28. helmikuuta 2019

Treeni ja loma


Loma, miten ihanaa onkaan olla lomalla. On aikaa huilata, ladata akkuja, viettää aikaa ilman mitään keskeytyksiä perheen kanssa. Ja kyllä lomalla on myös todella hyvää aikaa treenata. Minä olenkin nyt viimeisten parin vuoden aikana hurahtanut täysin saliharjoitteluun. Toki tykkään myös lenkkeillä, mutta veri vetää salille. 

Pattaylla tai tässä meidän Jomtien kulmilla on kaksi eri salia. Ja minä valitsin itselleni tämän lähinnä olevan hard gymin. Ensimmäisen lomaviikon puolikkaan pidin ihan tietoisesti lepoviikkoa, ei salia, ei mitään ”rasittavaa” liikuntaa. Toisella viikolla sitten aloin kartoittaa tarjontaa mitä täällä on. Ajatuksena oli käydä se neljä kertaa viikossa salilla, mutta se on kyllä hiipunut kolmeen, koska on kurja jättää toinen yksin tai olla lähtemättä kävelylle jos toinen pyytää. Mutta siis olen kuin olenkin päässyt nyt muutamia kertoja treenaamaan ja olohan on mitä mainioin aina sen jälkeen.



Jos olen ihan rehellinen niin ensimmäinen kerta tuolla uudella oudolla salilla hieman jännitti. Olin kuin norsu lasikaupassa, kun astuin salille sisään. Siellä on kolme kerrosta ja minä jäin alimmaiseen ehkä kymmenen thai nuoren kanssa. Meillä jos on saleilla sellainen kulttuuri ettei kytätä niin täällä on aivan toinen. Ja avoimesti pojat osoittelivat sormella ja puhuivat keskenään jotain mistä en ymmärtänyt mitään. Hämäännyin siitä hetkeksi, mutta unohdin pian kanssaolijani. Ja muutaman kerran siellä treenanneena olen saanut pojista hyviä kavereita, he mielellään kisaavat kanssani :D

Minulla on mukanani myös kuminauhoja, joilla voisin hyvin treenailla, mutta en ole niihin vielä syttynyt. Ollaan kävelty todella paljon, muutaman kerran viikossa 10-12 kilometrin lenkki, ja joka päivä vähintään se 4 kilometriä. Olen ajatellut, että lomallahan täällä ollaan ja 2,5 viikossa ei tapahdu vielä suuria menetyksiä vaikka joku treeni jääkin suorittamatta. Kotona minulla on aikaa taas olla salilla, mutta siellä minulla on harvemmin mahdollisuus kävellä rakkaani kanssa.



Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, ettei koko loma ole mennyt vaan maatessa. Olen osannut nauttia sekä treenistä että lomasta. Mutta kohta tullaankin jo kotiin. Ja olenhan minä hoitanut kehoa koko loman ajan, venyttelemällä ja hieronnassa.


<3 Sanna

25. helmikuuta 2019

Kehonhuolto-haaste: missä mennään?

Voi kehonhuolto! Lähdin mukaan Maria Svanin järjestämän 8 viikon ilmaiseen kehonhuolto-haasteeseen. Se on ollut ehdottomasti yksi hankalampia haasteita pitkään aikaan. No mikä siitä sitten tekee niin pirun haastavaa? Oma saamattomuus, typeryys ja laiskuus. Mutta älä nyt ajattele etten ole mitään asiaan eteen tehnyt. Kerron teille mitä pieniä askeleita on jo otettu kohti parempaa ja paremmin voivaa kehoa.

Niinkuin Maria kirjoittaa keho on koti, siitä kannattaa pitää huolta. Tämän ajatuksen minä olen sisäistänyt. Olen ymmärtänyt, nyt varsinkin täällä lomalla, kun sänkymme on ihan jumalattoman kova ja olen joka aamu aivan jumissa. Olen ymmärtänyt venyttelyn tärkeyden ja tajunnut sen ettei se kroppa palaudu enää tässä iässä, jos sen eteen ei tee töitä. Mutta miksi silti ennemmin lähden treenaamaan tai teen jotain muuta kuin venyttelen?

Syy siihen on ilmeinen, joudun todellakin pois omalta mukavuusalueeltani. Olen aivan alussa, olen kankea, kaikki tekeminen tuntuu hankalalta, aloittaminen ahdistaa, tuloksia tulee tosi hitaasti (taas se minun kaikki minulle heti-ajattelu). Olen sitkeästi yrittänyt kuitenkin venytellä, täällä lomalla olen pyrkinyt tekemään sitä auringonoton yhteydessä rannalla tai altaalla. Olen ajatellut oman potkuni lähinnä pieniksi askeleiksi, jotka vahvistuisivat pikkuhiljaa ja jäisivät pysyvästi elämääni.


Se mikä tästä minun saamattomuudesta tekee vieläkin hullumpaa on se hyvä olo sen venyttely/liikkuvuus harjoituksen jälkeen. Miksen muista sitä joka päivä? No sehän täytyy vaan opettaa keholle ja mielelle. Tämähän oon uuden oppimista ihan niinkuin elämäntapamuutos. Ja sille täytyy antaa aikaa, opetella olemaan itselleen armollinen. Iloittava aina siitä, kun tulee venyteltyä  eikä soimata itseään siitä jos joku päivä jää välistä. 

Olen luvannut itselleni kasata sellainen pienin venyttely/liikkuvuus harjoitteiden tuokion jonka alan suorittamaan aluksi 2-3 krt/viikossa aina aamuisin ennekuin kahvi on kerennyt tippua. Kenties joskus se on tapana joka aamu herättää kroppa. Nyt lähden aamupalalle. Viedään haaste kunnialla loppuun, muistakaa keho on koti, siitä kannattaa pitää huolta. Saatte kuulla vielä miten loppu haaste meni. 

Ja hei älkää unohtako, että koodilla * KUNNOLLAKUNTOON10  saa haasteen ajan -10% kaikista kehonhuoltovälineistä!!


<3 Sanna

23. helmikuuta 2019

Huumorilla saa enemmän.




Nykyajan ihmiset tekevät kaikkea kamalan tosissaan, ehkä jopa liian tosissaan. Luin joku päivä sitten Kukka Laakson päivityksen, jossa hän mietti nykyajan huumorin puutetta. Lähinnä painon pudotuksen saralta. Kaikki pitää tehdä kamalan tosissaan, elämä loppuu jos syödään leipäpala ja sitä ei ole jossakin ohjeessa. Kielletään itseltä kaikki hauskuus. Allekirjoitan tuon täysin, enkä kiistä sitä ettenkö itse olisi toiminut samoin. Olen kamalan tarkka siitä mitä syön ja milloin. Joskus se on todella hankalaa ja tekee elämästäni todella haasteellista. 

Lomallakin ollessani mietin kokoajan sitä, että monta kertaa olen syönyt ja missä. Suunnittelen elämäni sen mukaan, ja tiedostan, että se on väärin, todella väärin. Muutaman päivän jälkeen tilanne yleensä rauhoittuu ja pystyn nauramaan itselleni. Rentoutumaan ja nauttimaan elämästäni. Mutta tunnistan näitä piirteitä valitettavan monessa ihmisessä. Ollaan kamalan ankaria itsellemme ja nostamme suotta stressitasojamme ja sillon kaikesta tulee todella paljon vaikeampaa.

Miksei siis pystyttäisi rentoutumaan, ottamaan iisisti, vaikka välillä syödäänkin ohi kaikkien nykyaikojen sääntöjen ja normien. Monet ovat viljattomalla, maidottomalla, hiilihydraatittomalla tai vegaanisella ruokavaliolla. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, varsinkin jos on allerginen, mutta jos ei ole mitään sellaista niin miksi väkisin kieltää itseltään jotakin. Tarkoitan tällä sitä, että pulla silloin tällöin tai karkkipäivä vievät ketään ojasta allikkoon.

Niin voi vastaavasti käydä, jos yrittää väen vängällä riistää itseltään kaikki. Silloin mieli alkaa haluamaan juuri sitä asiaa elämään lisää ja lisää. Mutta jos asiat tehdään rauhassa, hyvällä mielellä ja välillä löysäillen, olen varma että pysyviä tuloksia tulee paremmin. Elämästä pitäisi nauttia, omaa oloaan pitää minusta parantaa pikkuhiljaa ja oikein kuin hampaat irvessä. Itselleen nauraminen ja periksi antaminen ovat jossakin vaiheessa parempi vaihtoehto, kuin kamalassa stressissä ja negatiivisuudessa taaplaaminen. 

Niinkuin rakas mieheni sanoi minulle, että kahdessa viikossa ei tapahdu mitään pahaa, jos jää joku treeni välistä tai syönkin suklaaleivoksen jälkkäriksi. On vaan opittava relaamaan, nauramaan ja nauttimaan. Minä opettelen sitä, ala sinäkin opetella. Katsotaan miten meidän tulevaisuudessa käy :D


<3 Sanna 

21. helmikuuta 2019

Vaikuttaako hyvinvointi seksuaalisuuteen?

Törmäsin toissapäivänä aiheeseen hyvinvointi, minäkuva ja seksuaalisuus, lähinnä parisuhde ja seksi. Rupesin miettimään asiaa oikein ajatuksen kanssa ja tajusin, että liian monella on ongelmia oman seksuaalisuutensa kanssa. Siitä asiasta puhutaan todella vähän. Enkä tarkoita tällä sitä, että asialla pitäisi kehuskella kaupan kassajonossa tai puhua seksuaalisuuden vaikeudesta jokaisen vastaantulijan kanssa, vaan lähinnä siihen liittyvän ihmisen kanssa.


Se miksi tästä asiasta kirjoitan liittyy ihmisten minäkuvaan ja läheisyyden tarpeeseen. Kun ihminen tuntee itsensä jollakin tasolla ”huonoksi” tai ”rumaksi”  vaikuttaa se automaattisesti omaan seksuaalisuuteen. Tai ainakin minulla se vaikuttaa. Olen valmentanut nyt seitsemän vuotta ja valitettavan monella naisella on myös selkeä hellyyden kaipuu. Eletään pitkässä suhteessa ja välit haalistuu. Se ei vaan saisi olla niin, koska se henkilö, joka seisoo sinun rinnallasi, elää kanssasi arkea on juuri se jonka tehtävä on pitää sinua hyvänä, kehua ja halata.


Sanotaan, että liikunnasta, suklaasta ja seksistä purkautuu elimistöön hyvän olon endorfiineja. Se pitää todellakin paikkansa, ja ehkä juuri siksi sanotaan, että suklaa on seksin korvike. Minä olen elänyt elämässäni ajan, jolloin sain lähes joka päivä kuulla, että olen huono seksuaalisesti. Aina oli jotain vikaa ja silloin se menee automaattisesti väärin. Rupesin miellyttämään vain sitä toista ja unohdin itseni. Ajattelin olevani jollakin tapaa ruma ja epähaluttava. Kenenkään meistä ei pitäisi kokea sellaisia tunteita.


Minulla kesti todella kauan oppia siihen, että nykyään minua kehutaan rakkaudesta ja oikeasta syistä. Ihmisen mieli on sellainen, että omilla ajatuksilla on tapana ruokkia sitä omaa elämää. Jos mietitään koko ajan, että ollaan rumia, epähaluttavia ja nyt ei huvita niin valitettavan usein alamme myös uskoa siihen. Ihan niinkuin elämäntapamuutoksessa, jos haemme että emme onnistu niin harvoin uskomme täysillä onnistumiseen.  Kirjoituksen pointti on siino, että varsinkin nainen pidä huoli seksielämästäsi, nauti siitä, tee siitä teidän juttu. Löydä sille aikaa ja kehitä sitä. Se, että juuri sinä tunnet olevasi tärkeä ja haluttu vaikuttaa positiivisesti kokoelämääsi. Toki voin puhua nyt vaan parisuhteessa eläviin. Sillä tunteella, että olet tärkeä pystytys tekemään elämässäsi ihan mitä vaan ja onnistumaan vaikka siinä suuressa elämäntapa muutoksesssa. Ja kun minä kuva muuttuu muuttuu varmasti myös seksuaalisuus. Nauttikaa elämästä.

<3 Sanna

18. helmikuuta 2019

Kunpa osaisi höllätä



Nyt, kun lomaa on mennyt muutama päivä olen kuin kissa pistoksissa. Missä sali, milloin lenkille, milloin sähköpostia tuonne ja milloin syödään tätä ja sitä. Olen vieläkin ihan toivoton, olen paljon rauhoittunut pahimmista ajoistani. Kirjoitin joku aika siten siitä milloin voi olla tyytyväinen omaan peilikuvaansa ja itseensä. Nyt olen miettinyt miksen voi osata vaan olla ja rauhoittua. Ottaa rennosti ja pitää treeneistä lomaa. Kahden päivän jälkeen on jo päästävä vähintään  lenkille.

Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että vaadin vieläkin itseltäni varmasti mahdotonta. Haluaisin olla jotakin vielä parempaa, jotakin kovempaa ja suurempaa. Miksi? Minulla on elämässäni kaikea, töitä, ihana perhe, kohtuullisen hyvä kunto, ihan hyvässä kuosissa oleva kroppa näinkin vanhaksi ja synnyttäneeksi naiseksi. Kun aina sanon asiakkailleni ettei pidä verrata itseään muihin, miksi helvetissä itse teen niin? Miksen voisi olla ylpeä itsestäni ja kehittää itseäni juuri sen verran kuin se on mahdollista. Ehkä se on huonoa itsetuntoa, ehkä se on liiallista kunnianhimoa.

Senkin tiedän, että monet ihmiset kadehtivat minua, mutta miksi? Ei minua todellakaan kannata kadehtia, mutta haluaisinhan minäkin joskus olla yhtä hyvä jossakin mitä joku muukin. Onko se suomalaisen perussynti? Olla aina tyytymätön omaan elämäänsä, haluta aina jotakin lisää. Kuvitella aina, että kun tuon saavutan niin sitten minulla on kaikkea mitä haluan. Tai ajatella, jos minulla olisi samalla lailla asiat kuin tuolla toisellakin,niin sitten olisin tyytyväinen. Kun ei se kuitenkaan mene niin, aina löytyy taas se jokin mikä siitä omasta elämästä puuttuu.




Olen luvannut itselleni kehittää tätä osa-aluetta itsessäni. Luvannut opetella arvostamaan itseäni ihmisenä enemmän. Olemaan itselleni myös armollinen. En halua katkeroitua iän myötä, koska fysiologisesti ei ole mahdollista saavuttaa kaikkia tavoitteita. Lupaan itselleni elää juuri sellaista elämää että minulla on hyvä olla. Kehittää itseäni, joka osa-alueella, opetella relaamaan. 

Tällä lomalla olen luvannut tällä lomalla keskittyä kehonhuoltoon ja rauhallisiin lenkkeihin, vielä näin ensimmäisen viikon alussa en ole siinä kovin hyvin onnistunut, mutta onneksi lomaa on vielä jäljellä. On hienoa välillä miettiä omaa elämäänsä vailla minkäänlaista kiirettä ja huomata, miten vaiheessa sitä monessa asiassa on. Tämän oksennuksen tarkoitus oli kertoa, että arvostakaa omaa elämäänne, niin se näyttää teille parhaat puolensa ja siitä on ihana nauttia. Treenatkaa ja syökää hyvin siitä nauttien huumorilla eikä väkisin vääntämällä.



<3 Sanna

17. helmikuuta 2019

Thaimaassa on niin hyvä ruoka!


Yksi kaikista parhaista asioista Thaimaassa auringon lisäksi on ehdottomasti ruoka. Täällä on niin paljon hyviä ruokia, että valinnan vaikeus on todella suuri. Minähän tunnetusti söisin kokoajan ja paljon. Ongelmana on, että seuralaiseni pärjää aamupalalla, muutamalla leipäsiivulla ja illasta sitten myöhään syömään. No siinähän on monesti pieni epäkohta, koska minä söisin ihan kokoajan :D

 Olen ratkaissut ongelman niin, että aamupala, sen jälkeen lounas (yleensä syön kanaa ja riisiä). Sitten iltapäivällä huoneessa kaurapuuroa marjojen ja raejuuston kera ja illalla vielä oikea ruoka. Syön täällä paljon kanaa ja riisiä. Kana saa täällä niin monessa muodossa ja monenlaisen lisukkeen kanssa, ettei siihen voi kyllästyä. Sitten, kun vielä rakastaa riisiä, niin elämä täällä on todella helppoa. Ja mikä parasta ruoka on ihan älyttömän halpaa. 

Me löydettiin jo vuosi sitten aamupalapaikaksi tanskalainen buffetaamiainen. Siellä on tuoreet hedelmät, ruissiemenleivät, hyvät vihreät, siinä paikalla tehdyt tuoreet munakkaat ja ihan loistava kahvi. Käymme siellä joka aamu, samalla saa vähän aamulenkkiä, kun matkaa sinne on ainakin puoli kilometriä. 

Lounas syödään sitten missä milloinkin, nyt olemme lähdössä grillaamaan erääseen korealaiseen paikkaan, missä hiiligrillillä saa itse valmistaa ruokansa. Siihen päälle tulee sellainen ”kattila” johon saadaan keitto ja jonka päällä kanat tai lihat valmistuvat. Siitäkin on tullut meidän kantapaikka näin vuosien varrella. Ravintolat ovat täällä minusta puhtaita ja uskallan kyllä syödä mitä vaan. Ruuan tulisuuden saa itse valita ja sitä on helppo säätää. Jos mietit Thaimaahan tuloa ja rakastat erilaisia hieman tai paljon tulisia ruokia on tämä sinun paikkasi. 

Tässä teille vielä yksi resepti jota voit kotonakin tehdä. Minä teen sitä todella paljon:


Thai-kana

300 g kanansuikaleita ( maustamattomia)

1 ps wok vaihanneksia (esim.thai)

Paprikaa

Sipuli

Chiliä

Inkivääriä

Ananasta

1 tlk kookosmaitoa (light) saa esim. Lidl

Mausteita oman maun mukaan esim. cayennepippuria, kurkumaa,suolaa

Paista kanaa öljyssä hetki, lisää joukkoon wokkivihannekset, paprika, chili, inkivääri ja sipuli. Kun vihannekset ovat jonkun aikaa kypsyneet, lisää joukkoon kookosmaito sekä ananas. Mausta, kun maku on sopiva anna hautua vielä niin kauan, että vihannekset kypsyvät. Syö riisin ja salaatin kera.



Reseptistä tulee useampi annos.

16. helmikuuta 2019

Jos kaikki tapahtuu liian äkkiä

Olen jo pitkään seurannut ihmisten ”hätäisyyttä”.  Tarkoitan tällä kaikki minulle heti-asennetta. Esimerkiksi unelmatyö pitäisi saada heti, painon pitäisi tippua heti, pitäisi saada heti isot lihakset, ja löytää heti unelmaparisuhde. Olen itsekin luonteeltani todella hätäinen, jos olen jotain saanut päähäni niin sen olisi pitänyt tapahtua jo. Nyt olen opetellut pois tästä tavasta,  vaikka tuskin koskaan siitä kokonaan pääsen eroon.


Mutta jos ajatellaan sitä nyt ihan yleisellä tasolla, niin jos kaikki tapahtuu liian äkkiä, niin tuntuuko mikään saavutus kohta enää miltään? Painonpudotus onnistuu todella nopeastikin erinäisillä dieteillä, mutta olen sitä mieltä, että jos kaikki tapahtuu liian nopeasti ja helposti niin tuleeko jossain vaiheessa tila ettei mikään tunnu miltään? Ajatellaanpas asiaa vähän toiselta kantilta. Miltä ne asiat tuntuu, kun ne saavuttaa hitaasti, ehkä vähän vainoamalla.


Painonpudotuksen näkövinkkelistä minun on kaikista helpoin tätä avata, koska olen sen tien itse kokenut. Minusta hienointa on nähdä sellaisia asiakaspolkuja, joissa asiat etenee asteittain. Ei voida muuttaa aina kaikkea kerralla, ei voida oppia syömään kolmessa kuukaudessa oikein, jos viimeiset kaksikymmentä vuotta on syöty miten sattuu. Pitäisi antaa aikaa muutokselle. Nauttia matkasta ja selättää ne vastoinkäymiset  joita varmasti jokaiselle tulee vastaan.


Asettamalla tarpeeksi pieniä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, niiden saavuttaminen antaa todella hyvin motivaatiota.  Matkan varrella on vaarana kyllä oppia itsestään lisää ja kasvaa henkisesti vahvemmaksi, koska matkan aikana sinun tärkein työkaverisi olet sinä itse. Se tunne, kun tavoitteita saavutetaan ja uusia luodaan on huikea, voisin väittää, että se on parempi kuin sellaiset saavutukset joiden eteen ei ole tarvinnut nähdä vaivaa.


Uskaltakaa nähdä asioiden eteen vaivaa ja nauttia saavutuksista. Elämä on juuri sellaista kun siitä itse tehdään, kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta suhteellisen moneen asiaan kyllä!!

<3 Sanna

14. helmikuuta 2019

Onko onneen oikotietä?


Reipasta päivää kaikille. Paljon on puhuttanut valmentajat, heidän ammattitaitonsa, nettivalmennukset ja niiden sopivuus kaikille iästä ja lähtötilanteesta riippumatta. Personal trainerin ammatti on siinä mielessä todella haavoittuvainen, kun sitä ei olla millään lailla lisensoitu. Eli ihan jokainen meistä voi alkaa personal traineriksi vaikka käyttyään yhden nettivalmennuksen, tai lukemalla jonkun alan kirjan. Mutta onko sitten kuitenkaan tarpeeksi hyvä valmentamaan muita ihmisiä? Entäs sitten kun puhutaan valmennuksesta joissa muutamisssa viikoissa lähtee useita kiloja painoa pois? Se on aivan mahdollista, mutta silloin poistuu nestettä ja lihasta. Aineenvaihdunta menee runsailla alikaloreilla yleensä vaan sekaisin ja aivan jumiin. Näin ollen muutaman kympin valmennuksesta saattaa tulla todella kallis, kun kehonsa saa aivan sekaisin.

Toinen asia mikä minua suunnattomasti harmittaa on ihmisten kiire sekä asioiden eteentekemättömyys. Tarkoitan tällä sitä, että muuttuvien asioiden eteen ei haluta nähdä vaivaa, vaan kaikki pitäisi tulla tekemättä juurikaan mitään. Kaikkea kielletään ja eletään nälässä, naiset varsinkin syövät tänä päivänä todella liian vähän. Pelätään hiilihydraatteja sekä kunnon ruokaa. On trendikkäämpää juoda pirtelöitä, mutta ei huomata sitä, että voidaan huonosti. Yksi selvä merkki siitä, että jossakin mennään pieleen on arkiaktiivisuuden hiipuminen, kokoaikainen sairastelu, koska immuunijärjestelmä ei toimi jos kehoa ei ravita kunnolla.  Miksi voida huonosti, kun aivan pienillä jutuilla voisit voida loistavasti?

Kun itse vuonna 2013 valmistuin Trainer4youn personal traineriksi, oli meidän ammattikuntamme rantautunut tavallisten ihmisten pariin, uskallettiin ottaa itselle valmentaja. Toivottavasti nettivamennuksien ja kaiken maailman pirtelökuurien jälkeen ihmiset vielä osaaavat arvostaa henkilökohtaista ja ammattitaitoista valmentajaa. En sano etteivätkö nettivalmentajat ole sellaisia, mutta siellä kaikille on samat ohjeet. Kun valitsette itsellenne valmentajaa huomioikaa hänen koulutuksensa, valmennustaustansa sekä kyseenalaistakaa hänen ideologiaansa, jos se ei miellytä teitä. Ja toinen tärkeä asia ammattitaitoista valmentajaa ei saa ilmaiseksi, koska ammattitaito ei ole tullut ilmaiseksi. Ja hyvää ei tahdo saada halvalla.


Paras asia johon juuri sinä voit sijoittaa olet sinä itse. Sinulla on vain yksi elämä, yksi keho ja terveys, miksi elää sitä huonovointisena kun sen voi tehdä elämästä nauttien <3

-Sanna, koulutettu personal trainer, ravintovalmentaja sekä psyykkisen painonhallinnan ohjaaja-

12. helmikuuta 2019

Milloin voi olla tyytyväinen itseensä?

Peili, tuo pirullinen kaveri! Olen huomannut, että itsensä hyväksyminen, juuri sellaisena kun on, on oikeasti vaikeaa. Mennään vaikka somemaailmaan: siellä on toinen toistaan paremman näköisiä ja treenattuja kroppia. Mitä kauneimpia ja valkoisempia hymyjä, juuri markkinoille tulleita ihania treenivaatteita. 

Itse olen aina omistanut tietyllä tavalla vahvan, mutta toisaalta todella huonon itsetunnon. Olen ollut todella kova suorittaja, koskaan vielä ennen tätä aikaa en ole ollut tyytyväinen itseeni.


Olen pitänyt elämässäni ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet minulle stressiä ja pahaa mieltä, olen halunnut miellyttää kaikkia. Olen aina tehnyt uudenvuodenlupauksia, että nyt sitä ja nyt tätä. Tämä vuosi on ensimmäisen kerran erilainen, ei pakko suorittamista, ei halua saada niitä aina unelmoituja vatsalihaksia. Koska kaksi lasta synnyttäneen ja näillä raskausarvilla se ei ole edes mahdollista. Vaan tänä vuonna on minun oman hyvinvointini ensimmäinen vuosi. Se sisältää paljon rakastamaani punttitreeniä, paljon hyvälaatuista ruokaa, yhdessäoloa ystävien ja perheen kanssa. Matkustelua ja ennenkaikkea kehonhuoltoa. Minä en enää ole nuori, joten nyt on ajateltava itseään. Sen tajuaminen ei ollut minulle han helppoa, koska olin luonut itselleni todella kovan tavoitteen ja mielikuvan siitä mitä haluan.


Ihmisillä niinkuin minullakin on idoleita, mutta kannattaa todella miettiä minkälaisia ne ovat. Onko järkeä seurata sellaisia tahoja, jotka aiheuttavat stressiä. Vaan seuraa sellaisia ihmisiä, jotka antavat energiaa ja hyvää mieltä. Sellaisia, jotka antavat oikeanlaista motivaatiota itsensä kehittämiseen. Minäkin halusin aina ennen tehdä ja saavuttaa kaiken ja mahdollisimman pian. Mutta onneksi kaikkien ei tarvitse olla kaikkien lajien  taitaja.


