Mitäs sillä oikealla ruualla saavutetaankaan?

Kun puhutaan ruuasta ja sen merkityksestä jokapäiväisessä elämässä, niin sanotaan usein, että olet sitä mitä syöt! Ja kyllä se pitää täydellisesti paikkaansa. Olen saanut nyt seurata todelta läheltä, miten pienillä ruokavalio muutoksilla saadaan uskomattomia muutoksia aikaan esimerkiksi diabeteksen hoidossa. Kun syödään miten sattuu ja varsinkin mitä sattuu, on insuliinin menekki ihan uskomaton. Seurailin sivusta erästä diabetestä sairastavaa miestä ja olin kauhuissani, hänen ruokailutottumuksistaan ja käytetystä insuliinin määrästä. Lisäksi riesana oli vielä huomattava ylipaino. Keskustelimme muutamia kertoja asiasta, ja minulle selvisi että aina on toimittu samalla tavalla, syöty, pistetty suuri määrä insuliinia ja korjattu huonoa oloa sitten sokerilla. Painoa oli kertynyt siinä samalla huomattavasti. Aloitimme muutokset hyvin pienistä, siirryimme eineksistä kotiruokaan. Lihapiirakat ja pussi muussit olivat siis historiaa. Lautaselle kasattiin vihreää, hiilihydraatit laskettiin ja ruokailuaikoihin kiinnitettiin huomiota. Eväitä muutettiin pikkuhiljaa, leivän tilalle otettiin ruokaisat salaatit, välipaloiksi keksien tilalle rahkaa ja marjoja sekä pähkinöitä. Pikkuhiljaa pistettävät insuliini määrät alkoivat laskea.

Paino putosi kuin vahingossa siinä sivussa ja olosta tuli virkeä ja freesi :D Kun kysyin muutaman kuukauden päästä, vieläkö karkkia tekee mieli yhtäpaljon, ei kuulema tehnyt. Kun verensokeri pysyy tasaisena kokopäivän, niin turhat napsimiset jää pois. Nyt kun painoa on tippunut n. 15 kiloa, pistettävät insuliini määrät ovat pudonneet kolmannekseen, huomattiin myös alituisten vatsan väänteiden ja polttavien tunteiden hävinneen. Närästys on jäänyt historiaan ja uni on paljon rauhallisempaa kuin ennen. Pienillä asioilla ja hyvillä valinnoilla saadaan aikaan suuria muutoksia ja aina kun kysymys on omasta terveydestä ja omasta elämänlaadusta ei siitä kannata tinkiä!! Tässä oli vaan yksi esimerkki siitä mitä ruualla voi tehdä oman itsensä hyväksi. Meillä on vielä kiloja pudotettavana ja sokeriarvoja voi aina parantaa, mutta jos ihmisen oma ajatus on sellainen ettei mitään ole tarvinnut tehdä asioden eteen, muuta kuin syödä. Niin miettikää miten paljon saadaan aikaan, kun aletaan oikein kunnolla tekemään, ja päästään liikunnan makuun taas :D

Jos puhutaan ruuasta vielä sen verran, miten itellä menee, niin melkein alkaa itkettää!! Juhannuksena on tullut syötyä epäsäännöllisesti, mutta ei välttämättä niinkään huonosti, mutta kuitenkin jäätelöä, jäätelöä ja jäätelöä!! Nestettä, nestettä ja nestettä on kerätty omaan kroppaan todella hyvin, jopa muutaman kilon verran :D Olossaan huomaa sen, että ruokailut ovat olleet mitä sattuu, koska kroppa on nesteinen ja turvoksissa, väsyttää ja tuntuu ettei jaksa tehdä mitään. Nyt on otettu itseään taas niskasta kiinni ja alettu katsoa mitä syön. JA kyllä niin ei juurikaan pitäisi toimia, mutta ei oteta elämää liian vakavasti, vaan nautitaan siitä :D Nyt on pakko lopettaa ja lähteä viemään nuorisoa uimaan, kun ne katsovat minua silmiin nyt jo aika tavalla :D Toivottavasti saitte kiinni ajatuksesta miten ruoka vaikuttaa moneen asiaan joko positiivisesti tai negatiivisesti. Palaan aiheeseen vielä varmasti.

Miten sen mun dietin sitten kävi..

Huomenta. Jos muistatte niin silloin marraskuussa kerroin teille, että aloitan dietin, ja tarkoitus oli kirjoittaa teille sen etenemisestä viikoittain. Dietin tavoite oli pudottaa rasvat mahdollisimman alas ja näyttää kesällä todella hyvältä. Alku olikin hyvää, ruokaa oli ihan älyttömästi ja kaiken syöminen aiheutti tuskaa. Sitten elämä heitti kuperkeikan ja kaikki meni ihan sekaisin. Jatkoin sitkeästi diettiä kuitenkin kokoajan, toki treenaaminen ontui, ja ruokakin piti syödä väkisin. Alussa paino kuitenkin tippui ihan kivasti ja menin elämää eteenpäin jossakin sumussa. Sitten se ensimmäinen adrenaliini piikki hyytyi ja tipuin ihan joka saralla alas, ja kaikki oikeastaan jäin paitsi ruoka. Siitä lähtien olen taistellut kroppani kanssa ja paljon, tulokset junnaa eikä mitään oikein tapahdu. Nyt ollaan tilanteessa, että pyritään syömään tasaisesti ja hyvin sekä pitämään paino siinä missä se on, tai jopa hiukan pudottamaan sitä. Elokuussa olisi määrä ottaa uusi yritys ja katsoa mistä tämä nainen on oikein tehty.

Mutta jos summaan edeltävää 7 kuukautta olen enemmän kuin tyytyväinen. Tärkein asia eron aikana oli dietti ja se että siinä oli pakko syödä. Ilman sitä olisin varmasti jättänyt syömisen todella vähälle ja syönyt kaikkea ei niin hyvää. Tietyt ruoka-ajat rytmittivät päivääni ja elämä oli paljon helpompaa sillä saralla. Treenattuakin tuli ja sain siitä hyvin virtaa ja uskoa huomiseen. Kyllä taas todistin itselleni sen, että kunnon ruoka ja hyvä treeni on ihmiselle se joka antaa sitä hyvää oloa ja uskoa eteenpäin. Ainakin minulla. Jos vertaisin siihen, että maksaisin sohvalla ja söisin suruuni suklaata olisi oma oloni ollut varmasti paljon huonompi. Onneksi tähänkin pätee sanonta, että jokainen tyylillään :D

Nyt  painoni huitelee jossakin 58-57 kilon huitteilla ja tavoite oli juhannukseen saada se 55 kiloon, mutta siitä on nyt luovuttu.  Elämä on sellainen peli, että sen kanssa on opittava vähän luovimaan. MInulla ainakin kroppa reagoi kaikeen stressaavan jumittamalla. Sen olen kuitenkin oppinut, että kaikki on mahdollista ja kaikki on kiinni vaan omasta päästään ja tahdonvoimasta. Itse oli tavallaan heikko alkuvuodesta ja sen takia tulokset ovat mitä ovat. Se turha selittely ei auta mitään ja tekosyitä on aina ihan liikaa. Nyt vaan nokka pystyyn ja kohti uutta tavoitetta! Ihanaa viikkoa teille, palaan taas asiaan ja seuraavaksi onkin tulossa hieman erillaista kirjoitusta ;D

<3 Sanna

Elämä heitti kuperkeikan.

Sunnuntaiaamu 5.6 ja kello on kahdeksan. Olen kirjoittanut teille viimeksi loka-marraskuussa, en edes muista. Elämäni heitti todellisen voltin marraskuun puolessa välissä, kun avioliittoni päättyi eroon, perheeni hajosi ja kaikki se tuttu ja turvallinen särkyi. Vaikeaa meillä oli ollut jo pitkään ja ero oli varmasti väistämätön. Kun eroa alettiin tekemään, en uskonut siihen, uskoin että kaikki kääntyy hyväksi. Yritin omasta mielestäni kovasti taistella, tehdä muutoksia omassa itsessäni, mutta se ei riittänyt. Elämältä tippui pohja, kaikki hajosi, menetinhän elämäni suurimman rakkauden. Loppuvuosi meni sumussa, eroa puiden kohtalotoverini kanssa. Selvisi asioita joita en halunnut nähdä silloin aikanani. Erossa oli mukana tahoja joihin luotin ja joita pidin ystävinäni. Kun sen luottamus siihen elämään menee on sen takaisin saaminen todella vaikeaa, saako sitä enää koskaan sen näyttää vaan aika. En missään nimessä halua tehdä itsestäni hyvää vaimoa, mutta en myöskään ole niin kamala, kuin eron aikana minusta kuva luotiin. Ihminen johon luotin täysin kääntyi minua vastaan. Avioliitossa meitä oli kaksi samoiten erossa. Varmasti kumpikin menetti ja voitti. Ne mitkä hävisi olivat lapset. Lapsien takia oli pakko mennä eteenpäin, herätä aamuisin ja yrittää tehdä töitä. Säilyttää koti ja tehdä vaikeitakin ratkaisuja, luopua tärkeistä asioista.

Olen kasvanut ihmisenä viimeisen 7 kuukauden aikana enemmän kuin 33 vuoden aikana yhteensä. Edelleenkään en pysty aikuismaisesti keskustelemaan exäni kanssa, koska se pettymys häntä ottaan on suuri. Eron aikana menetin myös repullisen ystäviäni ns. Jyvät erottuivat akanoista. Vanha sanonta on myös että kun jotain pahaa niin aina myös jotain hyvää. Löysin itselleni uuden elämän kumppanin, kohtalotoverin, samassa elämäntilanteessa olevan. Toinen toistamme tukien, olemme selvineet monista pahoista hetkistä, olemme vahvistuneet ja löytämässä avaimet onnelliseen elämään.   Paljon on vielä oman pään kanssa tekemistä, mutta elämän halu on palannut ja ennenkaikkea usko siihen onnelliseen elämään alkaa jälleen löytyä.

Se miksi kirjoitan teille tälläisen pienimuotoisen tekstin erosta ja elämästä sen jälkeen, johtuu siitä, että tästä lähtien kirjoitan ainostaan työstäni ja itsestäni, en perheestäni, enkä yksityisyydestäni. Minua on riepoteltu Facebookissa asioilla joista ihmisillä ei ole mitään tietoa, tehty paha, en halua sitä. Nyt ymmärrän myös sanonnan "kenellä onni on se onnen kätkeköön".

Olen menettänyt paljon, mutta myös saanut paljon. Tällähetkellä olen onnellinen, edessä hyvä tulevaisuus, ympärillä juuri ne ihmiset joita tarvitsen ja usko itseen kasvussa. Ehkä elämäni suurin rakkaus on vasta löytymässä, ehkä elämäni on vasta alkamassa. Tästä lähtien kirjoitan teille jotain aivan muuta, kuin omaa elämääni, tarkoitan yksityiselämääni. Halusin vain teidän tietävän, miksi en ole hetkeen kirjoittanut. Teksti on varmasti sekava, koska sitä ei ole tämän kummemmin mietitty. Anteeksi siitä!

<3 Sanna