Verikokeilla lisää tietoa omasta terveydestä

 

 Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

 

Onko moni teistä käynyt viimeisen vuoden aikana verikokeissa? Kuinka moni tietää omat ferritiini-, D-vitamiini- tai B12-vitamiinitasonsa? Tämä postaus on tehty yhteistyössä Terveystalon kanssa ja olen todella kiitollinen, että minulle mahdollistettiin veriarvojen tarkistus. Olen seurannut omia veriarvojani jo useamman vuoden ajan. No miksi ihmeessä? Yksi syy tähän on perintötekijät. Meillä on suvussa todella monia eri sairauksia, joita pystyy seuraamaan ainoastaan verikokeiden avulla. 

Nykyään on todella hienoa, että verikokeisiin pääsee myös ilman lääkärin lähetettä näppärästi. Terveystalon verkkosivuilta voit varata juuri itsellesi sopivan verikoepaketin. 

Minulle tehtiin  Voimat vähissä-paketti. Pakettiin on sisällytetty kaikki tärkeimmät testit anemian ja raudanpuutteen selvittämiseksi. Tulosten perusteella on helppo selvittää ravinnosta saadun raudan ja vitamiinien määrää sekä selvittää mahdollisia tulehduksia. Ajanvaraus verikokeisiin on todella helppoa, sen voi tilata suoraan netistä tai puhelimen välityksellä. Verikokeisiin ei tarvitse lääkärin lähetettä, jonka vuoksi myös voin lämpimästi suositella sitä.

 

 

Menneen vuoden aikana olen toistuvasti törmännyt alhaisiin ferritiinitasoihin. Ihan jos rehellinen olen, niin vielä reilu vuosi sitten en ollut perehtynyt koko asiaan saati sen viitearvoihin. Perehdyin asiaan paremmin, kun asiakkaani rupesivat valittamaan väsymystään enenevissä määrin.

Ferritiinihän on elimistön raudan varastoitumismuoto. Sen pitoisuutta veressä pidetään rautavarastojen mittarina. Raudan puutteesta kärsii jopa 20% maailman naisista. Suurimpaan riskiryhmään kuuluu hedelmällisessä iässä olevat naiset. Toki raudan puutetta esiintyy muillakin ryhmillä esim. runsaista kuukautisista kärsivillä, urheilijoilla, ikääntyvillä sekä henkilöillä, jotka luovuttavat usein verta. Ferritiinivarastojen tärkeys on noussut ihmisten tietoisuuteen enenemissä määrin vasta viime vuosina, koska niistä on alettu puhumaan. Minun ferritiinitasot olivat puoli vuotta sitten karvan verran alle viitearvojen, mutta onneksi nyt arvot olivat nousseet ja olen viitearvojen sisällä.

Toinen arvo, joka minua kiinnosti todella kovasti, oli D-vitamiini. Suomen harmaassa syksyssä ja talvessa D-viitamiinitasot laskevat helposti, jos sitä ei tankkaa purkista lisää. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jolla on todella monia tehtäviä elimistössä. D-vitamiini auttaa kalsiumin imeytymisessä ja ehkäisee näin ollen osteoporoosia ja vahvistaa luustoa. D-vitamiini edistää myös vahvistuskykyä ja auttaa mahdollisesti tulehdusten hoidossa. D-vitamiinin puutos on tutkimuksissa yhdistetty moniin eri sairauksiin esim. diabetekseen, sydän-ja verisuonitauteihin, syöpäsairauksiin ja reumatauteihin.

Mistä sitä sitten saa? Auringosta, silloin kun se paistaa yli 45 asteen kulmassa. Eli siis meillä Suomessa ainoastaan kesäkuukausina. Ravinnosta sitä saa luontaisesti kalasta ja sitä on lisättynä nykyisin myös maitotuotteissa sekä ravintorasvoissa. Minä syön D-vitamiinia ainakin yhdeksän kuukautta vuodesta purkista. Rakastan aurinkoa ja kesällä yritän kyllä saada sitä mahdollisimman paljon myös auringosta. Minun D-vitamiinitasot olivatkin erittäin hyvät.   

 

 

Mieltäni on lämmittänyt myös kovasti se, että tulokset tulevat muutamassa päivässä. Parasta on, että ne ovat helposti luettavissa Omaterveys-sovelluksesta, joka on ilmainen ja ladattavissa Play-kaupasta tai Appstoresta. Kun kirjaudut sovellukseen, saat sinne näkyviin kaikki tuloksesi ja myös kaikki aikaisemmat käynnit ja lääkärien lausunnot, jos olet ollut Terveystalon asiakas. Se mikä on ihan parasta tässä palvelussa, on laaja ammattilaisten kirjo. Mikäli verikoetuloksissa ilmenisi jotain poikkeavaa, voit helposti varata ajan lääkärille tai kysyä tuloksista chattilääkäriltä. Mikäli verikokeisiin meno arveluttaa sen takia, että tuloksien ymmärtämisessä tulisi ongelmia, niin sen voi unohtaa. Tulokset ovat selkeitä ja ne on ilmoitettu värikoodein.

Se mikä on helpottavaa aina tällaisten kokeiden jälkeen on se, että verikokeissani ei ilmennyt mitään hälyyttävää, kaikki arvot olivat hyviä. Aion käydä verikokeissa säännöllisesti jatkossakin, ja tämä kyseinen paketti osoittautui hyväksi. Mikäli yhtään mietit kannattaako, niin ehdottomasti, suosittelen kaikille oman terveyden seurantaa. Sinulla on vaan yksi elämä ja yksi kroppa, josta kannattaa pitää todella hyvää huolta. 

Verikoepaketin voit varata suoraan netistä tai ostaa helposti Terveystalon verkkokaupasta lahjaksi omasta terveydestään kiinnostuneelle.

 XxX Sanna 

Talven harmautta vastaan värikkäillä valinnoilla

 

Voi tätä meidän Suomen talvea ja sen harmautta. En varmasti ole ainut, joka kaipaa elämäänsä valoa ja aurinkoa. Enkä varmasti ole ainut, jota ei huvita juurikaan mikään. Olen onneksi saanut itseni motivoitua moneen ja en ole jäänyt vaan sohvan reunaan mököttämään. Pientä piristystä on kuitenkin haettava monista eri asioista. Yksi ehdottoman hyvä on ollut värit, tarkemmin sanottuna värikkäät lautaset.

Värejä on monenlaisia, on vihreää, on punaista, keltaista sekä sinistä. Useammat varmaan hakevat värinsä lautasille vihanneksista, hedelmistä, salaateista sekä marjoista. Mutta valitettavasti on heitäkin, jotka eivät niin tee. Vaan heidän värinsä tulevat irtokarkeista, sipseistä ja kenties jäätelöistä tai limsoista. Makeanhimo tunnetusti kasvaa pimeinä aikoina, koska monet saavat makeasta lohtua muutenkin harmaaseen ja ankeaan arkeensa.

Onko se sitten väärin? Ei se ole, eihän kukaan voi sanoa sinulle, että olet jollakin tasolla huono ihminen jos vetäiset irtokarkkia 200g siihen kaikista suurimpaan ankeuteen. Jos se sillä hetkellä parantaa elämääsi ja saa sinut voimaan hyvin, niin voiko joku moittia sinua? Ei! Mutta minä olen aina lähestynyt asiaa seuraavalla tavalla; Voisiko sen irtokarkin seuraavalla kerralla, edes osan, korvata vaikka hedelmällä? En ikinä ole kieltänyt ketään tai sanotaanko nyt moittinut ketään herkkujen syönnistä, mutta olen aina ollut mielelläni tarjoamassa niille vaihtoehtoja. 

 

Olen itse oppinut etsimään herkuille vaihtoehtoja. Minä olen myös niin tylsä, etten pysty niitä enää edes oikein syömään. En silti sano ettenkö välillä vetäisi irtokarkkiöverreitä. Mutta olen mieltynyt hedelmäcocktaileihin, rakastan omenaa -> tiedän ihan vi*** tylsää. Mutta saan itselleni siitä hyvän mielen ja ennen kaikkea olon.

Varsinkin nyt, kun on harmaata ja valoa vain vähän aikaa päivällä, niin vitamiinit nousevat arvoon arvaamattomaan. Meillä on kotona tyttöjen kanssa syksyn kampanja käynnissä. Mitä se sitten pitää sisällään? On syötävä vähintään 2 hedelmää päivässä ja otettava lautaselle mahdollisimman montaa eri väriä. Se on tytöistä hauskaa ja saan heidät sen avulla syömään monipuolisesti. Ja karkkipäivä on vaan lauantaina, vaikka joskus tuntuu, että meillä on lauantai joka päivä.

Heitänkin teille nyt pienen haasteen. Valitkaa joka päivälle ainakin 3 eriväristä asiaa lautasellenne tai päivittäiseen ruokaanne. Miettikää oloa ennen tämän aloitusta ja laittakaa se ylös. Tehkää näin esim. 2 viikkoa ja tutkiskelkaa itseänne silloin uudestaan. Huomaatteko olossanne mitään uutta? Oletteko virkeämpiä? Onko olo freesimpi? Se tapahtuuko mitään, en voi luvata, mutta voin toivoa. 

Harmautta vastaan taistelussa on paras ase oma niin henkinen kuin fyysinenkin tila. Onneksi kohta aletaan jo mennä kohti aurinkoa. 

Ihanaa päivää.

XxX Sanna  

Vahvuus on kaunista

 

Tänään, kun menin kauppaan sain kokea jotain ihanan arvokasta. Nimittäin sain positiivista palautetta aivan ihanalta naiselta. Se tuntui niin hyvälle, että pieni onnenkyynel vierähti poskea pitkin. Nainen kertoi, kuinka kaunis hänen mielestään olen, kuinka hehkun niin sisäistä kuin ulkoistakin kauneutta. Ja miten hän saa voimaa omaan elämäänsä minusta. Voi miten se tuntuikaan hyvältä! En ole todellakaan osannut aina ottaa vastaan palautetta sen paremmin negatiivista kuin positiivistakaan.

Tämä aamun ihana kohtaaminen sai minut miettimään, miten erilailla ihmiset toiset näkevätkään. Monet näkevät vaan ulkokuoren, mutta onneksi monet myös sen sisimmän. Toki on muistettava, että ihmiset ovat ehkä erilaisia kotona tutussa ympäristössä kuin ihmisten parissa. Minulle sanoi eräs ystävä viikonloppuna, että hänellä on monta eri minää. Työ-, koti- ja ystäväminä. Minä siihen, että minulla on vain kaksi, joko tai minät. Olen aina ollut juuri tällainen, en ole koskaan osannut esittää mitään. Olen oppinut liiankin monet asiat elämästäni kantapään kautta. Mutta se on muovannut minulle juuri sellaisen elämän, minkä olen voinut selkä suorassa elää. 

 

Niinkuin monet tietävät, olen nuoreen ikääni mennessä kokenut monenlaista, niin hyvää kuin pahaakin. En ole ottanut aisoista välttämättä opikseni juuri sillä hetkellä. Omistan liian kovan pään, antaakseni itselleni armoa saati hyväksyntää. Olen vaatinut itseltäni paljon, saavuttanut ja menettänyt valtavasti. Olenko osannut katsoa itseäni peilistä oikealla tavalla? Olenko aina etsinyt vaan vikoja? 

Puhuimme viime viikolla myös vahvasta itsetunnosta ystäväni Saijan kanssa. Minkälainen on vahva itsetunto? Onko se sellainen, että pärjään yksin, ei tartte auttaa? Vai onko se sellainen, että selvisin kaikista elämän myrskyistä, ehkä hieman kolhittuna, mutta hengissä? Ajattelin ennen juuri näin, ei tartte auttaa pärjään kyllä. Ja pärjäsin, todella hyvin, mutta onko se vahvuutta?

 

Tänä aamuna tajusin siinä Halpa-Hallin pihassa, että hei minä olen kasvanut henkisesti. Pystyn ottamaan vastaan positiivisia asioita itsestäni, ajattelematta, että se olisi jollain tasolla kuitenkin kettuilua. Ja pääsin mielessäni aiheeseen vahva itsetunto. Tajusin, että se on juuri sitä, että pystyt olemaan ylpeä itsestäsi, sanomaan sen ääneen ja ennenkaikkea kuulla se. Vahva itsetunto on myös kykyä olla ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on. Hyväksyä ja pyrkiä kasvamaan omassa minuudessaan. Vahvalla itsetunnolla varustettu nainen hehkuu kauneutta ja osaa kantaa itsensä arvoisallaan tavallaan. 

Tänään kun katsoin itseäni peilistä tajusin, että minua katsoi sieltä vahva nainen. Olen monissa liemissä keitetty, monista hankaluuksista noussut ja ennenkaikkea paljon menettänyt nuori nainen. Pelistä minua katsoi tänään vahva, kaunis, oman elämänsä herra, onnellinen ja todella paljon rakastettu nainen. Minulla on ihan kaikki mahdollisuudet saavuttaa elämässäni mitä vaan. Ja jos pystyn omalla olemassaolollani antamaan ihmisille edes sille yhdelle positiivista energiaa ja elämän iloa, olen todella otettu.

Kaikille vahvoille naisille ja miehille oikein ihanaa viikkoa <3

XxX Sanna

Kuvat blogiin on ottanut Saija Heinämäki

Ruokahävikin minimointi

Jos joku on enemmän kuin ärsyttää niin ruuan pois heittäminen. Ruoka on minun mielestäni nykyään todella kallista ja jo senkin takia minua kaikista eniten ärsyttää tehdä ruokaa ja heittää siitä sitten osa roskiin tai muuten vaan pois. Toki voin katsoa itseäni peiliin, kun olen opettanut meidän perheen siihen, että samaa ruokaa syödään kerran maksimissaan kaksi kertaa. 

Olen miettinyt pitkään, miten saisin minimoitua ruokahävikin. Olen tehnyt jo kauan ruokalistat, missä olen yrittänyt miettiä miten ruokia voisi jatkojalostaa ja näin ollen hävikkiä jäisi vähemmän. Olen myös todella huono tekemään ruokaa vähän tai justiin sopivasti, mutta toisaalta olen opetellut tätäkin taitoa viimeisen puolen vuoden aikana. 

Meillä on pakaste aivan kantta myöten täynnä  hirvenlihaa sekä marjoja. Tokihan myös meidän kesällä kasvattamat lohet on pakastettu ja sekin antaa mahdollisuuksia saada vaihtelua päivittäisiin ruokiin. Minulla on myös ollut sellainen huono tapa, etten ole hyötykäyttänyt pakastimeni sisältöä aina tarpeeksi hyvin ja menettänyt juurikin sen takia paljon hyviä raaka-aineita ja rahaa. Mutta nyt olen päättänyt senkin asian korjata ja syödä ensin pakastimen tyhjäksi ja sitten vasta kaupasta uutta.

Mutta ihan paras juttu minkä olen tänä vuonna oivaltanut, on ruuan jakaminen. Olen vienyt siis kaikki meiltä syömättä jääneet ruuat, siis täysin hyvät ruuat, omalle mummolleni. On ihana saada aikaan hyvää mieltä siitä, kun saa jakaa hyvää mieltä muillekin. Mietitäänpäs asiaa näin, että minun ihana 96-vuotias mummoni saa  itselleen valmista ruokaa ja minun ei tarvitse heittää meiltä ruokaa pois. Kaikki hyötyvät ja moni saa siitä hyvän mielen. 

Lihakeittoa mummolle

Toinen asia, mitä meillä on nyt opeteltu lasten kanssa, on "ota ruokaa vaan sen verran mitä jaksat syödä!" Liian monta kertaa on käynyt niin, että otetaan ja sitten ei jaksetakaan syödä ja heitetään pois. Meillä varsinkin isäntä on enemmän kuin tarkka siitä, että kaikki lautasella olevat ruuat pitää syödä ollaan sitten kotona tai kylässä. Ja se on opittu hienosti, on mukavampi laittaa ruokaa, kun se syödään ja sitä osaa kaikki arvostaa.

Meillä on myös lapset opetelleet laittamaan ruokaa ja näin ollen kunnioitus sitä kohtaan kasvaa. Torstaisin meillä Vilma tekee aina ruuan ja Emmille on jäänyt suurin vastuu leipomisesta. Minusta on tärkeää opettaa lapset laittamaan ruokaa ja myös oppimaan sen tärkeys meidän elämässä. Itse tehty on aina itse tehtyä. Ja ruuasta jos mistä ei kannata tinkiä, koska sehän tekee vain sinulle hyvää mitä parempaa se on. 

Olisi hauska kuulla, minkälaisia keinoja teillä muilla on ruokahävikin estämiseksi?

XxX Sanna

Syksyn pimeyteen valoa

Minä jos kuka olen kärsinyt pimeyden pelosta. En osaa oikein sanoa, mikä on tilanteen muuttanut, mutta enää se on vaan muisto. Olen oppinut tykkäämään hämäristä illoista ja ottamaan niistä kaikki irti. En toki tarkoita, että nauttisin tästä syksyn pimeydestä ihan hirveästi. mutta olen panostanut valoihin ja kynttilöihin.

Rakastan kynttilöitä ja erilaisia lyhtyjä valoineen. Nyt uutuutena olen löytänyt ledivalo kukkaruukut. Olen tietoisesti panostanut paljon valoihin, koska me asumme täällä metsän keskellä niin pimeys on läsnä siihen asti, kunnes lumi tulee maahan ja valaisee maisemaa. Tämä syksy on muutenkin erilainen. koska nyt ei ole tiedossa lomaa ja aurinkoa. Olemme olleet 5 vuotena aina joulu-tammikuussa etelässä 2-4 viikkoa, mutta maailman tilanne on sellainen, että nyt on pysyttävä kotona.

Käänsin tämän tilanteen positiiviseksi niin, että yritin tehdä kodistamme mahdollisimman viihtyisän ja valoisan. Nautin suunnattomasti, kun saan katsella kynttilöitä ja nauttia illan hiljaisuudesta ja hämystä. Olen yrittänyt muutenkin järjestää itselleni paljon positiivisia juttuja ja tekemistä, jotta tämä pimeys ei veisi minulta paljoa energiaa. 

Kuvan ottanut Saija Heinämäki

Monesti syksyn pimeys saa ihmiset vaipumaan tietynlaiseen alavireyteen, ja moni asia tuntuu todella haastavalta. Aurinko, valo ja kesän lämpö ovat minulle ihan ehdottomasti se juttu, mutta olen aina myös nauttinut syksyn ja talven tuomasta viileydestä ja treenimotivaatiosta. Tänä syksynä olen tehnyt itselleni aivan uudenlaiset suunnitelmat ja tavoitteet niin töihin kuin treeniinkin. 

Monessa mielessä syksystä on tulossa erilainen ja työrintamalla on uusia tuulia, joista kerron myöhemmin. Vaikka lomaa ei olekaan tiedossa, yritän saada auringon elämääni jollakin muulla tavalla. Paljon kivoja juttuja ja sopivasti haastetta elämään niin eiköhan tästäkin syksystä selvitä. Ja kohtahan on jo joulu ja saa alkaa hössöttämään sitä.

Syksyn suurin tavoite on kuitenkin elää ja olla sillä tavalla, että perhe pysyisi terveenä. Ja toki omalla toiminnalla yritän auttaa, ettei tämä virus pääse leviämään enempää. Siispä nyt vaan kynttilöihin tulta ja positiivista mieltä niin kyllä se kesä sieltä tulee.

Ihanaa syksyä kaikille, pidetään itsestämme ja toisistamme huolta! Iloa ja valoa jokaisen päivään.

XxX Sanna    

Pienikin muutos piristää

 

Rakastan vaihtaa mattoja, verhoja sekä järjestystä. Varsinkin entisessä elämässäni olin todella kova vaihtelemaan verhoja. Minulla oli jokaiseen juhlaan ja vuodenaikaan eri verhot sekä matot. Nykyään olen hieman antanut periksi ja tyytynyt vain vuodenaika vaihteluihin. Ja tokihan tähän on vaikuttanut myös meidän mökillä olomme.

Mutta nyt tänä syksynä koin jonkinlaisen uuden tulemisen tähän sisustamiseen ja laitoin oikeastaan kaiken uusiksi. Koko yläkerta koki ns. pienen uudistumisen. Tytöt saivat uudet isompien tyttöjen huoneet, aula sai uutta ilmettä, vieras- sekä jumppahuone kokivat freesauksen. Olen aivan liekeissä siitä, kuinka pienillä jutuilla saa niin paljon uutta aikaan ja miten kiva on palata mökiltä kotiin, kun kaikki on järjestyksessä ja puhdasta. Ja voi sitä tavaran määrää, mikä lähti kiertoon ja ihan osa jopa roskiinkin. Yläkerrassa pystyy jälleen hengittämään.

 

 

Keväällä käsittelin mökillä saunan ja saman kohtalon koki meillä kotonakin saunamme. Jos ollaan ihan rehellisiä niin se on vielä ihan himpun verran kesken, mutta ensi viikolla olisi aikomus päästä saunomaan uudistettuun saunaan.

Alakerrassa uuden ilmeen sai meidän makuuhuoneemme sekä työhuone. Pienillä muutoksilla sain aikaan aivan uudenlaiset ilmeet näihin kahteen huoneeseen. Tokihan alakerrastakin lähti paljon tavaroita varastoon ja muutamia valoja tuli tilalle. Pienet asiat tässäkin saivat aikaan paljon uutta ilmettä.

 

 

Tokihan aikaa tähän meni aika paljon, koska isossa talossa on paljon ikkunoita pestävänä ja paljon tavaroita läpikäytävänä, mutta lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Oli ihana löytää uudelleen taas se into sisustamiseen ja uusien tekstiilien hommaamiseen sekä vanhojen kaivaminen käyttöön kaappien pohjalta. Suosittelen lämpimästi jokaiselle. Oman kodin laittaminen ja freesaaminen on palkitsevaa. Kodinhan pitää olla sellainen missä todella viihtyy. 

Ihanaa syksyä ja sisustamisen iloa kaikille!

XxX Sanna

Miten näet itsesi?

Naiselle, jos kenellekään on todella vaikeaa ottaa vastaan kehuja. Tai minulle on ainakin tullut sellainen tunne ja myönnän itsenikin huonoksi siinä. Olen kasvanut siinä paljon, mutta vieläkin monesti tulee sanottua, että no älä nyt. Huomasin tämän taas eilen itsessäni, kun olimme salilla. Treeni kulki ihan sairaan hyvin, mutta vähättelin sitä hiljaa mielessäni itselleni.

Illalla rupesin miettimään, että miksi? No varmasti siksi, että enhän minä voi kehua itseäni, koska treenikaveri vetää paljon kovemmin. Sitten taas moitin itseäni, että ei niin Sanna. Vaan niin, että todella hyvä treeni ja hienosti vedit. Painot nousevat ja toistoja tulee lisää. Näinhän sen pitäisi mennä.

Monet naiset myös helposti antavat sen kuvan, että he ovat sinut itsensä kanssa ja osaavat ottaa kehut vastaan. Mutta onko se kuitenkaan niin? Asuuko valtaosan naisen päässä se omatunto, joka kuitenkin aamuisin peilin edessä soimaa itseään. Ehkä salaa jopa itseltään. Olisin melkein sitä mieltä, että näitä naisia on enemmän kuin heitä, jotka sanovat olevan sinut itsensä kanssa. Se on kyllä todella harmillista, mutta siitäkin voi oppia pois.

Minä olen jo vuosia perustanut oman lähipiirini positiivisuudelle ja sellaisille ihmisille, jotka hyväksyvät minut juuri tälläisenä kuin olen. Ihmisille, jotka saavat minut nauramaan itselleni silloinkin kun itse en sitä ymmärtäisi. Ihmisille, jotka tuntevat minut oikeasti ja saavat minut tuntemaan itseni hyväksi silloinkin, kun itse en sitä osaisi tuntea. 

Olen opetellut pois siitä ajatuksesta, että minusta ei ole tai en kuitenkaan pysty niin en jaksa edes yrittää. Miksi monesti käy niin, että ajattelen niin. Ehkä se on luonteessa, ehkä se on opittu tapa? Näenkö itseni oikeasti niin huonona etten pysty kertakaikkiaan sanomaan itselleni, että olen juuri hyvä tällaisena kuin olen. Vai johtuuko se siitä, että usein kuulen olevani kaikkea muuta kuin hyvä ja onnistunut? Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, annanko muiden mielipiteiden vaikuttaa siihen miten näen itse itseni? Periaatteessahan niin ei saisi tehdä, mutta miksi se ulkopuolinen paine on niin kova ja hallitseva?

Onko tämän päivän maailmasta tullut jopa liian kova paikka elää? Välillä minusta kyllä tuntuu siltä, itsevarmoja ja oman elämänsä hallitsevia ihmisiä on todella vähän. Joskus minusta jopa tuntuu siltä, että naapuri maksaa mielellään kympin, että saa naapurille vitosen vahingon. Onko tyytyväinen ihminen tänä päivänä liian vaarallinen, että se pitää jotenkin ampua alas?

Onko helpompi nähdä itsensä vähän huonompana kuin onkaan? Elää vähän "olen paska tyyppi"-agendalla? Saako silloin olla rauhassa ja ulkona kaikista soraäänistä? En usko, mutta monesti näin varmasti on. Minusta jokaisen ihmisen pitäisi nähdä itsensä juuri sellaisena kuin on ja uskaltaa sanoa se myös ääneen. Ammentaa voimaa jokaisesta kehusta ja kasvaa jokaisesta kritiikistä. Olla ylpeä siitä mitä on ja elää elämänsä juuri haluamallaan tavalla. Keskittyä siihen omaan hyvinvointiin ja mahdollisuuksien mukaan jakaa hyvää myös ympärilleen.

Ollaan oman elämämme sankareita ja opitaan olemaan juuri parhaita painoksia meistä itsestämme! 

Ihanaa viikonloppua just sulle!

XxX Sanna 

Hirveän ihanat hiitit!

 Hiit- treeni on ollut jo kauan käytössä ihan älyttömän hyvänä treeninä. Sen on kerrottu polttavan ihan älyttömän hyvällä tahdilla rasvaa, kehittävän hapenottokykyä ja tukevan lihaksen kasvatusta. Ja monta muuta hyvää juttua, mitä sillä treenillä saavutetaan. Yksi mistä on paljon puhuttu on lyhyt treenin kesto, joten siihen varmasti kaikki meistä ajallisesti pystyvät. Ja kyllä kaikki nämä asiat pitävät täysin paikkansa. Onhan ne myös ihan hirveitä treenejä, oikeasti puoli tuntia mennään niin, että henki melkein irtaantuu ruumista. Palkitsevinta on se ihan mahtava olo sen hiitin jälkeen.

 

 

Minä voin sen verran kertoa teille, että olen vältellyt tätä kyseistä treenimuotoa aina. Aikoinaan kun vedin jumppaa niin Strong by Zumba jotenkin liippasi kaikista lähimmin tätä kyseistä treenimuotoa. Miksi mä en ole sitten ikinä hiittaillut? Se on vaan tuntunut aina niin vastenmieliseltä. Se treeni on ollut aina kaikista helpoin jättää välistä. En oikein osaa sanoa, miksi se on ollut aina näin. Olen ehkä enemmin ollut sellainen punttiPirkko ja sitten käynyt vaan lenkillä ja hoitanut näin aerobiset. Ehkä se on ollut pelkoa etten jaksa ja pysty.

Mutta nyt tänä syksynä siihen on tullut muutos! Olemme alkaneet yhden asiakkaan kanssa tekemään kerran viikossa hiitti treeniä. Ja voin kertoa, että se tuntuu todella pahalta. Me olemme tehneet ne Saarijärvellä salilla, mistä löytyy siihen tarvittavat välineet. Mutta hiittiähän pystyy tekemään ihan missä vaan ja todellakin ilman välineitä. Kierrokset ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta todellakin tuntuvat.

Olen löytänyt itseni uudelleen ja kerta viikossa hiitistä tuli todellakin minun uusi juttuni. Tänäänkin on vuorossa kyseinen treeni, mutta koska se tehdään tänään meidän omalla salilla niin täytyy varioida uusia juttuja. Hiitissä onkin juuri se ihanaa, että sitä pystyy tekemään joka kerta erilaisen ja varmasti se on tehokasta.

Toinen asia, joka minun mieltäni erityisesti lämmittää hiittaamisessa on onnistuminen. On todella palkitsevaa nähdä onni asiakkaan silmissä, kun treeni on ohi ja voittaja fiilis tulee esiin. Hei vitsit me tehtiin se!! Ja yhdessä tekeminen antaa voimaa kummallekkin päästä juuri niihin parhaimpiin tuloksiin. Olen todella tyytyväinen, että otimme askeleen pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja lähdimme kehittämään itseämme. 

 

 

Vaikka monesti ajatellaan, että me trainerit tehdään kaikkea ja tykätään kaikesta, niin eihän se niin ole. Ihmisiä tässä ollaan ihan niinkuin muutkin. Ja itsensä kehittäminen on kaikkien juttu, minulla se on tälle syksylle salin oheen tullut viikottainen hiittreeni. Ja kyllä, nykyään jopa odotan niitä ihan innolla. Minusta jokaisen pitäisi kokeilla muutaman kerran sellaistakin mistä ei niin tykkää, niin siitä voi tulla uusi suosikki tai sitten ei. Ja jos ei, niin kaikesta ei todellakaan tarvitse tykätä.

Ihanaa viikkoa just sulle.

XxX Sanna  

Kun haluan ihan kaiken ja samaan aikaan!

 

Mitä ihmettä tässä pitäisi alkaa tekemään, kun tuntuu ettei mihinkään kerkeä keskittymään? Kun kokoajan on noin tuhat rautaa tulessa, niin mistään ei loppujen lopuksi tule yhtään mitään. Kaikki tehdään vähän sinne päin ja puolivaloilla. Mikään ei oikein etene mihinkään ja paljon potentiaalia jää vaille kohdetta. Miksi mä sitten teen näin? Koska en osaa tietää mitä minä oikeasti haluan tehdä. Olen liian pätevä moneen hommaan.

Haluan kehittää enemmän valmentamisesta, kehittää nettivalmennusta ja tarjota ihmisille mahdollisimman laadukasta palvelua. Haluan kehittää lisää myös ammatillisuutta maansiirtopuolella, haluan kehittyä rekkakuskina, pyöräkonekuskina ja ehkä myös kaivinkonekuskina. Mutta kumpikin vaatisi 110% sitoutumisen jotta voisin kehittää itseäni vieläkin paremmaksi. Pitäisi vaan osata päättää kumpaan suuntaan lähden. En sano sitä, ettenkö pysty tekemään kumpaakin hyvin ja laadukkaasti, mutta parantamisen varaa olisi kummassakin.

 

Haluaisin vielä kaiken tämän lisäksi parantaa mahdollisuuksiani kertoa ihmisille laadukkaista ja puhtaista luonnonmukaisista tuotteista, joita itse käytän arkielämässäni joka päivä. Sekin vaatisi todella paljon aikaa ja vaivaa, jotta kerkeäisin kartoittaa kaikki mahdolliset tavat viedä asiaani tehokkaasti eteenpäin. 

Kaikista eniten haluaisin olla hyvä ja läsnäoleva äiti, jotta tytöistäni kasvaisi hyviä ja elämään valmiita nuoria ja myöhemmin aikuisia. Nautin, että kotini on siisti ja meillä syödään aina laadukasta ja terveellistä ruokaa. Ja vielä kirsikkana kakkuni päällä on tietenkin oma treenaaminen, jonka haluaisin olevan tehokasta ja eteenpäin vievää. Onko tässä paletissa yhdelle ihmiselle liikaa tavoitetta?

Uskokaa tai älkää niin välillä minusta tuntuu siltä. Paljon pitäisi saada aikaan ja aika vaan loppuu kesken. Jos kirjoitan kalenteriini, että tänä päivänä teen tiettyä hommaa, niin silloin soi puhelin ja pitääkin olla menossa jo ihan toisaalle. Se jos mikä ottaa monesti hermoon, mutta olen yleensä vaan ollut ajattelematta sitä. Yrittäjänä, perheen äitinä ja puolisona olen vaan mukautunut. 

 

Vielä kaikkien näiden lisäksi rakastan sisustamista ja pientä pintaremontointia. Ja ehkä sen takia me vieläkin asustellaan mökillä, kun en ole saanut kotona tehtyä juuri mitään vielä, mitä ennen sinne menoa olen suunnitellut. No huomenna olisi taas muutamaksi tunniksi mahdolisuus mennä sinne touhuamaan. Mutta kaikesta huolimatta olen todella tyytyväinen elämääni ja olen oppinut pyörimään kaikkien asioiden ytimessä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mietin eilenkin, kun oltiin perheen kanssa retkellä, että mistä luopuisin ja mitä alkaisin kehittämään enemmän. Ja tulin siihen tulokseen, että nyt syksyllä ja talvella käytetään suurin energia personal trainerin työn kehittämiseen ja uusien valmennuksien tekemiseen, kun ajopuolella on hiljaista. Ja kesällä sitten taas keskitytään enemmän sinne suuntaan. Ja treenit pidetään mukana kokoajan, mitä nyt ehkä vähän talvella kiritään niissäkin. 

Nyt yritän saada kodin kuntoon, minulla on tyttöjen huoneet siellä aivan levällään, kun niitä hieman päivitetään ja sauna pitäisi käsitellä sielläkin. Ihana kun on tekemistä, ja ehkä minä olen sellainen tuhannen ja yhden työn nainen! Mikäli juuri sinä kärsit samasta ongelmasta, niin asiat kyllä selkiytyy kun niille vaan antaa aikaa.

Ihanaa loppuiltaa just sulle!

XxX Sanna

Korona ja kuntosali

 

Näin kuntosaliyrittäjänä mietin todella paljon, miten tämä korona vaikuttaa kuntosaliin ja sen kävijöihin. Jos mietitään ylipäätään treenaamista, sitähän ei koskaan saisi tehdä kipeänä, mutta siihenkin on justiin niin monta tapaa kuin liikkujaakin. Meillä on täällä maalla on vielä säästytty korona-tartunnoilta, mutta sehän on yksi kaunis päivä, kun se meillekin tulee.

Minä olen tehostanut salilla siivousta ja desinfiointiaineita on tarjolla paljon laitteiden puhdistukseen. Keväällä kaikki olivat paljon enemmän mielestäni varuillaan koronan takia. Ehkä nyt on hieman lipsuttu ja jopa haluttu unohtaa kyseinen virus kokonaan. Minä en missään nimessä tarkoita sitä, että elämä pitäisi lopettaa ja olla vaan kotona, mutta olisi muistettava, ettei ole oikein ajatella tällä hetkellä vaan itsekkäästi.

 

 

Minä olen ohjeistanut kaikkia treenajiani samalla tavalla. Salille on aina tervetullut, jos on terve ja hoitaa oman osansa salin desinfioinin osalta. Riskiryhmäläisiä olen kehottanut olemaan erityisen varovainen. Tämä aika on yrittäjälle todella haastavaa, koska on vaikea valvoa kaikkea 24/7 ja sen takia vastuu jää monesti ihmisille itselleen.

Tämä maailma on varmasti muuttunut pysyvästi tietyllä lailla ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että liikunta tukee positiivisuutta ja tuo hyvänolontunteita. Ja jos salille meno askarruttaa, niin mahdollisuuksia on monia; ihania syyspäiviä viettää metsässä ja ainahan lenkkiin voi sisällyttää kehonpainoliikuntaa. 

 

 

Korona on tullut varmasti jäädäkseen ja meidän täytyy oppia elämään sen kanssa. Muistamaan sen leviämisherkkyys, pysyttävä itse aina askeleen edellä sitä. Muistettava, ettei kipeänä kannata mennä julkisille paikoille, vaikkei tartuntaa välttämättä olisikaan. Vain hoitamalla oman tonttinsa niin hyvin kuin mahdollista, pystyy vaikuttamaan. Kukaan ei voi tässäkään tilanteessa hoitaa muiden asioita. 

Minusta uusi normaali voi olla hyväkin juttu. Ehkä perhe ja sen merkitys korostuu. Oppii nauttimaan pienistä asioista ja hienoista hetkistä vaikka siellä kuntosalilla. Pidetään toisistamme huolta. Ja muistakaa meitä yrittäjiäkin, käyttäkää meidän palveluita, tehkää se vastuullisesti sillä vaan sillä tavoin  voimme teille niitä turvallisesti tarjota.

Pystytään positiviisella mielellä ja nautitaan kaikista huolimatta syksystä.

XxX Sanna

Kahvia ja kaurapaistosta

 

Voi syksy sinä tulit sittenkin. Nyt, kun istun kahvikuppi edessä ja nautin oman puun omenoista tehdyistä kaurapaistosta, voin vihdoin huokaista.  Oli kyllä elämäni kovin remonttikesä. En ole kerennyt tekemään muuta kuin maalaamaan, maalaamaan ja maalaamaan. Kesähän alkoi siitä suuresta ideasta, että mökkimme sauna kaipasi suuresti uutta ilmettä. Niinpä aloitin sen duunaamisen. Kaikesta tekee vielä mielekäämpää se, että tein remonttia aina töiden välissä. Tunnin silloin ja tunnin tällöin. No, sauna saatiin alkukesästä kuntoon ja siitä tuli enemmän kuin hieno.  

Mökimme on pieni ja sen takia tilasimme jo keväällä tytöille nukkuma-aitan tuohon pihaan. Koronan takia se tulikin vasta reilua kuukautta myöhemmin, kun oli suunniteltu. Joten keskellä heinäkuun muita kiireitä tuli vielä aitta ja sen maalaaminen. Yllätyin, miten kauan noinkin pienen aitan maalaminen voi viedä aikaa. Ensin duunasin aitan sisäpuolelta ja sitten päältä. No nyt sekin on onnellisesti tehty. Vielä vähän paikkamaaluuta ja tytöt pääsevät omaan boksiinsa asustelemaan. 

 

Kolmas ja ehkä kaikista eniten odotettu oli mökin pihan laitto. Se on ollut vaiheessa jo kolme vuotta. Pihamme on siis ollut pelkällä hiekalla ja mullalla kolme viimeistä kesää. Ja voin kertoa, että se on ollut jokseenkin raivostuttavaa. Hiekkaa on tullut sisälle ihan kamalasti ja piha on näyttänyt ihan kamalalle. Kaikki on siis ollut enemmän tai vähemmän kesken kokoajan. Ja kun niiden kuntoon laittaminen on ollut minun harteillani, se on kyllä kestänyt.

Aikaa kun on vähän niin valmistakin tulee todella hitaasti. Nyt se vihdoin tapahtui ja me saatiin mökin pihaan kuntta. Työ oli niin suuri, että se yllätti meidät kummatkin. Kolme päivää ja monta miestä töissä, niin vihdoin meillä on mökillä piha. Toki sen verran on vielä vaiheessa, että pihakivetykset puuttuvat, mutta nekin on tulossa vielä tämän syksyn aikana. Vihdoin minulla on sellainen tunne, että tämä mökkiprojekti alkaa olemaan valmis.

On ollut henkisesti aika kova kesä ja alku syksy. Kokoajan on keskeneräisiä hommia, kiire ja aikaa ei oikeastaan yhtään niin epätoivo meinasi iskeä. Nyt voin huokaista ja aloittaa syksyn niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Voin keskittyä omiin hommiin ja mennä aina vapaalla ajalla laittamaan kotia syksykuntoon. Olen enemmän kuin innoissani tulevasta syksystä. Nautin kynttilösitä, takkatulesta ja perheestäni. 

Nyt nautin kahvin ja kaurapaistokseni loppuun. Ihanaa päivää just sulle!

XxX Sanna

Huoliteltuna helposti: kestopigmentointi

Minä rakastan kauniita vaatteita, upeita kroppia ja kaikenlaisia kenkiä. Olen aina ollut sen verran prinsessa, että tykkään olla edes jonkun verran laitettu ennen kuin lähden ihmisten ilmoille. Minun suurin ongelmani on tällä hetkellä todella hikinen työ, jos laitan itseni aamulla, niin olen puoleen päivään jo hikoillut asiakkaiden kanssa tai omissa treeneissä meikit pois. Olen laitattanut kulmakarvojani ainakin miljoona kertaa jos vaikka ja millä kestopigmentoinnilla, mutta pysyvyys on ollut aika heikkoa. 

Minulle on myös kerran aikaisemmin ehkä noin viisi vuotta sitten laitettu eyelinerit, mutta ne jäi silloin jotenkin todella kapeiksi, eikä kamalasti näkyneet minun lerppaluomieni alta. No nyt päätin, kun näin facebookissa erään tutun kosmetologin mainoksen kestopigmentoinneista, että kokeilen vielä. Niinpä vaan tuumasta toimeen ja aikaa varamaan.

Menin ehkä hieman skeptisellä asenteella paikalle ja ajattelin, että katsotaanpas miten meidän käy. No ensinnäkin Elina (Koivistoinen) oli todella ihana nähdä pitkästä aikaa, joten puhumista riitti varmasti 8 vuoden edestä. Elina on ihminen, joka on ihana. Niin aito ja iloinen, todellinen energiapakkaus ja mikä parasta, ihan huippu työssään- hän on myös tarkka ja tuntee minut ja uskaltaa tehdä minulle juuri minunlaiseni jutut. Ja siitä minä tykkään, vähän rohkeutta ja "hulluutta" peliin niin lopputulos on aina täydellinen. 

 

Niinhän se oli tälläkin kertaa. Piirsimme eyelinereita aika kauan, mutta saimme niistä mieleisemme loppujen lopuksi. Luomeni eivät ole samanlaiset ja toinen roikkuu toista enemmän ja monenlaista harmia niissä oli, mutta lopputulos on kaiken ajan arvoinen. Niiden tekeminen ei satu yhtään, ainut mikä voi alussa tuntua hassulta on pienoinen tärinä. Minulle kaikista hankalinta niiden teossa on ehdottomasti selällään makaaminen. En ole tottunut makaan selälläni niin pitkiä aikoja, joten se tuottaa ongelmia minulle kaikista eniten.

Rakastuin uusiin eyelinereihini jo piirto vaiheessa eikä se rakkaus ole tässä neljässä päivässä hälvennyt päin vastoin se on vaan kasvanut kokoajan. On ihana huomata, että sinulla on silmät aina, aamulla kun heräät, kunnon treeniin jälkeen ja vielä illallakin kun olet tullut suihkusta. Uutena juttuna minulle oli tässä näiden hoito. Ei enää bebanttenia litrakaupalla silmiin, niin, että ripsetkin ovat ihan limpissä vaan geelimäistä rasvaa iltaisin. Minulla luomet eivät turvonneet, niitä ei kiristänyt, enkä oikeastaan edes tiennyt, että niihin on mitään tehty. Ainut paha on etten saa mennä saunaan 2 viikkoon (senkin jälkeen lempeisiin löylyihin) ja olen luvannut uida joka ilta. On muuten himppa kylmää olevinaan  tuo järvivesi ilman saunaa.

Koska olen hieman "hullu" ja rakastan kauneutta ja ennenkaikkea helppoutta niin pigmentointi urakka jatkuu. Seuraavaksi on vuorossa huulet ja kulmakarvat. Monien mielestä olen varmasti turhamainen, mutta hei minä tykkään ja haluan kokeilla, niin silloin teen sen. Ja kaiken sen rahan voisi juoda baareissa tai tupakoida savuna ilmaan. Sanoinkin kotona, että olen enemmin selvinpäin ja teen kaikkia niitä juttuja mistä tykkään.

Elina on on ihan huippu tekemään kaikkia kosmetologintöitä ja kaiken lisäksi hän on vielä ihana. Tämä ei ole maksettu mainos eikä millään lailla pyydetty kirjoitus, vaan haluan kertoa että jos haluatte helpottaa arkiaamujen laittautumista niin soittakaa Elinalle ja sopikaa treffit. Elinalla on kauneushoitola Fiinixi, jonka löytää netistä. Jos haluat kilauttaa Elinalle, niin numerosta 0442527732 saat hänet kiinni. Minä ainakin voin suositella häntä täydestä sydämestä.

 

Ps. Elina on myös pigmentoimassa Keuruulla ja Kuopiossa sovitusti.

Ihanaa viikkoa kaikille, näytetään tänäänkin hyvälle.

XxX Sanna    

Ystävyyttä ennakkoluuloitta

 

Ystävyys lähtee aina jostakin, aina on jokin tarina, joka tekee ihmisistä ystäviä keskenään. Jotkut ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän ja toiset taas eivät. Ne jotka eivät, ei ole tosi ystävyyttä. Jokainen meistä tarvitsee itselleen ystävän. Olen opettanut tytöilleni, ettei hyviä ystäviä tarvitse olla paljon. Tässäkin asiassa laatu korvaa määrän.

Minä jos kuka jaan paljon mielipiteitä ihmisissä. Lähes jokaisella on jonkinasteinen käsitys minusta, monella se on vielä kuulopuheiden perusteella luotu. On haastavaa olla persoona, jolla on vahvat mielipiteet ja oma tyylinsä elää elämää. Sitten, kun joku saa minusta juuri sen väärän kuvan, niin olen hänen mielestään aivan perseestä. Olen oppinut elämään tämän asian kanssa ja luotan todella harvoihin ihmisiin enää tänä päivänä. Olen maksanut kovan hinnan siitä, että olen ollut liian avoin ja ymmärtäväinen todella monen ihmisen kohdalla. Olen aina ollut todella nopea tutustumaan ihmisiin ja toinen tytöistäni kysyy monesti, että miten sinä voit äiti tuntea kaikki.

Olen ihminen, jonka luottamuksen kerran petettyään ei voi enää koskaan sitä saavuttaa. Omistan myös todella suuren leijonaemon luonteen. Puolustan omaa perhettäni ja ystäviäni aina satasella ja loppuun asti. Toisaalta luonteeni tekee minusta liian usein sen syypään aivan kaikkeen. Joka korostuu vielä täällä pienellä paikkakunnalla. Aina on se joku, joka kylällä puhuu. Se on jota en edes viitsi tässä ruveta ruotimaan. 

 

 

Mistä sitten haluan kertoa? Niistä ystävistäni, jotka ennakkoluuloitta haluavat tutustua minuun. Ja heistä, jotka kaikesta huolimatta seisovat minun rinnallani. Olen saanut tänä kesänä yhden uuden ystävän ja monta uutta kaveria, joiden kanssa voin soitella ja nähdä. On ihanaa, kun ihmiset haluavat tutustua sinuun juuri sinun itsesi takia, eikä sen takia mitä sinusta kylällä puhutaan. On helppo huomata miten muiltaa paikkakunnilta tulevat eivät luo mielikuvaa sinusta sukunimesi tai miehesi perusteella. 

Olen varmasti haastava ihminen ja ehkä ystäväkin. Varsinkin eron aikaan kaikki oikeat ystävät paljastuivat ja jäivät elämääni. Sain monelta ns. ystävältäni turpaan ja olen heidät "haudannut" elämästäni pois. Enkä koskaan tule unohtamaan sitä mitä koin ja mitä minulle tehtiin. Haluan olla juuri sellainen kuin olen ja pitää ystävinäni sellaiset tyypit, jotka minut tällaisena hyväksyvät.

Uskon myös sielunkumppanuuteen ja sellaiseen sanattomaan luottamukseen ja kunnoitukseen. Minulla on muutamia ihmisiä joiden kanssa voi mennä vuosia, ettei nähdä, mutta yhteys ei katkea koskaan. Elämässä tulee aikoja jolloin yhteydenpito saattaa jäädä, mutta ystävyys ei katoa. Sellaiset ihmiset ovat kultaakin kalliinpia ja heitä kutsun ystäviksi. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu kateus tai valehtelu, vaan se on rehellistä iloitsemista toisen onnistumisesta ja täydellistä tukea silloin kun elämä sitä vaatii.

Tänään olin yhden uuden ystäväni kanssa nauttimassa auringosta suppailun merkeissä, eilen oli erään todella tärkeän ystäväni kanssa Jyväskylässä ja huomenna menen Seinäjoelle aamukahville ystävän kanssa, joka on ollut elämässäni enemmän ja vähemmän läsnä ainakin 20 vuotta. Kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja kaikkien kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen.

 

Jos sinulla on ystäviä, jotka on sinulle todella rakkaita muista kertoa se heille. Positiivista palautetta ei tule koskaan liikaa ja ystävistä et voi koskaan pitää liian hyvää huolta. Se on asia, joka kannattelee elämän iloissa ja suruissa. Älä koskaan pidä ystävyyttä itsestäänselvyytenä, vaan muista vaalia ja kunnioittaa sitä ihan niinkuin parisuhdetta ja rakkauttakin.

Ihanaa elokuun iltaa just sulle!

XxX Sanna

  

Tuliko sitä lihasta?

Lihaksen kasvatus on aina ollut minulle todella haastavaa, koska olen ehkä jotenkin tietoisesti pelännyt sitä älytöntä syömistä. Keväällä kun ensin dieettailin hetken niin kerroin teille kuinka seuraava tavoite olisi saada lihasta, ilman läskiä. Otin tavoitteeksi 12 viikon urakan, jonka aikana kehittäisin lihasta, mutten niinkään rasvaa. Ajatus siitä, että kesällä saa syödä ja paljon, oli enemmän kuin houkutteleva. Niinpä aloitin toukokuun puolen välin jälkeen uuden projektini.

Koska ruoka oli laskettu aika minimiin silloin dieetin loppuvaiheessa, en voinut ajatellakaan nostavani ruokaa kertarysäyksellä ylös, vaan aloitin hitaasti, mutta varmasti projektin. Tein nostot 7 viikon aikana ja sain kuin sainkin itselleni 1000 kaloria päivään enemmän. Alussa paino laski todella paljon, se kävi parhaimmillaan 55.8 kilossa. Treenasin viikossa 4 x salilla ja treenit olivat kyllä todella kovia. Syklittelin niitä niin, että vaihdoin ohjelmaa aina 3 viikon välein.

Missään vaiheessa ei suuri ruokamäärä tuntunut pahalta, ja aika usein oli kuitenkin nälkä. Ja voin kertoa, että söin todella paljon. Treeni kulki paremmin kuin olisin voinut koskaan uskoa, ennätykset paukkui ja hyytymistä ei tullut. Aerobinen liikunta oli minimissään ja saattoi olla viikkoja etten käynyt lenkillä ollenkaan. Keskityin siis ihan vaan saliin. Kesäkuun kuumuus heitti omat haasteensa, mutta yhtään treeniä ei jäänyt kesällä välistä.

Heinäkuu oli kaikista vaikein, koska olin enemmän muualla kuin kotona. Treenit sain kuitenkin aina hoidettua, mutta ruoka olikin toinen juttu. Söin missä sattuu ja enemmän noutopöydissä ja hotelleissa mitä kotona. Ei siinä, etteikö ruoka olisi ollut laadukasta, mutta sitä meinasi tulla kokoajan liian vähän. Pelkäsin vähän, että se hektisyys olisi saanut aikaan sen, että tulokset olisivat jääneet vajaiksi. Mutta yllätyin miten hyvin olin onnistunut.

Niinpä tein uuden inbodymittauksen tasan 3 kk edellisestä. Jännittynein fiiliksin otin lapun tulostimesta ja aloin tutkimaan mitä olin saanut aikaan. Paino oli 57,9 kiloa, eli noussut 1,1 kiloa. Mutta mikä oli kaikista hienointa oli seuraava; Rasvamassa oli täysin sama ja rasvaprosentti oli pudonnut 0,5%!!! Siis olin ihan ällikällä lyöty, koska olin ihan varma ettei se olisi mahdollista. Lihasmassa oli noussut 0,7 kiloa. Miettikää miten paljon. Saattaa monesta tuntua vähältä, mutta hei 12 viikossa se on todella hyvin. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Kaikista suurin juttu oli ehdottomasti itseensä uskominen. Kova työ palkitaan aina, luovuttamalla ei voita mitään. Kaikki nämä tulokset oli ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoista. Aina sinne salille ei todellakaan huvittanut lähteä, mutta ihan selvästi se kannatti. Ollaan taas yksi askel lähempänä seuraavaa tavoitetta. Nyt vietetään treeneistä lepoviikkoa ja ensi viikolla uusilla kujeilla kohti joulua. 

Vielä loppuun muutamia tuloksia joita sain aikaan. Minä tälläinen kukkakeppi vedin maasta 95 kiloa ja lantionnostot pystyy tekemään jo 130 kilolla. Kyykytkin meni jo 65 kilolla ja leukoja meni yli 8 joka sarjalla. Todistin taas itselleni, että kaikista pahin vastustaja minulle olen minä itse. Vain minä pystyn tekemään ne tarvittavat jutut ja toisaalta vain minä pystyn itse antamaan periksi jos sellainen olo tulee. Nyt ei onneksi tullut. 

Jos sinulla on tavoitteita kulje niitä kohti, ne kaikki ovat tehty voitettaviksi.

Ihanaa loppuviikkoa!

XxX Sanna

Viime aikojen kuulumisia

Siis hei vaan heinäkuu ja tervetuloa toivottavasti rauhallisempi elokuu! No nyt ei vielä ihan näytä siltä. Olipahan heinäkuu, en ole ollut kotona juuri lainkaan. Kaikki hommat on tekemättä, monet  postaukset tänne puolivalmiina ja tuhat asiaa odottaa alkuun saamista. Mutta muistoja, ihania hetkiä ja uusia kokemuksia on tullut ihan valtavasti. Kirjoitan niistä teille, kunhan vaan kerkeän istumaan.

Ensimmäisen kerran elämässäni minulla on ollut niin kiire, että oikein vitutti, kyllä vitutti. Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta meinasin jo viime viikolla ihan vallan räjähtää omiin tekemättömiin töihini. No kaikki alkaa onneksi järjestyä pikkuhiljaa. Koulut alkaa ja arki pikkuhiljaa normalisoituu. Minun kiireeni koostui lähinnä kotona olemattomuudestani. Olin siis lähestulkoon koko heinäkuun jossakin muualla kuin kotona. Viikosta saatoin olla 5 päivää poissa, niin asiat äkkiä kasaantuu.

Miten minulla on sitten mennyt? Ihan hyvin, kuitenkin. Olen ehtinyt nähdä paljon, reissata hieman kotimaassa ja vähän jopa rajojen ulkopuolellakin. Olen kerennyt treenailla ja tämä treenijaksoni päättyykin tähän viikkoon. Sitten pitäisi taas hypätä uuteen ja ehkä hieman tarkentaa syömisiä. En ole överi syönyt, mutta noutopöydät ja muuttuneet arjen rutiinit näkyvät minulla heti kropassa. No ensi viikolla nähdään, miten on saatu lihasta aikaan, kun hyppään taas inbodyvaakalle.

Vielä minun pitäisi puristaa täällä kotirintamalla niin, että saisin tyttöjen aitan maalattua, sisältä ja päältä. Kotona saunan remontoitua ja ikkunat pestyä. Ja ennen sinne muuttoa on vielä siivottava tyttöjen vaatekaapit, koska paljon pieneksi jääneitä vaatteita on laitettava kiertoon. Mutta toisaalta arki palauttaa tietyn rytmin ja saa päivänsä suunniteltua ihan erilailla. 

Syksylle on tiedossa vielä yksi viikonloppureissu moottoripyörällä, yhdet ylioppilasjuhlat ja paljon muuta pientä kivaa. Olen pitkästä aikaa myös menossa itse kaunistautumaan ja sitä odotan todella innolla. Kerron teille siitäkin heti, kun kunhan se on tehty. Jotenkin odotan lämmintä ja kivaa syksyä, hämäriä iltoja, kynttilöitä ja rauhaa. Olen todennut viimeisen kuukauden aikana, että minusta on tullut vanha. Haluan olla vaan kotona ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Nyt mä lähden päivän töihin, jotta kerkeisin. Tänään on luvassa salia, vattuja, lenkkiä ja maalausta :D

Ihanaa viikon jatkoa sinulle. Kuullaan taas pian.

XxX Sanna