 On suurempi taito olla onnelllinen siitä mitä on, voida hyvin ja nauttia tekemisestä. On suuri taito osata luoda itselleen sellaiset tavoitteet joita voi saavuttaa, ja kehittää. Samalla kasvaen itse kokoajan oman itsensä parhaaksi asiantuntijaksi. Taidoista yksi suurimmista on myös ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, toisilla kroppa vastaa erilailla treeniin ja ravintoon. Sinun pitää vaan löytää sen sinun oma polkusi hyvään ja terveelliseen elämään. Ja mikä parasta täällä maailmassa ei tarvitse pärjätä yksin, apua on tarjolla ja jokaiselle löytyy se oma auttaja. Opetellaan yhdessä voimaan hyvin ja rakastamaan omaa kehoamme.


<3 Sanna

8. helmikuuta 2019

Loma lähenee: Mitä lähtee mukaan matkalaukkuun?


Ei ole enää montaa päivää siihen, kun vihdoin on loman aika. Se on ihmeellinen juttu, kun tietää, että lähtö lähenee, niin kiire vain kasvaa. Tämä on meille ihan normaalia ja yleensä ennen lomaa me emme kerkeä lähestulkoon näkemään ollenkaan. Senkin kyllä kestää, kun tietää, että sitten on aikaa olla yhdessä ja huilata. Olemme menossa nyt kolmatta kertaa samaan paikkaa lomalle, ja syy siihen on selvä. Paikat ovat tuttuja, lämpö on taattua ja ajan saa käyttää rentoutumiseen. En ole onneksi helposti kyllästyvää tyyppiä.

Minulla on muutamia sellaisia juttuja mistä en voi luopua, kun lähden reissuun. Aurinkorasvat ovat minulle erittäin tärkeät, koska olen todella helposti palavaa sorttia. Toinen mikä on aurinkorasvoihin liittyvä juttu on levityksen helppous. Tänä vuonna minulla lähtee mukaan ensimmäisen kerran Be3 sarjan aurinkorasvat. Niistäkin sellainen uutuus, että samasta pullosta saa joko 20,30 ja 50 suojakerrointa. Oleman lukenut kyseisistä rasvoista paljon ja odotan innolla miten tuote toimii. Toki auringonoton jälkeenkin on oltava omat rasvassa, ja siihenkin on saman firman tuote. Aurinkoihottuma on kanssa yksi minun ongelmistani, niin katsotaan selviänkö nyt reissun ilman sitä.


Toinen mikä on ihan pakko ottaa mukaan on kaurahiutaleet. Meillä on onneksi huoneisto, jossa on oma keittiö niin puuron eikä kahvin keitto ole mikään ongelma. Kaurahiutaleiden kanssa ainakin yhtä tärkeä on kahvi, vaikka sitä kyllä saa hyvääkin kohteesta, mutta kahvia ei voi koskaan juoda liikaa. Jos sattuisi käymään niin huono tuuri, että saisi jonkun vatsapöpön, niin kaurapuuro pelastaa jo paljon. Koskaan ei myöskään voi olla liian varovainen ja ripulilääkettä on oltava myös mukana. Meillä ei onneksi ole ollut vatsan kanssa mitään suurempia ongelmia. Toivotaan ettei tule nytkään.




Lenkkarit ja herajauhe on myös sellaiset, jotka löytävät tiensä minun matkalaukkuuni. Lomalla nautin aamulenkeistä rannalla ja proteiinijuomista parvekkeella. Muutenkin olemme paljon liikkeellä, on helppo ottaa juomapullon veden lisäksi heradrinksu niin ei aivan uuvahda kesken päivän. Thaimaassa toki saa aivan ihani smoothieita, mutta olen aina kuitenkin sen kannalla, että omat eväät mukana osittain, niin ei tule ylllätyksiä ;D Mutta hyvin pitkälti näillä eväillä, passilla, rahapussilla ja täydellisellä matkaseuralla päästään pitkälle. Mekkoja saa ihania paikan päältä.

<3 Sanna

6. helmikuuta 2019

Sopivan tulinen pakkaspäivän keitto

Kun pihallla on pakkasta ja itse on syväjäässä, rupeaa miettimään väkisinkin miten saisi itsensä lämpimäksi. Siitähän se idea sitten lähti. Pienimuotoisen ongelman orastavalle kasvissosekeitolleni aiheutti sähköjen puuttuminen. Sinnikkäästi kuitenkin aloin työstämään ongelmaani ja kuorimaan bataatteja. Olin saanut idean tehdä bataatti-, inkivääri-, parsakaali- ja kukkakaalikeiton. Kun bataatit oli kuorittu, pilkoin sekaan kukka- ja parsakaalin. Lopuksi kuorin reippaan peukalon kokoisen palan inkivääriä ja raastoin sen kattilaan. Sitten aloin odotella sähköjä.
 

