Huoliteltuna helposti: kestopigmentointi

Minä rakastan kauniita vaatteita, upeita kroppia ja kaikenlaisia kenkiä. Olen aina ollut sen verran prinsessa, että tykkään olla edes jonkun verran laitettu ennen kuin lähden ihmisten ilmoille. Minun suurin ongelmani on tällä hetkellä todella hikinen työ, jos laitan itseni aamulla, niin olen puoleen päivään jo hikoillut asiakkaiden kanssa tai omissa treeneissä meikit pois. Olen laitattanut kulmakarvojani ainakin miljoona kertaa jos vaikka ja millä kestopigmentoinnilla, mutta pysyvyys on ollut aika heikkoa. 

Minulle on myös kerran aikaisemmin ehkä noin viisi vuotta sitten laitettu eyelinerit, mutta ne jäi silloin jotenkin todella kapeiksi, eikä kamalasti näkyneet minun lerppaluomieni alta. No nyt päätin, kun näin facebookissa erään tutun kosmetologin mainoksen kestopigmentoinneista, että kokeilen vielä. Niinpä vaan tuumasta toimeen ja aikaa varamaan.

Menin ehkä hieman skeptisellä asenteella paikalle ja ajattelin, että katsotaanpas miten meidän käy. No ensinnäkin Elina (Koivistoinen) oli todella ihana nähdä pitkästä aikaa, joten puhumista riitti varmasti 8 vuoden edestä. Elina on ihminen, joka on ihana. Niin aito ja iloinen, todellinen energiapakkaus ja mikä parasta, ihan huippu työssään- hän on myös tarkka ja tuntee minut ja uskaltaa tehdä minulle juuri minunlaiseni jutut. Ja siitä minä tykkään, vähän rohkeutta ja "hulluutta" peliin niin lopputulos on aina täydellinen. 

 

Niinhän se oli tälläkin kertaa. Piirsimme eyelinereita aika kauan, mutta saimme niistä mieleisemme loppujen lopuksi. Luomeni eivät ole samanlaiset ja toinen roikkuu toista enemmän ja monenlaista harmia niissä oli, mutta lopputulos on kaiken ajan arvoinen. Niiden tekeminen ei satu yhtään, ainut mikä voi alussa tuntua hassulta on pienoinen tärinä. Minulle kaikista hankalinta niiden teossa on ehdottomasti selällään makaaminen. En ole tottunut makaan selälläni niin pitkiä aikoja, joten se tuottaa ongelmia minulle kaikista eniten.

Rakastuin uusiin eyelinereihini jo piirto vaiheessa eikä se rakkaus ole tässä neljässä päivässä hälvennyt päin vastoin se on vaan kasvanut kokoajan. On ihana huomata, että sinulla on silmät aina, aamulla kun heräät, kunnon treeniin jälkeen ja vielä illallakin kun olet tullut suihkusta. Uutena juttuna minulle oli tässä näiden hoito. Ei enää bebanttenia litrakaupalla silmiin, niin, että ripsetkin ovat ihan limpissä vaan geelimäistä rasvaa iltaisin. Minulla luomet eivät turvonneet, niitä ei kiristänyt, enkä oikeastaan edes tiennyt, että niihin on mitään tehty. Ainut paha on etten saa mennä saunaan 2 viikkoon (senkin jälkeen lempeisiin löylyihin) ja olen luvannut uida joka ilta. On muuten himppa kylmää olevinaan  tuo järvivesi ilman saunaa.

Koska olen hieman "hullu" ja rakastan kauneutta ja ennenkaikkea helppoutta niin pigmentointi urakka jatkuu. Seuraavaksi on vuorossa huulet ja kulmakarvat. Monien mielestä olen varmasti turhamainen, mutta hei minä tykkään ja haluan kokeilla, niin silloin teen sen. Ja kaiken sen rahan voisi juoda baareissa tai tupakoida savuna ilmaan. Sanoinkin kotona, että olen enemmin selvinpäin ja teen kaikkia niitä juttuja mistä tykkään.

Elina on on ihan huippu tekemään kaikkia kosmetologintöitä ja kaiken lisäksi hän on vielä ihana. Tämä ei ole maksettu mainos eikä millään lailla pyydetty kirjoitus, vaan haluan kertoa että jos haluatte helpottaa arkiaamujen laittautumista niin soittakaa Elinalle ja sopikaa treffit. Elinalla on kauneushoitola Fiinixi, jonka löytää netistä. Jos haluat kilauttaa Elinalle, niin numerosta 0442527732 saat hänet kiinni. Minä ainakin voin suositella häntä täydestä sydämestä.

 

Ps. Elina on myös pigmentoimassa Keuruulla ja Kuopiossa sovitusti.

Ihanaa viikkoa kaikille, näytetään tänäänkin hyvälle.

XxX Sanna    

Ystävyyttä ennakkoluuloitta

 

Ystävyys lähtee aina jostakin, aina on jokin tarina, joka tekee ihmisistä ystäviä keskenään. Jotkut ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän ja toiset taas eivät. Ne jotka eivät, ei ole tosi ystävyyttä. Jokainen meistä tarvitsee itselleen ystävän. Olen opettanut tytöilleni, ettei hyviä ystäviä tarvitse olla paljon. Tässäkin asiassa laatu korvaa määrän.

Minä jos kuka jaan paljon mielipiteitä ihmisissä. Lähes jokaisella on jonkinasteinen käsitys minusta, monella se on vielä kuulopuheiden perusteella luotu. On haastavaa olla persoona, jolla on vahvat mielipiteet ja oma tyylinsä elää elämää. Sitten, kun joku saa minusta juuri sen väärän kuvan, niin olen hänen mielestään aivan perseestä. Olen oppinut elämään tämän asian kanssa ja luotan todella harvoihin ihmisiin enää tänä päivänä. Olen maksanut kovan hinnan siitä, että olen ollut liian avoin ja ymmärtäväinen todella monen ihmisen kohdalla. Olen aina ollut todella nopea tutustumaan ihmisiin ja toinen tytöistäni kysyy monesti, että miten sinä voit äiti tuntea kaikki.

Olen ihminen, jonka luottamuksen kerran petettyään ei voi enää koskaan sitä saavuttaa. Omistan myös todella suuren leijonaemon luonteen. Puolustan omaa perhettäni ja ystäviäni aina satasella ja loppuun asti. Toisaalta luonteeni tekee minusta liian usein sen syypään aivan kaikkeen. Joka korostuu vielä täällä pienellä paikkakunnalla. Aina on se joku, joka kylällä puhuu. Se on jota en edes viitsi tässä ruveta ruotimaan. 

 

 

Mistä sitten haluan kertoa? Niistä ystävistäni, jotka ennakkoluuloitta haluavat tutustua minuun. Ja heistä, jotka kaikesta huolimatta seisovat minun rinnallani. Olen saanut tänä kesänä yhden uuden ystävän ja monta uutta kaveria, joiden kanssa voin soitella ja nähdä. On ihanaa, kun ihmiset haluavat tutustua sinuun juuri sinun itsesi takia, eikä sen takia mitä sinusta kylällä puhutaan. On helppo huomata miten muiltaa paikkakunnilta tulevat eivät luo mielikuvaa sinusta sukunimesi tai miehesi perusteella. 

Olen varmasti haastava ihminen ja ehkä ystäväkin. Varsinkin eron aikaan kaikki oikeat ystävät paljastuivat ja jäivät elämääni. Sain monelta ns. ystävältäni turpaan ja olen heidät "haudannut" elämästäni pois. Enkä koskaan tule unohtamaan sitä mitä koin ja mitä minulle tehtiin. Haluan olla juuri sellainen kuin olen ja pitää ystävinäni sellaiset tyypit, jotka minut tällaisena hyväksyvät.

Uskon myös sielunkumppanuuteen ja sellaiseen sanattomaan luottamukseen ja kunnoitukseen. Minulla on muutamia ihmisiä joiden kanssa voi mennä vuosia, ettei nähdä, mutta yhteys ei katkea koskaan. Elämässä tulee aikoja jolloin yhteydenpito saattaa jäädä, mutta ystävyys ei katoa. Sellaiset ihmiset ovat kultaakin kalliinpia ja heitä kutsun ystäviksi. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu kateus tai valehtelu, vaan se on rehellistä iloitsemista toisen onnistumisesta ja täydellistä tukea silloin kun elämä sitä vaatii.

Tänään olin yhden uuden ystäväni kanssa nauttimassa auringosta suppailun merkeissä, eilen oli erään todella tärkeän ystäväni kanssa Jyväskylässä ja huomenna menen Seinäjoelle aamukahville ystävän kanssa, joka on ollut elämässäni enemmän ja vähemmän läsnä ainakin 20 vuotta. Kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja kaikkien kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen.

 

Jos sinulla on ystäviä, jotka on sinulle todella rakkaita muista kertoa se heille. Positiivista palautetta ei tule koskaan liikaa ja ystävistä et voi koskaan pitää liian hyvää huolta. Se on asia, joka kannattelee elämän iloissa ja suruissa. Älä koskaan pidä ystävyyttä itsestäänselvyytenä, vaan muista vaalia ja kunnioittaa sitä ihan niinkuin parisuhdetta ja rakkauttakin.

Ihanaa elokuun iltaa just sulle!

XxX Sanna

  

Tuliko sitä lihasta?

Lihaksen kasvatus on aina ollut minulle todella haastavaa, koska olen ehkä jotenkin tietoisesti pelännyt sitä älytöntä syömistä. Keväällä kun ensin dieettailin hetken niin kerroin teille kuinka seuraava tavoite olisi saada lihasta, ilman läskiä. Otin tavoitteeksi 12 viikon urakan, jonka aikana kehittäisin lihasta, mutten niinkään rasvaa. Ajatus siitä, että kesällä saa syödä ja paljon, oli enemmän kuin houkutteleva. Niinpä aloitin toukokuun puolen välin jälkeen uuden projektini.

Koska ruoka oli laskettu aika minimiin silloin dieetin loppuvaiheessa, en voinut ajatellakaan nostavani ruokaa kertarysäyksellä ylös, vaan aloitin hitaasti, mutta varmasti projektin. Tein nostot 7 viikon aikana ja sain kuin sainkin itselleni 1000 kaloria päivään enemmän. Alussa paino laski todella paljon, se kävi parhaimmillaan 55.8 kilossa. Treenasin viikossa 4 x salilla ja treenit olivat kyllä todella kovia. Syklittelin niitä niin, että vaihdoin ohjelmaa aina 3 viikon välein.

Missään vaiheessa ei suuri ruokamäärä tuntunut pahalta, ja aika usein oli kuitenkin nälkä. Ja voin kertoa, että söin todella paljon. Treeni kulki paremmin kuin olisin voinut koskaan uskoa, ennätykset paukkui ja hyytymistä ei tullut. Aerobinen liikunta oli minimissään ja saattoi olla viikkoja etten käynyt lenkillä ollenkaan. Keskityin siis ihan vaan saliin. Kesäkuun kuumuus heitti omat haasteensa, mutta yhtään treeniä ei jäänyt kesällä välistä.

Heinäkuu oli kaikista vaikein, koska olin enemmän muualla kuin kotona. Treenit sain kuitenkin aina hoidettua, mutta ruoka olikin toinen juttu. Söin missä sattuu ja enemmän noutopöydissä ja hotelleissa mitä kotona. Ei siinä, etteikö ruoka olisi ollut laadukasta, mutta sitä meinasi tulla kokoajan liian vähän. Pelkäsin vähän, että se hektisyys olisi saanut aikaan sen, että tulokset olisivat jääneet vajaiksi. Mutta yllätyin miten hyvin olin onnistunut.

Niinpä tein uuden inbodymittauksen tasan 3 kk edellisestä. Jännittynein fiiliksin otin lapun tulostimesta ja aloin tutkimaan mitä olin saanut aikaan. Paino oli 57,9 kiloa, eli noussut 1,1 kiloa. Mutta mikä oli kaikista hienointa oli seuraava; Rasvamassa oli täysin sama ja rasvaprosentti oli pudonnut 0,5%!!! Siis olin ihan ällikällä lyöty, koska olin ihan varma ettei se olisi mahdollista. Lihasmassa oli noussut 0,7 kiloa. Miettikää miten paljon. Saattaa monesta tuntua vähältä, mutta hei 12 viikossa se on todella hyvin. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Kaikista suurin juttu oli ehdottomasti itseensä uskominen. Kova työ palkitaan aina, luovuttamalla ei voita mitään. Kaikki nämä tulokset oli ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoista. Aina sinne salille ei todellakaan huvittanut lähteä, mutta ihan selvästi se kannatti. Ollaan taas yksi askel lähempänä seuraavaa tavoitetta. Nyt vietetään treeneistä lepoviikkoa ja ensi viikolla uusilla kujeilla kohti joulua. 

Vielä loppuun muutamia tuloksia joita sain aikaan. Minä tälläinen kukkakeppi vedin maasta 95 kiloa ja lantionnostot pystyy tekemään jo 130 kilolla. Kyykytkin meni jo 65 kilolla ja leukoja meni yli 8 joka sarjalla. Todistin taas itselleni, että kaikista pahin vastustaja minulle olen minä itse. Vain minä pystyn tekemään ne tarvittavat jutut ja toisaalta vain minä pystyn itse antamaan periksi jos sellainen olo tulee. Nyt ei onneksi tullut. 

Jos sinulla on tavoitteita kulje niitä kohti, ne kaikki ovat tehty voitettaviksi.

Ihanaa loppuviikkoa!

XxX Sanna

Viime aikojen kuulumisia

Siis hei vaan heinäkuu ja tervetuloa toivottavasti rauhallisempi elokuu! No nyt ei vielä ihan näytä siltä. Olipahan heinäkuu, en ole ollut kotona juuri lainkaan. Kaikki hommat on tekemättä, monet  postaukset tänne puolivalmiina ja tuhat asiaa odottaa alkuun saamista. Mutta muistoja, ihania hetkiä ja uusia kokemuksia on tullut ihan valtavasti. Kirjoitan niistä teille, kunhan vaan kerkeän istumaan.

Ensimmäisen kerran elämässäni minulla on ollut niin kiire, että oikein vitutti, kyllä vitutti. Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta meinasin jo viime viikolla ihan vallan räjähtää omiin tekemättömiin töihini. No kaikki alkaa onneksi järjestyä pikkuhiljaa. Koulut alkaa ja arki pikkuhiljaa normalisoituu. Minun kiireeni koostui lähinnä kotona olemattomuudestani. Olin siis lähestulkoon koko heinäkuun jossakin muualla kuin kotona. Viikosta saatoin olla 5 päivää poissa, niin asiat äkkiä kasaantuu.

Miten minulla on sitten mennyt? Ihan hyvin, kuitenkin. Olen ehtinyt nähdä paljon, reissata hieman kotimaassa ja vähän jopa rajojen ulkopuolellakin. Olen kerennyt treenailla ja tämä treenijaksoni päättyykin tähän viikkoon. Sitten pitäisi taas hypätä uuteen ja ehkä hieman tarkentaa syömisiä. En ole överi syönyt, mutta noutopöydät ja muuttuneet arjen rutiinit näkyvät minulla heti kropassa. No ensi viikolla nähdään, miten on saatu lihasta aikaan, kun hyppään taas inbodyvaakalle.

Vielä minun pitäisi puristaa täällä kotirintamalla niin, että saisin tyttöjen aitan maalattua, sisältä ja päältä. Kotona saunan remontoitua ja ikkunat pestyä. Ja ennen sinne muuttoa on vielä siivottava tyttöjen vaatekaapit, koska paljon pieneksi jääneitä vaatteita on laitettava kiertoon. Mutta toisaalta arki palauttaa tietyn rytmin ja saa päivänsä suunniteltua ihan erilailla. 

Syksylle on tiedossa vielä yksi viikonloppureissu moottoripyörällä, yhdet ylioppilasjuhlat ja paljon muuta pientä kivaa. Olen pitkästä aikaa myös menossa itse kaunistautumaan ja sitä odotan todella innolla. Kerron teille siitäkin heti, kun kunhan se on tehty. Jotenkin odotan lämmintä ja kivaa syksyä, hämäriä iltoja, kynttilöitä ja rauhaa. Olen todennut viimeisen kuukauden aikana, että minusta on tullut vanha. Haluan olla vaan kotona ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Nyt mä lähden päivän töihin, jotta kerkeisin. Tänään on luvassa salia, vattuja, lenkkiä ja maalausta :D

Ihanaa viikon jatkoa sinulle. Kuullaan taas pian.

XxX Sanna