30. lokakuuta 2017

Kun tekee itse tietää mitä saa..

Huomenta. Minä olen jo pitkään sanonut, että olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle, ehkä jopa tuhannelle. Olen aina ollut sellainen ”vanhan”aikainen. En ole koskaan ymmärtänyt kamalasti tietokoneiden saati pelien päälle. Olen niille jopa allerginen ja kamalan tiukka omien lapsieni kanssa. Tottakai meilläkin katsotaan YouTubea, netflixia ja lapsilla on puhelin, mutta rajoitan sillä olemista kyllä aika rankasti. Mutta kyllähän ne vielä siihen maailmaan kerkeävät. En ole myöskään koskaan oppinut kunnolla eineksiin. En osaa tehdä pussista muussia, tai tarjoilla kotona ruokaa joka vaan lämmitetään mikrossa. En myöskään missään nimessä sano, että siinä on mitään pahaa, ja varmasti se helpottaa monen arkea paljon.


Minä saan hyvän olon siitä, kun voin tehdä lämpöiset sämpylät lapsille kun he tulevat koulusta, tai tehdä ruuat valmiiksi kun mies tulee töistä. Minulla oli sellainen lapsuus, että äiti teki kaikki aina itse, opin sen jo sieltä. Oli ihana herätä niihin viikonloppu aamuihin kun keittiössä tuoksui pulla ja sämpylät. Kiitos äidilleni niistä ihanista muistoista ja opeista. Kuulen monesti, että kyllähän sitä tekisi jos olisi aikaa. Minä uskallan väittää, että minunkin päiväni ovat pitkiä, kiireisiä ja välillä todellakin haastavia. Ennakointi, ennakointi ja ennakointi auttaa ainakin minua todella paljon.  Teen tai leivon aina silloin kuin se on mahdollista. Jos olen ihan rehellinen niin en edes muista milloin olisin ostanut leipää viimeksi kaupasta, minä saan todella hyvän mielen kun saan laittaa pöytään omatekemiä tuotteita.


Raha on se toinen asia, jonka vuoksi tykkään tehdä itse. En sano sitä ettenkö voisi kaupastakin ostaa, mutta nuuka on hyvä ja minusta itsestäni tuntuu, että säästän sillä :D Ja talvella saa lämpöä, kun leivinuunissa paistelee. Sen lisäksi, että minusta on ihanaa leipoa ja laittaa, niin nautin siitä onnesta ja hyvästä mielestä minkä nään lasteni ja mieheni silmistä, kun he syövät. Haluan tarjota heille minun kaikista tärkeimmille parasta mitä voin, ja haluan olla esimerkkinä myös lapsilleni. Oli se asia mikä vaan, niin omalla esimerkillä voin näyttää mallia lapsilleni, asiakkailleni ja ylipäänsä muille ihmisille.  Jokainen meistä on erillainen ja se juuri on se elämän rikkaus. Minä olen ihmisenä, ehkä sellainen että nautin tehdä muille. Minusta oli ihana laittaa mieheni mukana veljelleni hirvimetsälle munkkia ja sämpylää, tiesin että hänelle tulee siitä hyvämieli. Vaikka tiesinkin, että hänellä on omat hyvät eväät mukana :D Jos pystyy omalla tekemisellään tuomaan iloa ja hyvää mieltä muille niin tehkää niin. Se jos mikä antaa myös itselle. Tämän viikon ”haasteena” onkin teille, että tehkää jotakin sellaista jollekin teidän lähimmäiselle, josta tulee kummallekkin hyvä mieli.


Tämän aamun blogin tarkoitus oli muistuttaa ihmisiä siitä, että aina muistutellaan puhtaasta syömisestä. Eineksissä valitattavan monissa on piilo rasvaa, sokeria ja todella paljon lisäaineita. Kun tekee itse tietää mitä syö, ja kaikkien uusien makujen yhdistäminen ja uuden kokeilu on sen itse tekemisen suola. Ainakin minulla. Ihanaa, maukasta, rakkauden ja liikunnan täyteistä viikkoa kaikille :D


<3 Sanna

25. lokakuuta 2017

Minkälainen on hyvä pt?

Huomenta taas :D Kun tänä aamuna kelloni herätti 4.50 ja nousin keittämään elämänimiehelle kaurapuuroa, tietäen, että kohta olen itsekkin lenkillä tänä aamuna aivan erityisellä sellaisella. Tänä aamuna puhelimeni pirisi klo.6.15 ja asiakkaani soitti, koska olimme sopineet lähtevämme yhdessä aamulenkille. Pimeä, on eräs suurimmista peloista monilla ihmisillä. Minäkin olen pelännyt sitä ennen ihan hullunlailla. Viime syksynä kun vietin aikaa paljon täällä uudessa kodissa opin pimeäään pikkuhiljaa.  Tänä aamuna oli minun vuoroni auttaa asiakastani pääsemään aamulenkille, vaikka olikin pimeää. Töihin meno estäisi lenkin myöhemmin aamulla. Puhelimessa puhuminen auttoi asiakastani pääsemään ulos ja tekemään lenkin. Se onni, jonka kuulin hänen äänestään lenkin päätyttyä varmisti minulle sen, että tein juurikin niin oikein kun vaan voin.


Olen pohtinut paljon itseäni personal trainerina tänä syksynä. Minä haluan olla juuri sellainen pt, joka lähtee aamulla kuuden aikaan puhelimen kanssa lenkille, olla sellainen jolle saa kertoa kaikki suuremmatkin sudenkuopat sen vaativan elämäntapamuutoksen edetessä. Haluan opettaa asiakkaitani nauttimaan ruuasta, herkuttelusta, liikunnasta ja ennenkaikkea haluan opettaa heille kuinka voida hyvin. Hyvinvointia on monenlaista, kokonaisvaltainen hyvinvointi on se mihin pyritään, aina se ei ole mahdollista, mutta siihen pystyy itsekkin vaikuttamaan. Haluan olla asiakkaani tukena silloinkin kun se repsahdus tapahtuu, haluan päästä siitä asiakkaani kanssa yhdessä eteenpäin, oppia siitä ja pyrkiä välttämään sitä jatkossa. En halua kieltää mitään, haluan kertoa vaihtoehtoja ja uusia suuntia.


Haluan myös omalla esimerkilläni kannustaa omiani. Elä niinkuin opetat tyyliin. Minun päämääränä ei ole antaa valmiita diettejä, minä haluan opettaa asiakkaani oivaltamaan asiat itse. Minä haluan olla läsnä niin hyvinä ja huonoina hetkinä. Ja ennenkaikkea haluan uskoa asiakkaaseeni ja luoda sitä uskoa myös häneen. Se onko minun tyylini valmentaa oikea ei varmasti, ei ainakaan kaikille, mutta varmasti osalle. Onneksi meitä personal trainereita ja dieettejä on jokaiselle :D Sellaisia ajatuksia tuli tänä aamuna mieleeni, kun olin asiakkaani kanssa aamulenkillä.



Ihanaa talvista päivää kaikille :D

<3 Sanna

24. lokakuuta 2017

Koskaan ei ole liian myöhäistä!!

Tänä aamuna tuli taas sellainen olo, että nyt on keksittävä taas uusi suunta kohti sitä minun haavettani. Minun yksi haaveeni on iäisyys juttu koskien minun kroppaani, josko nyt olisi minun vuoteni, ainakin mentäisiin suuri harppaus asiassa eteenpäin. Toinen suuri haaveeni liittyy sitten siihen itsensä rakastamiseen. Olen nauranut itselleni sitä, miten monta kertaa olen päättänyt että nyt on se hetki tehdä elämässä lähinnä treenissä niitä suuria lupauksia. Tänä aamuna kun venyin ja vanuin sängyssä puoli kahdeksaan asti, missasin aamulenkin, vaikka olin vakaasti päättänyt sen tehdä. Tajusin tänä aamuna jälleen kerran sen, että jos sinä jotakin oikeasti haluat, on sen haaveen eteen tehtävä töitä siis oikeasti TÖITÄ! Minullahan ei ole mitään pakottavaa tarvetta grillata itseäni, jos ajatellaan maalaisjärjellä. Mutta minullahan ei sitä itseni kanssa tunnetusti ole :D


Kun mietin elämääni tällä hetkellä, niin nyt on se hetki tarttua härkää sarvista ja painaa kovemmin menemään. Halu kehittyä on juurikin se motivaatio, joka minua nyt siivittää eteenpäin. Se miten voit henkisesti vaikuttaa ainakin minulla todella paljon siihen omaan tekemiseen. Tällä hetkellä voin elämässäni niin hyvin, että pystyn vaatimaan itseltäni vielä himpan enemmän. Juttelimme erään asiaakkaani kanssa paljon siitä, onko koskaan liian myöhäistä aloittaa uutta elämää. Tällä tarkoitan lähinnä niitä kaikkien omien haaveiden pohjalta. Jokaisella meillä on omat haaaveet ja kiinnostuksen kohteet elämässä ja niiden pohjalta kannattaakin muutoksia tehdä. Asiakkaani oli kanssani sitä mieltä, että koskaan ei ole liian myöhäistä, asiaakkaani pääpaino onkin lihaskunnon kehittäminen eikä niinkään painon pudottaminen. Olemmekin kasanneet meidän yhteiset juttumme sen pohjalta.


Kun ihmiset aina muistaisivat sen ettei koskaan ole liian myöhäistä, tehdä niitä valintoja jotka ohjaavat heitä kohti sitä mielekkäämpää elämää. Pienet valinnat tekevät kuitenkin pitkässä juoksussa niitä suuria onnen tunteita, ainakin minulla. Elämässä ei pitäisi kokea negatiivisia tunteita, tai tehdä mitään sellaista mikä aiheuttaa pahaa mieltä. Jos ajattelen elämäntapamuutosta, ei sitä kannata tehdä jos itsellä ei ole siihen halua ja motivaatiota. Oli se tapa mikä vaan, niin onnistumisprosentti on suurempi, jos motivaatio ja halu ovat kunnossa sekä oma henkinen vointi hyvä, että pystyy prosessin toteuttamaan, koska helppoa se elämänmuutos ei ole.


Jos sinulla on haave tee töitä ja toteuta se!

<3 Sanna

12. lokakuuta 2017

Koska mä voin

Kun kello tänä aamuna 3.30 alkoi pirisemään ja oli aika nousta ylös, mietin, että miksi!!!! Sitten muistin, että koska oli minun vuoroni lähteä liikkeelle ja miehen vuoro jäädä nukkkumaan. Olen aina ollut henkeen ja vereen rekkatyttö, se oli haaveeni myös pikkutyttönä, että minustakin tulee rekkakuski. Olihan elämäni esimerkit eli isäni ja veljeni kummatkin rekkakuskeja. Minut on kasvatettu "kovaksi" työnaiseksi. Olin 15 vuotiaasta asti sukulaiseni betonifirmassa kaikki kesät, tienaamassa, ammattikoulun aikaan paistoin illat hampurilaisia. Olen ollut aina toiminnan nainen, ja olenkin parhaimmillani silloin kun minulla on kiire. Minä olen luonteeltani sellainen, että yksin on pärjättävä ja avun pyytäminen on ollut aina minulle haastavaa. Se ei ole hyvä juttu ja onneksi pikkuhiljaa alan oppimaan myös pois siitä. Olen 34 vuotias kerennyt vaikka mitä, olen lähihoitaja, sosionomi, personal trainer, ravintovalmentaja, psyykkisen painonhallinnan ohjaaja, orastava rekkakuski sekä äiti ja tyttöystävä. Siltikään en vielä tiedä mikä minusta tulee isona :D Elämäni hienous on että voin tehdä todella monenlaista.


No nyt karattiin hieman pois aiheesta, eli minun vuoroni oli tänään lähteä liikkeelle kuorma-autolla. Istun tällä hetkellä Kokkolassa sisun hytissä ja kirjoitan teille. Eilen illalla kun vedin jumppaa, tajusin kuinka onnellinen ihminen minä olinkaan. Saan tehdä monenlaista hommaa, oman sekä mieheni firman töitä. Nautin kummastakin ihan suunnattomasti, elän elämäni parasta aikaa. Olen tehnyt itselleni myös tällä vuodelle tavoitteen. Syvät lihakset ja kehonhallinta, on tämän vuoden aiheena lihaskunnollisella puolella, henkisellä puolella opettelu itsensä tykkäämisestä jatkuu, vanhat pettymykset ja huonot muistot yritän myös karistaa mielestäni, keskittyen nyt vaan uuteen positiivisempaan elämään. Aloitin sen jo vaihtamalla oman tyttösukunimeni takaisin. Se tuntui pieneltä asialta monen mielestä, mutta minulle se oli suuri juttu. Se vanha ovi, joka kummitteli raollaan, suljettiin nyt tavallaan kokonaan. Työrintamalla tavoitteena on kehittää ja kasvattaa omaa yritystä, pystyä tuomaan monille ihmiselle apua ja positiivista energiaa sekä onnistumisia elämäntapamuutoksissa. Olen myös innolla opettelemassa kuorma-auto ja muita maansiirto hommia, on ihana tehdä monenlaisia juttuja yhdessä. Tytöt ovat tietenkin elämäni keskipiste ja heidän hyvinvointinsa sekä koulu ovat ykkössijalla. Keväällä on tulossa muitakin kovia juttuja, niistä myöhemmin lisää.


Monet ovat sanoneet minulle, että ihmisiä ärsyttää minun positiivisuus ja onnellisuus. Se on todella surullista, koska silloin kun minulla meni huonosti, oli monia ns. Selkään taputtelijoita, kavereita sekä tuttavia. En ole tajunnut tätä asiaa kuin vasta minuutti sitten, että nyt kun minulla menee oikeasti hyvin, olen saanut elämäni kuntoon ja asiat järjestykseen ei ketään enää kiinnosta miten minulla menee. Olkaa kiinnostuneita lähimmäistenne elämästä ja iloitkaa heidän onnellisuutensa puolesta, niin minäkin opettelen tekemään. Pyrkikää täyttämään elämänne niillä asioilla joista tulette iloiseksi ja näyttäkää se. Sillä kyllä hymy tarttuu. Hieman erillainen ja ehkä ylitöpositiivinen postaus tähän synkkään lokakuun aamuun!


<3 Sanna