Puhutaan rahasta

Nyt, kun tämä maailman tilanne on mikä on, haluaisin kertoa teille oman selviytymistarinani. Pienellä rahalla eläminen on todellinen taitolaji. On todella tarkkaan mietittävä, mitä voi tehdä ja mitä ei. Minulla ei ole koskaan ollut rahaa ylimääräisenä. Olen 15-vuotiaasta asti opetellut pärjäämään omilla rahoilla. Lähdin kotoa opiskelemaan 16-vuotiaana ja rakas isäni sanoi, että nyt on opeteltava pärjäämään omillaan. Toki sain välillä ruokarahaa ja äiti osti minulle vaatteita ja he maksoivat ajokorttini. Mutta muuten Sanna opetteli elelemään omillaan.

Aloitin työni tosiaan 15-vuotiaana äitini serkun betonivalimolla. Olin siellä miesten seassa tekemässä samoja hommia. Olin siellä kaikki kesäni ja yhden välivuoteni, jonka pidin lähihoitajakoulun jälkeen. Ammattikoulun aikaan olin Carrolsissa paistamassa hampurilaisia. Se oli ankeaa, kun jouduin olemaan viikonloppuja paljon töissä, kun kaverit bilettivät yhdessä. Mutta sain rahaa jolla pystyin elämään ja sain ostettua kaupasta juuri sitä ruokaa mitä milloinkin teki mieli.

Meillä ei ollut mikään rikas, muttei köyhäkään koti, kun olin pieni, oltiin varmaan ns. keskiluokkaa. Molemmat kävivät hyvissä töissä eikä meillä ikinä ollut puutetta mistään. Kotona isä oli ihan älyttömän nuuka ja äiti pankissa töissä, joten jokainen pystyy päättelemään minkälaisen kasvatuksen sain. Aina minut on opetettu siihen, että laskut maksetaan ensimmäisenä ja sitten mietitään jäikö rahaa muuhun. Toinen hyvä opetus minkä sain kotoa oli 'älä koskaan elä yli varojesi'. Osta vasta sitten, kun sinulla on siihen rahaa. Esimerkiksi osamaksuostaminen oli minulle ihan vieras käsite vielä 22-vuotiaana.

Kun valmistuin lähihoitajaksi lähdin siis vuodeksi töihin, ja sen jälkeen jatkoin koulua vielä 3,5 vuotta. Kela ei minulle maksanut kuin minimituet, koska vanhemmat tienasivat hyvin. Ammatikorkeakoulu oli ankeaa aikaa, kun en ollut viikoilla töissä. Viikonloppuisin tein aina kaikkea mitä vaan keksin. Tuon koulun aikana mentiin naimisiin ja alettiin rakentamaan. Tuli siis vielä velkaakin. Pääsin koulun jälkeen heti töihin, onneksi. Olin kuitenkin minimipalkalla ensin päiväkodissa hetken ja sitten pääsin erääseen hankkeeseen. Palkkani ei ollut koskaan edes 2000e kuukaudessa. Siitä verot pois niin käteen ei jäänyt paljoakaan.

Ja sitten tajusin olevani raskaana. Muistan, kuinka järkytyin, että nyt ei selvitä. Mutta, Vilma syntyi ja jotenkin sitkuttelin omien laskujeni ja meidän ruokaostokset oli minun maksettavana. Vilma oli alle vuoden, kun lähdin taas töihin. Oli pakko, muuten en olisi rahallisesti selvinnyt. Pian huomasin taas olevani raskaana. Emmi kun syntyi, niin päätin olla kotona hieman kauemmin. Muistan, elävästi, kun soitin yhtenä kuukautena äidilleni, että kaikki laskut on maksettu ja tilille jäin vielä +0,37 senttiä. Olin niin onnellinen kun selvisin taas yhdestä kuukaudesta, niin äitini sanoi, että tuo ei ole kyllä elämää.

Oli se, elämää juuri sillä hetkellä. Voi niin monet kerrat olen ollut ihan suomeksi sanottuna kusessa rahatilanteeni takia, että itseäkin on hirvittänyt, mutta aina olen selvinnyt. Laskut on aina maksettu ajallaan enkä todellakaan ole saanut niihin apuja muilta. Kun aloin yrittämään niin se oli tietoinen riski. Halusin niin kovasti tehdä juuri tätä, että otin sen riskin. Ja se on ollut kaiken sen arvoinen. Yritys ei ole kultakaivos, mutta pärjäilen. Monet ihmiset ovat kauhistelleet useasti, että miten voin elää niin pienellä. Helposti, olen aina elänyt. En tiedä mistään muusta.

Kun erosin 4,5 vuotta sitten, jäin yksin yli 100 000e lainan kanssa ja ex-mieheni sanoi minulle lähtiäisiksi silloin, että koeta pärjätä velkojesi kanssa. Ja minä pärjäsin. Maksoin joka kuukausi lainani, ei yhtään lyhennysvapaata ja vielä extraakin sain maksettua. Kun opettelee elämään fiksusti niin pienelläkin pärjää. Onni ei tule rahasta. Minä nautin suunnattomasti siitä, kun pystyn itse elättämään itseni, enkä tarvitse siihen ketään. En ole sitten 15-vuotiaana oloni jälkeen tarvinnut. Tiedän myös sen miten monet ajattelevat toisin ja se vasta mieltäni lämmittääkin.

Mutta jos minua joku suuresti ärsyttää niin se, että ihmiset joilla on rahaa käytössään hokevat aina, että tottakai sinä voit tehdä tai ostaa tai lähteä. Aina ei vaan voi ja meitä tälläisia ihmisiä on paljon. On paljon meitä, joilla ei ole ylimääräisiä kymppejä laittaa johonkin tiettyyn, vaikka kuinka tekisi mieli. Minusta on väärin, että puhutaan vaikkei tiedetä. Haluan opettaa omille lapsilleni saman kuin mitä minulle on opetettu. Olen siitä todella kiitollinen vanhemmilleni.

Jos ajattelen nyt vaikka 6 vuotta taaksepäin elämääni, niin minulla on raha-asiat paremmin kuin koskaan. Miksi? Siksikö, että puolisollani on rahaa? Ei, se ei kuulu minulle. Asiat ovat paremmin siksi, ettei minulla ole enää velkaa. Olen pystynyt hoitamaan asiani niin, että olen taloudellisesti tilanteessa että saan suurinpiirtein laskuni maksettua ilman laskukonetta. Mitä tuolla tarkoitan; olen aina maksanut laskuni niin, että olen laittanut ensin tilini saldon ja sitten alkanut miinustelemaan. Se oli opettavaista aikaa, mutta erittäin kasvattavaa.

Kaikille teille, joilla on todella vähän rahaa käytössä, niin suunnitelkaa tarkkaan menonne ja suhteuttakaa ne tuloihin. Pienestäkin voi säästää ja kaikesta selviää. Ja hei, pyytäkää apua, minä olen ollut aina niin tyhmä etten ole sitä ymmärtänyt tehdä. Elämä kantaa, kun sitä eletään oikein. Kaikkeen ei voi vaikuttaa itse, mutta polkujemme suuntaan voimme itse muuttaa.

Ihanaa päivää!

XxX Sanna

kuvat: Unsplash