2. elokuuta 2022

Oletko jo päättänyt epäonnistua?

 En mä kuitenkaan onnistu, kilot tulee kuitenkin takaisin, mulla on aina niin huono tuuri etten kuitenkaan... Kuulostaako tutulta? Oletko sinä tyyppinä sellainen, joka sanoo, että minun tuurillani kaikki menee kuitenkin pilalle. Minä olen ja myönnän sen. Olen ollut aina tietyllä tavalla negatiivisuuteen taipuva ja ajatellut, että vituksi kaikki menee kuitenkin. Se on ollut todella raskasta ja energiaa vievää sekä mikä pahinta tämä ajattelu on ollut kaiken elämisenä esteenä. Muistan, kun ajattelin ensimmäisen avioliittonikin aikaan ettei tämä kestä kuitenkaan eikä se kestänytkään. En tiedä olisiko se kestänyt jos olisin ajatellut toisin, mutta olisin suhtautunut siihen varmasti eri tavalla. 


Teen samaa osittain vieläkin, mutta nykyään saan itseni kiinni tälläisestä ajattelusta ja yritän muuttaa ajatukset positiivisemmaksi. No miksi ihmeessä? Onko sillä jotain väliä miten ajatellaan, jos kerran tähtimerkit on luotu niin, että aina se paska osuu justiin minun tuulettimeen! Niinkuin olen jo aikaisemminkin kertonut olen lähtenyt mukaan menestyvä nainen -verkkovalmennukseen ja siellä olen alkanut muuttaa omia ajatuksiani positiivisimmiksi. Olen rehellisesti ajatellut aina, etten voi menestyä, koska olen vaan Sanna Pylkönmäeltä. Hei miettikää miten typerää, eihän se missä asun tee minusta yhtään sen huonompaa ammattilaista. Toinen ajatukseni on ollut, että meitä tämän alan tekijöitä on jo niin paljon, ettei minulle riitä asiakkaita. No taas haloo Sanna!! Olenko koskaan tosissani yrittänyt, markkinoinut ja antanut ihmisille mahdollisuutta päästä minun valmennuksiini? No en, paitsi joo tässä Pylkönmäellä ja ehkä Saarijärvellä. 

Entäs sitten raha....se perkele, joka määrittelee niin suuren osan meidän elämää. Olen aina ollut vähätuloinen ja lähestulkoon rahaton. Olen aina kuitenkin pärjännyt, ja voisin kirjoittaa kirjan siitä miten pienellä rahalla tullaan toimeen ja voidaan elää todella hyvääkin elämää. Rahan arvon huomaa vasta silloin kun sitä ei enää ole. Muistan aina, kun tytöt oli pieniä ja soitin äidilleni, kuinka kaikki laskut oli maksettu ja tilille jäi +0,37€ ja voi kuinka onnellinen olinkaan. Äitini sanoi jo silloin, että tuo ei ole ihmisen elämää. Minulle se oli. Nyt olen opetellut ajattelemaan rahasta erilailla positiivisemmin. Ajattelin tehdä siitä uuden parhaan kaverini. Olen nykyään omassa mielessäni esirikas. 


Hyvinvointi on ollut minulle aina itsestään selvyys, koska olen voinut aina todella hyvin. Nyt korona kuritti minua kyllä todella paljon ja olen vieläkin osittain kipeä. Yskin yöt ja lihakseni ovat todella kipeät. Taas vaivuin viime viikolla negatiiviseen mielentilaan, kun kävin salilla ja tulin niin kipeäksi ettei jalkoihin kärsinyt edes koskea. Heti ajattelin, että vitun korona, en pysty enää koskaan treenaamaan. Eilen "läimäisin" itseäni poskelle ja käskin olla hiljaa. Jos ajattelen noin en ole kykenevä koskaan enää treenaamaan. Muutin omaa tyyliäni, menin salille tein vähän kevyemmin ja päätin, että pikkuhiljaa tästäkin noustaan. Ja selvisin en ole kipeä, mutta fiilis on hyvä.

Jos sinä etä luota itseesi ja omaan mahdollisuuteesi onnistua ei kukaan sit voi puolestasi tehdä. En olisi uskonut miten suuri voima ajatuksilla voi olla, miten paljon pelkät sanan muutokset voivat vaikuttaa. Jos aina jo lähtiessä päättää ettei onnistu kuitenkaan ei kannata edes yrittää. Vaan rypeä ihan suosiolla siinä suossa ja vaipua syvempään negatiivisuuteen. Mutta ajattelemalla, että nyt onnistun ja voin olla ylpeä siitä niin mahdollisuudet tuplaantuvat heti. En sano, että menestys on taattu, mutta ainakin se on lähempänä kuin koskaan. Mä lupaan kertoa, miten mun matka etenee uusilla ajatuksilla ja toivoisin, että sinäkin kertoisit jos muutat polkusi kulkua.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna