30. huhtikuuta 2020

Vappu ja munkit

Meillä itse tehdyt munkit kuuluvat kahvipöytään muulloinkin kuin vappuna. Ne ovat kaikkien muiden suurta herkkua paitsi Emmin. Niinpä tänä vappuna lupasin tehdä kaikille omat munkit. Ja kaduin ihan samantien tätä lupausta. No isännälle possumunkkeja vadelmarmeladilla ja vaniljakreemillä, Vilmalle tavallisia sokerimunkkeja ja Emmille donitseja. Itselle en vielä voi tehdä mitään, koska dieetti jatkuu vielä reilun viikon. Se on mennyt ihan hyvin, ehkä hieman enemmän olisin odottanut painon putoamista, mutta onhan tässä vielä viikko aikaa. Ja kyllä minun tekee ihan älyttömän paljon mieli munkkeja!!

Donitseja en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta onneksi meidän internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy ohje jokaiseen vaivaan. Ja täytyyhän sitä kokeilla ihan kaikkea, varsinkin jos lapset haluaa :D Eli siis tuumasta toimeen ja donitsi taikinan tekoon. Se ei onneksi osoittautunut kovinkaan vaikeaksi. Valmiit donitsit oli ihan ok, mutta joudun niitä kyllä hieman duunaamaan seuraavaan kertaan. Minusta niistä tuli hieman kovia.

Possumunkit puolestaan olivat sitten isännän toive. Samasta taikinasta onneksi sai Vilmallekin tavalliset munkit. Laitoin possumunkkien väliin vadelmamarmeladia ja vaniljakreemiä. Niissä ainut haaste oli saada niistä oikean kokoiset ja näköiset. Koko oli ihan ok, mutta munkkien ulkoinen habitus olisi voinut olla parempikin. Maku puolestaan oli kuulemma suussa sulavaa, joten possut tulivat jäädäkseen meidän kahvipöytään.


Miksi nyt kirjoitin munkeista, niin ehdottomasti niiden makean maun takia. Nyt, kun itse olen dieetillä ja munkit ovat itseltä pannassa, niin tykkään tehdä muille sellaisia herkkuja joista he pitävät. En sano sitä etteikö mieliteko olisi ollut todella kova haukata lämmintä munkkia. Ainut mikä minua kannusti olla ottamatta munkkia oli tieto siitä, että viikon päästä voin hyvällä omalla tunnolla sellaisen syödä. Jos en olisi luvannut itselleni, että dieetti loppuu vasta äitienpäivänä olisin varmasti munkkeja maistellut.

Mikäli juuri sinäkin olet dieetillä, muista pitää mielessä se tavoite jota kohti olet menossa. Ja muista miettiä, että vaikka nyt et saakaan munkkia, ei sitä ole iäksi kieletty. Ja parasta, mitä minä olen omalla dieetilläni oppinut, on itseironia, jolla tavallaan kiusaan itseäni. Leipomalla kaikille muille niitä herkkuja joita itse mielelläni söisin. Tieto siitä, että tulee vielä se päivä jolloin itsekin pääsee herkkuihin käsiksi, niin tämä on vain mukavaa.


Nauttikaa vapusta ja kokeilkaa rohkeasti tehdä monenlaisia munkkeja. Ne ei ole vaikeita tehdä, mutta niin hyviä.

Muistakaa rakastaa toisianne <3

XxX Sanna

27. huhtikuuta 2020

Palataan hetkeksi Vietnamiin

Tänä aamuna muistelin meidän ihanaa alkuvuoden matkaa Vietnamin Hoi Aniin. Kun tulimme sieltä elämä muuttui silmänräpäyksessä, kun korona iski ja laittoi ihmiset polvilleen. Me tosiaan kerkesimme tehdä kaksikin Aasian matkaa alkuvuodesta. Tammikuussa olimme jo tutulla Thaimaan reissulla, mutta halusimme vielä päästä uudestaan ja uuteen paikkaan. Niinpä varasin meille matkan Vietnamiin. Olimme pitkään haaveilleet jo sinne menemisestä, mutta aina päädyttiin vaan tuttuun ja turvalliseen Thaimaahan.

No nyt jahka päästään taas reissuun, niin menemme ehdottomasti Vietnamiin. Olimme pienessä kaupungissa nimeltä Hoi An. Se ei ole vielä suomalaisille kovinkaan tutuksi tullut kohde, koska sinne ei ole suoria lentoja, eikä matkatoimistot ole sitä vielä omakseen ottanut. Mutta paikka on aivan uskomaton. Meidän hotellimme oli meren ja joen välissä, joten huoneen ovesta näki meren ja, kun meni ulos pääsikin kävelemään joenvartta. Muutenkin hotellimme oli todella hieno, koskaan en ollut vastaavanlaisessa vielä ollut.


Hoi Anissa kaikista kuuluisinta on sen vanha kaupunki ihanineen valolyhtyineen. Näky illalla on kertakaikkiaan mykistävä, niin kaunista siellä oli. Ja päivällä ne ihanat katukahvilat, jotka joen rannassa olivat. Meidän siellä ollessa ihmisiä oli todella vähän, niin saimme nauttia koko kauneudesta ilman tungosta.


Pyöräily on Hoi Anissa se juttu. Tarkoitan tällä sitä, että pyörällä pääsee kaikista helpoiten liikkeelle. Autoilu siellä on todella rauhallista ja vauhdit hiljaisia, osaksi huonojen teiden takia, niin pyörällä polkaisee paikasta toiseen nopeasti. Meidän hotellissamme oli asiakkaille pyörät, joten mekin olimme niillä liikkeellä useampana päivänä. Oli hienoa kierrellä uusia paikkoja ja pysähdellä välillä syömään katukahviloihin.


Jos vertaan Vietnamia Thaimaahan, niin kelit olivat viileämmät. Se yllätti minua hieman, sillä olin oppinut 26 asteen ilta ämpöihin ja nyt ne olivat 20-22 asteen luokkaa. Onneksi mukana oli muutama pitkähihainen niin niillä pärjäsi. Ruoka Vietnamissa on jotain sanoinkuvailemattoman hyvää. Aasialainen ruoka muutenkin, mutta ihastuin todenteolla Vietnamin keittiöihin. Löysin nopeasti sieltä omat suosikkini ja tämä oli ensimmäinen reissu vuosiin, etten syönyt yhtään kaurapuuroa koko kahteen viikkoon.


Jos menet joskus Vietnamiin ja siellä Hoi Anin seudulle, niin yksi paikka jota ei kannata jättää näkemättä on Bana Hillin Kultaiset kädet-silta. Siis vau! Sinne kannattaa varata aikaa päivä, koska nähtävää on todella paljon muutakin sillan lisäksi. Tulppaanien määrä ja loisto on silmiä hivelevää. Ja itse silta, sitä ei voi edes selittää. Jo se nousu sinne vuorten huipulle oli kokemuksena hieno, saati sitten kun pääsi sillalle. Mikäli joskus vielä päästään takaisin niin Bana Hill on ehdottomasti nähtävä uudestaan.


Olen saanut paljon kritiikkiä matkustelemisesta. En suoranaisesti, mutta osaan lukea rivien välistä ja näen sen ihmisistä, mutta olen edelleen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pyrkiä omien mahdollisuuksien mukaan matkustelemaan. Se antaa elämään uusia näkökulmia, kun pääsee vähän kotinurkkia pidemmälle. Ja muistoja, ne ovat parhaita. Meillä on reissut ainakin aina olleet hyviä ja ne ovat antaneet meille paljon iloa ja lisänneet rakkautta. Ja mikä parata tuonut paljon uusia ihmisiä meidän elämään.


Uusia reissuja odotellen <3

XxX Sanna

23. huhtikuuta 2020

Kuinka paljon keneltäkin voi vaatia?

Personal trainerin työ on haasteellisinta minusta siinä, että saa ihmiset ymmärtämään omat lähtökohtansa. Monet haluavat paljon ja äkkiä, mutta se realiteetti omista kyvyistä on hakusassa. Halutaan yleensä tarkat ruokavalio-ohjeet, kovat treeniohjeet sekä paljon tuloksia ja mahdollisimman pienessä ajassa. Jos minä näen jo heti alussa, ettei se ole mahdollista, on minun työni saada ihmiset oivaltamaan se.

Nyt kotona ollessani olen pohtinut paljon, miten tätä minun työtäni jatkan, kunhan elämä taas normalisoituu. En missään nimessä aio lopettaa, mutta aion hieman muuttaa omia valmennuksiani. Se, mikä jokaisen ihmisen on ensimmäisenä tehtävä, on opittava ymmärtämään miksi joku asia tehdään juuri niinkuin tehdään. Mikäli halutaan polttaa rasvaa on ymmärrettävä miksi on syötävä ja treenattava tietyllä tavalla. Mikäli ajatuksena on opetella juoksemaan, on sekin opeteltava tietyllä tavalla ja ymmärrettävä miksi asiat tehdään niinkuin tehdään.

Vähän sama asia kuin mitä meillä kotona nyt harjoitellaan oikein urakalla on kotitöitä. En voi lisätä niitä tytöille mielin määrin ja olla selittämättä miksi näin tehdään. Mutta, kun niitä tehdään pikkuhiljaa lisäillen ja minä heille kerron, miksi astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys on heidän hommansa, niin sitä ei kyseenalaisteta, vaan se kuuluu heidän hommiinsa nykyään. On täysin sama asia, jos annan asiakkaalle todella tiukan ruokavalion ja treeniohjelman sen kummemmin asiaa opettamatta, niin hetken menee hyvin ja sitten lähtee vikapolulle.


Mutta jos se lähestyminen olisikin toisenlainen? Ensin opeteltaisiin perusasioita, miksi mitäkin ravintoainetta tarvitaan ja minkä verran. Minkälaiset miinuskalorit toimivat milläkin tavalla. Eikä vaan suoraan vaadittaisi liikaa ja liian pienessä ajassa. Toki tässäkään asiassa ei voi yleistää, on joitakin prosentteja asiakkaista, jotka pystyvät tiukkoihin vaatimuksiin ja oppivat siinä samalla, mutta valtaosa asiakkaista repsahtaa ja palaa samaan vanhaan totuttuun tapaan viimeistään valmennuksen päätyttyä.

On hienoa mainostaa pienin askelin tapahtuvia elämäntaparemontteja tai sitten rasvaa polttavia valmennuksia, mutta ennen kaikkia noita pitäisi miettiä miten opetan ne ihmiset elämään noin? Ja olen sen nyt täällä kotona ollessani tajunnut, että yksinkertaisesti opettamalla. Tajuatteko, vähän niinkuin koulussa oltaisiin. Selkeät "oppitunnit", miksi suvaitsevaisuus ruokailussa on teille hyväksi? Eikä niin, että herkutella pitää ja saa. Mistäs se ihminen tietää mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Jos on elämänsä oppinut herkuttelemaan joka päivä? Ei mitään muuta, kuin sen oman pään työstämistä, koska sen pitää olla kunnossa ja valmis muutoksiin ennenkuin keneltäkään voidaan vaatia yhtään mitään.


Olisiko tässä ideaa seuraavaksi valmennuspaketiksi? Voisi toteuttaa verkossa sekä pienryhmänä. Pelkästään sitä mentaalivalmennusta, eikä mitään muuta. Vähän samalla tapaa kuin meillä täällä kotona, miksi pitää kunkin tehdä mitäkin, että homma toimii? Tällaisia ajatuksia tuli tänä aamuna, alan ehkä tätä jalostamaan teille uudeksi työkaluksi.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna   

21. huhtikuuta 2020

37 vuotta, uusin silmin tajuan tätä elämää



Tänään tiistaina 21.4. minä täytin jo 37 vuotta. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Ennen tätä päivää sanoin koko ajan, että haluaisin olla vielä nuori, ehkä 18-vuotias. Mutta tänä aamuna, kun heräsin tajusin, miten hienoa on olla juuri 37-vuotias. Olen miettinyt todella paljon mitä kaikkea se elämä on tähän menessä eteeni tuonut. Tapahtumia on ollut todella paljon ja jotenkin enemmän rankkoja kuin hyviä. Äsken minulle soitti ystävä, joka on ollut elämässäni kauan. Meillä voi mennä pitkiä aikoja ettei olla tekemisissä, mutta aina jatketaan siihen mihin jäätiin. No Heli ihana Ihanainen, kuitenkin äsken soitti ja lauloi minulle, Irwinin maailma on kaunis biisiä. Itku silmässä kiitin taas yhdestä ihanasta ihmisestä elämässäni.

Mitä siihen elämään on sitten mahtunut? Liian paljon, jotta kaikkia viitsisi kirjoittaa. Tänään olenkin pohtinut sitä, olenko minä nyt vanha? En minä kyllä ole, olen elämäni parhaassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta se tie minkä olen tähän hetkeen kulkenut, on ollut vaativa, mutta erittäin opettava. Kiitollisuus on tullut elämääni vasta viime vuosina. Olen ennen ollut sitä mieltä, että olen niin tai näin niin aina tulee pataan ja pahasti. Pessimisti ei pety koskaan on ollut mottoni jo liian pitkään.

Muutama ihminen ansaitsee kiitokset siitä, että kuuluvat elämääni ja ovat opettaneet minua olemaan juuri tällainen kuin olen. Ensimmäiseni ehdottomasti isäni <3 jolle olen saanut olla prinsessa kaikki elämäni 37 vuotta. Hän on ehdottomasti suurin idolini, jonka omistan, sillä juuri hän on opettanut minulle miten selvitä, vaikka välillä meinaakin olla vaikeaa.

Toisena yhtä tärkeänä äitini. Hän on opettanut minulle, miten ollaan nainen ja pidetään perheestä huolta. Ollut aina tukena ja turvana, vielä aikuisiälläkin. Koskaan ei ole ollut asiaa, joka olisi vaikuttanut meidän väleihimme. Olemme todellakin hyvä tiimi ja olleet monessa toistemme tukena.

Kolmantena tulee mummo. Nyt 95-vuotias teräsnainen on elänyt varmasti kanssa kovan, mutta antoisan elämän. Koskaan en ole kuullut hänen valittavan mistään, vaan aina positiivisuuden kautta on elämästä puhunut. Olisi hienoa saada elää yhtä pitkä ja terve elämä, minkä mummoni on elänyt.

Neljäntenä on ehdottomasti avopuolisoni Urpo, joka on opettanut minulle, että minuakin voidaan rakastaa juuri sellaisena kuin olen. Ja ei, en todellakaan ole mikään helppo ihminen, mutta olen iän myötä tullut paljon lepsummaksi. Hän on kertonut minulle joka päivä meidän yhdessäolomme aikana, miten hieno nainen olen ja miten paljon minua rakastaa. Se, jos mikä on tehnyt huonolle itsetunnolleni ihmeitä. Olen myös oppinut yhteisen taipaleemme aikana itsestäni enemmän kuin koskaan ennen.

Viimeisenä muttei vähäisempänä on paras ystäväni Tanja. Hän on kuunnellut kaikista eniten elämäni itkuja, iloja ja kaikkea mikä vaan mahtuu siihen väliin. Koskaan hän ei ole minua hylännyt, vaikka välillä on ollut vähän raskastakin. Olemme nauraneet yhdessä toisillemme lisää ikävuosia monia ja hänen käsiin voisin luovuttaa vaikka henkeni.

Kaikista tärkein ja kiitoksen ansainnut ihminen olen kuitenkin minä itse. Minä olen noussut aina, kun olen kaatunut, iloinnut silloin kun on ollut sen aika. Mennyt rohkeasti kohti haaveitani ja ottanut suuriakin riskejä. On hienoa olla juuri nyt tässä missä olen. Olen ehkä vähän vanha, mutta onnellinen. Olen saavuttanut juurikin ne asiat mitä minun on kuulunutkin. Olen vasta matkani alussa, on ihanaa olla jo aikuinen nainen, joka ehkä jo henkisestikin on pääsyt murrosiän yli.

Olkaa naiset ylpeitä siitä, minkä ikäisiä, näköisiä ja arvoisia olette.

XxX Sanna 

19. huhtikuuta 2020

Hamstraaja-hamsteri: Operaatio ruokakaapin siivous


Kävin vaatekaappini läpi tuossa viime viikolla ja järkytyin, miten paljon minulla oli vaatteita. No se tarina miten siinä kävi on luettavissa edellisessä kirjoituksesta, mutta eihän se nyt siihen loppunut. Olen toivoton, ihan älyttömän toivoton. Hamsteri on varmaan se minun edellisen elämän eläin, joka olen ollut. Nyt, kun ollaan vaan kotona, niin on aikaa käydä läpi kaappeja. No otin nyt asiakseni kuivamuonakaappini. Kyllä, niitä on useita ja kaikki ovat tupaten täynnä.

Olen oppinut täällä maalla, että tavaraa on oltava, koska jos leipoo vaikka jotain, niin yleensä joku aine on aina lopussa. Nythän on käynyt sitten taas niin, että on tullut aina kaupassa käytyään ostettua aina vähän jemmaan jotakin. Tarpeellisia, mutta ihan liikaa. Nyt alkoi sitten operaatio syö kuivamuonakaappisi lähes tyhjäksi, ennen kuin ostat mitään uutta. Rahaa, kun on muutenkin vähän, niin kannattaako sitä jemmata tuonne kaapin perukoille? No ei, mutta miksi sitä on niin hölmö?


Miten tästä asiasta pääsisi eroon, jos se on luonteenpiirre? No tein listan mitä on minkäkin verran. Eli aina viiva yli, kun pussillinen jauhoja tai makaroneja on mennyt. Ja ostan lisää vasta, kun viimeinen pussi on otettu käyttöön. Ja kauppaan aina vaan ostoslistan kanssa. Toinen ruokaan liittyvä päätökseni on pakastimen tyhjäksi syöminen. Kun omistaa miehen, joka on intohimoinen metsästäjä, niin lihaa on pakkaset täynnä. Joten nyt on tavoitteena syödä kaikki pois ennen kuin ensi syksynä alkaa uusi metsästyskausi.

Tämä aika, jonka olen ollut vaan oikeastaan tässä kotona on avannut minun silmäni todellakin. Olen elänyt hieman yli ostellen. Olen sen kummemmin ajattelematta ostellut, vaikka ja mitä. Vaatteita, ruokaa ja kaikenmaailman ihmeellisiä tavaroita. Jalostin hieman ajatteluani ja mietin ihmisiä, jotka ostaa monia eri valmennuksia ja ohjelmia itselleen. Tulee ehkä paljoustila, ja monet jää käyttämättä tai kesken. Tulee mieleen vähän sama kuin minun vaate- tai kuivamuonakaapistani. Ylitarjontaa, kaikkia vähäsen ja loput jää käyttämättä.


Tajusin, että kohtuudella ja tehokkaasti on ehdottomasti se suunta, jota lähden toteuttamaan. Ihan jokaisella elämäni osa-alueella. Ja aion tehdä tästä myös asiakkailleni uuden mahdollisuuden opetella tätä elämän monimutkaista polkua. Minä jos kuka olen näköjään hairahtunut useasti harhapoluille, mutta tämä asioiden oivaltaminen on hienoa. Nyt kun olen ollut dieetillä ja elämäni on ollut todella kurinalaista, olen huomannut sen helppouden. Miksen siis toisi tätä jokaiselle elämäni osa-alueelleni?

Kerron teille miten olen pärjännyt näissä uusissa kokeiluissani sitten syyskuussa, kunhan olen saavuttanut haasteeni ensimmäisen etappini. Nyt seuraavaksi kiipeän yläkertaan ja käyn läpi tyttöjen kaapit ja vaatteet! Ihanaa saada järjestystä elämään!

Ihanaa päivää just sulle!

XxX Sanna

17. huhtikuuta 2020

Vaatekaapin siivous avasi silmät!

Nyt, kun on aikaa olla kotona, oli myös aika ottaa oma vaatekaappi käsittelyyn. Olen jo pitkään kärsinyt vaatekaappitilan vähyydestä, niinpä päätin ensimmäiseksi raivata itselleni lisää kaappitilaa. Ja maanantaina se urakka alkoi ns. paperi- ja romukaappien raakkauksella. Ja voin kertoa, että huh huh, miten paljon aivan turhaa siellä olikaan. Sain siis omille työ-, tai sanotaanko nyt, vaikka treenivaatteille omat kaapit. Ja niinhän minä sitten aloin niitä hylly kerralla purkamaan, ja voi miten monet ihan "uudet" vaatteet löytyikään.

Niitä oikeasti oli ja oli ja oli. En edes ollut tajunnut, miten älyttömän paljon niitä oli. Ja puolet sellaisia, minkä olemassa oloa en edes muistanut. Näinpä sain monta uutta treenivaatetta. Oikeasti minua jopa hieman hävetti, miten paljon niitä olikaan. Puolet toki on ostettu ulkomailta, kun niitä saa sieltä halvalla, mutta puolet vähemmälläkin pärjäisi. No nyt se ainakin on selvää, että nuo on käytettävä ensin puhki ja sitten vasta uusia.

Vaan eipä siinä kaikki. Seuraavaksi oli vuorossa ne niin sanotut arki- ja juhlavaatteet. Minulla oli sullottuna yhteen hyllyyn 15 ohkaista ja 5 paksumpaa villapaitaa. Hei haloo Sanna, tokkohan olisi taas vähemmälläkin pärjännyt? Taas kävi samalla tavalla, että "uusia" paitoja, housuja, villamekkoja ja haalareita löytyi useita. Siltä seisomalta otin puhelimeni kauniiseen käteeni ja soitin äidilleni ja kerroin, että nyt lyödään pieni veto.

Olen monesti kertonut, olen todella kilpailuhenkinen ihminen ja siksi pienet vedot saa minut aina kuumiksi. Sovimme, että maanantaista syyskuun 1. päivään Sanna ei osta yhtään ainutta vaatekappaletta. Paitsi sukkia, alushousuja ja kengät saa ostaa, jos ne menee rikki. Mikä meillä on sitten panoksena? Jos ostan yhtään vaatetta, niin joudun viemään äidille saman verran rahaa, mitä vaate maksoi. Ja jos pystyn olla ostamatta, vien saman summan äidille jemmaan, niin saan syyskuun 1. päivä tietää paljon olen säästänyt.


Olen siinä aivan mahdoton, kun nään jotain nättiä niin se on saatava. Ja vielä jos vaate on halpa, se on ihan pakko ostaa. Olen kuullut siitä tuhansia kertoja ja päättänyt satoja kertoja etten osta enää mitään. Mutta nyt on tehty se diili jonkun toisen kanssa ja nyt vielä kerrottu julkisesti, niin pakko on ainakin todella yrittää. Se mikä minun puolellani tässä haasteessa on, on laihtuminen. Vanhat vaatteet näyttävät päällä kivoilta ja nyt niitä on kiva yhdistellä. Ja toki kohta saa (toivottavasti) hakea jo kesävaatteitakin. Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta ajattelin, että ei sen pidäkään olla. Ja toivon, että saan säästettyä hyvin rahaa, koska nyt sitä ei edes tule juuri mistään, kun työt on lähes nollissa.

Ai niin tähän vetoon kuuluu myös laukut. Niitäkään Sanna ei nyt sitten osta. Tiedän, että saan uuden ihanan ulkoilupuvun syntymäpäivälahjaksi, joten se on vielä tulossa. Jos ajattelen asiaa kulutuksen kannalta, niin minä olen todellakin kaikkien kauppiaiden ehdoton suosikki, koska en tahdo osata sanoa millekään asialle ei. Nyt sekin on opeteltava.

Pitäkää minulle peukkuja!

XxX Sanna 

15. huhtikuuta 2020

Menikö pääsiäinen suklaaöveriksi?

Olen seurannut täällä meillä kotona nyt pääsiäisen suklaamunariemua. Tietenkin tein itse sen virheen, että ostin niitä todella paljon. Ajattelin, että näin poikkeusoloissa lapsille vähän kivaa ja suklaata. VIRHE!! Sama virhe, jonka varmaan moni ihminen tekee ja vieläpä joka vuosi. Jos sitä suklaata, kakkuja tai muita herkkuja ei ole överiksi asti saatavilla, eihän niitä varmasti tule syötyä. Mutta ihminen on aika heikko ja hyvä selittämään itselleen parhain päin monia asioita.

Meidän Emmillä oli koulutehtävänä rakentaa kaarnalaiva, josta tulikin todella hieno puulaiva. Katselin sitä laivaa tuossa meidän keittiön pöydällä ja mietin miten vaikeaa tämä ihmisen elämä onkaan. Pitäisi osata olla oikeudenmukainen äiti, puoliso, ystävä ja vielä kaiken lisäksi pitäisi olla armollinen itselleen ja rakastaa itseään eniten. Minun aikuisuuteen kasvaminen on tällä luonteella ollut kivinen tie ja vieläkin osaan kiukutella kuin pienet lapset. Onnea vaan miehelleni, joka yllättävän hyvin minua jaksaa. Laivaa katsellesani, ymmärsin miten joskus on helppo seilata valmiiksi valitsemaani kurssia ja sitten yhtäkkiä se muuttuu täysin.

Pääsiäinen kaikkineen herkkuineen voisi hyvinkin olla juuri tällainen kurssin muuttaja. Tai oli se mikä vaan poikkeusolo normaaliin arkeen, niin se antaa meille luvan heittää kaikki ihan överiksi. Mutta miksi? Miksei sitä kurssia voi pitää samassa ja antaa vaan muutaman aallon tulla kannelle. Miksi heittäytyä aivan virran vietäviksi? Ymmärrättekö mitä haen takaa? Minä heitin meillä kaikki loput munat roskiin ja keitin lapsille aamupuuron, koska kupissa olevat munat kiehtoivat heitä niin paljon. Oli pakko radikaalisti pysäyttää herkkukierre.


Kysyin tytöiltä oliko kiva, kun sai syödä suklaata aina pahaan oloon asti? Vastaukset olivat hyvin ristiriitaisia, toisen mielestä joo ja toisen ei todellakaan. Mietin itseäni; onko pakko ylläpitää jotain joka aiheuttaa pahaa oloa? Ei, ei todellakaan, sen takia yritän opetella pitämään oman laivani kurssin mahdollisimman stabiilina, jottei suuria myrskyjä tule. Minun äitinä tulee opettaa sama taito lapsilleni. Tuottaa heille pettymyksiä ja samalla taas onnentunteita.

Minusta jokaisen pitäisi opetella oman laivansa kurssin pitämistä, opetella seilaamaan elämänsä aallokossa niin ettei suuria aallokoita tulisi. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että miksi aina överiksi? Elämä on kuitenkin pitkä prosessi ja sen hanskaaminen vaatii monesti paljon pettymyksiä, luopumista ja onnistumisia. Elämä on yksi iso suklaamuna, jonka sisällön päätät sinä itse. On hienoa oivaltaa asioita ja ehkä joskus jopa oppia niistä. Ensi pääsiäisenä meillä ei ole niin paljoa suklaamunia kuin tänä vuonna. Ja toivon, että opin elämästäni taas lisää ja saan tehtyä siitä vieläkin paremman paikan elää itselleni, lapsilleni ja puolisolleni.

Ihanaa uutta alkanutta viikkoa!

xxx Sanna

11. huhtikuuta 2020

Dieettaaminen herkkujen keskellä


Kerroin teille joku aika sitten, että nyt on Sannan aika ottaa itseään niskasta kiinni ja karistella ne kasaantuneet kilot, jotka keräsin lomaillessani alkuvuoden. Niinpä aloitin todella tiukan ruokavalion ja treenijakson tähän kevääseen. Laitoin "dieettini" viimeiseksi päiväksi äitienpäivää ennen olevan lauantain. Kaiken kaikkiaan tiukka jaksoni kestää n. 9 viikkoa. Kyseessä on siis todella lyhyt rypistys. Mutta kun kalorit on reippaasti miinuksella ja treenit suhteellisen kovia niin kyllä se vaan kiristää välillä.

Ja vielä tähän ajanjaksoon sattui muutamat synttärit (omat mukaan lukien) ja tämä pääsiäinen niin houkutuksia on todellakin paljon. Mutta olen päättänyt, että nyt ollaan tiukasti, niin periksihän ei voi antaa. Olen myös jemmannut itselleni pääsiäisherkut äitienpäivälle ja toki suunnitellut mitä kaikkea silloin oikein syödään :D Monet varmaan ajattelevat etteihän tuossa ole mitään järkeä, mutta jos haluat saavuttaa jotakin, niin on sen eteen myös tehtävä töitä. Ja myös luovuttava jostakin.




Miten se sitten onnistuu, kaikkien herkkujen ja makkaranpaistoretkien kanssa? Koko homman juju on asenteessa. Sillä oikeanlaisella asenteella pääsee todella pitkälle. Toinen äärettömän hyvä motivaattori on tulokset. Ja kolmatta unohtamatta eli suunnitelmallisuus. Monesti jos ollaan muulla kuin omalla porukalla niin ihmiset alkaa kyselemään, että miksi et syö ja ota nyt. Nyt on helppoa olla, kun ollaan vaan kotona. Käytiin sukulaisnaisen mökillä perjantaina makkaran paistossa, niin minä ajoitin omat ruokani niin, että paistoin kalkkunanakkeja ja söin leivän kanssa. Ja hyvää oli.

Herkkujen kanssa minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmia, mutta pääsiäisen herkkumme piimähyytelökakku teettää todella välillä ongelmia. Sekin on ratkaistu niin, että äitienpäivänä sitä on minulle luvattu. Jos mietin, että oliko nyt oikea aika aloittaa tällainen itsensä kiusaaminen niin tulin siihen tulokseen, että aina on jotakin. On joulua tai juhannusta. Se vaatii vaan päätöksen ja kunnon asenteen.

Minä tykkään haastaa itseäni ja olen mestari myös kiusaamaan itseäni. Meillä leivotaan nyt tämän koronan takia kokoajan jotakin, niin suklaakakkuja on pakkanen pullollaan, kun olen itselleni niitä säästänyt. Mutta jos pääsen tavoitteeseeni, joka oli kieltämättä aika kova ja siinä saattaa tulla pieni pettymys, mutta vielä ei anneta periksi. Niin silloin olen onnellinen ja voin todeta, että kaikki uhraukset kannatti.


Lopussa odottaa minun palkinto päiväni tai oikeastaan kaksi. Sitten viikko huilataan ja aloitetaan uuden tavoitteen kanssa. Minä olen ihminen jolla täytyy olla aina jokin haaste itseni kanssa menossa, sillä muuten laiskistun ja tylsisityn. Ja se vie minun punaisen lankani vika raiteille. Olen jo nyt paljon tyytyväisempi itseeni kuin helmikuussa. Ja sekin kannustaa minua jatkamaan. Vaikka elämässä välillä kiristää ja on tiukempaa, niin aina kannattaa muistaa, ettei se ole pysyvä olotila, vaan jonkinaikainen tila. Minunkin kesäni tulee olemaan paljon rennompi ja odotan sitä jo innolla.

Olen ylpeä omista saavutuksistani tähän asti, mutta hankilimmat viikot ovat vasta edessä. Mutta jos en koskaan valmentajana mene oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, miten voin vaatia sitä asiakkailtani? On myös helpompi valmentaa muita, kuin on itse käynyt ne samat jutut läpi. Tänä iltana meillä herkutellaan itse tehdyillä hamppareilla. Muistakaa, että myös dieetillä voi syödä hyvin ja yleensä myös syödään. 

Ihanaa ja herkkurikasta pääsiäistä kaikille joilla se on mahdollista. Te jotka olette minun kanssani samassa tilassa, niin tsemppiä jatkoon. Kyllä tästä selvitään!

XxX Sanna

9. huhtikuuta 2020

Verkkovalmennusten luvattu maailma

Luin eilen Iltasanomista erään nuoren naisen kirjoituksen verkkovalmennuksesta ja sen vaikutuksesta hänen elämäänsä. Monet verkkovalmennukset ovat ihan huippuja ja ne on tehnyt oikea ammattilainen ja hän on myös vastaamassa jollakin kanavalla ihmisten kysymyksiin. Mutta sitten on valitettavasti myös niitä vähän huonompia vaihtoehtoja. Jutun nainen oli ilmeisesti valinnut juuri sen vähän huonomman, koska hänen elämänsä ei ollut saanut positiivista suuntaa valmennuksesta vaan päin vastoin.

Minä olen kokeillut mielenkiinnosta monien eri valmentajien verkkovalmennuksia. Olen saanut sieltä paljon hyvää ja ihan loistavia treeniohjelmia ja säästänyt sen itse suunnittelun. Mutta minulla onkin vankka tietopohja takanani, siitä mikä milloinkin on hyväksi ja osaan toimia myös sen valmennuksen jälkeen. Ruokavalioita en ole oikeastaan koskaan käyttänyt, koska kalorit niissä on aina todella matalat. Mutta olen todellakin sitä mieltä, että timanttisia valmennuksia on olemassa. Ja tuloksia tulee.

Silloin kaksitoista vuotta sitten kun aloitin ihan omilla avuillani laihduttamaan ja liikkumaan, ehkä jonkinasteinen verkkovalmennus olisi voinut olla hyvä. Fitfarm aloitti noin vuosi minun urakkani alun jälkeen ilmaisen valmennuksen nimeltä go fat go ja siihen liityin mukaan. Opin siellä todella paljon ruokarytmistä ja sain kipinän lähteä lukemaan alaa. Olin ihan liekeissä silloin laihduttamisesta ja lenkkeilystä. Mutta vasta opintojeni jälkeen minulle alkoi tulla ajatusta miksi kaikkea tehdään niinkuin tehdään.


Minusta verkkovalmennukset ovat hyviä varsinkin sellaisille ihmisille joilla on jo hieman kokemusta elämäntapamuutoksista ja laihduttamisesta ja kovasta treenistä. Monet valmennukset ovat kestoltaan lyhyitä ja lupaukset suuria. Se kertoo monesti treenien kovuudesta ja todella tiukasta ruokavaliosta. Jos ihminen on muutenkin hukassa oman itsensä kanssa, silloin tällainen valmennus voi sekoittaa pakkaa vielä lisää. Toinen asia, mikä kannattaa ottaa huomioon, on omat voimavarat toteuttaa kyseinen valmennus. Eihän ole mitään järkeä ostaa jotakin ja jättää sitä puolitiehen, myöskään näissä ei ole oikotietä onneen. Aina kannattaa miettiä mitä tapahtuu valmennuksen jälkeen? Kun se loppuu ja nettitoimminnot sulkeutuu, niin mitäs sitten? Opinko valmennuksesta niin paljon, että pystyn ylläpitämään niitä?

Ei tule halvaksi ostaa monia valmennuksia ja jättää niitä lojumaan. Juuri tässä tulee monelle se haaste, pitäisi olla itseohjautuva ja saada yksin aikaan tuloksia. Onneksi lähes kaikissa valmennuksissa on jonkinlainen nettiryhmä mistä saa tukea ja neuvoja silloin kuin niitä tarvitsee. Se miksi ne ovat niin halpoja, on juuri se ettei siinä ole tapaamisia ja ohjeet on tehty yleiseksi niin, että ne voidaan monistaa useille ihmisille. Yhdessä valmennuksessa voi olla tuhansia ihmisiä ja kaikilla on samat ruoka- ja treeniohjeet. Mutta sehän on myös verkkovalmennusten mahdollisuus.


Minusta jos sellaista suunnittelee, kannattaa käyttää aikaa niiden tutkimiseen; miettiä, kuka olisi sinun oloinen valmentaja. Lukea hänestä ja hänen valmennuksistaan. Koska eihän kukaan halua ostaa huonoa palvelua itselleen. Kokeneita ja hyviä valmentajia on paljon, jotka toimivat netissä. Sitten on niitäkin jotka eivät toimi :D Minä itse olen vetänyt ehkä kaksi verkkovalmennusta ja kenties joskus vielä tulee senkin aika. Onneksi meillä on paljon mahdollisuuksia pitää huolta itsestämme. Teet sen sitten verkossa tai henkilökohtaisesti, tee se mahdollisimman laadukkaasti. Näe vaivaa ja hae itsellesi juuri se paras mahdollinen vaihtoehto.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

XxX Sanna

8. huhtikuuta 2020

Ihana pääsiäiskakku

Meidän perheen ehdoton pääsiäiskakkusuosikki on piimähyytelökakku. Se saattaa kuulostaa oudolta, mutta on todella hyvää ja raikasta. Monet varmasti ajattelevat, että en tykkää piimästä, en edes kokeile. Ehdottomasti kannattaa testata, koska juuri se piimä tekee kakusta hieman kevyemmän. Kyseinen kakku on ollut meillä pääsiäispöydässä jo monena vuonna.

Mikä kakusta tekee sitten niin hyvän? Minusta se on raikas, eikä sitä syödessä tule sellainen "ähky" olo niinkuin vaikka oikein kunnon juustokakusta. Toinen asia, mikä juuri tästä kakusta tekee minun lempparini, on sen tekemisen helppous. Kakun pystyy tekemään ihan jokainen ja epäonnistumisen mahdollisuus on todella pieni. Ja juuri sen takia haluan jakaa teille kaikille tämän reseptin.

PIIMÄHYYTELÖKAKKU

200g Digestive-keksejä
75g sulatettua voita
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4dl piimää (rasvaton)
2 dl kermaa
1/2dl mandariinin mehua
6 liivatelehteä

Päälle 1 purkki hedelmäsosetta (itse käytän aurinkoista)

Murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi niihin. Painele irtopohjavuokan pohjalle ja laita se kylmään. (Itsellä 20cm) 
Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.
Sekoita vaniljasokeri ja sokeri piimään. Vatkaa kerma ja sekoita se piimäseokseen.
Purista madariinista/appelsiinista mehu ja kuumenna se. Sekoita liivatteet (purista niistä ylimääräinen vesi pois) mandariinimehuun. Kaada se ohuena nauhana piimäkermaseokseen. Kaada seos pohjan päälle ja anna hyytyä yön yli. Laita hyytyneen kakun päälle hedelmäsose ja koristele mielesi mukaan.

Kannattaa kokeilla ja jos sen teet kerro minulle mitä tykkäsit. Ihania herkutteluhetkiä!

XxX Sanna

4. huhtikuuta 2020

Yltiöpositiivisuus alkaa joskus vitxxxxa...

Voiko se elämä olla aina niin helvetin hauskaa ja ihanaa?? En usko, en vaan usko. Minua ainakin ottaa hermoon monesti ja aika moni asia. Jos sanoisin, että elämäni on aina kivaa ja niin helkutin ihanaa, niin valehtelisin. Jos sanon, että en koskaan hermostu lapsiini ja siihen kokoaikaiseen nahinaan ja äiti hokemaan, niin valehtelisin. Ja todellakin puhuisin sopaa jos sanoisin, että meillä on aina vaan suurta rakkautta kotona. Minun puoleltani ei ainakaan, olen oikea kuumakalle.

Nyt minua suunnattomasti ahdistaa tämä eristystilanne. Ei niin se, että pitää olla kotona vaan se, että kokoajan joku olisi tulossa meille tai kaikki eivät ota tätä tilannetta tosissaan. Minä en haluaisi päästää kotiini yhtään ketään ylimääräistä, mutta aina se ei ole minun päätettävissäni. Toinen asia, joka minua tässä tilanteessa rassaa on tämä, kun kaikki työt on ihan jäässä. Joka paikka on täynnä vaikka mitä ilmaista, niin en edes jaksa yrittää mitään. 

Ja sitten some on täynnä kaikkea ihanaa ja hyvää. Eikö ihminen saa olla äkäinen? Tai näyttää tunteita? Miksi aina pitää olla iloinen, miksei saa olla elämäänsä välillä kyllästynyt? Jos sanoo omia mielipiteitään niin siitä tulee helposti vittumaisen akan maine. Minulla se on onneksi ollut jo syntämälahjana ihan sukunimeni ja isäni perintönä. 

Olen miettinyt, että olenko jotenkin liian suorapuheinen tänne maailmaan? En osaa näytellä, enkä jeesustella,. Anteeksi kielenkäyttö, mutta tarkoitan juuri sitä. En todellakaan ole sellainen ihminen, että annan perhettäni tai minua parjata ilman syytä. Omistan myös luonteen, joka ei anna minkäänlaisia mahdollisuuksia niin tai näin-elämään. Tarkoitan sillä sitä, että jos minut saa suuttumaan tai minut pettää niin se ihmissuhde on aina iäksi aamen silloin. En osaa antaa anteeksi. Olen todella hyvä ja auttavainen, mutta jos menee kuppi nurin niin se on sitten siinä. 
Olen varmasti kärsinyt myös todella paljon omien tunteideni näyttämisestä ja avoimuudesta, mutta sen avulla olen aina selvinnyt elämästäni. Minusta olisi ihana jos ihmiset uskaltaisivat olla juuri sellaisia kuin ovat. Näyttää myös ne pahat tunteensa ja sen jos elämä ei aina maistu. Aina ei tartte olla kivaa ja positiivista. Joskus voi äkkäillä niinkuin pienet lapset. Jopa olisi suotavaa saada välillä itkupotkuraivareita. 

Että sellainen oksennus tuli tähän koronailtaan :D Mutta ole juuri sellainen kuin olet ja uskalla näyttää se.

Ihanaa ja todella rakasta ystävääni tituleeraten; Vitukseen ei voi edes kuolla!

XxX Sanna  

2. huhtikuuta 2020

3 kovaa P:tä: Pysähdy, Päätä, Pysy!


PYSÄHDY; Vaikka ihmisillä olisi nyt aikaa rauhoittua ja miettiä elämäänsä ihan uudessa valossa, minulle on tullut sellainen tunne, että on käynyt päin vastoin. Olen seurannut monia ihmisiä lähinnä somen, tai puhelimen välityksellä ja koko ajan jonkinasteinen uusi viritys käynnissä. Ehkä nyt on aikaa myös avata niitä asioita, jotka ovat olleet pitkään taka-alalla. Se voi monia jopa pelottaa.

Olisiko aika pysähtyä, vetää hetki henkeä ja lähteä asia kerrallaan tekemään joitain uudistuksia elämään? Jos ajattelen asiaa oman työni kannalta, niin nyt ihmisillä on ensimmäisen kerran aikaa leipoa ja kokkailla. Monille se on myös pakko, koska enää ei pääsekään ulos syömään. Se on hienoa asia, ehdottomasti, että ihmiset tekevät ruokaa, mutta siinä piilee myös pieni vaara. Jos joka päivä leipoo päiväkahville jotakin, voi kesäkuussa peilissä odottaa jonkinasteinen yllätys. Toisaalta netti on nyt pullollaan kaikken maailman ilmaistreenejä, sekin voi aiheuttaa runsaudellaan monelle haasteita. Halutaankin kaikki ja sitten ei muisteta levätä. Eli pysähdy ja ole muutama hetki ihan hiljaa, hengittele ja mieti mitä sinun elämäsi tarvitsee juuri nyt.

PÄÄTÄ; Kun olet saanut sen punaisen langan omaan tämän hetkiseen elämääsi, niin päätä, että se on nyt tässä. On paljon helpompi selvitä tästä uudenlaisesta arjesta, kun ei anna mahdollisuutta liian monille sivupoluille. Jos on liian monta rautaa tulessa, vaikkakin vaan siinä kotona ollessa niin helposti asiat kasaantuu ja sitten ne jää kesken. Itselleen oman lukujärjestyksen tekeminen on varmasti kanssa hyvä idea. Mieti, että jos teet etätöitä 8 h  ja sitten illalla pitäisi vielä keretä lasten kanssa retkelle, leipoa jotakin ja vielä jumpata, kun on niin hyvä jumppa. Helposti siitäkin tulee stressi.

Mutta jos on selvät sävelet miten päivät ja viikot etenee niin silloin elämä pysyy käsissä ja hommat tulee hoidettua. Silloin jää ehkä myös aikaa nauttia perheestä ja siitä, että saa olla vaan kotona. Minä olen ottanut lasten kanssa tavoitteeksi käydä viikon aikana jokaisen meidän vaatekaapit läpi. Muita tavoitteita ei meillä tälle viikolle ollut ja illat rakentuu hyvin pitkälti ulkoilun ja siivoilun merkeissä. Helppoa, ei ole jokaisen huoneen lattialla joku kaappi levällään ja keittiö leipomisen jäljiltä sekaisin ja stressi vielä jumppaamatta jääneiden jumppien takia. Eli siis päätä ja toimi päätöksen mukaan.


PYSY; Viimeinen kohta on varmasti se kaikista hankalin. Pysyä siinä päätöksessä, minkä on tehnyt. Nyt, kun saa olla kotona ja kaikilla on aikaa keskittyä juuri niihin asioihin mitkä ovat itselle tärkeitä, niin on helppo aloittaa elämäntapamuutos. Monilla ei ole enää sitä, ettei ehdi syömään. Kotona työskennellessä ja koulua käyden on pakko loihtia ruokaa muutaman kerran päivässä. Niin miksei nähdä vähän vaivaa ja tehdä siitä hyvää ja ravitsevaa sekä terveellistä? Kun päätät, niin pysy! Nyt siihen olisi tuhannen taalan paikka.

Mikäli olet aina haaveillut juoksuharrastuksen aloittamisesta, myös siihen on nyt oiva tilaisuus. Pari kertaa viikossa pienillä matkoilla aloittaen, niin toukokuussa jaksaa hölkkäillä jo kummasti. Mutta jos päätät niin päätöksessä on pysyttävä, koska pienillä askelilla eteenpäin. Päätös voi olla mikä vaan, mutta siinä on vaan pysyttävä. Tämä on se kaikista hankalin vaihe monen kolme p;n elämässä. Mutta minä kannustan sinua nyt kokeilemaan.


Ensiksi pysähdy, mieti mitä juuri nyt tarvitset. Päätä millä sinne pääset ja viimeiseksi pysy päätöksessä.

Ihanaa päivää <3

XxX Sanna