Ystävyys lähtee aina jostakin, aina on jokin tarina, joka tekee ihmisistä ystäviä keskenään. Jotkut ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän ja toiset taas eivät. Ne jotka eivät, ei ole tosi ystävyyttä. Jokainen meistä tarvitsee itselleen ystävän. Olen opettanut tytöilleni, ettei hyviä ystäviä tarvitse olla paljon. Tässäkin asiassa laatu korvaa määrän.
Minä jos kuka jaan paljon mielipiteitä ihmisissä. Lähes jokaisella on jonkinasteinen käsitys minusta, monella se on vielä kuulopuheiden perusteella luotu. On haastavaa olla persoona, jolla on vahvat mielipiteet ja oma tyylinsä elää elämää. Sitten, kun joku saa minusta juuri sen väärän kuvan, niin olen hänen mielestään aivan perseestä. Olen oppinut elämään tämän asian kanssa ja luotan todella harvoihin ihmisiin enää tänä päivänä. Olen maksanut kovan hinnan siitä, että olen ollut liian avoin ja ymmärtäväinen todella monen ihmisen kohdalla. Olen aina ollut todella nopea tutustumaan ihmisiin ja toinen tytöistäni kysyy monesti, että miten sinä voit äiti tuntea kaikki.
Olen ihminen, jonka luottamuksen kerran petettyään ei voi enää koskaan sitä saavuttaa. Omistan myös todella suuren leijonaemon luonteen. Puolustan omaa perhettäni ja ystäviäni aina satasella ja loppuun asti. Toisaalta luonteeni tekee minusta liian usein sen syypään aivan kaikkeen. Joka korostuu vielä täällä pienellä paikkakunnalla. Aina on se joku, joka kylällä puhuu. Se on jota en edes viitsi tässä ruveta ruotimaan.
Mistä sitten haluan kertoa? Niistä ystävistäni, jotka ennakkoluuloitta haluavat tutustua minuun. Ja heistä, jotka kaikesta huolimatta seisovat minun rinnallani. Olen saanut tänä kesänä yhden uuden ystävän ja monta uutta kaveria, joiden kanssa voin soitella ja nähdä. On ihanaa, kun ihmiset haluavat tutustua sinuun juuri sinun itsesi takia, eikä sen takia mitä sinusta kylällä puhutaan. On helppo huomata miten muiltaa paikkakunnilta tulevat eivät luo mielikuvaa sinusta sukunimesi tai miehesi perusteella.
Olen varmasti haastava ihminen ja ehkä ystäväkin. Varsinkin eron aikaan kaikki oikeat ystävät paljastuivat ja jäivät elämääni. Sain monelta ns. ystävältäni turpaan ja olen heidät "haudannut" elämästäni pois. Enkä koskaan tule unohtamaan sitä mitä koin ja mitä minulle tehtiin. Haluan olla juuri sellainen kuin olen ja pitää ystävinäni sellaiset tyypit, jotka minut tällaisena hyväksyvät.
Uskon myös sielunkumppanuuteen ja sellaiseen sanattomaan luottamukseen ja kunnoitukseen. Minulla on muutamia ihmisiä joiden kanssa voi mennä vuosia, ettei nähdä, mutta yhteys ei katkea koskaan. Elämässä tulee aikoja jolloin yhteydenpito saattaa jäädä, mutta ystävyys ei katoa. Sellaiset ihmiset ovat kultaakin kalliinpia ja heitä kutsun ystäviksi. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu kateus tai valehtelu, vaan se on rehellistä iloitsemista toisen onnistumisesta ja täydellistä tukea silloin kun elämä sitä vaatii.
Tänään olin yhden uuden ystäväni kanssa nauttimassa auringosta suppailun merkeissä, eilen oli erään todella tärkeän ystäväni kanssa Jyväskylässä ja huomenna menen Seinäjoelle aamukahville ystävän kanssa, joka on ollut elämässäni enemmän ja vähemmän läsnä ainakin 20 vuotta. Kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja kaikkien kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen.
Jos sinulla on ystäviä, jotka on sinulle todella rakkaita muista kertoa se heille. Positiivista palautetta ei tule koskaan liikaa ja ystävistä et voi koskaan pitää liian hyvää huolta. Se on asia, joka kannattelee elämän iloissa ja suruissa. Älä koskaan pidä ystävyyttä itsestäänselvyytenä, vaan muista vaalia ja kunnioittaa sitä ihan niinkuin parisuhdetta ja rakkauttakin.
Ihanaa elokuun iltaa just sulle!
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti