5. marraskuuta 2015

Lomat ohi ja paluu arkeen on alkanut.

Ihanaa torstaita kaikille tasapuolisesti. Olin viikko sitten pikalomalla Budapestissä ja voin kertoa, että loma teki todella hyvää. Kaupunki oli todella kaunis ja siisti. Halpaakin siellä on ja ruoka hyvää. Loma on ihmiselle tärkeä asia, huomasin sen tuon 4 päivän aikana. Tänä päivänä stressiä on lähes jokaisella elämä on kiirreellistä ja välillä hivenen monimutkaistakin. Kun on lomalla ja pysyy kotona, ei pysty kunnolla rentoutumaan, mutta kun ottaa ja lähtee pois tutuista ympäristöstä on olo aivan erillainen ja rentoutuminen taattua. Siellä sinua ei tunne kukaan, kukaan ei puhu sinun asioista, kukaan ei laita sinua tiettyyn lokeroon. Tämän päivänihmiset ovat todella ilkeitä toisilleen, ollaan edessäpäin ystäviä ja selän käännettyä puhutaan jo ihan toista. Ja jokainen varmaan joskus jossakin vaiheessa puhuu naapurin asioista, mutta hyötyykö siitä? Ei todellakaan ja varsinkaan kun ei oikeasti tiedä mitä minkäkin seinien sisäpuolella tapahtuu. Mutta täysin vieraassa kaupungissa, kukaan ei katsonut sinua kieroon, kaikki meitä palvelleet ihmiset olivat ystävällisiä. Taas perään kuullutan sitä positiivisuutta, hymyile, se saattaa hämmentää ihmisiä ja tekee sinusta iloisen :D MInä nautin Budapestistä ihan kummallakin rinnalla, käveltiin paljon n. 10 kilometriä päivässä, kiivettiin portaita, käytiin kylpylässä ja ihan vaan istuttiin kahvilassa ja katsottiin ihmisiä. Menen ihan varmasti Budapestiin keväällä uudestaan.


No loman jälkeen alkoi se arki ja ihmiskoe nro.1. Mikä helkkari se sitten on? Sehän on ns. dietti, olen nyt kolme vuotta tehnyt tätä työtä ja sen kolmen vuoden ajan olen ollut suurinpiirtein samanlainen. Kun olen nyt tutustunut itseeni uudelleen, opetellut tiettyjä juttuja uudestaan ja kyllä olen hivenen aikuistunut, on oikea aika myös hivenen muuttaa ulkoista olemusta. Tarkoituksena on nyt ottaa rasvaa pois, ja tehdä se kerrankin niin, että se toteutuu eikä vaan puhua. Sehän tarkoitti siis ruokavalion laskemista ja voihan veljet miten paljon sainkaan siihen ruokaa!!! Olen nyt ollut kaksi päivää tällä osalla diettiä ja meinaan aivan haljeta. Mutta aineenvaihdunta on saatava käyntiin ja sen jälkeen alan pikkuhiljaa vähentämään ruokaa. Treenit aloitan maanantaina, kuntosalille 4x viikossa ja aerobista siihen sitten päälle. Monet ovat kysyneet minulta, että miksi aloitat dietin, kun olet jo ihan hyvässä kunnossa? Olenko? Monen silmiin saatan olla, mutta itselläni on olo, että jotain jää vajaaksi. Osana uudesti syntymistäni on oppia tykkäämään itsestä, ja siihen tarvitaan myös hivenen ponnisteluja. Rakkaus tätä työtä kohtaan ja halu kehittyä siinä on se juttu, joka minulle antaa motivaatioita. Ja olen varma, että se poikii minulle myös lisää töitä kevään kuluessa. Minä olen päättänyt kertoa teille matkastani kohti kevättä rehellisesti ja avoimesti. Laittelen välillä myös kuvia, mitä kropassani oikeasti tapahtuu.


Olen paljon miettinyt, että miten sijoitan diettini hektiseen arkeeni, mutta sitten oivalsin, että sehän tukee sitä, on aikatulu milloin syödään ja mitä syödään. Olen ihan innoissani tästä ja muutenkin olen luottavaisella mielellä, että nyt onnistun. Kun ihmnen jaksaa uskoa itseensä ja siihen kaikkeen tärkeinpään oli se sitten asia tai ihminen niin kaikki on mahdollista. Rakkaus voittaa aina, oli myrskyt miten kovia vaan tai elämä millaisessa myllerryksessä vaan. Muistakaa rakastaa itseänne, ihmistä siinä vierellänne, työtänne, lapsianne ja kaikkea mikä tuo teille hyvän olon. Elämä on vaikea, mutta hieno retki ja siitä pitää osata nauttia. Ihanaa ja rentouttavaa viikon jatkoa teille, nauttikaa syksystä. Ensi viikolla sitten katsotaan miten treenit ovat lähteneet sujumaan :D


<3 Sanna

27. lokakuuta 2015

Postiivista tiistaita

Huomenta, ompas meillä ankeaa ja pimeää tuolla ulkona. Täällä ainakin sataa vettä ja ihan urakalla. Jaahas se olis viikko vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta. Viikossahan kerkeää tapahtua vaikkka mitä. Treenit kulkee nyt jo hivenen paremmin ja selkä on onneksi hyvä. Ja tämän viikon jälkeen aletaan sitten puhdistamaan ruokavaliota ja tekemään testejä miten tämä kroppa reagoi ja mihin :D Siitä kerron teille sitten kyllä kokoajan. Nyt on vähän ruokailutkin menneet sinne päin ja sen kyllä tuntee olossaan. On paljon vetämättömämpi olo, väsyttää, mikään ei oikein innosta ja olen koko ajan hivenen ärtynyt. Ja lähinnä minun ruokailuni ovat liian vähäisiä ja välipalat meinaa unohtua.. no tähän on tulossa muutos nyt marraskuun alusta. Nyt moni varmasti miettii miksi vasta marraskuun alussa? No minä olen lähdössä kolmen päivän minilomalle budapestiin, ja siellä aijon ottaa aivan rennosti. Ja olen kyllä sen tarpeessa. Päästä vähäksi aikaa aivan johonkin muihin ympyröihin ja vielä ystävän kanssa, eli A-luokan reissu siis tulossa. Ja kyllä olen sen ansainnut.


Henkinen jaksaminen vaikuttaa ihan täysin jokaisella elämän osa-alueella. Minä joka olen aina yltiö positiivinen, kannustava ja himpun verran omituinen, on huomannut myös sen että itsetunnon laskettua elämästä tulee hankalaa. Toissa iltana tein päätöksen, että nyt loppui tämä helkutin itsesäälissä pyöriminen ja omasta itsestään syiden hakeminen jokaiseen juttuun. Aloitin oman henkisenkasvuni sanomalla ääneen, että Sanna sinä olet kaunis, mukava, hyvä äiti ja vaimo. Sinun ei tarvitse yrittää olla mitään muuta. Mistä tämä nyt sitten tulee, no olen elänyt viimeisen vuoden jossakin sumussa, negatiivisessa sumussa. Enkä osaa kertoa mistä se johtuu, sitä tässä työstän itseni kanssa. Onneksi minulla on mies joka sanoi minulle viime viikolla, että miksi etsin jokaisesta asiasta jotain negatiivista? Aluksi väitin kovasti vastaan, mutta nyt kun asiaa olen miettinyt niin se on kyllä ihan totta. Rupesin miettimään sitten, että minkälaisen esimerkin annan laspsille jos kokoajan valitan jostakin tai elän epäilyksien vallassa. No en varmasti ole ainut ihminen joka elää kyseisten tunteiden kanssa; olenko minä tarpeeksi hyvä, riitänkö minä äitinä, vaimona, työntekijänä. Itselläni nuo tunteet vaikuttavat kaikkeen, siis ihan kaikkeen. Mutta nyt olen tajunnut sen että kyllä minä olen juuri niin hyvä kuin minä voin olla. Se asia, jonka minä opettelen on keskittymään itseeni, lapsiini, perheeseeni, mieheeni ja työhöni. Enhän tarvitse muuta, miksi minun pitäisi kantaa kaikkien ongelmat? Haluan omalla positiivisella energialla ja terveellä itserakkaudella motivoida ihmisiä liikunnan, terveellisen ruuan ja onnellisen elämän pariin. Enkä pysty siihen jos en itse osaa rakastaa itseäni.



Haluankin muistuttaa kaikkia että jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen, voida hyvin ja tulla rakastetuksi. Joskus se asioiden huomaaminen ottaa kovalle ja pitää saada kunnolla pataan ennenkuin oppi menee perille. Kun olet sinut itsesi kanssa, pystyt ihan mihin vaan. Oli kysymyksessä sitten töissä oleva haaste, yksityiselämässä olevat jutut tai treeniin liittyvät pulmat. Tämän päivän maailma on hyvin raadollinen, kiireinen ja valitettavan negatiivinen. Haluan juurikin tämän takia aloittaa positiivisen vastaliikkeen maailman harmautta vastaan. Toivon mahdollisimman monen lähtevän siihen minun kanssani :D Etsitään jokaisesta pienestäkin asiasta postiivisia puolia ja imetään siitä voimaa. Tehdään realistisia tavoitteita, ja saavutetaan ne. Opitaan rakastamaan itseämme, jotta voimme voida vieläkin paremmin! Syödään hyvin, puhtaasti ja terveellisesti, liikutaan mahdollisimman monipuolisesti ja niin, että siitä nautitaan. Aletaan nauttimaan siitä, että me ollaan me ja olemaan onnellisia siitä mitä meillä on eikä mietitä sitä mitä naapurilla on, koska me ei voida sitä tietää eikä meidän tarvitse.


Ihanaa viikko ja olkaa ylpeitä itsestänne!!

<3 Sanna

20. lokakuuta 2015

Miten saada kipinä uudestaan liekkiin??

Hellou taas pitkästä aikaa. Viimeksi kun kirjoittelin teille oli selkäni juurikin nitkahtanut ja treenitauko edessä. Välillä on hyvä pitää taukoja ja niitä tulisikin olla tasaisin väliajoin. Itsellä tuo tauko muokkautuikin kahden viikon mittaiseksi. Syyslomaviikolla en saanut itseäni salille, ja lenkillekkin vain muutaman kerran. Nyt olen kahtena aamuna käynyt varovasti salilla kokeilemassa mitä selkä treenistä tykkää, ja yllättävän hyvältä se tuntuu, muutamaa poikkeusliikettä lukukuunottamatta. Mut miksi sen muutaman viikon tauon jälkeen se uudelleen aloittaminen tuntuu niin kamalan tahmaiselta? Oli kysymyskessä nyt ihan perus aamulenkit tai sali. Onko ihminen kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että uudelleen aloittaminen tuntuu hankalalta. Toki aina ei käy näin vaan usein tauon jälkeen on virtaa aivan uskomattomalla tavalla. Mietinkin, että onko kyseessä tauon mitta mikä sen tekee. Minulle ainakin tämä kaksi viikkoa oli ihan liian pitkä tauko.


No eilen aamuna sitten ensimmäisen kerran salille. Treeni oli juurikin ehkä 5 tasoa jos arvosteltaisiin 1-10. Aika tehotonta ja tunnustelevaa. Olinkin päättänyt aloittaa rauhassa ja selkääni kuunnellen. Tänään sitten jalkojen kimppuun salille, taas meno oli todella takkuista ja jopa säälittävän löysää. Siinä istuessani mietin, että milläs tämä saadaan taas kunnolla käyntiin ja tehokkaaksi. Ja kyllä TAVOITE on se mikä pitää luoda, mitä kohti lähdetään etenemään. POSITIIVISUUS hommaan mukaan, antaa paljon. TREENIPÄIVÄKIRJA, vaikka uusikin sellainen, nostaa motivaatiota kun saa seurata tuloksia. UUSI OHJELMA, senkin päätin tehdä, koska uudet tuulet piristää. HYVÄ RUOKA, ehdoton ykkönen, varsinkin tähän syksyiseen pimeyteen.


Olen monien ihmisten kanssa keskustellut juurikin kyseisestä aiheesta, miksi se kiinnostus lopahtaa niin vietävän usein. Olen pohtinut asioita monelta eri kantilta. Ja aika usein saan samat vastaukset; ei ole selkeää treeniohjelmaa, tavoite puuttuu, aloitetaan liian kovalla tahdilla, eikä muisteta kehonhuoltoa ja riittävää ravintoa. Kun se innostus siihen liikuntaa saadaan, liikutaan paljon, todella usein ja aina mahdollisimman suurella teholla. Tehdään asioita samalla tavalla ja lisätään tempoa ja tehoa jos tuloksia ei meinaa tulla. Ollaan mahdollisimman niukalla ruualla tai sitten syödään ihan miten sattuu. Tälläisellä haipilla jaksetaan jonkun aikaa, sitten alkaa puuduttaa. Kroppa oppii siihen samalla tyylillä tekemiseen, kehitystä ei juurikaan tule enää, paikat alkavat väsyä ja saattaa tulla loukkaantumisia. Aika usein tässä vaiheessa sitten luovutetaan, jäädään sohvalle ja aletaan herkutella. Kun voisi esimerkiksi keventää, vaihtaa treeniohjelmia, kokeilla jotain uutta, huoltaa kehoa ja puhdistaa ravintoa. Usein itse joudun kieltämään asiakkailta liiallisen liikunnan, koska ei keretä palautua.  Muistuttelen asiakkaille aina, että pienin askelin kohti sitä tavoitetta, joka on myös pilkottu osiin. Ja näissä tilnteissa ja sudenkuopissa on todellakin tarpeen se oma valmentaja, tai stemppari joka potkii tarvittaessa persauksille ja kannustaa oikeanlaiseen tapaan lähteä uudelleen liikkeelle. Selätetään syksyn pimeys liikunnan ja oikean ruuan avulla ja sillä POSITIIVISELLA ajattelulla. Sitä olen itse alkanut nyt viljellä itselleni ja lähipiirilleni. Käännetään negatiivisuus positiivisuudeksi. Ihanaa viikkoa kaikille.

<3 Sanna

8. lokakuuta 2015

Voiko virheistä oppia?

Hyvää melkein jo viikonloppua. Tämä viikko on mennyt ihan hurjan kovaa vauhtia. Huomenna on jo perjantai, ja justiinhan se maannatai vasta oli. Maanantai aamu alkoi niinkuin yleenssäkkin salitreenillä. Maastaveto oli ihan ensimmäisenä ohjelmistossa. Oli jäätävän hyvä fiilis ja ennätys raudat tankoon. Minulle sa tarkoittaa sarjaa tehdessä 70 kiloa. Ensimmäinen kuuden sarja meni kevyesti, adrenaliini kasvoi seuraavaan sarjaan, sekin menin ihan hyvin. Mieli sanoi että hei nyt jätät siihen,tiputat vähän painoja ja teet kevyemmillä loput sarjat, koska huomasin että viimeinen nosto himpun tuli vajaalla ja kävi selän päälle. No enhän tietenkään tee niinkuin järki sanoo, koskaan missään tapauksessa! Ei muutakun uudelleen remmit kiinni tankoon ja vetämään, neljännen noston jälkeen alkoi ote hivenen luistaa ja sitten tein TAAS sen saman virheen kuin aikaisemminkin. Pomppautin tankoa himpun reisien päällä, keskusta petti ja selkään vihlaisi. Jätin sen siihen, missään nimessä selkään ei ottanut paljoa ja tein treenin loppuun. No illan ryhmäliikuntatunnit olikin jo sitten ihan tuskaa. Niinpä olen nyt pitänyt salitaukoa tämän viikon ja käynyt ihanan naisen luona joka sai selkäni paikoilleen. Minulla on siis si- nivel se, joka aina luistaa pois paikaltaan. No selkä on jo ihan hyvä ja henkiin jäädään. Ensiviikoksi suunniteltu salitauko tulikin nyt tälle viikolle, joten ensi viikolla nostetaan taas. Mutta ensimmäinen todiste siitä, että en opi kerrasta virheistäni, tämä oli kolmas kerta kun sain sen pois sijoiltaan. Jos jotain positiivistä haetaan niin voimatasot ovat kuitenkin nousseet, ainakin tulosten puolesta :D



No jos jatketaan aiheesta voiko virheistä oppia, päästään aasinsiltana esimerkiksi jojolaihduttajiin. Ensin kamalan innostuksen ja motivaation saattelema päädytään pudottomaan painoa. Aletaan kamalan tiukalle dietille, lyödään elämä ihan uusiksi, liikutaan useita kertoja viikossa. Saadaankin hyvin painoa pois, ollaan luottavaisin mielin, että nyt on opittu se kultainen keskitie, kunnes palataan pikkuhiljaa sinne vanhaan ja painokin alkaa nousta. Otetaan ehkä vähän enemmän painoa takaisin kuin mitä sitä saatiin lähtemään. Jonkun ajan kuluttua aloitetaan toisenlainen dietti ja sama rumpa jatkuu. Olen nyt työskennellyt personal trainerina kohta kolme vuotta. Yksi asia minkä olen valittevan usein asiakkaiden kanssa huomannut, on pitkäjänteisyyden, uskon ja vaivan näkemisen sen asian eteen mitä halutaan puute. Olipas huono lause, mutta avataan sitä hieman. Moni asiakas haluaa suuria muutoksia, mahdollisimman nopeasti, halvalla ja juurikaan luopumatta mistään. Usein myös moni ajattelee, että personal trainerilla on se mullistava pilleri tai uusi uskomaton dietti jolla homma hoidetaan nopeasti ja helposti. Usein kun ollaan jonkun aikaa tehty työtä ja saatu painoa pois tulee se notkahdus, jolloion homma alkaa luisumaan pois raiteilta. Harvoin asiakas itsekkään osaa selittää mikä se on ollut. Yllättävän usein takana on joku aivan muu syy, kuin se, että terveellinen ruoka maistuu pahalta. Se saattaa olla stressi, työkiireet,  ongelmat jonkun ystävän tai puolison kanssa. Olen miettinyt usein, että psykologin koulutus olisi aivan ihanteellinen lisä omassa koulutushistoriassa, koska elämäntapamuutos on niin kokonaisvaltainen projekti, että siinä jos missä tunteet menee laidasta laitaan. Tässäkin asiassa on siis se, että kaikilla se ei mene kerrasta hyvin, saatetaan käydä siellä pohjalla useita kertoja. Usko siihen omaan tekemiseen on se jolla homma saadaan onnistumaan, toisten tuki auttaa asiaan myös. Se ei vaan ole niin helppoa, kuin se usein luullaan.

Tästä saadaan aikaan vielä yksi aasinsilta. Tunteet nuo varsinkin naisten parhaat ystävät. Minulla on ainakin se vika, että jos minua joku ärsyttää, ja minua sillä asialla vielä satutaan provosoimaan on hermojen menetys taattu. Minun suurin ongelmani on suuri suuni, kun olen tarpeeksi kiukkuinen en ajattele yhtään mitä sieltä tulee. Yleensä huudan ja raivoan Artolle, koska hän on minulle se kaikista tärkein. Nyt olen sen verran oppinut että joskus, aika harvoin mutta joskus osaan jopa hillitä itseni,ja jos en osaa niin nykyään osaan pyytää jo anteeksi. Minulla on muutamat jutut joita en siedä ja niillä minut saa kyllä helposti raivon partaalle. Olen siis täysin lainsuojaton, kun suutun siitäkin saan kiittää ihanan isäni geenejä. Mutta minä olen tälläinen, raivoan muutaman sekunnin, pidän tunnin mykkäkoulua ja sitten tulen katuma päälle. Mutta näin toimin vaan kotona 😃 Se mikä minut
asiakkaiden kanssa saa kiehumaan, on ehdottomasti valehtelu. En voi sietää sitä, että ei tehdä niinkuin sovitaan ja väitetään toista. Olen kuitenkin sen verran jo näitäkin töitä tehnyt, etä haistan sen aika nopeasti. Asiakastyössä olen rauhallinen, ehkä välillä jopa liiankin lepsu, mutta en näe itseäni huutamassa ihmisille salilla, tai menttaalivalmennuksessa. Rakentava palaute minusta toimii parhaiten. Ja suurin osa asiakkaista kertoo hyvinkin avoimesti jos on menty metsään. Onni on se, että ihmisiä on erilaisia, personal trainereita on erillaisia, mahdollisuuksia on monia.


 Minä olen jälleen kerran joutunut katsomaan itseäni peiliin, toteamaan, että olen tyhmä, oppinut siitä ainakin pikkuisen. Kannan ylpeänä jälleen kipeän selkäni, jaksoin hyvin vetää maasta, sain siitä hurjasti lisää motivaatiota. Olen myös ylpeä omasta henkisestä kasvustani, olen myöntänyt jälleen kerran olleeni typerä, kärsin siitä, ehkä loppuelämäni, mutta olen taas vahvempi henkisesti. Osasin käsitellä pieleen menneen asian ja opin. Eli kyllä virheistä voi oppia, ei välttämättä kerralla mutta voi. Jokainen vaan tarvitsee jonkun joka antaa siihen mahdollisuuden, ei tyrmää heti, keskustelee rakentavasti, tukee ja kannustaa. Annetaan toistemme tehdä virheitä, opetellaan yhdessä oppimaan niistä :D Ihanaa melkein alkavaa viikonlopppua teille kaikille :D

<3 Sanna

30. syyskuuta 2015

Onko onneen oikotietä?

Raikasta syksyä kaikille. Eilen aamuna oli jo pakkasta kun poikien kanssa lähdettiin aamulenkille. Ihanan raikas ja virkistävä keli, tämän märän ja sateen keskellä. Tänä aamuna olikin sitten välipäivä, koska hieman on flunssainen olo ja eilen salilla ei oikein kulkenut. Olin jotenkin ihan hirveän laiska, en saanut mitään aikaan. No aina ei tarvitse olla maailman tehokkain. Omat treenit kulkee muuten ihan hyvin, nyt ollaan treenattu jalkoja tuplamäärä, koska ne ovat heikoin lenkkini. Pylkönmäen pienellä punttisalilla valitsee aivan loistava henki. Odotankin aamuisin aina mielenkiinnolla kenen kanssa pääsen treenailemaan. Olen oikein ylpeä kaikista meillä treenaavista, koska tiedän, että homma toimii, ketään ei katsota halveksuttavasti ja kaikki tuntee olonsa mukavaksi :D Omista treenistä ei siis sen enempää ole vielä kerrottavaa, mutta kovasti tehdään töitä ja yritetään saada nostettua painoja. Marraskuussa alkaa sitten pienimuotoinen ihmiskoe, josta kerron teille sitten enemmän :D


Mutta sitten tartutaan tuohon otsikkoon eli onko onneen oikotietä?? Eilen olin tapaamassa uutta ihastuttavaa asiakastani ja hän näytti minulle pussikeittoja, ja erään nimeltä mainitsemattoman ketjun laihdutus pirtelöitä, jogurtteja ja paljon muuta. Puhuttiin asiakkaan kanssa sitten hieman tästä laihdutuskuurista ja kokemukset olivat aikamoisia. Sappi alkoi kipuilla melkein heti käytön aloittamisen jälkeen, eikä laihtuminen ollut toivottua. Itse en ole koskaan kokeillut, minkään firman laihdutus tuotteita, tarkoitan siis juurikin pirtelöitä ja niillä toteutettua diettiä. Olen toki kokeillut FASTin fattburnereita ja  vihreäteekapseleita. Nykyään on tarjolla jos jonkinmoisia pillereitä, ja erilaisia diettejä. Karppaus ja vähähiilihydraattinen ruokavalio ovat varmasti niitä kauiten "markkinoilla" olleita erilkoisruokavalioita. Nyt kovasti peräänkuulutetaan maidotonta ja gluteenitontaruokavalioita. Missään nimessä en halua torpata niitä, enkä vähätellä. Karppaus/vähähiilihydraattinen vaihtoehto pudottaa kiloja tehokkaasti varsinkin laihdutuskuurin alkuvaiheessa, mutta valitettavan usein painonputoaminen jossakin vaiheessa loppuu ja kiljoa alkaa tulla takaisin. Proteiinin ihannointi on tänä päivänä todella suurta, ja siitä meille paljon puhuttiin ravintovalmentaja koulutuksessa. On toki muistettava että ihmiset kestävät erillailla hiilihydraatteja, toisille ne kertyvät vyötärölle helpommin kuin toiselle. Toiset taas ovat väsyneitä ja nuutuneita hiilihydraattien käytöstä, toiset taas piristyvät. Minä itse teen asiakkailleni aina mahdollisimman monipuolisen ja normaalin ruokavalion. Siellä on perunaa, pastaa, ruisleipää ja maitoa. Opetan asiakkaitani pikkuhiljaa, omaksumaan terveellisen ja monipuolisen ruokavalion ja elämän tavan. Minun tapani on varmasti hitaampi kuin toisten, mutta toivottavasti pysyvämpi. Elämäntapamuutoksen pitäisi olla sellainen, mitä voi toteuttaa loppuelämänsä, eikä vaan esim. 3 kuukautta.



Eilen juuri kun tapasin asiakkaitani tunsin suurta ylpeyttä heistä, kaikilta ei välttämättä ole paino tippunut 30 kiloa mikä oli tavoitteena, joiltakin ei ole saattanut tippua kuin muutamia kiloja, vaikka yhteistyö on ollut pitkääkin. Miksi sitten tunnen ylpeyttä heistä? Eikös minun pitäisi olla pettynyt, tuntea epäonnistumista omasta työstäni? Osaltani teenkin niin, mutta vaan omasta työstäni, mietin usein mitä teen väärin ja missä pitää parantaa. Kehityskohtia olenkin löytänyt paljon. Tosiasia kuitenkin on, että  asiakkailla on ollut täydet mahdollisuudet onnistua, heille on laskettu ruokia, tehty vaihtoehtoja, suunniteltu treenejä. Elämä ei aina vaan mene niinkuin on suunniteltu, on stressiä, tulee sairastumisia, on kiirettä töissä ja kotona. Kaiken tämän keskellä kuitenkin jaksetaan liikkua, syödä valtaosa aterioista hyvin, monipuolisesti ja terveellisesti. Osataan nauttia elämästä, niistä aamulenkeistä, salitreeneistä tai zumbatunneista. Ollaan opittu paljon omasta kehosta, ehkä hyväksytään se jo paremmin. Se on minun mielestäni yksi saavutettu tavoite, vaikka paino ei ole pudnnnut odotetulla tavalla, mieli on monella parempi ja voidaan paremmin. Osataan nauttia erilaisista asioista, ja saadaan hyvänolon tunne liikunnasta. Vaikka parjaan itseäni epäonnistumisesta, olen ylpeä asiakkaastani, joka on oppinut paljon. Tämän kerron siksi, että ymmärrätte pointtini, painon putomainen ei ole yksin se juttu :D


 Aika usea asiakas joka minuun ottaa yhteyttä haluaa laihtua vähintään se 15 kiloa ja mielellään todella nopeasti. Elämän muutos ei vaan tapahdu nopeasti, jos on pitkään useita vuosia syöty huonosti ja väärin, ei pois opppiminen ole helppoa. Mutta siihenkin pystyy, ihan jokainen. Olen sen oppinut, että muutos ei ole helppo eikä sen tarvitsekkaan olla, jos se olisi olisiko meillä ylipaino ongelmaa? Tai jos olisi olemassa, joku ihme pilleri tai dietti, miksi niin monet meidän laihduttajat jojoilee?
Elämäntapamuutos on niin paljon muutakin kuin syömistä ja laihduttamista. Se on kokonaisvaltainen projekti, joka vaatii ihmiseltä paljon ponnisteluja, osittain jopa luopumista, opettelua ja ennenkaikkea se vaatii paljon tukea. Usealla ihmisellä elämäntapamuutoksen aikana vaihtuu myös ystäväpiiri. Silloin kuin itse laihdutin 30 kiloa minunkin ystäväpiirini muuttui, parhaimmat pysyivät, huonoimmat jäivät, mutta tilalle tuli paljon uusia ihmisiä. Se on kurjaa, mutta aina kun aloitetaan uutta, täytyy vanhasta luopua. Minulle sanoi kerran eräs ystäväni, että sulla on tylsä elämä, kun joudut luopumaan niin paljosta. Itseasiassa en ole joutunut luopumaan mistään, olen erittäin tyytyväinen elämääni. Ulkonäkö paineet ovat tänäpäivänä kanssa yksi suuri ongelma, ihmisten mielissä. Luodaan mielikuva miltä halutaan näyttää, ja lähdetään puskemaan sitä kohti. Toisaalta siinäkään ei ole mitään pahaa, mutta lehtien sivuilla poseeravat timmit mimmit, ova joutuneet tekemään sen rasvattomuuden eteen hurjankovan työn, pitkän dietin ja paljon tunteja kuntosalilla. Ja onko se normaalia? Eihän se ole, ei myöskään normaali kunto, lehden sivuilla poseraavilla ihmisillä. Hyväolo, virkeys, arjessa jaksaminen ja onnelisuus ovatkin mielestäni niitä asioita, joita onnistunut elämänmuutos tuo tullessaan. Painonputoaminen ja ulkonäkömuutokset ovat sitä seuraavia positiivisia asioita.


Loppuyhteenvetona; Kaikki mitä teet, tee sydämellä ja sillä mielellä, että voit tehdä samoin koko loppuelämäsi. Ihanaa viikonjatkoa teille <3

<3 Sanna

22. syyskuuta 2015

Pimeetä, sataa, ahistaa...

Syksy, sehän se on saapunut. Toisaalta ihanan raikasta ja kaunista, mutta kunnon kesä jäi kokematta. Auringolla on aivan uskomaton voima ihmiseen ja mieleen. Minä ja meidän koko perhe on aurngonpalvoja tyypejä, koiria myöten. Rakastetaan maata auringossa, ja grillata itseämme, ja kyllä tiedän eihän se ole terveellistä. Tänä kesänä tuo valoilmiö jäi vaan aika vähäiseksi. Onneksi edes loppukesästä paistoi vähän ja syksy on ollut kaunis. Minulle jäi kesästä itselle ainakin kamalan odottava fiilis, odotin vaan milloin se alkaa. Luulen, että monelle jäi samanmoinen fiilis. Kesän sään epävakaisuuden huomasi myös työrintamalla, jumpilla oli todella hiljaista ja tuntui, että koko kylä oli hiljainen. Jotenkin luulen, että huono kesä vaikuttaa ihmisiin vieläkin, ei olla innostuttu juurikaan vielä omasta hyvinvoinnista, ainakin jumpilla on vielä suhteellisen hiljaista. Miksei myös kaikki täällä tapahtuvat muutokset vaikuta mieleen ja luo epävarmuutta. Tarkoitan lähinnä nyt uutisissa olevia hallituksen leikkauksia, pakolaisia jne. Mutta toivotaan, että näillä suurilla muutoksilla saadaan jotain hyvää aikaan. Minulla on niistä myös mielipiteeni, mutta annetaan niiden olla :D Yksi hyvä asia on värikkyys, joka ainakin itselläni toimii mieltä piristämään näin pimenevinä syysiltoina.


Kun syksyllä tai elokuussa aloitin sen uuden ihanan aikataulutetun ja välkeämmän elämän. Se muuten edelleen pitää ja toimii, olen kuin uudesti syntynyt ja kyllä nautin elämästäni, olen löytänyt sen uudestaan. No kuitenkin, aloitin treenit ja vaatteet on osa sitä. EN tarkoita, että täytyy olla viimeisen päälle kamppeet, että voi liikkua, vaan tarkoitan, että vaatteiden täytyy olla hyviä päällä ja toimia!!!Minä olen itse henkilökohtaisesti vuoden saanut tuoda tänne meille päin Oi!Oi!Brazilin ihania, värikkäitä ja todella toimivia legginssejä sekä treenipaitoja. Mikä on Oi!Oi!Brazil? Paitsi, että se on maailman ihanimpia treenivaatteita maahan tuova yritys, se on myös eettisesti juurikin oikein toimiva, ihanien ihmisten omistama, jalat maassa seisova yritys! Oi!Oi!Brazil valitsee toimittajansa tarkoin, ja sen toiminta perustuu Brasilialaisten pienyrittäjien toiminnan ja työllisyyden sekä erillaisten hyväntekeväisyys projektien tukemiseen. Se mikä minusta on hienoa, voi täältä vaateen ostava henkilö halutessaan tietää kuka on sen valmistanut ja mikä esimerkiksi on ompelijan tarina. Positiivisena lisänä on, siis vielä ettei tarvitse miettiä, onko housut tehnyt joku lapsi ja ihan olettomalla palkalla ;D

Muistan, kun vuosi sitten sain ensimmäisen oman erän legginssejä myyntiin, ajattelin, että huh huh, nyt on väriä, ja nanosekunnin ajattelin, että kaikki jää käsiin. No tulin kotiin housujen kanssa ja aloin kokeilla, mitkä ottaisin itselleni "työhousuiksi". Vedin ensimmäiset jalkaani ja oli myyty. Kuosi ei heti mielyttänyt silmää, mutta materiaali!!! Aivan kuin ei olisi housuja jalassa lainkaan. Siitä se alkoi, minun ja Oi!Oi!Brazilien ihana yhteinen matka kohti värikkäämpiä ja nautinnollisempia treenejä. Minähän pidän toki housuja jalassa nykyään aina, myös muualla kuin jumpilla. Parasta niissä on kuitenkin, se miten ne toimii. Monet legginssit/trikoot eivät pysy jalassa, niistä tulee nihken kosteita ja epämiellyttäviä, kun ne jalassa treenaa. Toki nyt en voi puhua kuin omasta puolestani, mutta oioit eivät tipu, eivät "kastu" ja ovat koko treenin mielyttäviä päällä. Olen kuullut muutamilta että ne valuu, mutta ehkä silloin jalassa on liian isot housut. Minulta ne ei valu, teen niillä kaikkea, Zumbaan, Kahvakuulaan, vedän Crossia, olen salilla, käyn juoksemassa ja kävelemässä. Minä siis käytän niitä joka päivä ja pesen!! Pesukoneessa 40 asteessa (ei kerrota kenellekään ;D) värit eivät haalistu, toki aina ne hieman vuodenkin käytetyissä housuissa himmenee, mutta ei haalistu, haalistumalla. Ja jos ei kerrota Artolle niin minulla on housuja 8!!! Kyllä kahdeksat ja vielä aijon ostaa niitä lisää ;D


Olen saanut todellla hyvin housuja kaupaksi täällä oleville jumppareille. Alku oli hankalaa niinkuin ajattelinkin, mutta nyt ihmiset ovat oppineet väreihin ja uskaltavat rikkoa rajojaan. Ja minun päälläni ei juurikaan muita housuja nähdä. Mitä tulee hintaan se on 65,90e tai 69,90e. Toki onhan se iso raha, mutta on paljon kalliimpiakin ja huonommin toimivia housuja markkinoilla. Se on vähän, että mistä kukin tykkää. Monet ovat kysyneet, paljon saat provikkaa itsellesi ja kannattaako housumyynti. Kaikille olen vastannut, että myyn housuja sen takia, että myös me täällä keski-suomen synkkien metsien keskellä saataisiin laatutuotteita omalta paikkakunnalta. Toki rahallinen korvaus motivoi aina myymään, mutta en myy niitä sen takia :D Niinkuin Fastin tuotteiden kanssa kävi, kun hintojani epäiltiin, niin kerroin että minä en myy mitään kusettaakseni teitä vaan tuodakseni tänne mahdollisimman paljon palveluita ja kyllä pelkällä rakkauwella <3


Loppuun vielä loistavia uutisia teille kaikille lukijoilleni ;D Ensin miten juuri sinä voit saada itsellesi iki-ihanat  leggarit. Voit pyytää minut kotiisi pitämään ns. vaatekutsut, tai tulla meille kotiin sovittamaan. Housut kulkee minulla myös mukanani jumpilla ja salilla. Voit myös tilata ne verkkokaupasta, osoitteesta; http://oioibrazil.fi. JA NYT SAAT TILATTUA NE KOTIISI SEURAAVALLA KOODILLA ILMAN POSTIMAKSUJA!!! Koodi; oioitropical ilmainen toimitus
Nyt kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus ja tilata väriä elämään ja buustia treeniin! Ole ihmeessä yhteydessä jos haluat tulla sovittamaan housja, se on hyvä päätös ja kannattaa varmasti :D

Ihanaa ja värikästä viikkoa.

<3 Sanna

15. syyskuuta 2015

Personal Trainer mikä se on?

Hellou, tänään piti kirjoittaa Oi!Oi!Brazilista, mutta nyt kirjoitankin siitä minkälainen personal trainer minä olen. Yleensä personal traineri mielletään lihaksikkaaksi, timmiksi mieheksi tai naiseksi, salilla asiakasta piiskaavaksi takapiruksi. No tv ohjelmissa saattaa näin ollakkin, ja miksei myös ihan tosielämässäkin. Se miksi tästä aiheesta teille kirjoitan on se, että suomessa on valittettavan paljon ylipainoisia ja huonokuntoisia ihmisiä. Usein kuulen sanottavan, että kyllä minä tiedän miten pitää syödä ja miten liikkua. No jos näin oikeasti olisi miksi täällä on ylipainoisia ihmisiä? Toinen seikka on raha, ihmisillä on sitä vähän ja sitä käytetään todella vähän itseensä nykyään. Ja jos käytetään ostetaan mieluummin halpoja muutaman viikon nettidiettejä, kuin palkataan ihna oikea ihminen siihen rinnalle tueksi ja avuksi. En missään nimessä halua, että saatte sellaisen kuvan, että nettidieteisssä olisi jotain pahaa, ei teenhän niitä itsekkin. Yleensä elämänmuutos tarvitsee pitkän ajan ja tuesta on aina apua. Ja vielä jos siihen rahaan palataan, niin olen aina sanonut, että itseensä kannattaa sijoittaa, sanotaanko vaikka 100€/kk sijoitus personal traineriin voi poikia tulevaisuudessa paljon. Elämänlaatu paranee, tehokkuus työelämässä on parempi, apteekki kulut laskevat (ihminen on terveempi), mieli on iloisempi ja itsetunto kasvaa. Ja paljon muuta positiivista tapahtuu. Ja se rahakin säästyy jo siinä, kun elintavat paranevat, niin herkutkin jäävät kauppaan.


Minä olen varmasti hyvin erillainen treineri kuin valtaosa. Olen toiselta ammatiltani sosionomi/lähihoitaja ja täytyy sanoa, että koulutuksesta on suuri hyöty, koska elämänmuutos aiheuttaa todella paljon erillaisia tunnetiloja. Yleensä kun asiakas tulee alkuhaastatteluun ja käydään läpi tavoitteita, on yleisin tavoite 30 kiloa painoa pois, mistään en halua luopua ja 3 kk maksimissaan saa kestää. No näinhän se ei valitettavasti mene. Olen oppinut tässä kohta kolmivuotisen urani aikana, että alle puolenvuoden sopimuksia ei kannata juurikaan tehdä, koska harva pitkään väärin syönyt/liikkunut ihminen oppii kolmessa kuukaudessa uutta elämäntapaa. Kolme kuukautta menee yleensä hirveällä draivilla, kamala motivaatio päällä, saadaan painoa pois ja oloa paremmaksi. Sitten sopimus loppuu ja jäädään yksin, valittavan monelle käy niin, että paino alkaa pikkuhiljaa hiipiä ylöspäin, treenit jää väliin ja motivaatio alkaa huveta. Aika usein tässä vaiheessa eletään kesää, olenkin yrittänyt kertoa asiakkailleni, että kesä ja joulu on joka vuosi, eikä silloin tarvitse heittää kaikkea ihan läskiksi. No jos nyt palataan siihen minkälainen minä olen, niin hyvinharvoin tehtäväni on salilla vaan laskea toistoja ja viedä isompia puntteja asiakkaille, tai juosta hivenen kovempaa, jotta asiakas pystyisi parantamaan lenkki vauhtiaan. Minä yleensä pyrin siihen, että kuuntelen, tuen, annan vaihtoehtoja ja pidän motivaatiota yllä, uskon asiakkaaseen vaikei hän aina itse uskokkaan.Yritän pitää treenit aina tiukkoina, mutta myös mukavina, jotta asiakkaalle jäisi hyvä ja positiivinen mieli.

                                                Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

 Hyvin usein asiat menee seuraavasti;  teen asiakkaalle ruokavalion, suunnittelen treenit ja pyydän käymään vaikka kerran viikossa puntarissa. Alussa paino tipppuu hyvin, sitten alkaakin ne  nollaviikot, tai tulee jopa plussaa. Silloin aina poikkeuksetta pyydetään uusi ruokavalio, jota en todellakaan yleensä anna. Se jos painoa pudotetaan ja pudotettavaa on paljon, on ruokavalio ja suhteellisen niukka ja tarkka. Ja jos sitä noudatetaan ja hoidetaan hommat niinkuin on sovittu, ni painokin tippuu. Mutta jos siitä lipsutaan ja syödään sinnepäin ei varmasti tapahdu sitä toivottua tulosta. Se minkä minä aina sanon asiakkailleni on että minä en voi laihduttaa heidän puolestaa,  pystyn vaan antamaan siihen ohjeet. Niiden noudattaminen kuuluu asiakkaalle. Aika usein on myös niin, että kun tehdään niinkuin sovitaan paino tippuu, jos puhutaan juurikin painon pudottamisesta. Toki virhearviotakin tulee, mutta aina on löydetty ratkaisu jolla paino on saatu tippumaan. Valitettavasti kun siihen ei ole poppaskonsteja, ainakaan jos siitä haluaa pysyvää muutosta :D Ihmisillä on nykyään kamala kiire, kaikki pitäisi tulla heti, minkään eteen ei pitäisi joutua tekemään töitä, saati luopumaan mistään. Olenkin monelle asiakkaalleni sanonut, että valehtelemalla minulle, valehtelet vaan itsellesi.

Minä koen itseni hyvin tärkeäksi ihmiseksi asiakkaidenikeskuudessa, olen yleensä luottohenkilö jolle puretaan ihan kaikki ongelmat. Usein kuulen myös sen että olen huono työssäni, koska en  saa tuloksia aikaan ja vien vaan ihmisparkojen rahat. Mutta kuulen usein myös kiitosta, milloin mistäkin, yleisin on hyvä olo, pienemmät vaatteet, parempi mieli. Joskus jopa olen ajatellut, että jos olisin lääkäri ja psykologi pystyisin hoitamaan tämän koko paletin paremmin. Personal traineria pidetään usein ihmisenä joka on valmiudessa 24/7, hänellä on aina ratkaisu joka pulmaan, ja valitettavan usein kuvitellaan, että lisäpalvelut ovat maksuttomia. Olenkin opetellut nyt itse muistuttamaan itselleni, että teen tätä työkseni ja jokainen haluaa työstään palkkaa. Olen lopettanut ns. tuplatapaamiset kokonaan.(yhden tunnin sijasta olen viettänyt asiakkaan kanssa kaksi, toisen ilmaiseksi) Mutta nautin työstäni, olen ylpeä jokaisesta asiakkaastani, teen heidän eteen kaiken jotta tavoitteet täyttyisivät ja ihmiset olisivat tyytyväisiä. Tämäkin on kutsumus ammatti.

Ja vielä tuohon alkuun, että minkälaiseksi personal trainerit yleensä mielletään, niin minä en ole timmi enkä lihaksikas, vaan ihan tavallinen, ylienerginen maalaistyttö. Jos juuri sinä mietit uskallatko ottaa yhteuyttä, niin tee se ihmeessä ja vaikka onkin lama ja kurjat ajat, elä unohda omaa hyvinvointiasi! En taaskaan tiedä tuliko tähänkään tekstiin sitä kuuluisaa punaista lankaa, mutta toivottavasti se vähän avasi sitä, että meistä on muuhunkin kuin huutamaan salille, että tehkää kovemmin! Toki sekin kuuluu siihen, mutta ei ole koko totuus :D Ihanaa viikkoa teille, pitäkää itsestänne huolta!

7. syyskuuta 2015

Positiivisuus on ihan parasta :D

Maanantai ja uusi viikko. Ihana viikonloppu takana, ensin oltiin hyvinvointipäivillä karstulassa lauantaina, myymässä mm. maailman parhaita treenilegginssejä.Oi!Oi!Brazilista kirjoitan teille ihan erikseen seuraavaksi :D Illalla oli laatuaikaa ihan kaksin ja sunnuntaina ihanan leppoinen perhepäivä. Tämä aamukin on alkanut loistavasti. Aamulla ensin lenkillä raikkaassa syksysäässä, sitten salilla oma treeni, ihanien leidien seurassa ja sen jälkeen vielä huippu juoksutreenit asiakkaan kanssa. Nyt uunissa kasvikset tulossa ja kanafileet odottaa pannulle pääsyä. Eli huippu maanantaiaamu takana.

Positiivisuus ei todellakaan ole itsestään selvyys myöskään minulle, vaikka usein kuulen, että olet aina niin positiivinen ja mukava. Pessimisti ei pety koskaan, sillä ollaan menty myös minun kohdallani pitkään. Olen todella ankara itselleni, enkä anna kovinkaan usein omasta toiminnastani itselleni positiivista palautetta. Miksi? Olen pohtinut sitä usein, ehkä se orastavan huono itsentunto tekee sen.. Eilen silmiini osui tutkimus, (luinkohan sen iltalehdestä), että pessimistit elävät 3-5 vuotta vähemmän aikaa, kuin ihmiset jotka luottavat itseensä ja antavat itselleen positiivista palautetta. Tähän on siis tultava muutos välittömästi, koska minä haluan elää ainakin yhtä vanhaksi kuin mummoni, joka on täyttää nyt 92 vuotta ja on todellakin terästä! No mistä sitä positiivisuutta pitäisi nyt sitten alkaa kaivaa? Minä aloitin sen tänään salilla, siitä kun löysin selästäni orastavan voimapatin!! Se oli todistetusti isompi kuin alla olevassa kuvassa, koska lihasta oli juuri treenattu :D Siitä onnen ja ilon tunteesta saatiin aikaan naurua ja iloa, ihan koko salille.


Toinen asia millä positiivisuutta voi ylläpitää on kehut, positiivinen palaute ja aito välittäminen. Itse pyrin antamaan omille asiakkailleni paljon postiivista ja kannustavaa palautetta, koska se jos mikä kannustaa jatkamaan omaa matkaansa kohti asettamiaan tavoitteita. Minusta oli aivan ihana aamulla puhua puhelimessa  yhden tärkeän ystäväni kanssa, koska tiedän, että saan olla hänelle juuri sellainen kuin olen ja hän luo minuun postiivistaenergiaa.  Positiivisuus jatkui myös reippaita lapsiani seuraten. Tuleekin mieleen, että tarvitseeko sen aina olla jotakin suurta? Vai voiko postiivisuuden löytää arkielämästä? Kyllä voi ja juuri sieltä se pitää löytää, tullaankin sanontaa: Jos olet itse onnelllinen niin myös ympärillä olevat ihmiset on.  Miksi sitten sen positiivisen palautteen antaminen on usein niin vaikeaa? Miksei me voida joka päivä kertoa sille omalle perheelle, että hei rakastan teitä ja olette minulle tärkeintä maailmassa? itse en muista sitä kertoa tarpeeksi usein, mutta olen yrittänyt sitäkin opetella nyt tämän uuden elämäni myötä. Minulle kävi eräs nuori nainen lauantaina kehumassa tätä blogia, tulin siitä aivan älyttömän onnelliseksi, koska en pidä itseäni minään kirjoittajana, kunhan vaan laittelen tänne ajatuksiani. Se, että ihmiset oikeasti lukee blogia ja saa siitä itselleen jotain, on ihan huikeaa! Nyt haluankin, että ihan jokainen joka tämän tekstin lukee sanoo ääneen ainakin yhden positiivisen asian!!! Ja jakaa sen kaikkien kanssa, mikäli vaan haluaa. Minä lupaan kanssa alkaa olemaan itselleni armollisempi ja iloita niistä pienistä saavutuksista mitä olen saanut itselleni aikaan. Nyt tällä hetkellä se on pieni voimapatti selässä :D Ja antaa muuten paljon motivaatiota treeniin kun välillä palkitsee itsensä positiivisuudella!

2. syyskuuta 2015

Elämässä pitää olla tavoitteita!

Hyvää keskiviikko huomenta kaikille. Tämän aamun lenkin sijasta päätin kirjoittaa teille hieman esimerkkejä minun elämäni tavoitteitsa. Jokaisella pitäisi olla elämässään tavoite tai tavoitteita. Niitä voi olla niin treenien puitteissa tai ihan arkipäivään liittyen. Minulla on lähestulkoon jokaisella elämän osa-alueella jonkinlainen tavoite. Ihminen on minun mielestäni parhaimmillaan silloin, kun se haluaa kehittää itseään. Elämän haastavin vastushan olet sinä itse, ihan niinkuin iki-ihana elastinenkin laulaa; pahin vastujani katsoo peilistä mua! Ja näinhän se on. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi, eikä kenestäkään muusta. Jos rakastat itseäsi voit rakastaa ehdoitta myös muita. Äidin rakkaus on mielestäni tässäkin asiassa poikkeus. Minä ainakin rakastan lapsiani ehdoitta ja paljon, hehän ovat koko elämäni, kaikista parasta mitä ikinä voin saada aikaan. Vaikka ihminen on vahva ulospäin ei se tarkoita, että on terästä myös sisältä. Minulla on ainakin tavoitteena oppia rakastamaan itseäni ja luottamaan siihen, että myös ihmiset elämässäni rakastavat minua ehdoitta. Se ei olekkaan ihan helppoa, mutta kehityn hitaasti ja varmasti. Meillä jokaisella on menneisyys, toisilla se on valoisampi, toisilla hyvinkin synkkä. Minä olen menettänyt nuoreen ikääni nähden paljon rakkaita ihmisiä, mutta olen myös saanut elämmäni suurta onnea. Eli menneisyyteni ei ole synkin, mutta jättänyt varmasti omat jälkensä myös minuun.


 Minulle sanottiin eilen, että en ole huumorintajuinen. Jäin miettimään sitä ja tulin siihen tulokseen, että jos huumorin tarkoitus on pilkata, loukata ja lytätä sinua jossakin asiassa, ei sitä tarvitsekkaan ymmärtään. Huumori ei mielestäni ole sitä siis puhdasta vit...lua, mutta  pientä kenttä vitsailua kestän kyllä ja harrastan sitä itsekkin, mutta negatiivista palautetta en halua huumorin nimissä ottaa vastaan keneltäkään. Toki sekin kasvattaa, mutta usein kuultuna se hajottaa sisältäpäin pikkuhiljaa. Haluankin tästä lähtien itse jakaa paljon kehuja, kannustusta ja uskoa ihmisiin. Opetellaan yhdessä rakastamaan itseämme enemmän! Haluan pitää huumorin huumorina, hauskana asiana. Toki pitää muistaa, että jokaisella on omanlaisensa huumori ja ajatus siitä. Pitääkin muistaa, että kaikki voivat ymmärtää sen väärin. Nauru pidentää ikää ja naurua pitää elämässä olla, itselleen nauraminen on sitä parasta! Minä saan tehdä sitä joka päivä, koska aina tulee joku kämmi mikä naurattaa.

No niin tulipas siitä nyt henkevä aloitus :D Jos mennään treeniin ja tavoitteisiin siellä ni kyllä nekin on tehty. Pieniä varovaisia tavoitteita matkan varrelle ja sitten yksi vähän suurempi on tuolla lähempänä kevättä. Minä haluan voida hyvin, olla vahvempi, nopeampi ja nyt uutena on tullut kehonhallinan parantaminen. Miten noita tavoitteita nyt sitten lähdetään tavoittelemaan; Salitreenit on aloitettu, siellä on minun heikkokohtani löydetty, se on ehdottomasti jalat! Eli kyykkyjä on tiedossa, ajatus oli että hommataan Sannalle parempi kontti kesäksi 2016, mutta sekin sai aikaan negatiivisen latauksen elämääni, ni nyt uudistin tavoitteen, haluan vahvat jalat, jotta jaksan hoitaa työni vielä tehokkaammin. Tajusin myös viimeviikolla, että olen aina halunnut mielyttää muita, tehnyt töitä sen takia, että muut olisivat onnellisia. Nyt teen kaiken treeniin liittyvän itseäni varten, en sitä varten mitä muut ajattelevat, en muokkaa kehoani siksi että näyttäisin paremmalta! Jos en  riitä ihmisille tälläisenä, en tarvitse kyseisiä ihmisä elämääni. Niinkuin monet varmasti ovatkin rivien välistä jo lukeneet, ei minun itsetuntoni omaa itseäni kohtaan ole kamalan vankka. Työssäni en koe epävarmuutta, mutta oman itseni kanssa kyllä. Mutta treenin tavoite on siis selkeä, tee se itsellesi, nauti siitä mitä teet ja ole valmis tekemään töitä!


No töihin liittyviä tavoitteita pitää myös olla. Ja minulla se on selkeä, OPISKELE, LUE ja tule vieläkin paremmaksi siinä mitä teet. Olen ottanut tavoitteeksi tulla paremmaksi valmentajaksi. Olen alkanut noudattaa aikatauluja, ja niinkuin eräs ystäväni sanoi; asiakkaat eivät etsi kaveria, vaan valmentajaa, niin se on yksi tämän vuoden tavoitteista. En saa sortua siihen, että pidän asiakkaita kavereina, olen kenties heille "armollinen". Ei minä olen vastuussa, siitä että treeni tehdään aina 110 % ja motivaatio pidetään yllä. Toki se suurin työ on aina asiakkaalla :D Lukeminen kannattaa aina, se olen nyt myös huomannut. Kirjallisuutta on paljon ja lukeminen on hauskaa puuhaa. Siitä saa paljon hyviä ideoita omaan työhön sekä tietenkin paljon arvokasta tietoa. Tämän päivän markkinoilla pitää kehittyä, pysyä kaikkien uusien juttujen perässä. Näillä eväillä mennään siis tätä syksyä täällä! Ihanaa viikkoa sinulle, muista rakastaa itseäsi ja tulla rakastetuksi, nauti elämästäsi ja hommaa ehdottomasti itsellesi tavoite! Kerro läheisillesi että he ovat sinulle tärkeitä, näytä se myös. Halaus joka päivä on ehdottoman tärkeä!!

<3 Sanna

26. elokuuta 2015

Ja sitten niistä lisäravinteista.

Heti alkuun haluan kertoa, että tuleva teksti on omakohtaisesta kokemuksesta lisäravinteisiin ja niiden tarpeellisuuteen. En niinkään ala tässä puida mikä on tarpeellista ja mikä mihinkin väliin välttämätöntä. Koska olen paljon pohtinut onko ne lisäravinteet kuitenkaan niin tarpeellisia. Tämän päivän juttuhan on puhdas, ravintorikas ja monipuolinen ruoka tai jotkut puhuvat ruokavaliosta. Sitten on paljon kaikkia "trendidiettejä", karppausta, gluteenitonta, maidotonta jne. Mutta niistä kirjoitan sitten myöhemmin hieman omaa näkökulmaa. Minun erittäin hyvä ystäväni, ravintoterapeutti (ihan varma en uskalla olla onko jo valmis) Jonna Heinonen sanoi minulle tässä taannoin, että kaikkea mitä pystyy syödä voi syödä kohtuudella :D Ja sitä neuvoa minä olen toteuttanut itse ja pyrkinyt toteuttamaan myös valmennuksissa. Koska miksi luopua jostakin jos ei siihen ole terveydellistä syytä? Ravintovalmentaja koulutuksessa oli paljon puhetta siitä tarvitaanko niitä lisäravinteita vai ei, mutta itse olen tullut siihen tulokseen, että kohtuudella käytettynä nekin tukevat ainakin minun treenejä ja kehitystä.

No niin palataanpas aiheeseen. Minulla oli maanantaina kolmen treenin päivä, ja ajattelin pitää niissä kaikissa  sykevyötä, jotta näkisin paljonko minulla kuluu niihin kaloreita. Aamulla kävin ensin herättyäni koirien kanssa rauhallisella 5 kilometrin kävelylenkillä, sen jälkeen söin puuron, vein lapset kouluun ja painelin itse salille. Tein siellä selkä/takaolkapää, kylkitreenin. Illalla vedin vielä ryhmäliikuntatuntina zumban. Kaloreita paloi selllainen 1200, siis vain näihin kolmeen treeniin. Jos perusaineenvaihduntani on 1400 kilokalorin luokkaa ja kolmesta treenistä tulee jo 1200 lisää on noidenkin yhteismäärä jo 2600 kaloria päivässä. Siihen kun lisätään se, että kokopäivän olen menossa, jaloillani ja touhuan jotakin nousee kulutus varmasti jo yli 3000 kilokaloriin. Ja, koska tarkoitukseni ei ole pudottaa painoa vaikka rakkaan mieheni sanoin punkero olenkin, niin ruokaahan siis sitä puhdasta ruokaa pitäisi syödä aivan jumalaton määrä, jottei se paino putoa tai kroppa mene säästöliekille.


Eli päästäänkin niihin lisäravinteisiin. Minä itse käytän ja olen jälleen myyjänä Func Food Finlandilla, joka myy FASTin lisäravinteita. Co Co Vin tuotanto on heillä myös, mutta omat kokemukseni superfoodeista jää raakasuklaan, mulperinmarjojen ja pähkinöiden tasolle :D No katsotaanpas hieman miten lisäravinteet kuuluivat minun maanantai päivääni; Aamulla ennen lenkkiä join 1 kupin kahvia ja 3 dl:n EAA aminohappodrinkin. Miksi EAA:ta, no ihan sen takia, että proteeinisynteesi saadaaan yön jäljiltä käyntiin, eikä lenkillä polteta niitä lihaksia. Sen verran täytyy sanoa, että en ole hetkeen EAA:ta käyttänyt, mutta nyt olen taas huomannut, että minulle se antaa aamuun ihan hyvin potkua.


 Lenkin jälkeeen siis on vuorossa kaurapuuro, johon laitan öljyn, marjojen ja sopan lisäksi FASTin proteiinibuddingia maultaan juustokakkulime, koska minusta se antaa siihen ihanan ja raikkaan maun. Sitten salille, sinne lähtee  mukaan aina hera80  yhden sheikkerin verran ja heitän näin salitreenien alussa myös kreatiinia sellaisen teelusikallisen heran joukkoon. Treenin aikana juon vettä, mutta treenin jälkeen herandrinkin ja banaanin kyytipojaksi. Tässä tullaan nyt siihen kysymykseen, että tarvitaanko treenin jälkeen palaria vai ei? No periaatteessa jos sinulla on välittömästi treeninjälkeinen ateria saatavilla ni ei tarvita, mutta minulla menee ainakin aina se vähintään 30 minuuttia, ennenkuin pääsen syömään. Joten olen kyllä suositellut palautusjuomaa asiakkailleni ja jumppaajilleni, ihan jo sen palautumisen takia. Jotta se saataisiin mahdollisimman nopeasti käyntiin ja että treenistä saataisiin paras mahdollinen hyöty. Ja syön kunnon lounaan aina noin. 1-1,5h treenin päätyttyä.

 
No sitten se Zumba tunti, mites siitä selvitään :D Ennen sitä olen siis kerennyt syödä jo lounaan, välipalan ja päivällisen sekä tietenkin aamupalan. Ryhmäliikuntatunneilla, tai juoksulenkeillä, rullaluistelussa tai muussa vastaavassa aerobisessa treenissä minulla on aina pullossa urheilujuomaa, koska minä hikoilen kuin pieni porsas :D FASTillä on erittäinhyvä urheilujuomajauhe Sports Drink, josta on tarjolla kahta eri makua sitruunaa ja appelsiiniä. Jauhe sekoitetaan veteen ja maultaan se on raikas. Sen tarkoitus on treenin aikana estää verensokerin laskua, sekä se korvaa hikoilessa menetettyjä suoloja sekä polttoaineena käytettävää hiilihydraattia. Minulle tämä tuote on ehdoton kovatehoisessa ja pitkäkestoisessa suorituksessa. Eli siis Zumban aikana 0.75 litraa urheilujuomaa ja tunnin päätyttyä palautus juomaksi proteiini milk shake, suoraan kylmälaukusta. 


Minulla henkilökohtaisesti nämä tuotteet toimivat ja ovat olleet suureksi hyödyksi, koska ne myös auttavat minua saamaan päivässä tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita jotta jaksan tehdä treenit ja työt aina täydellä teholla. Olen ollut erittäin tyytyväinen FASTin tuotteisiin ja Func Foodilla on aivan huippu henkilökunta, varsinkin minun jälleenmyyjäni Tom Söderdahl on aivan huippu, ja ammattitaito mikä mieheltä löytyy on huikea. Vielä tähän lopppuun on pakko sanoa, että kyllä minä syön proteeinipatukan ennenmin kuin suklaapatkun, mutta muistakaa, että niissäkin on eroja.

Jos haluat tutustua FASTin tuotteisiin tai kysellä niistä jotain, ota rohkeasti yhteyttä tai nykäise hihasta :D Näillä ajatuksilla loppuviikkoon :D

<3 Sanna

24. elokuuta 2015

Koskaan ei ole liian myöhäistä, kohti elämäni kuntoa.

Ajattelin jakaa teille muutaman asiakas kertomuksen. Yleensä, kun personal trainer palkataan mielletään, että työtä tehdään painonpudotuksen parissa. Aina se ei kuitenkaan ole niin, vaan joskus on tavoitteena esimerkiksi kiinteytyminen, lihasmassan lisääminen tai kestävyyskunnon paarantaminen.

Nyt teille tarinansa kertoo Sanna. Raudanluja treenaaja, joka antaa itsestään aina 100%. Hänen kanssaan tehty työ oli pelkästään ravintoon painottuvaa, mutta muistakaa että 80% tuloksista tulee siitä mitä suuhunsa laittaa ja 20% liikunnasta.

Sanna:

"Olen käynyt Pylköllä aktiivisesti jumpassa Kunnolla Kuntoon alkuajoista asti. Ryhmäliikunnasta on tullut ihana tauko arjen askareisiin, porukassa meillä nauru raikaa ja jutut ovat loistavia siinä liikunnan sivussa.
Syksyllä 2014 sain kutsun sukulaistytön häihin paratiisisaarelle. Välitön ajatukseni oli: ” Ihanaa häät! Mutta olisipa hienoa, jos kerrankin tuntisin ylpeyttä itsestäni kävellessäni rannalla bikineissä.” Mielessäni ei ollut painonpudotus, vaan ennemminkin kiinteämpi olemus. Kevään 2015 häät mielessä, jatkoin aktiivisesti liikkumista ja ensimmäisen kerran kiinnitin edes hieman huomioita syömisiini. Odotin innolla tuloksia uudesta minästä!
Mikä pettymys: kaksi kuukautta välttelin herkkuja, mutta mitään tulosta ei näkynyt. Mietin miksei mitään muutosta tapahdu kropassani, koska kyllähän minä tiesin miten pitää liikkua ja miten syödä. Hetken tuskailtuani marraskuun pimeydessä, ymmärsin miten etuoikeutettu olenkaan, minulla on ammattilaisia ystävänäni: Sanna tekee myös ruokavalioita työkseen. Hänen kanssaan kävimme läpi liikkumiseni ja syömiseni. Suureksi yllätyksekseni, noudattamassani itse ajatellussa ruokavaliossa oli suuria puutteita. Sanna teki minulle uuden ruokavalion minun tarpeisiini sopivaksi.
Aluksi en meinannut uskoa, miten paljon pitää syödä, jotta saa kropasta rasvaa pois. Aamupala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala – viisi ruokailua päivässä, milloin olen muka syönyt näin paljon? Mutta tulosta tuli jo muutamassa kuukaudesta. Senttejä tippui vyötäröltä, reisistä, pakaroista, mutta paino pysyi samana, niin kuin tarkoituskin oli. Maaliskuussa 2015 minä pääsin matkaan paratiisisaaren auringon syleilyyn elämäni bikinikunnossa."



Tämä tarina on taas hyvä osoitus siitä, että vaikka tietoa on paljon ja halua onnistua löytyy, niin toteutus ei välttämättä aina yksin onnistu. Onneksi melkein aina, kun löytyy uskoa itseensä ja valmentajaan ovat tuloksetkin sen mukaiset :D Tätä matkaa kohti elämäni kuntoa, oli hieno seurata, aina se ei ollut helppoa, mutta rentous oli mukana kokoajan. Toivottavasti juuri sinua motivoi tämä teksti ja sait siitä kipinän tähän syksyyn. Kiitos Sannalle, kun jaoit tarinan kanssamme ja vielä kerran isokäsi hienosta työstä!

Tulossa on myös lisää asiakas kertomuksia, ja tällä viikolla tulee vielä juttua lisäravinteista :D Oikein ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille.

<3 Sanna

18. elokuuta 2015

Lihas on katoavaista....

Niin on taas saatu uusi viikko käyntiin ja vihdoin päästy myös salitreenin makuun.  Minunhan piti pitää vaan kahden viikon sali tauko, ja tehdä kaksi kertaa viikossa ylläpitävä treeni kesän ajan, mutta toisin kävi :D Juhannuksen jälkeen kävin salilla ainoastaan siivoamassa. Kesä kului paljon aerobistakuntoa  parannellessa :D Mutta ei sekään hukkaan mennyt, alku kevään hölkän 6:50 minuutin kilometrit ovat muuttuneet jo 5:52 ja joskus jopa allekkin, eli kehitystä on tapahtunut hurjasti. Nyt kun salipuoli alkaa uudelleen olen tietoisesti vähentänyt juoksua, koska ainakaan minun kroppani ei todennäköisesti tulisi sitä rääkkiä kestämään. Ja tärkeää tässä treenamisessa on myös se kohtuus. Varsinkin näin matti meikäläisenä kannattaa opetella olemaan itselleen armollinen. Minä ainakin haluan treenata vielä kymmenen vuodenkin päästä. MInulla on myös elämsääsni nyt hetki, jolloin keskitytään vielä muihin asioihin enemmän kuin omaan treeniin :D Tokikaan sitä ei unohdeta, koska silloin kuin ihminen voi itse hyvin myös läheiset voivat hyvin.


No eilen aamuna sitten intopinkeänä uuden ohjelman kanssa salille. Ja voihan pemalautajurkele kun olikin raskasta. Painoja sai pudottaa ihan hurjasti ja silti tuntui ettei jaksa. Leukoja vetelin keväällä kuitenkin sellaset 8-10 kappaletta, eilen ehkä kaksi!!! Mutta tästä on hyvä lähteä taas eteenpäin. Eräs nainen sanoi minulle tässä taannoin, että helppohan sinun on kun kokoajan työsi puolesta liikut ja touhuat niin eihän sinun enää tarvitse treenata. Mutta näinhän se ei juurikaan ole, vaan kyllä minunkin pitää treenata, muistaa syödä oikein ja ennenkaikkea nukkua riittävästi. Koska silloin kun teen töitä, en tee sitä itselleni, vaan asiakkailleni. Nyt kuitenkin tämän syksyn henkilökohtaiset tavoitteet on nyt tehty ja niitä kohti mennään. Se miten itse tavoitteiden saavuttamista seuraan on tulokset, lähinnä sen että pystyykö nostamaan tarpeeksi painoja tai tekemään puhtaita sarjoja tehokkaasti. Toinen hyvä konsti on valokuvat, ne minusta otettiikin eilen. Eräs hyvä ystäväni kävi ne minusta ottamassa, ja niistä yhden jaan täällä teidän kanssa, ja ne loput näätte ehkä sitten puolen vuoden päästä mikäli tuloksia tulee ;D Se mitä yritän tässä nyt teille kertoa, on  että koskaan ei kannata luovuttaa tai jättää jotain aloittamatta uudelleen. Jokainen askel ja nosto on aina hyväksi, harvoin ne menevät hukkaan. <ja ensimmäinen kerta on aina pahin, tänä aamuna lenkin jälkeen salille meno ei tuntunutkaan enää niin pahalle, kuin eilen :D


Tavoitteista vielä sen verran, että minullahan on aina ollut haave saada tiukka keskivartalo! Sitä tavoitetta minulla ei enää ole, miksi? No minun vartalostani ei ilman tiukkaa treeniä ja ruokavaliota vaan saa sixpackiä näkyviin, ja tällä hetkellä minusta ei ole sellaiseen.  Joten miksi hakata päätä seinään vuodesta toiseen? Olenkin asettanut tavoitteekseni terveen ja vahvan näköisen kropan. Haluan näyttää ihmisille varsinkin nuorille terveennäköistä esimerkkiä. Haluan että ihmisille tulee minusta sellainen olo, että voi minäkin haluan ja pystyn tuohon. Jos vatsassa on löysää nahkaa ja vähän makkararoita, niin se ei ole maailman loppu. Minä olen synnyttänyt kaksi kertaa, en ole nuoruudessani liikkunut ollenkaan ja kyllä minä tykkään herkutella, syödä perheeni kanssa samaa ruokaa. En halua näyttää lapsilleni esimerkkiä, että äiti syö aina eri ruokaa kuin lapset, vaan haluan että minä olen heille hyvä esimerkki tähän vaativaan maailmaan. Minä haluankin kannustaa  ihmisiä liikkumaan ja treenaamaan oman hyvinvoinnin ja mielihyvän takia, enkä ulkonäkökekseisyyden takia. Se tulee yleensä sitten siinä sivussa.  Tässäkin tullaan taas siihen seikkaan, että jokaisella on omat tavoitteet, ihanteet ja tyylit elää elämäänsä. Minulle on nyt kehkeytynyt tälläiset mielipiteet ja ajatukset, kun olen muutaman vuoden seurannut tätä maailman menoa. Nämä ovat minun ajatuksiani ja jokaisella on varmasti oma mielipiteensä myös näistä.



Pitää vielä loppuun kertoa, kun äsken puhuin puhelimessa erittäin rakkaan ystäväni kanssa ja pohdin hänelle ääneen seikkaa, että onkohan minusta tulossa aikuinen, kun  olen viime kuukausien aikana alkanut ajatella elämääni eritavalla, olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia ;D Mutta vielä en usko sen ajan olevan käsillä, että minusta tulisi aikuinen, mutta sen olen oppinut, että elämästä pitää nauttia, ja nauttia varsinkin niistä sinulle tärkeistä asioaista :D

ensi viikolla ajattelin kirjoittaa teille hieman lisäravinteista. Minähän teen yhteistyötä Func Foodin eli FASTin kanssa. Mikäli heidän tuotteensa kiinnostaa ja haluat niistä lisätietoa/maistiaisia, ota rohkeasti yhteyyä tai nykäise hihasta. Ja hei jos teillä jollakin lukijalla on sellainen aihe mielessä mistä haluiasitte että kirjoitan, ni ei muutakun ideoita tulemaan.

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille <3

-Sanna-

11. elokuuta 2015

Arki alkoi - ilman tekosyitä!

Niin vaan alkoi arkinen aherrus ja lapset lähti koulutyöhön. Jos tämän tekstin omistaisi sille kuuluisalle tekosyylle, joita on kyllä mitä ihmeellisimpiä. Yleisin on varmaan se ensi maanantaina on hyvä aloittaa kaikki :D No tekosyitä on itsellänikin ollut ja paljon, yleisin se, että ei ole aikaa!!!! Te jotka olette seuranneet tekstejäni tai muuten vaan olleet kanssani tekemisissä, muistatte varmaan sen, että Sanna aikatauluttaa, herää aikaisemmin ja on tehokkaampi. Minulle noiden lupausten lunastaminen alkoi eilen eli minun arkeni on alkanut. No minkälainen se sitten on, kello soittaa aamulla heti miten kuuden jälkeen ja kahvia koneeseen, lenkkarit jalkaan, koirat mukaan ja menoksi. Ajattelin ensin, että minä joka olen hyvin opetettanut itseni nukkumaan aamulla pitkään, en pääse ylös, mutta ei se ollutkaan niin. Isäni opetti minut jo teini-iässä siihen, että kun nousee aikanaan kerkeää enemmän :D Silloin 16 vuotiaana se ei tuntunut kivalta, mutta nyt se on erittäin hyvä asia. Olenkin erittäin tyytyväinen että olen lunastanut taas yhden itselle asettamani tavoitteen ja saanut jopa aamu-unisen bokserinikin heräämään näihin aamuihin.


Uskollinen ystävä <3

Mikäli siis et ole aamu-uninen ja haluat aloittaa aamusi virkistävällä lenkillä, saliharjoittelulla, jumpalla tai millä vaan, ni ei muuta kuin kello soimaan ja menoksi :D Mutta hei tiedän, että kaikki ei ole aamuihmisiä eikä tarvitsekkaan.

Sitten se kuuluisa toinen tekosyy, lapset!! Pienet lapset...usein äidit elävät vain lapsilleen ja valitettavan moni unohtaa itsensä. Sekin on totta, että lapset ovat vain hetken pieniä ja heistä pitää nauttia, mutta jos äiti muistaa huolehtia myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan jaksaa paremmin siellä arjessa. On ihailtavaa nähdä äitejä jotka ottavat lapset mukaan jumpille, kuntosaleille tai vaikka lenkkeilevät heidän kanssaan. Koska yksi parhaista asioista mitä voit lapsellesi opettaa on liikunnan ilo ja sen tärkeys elämässä :D Yhdessä liikkuminen voi olla mitä vaan, pyöräilyä, marjastusta, laskettelua tms. Se on sitä laatuaikaa ja siinä on oiva mahdollisuus nauttia yhdessä olosta ja voida paremmin yhdessä.


Ihanat äidit ja lapset. Terhi Oikari ja Tiina Saariniemi <3

Sitten vielä yksi tekosyy joka on vakio eli KELI!!! Aika usein on joko liian kuuma, tai kylmä. Usein varsinkin tänä kesänä on satanut joka aiheuttaa sen, että mieluummin jää kotiin sohvalle, kun syöksyy ulos vaikka lenkille. Mutta se fiilis joka tulee sen tehdyn suorituksen jälkeen on juuri se juttu! On voittanut itsensä ja sen kelin sekä tekosyyn. Tämä on nyt se mitä haluan tällä tekstillä tuoda esille, elä tee aloittamisesta tai lähtemisestä liian hankalaa, tee tarpeeksi pienet tavoitteet, jotta niiden saavuttaminen onnistuu. Ja huonolla kelillä on myös mahdollisuuksia olla sisällä vaikka kuntosalilla. Mutta tärkeää on muistaa pitää itsestään huolta ja unohtaa kaikki turhat tekosyyt ja tehdä niitä asioita mistä tykkää. Täällä eletään vain kerran ja siitä pitää nauttia ja ottaa siitä kaikki irti :D 

Elä anna tekosyiden hallita elämääsi :D

Näillä mietteillä tähän viikkoon :D

PS. Hyvää nimipäivää kaikille Sannoille!

<3 Sanna

4. elokuuta 2015

Ensimmäinen askel kohti välkeempää elämää...

Oikein hyvää tiistai aamua kaikki :D 
Välkeetä, sitä tämä minun elämäni alkaa pikkuhiljaa olemaan...Moni varmasti miettii että mitähän sekin tarkoittaa. NO rakas naapurini, ihminen jota arvostan todella paljon ja korkealle, tuli kerran muutama vuosi sitten meille ja kertoi minulle, että onpas teillä välkeätä. Silloin hän tarkoitti sitä, että oli siistiä, kynttilöitä paloi ja meillä oli rauhallinen tunnelma. Tänä vuonna hän kävi uudestaan alkukesästä eikä sanonut enää että meillä olisi välkeätä. Paikat saattoi olla hivenen sekaisin ja meillä oli ihan erillainen tunnelma, kireämpi.

Nyt kun olen opetellut katsomaan itseäni peiliin ja opettelut muuttamaan asennettani ja korjaamaan omat aikatauluni olen saanut sen välkeyden takaisin, ainakin osittain. Vieläkin tulee ylilyöntejä, en osaa laskea tarpeeksi pitkään ja käyn kierroksilla, mutta nyt huomasin onnekseni että osaan myös lähteä tilanteesta pois, ensin kyllä selvitettyäni sen. Olen siis kehityynyt pienin askelin :D

Ensi viikolla meille palaa arki lapset lähtee kouluun ja syksy tulee. Kesä on ollut todella huono niin säiden kuin kaiken muunkin sekasorron takia. No nyt olen tehnyt nitä asioita mitkä olin vuodeksi johonkin unohtanut. Rakkaan ja kokoajan rakkaamaksi käyvän aviomieheni sanoin elin vuoden "fittness"elämää, olin täynnä vaan treeniä,tavoitteita, töitä, unohdin perheeni, ystäväni ja oikeastaan unohdin elää. Enkä missään nimessä tarkoita nyt sitä, että treenaamisessa, tavoitteissa ja fittnes elämässä olisi jotain pahaa. Tarkoitan vaan omasta näkökulmastani ja siitä että minulla se eni aivan yli! Nyt olen leiponut, lukenut, laittanut terassia, nauttinut ihmisistä ympärilläni, käynyt lenkillä, olen elänyt ja olen taas elossa! 


Minun uusi ihana terassi tai kalusteet <3

Syksy tulee ja minulla on tavoitteita, oman treenin, työn ja vapaa-ajan suhteen. Opettelen aikatauluttamaan, ennenkaikkea opettelen kuuntelemaan, miinun täytyy opetella luottamaan jälleen itseeni. Olen päättänyt treenata kovaa ja tehokkaasti, mutta vaan sillä prosentilla että minusta se tuntuu hyvältä, on osa elämääni ei kokoelämäni. Aijon ottaa enemmän aikaa ystävilleni ja oikesti nähdä heitä, muutenkin kuin lenkillä tai salilla. Aijon nauttia perheestäni. Minullakin on oma personal trainer, joka on maailman paras <3 Hän on sekä ystäväni, että valmentajani ja hän sanoi minulle jo aikaa sittenettäsaat aikaan tuloksia jos nautit elämästäsi ja treenaat ilma stressiä! Tätä oppia aijon itse käyttää ja viedä sitä myös asiakkailleni, nautitaan elämästä, koska täällä eletään vaijn kerran, minä haluan ainakin tehdä sen! Tee sinäkin, lupaa että tästä tulee hyvä päivä, aina se eläm ei ole hauskaa ja kaikki menee pieleen, mutta silloinkin auttaa ystävät, perhe, rakkaus sekä tietenkin se hyvä ruoka ja treeni. 

Minun päivästäni tulee tänään upea sillä lähden eläintarhaan lasteni ja ja ihanan ystäväni kanssa. 

Ensi viikolla ensimmäisiä treenikuulumisia :D ihanaa viikkoa teille <3


Tällä ohjeella tähän viikkoon!

-Sanna-








22. heinäkuuta 2015

Elämäni sekasorrossa...

hellurei pitkästä aikaa. Vuosi 2015 on yli puolenvälin ja minun elämässäni alkaa puhaltamaan nyt uudet tuulet 💪 Miksi ja Mitkä? No kelataanpas aikaa puolisen vuotta taaksepäin. Alkuvuosi oli todella kiireinen työrintamalla, en kerennyt tekemään muuta kuin töitä. Unohdin suoraan sanottuna kaiken muun, paitsi omat treenit. Tein todella kovia tavoitteita myös itseni varalle ja puskin täydellä teholla niitä kohti. Ajattelin vaan että keväällä on luvassa lomamatka, että siihen asti mennään 150%. Tein pitkiä päiviä, olin iltamyöhällä vasta kotona, viikonloput toki pidin vapaata,mutta kuitenkin. Minun ongelmani on aikataulutus, en osaa sitä. Jään aina suustani kiinni ja olen useita tunteja päivästä myöhässä. Sehän kostautui tietenkin tekemättömillä töillä ja äkkäilyllä!!! Siitähän ei kärsinyt muut kuin Arto.

Vauhti vaan kiihtyi kevättä kohti ja sitten se loppui kuin seinään, tuli kesä! Ihmisten sopimukset loppuivat ja näkemiskerrat harvenivat, nyt oli sitä aikaa sitten mistä kokotalven puhuin. Mutta mihin sitä aikaa sitten oli? Kun tajuaa että,on menettänyt kaikken sen mikä on tärkeää, on aika pysähtyä katsoa peiliin ja alkaa kuuntelemaan mitä kerrottavaa ympärillä asuvilla ihmisillä on. Se peiliin katsominen olikin sitten kova paikka, tajuta että olin unohtanut sen työn ja oman treenaamisen keskellä oman elämäni, kaiken sen millä on eniten väliä. Onneksi heräsin, tajusin, ja lupasin opetella!

Mitä se minun uusi elämä sitten on? Se on aikataulutusta, pysy siinä mitä kalenterissa lukee, suunnittele huolella! Ensimmäiseksi tein itselleni uuden aarrekartan, tavoitteen tulevalle syksylle. Olinkin päättänyt, että herään aamulla aikaisemmin, olen päivällä tehokas, olen kotona ollessani läsnä, treenaan itseäni monipuolisesti (erilaisella tyylillä, vähemmän stressiä), teen työni tehokkaasti ja hyvin, annan aikaa miehelleni, ystäville, alan tekemään minulle tärkeitä juttu, lukemaan, kutomaan, kirjoittamaan.

Eli uuden opettelua on minun syksyni. Olen oppinut sen että olen ihminen, en kone. Heitänkin teille myös haasteen syksylle, tehkää suunnitelmia, pysykää siinä, muistakaa rakastaa ihmisiä ympärillänne, antakaa myös rakastaa itseänne ja tärkein rakastakaa itseänne! Minä lupaan kertoa minun uuden elämän opettelusta teille viikottain, viimeistään siitä asti kun koulut alkaa 😉 jakaa treenivinkkejä, hyviä ruokavinkkejä ja ennen kaikkea kertoa miltä elämä alkaa näyttämään. 

Nyt olo hyvä ja varma, töitä on paljon, mutta halu oppia uutta on suuri. Haluankin kiittää kaikkia teitä ihania ystäviä, jotka ovat kanssani tämän alkuvuoden jaksanut, ilman teitä en olisi enää tolkkuissani. Suurin kiitos menee Artolle, varsinkin siinä, että herätit minut kunnolla! 

Ja heti jo pahoittelut kirjoitusvirheistä, niitä varmasti on 😉 

Ja vielä loppuun, syksylle on vapaana vielä valmennuspaikkoja, ja luvassa varmaan tasapainoisempi valmentaja 😉

❤️ Sanna