Mitä ihmettä tässä pitäisi alkaa tekemään, kun tuntuu ettei mihinkään kerkeä keskittymään? Kun kokoajan on noin tuhat rautaa tulessa, niin mistään ei loppujen lopuksi tule yhtään mitään. Kaikki tehdään vähän sinne päin ja puolivaloilla. Mikään ei oikein etene mihinkään ja paljon potentiaalia jää vaille kohdetta. Miksi mä sitten teen näin? Koska en osaa tietää mitä minä oikeasti haluan tehdä. Olen liian pätevä moneen hommaan.
Haluan kehittää enemmän valmentamisesta, kehittää nettivalmennusta ja tarjota ihmisille mahdollisimman laadukasta palvelua. Haluan kehittää lisää myös ammatillisuutta maansiirtopuolella, haluan kehittyä rekkakuskina, pyöräkonekuskina ja ehkä myös kaivinkonekuskina. Mutta kumpikin vaatisi 110% sitoutumisen jotta voisin kehittää itseäni vieläkin paremmaksi. Pitäisi vaan osata päättää kumpaan suuntaan lähden. En sano sitä, ettenkö pysty tekemään kumpaakin hyvin ja laadukkaasti, mutta parantamisen varaa olisi kummassakin.
Haluaisin vielä kaiken tämän lisäksi parantaa mahdollisuuksiani kertoa ihmisille laadukkaista ja puhtaista luonnonmukaisista tuotteista, joita itse käytän arkielämässäni joka päivä. Sekin vaatisi todella paljon aikaa ja vaivaa, jotta kerkeäisin kartoittaa kaikki mahdolliset tavat viedä asiaani tehokkaasti eteenpäin.
Kaikista eniten haluaisin olla hyvä ja läsnäoleva äiti, jotta tytöistäni kasvaisi hyviä ja elämään valmiita nuoria ja myöhemmin aikuisia. Nautin, että kotini on siisti ja meillä syödään aina laadukasta ja terveellistä ruokaa. Ja vielä kirsikkana kakkuni päällä on tietenkin oma treenaaminen, jonka haluaisin olevan tehokasta ja eteenpäin vievää. Onko tässä paletissa yhdelle ihmiselle liikaa tavoitetta?
Uskokaa tai älkää niin välillä minusta tuntuu siltä. Paljon pitäisi saada aikaan ja aika vaan loppuu kesken. Jos kirjoitan kalenteriini, että tänä päivänä teen tiettyä hommaa, niin silloin soi puhelin ja pitääkin olla menossa jo ihan toisaalle. Se jos mikä ottaa monesti hermoon, mutta olen yleensä vaan ollut ajattelematta sitä. Yrittäjänä, perheen äitinä ja puolisona olen vaan mukautunut.
Vielä kaikkien näiden lisäksi rakastan sisustamista ja pientä pintaremontointia. Ja ehkä sen takia me vieläkin asustellaan mökillä, kun en ole saanut kotona tehtyä juuri mitään vielä, mitä ennen sinne menoa olen suunnitellut. No huomenna olisi taas muutamaksi tunniksi mahdolisuus mennä sinne touhuamaan. Mutta kaikesta huolimatta olen todella tyytyväinen elämääni ja olen oppinut pyörimään kaikkien asioiden ytimessä parhaalla mahdollisella tavalla.
Mietin eilenkin, kun oltiin perheen kanssa retkellä, että mistä luopuisin ja mitä alkaisin kehittämään enemmän. Ja tulin siihen tulokseen, että nyt syksyllä ja talvella käytetään suurin energia personal trainerin työn kehittämiseen ja uusien valmennuksien tekemiseen, kun ajopuolella on hiljaista. Ja kesällä sitten taas keskitytään enemmän sinne suuntaan. Ja treenit pidetään mukana kokoajan, mitä nyt ehkä vähän talvella kiritään niissäkin.
Nyt yritän saada kodin kuntoon, minulla on tyttöjen huoneet siellä aivan levällään, kun niitä hieman päivitetään ja sauna pitäisi käsitellä sielläkin. Ihana kun on tekemistä, ja ehkä minä olen sellainen tuhannen ja yhden työn nainen! Mikäli juuri sinä kärsit samasta ongelmasta, niin asiat kyllä selkiytyy kun niille vaan antaa aikaa.
Ihanaa loppuiltaa just sulle!
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti