Ystävyys ja Terveysmatka - Tarina Elämäntapamuutoksesta

Oikein ihanaa valtakunnallista ystävyyden päivää! Olen aivan hullaantunut kirjoittamaan nyt teille tarinoita. Ja sen takia haluan jakaa teille tarina ystävyydestä, tuesta ja terveyden tavoittelusta, joka saa meidät huomaamaan, että yhdessä olemme vahvempia. Lue tarina ja ota osaa ainutlaatuiseen tarjoukseen vuoden verkkovalmennuksesta! Tarina on taas fiktiivinen, mutta olen itse kokenut vastaavanlaisen kokemuksen ystäväni kanssa ja se oli niin hienoa, että halusin teille tälläisen tarinan kirjoittaa.

"Kerran kauan sitten, kahden ystävän, Eevan ja Maijan, elämässä kaikki oli hyvin, mutta jokin tuntui puuttuvan. He olivat huomanneet, että heidän energiatasonsa olivat laskeneet ja terveydentilansa ei ollut paras mahdollinen. He tiesivät, että jotain oli tehtävä, jotta saisivat takaisin ilon ja tasapainon elämäänsä.

Eräänä päivänä he istuivat yhdessä ja päättivät tehdä muutoksen. He olivat kuulleet puhuttavan verkkovalmennuksesta, joka oli suunniteltu erityisesti heidän kaltaisilleen, jotka olivat kokeneet raskausajan diabeteksen. Valmennus tarjosi tietoa ja tukea terveellisen elämäntavan omaksumiseen ja pysyvien muutosten tekemiseen.

Yhdessä he päättivät tarttua tilaisuuteen. Tuntui uskomattoman hyvältä, että he voisivat tehdä tämän matkan yhdessä. He tiesivät, että ystävyyden voima auttaisi heitä pysymään motivoituneina ja vahvoina vaikeinakin hetkinä.

Ensimmäiset päivät valmennuksessa olivat jännittäviä ja haastavia. He tutustuivat uusiin terveellisiin resepteihin ja saivat ammattilaisen tukea ruokavalion suunnitteluun. He aloittivat liikkumisen yhdessä, kävellen auringonlaskun aikaan, ja nauttivat luonnosta ympärillään.

Valmennuksen myötä heidän elämäntapansa alkoivat muuttua. Päivä päivältä he tunsivat olevansa energisempiä ja onnellisempia. Ystävyys ja tuki toinen toiselta auttoivat heitä voittamaan haasteet ja saavuttamaan pieniä voittoja matkallaan.

Kuukaudet vierivät ja ystävät huomasivat, että heidän terveytensä parani huomattavasti. Heistä tuntui, että he olivat löytäneet tasapainon elämäänsä ja olivat valmiita ottamaan vastaan uusia haasteita. Heidän yhteiset liikunta- ja ruokailuhetkensä olivat muodostuneet tärkeäksi osaksi heidän arkeaan.

Valmennus vuosi meni ja ystävät tunsivat, että he olivat löytäneet oman polkunsa terveellisen elämän tiellä. Yhdessä he olivat voittaneet terveyden esteitä ja saavuttaneet tavoitteita, joita eivät olleet uskoneet mahdollisiksi."

Nyt, kun kansainvälisen ystävyyden päivä lähestyy, haluan juhlia ystävyyttä. Ja koska ystävyys ja terveys ovat meille kaikille niin tärkeitä haluan tarjota mahdollisuuden yhdelle onnekkaalle ystäväparille osallistua vuoden mittaiseen verkkovalmennukseen. Jos sinä ja ystäväsi olette kokeneet raskausajan diabeteksen ja haluatte panostaa omaan hyvinvointiinne, tämä tarjous on juuri teille!

Kertokaa minulle tarinanne ja perustelkaa, miksi juuri te ja ystävänne ansaitsette osallistua valmennukseen 20% alennuksella? Voittajapari saa mahdollisuuden aloittaa matkansa kohti terveellisempää tulevaisuutta yhdessä!

Oletteko valmiita ottamaan vastaan tämän ainutlaatuisen tilaisuuden ja jatkamaan matkaanne kohti terveyttä yhdessä? 💪🌟

Meidän valmennuksessa on tälläkin hetkellä mukana ystäväpari, jonka tarina tämä voisi olla. Heidän ystävyytensä lisäksi he ovat saaneet ryhmästä jo uusia ystäviä. Älä jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä, sillä vuosi valmennuksessani on käänteentekävä elämässäsi. Saat terveyden lisäksi varmasti myös uusia ystäviä tukemaan valintojasi.

Rakkaudella Sanna 💖

Kuvat; Saija Heinämäki

Olenko hyvä ystävä?

 Olen paljon pohtinut omaa ajan käyttöäni viime aikoina aika paljon. Lähinnä siinä mielessä, että mihin minun aikani oikein kuluu? Olenko tarpeeksi läsnä kotona, ystävilleni ja työssäni? Tajusin sitä miettiessäni, että toimin niinkuin parhaaksi näen ja jos se ei riitä kaikille, jotka elämässäni ovat niin silloin he jäävät siitä pois. Ja kyllä tajusin myös miten paljon elämässäni olevat ihmiset ovat vähentyneet ja syy on varmaan pitkälti minussa ja elämässä tapahtuneiden käänteiden vuoksi. Toki vanhetessa ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet siinä samalla, joka vaikuttaa ihmisiin sinun ympärillä. 

Olen luonteeltani hyvinkin perhe keskeinen ja olisin mieluiten vaan perheeni kanssa kotona. Rakastan olla kotona ja elää tätä minun omaa arkeani. Olen hirveän huono lähtemään minnekään ilman omaa porukkaani. Vaikka nautin suuresti ajasta jonka vietän ystävieni kanssa. Ehkä juuri tämän takia minulla ei ole kuin muutama ystävä, jotka ymmärtävät minua ja jaksavat silti olla minun ystäviäni.

Olen aina tykännyt käydä elokuvissa, syömässä ja liikkumassa aina ystävieni kanssa ja sitä olemme paljon tehneetkin. Ja käymme myös kyläilemässä puolin ja toisin aina kun vaan aikataulut osuu yksiin. Puhelin on se, joka pitää meidät yhdessä ja olenkin tiiviisti yhteydessä lähes päivittäin heidän kanssaan. Tulin siis siihen tulokseen, että olen verraton nopeiden treffien ystävä. Saan niistä itse paljon irti ja silti koen etten ole kotoa kauaa pois. Syy siihen miksi haluan olla paljon kotona on, että olen oikeastaan aina menossa jossakin.

Näen työssäni paljon ihmisiä ja olen usein allerginen kaikelle sosiaaliselle kanssakäymiselle kello 17jälkeen illalla. Olen opetellut viimeaikoina ottamaan aikaa myös ystävilleni, koska saan hirveästi positiivista energiaa. Usein yhdistän ystävät ja treenin, koska mikäs sen mukavampaa kuin treenata ja viettää laatuaikaa samanhenkisten parissa. On paljon mukavampaa hikoilla hyvässä seurassa kuin yksin ja saan itsestäni paljon enemmän irti, kun en ole yksin.

Minulla on kyllä ihan parhaat ystävät, koska heidän kanssaan saan olla juuri sellainen kuin olen. Kun minulla huono päivä niin saan olla juuri niin hankala kuin haluan ja ystäväni osaavat sanoa minulle, että hengitä rauhassa. Ja usein olenkin paljon paremmalla tuulella kun saan "räyhätä" rauhassa pahan oloni pihalle puhelun aikana on loppu päivä jo pelastettu.  Ystävät ovat siis kultaakin kalliimpia ja asioita joista todellakin kannattaa pitää kiinni. Ystävyys suhdetta kannattaa siis hoitaa siis samanlaisella rakkaudella kuin omaa parisuhdetta. 

Parasta tässä oman ajan käytön tutkiskelussa oli ehdottomasti kasvu ystävänä yli kilometrin verran. Joskus on pysähdyttävä ja katsottava itseään peiliin, jotta voi kehittyä vieläkin paremmaksi. Olen varmasti tehnyt omissa ystävyyssuhteissani paljon virheitä, mutta olen niin kiitollinen siitä, että omistan juuri nämä ystävät kaikista huolimatta. Muistakaa kertoa ihmisille joista välitätte, että he ovat teille tärkeitä. Mikään ei tunnu paremmalta kuin positiivinen palaute ja kunnon kehut.

Kehukaa toisianne. Ihanaa loppuviikkoa.

XxX Sanna

Kuvat Saija Heinämäki

Palataan loppuvuoteen 2020 osa 1: Vastuullisesti reisussa

 Jotain outoa on ollut vuoden 2020 lopussa. En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, en sitten millään. Onko vuosi ollut kaikkinensa kuitenkin raskas, vaikka aikaa on ollut yllin kyllin? Kaikki muutokset ja rajoitukset sekä ihan vaan perus1arki ovat syöneet minulta jotenkin ihan kaiken luovuuden. Siis ja vain tämän kirjoittamisen suhteen. Jospa se taas lähtisi, kun kevättä kohti mennään.

Loppuvuoteni ei missään nimessä ole ollut tylsä, ja paljon on ollut monenlaisia tapahtumia ja kirjoitan teille niistä kaikista ja toki tämän uuden vuoden uusista jutuista myös. Koska korona on ollut niin rajoittava tekijä nyt melkein koko vuoden, niin meidän perheen kaikki lomasuunnitelmat ovat menneet ihan uusiksi. Jotain uutta ja kivaa odotettavaa on kuitenkin oltava aina, ja meidän perheellä niitä tänä vuonna onkin onneksi ihan mukavasti, mutta kaikista odotetuin on uusi karvainen perheenjäsen.

 

Kun Sanna jotain haluaa, niin Sanna sen yleensä aina jossakin vaiheessa jollakin tasolla saa. No nyt on haaveissa koira pitkästä aikaa ja sitähän me lähdettiin Saijan kanssa ihan Leville asti katsomaan. Ajatuksena oli, että lähdemme isännän kanssa, mutta työt estivät yhteisen reissun, niin lähdimme Saijan kanssa. En ole ollut meidän suhteemme aikana missään yökunnissa ilman isäntää, niin ehkä nyt olikin jo korkea aika. 

 

Koska korona oli kiihtymisvaiheessa ja uutiset olivat kokoajan sitä mieltä, että ihmiset eivät voi reissata, herätti meidänkin lähtö monenlaisia ajatuksia. En voi kieltää ettenkö itsekin miettinyt paria kertaa uskallanko matkaan lähteä, mutta ajatukset hävisivät ihan yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Kaksi aikuista naista osaavat varmasti reissata turvallisesti ja pitää huolen ettei tauti tartu.  Ja niinpä me pakkasimme auton täyteen siis ihan täyteen, ruokaa ja vaatteita sekä sukset jotka saivat koko reissun haistella ilmaa auton lavalla.

 

Reissu oli ihan huikea, en muista milloin olisin saanut rentoutua vastaavalla tavalla. Hitaat aamut, rauhallisuus ja ennen kaikkea se lumi ja maisemat. Nautimme kahvit laavulla, kiitos Saijalle ihan kaikesta siitä, suunnistuksesta, kahveista ja kaikista. Minulta olisi jäänyt laavukin löytämättä :D Kiipesimme joulupukin mökille, päiväkahveille. Kokemuksina ihan huippuja, vaikka monen mielestä varmaan todella tylsiä. Olimme yhden päivän haistelemassa koiranpentuja ja tutustumassa kenneliin josta toivon mukaan meillekkin pentu saadaan vielä tämän vuoden puolella. 

 

Ihan ilman hienostelua ja korkokenkiäkään ei reissu mennyt. Mutta sekin hoidettiin tyylillä ja turvallisesti. Teimme itse itsenäisyyspäivän illallisen jälkiruokineen ja skumpan kanssa tietenkin. Kiskoimme mekot päälle, laitoimme korkokengät ja lilaa luomeen. Meillä oli huippu hauska ilta, ravintolamme sai viisi tähteä ja jatkoille pääsimme turvallisesti omalle sohvallemme täyden mahan viereen. Reissu oli todella onnistunut ja ennenkaikkea se toteutettiin maailman tilanne huomioiden. Elämästä ja lomista voi siis nauttia, kunhan vaan vähän suunnittelee ja välttää ruuhkapaikkoja.

 

 

Levin reissu oli minulle loppuvuoden kohokohta ja muistutti myös siitä miten ihana on omistaa ystäviä joiden kanssa voi lähteä mihin vaan ja aina on hauskaa. Se muistutti myös siitä miten ihana on tulla kotiin, jossa sinua on ikävöity ja odotettu. On ihanaa omistaa tälläinen ystvävä ja perhe, rakastan heitä koko sydämstäni. Ja kiitos Levi olit ihana, tulen keväällä takaisin.

 

Kuvat blogiin ottanut Saija Heinämäki.

Ihanaa alkanutta vuotta just sulle!

XxX Sanna

Vahvuus on kaunista

 

Tänään, kun menin kauppaan sain kokea jotain ihanan arvokasta. Nimittäin sain positiivista palautetta aivan ihanalta naiselta. Se tuntui niin hyvälle, että pieni onnenkyynel vierähti poskea pitkin. Nainen kertoi, kuinka kaunis hänen mielestään olen, kuinka hehkun niin sisäistä kuin ulkoistakin kauneutta. Ja miten hän saa voimaa omaan elämäänsä minusta. Voi miten se tuntuikaan hyvältä! En ole todellakaan osannut aina ottaa vastaan palautetta sen paremmin negatiivista kuin positiivistakaan.

Tämä aamun ihana kohtaaminen sai minut miettimään, miten erilailla ihmiset toiset näkevätkään. Monet näkevät vaan ulkokuoren, mutta onneksi monet myös sen sisimmän. Toki on muistettava, että ihmiset ovat ehkä erilaisia kotona tutussa ympäristössä kuin ihmisten parissa. Minulle sanoi eräs ystävä viikonloppuna, että hänellä on monta eri minää. Työ-, koti- ja ystäväminä. Minä siihen, että minulla on vain kaksi, joko tai minät. Olen aina ollut juuri tällainen, en ole koskaan osannut esittää mitään. Olen oppinut liiankin monet asiat elämästäni kantapään kautta. Mutta se on muovannut minulle juuri sellaisen elämän, minkä olen voinut selkä suorassa elää. 

 

Niinkuin monet tietävät, olen nuoreen ikääni mennessä kokenut monenlaista, niin hyvää kuin pahaakin. En ole ottanut aisoista välttämättä opikseni juuri sillä hetkellä. Omistan liian kovan pään, antaakseni itselleni armoa saati hyväksyntää. Olen vaatinut itseltäni paljon, saavuttanut ja menettänyt valtavasti. Olenko osannut katsoa itseäni peilistä oikealla tavalla? Olenko aina etsinyt vaan vikoja? 

Puhuimme viime viikolla myös vahvasta itsetunnosta ystäväni Saijan kanssa. Minkälainen on vahva itsetunto? Onko se sellainen, että pärjään yksin, ei tartte auttaa? Vai onko se sellainen, että selvisin kaikista elämän myrskyistä, ehkä hieman kolhittuna, mutta hengissä? Ajattelin ennen juuri näin, ei tartte auttaa pärjään kyllä. Ja pärjäsin, todella hyvin, mutta onko se vahvuutta?

 

Tänä aamuna tajusin siinä Halpa-Hallin pihassa, että hei minä olen kasvanut henkisesti. Pystyn ottamaan vastaan positiivisia asioita itsestäni, ajattelematta, että se olisi jollain tasolla kuitenkin kettuilua. Ja pääsin mielessäni aiheeseen vahva itsetunto. Tajusin, että se on juuri sitä, että pystyt olemaan ylpeä itsestäsi, sanomaan sen ääneen ja ennenkaikkea kuulla se. Vahva itsetunto on myös kykyä olla ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on. Hyväksyä ja pyrkiä kasvamaan omassa minuudessaan. Vahvalla itsetunnolla varustettu nainen hehkuu kauneutta ja osaa kantaa itsensä arvoisallaan tavallaan. 

Tänään kun katsoin itseäni peilistä tajusin, että minua katsoi sieltä vahva nainen. Olen monissa liemissä keitetty, monista hankaluuksista noussut ja ennenkaikkea paljon menettänyt nuori nainen. Pelistä minua katsoi tänään vahva, kaunis, oman elämänsä herra, onnellinen ja todella paljon rakastettu nainen. Minulla on ihan kaikki mahdollisuudet saavuttaa elämässäni mitä vaan. Ja jos pystyn omalla olemassaolollani antamaan ihmisille edes sille yhdelle positiivista energiaa ja elämän iloa, olen todella otettu.

Kaikille vahvoille naisille ja miehille oikein ihanaa viikkoa <3

XxX Sanna

Kuvat blogiin on ottanut Saija Heinämäki

Ystävyyttä ennakkoluuloitta

 

Ystävyys lähtee aina jostakin, aina on jokin tarina, joka tekee ihmisistä ystäviä keskenään. Jotkut ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän ja toiset taas eivät. Ne jotka eivät, ei ole tosi ystävyyttä. Jokainen meistä tarvitsee itselleen ystävän. Olen opettanut tytöilleni, ettei hyviä ystäviä tarvitse olla paljon. Tässäkin asiassa laatu korvaa määrän.

Minä jos kuka jaan paljon mielipiteitä ihmisissä. Lähes jokaisella on jonkinasteinen käsitys minusta, monella se on vielä kuulopuheiden perusteella luotu. On haastavaa olla persoona, jolla on vahvat mielipiteet ja oma tyylinsä elää elämää. Sitten, kun joku saa minusta juuri sen väärän kuvan, niin olen hänen mielestään aivan perseestä. Olen oppinut elämään tämän asian kanssa ja luotan todella harvoihin ihmisiin enää tänä päivänä. Olen maksanut kovan hinnan siitä, että olen ollut liian avoin ja ymmärtäväinen todella monen ihmisen kohdalla. Olen aina ollut todella nopea tutustumaan ihmisiin ja toinen tytöistäni kysyy monesti, että miten sinä voit äiti tuntea kaikki.

Olen ihminen, jonka luottamuksen kerran petettyään ei voi enää koskaan sitä saavuttaa. Omistan myös todella suuren leijonaemon luonteen. Puolustan omaa perhettäni ja ystäviäni aina satasella ja loppuun asti. Toisaalta luonteeni tekee minusta liian usein sen syypään aivan kaikkeen. Joka korostuu vielä täällä pienellä paikkakunnalla. Aina on se joku, joka kylällä puhuu. Se on jota en edes viitsi tässä ruveta ruotimaan. 

 

 

Mistä sitten haluan kertoa? Niistä ystävistäni, jotka ennakkoluuloitta haluavat tutustua minuun. Ja heistä, jotka kaikesta huolimatta seisovat minun rinnallani. Olen saanut tänä kesänä yhden uuden ystävän ja monta uutta kaveria, joiden kanssa voin soitella ja nähdä. On ihanaa, kun ihmiset haluavat tutustua sinuun juuri sinun itsesi takia, eikä sen takia mitä sinusta kylällä puhutaan. On helppo huomata miten muiltaa paikkakunnilta tulevat eivät luo mielikuvaa sinusta sukunimesi tai miehesi perusteella. 

Olen varmasti haastava ihminen ja ehkä ystäväkin. Varsinkin eron aikaan kaikki oikeat ystävät paljastuivat ja jäivät elämääni. Sain monelta ns. ystävältäni turpaan ja olen heidät "haudannut" elämästäni pois. Enkä koskaan tule unohtamaan sitä mitä koin ja mitä minulle tehtiin. Haluan olla juuri sellainen kuin olen ja pitää ystävinäni sellaiset tyypit, jotka minut tällaisena hyväksyvät.

Uskon myös sielunkumppanuuteen ja sellaiseen sanattomaan luottamukseen ja kunnoitukseen. Minulla on muutamia ihmisiä joiden kanssa voi mennä vuosia, ettei nähdä, mutta yhteys ei katkea koskaan. Elämässä tulee aikoja jolloin yhteydenpito saattaa jäädä, mutta ystävyys ei katoa. Sellaiset ihmiset ovat kultaakin kalliinpia ja heitä kutsun ystäviksi. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu kateus tai valehtelu, vaan se on rehellistä iloitsemista toisen onnistumisesta ja täydellistä tukea silloin kun elämä sitä vaatii.

Tänään olin yhden uuden ystäväni kanssa nauttimassa auringosta suppailun merkeissä, eilen oli erään todella tärkeän ystäväni kanssa Jyväskylässä ja huomenna menen Seinäjoelle aamukahville ystävän kanssa, joka on ollut elämässäni enemmän ja vähemmän läsnä ainakin 20 vuotta. Kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja kaikkien kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen.

 

Jos sinulla on ystäviä, jotka on sinulle todella rakkaita muista kertoa se heille. Positiivista palautetta ei tule koskaan liikaa ja ystävistä et voi koskaan pitää liian hyvää huolta. Se on asia, joka kannattelee elämän iloissa ja suruissa. Älä koskaan pidä ystävyyttä itsestäänselvyytenä, vaan muista vaalia ja kunnioittaa sitä ihan niinkuin parisuhdetta ja rakkauttakin.

Ihanaa elokuun iltaa just sulle!

XxX Sanna