oikeastaan ketään, treenatakkin olisi pitänyt enemmän, enkä ole kirjoittanut koko kesänä. Tänä aamuna aloin oikein pohtimaan tätä, ja mietin miksi potea huonoa omatuntoa, jos jää joltakin viikolta treenit väliin, kun on niin kiire. Tai jos ei kerkeä juuri joka lauantai siivoamaan, tai tuleekin vain laiskoteltua? Ei kannata, sillä aiheuttaa vaan turhaa stressiä ja mielipahaa itselleen ja lähimmäisille.


Ihmiset ovat kamalan kriittisiä itselleen suurin osa ja liian monet potevat huonoa omatuntoa erillaisista asioista. Minun syksyn yksi tavoitteeni onkin, päästä eroon turhista omantunnon tuskista. Tehdä asioita ilman suurempaan stressiä. Jos ajattelen omaa kesääni on se ollut ehdottomasti kasvattava juurikin tässä mielessä, meidän kahden yrittäjän elämä on aikamoista liitoa ja täynnä muuttuvia tekijöitä. Yleensä mikään mitä on suunniteltu ei mene niin. Minun oli tarkoitus kesän aikana paketoida syksyn työt uudestaan, olen vielä todella vaiheessa, mutta selvillä kaikesta mitä pitää vielä tehdä. Olen levollinen omien ajastusteni ja ideoideni kanssa ensimmäisen kerran koko elämässäni.


Miksi olen ollut niin hiljaa koko kesän? En ole vetänyt jumppia, en ole kirjoittanut blogia enkä juurikaan ollut muualla kuin töissä ja kotona. Viettänyt aikaa perheeni kanssa. Olen opiskellut ja tutustunut itseeni. Löytänyt itsestäni todella hyvän tyypin, aukonut ovia jotka ovat olleet liian kauan kiinni. Tajunnut sen ettei elämä voi olla toisten miellyttämistä vaan elämän pitää olla juuri sellaista, että itse voi hyvin ja se lähipiiri voi hyvin. Olen oivaltanut senkin, että olen tehnyt valtavan työn siihen, että olen nyt se mikä olen, varsinkin työelämässä. Tajusin olevani oman alani rautainen ammattilainen. Olen tajunnut myös sen, että voin tehdä monenlaista työtä ja oppia kokoajan uutta.


Syksyllä on tulossa monenlaista uutta, palveluni tuotteistetaan uudestaan ja sisällöt valmennuksiini ovat ns. Lempeämmät, opetellaan nauttimaan siitä terveellisestä elämästä. Unohdetaan kaikki liiallinen stressi ja yritetään selvitään ilman huonoa omatuntoa ja silti voida kokoajan paremmin. Jumpat aloitetaan taas viimeistään syyskuun alkuun mennessä ja siellä on luvassa jälleen naurua, hikea ja itsensä ylittämistä. Olen luottavaisempi tähän syksyyn kuin koskaan ennen. Olen vahvempi ja ehkä hieman myös aikuisempi kuin ennen, olen varma, että pystyn auttamaan ja tuottamaan iloa monen ihmisen elämään. Ihanaa viikonloppua kaikille! Blogi herää taas eloon sen lupaan!


<3 Sanna

2. kesäkuuta 2017

Kehu, kehu ja opettele vastaanottamaan kehuja.

Huomenta! Sähän näytät hyvältä tänään, wau onpas sulla hieno uusi kampaus, oletpas laihtunut tai sitten ihan vaan olet ihana <3  Eikö olisikin ihana saada kehuja jokainen päivä? Minusta ainakin on. On liian usein kuitenkin niin että se negatiivinen palaute tulee annettua sen positiivisen sijasta. Monesti huomaan myös sen ettei kehuja osata ottaa vastaan. Loukkaannutaan helposti vaikka tarkoituksena olisikin piristää. Kehujen antaminen/ vastaanottaminen on varsinkin meille suomalaisille hirvittävän vaikeaa. Se on kuitenkin elintärkeää, siitä tulee hyvämieli, se lisää itseluottamusta ja ainakin painonpudotuksen kannalta buustaa motivaatiota. Kehujen vastaanottamista ja antamista voi ja pitääkin harjoitella. Miksi aina moittia toista kun voit kehuakin. Jos huomaat toisessa jotain positiivista tai kaunista sano se ääneen saat kuulijalle sekä itsellesi hyvän mielen.


Minun täytyy myöntää, että olen ollut erittäin huono vastaanottamaan kehuja. Asiakkailleni olen pyrkinyt aina niitä antamaan, mutta ehkä myös ykstyiselämässäni se on otunut ennen. En muista, että minua olisi koskaan kamalasti kehuttu kun olin pieni, ei kyllä tosin moitittukaan. Mutta nykyään kehut ja kauniit sanat kuuuluvat elämääni useita kertoja päivässä. En ole alkanut nukkumaan viimeisen vuoden aikana kuin muutaman kerran niin, etteikö minulle olisi sanottu, että olet ihana, samoin jokainen aamu kuulen saman. Se tuo valtavasti mielihyvää ja auttaa pääsemään monien vaikeidenkin asioiden yli, koska tiedän että minusta aidosti välitetään. Pyrin kehumaan myös lapsiani usein ja opettaa heitäkin kehumaan.


Kun ajatellaan laihduttamista, on kehujen saaminen onnistuneesta todella tärkeää. Usein ihmiset pohtivat, että uskallanko kehua, jospa minulle suututaan. Painonpudotus ja elämäntapamuutos ovat monelle hankalia ja aikaa vieviä asioita, ja todella usein niitä onnistumisia vähätellään. Teen sitä itsekkin vielä monesti ja usein :D Mutta jos huomaat jonkun laihtuneen tai tulleen hyvinvoivannäköiseksi kerro se hänelle, ei se ole sinulta pois. Minun sydäntäni lämmitti eräänä tiistaina vanhatuttu, joka huomautti että oletpas sinä saanut hyvin lihasta itseesi. Tajusin juurikin silloin ettei siis suuri työni olekkaan mennyt hukkaan. Ja voi sitä motivaation määrää :D Elämä on hieno lahja se pitäisi täyttää positiivisella energialla, opetella kääntämään vastoinkäymiset voitoksi tai sitten pyrkiä unohtamaan ne. Tiedän se ei ole helppoa, minä ryven omissani yleensä aika pitkään. Ja ajattelen aina pahinta, pessimisti ei pety koskaan tyylillä :D  Kehu kuitenkin tyylillä ja aidoista asioista, elä mitätöi sen tarkoitusta ja hienoutta käyttämällä sitä väärin. Haastajiin teidät jokaisen kehumaan tänään jotain läheistäsi ja miettimään oliko se niin vaikeaa ja miltä se tuntui.


Tälläisin ajatuksin minä lähden etsimään positiivisuutta tähän päivään tuolta viiltävän kylmästä kesäkuusta. Ihanaa loppuviikkoa, olkaa positiivisia ja rakastakaa toisianne <3


<3 Sanna

24. toukokuuta 2017

Kun on aikaa ajatella...

Huomenta täältä Jyväskylän Keskussairaalasta. Eilen illalla oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja pienin prisessamme päätti aloittaa kesän kipsi kädessä😬 Nyt vuorossa vasen käsi ja olkaluun päät murtuneet. Kun tilanne selvisi ja päästiin huoneeseen yöllä joskus puolen yön maissa tuli äitille itku. Nyt kun tilanne on suurinpiirtein tasaantunut niin huomaan sen kuinka onnellinen olenkaan siitä,että ympärilläni on juuri ne ihmiset ketä tarvitsen. Rakkautta ja huolenpitoa, tukea ja ymmärrystä.


Jos ihmisen elämässä on joku osa-alue vinksallaan vaikuttaa se auttamattomasti myös niihin muihin. Jos ajattelen omaa elämääni ja sen kulkua huomaan vallan hyvin miten paljon vahvempi olen tänäpäivänä kuin esimerkiksi vuosi sitten. Elämä on asettunut uomiinsa ja menee eteenpäin. Jos mietin elämöntapamuutosta, laihduttamista tai treenaamista on erittäin tärkeää se peruselämän sujuvuus.

Mietitäänpäs vaikka elämäntapamuutoksen onnistumista. Se on kokonaisvaltainen ja pitkäprosessi, on opittava halitsemaan elämän jokaista osa-alue jotta siitä tulisi pysyvä ja toimiva. Ainahan elämässä on aikoja jolloin on kiire ja stressiä silloin monesti tuntuu että kaikki katuu päälle ja mikään ei onnistu. Kun oppii tietynlaisen kaaoksen hallinnan ja armon antamisen itselleen pääsee jo pitkälle. Syömällä terveellisesti sekä hyvin, huoehtimalla kunnon unista ollaan jo pitkällä. Taas tullaan siihen kysymykseen että mitä jos ei kerkeä syödä tai stressi on niin kova että ei pysty nukkumaan? Ennakointi ja pettelu ovat syömisen peruspilarit. Yllättävissä tapauksissa niinkuin minulla nyt osaa toimia, minulla on aina matkassa jotain syömiseksi kelpaavaa. Nytkin laukussa on proteiinipatukoita. Nukkumaan olen ollut aina hyvä, mutta sitäkin voi harjoitella. On paljon stressinpurkuharjoitteitta, unensaantia helpottavia harjoituksia ja tapoja.


Tämän tekstin tarkoitus oli herätellä ajatuksia siitä, että kannattaako ajatella vaan painonpudotusta vai tähdätä kokonaisvaltaiseen hhvinvointiin? Valitettavan monesti käy niin että hoidetaan seurasta elk ylipainoa ja unohdetaan syy eli se mistä se oikeasti johtuu! Kiire ja "laiskuu" pilaa monesti monta hyvää alkua. Elämästä pitäisi pystyä nauttimaan vaikkakin muutettaisiin elämöntappja, treenattaisiin kovaa tai pudotettaisiin painoa. Istu alas ja mieti miten juuri sinä haluaisit parantaa elämääsi? Tee tavoitteita, mieti arvoja ja vedä työhanskat käteen ja ala töihin 😉 Oikotietä ei ole onneen mielestäni millään elämönosa-alueella! Tehdään meistä onnellisia ja vaalitaan sitä oloa.

Ihanaa loppuviikoa kaikille❤️

<3 Sanna

12. toukokuuta 2017

PSYYKKINEN PAINONHALINTAVALMENTAJA!!!!

Wuhuuuuu, minä tein sen!!!! Psykologinen painonhalinnanvalmentaja, kuulostaa ehkä jopa hieman pelottavalta :D Meitä tämän alan asiantuntioita ei Suomessa ole tällä hetkellä kovinkaan montaa, ja se mikä tästä tekee vieläkin hienompaa on kuulua tähän "tienraivaaja" porukkaan :D Melkein kaikki tässä elämässä on omasta tahdonvoimasta kiinni, siitä halutaanko asioita tehdä vai oikeasti oppia? Ja tämä pätee myös painonhallinnassa sekä elämäntapamuutoksissa. Viimeisin koulutus jonka kävin, oli ehkä se kaikista antoisin, se oli piste sen iin päälle :D Se puuttuva palanen on nyt löytynyt ja kaikki koulutukset tukevat toisiaan, olen ammattilainen, personal trainingin, ravitsemuksen sekä psykologisen painonhallinnan asiantuntija! Ja se on huisi tunne ;D


Nyt alkaakin sitten se haastavin osa tässä minun työmaassani. Saada se kaikki tieto mahdollisimman monen ihmisen avuksi. Olen ollut nyt vuodesta 2012 yrittäjä, toiminut Kunnolla Kuntoon firmani kanssa. Olen yrittänyt viedä liikunnan ilosanomaa mahdollisimman monelle ryhmäliikkujalle Pylkönmäellä ja naapurikunnissa. Olen toki tehnyt myös personal trainerin hommia, mutta aina se on jotenkin ollut hieman taka-alalla. Siksi nyt olikin aika vetää käsijarrua ja ottaa härkää sarvista ;D

Kesä ja heinäkuu ovat siis luomisen aikaa, silloin ollaan ns. Suunnittelutauolla. Olen aivan liekeissä kun mietin uusia valmennuksia, sitä kaikkea mitä voin ihmisille antaa. Haluan saada tuotteistasi sellaisia että ne ovat selkeitä ja helposti löydettävissä. Sisältöjen pitää olla hyviä ja monia palvelevia. Nyt alkaa tuotteistamisen ja markkinoinnin vallankumous kunnolla kuntoon yrityksessä. Ollaan aivan täysin minun mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta onneksi tähän on avuksi raudanlujia ammattilaisia :D Niinkuin yksi kolleegani sanoi; Alku asenteella on todella kova vaikutus lopputulokseen :D Ihan yhtä kovalla mielenkiinnolla kuin varmasti monet teistä odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, avaimet ovat nyt minun käsissäni :D


Ihanaa loppuviikkoa kaikille; nyt lähden lenkille.

<3 Sanna

30. huhtikuuta 2017

Kun antaa kaikelle aikaa, asioilla on tapana järjestyä.

Huomenta täältä sateisesta Jaalasta, lähdettiin ottamaan vappua vastaan perheen kesken isäni mökille. Mökillä olohan on yleensä aurinkoa, uintia, grillaamista, itikoita ja saunomista. Mutta kun välillä mennään ns. Epämukavuusalueelle voidaan huomata, että mökillä voi olla ihanaa myös räntäsateella :D Tämä asia pätee mielestäni jokaisella elämänosa-alueella. Jos ajatellaan vaikka laihduttamista, on välillä mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta voi onnistua tavoitteissaan. Stressi on monesti se kaveri joka todenteolla lyö kapuloita ihmisten elämään. Stressikin on meille ihmisille tarpeellista, mutta siitä palutuminen onkin sen jutun suurin juju.  Itse olen aina sanonut etten vielä tiedä mitä se stressi on, ja pysyn edelleen kanssani :D Varmasti minulla on ja paljon stressiä, mutta se on tiedostamatonta. Olenopetellut myös tunnistamaan stressiä, informoin asiasta heti kun olen päässyt tutukimuksissani eteenpaäin. Olen pyrkinyt elämässäni opettelemaan rauhoittumisen jalon taidon, ja yritän nauttia elämästä nyt eritavalla, hieman kiirreettömämmin. Toki se on onnistunut vielä hivenen huonosti.


Kun tekee itselleen tarpeeksi pitkänajan tavoitteet höystettynä mahdollisimman monilla pienillä välitavoitteitteilla on aika itselle paljon armollisempi. Ainakin minun kohdallani asiat toimii niin. Olen varmasti tyytyväisempi itseeni tänä päivänä kuin pitkään aikaan aikaisemmin, vaikka olenkin vasta matkani alkuvaiheessa. Onko tämä ihmisen elämä pelkkää suorittamista tänä päivänä? Pitääkö aina vaan olla parempi ja parempi, eikö joskus voisi vaan olla ja nauttia siitä kaikesta mitä sinulla jo on?


Minä seuraan päivittäin töissäni ihmisiä joilla on kamala halu ja vielä suurempi kiire laihduttaa, muuttaa elämäntapojaan ja oppia viikossa viimeistään kahdessa kaikki uusi. Se halu laihduttamiseeen ja elämäntapojen muuttamiseen on juurikin se avain koko juttuun, mutta kiire pilaa monesti aivan kaiken . Ei malteta antaa sille keholle aikaa opetella uusia juttuja ja uusia ruokailu malleja, vaan laitetaan kaikki uusiksi aivan heti. Se ihmisen into ja motivaatio kestää yleensä tuolla tyylillä sen 3-6 kuukautta, saadaan painoa pois ja ollaan tyytyväisiä. Vai ollaanko? Unohtuuko se kaikki entinen? EI se unohdu ja valitettavasti vain todella harva pystyy pitämään painonsa kurissa ajan saatossa, entäs jos tällä kertaa kokeiltaisiinkin erilailla? Rauhassa ja kenties sitä ajatusmallia muuttamalla. Nimittäin se laihduttaminen tapahtuu suun yläpuolisella osalla eikä niinkään sillä suulla ja muulla keholla. Ihmisen mieli on haastava,  mutta sitäkin pystyy opettamaan. Kun asioille antaa aikaa ja mahdollisuuden on niillä myös tapana järjestyä. Elä siis heitä kirvestä kaivoon, jos diettit eivät onnistu ja paino tulee takaisin. Aloita silloin projekti toisella tavalla, itseäsi kuunnellen ja hieman eritavalla haastaen. Aina on mahdollisuus onnistua, joskus se vaan vaatiin hieman enemmän aikaa ja vaivaa :D Siinä muutamia mietteitä vappuun, nyt lähden saunaan ja kenties uimaan ;D


Ihanaa vappua kaikille.

<3 Sanna

3. huhtikuuta 2017

Kiire,Kiire ja Kiire.

Huomenta. Kiire on tuo ihmisen perussynti! Onko se oikeasti niin, että aina on kiire vai tehdäänkö se kiire itse? Olen oppinut havainnoimaan elämää ihan erilaisella otteella, kun kaikki meni uusiksi. Olen kasvanut ja vahvistunut, löytänyt itsestäni paljon puutteita ja paljon hyviä puolia joita vahvistaa. Mutta tuo kiire se on ja pysyy. Ihan jokaisella osa-alueella ainakin minun elämässäni. Miksi aina on kiire? Oli kysymyksessä sitten painonpudotus, työt, ihmissuhteet tai mikä vaan. Kiire pilaa paljon hyvää ja luo ihmisille turhaa stressiä. Jos ajatellaan nyt tätä asiaa esimerkiksi painonpudotuksen kannalta niin aina olisi hyvä saada mahdollisimman paljon pois ja pienellä ajalla. Ei muisteta sitä mistä kaikki on lähtenyt, kuinka kauan sitä painoa ollaan kerätty? Olen miettinyt myös sitä onko ihmiset luonteeltaan laiskoja? Tarkoitan tällä sitä, että ei olla valmiita näkemään vaivaa sen oman elämänmuutoksen eteen, haetaan apua monenlaisista dieteistä. Saadaan nopeita tuloksia, ollaan valmiita maksamaan niistä suuria summia, mutta mihin unohtuu se normaali? Se pikkuhiljaa tehtävä muutos ja pysyvä oppi niihin asioihin. Olen omassa elämässäni huomannut myös sen, että luottamuspula elämään aiheuttaa ainakin minulle sen kiireen. Ajatus, että mitä jos kaikki onkin huomenna ohi, mitä jos minä en onnistukaan? Minulle ainakin käy näin. Ja juuri sen takia olenkin opetellut olemaan itselleni armollinen.


Millä tavalla olen siihen nyt pyrkinyt? Olen tehnyt paljon pitkänaikatähtäimen tavoitteita. Olen ajatellut asiat niin, että olen vielä nuori, minulla on kaksi pientä lasta, jotka tarvitsevat minua nyt. Olen tähdännyt elämäni suurimmat nousut ikään 40 -> Mitä tällä tarkoitan? Tytöt ovat tuolloin kuuden vuoden päästä jo isompia, pärjäävät hieman enemmän ilman äitiä, silloin on aika luoda tehokkkaimmin uraa. Haluan myös näyttää hyvältä tuolloin, olla elämäni kunnossa. Haluan että puolisoni saa olla minusta ylpeä vielä tuolloinkin. Kasvan myö aikuisemmaksi kokoajan, minulla on aikaa kehittää itseäni, tulla paremmaksi elämäni joka osa-alueella. Saan olla itselleni armollisempi ja opetella "aikuisuuteen" pikkuhiljaa :D Jos ymmärrätte mitä ajan tällä takaa. On paljon helpompi ajatella elämää pitkässä juoksussa, kun niin, että kaikki minulle heti ja nyt. Niin olen ajatellut vielä tähän asti. Se elämän raakuus minkä koin opetti minua paljon. Kadun monia asioita mitä olen tehnyt, mutta olen oppinut niistä paljon. Kun sisäistää sen, ettei ole mihinkään kiire, vaan on koko loppuelämä aikaa sitä on jotenkin rauhallisempi.

Minä olen taistellut elämäntapamuutoksen ja painonpudotuksen kanssa nyt 9 vuotta!! On ollut ylä- ja alamäkiä. Ja vieläkään ei olla lähelläkään sitä mitä haluaisin olla. Pääsenkö sinne koskaan sitä en tiedä, mutta usko ja halu siihen ovat kovat. Ja hei ei ole kiire mihinkään. Minulle on monesti sanottu, että kun elämä ottaa sinulta jotain tärkeää pois tuo se tullessaan aina jotain hyvää tilalle, sitä ei vaan aina heti hoksaa. Ihmisten pitäisi nauttia elämästään ja niistä ihmisistä jotka ovat heille tärkeitä. Pyrkiä hävittämään kaikki negatiiviset tahot elämästään. Se, että minusta ei tule ehkä koskaan juuri sellaista kuin haluan ulkomuodollisesti, on asia, jonka kanssa opin varmasti elämään. Olenko silloin luovuttaja? Omasta mielestäni en, olen voittaja, koska pystyn sen myöntämään ja tekemään kuitenkin parhaani ja opin tykkäämään itsestäni juuri sellaisena kuin olen. Elämä tarjoaa minulle niin hienoja mahdollisuuksia juuri tällä hetkellä, että niistä on opeteltava nauttimaan ja tekemään niitä oikeita valintoja ja ratkaisuja :D  Olen oppinut sen, että mahdollisuuksien mukaan pitää tehdä juuri niitä asioita elämässä joista nauttii. Onnellinen ja tyytyväinen minä tarkoittaa onnellista ja tyytyväistä lähipiiriä :D Tällä kertaa tälläinen postaus, mutta nyt lenkille!


Ihanaa viikkoa <3

<3 Sanna