Kun vihdoin ja viimein sähköt palasivat laitoin kattilan hellalle, heitin joukkoon vielä kasvisliemikuution. Kun keitto porisi, niin oli hyvää aikaa paistaa sekaan kanaa. Paistoin kolme kanan sisäfilettä, maustamattomia tietenkin. Maustoin ne suolalla ja chilijauheella. Keittoon laitoin kasvisliemikuution lisäksi suolaa, chilijauhetta, timjamia ja kurkumaa.


Keitto oli todella hyvää, raikkaan tulista. Yllätti kyllä positiivisesti ja jopa meidän Emmi tykkäsi siitä. Kana sopi sinne sekaan todella hyvin. Kylmyys hävisi ja maha täyttyi, täydellistä siis! Laitan teille vielä ohjeen alle.

Bataatti-inkivääri-kukkakaali-parsakaalikeitto:

200g bataattia
200 g kukka/parsakaalia
Peukalon mittainen pala inkivääriä

Pilko bataatti, kukka- ja parsakaali kattilaan. Raasta kuorittu inkivääri sekaan. Laita kattilaan vettä niin, että vihanneksista peittyy. Heitä joukkoon kasvisliemikuutio ja anna kiehua niin kauan, että kaikki ovat lähe kypsiä. Mausta suolalla, tinjamilla, chilillä ja kurkumalla. Sosetta keitto. LIsää sekaan kananpalat ja nauti.

<3 Sanna

3. helmikuuta 2019

Joskus on kiva olla vaan

Ei aina tarvitse jaksaa, joskus on ihana istua vaan ja katsoa ulos. Tai vaikka ottaa sukkakutile käteen istua sohvalle ja olla ajattelematta sen kummemmin mitään. Nykyään monen elämä, omani mukaan lukien on todella hektistä, aikataulutettua ja stressaavaakin. Minulle kaikkein vaikeinta on hellittää, istua alas ja rauhoittua. Niinpä olen päättänyt opetella senkin taidon elämääni. Minä tykkään tehdä käsilläni monenlaisia juttuja, pidän ruuanlaitosta ja leipomisesta, olen oppinut tykkäämään siivoamisesta ja sisustamisesta sekä lukemisen olen löytänyt taas. Se, mikä on omastakin mielestäni hieman omituista on, etten koskaan löydä aikaa näistä asioista nauttimiseen. Aina on liian kiire, jotakin muuta tekemistä tai töitä tehtävänä. Sitten, kun on yhtään vapaata aikaa käytän sen perheen kanssa olemiseen.


Niinpä olenkin opetellut tekemään edes kerran tai kaksi viikossa juurikin niitä minulle tärkeitä asioita. Olen ollut aina kova tyttö lenkkeilemään ja tehnyt sitä mielelläni aamuisin. Niinpä olenkin nyt opetellut jäämään yhtenä aamuna lenkin sijasta kotiin, ottamaan kirjan ja lukemaan. Ihanaa ottaa omaa aikaa edes hetki ennenkuin lapset heräävät ja lukea lempikirjaa.

Toinen lempitouhuistani on villasukan kutominen. Olen aina rakastanut villasukkia ja monet vuodet niitä itse kutonut. Ongelmaksi tässäkin asiassa on tullut aika. Milloin muka kerkeäisin istumaan sohvalle ja kutomaan? Koska villasukat ovat talvella lempiasusteeni, niin on minun otettava härkää sarvista ja aikaa kutomiseen. Olenkin ottanut tavoitteekseni yhdet sukat talvessa, siihen jopa minäkin pystyn ja koen onnistumisen tunteita. Turhia paineita olisi kuitenkin vältettävä.


Tai miksei voisi vaan olla, ottaa kuppi kahvia, laittaa takkaan tuli ja katsoa ikkunasta ulos. Miksi aina pitää tehdä jotakin? Minun on kamalan vaikeaa olla vaan, tekemättä mitään. Antaa kaikkien asioiden olla vaan, mikään ei katoa mihinkään jos joskus juot rauhassa sen kupin kahvia, ja kuuntelet hiljaisuutta, siis jos sellaiseen on mahdollisuus. Olenkin ottanut lauantaista sellaisen päivän milloin olen vaan hetken, tekemättä mitään, nauttien juuri sen hetken elämästä. Se antaa todella paljon ja uskokaa tai älkää, myös opettaa elämän hienoudesta. Kokeie sinäkin kesken kaiken kiireen ottaa pieni hetki ihan vaan itsellesi, uskon, että yllätyt.

<3 Sanna