Voihan joulu ja sen tuomat herkut. Olen aina ihmetellyt meitä ihmisiä siitä, että ylensyönti alkaa heti jos on joku poikkeava tapahtuma. Sen verran mitä olen nyt seurannut lähipiiriäni ja sosiaalista mediaa, niin minusta tuntuu, että ihmiset ovat seonneet. Mikä hulluus ajaa ihmiset syömään itsensä aivan läkähdyksiin? Tulee olo, että pelko herkkujen loppumisesta ajaa ihmiset syömään niitä kuin viimeistä päivää. Mikä ihmiset ajaa siihen?
Olen miettinyt tätä nyt jonkun aikaa ja tullut siihen tulokseen, että kokoaikainen kieltäminen on yksi mikä voi aiheuttaa tätä. Olen työni puolesta seurannut paljon erilaisten ihmisten kamppailua laihduttamisen ja elämäntaparemonttien kanssa. Lähes jokaisella on ollut todella suuri motivaatio, vaikka nyt näin tammikuun alussa. Elämästä halutaan karsia kaikki "pahat" ruuat pois ja liikuntaa pitää olla ainakin 5 päivänä viikossa. No jokainen tietää mihin se johtaa, ei mihinkään.
Sen takia minä lupasin uuden vuoden lupauksena lisätä itselleni yhden karkkipäivän. Tai onko se nyt herkkupäivä, mutta kuitenkin. Ja niin teen myös ihan jokaisen asiakkaani kanssa, vaikka todella usealla on jo sellainen omassa ravintosuunnitelmassa. Olen tullut siihen tulokseen, että salliminen on ja itsensä hemmottelu tuottaa paremman ja pidemmän lopputuloksen kuin ehdottomuus. Nyt täytyy toki myöntää sellainen asia, että en ole mikään kamala karkin syöjä, mutta haluan myös opettaa lapsilleni sen, että silloin tällöin on hyvä juttu. Meillä olisi varmasti karkkipäivä joka päivä, jos en siihen millään lailla puuttuisi.
Lauantai on se minun päivänä, silloin herkuttelen yhdessä muun perheeni kanssa. Ostan omat irtokarkit, tai leivon pullaa ja nautin siitä. Se on monelle normaali käytäntö, mutta minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut herkkupäiviä, koska en ole niitä halunnut pitää. Monesti minulta myös kysytään, että miksen minä herkuttele? Niin siinäpä hyvä kysymys. Olen entinen läski, ja kyllä voin sanoa itsestäni niin eikä kenenkään tarvitse potea siitä huonoa omaatuntoa. Olin todella ylipainoinen ja mielestäni läski. Lopetin silloin 12 vuotta sitten oikeastaan kaikki herkut ja nyt haluan kokeilla miltä minusta tuntuisi opetella elämään taas niin, että ne kuuluvat elämääni.
Kun minä aloin laihduttaa tein sen juuri niin pilkulleen kuin olin ajatellut. Minulla ei ole minkäänlaisia vaihtoehtoja eikä niitä ole vieläkään, jos päätän jotakin. Mutta nyt haluan kokeilla yhden vuoden täysin erilaista elämää, rentoa, ehkä jopa hieman chillailua. Ei mitään pakottavia treenitavoitteita, vaan tehdään just sitä mikä tuntuu kivalta. Jos haluan nyrkkeillä vedän hanskat käteen ja annan mennä, jos haluan treenata 4 x viikossa salilla niin sitten sitä. Opettelen kuuntelemaan omaa kehoani ensimmäisen kerran elämäni aikana.
Haluan opettaa ihmisille hyvinvointia, onnellisuutta, tietynlaista sinnikkyyttä ja ennen kaikkea haluan opettaa ihmisille unelmointia. En halua kieltää vaan haluan lisätä, antaa vaihtoehtoja, tarjota pitkän tähtäimen hyvinvointia. Ei pikadieettejä, ei ateriankorvikkeita, vaan tavallisen ihmisen tavallista elämää. Ei joulu-, juhannus-, pääsiäis- tai kesäkiloja, vaan kaikkien vuodenaikojen iloja. Terveys edellä ja sopivin tavoittein. Haluan olla itse esimerkkinä, haluan näyttää, että salilla jos halutaan tuloksia on pakko hikoilla ja ehkä joskus piereskellä, jos halutaan pudottaa painoa joka päivä ei voi olla karkkipäivä, mutta joskus voi. Aina ei ole pakko tehdä verenmaku suussa, ei kukaan jaksa niin. Katsotaan miten minun käy ;D
Ihanaa vuotta 2020 kaikille!
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti