Positiivisuus ja äitienpäivän rohkeus

Positiivisuus muutti elämäni: 

Uusi alku Zinzino-työssä

Elämä on täynnä valintoja, ja yksi parhaista valinnoista, joita olen tehnyt, oli liittyä osaksi Zinzinon tiimiä. Siitä lähtien olen elänyt positiivisuuden ympäröimänä – ja se on muuttanut kaiken.

Kun aloitin työni Zinzinossa, en osannut kuvitellakaan, kuinka paljon se vaikuttaisi elämääni. Olen saanut ympärilleni huikeita uusia ystäviä ja työkavereita, jotka tukevat, inspiroivat ja haastavat minua kehittymään. Työympäristö, jossa positiivisuus ja kannustus ovat arkea, on antanut minulle valtavasti itseluottamusta.

Itseluottamus onkin ollut yksi suurimmista muutoksista. Uskallan nykyään tarttua uusiin haasteisiin ja unelmoida rohkeammin. Tämän lisäksi taloudellinen tilanteeni on parantunut, ja elämäni on saanut selkeyttä ja tasapainoa.

Mutta positiivisuus ei tarkoita sitä, ettei elämässä olisi haasteita. Se tarkoittaa, että niidenkin keskellä näen mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Zinzinon ansiosta olen oppinut katsomaan elämää positiivisten linssien läpi – ja se on tehnyt arjesta valoisampaa.

Mutta matkani ei ollut alussa helppo. Kun lähdin tähän mukaan, mielessäni pyöri epäilyksiä ja pelkoja. 

Mietin: “Mitä muut ajattelevat?” ja “Onko tämä järkevää?” 

Äitienpäivän lähestyessä muistan, kuinka tärkeää se rohkeus oli  – ei vain omien unelmieni vuoksi, vaan myös lasteni vuoksi. Halusin näyttää heille, että rohkeus ei tarkoita pelottomuutta, vaan toimimista, vaikka pelottaa.

Tänään olen kiitollinen siitä, että uskalsin kohdata pelkoni. Olen saanut uusia ystäviä, itseluottamusta ja taloudellista vapautta. Olen löytänyt paikan, jossa voin olla oma itseni.

🌸 Äitienpäivän kunniaksi haluan tarjota sinulle tuotelahjan arvoltaan 23 € ensimmäisen Zinzino-tilauksen yhteydessä! 🌸

Tämä voi olla se pieni rohkea askel, joka muuttaa paljon. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä – kerron sinulle mielelläni lisää.

Ihanaa tulevaa äitienpäivää jokaiselle äidille ❤️

-Sanna-

Kun työ vie voimat – entä jos voisi olla toisin?

Kuuntelin hiljattain ystävää, joka kertoi rehellisesti arjestaan. Hän sanoi, että työpäivien jälkeen ei jaksa mitään. Ei liikuntaa, ei sosiaalista elämää, ei omia juttuja. Kotona jaksaa juuri ja juuri maata sohvalla ja yrittää selvitä seuraavasta päivästä.

Se pysäytti.

Tunnistin tunteen.

Olen itse ollut tuossa pisteessä. Kun työ täyttää kaiken tilan ja vie kaiken energian. Kun viikonloppuja odottaa vain siksi, että saa hetken hengähtää – eikä silloinkaan oikein palaudu. Kun elämä kutistuu työstä palautumiseen ja seuraavan viikon selviytymiseen.

Mutta entä jos työ ei veisikään voimia – vaan toisi niitä?

Työn vaikutus mieleen ja hyvinvointiin

Työ on valtava osa meidän elämää. Se voi antaa merkitystä, yhteisöä ja iloa – tai se voi uuvuttaa, viedä terveyden ja sulkea oven muulta elämältä.

Moni tekee vuosia töitä, jotka eivät tunnu omilta. Olo voi olla kuin oravanpyörässä, josta ei uskalla hypätä pois. On laskut, vastuu ja ehkä pelko siitä, mitä muuta voisi tehdä.

Mutta jatkuva kuormitus ei ole normaalia, vaikka siihen olisi tottunut. Mieli väsyy, keho oireilee ja ilo katoaa.

Pahimmillaan työ ei enää mahdollista elämää – vaan vie sen.

Mun oma muutos

Muutama vuosi sitten aloin kysyä itseltäni vaikeita kysymyksiä.

Onko tämä kaikki mitä työ voi olla?

Voisiko työn ja hyvinvoinnin yhdistää?

Voisiko olla olemassa toinen tapa elää ja tehdä työtä?

Törmäsin Zinzinoon vähän sattumalta. Aluksi olin epäileväinen. En ollut koskaan ajatellut tekeväni mitään “epäperinteistä” työtä – saati suoramyyntiä.

Mutta yksi keskustelu johti toiseen, ja pian huomasin olevani mukana jossain, mikä tuntuikin aidosti hyvältä.

Sain vaikuttaa omiin aikatauluihin. Sain mahdollisuuden oppia uutta.

Mutta tärkeintä – sain takaisin sen, mikä oli ollut hukassa:

energiat, motivaatio ja tunne siitä, että oma elämä on omissa käsissä.

Entä jos…

…säkin pysähdyt hetkeksi ja kysyt:

Miltä mun työ tuntuu?

Antaako se mulle – vai viekö se multa?

Ja voisiko olla olemassa vaihtoehto?

En väitä, että yksi ratkaisu sopii kaikille.

Mutta uskon, että jokaisella on oikeus voida hyvin – myös työn äärellä.

Jos tämä herätti ajatuksia, laita viestiä.

Ei tarvitse sitoutua mihinkään – voidaan vaan jutella.

Joskus pienikin oivallus voi muuttaa suuntaa.

Ihanaa uutta alkavaa  viikkoa 😊

🧡 Sanna

Kiittämättömyys vai välinpitämättömyys?

 Kyllä mä taas niin mieleni olen pahoittanut! Minulla on muutama sellainen juttu jota en tässä nykymaailman menossa oikein ymmärrä. Ensimäinen on välinpitämättömyys, joka näkyy niin monessa asiassa meidän elämässämme. Mutta puhutaan siitä minulle kaikista tärkeimmästä eli terveydestä. Miksi ihmeessä ihmiset pitävät sitä itsestään selvyytenä? Ja vielä silloinkin jos sinulla todetaan, vaikka nyt esidiabetes. Sairauden esivaihe, jonka voisi itse omalla toiminnallaan hyvin usein estää kehittymästä diabetekseksi. Sairaudeksi, joka on kaikella tavalla meille vaarallinen, vaikkei se sinulle fyysistä kipua usein tuotakaan. Liian usein ajatellaan, että kyllä lääkäri siihen sitten lääkkeet määrää, jos se puhkeaa. Siis niin älytöntä. Tai toinen hyvä esimerkki jonka olen oman isäni kanssa nähnyt sekä hänen ystäviensä kohdalla. Ensimmäinen sydäninfarkti ja aletaan muuttamaan omia elintapojaan.

Minä arvostan omaa elämääni, vaikkei se aina niin helppoa olekaan kuitenkin sen verran, että teen kaiken mahdollisen oman terveyteni ja hyvinvointini eteen. Ja vielä siinä sivussa pidän huolta mieheni diabeteksesta sekä yritän opettaa lapsiani elämään terveellisesti. Kaikkien olisi hyvä muistaa, jos jotain sattuu tai sairastut, vaikka siihen diabetekseen niin silloin sinussa on jo jotain muutosta tapahtunut. Korkeat sokeri arvot tekevät tuhoja aina verisuonistossa ja hermostossa. Tai sydäninfarkti tekee muutoksia sinun sydämeesi. Tai korkea kolesteroli kerää rasvaa sinun verisuonistoosi ja altistaa sydän sairauksille. Kuulostaa paatoksella, mutta on totta. 

Olen tämän kolmen viikon loman aikana herännyt tähän tilanteeseen oikein kunnolla. Ja tajunnut, että minulla on kaikki mahdollisuudet ja ammattitaito auttaa ihmisiä ottamaan niitä askelia kohti terveellisempää elämää. Se myös aion tehdä, koska saan siitä itselleni todella paljon energiaa, kun saan tehdä töitä ihmisten kanssa ja näen miten he onnistuvat muutoksissaan sekä murtavat niitä ennakkoluuloja joita heillä on esteenä elämäntapamuutoksessa.

No toinen asia, joka otti viimeisen viikon aikana todella paljon hermoon on nämä minun rakkaat lapset. Toin heidät Leville, maksoin itseni enemmän kuin kipeäksi tästä reissusta. Ostin liput rinteisiin, hommasin mukaan kaverin ja ajattelin olevani hyvä äiti. Puolessa välissä viikkoa havahduin siihen kokoaikaiseen valittamiseen, mikään ei ollut hyvin. Kaikki oli typerää ja huonosti. Missä arvostus?? Sitä ei ole, koska on opittu saamaan kaikki ja vielä vähän päälle ja suhteellisen helposti. Kokoajan ollaan vailla jotakin ja toisaalta mihinkään ei olla tyytyväisiä. Tein periaate päätöksen nyt loppui. Niin se metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Ilmaiset lounaat on nyt syöty ja on aika ruveta tekemään asioiden eteen jotain ja muuttamaan omaa asennettaan elämään. Teineille tulee muuten liian rankka elämä. 

Nyt syön viimeisen aamupalan levillä ja alan pakkamaan kamppeita laukkuun. Ihanaa viikonloppua jokaiselle, ette usko miten ihana on päästä kotiin.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki 

Epämukavuusalue ahdistaa!

 Kaikki, mikä ei ole itselleen mukavaa on yleensä ahdistavaa. Tai minulle se usein on niin. Olen usein sellaiseen ajatteluun taipuvainen, että kaikilla muilla onnistuu kaikki aina ja minulla ei. Sehän on ihan pelkkää uhriutumista. Jos aina mennään, jonkun asian taakse oli se, vaikka kotityöt, lapset tai siivous. Jos en voi tehdä jotain ja selittelen sen kiireellä tai muulla vastaavalla se on uhriutumista.  os mietin, että kaikkien muiden koirat osaa kaiken paremmin, olenko oikeasti tehnyt töitä sen eteen, että minunkin koirani osaisi?

En ehkä ole. Olen helposti vain siellä omalla mukavuusalueellani. Jos pysytään vielä koirassa olen siellä missä minun on helpoin olla. Eli kotona ja metsässä. Missä minun pitäisi olla? No siellä hihna lenkillä kaikkien mahdollisten koirien seassa. Miksen ole? Koska se ahdistaa minua ja en tunne itseäni siellä varmaksi. Voinko siis koskaan kehittyä kyseisellä alueella pysymällä aina kotona kaukana niistä ongelma tilanteista? En voi. Tämä sama asia pätee minulla muihinkin juttuihin aika usein ja tiedättekö mikä on kaikista huvittavinta? Minä tiedostan sen, mutten saa sille asialle tehtyä mitään. Ja usein vielä odotan, että asiat ratkeavat itsestään.

Aivan niin naurettavaa, kun voi vaan olla. Silti väitän, että se on meille monelle arkipäivää. Tiedetään mitä halutaan, mutta ei vaan pystytä sitä toteuttamaan. Siihen voi liittyä pelkoa, epämukavaa tunnetta tai niinkuin minulla joskus ihan pelkkää uhriutumista. Samaa voidaan miettiä hyvinvoinnista. Liian usein ihmiset ajattelevat kaikkea muuta ennen itseään. Perhe voi hyvin, heillä on kaikkea, ystäville on aina aikaa ja vielä ne naapuritkin pidetään tyytyväisinä ennen itseään. Oletko, koskaan miettinyt mikä on kaikista kamalinta heille kaikille? Jos sinulle käy jotain, jos sinä sairastut tai romahdat. Kuka silloin hoitaa asiat sinun puolestasi? Sinun oman hyvinvoinnin tulisi olla kaikkien muiden edellä. Vasta, kun sinä olet paras painos itsestäsi, hyvinvoivana ja energisenä voivat muutkin nauttia sinusta.

Oletko tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, kun käytät itseesi aikaa tai rahaa? Lopeta heti! Koska se jos mikä on uhriutumista. Kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että on laittanut perheensä itsensä edelle? Minäkin olen todella usein ja joskus on tilanteita, että niin on pakko tehdä, mutta elä tee sitä itsesi kustannuksella. Meillä jokaisella täytyy olla etusijalla omassa elämässään aina sinä itse. Vain sillä tavalla sinä voit antaa rakkauttasi myös ympärillesi. Monille epämukavuusalueelle meno tarkoittaakin omasta itsestään huolehtimista. Eikö kuulosta ihan hullulle? Mutta valitettavan usein se on totta. Minä kannustan sinua tekemään itsellesi lupauksen, että tästä päivästä lähtien olet itse oman elämäsi keskipiste. Olet kaiken rakkautesi arvoinen, pidät itsestäsi kaikista parhainta huolta, nautit omasta hyvinvoinnistasi ja teet sen vielä iloisella mielellä. Mene omalle epämukavuusalueelle, vaikka se tuntuu alussa kuinka pahalle. Se helpottaa ajan myötä kyllä ja ymmärrät miten tärkeä juuri sinä olet ❤️

Nyt tämän paatoksen myötä oikein ihanaa keväistä viikkoa kaikille.

XxX Sanna  

Mitä joulun jälkeen?

 Kiitos joulu 2022, olit kerrassaan ihana. Tarjosit paljon hyvää ruokaa, lepoa ja ennenkaikkea aikaa perheen kanssa. Tänä jouluna meillä naurettiin varmaan koko ensi vuoden edestä, kun tyttöjen kanssa opeteltiin tik tok tansseja ja kaikenmaailman siltoja. Pohdimme myös paljon sitä, miten suuren vaivan ihminen näkee oikeastaan vaan yhden päivän takia. Työtunteja tulee siivouksen ja ruuanlaiton parissa useita, mutta kaikki on sen arvoista. Varsinkin, jos tykkää joulusta niinkuin minä.

Mutta mitäs sitten, kun joulu on ohi? Kaikki koristeet täytyy laittaa kaappiin ja vaihtaa matot ja verhot. Ja kuinka moni vielä kaiken sen lisäksi tuntee huonoa omaatuntoa liiallisesta syömisestä ja miettii jo tapoja aloittaa tammikuun dietti. Joulu kilot pois ja mahdollisimman pian. Mietin paljon itsekin, miten lähtisin lähinnä työni puolesta tähän tammikuuhun. Ja tulin siihen tulokseen, että haluan kertoa teille jotain.

Jos aina jokaisen joulun jälkeen aloitetaan jonkinlainen dietti tai elämäntapamuutos, ollaanko silloin onnistuttu? Ei, koska jokaisen juhlapyhän, loman tai kesän jälkeen ei kuulu aloittaa jotain. Jos ihmisillä ei olisi niin kiire, vaan heillä olisi halu, voisivat asiat olla toisin. Ei voida juosta jos ei osata ensin kävellä. Sama pätee myös elämäntapamuutoksessa ei voida onnistua jos ei ensi tiedetä miksi mitäkin tehdään. 

Olen tehnyt viime kesänä Elämänätapamuutoksen Esikoulu verkkovalmennuksen juuri tätä varten. Jotta ihmiset voisivat oppia ja onnistua. En tarjoa mitään diettiä tai treeniohjelmia, vaan mielenharjoitteita siihen, että olisimme valmiit onnistumaan. Olen todella ylpeä valmennuksesta ja toivon sydämeni pohjasta, että ihmiset löytäisivät sen. Olen tehnyt tätä työtä jo kymmenen vuotta ja koen olevani etuoikeutettu opettamaan ihmisille malttia, suvaitsevaisuutta, oman ajan merkitystä ja onnistumisen iloa. 

Olen itse ihmisenä todella päättäväinen, jos päätän jotain sen myös pidän. Onko se järkevää niin monesti olen huomannut, että helpommallakin olisin päässyt, jos olisin malttanut opetella asioita. Täytän keväällä 40 ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Elän terveellisesti, syön monipuolisesti, liikun päivittäin, mutta mikä on tärkeintä olen oppinut arvostamaan itseäni. En ole todellakaan aina osannut sitä tehdä, mutta nyt osaan ja olen itsestäni ylpeä. Minua oli haukuttu eräälle sukulaiselleni, että olen itsekäs ihminen enkä välitä muista kuin itsestäni. Sukulaiseni oli kamalan pahoillaan moisesta, mutta minä en. Tässä elämässä on ensin opittava rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa muita. 

Jos pahoittaisin mieleni jokaisesta minua koskevasta haukusta tai pilkasta en kerkeäisi muuta tekemäänkään, mutta onneksi olen päässyt niiden yläpuolelle. Sen sijaan voin jakaa tietoani teille, jotka haluatte oppia oman hyvinvointinne asiantuntijoiksi. Monia asioita voi tehdä,  mutta niissä onnistuminen on varmempaa jos niistä oppii. Tuokoon siis vuosi 2023 meille jokaiselle jotakin uutta ja hienoa tullessaan. 

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Ps. Jos haluat osallistua Elämäntapamuutoksen Esikouluun, niin laita viestiä. 9.1.23 aloitetaan uusi ryhmä.

Hattu kourassa maailmaa vastaan

 Mistä revitään huumori tähän jatkuvaan korona arkeen? Ymmärrän todella hyvin miten lähes jokainen meistä on kyllästynyt tähän aikaan ja rajoituksiin. Nyt kun meiltä on viety melkein kaikki entinen normaali, huomataan myös se, kuinka äkkiä kaikki voi muuttua. Ei voi tuudittautua mihinkään, koska kukaan ei voi varmuudella tänään tietää mitä huominen tuo tullessaan.

 

Olen pienestä pitäen opetellut pärjäämään omillani ja olen noussut monista soista omin jaloin ylös. Nyt, kun olen monien yrittäjäkollegoiden ahdinkoa seurannut, olen kokenut suurta surua siitä, miten äkkiä tilanne muuttuu ja monet jäävät ihan tyhjän päälle. Ymmärrän kyllä meidän hallitustakin, koska ilman kovia rajoituksia ei tilanne koskaan rauhoitu.

Olen viimeisen kolmen viikon aikana muutenkin joutunut nöyrtymään tämän elämän edessä. Oma henkinen ymmärrys on ollut koetuksella monessakin asiassa. Onneksi omaan myös sellaisen luonteen, joka vaan sisuuntuu, kun vastoinkäymisiä tulee eteen. On ollut monenlaista huolta lähipiiristä, mutta onneksi on myös onnellisia asioita. 

 

 

Kun viime viikolla iloitsin selän parantumisesta ja treenaamisesta kivutta, meni kaikki tuo tämän viikon maanantaina pipariksi. Kyykkäsin, tunsin paineen tunnetta alaselässä ja sitten en tehnytkään enää mitään. Onneksi meidän kylällä on hyvä ja asiansa osaava Kalevalainen jäsenkorjaaja, joka auttoi minua heti ja pääsin pahimman tuskan yli. Mutta pahinta tässä ei olekaan selkä, vaan se henkinen puoli. Minun pääni ei tahdo kestää sitä, että valmiit suunnitelmat menee mönkään.

Opetan aina asiakkailleni, että pohjatyöt on tehtävä kunnolla jos meinaa, että taloa pystyy kasvattamaan sen päälle mahdollisimman kestäväksi ja vahvaksi. Nyt ne minun omat pohjani sortuivat ja olen todellakin laiminlyönyt syvät lihakseni ja lantionpohjani. Onneksi luonteeseni ei kuulu luovuttaminen vaan entistä kovempi työ ja onnistuminen. Nyt aloitamme siis systemaattisen syvien- sekä lantionpohjalihasten vahvistamisen. Täältä tullaan vielä.

 

Jottei tämä elämä olisi pelkkää valittamista niin positiivisiakin asioita tapahtuu. Tämä viikko on elämäni viikko. Kiireinen ja siihenkin korona toi omat muutoksensa, mutta tämän viikon lauantaina on minun tai ei minun vaan meidän päivämme. Jokainen varmaan arvaakin mitä lauantaina tapahtuu, mutta kerron siitä vasta sitten kun se on oikeasti totta. 

Vaikka maailma yrittää nyt kovasti hankaloittaa meidän ihmisten elämää niin tässäkin auttaa positiivinen ajattelu ja läheiset ihmiset. Jos jonkun olen oppinut niin oma perhe on niin suuri voimavara, että sen avulla selviää mistä vaan. Muistakaa, että vahvin ei ole se, joka ylittää ensimmäisenä maaliviivan, vaan se joka kääntyy ja auttaa kaverin ylös. Edeltävä lause on maailman mahtavimmasta kalenterista, jonka takana on Laura Peippo.

 

 

Positiivista loppuviikkoa kaikille. Kyllä se tästä vielä helpottaa.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Töissä kotona, ei aina niin helppoa

Kotona tehokkaasti työskentely tuottaa ainakin minulle todella paljon haasteita. Monesti havahdun tekemästä jotain aivan muuta mitä olin suunnitellut. On helppo aloittaa pesemään pyykkiä tai leipomaan, vaikka pitäisi kirjoittaa seuraavan päivän asiakastapaamiseen uutta ohjelmaa. Toinen mikä minulla on monesti ongelmana, on aloittaminen. Olisi paljon helpompaa lähteä töihin, kuin jäädä kotiin tekemään töitä. 

Miten olen tämän asian kanssa sitten yrittänyt toimia? Suunnitelmallisuus, on se ehdoton ykkönen. En edes yritä tehdä koko päivää koneella töitä, vaan otan pienempiä palasia. Aamuisin olen kaikista tehokkaimmillani, joten monesti kirjoitan aamulla jo ennen lasten heräämistä osan päivän töistäni valmiiksi. Olen sisällyttänyt ns. työpäivääni usein myös päivän treenit, joten aloitan aamulla, sitten jumpalle ja sen jälkeen voi taas jatkaa töitä. 

Ihmiset, jotka ovat aina tottuneet olemaan töissä muualla kuin kotona, joutuvat varmasti vielä enemmän sopeutumaan tilanteeseen kuin minä, joka olen vuosia ollut kotona töissä. Lähinnä olen miettinyt tätä siltä kannalta, että onko työntekoa hankala saada rytmitettyä kotona, kun on aina tottunut siihen, että kotiin ei tuoda töitä. En nyt tarkoita sitä, että nämä ihmiset olisivat tehottomampia kotona työskennellessään, mutta aluksi se voi olla hankalaa.

Entäs sitten työkaverit? Työyhteisöissä monesti suuren positiivisen tunteen tuo työkaverit. Heiltä saa tukea ja apua monesti korvaamattoman paljon. Mikä taas kotona työskennellessä jää valitettavasti pois. Muutenkin yksin työskentelyssä on monesti ikävä ihmistä, jonka kanssa pallotella asioita. Minä ainakin monesti kaipaan työkaveria. Ihmistä, jonka kanssa saisin suunnitella ja touhuta. Onneksi minulla on nyt täksi kevääksi Saija, joka vastaa firman visuaalisesta puolesta. Olen kyllä ajatellut hyödyntää meidän työpäivät muutenkin. Minulla on hirveästi hyviä ideoita, kun vaan saisin ne jalostettua myytävään kuntoon. Toivotaan, että nyt tämä kevät on sitä aikaa.

 

 

Etätyöt ovat tämän päivän juttu, joka on tietysti pakon sanelemaa tällä hetkellä, mutta onko se myös tulevaisuutta? Mennäänkö yrityksissä siihen, että etätöitä suositaan. Kaikki videotapaamiset yleistyvät? Se ei välttämättä ole huono asia, koska työpaikoilla on valitettavsti myös todella huono työilmapiiri ja ihan työpaikkakiusaamistakin. Ehkä tällainen etätyö antaa monille työpaikoilla huonosti voiville myös uuden mahdollisuuden.  

Onneksi tämän päivän työpaikat ovat alkaneet kiinnittää huomiota myös työntekijöiden hyvinvointiin ja mahdollistaneet heille esim. työpaikkaliikuntaa. Minusta etätöissä olisi nyt hyvä mahdollisuus tukea tätä. Antaa työntekijälle, vaikka tunti päivässä keskellä päivää aikaa suorittaa jotain liikunnallista. Olen sitä mieltä, että tehokkuus kasvaa, jos työntekijä voi hyvin. Toivottavasti kotona työskentelevät ottavat aikaa myös liikunnalle työpäivän aikana tai ainakin sen jälkeen. Koska nythän moni on töissä kokoajan, koska ollaan kotona.

Mitä ajatuksia tai fiiliksiä etätyö/kotona tehtävä työ sinussa herättää? Onko se hyvä vai huono asia? Ja aina voi jakaa vinkkejä siihen miten siitä selvitään :D

Ihanaa viikkonloppua.

XxX Sanna

Kuvat blogiin ottanut: Saija Heinämäki

Viime aikojen kuulumisia

Siis hei vaan heinäkuu ja tervetuloa toivottavasti rauhallisempi elokuu! No nyt ei vielä ihan näytä siltä. Olipahan heinäkuu, en ole ollut kotona juuri lainkaan. Kaikki hommat on tekemättä, monet  postaukset tänne puolivalmiina ja tuhat asiaa odottaa alkuun saamista. Mutta muistoja, ihania hetkiä ja uusia kokemuksia on tullut ihan valtavasti. Kirjoitan niistä teille, kunhan vaan kerkeän istumaan.

Ensimmäisen kerran elämässäni minulla on ollut niin kiire, että oikein vitutti, kyllä vitutti. Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta meinasin jo viime viikolla ihan vallan räjähtää omiin tekemättömiin töihini. No kaikki alkaa onneksi järjestyä pikkuhiljaa. Koulut alkaa ja arki pikkuhiljaa normalisoituu. Minun kiireeni koostui lähinnä kotona olemattomuudestani. Olin siis lähestulkoon koko heinäkuun jossakin muualla kuin kotona. Viikosta saatoin olla 5 päivää poissa, niin asiat äkkiä kasaantuu.

Miten minulla on sitten mennyt? Ihan hyvin, kuitenkin. Olen ehtinyt nähdä paljon, reissata hieman kotimaassa ja vähän jopa rajojen ulkopuolellakin. Olen kerennyt treenailla ja tämä treenijaksoni päättyykin tähän viikkoon. Sitten pitäisi taas hypätä uuteen ja ehkä hieman tarkentaa syömisiä. En ole överi syönyt, mutta noutopöydät ja muuttuneet arjen rutiinit näkyvät minulla heti kropassa. No ensi viikolla nähdään, miten on saatu lihasta aikaan, kun hyppään taas inbodyvaakalle.

Vielä minun pitäisi puristaa täällä kotirintamalla niin, että saisin tyttöjen aitan maalattua, sisältä ja päältä. Kotona saunan remontoitua ja ikkunat pestyä. Ja ennen sinne muuttoa on vielä siivottava tyttöjen vaatekaapit, koska paljon pieneksi jääneitä vaatteita on laitettava kiertoon. Mutta toisaalta arki palauttaa tietyn rytmin ja saa päivänsä suunniteltua ihan erilailla. 

Syksylle on tiedossa vielä yksi viikonloppureissu moottoripyörällä, yhdet ylioppilasjuhlat ja paljon muuta pientä kivaa. Olen pitkästä aikaa myös menossa itse kaunistautumaan ja sitä odotan todella innolla. Kerron teille siitäkin heti, kun kunhan se on tehty. Jotenkin odotan lämmintä ja kivaa syksyä, hämäriä iltoja, kynttilöitä ja rauhaa. Olen todennut viimeisen kuukauden aikana, että minusta on tullut vanha. Haluan olla vaan kotona ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Nyt mä lähden päivän töihin, jotta kerkeisin. Tänään on luvassa salia, vattuja, lenkkiä ja maalausta :D

Ihanaa viikon jatkoa sinulle. Kuullaan taas pian.

XxX Sanna  

Elokuu on jo ihan kohta

Nyt on ihan uskomaton kiire, vaikkei oikeastaan ole yhtään mitään. Aina on perjantai ja kaikki on tekemättä. Ajatukset on väkisinkin viikon edellä niihin töihin mitä on tehty. Ja uusi piirre minussa on jonkinlainen saamattomuus. Johtuuko se siitä, ettei kunnon lomaa ole ollut koko kesänä. Ollaan pyöritetty tätä meidän enemmän tai vähemmän kiireistä arkea 24/7. Olen päättänyt jokaisena maanantaina, että nyt alan ja kuron kaikki työt kiinni. Missähän sekin maanantai on?

No kaikista eniten näin kesällä kärsii nämä minun omat hommat. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kirjoittaminen ja muutenkin sosiaalinen media jää todella vähälle. Sitten olen miettinyt paljon, että mitä kirjoittaisin? Onko minulla sellaisia aiheita, jotka kiinnostaa? Ehkä jopa hivenen sellainen negatiivinen asenne omaan tekemiseen, ja se ei ole minulle enää ollenkaan tyypillistä. Miten sen negatiivisuuden sitten saa muutettua positiivikseksi ja hommat taas toimimaan?

Siinäpä se pähkinä Sannalle purtavaksi. Olen ratkaissut asian niin, että teen nyt niitä juttuja mistä nautin. Haen sieltä sen energian omiin rästihommiini. Uutuutena on jonkin asteinen uudistuminen täällä työrintamalla, vielä en vaan osaa sanoa mitä se uusi voisi olla? Haluaisin kenties hieman laajentaa tätä omaa valmentamistani. Mutta mihin se johtaa ja mitä muutoksia on tulossa, niin sen näyttää aika.

Toinen minkä teen, on oma aika. Sitä tarvitsen ja sen on oltava jossain muualla kuin kotona. Kotona rauhoittuminen on haastavaa, koska työt ovat kokoajan siinä. Puhelin soi jatkuvasti ja aina on jokin homma, joka olisi juuri nyt tehtävä. Siksi olenkin päättänyt lähteä tyttöjen kanssa hieman kiertelemään meidän hienoa Suomen maata. Ilman aikatauluja ja ilman jatkuvaa ajatusta siitä, mitä kaikkea on tekemättä.

Nyt moni varmasti ajattelee miten se voi onnistua? Ettei ne tekemättömät hommat ole mielessä koko aikaa. Mietitäänpä asiaa, vaikka niin, että herkkuhimo, miten sen saa helpottumaan? Ei osta herkkuja, poissa silmistä poissa mielestä. Jos olen poissa niiden hommien keskeltä niin en ajattele niitä. Ja nyt ei ole kysymyksessä mitään elämää suurempia töitä, vaan lähinnä kirjoitus- ja suunniteluhommia.

Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja itsensä sättimiseen. Siksipä leuka pystyyn vaan ja kohti uusia tapahtumia. Loppukesälle on luvassa ihania juhlia, joihin saan vähän leipoakin, olla auttamassa, tekemässä sellaista mikä on kivaa. On huvipuistoja, ihania asiakkaita, treeniä ja toivottavasti paljon aurinkoa.

Minulla on lievä taipumus pessimistisyyteen sekä negatiiviseen ajatteluun, olen päässyt siitä yllättävän hyvin eroon, mutta heti jos annan luvan se kyllä nostaa päänsä. Olen siis vielä matkan varrella kohti iloisempaa minääni. Muista, jos sinulla on samanlaisia tunteita, älä luovuta, vaan jatka sitkeästi eteenpäin. Hyvä voittaa aina ja elämä kantaa.

Iloa sinun päivään.

XxX Sanna

Hyvin suunniteltu onnistuu aina

Olen jo varmaan vuoden tehnyt niin, että viikonloppuna en treenaa. Pyrin pyhittämään lauantain ja sunnuntain perheelle ja kotona tehtäville hommille. Monet tekevät juuri päinvastoin ja keskittyvät viikonloppuisin treeneihin. Minä olen kokenut parhaaksi toimia viikolla, silloin kun lapset ovat koulussa tai iltaisin silloin kun isäntä on heidän kanssaan kotona. Tokihan he pärjäävät kotona jo hetken ilman minuakin. Mutta olen tykännyt siitä, ettei minun tarvitse viikonloppuisin lähteä mihinkään, vaan voin pyhittää koko päivän juuri siihen mitä ikinä haluankaan tehdä.

Minussa on myös sellainen vika etten osaa oikein treenata kotona. Perjantaihin mennessä olen siis saanut oman treeniviikkoni pakettiin ja on aika huilata kaksi kokonaista päivää. Sekin on yksi syy miksi teen niinkuin teen. Saan kaksi kokonaista huilipäivää. Viikolla pyrin siihen, että maanantai, tiistai, torstai ja perjantai ovat salipäiviä ja keskiviikkona palautellaan lenkkeillen. Pyrin sisällyttämään viikkoon vielä yhden hiittitreenin. Eli kuusi treeniä ja viisi päivää. Tämä sopii minulle, mutta sen asian tajuaminen kesti minulla kyllä suhteettoman kauan.

Tänä viikonloppuna esimerkiksi olen paneutunut täysin mökillä terassien valttaamiseen, hieroja kävi meillä sekä linnunpöntön asennus on kuulunut tähän viikonloppuun. Olen vähän sellainen ihminen, että jos aloitan jonkin projektin, en malta lopettaa, sen takia en halua viikonloppuihini mitään ylimääräistä. Olemme myös paljon menossa, joten helposti voisi jäädä treenit tekemättä jos jättäisin ne viikonlopulle.

No miksi ihmeessä kerron teille tälläistä? Olen pohtinut paljon sitä viimeaikoina, kun monet sanovat ettei heillä ole aikaa treenille, kotihommille, perheelle ja työlle. Mutta kysymys on harvoin ajanpuutteesta, mutta usein kyseessä voi olla huono organisointi. Minä laitan omat menoni aina kalenteriin ylös, siis ihan paperikalenteriin. Nyt joku jo varmasti miettii, että aikataulut muuttuu ja elämä ei mene aina niinkuin on suunnitellut. Se on totta ja minulle käy todella usein niin. Varsinkin näin kesällä, kun työkuviot saattaa isännän toimesta muuttua todella nopealla sykkeellä.

Olen keksinyt tähän veden pitävän tavan, millä kaikki tulee tehtyä. Nimittäin hyvin suunniteltu plan B! Mikä se sitten on? Minulla on aina edeltävän viikon sunnuntaina valmiina seuraava viikko. Siellä on työt, treenit ja mahdolliset muuttuvat tekijät. Työt on vakiot, niitä harvoin muutan, jos olen ne asiakkaiden kanssa valmiiksi sopinut. Treenit on ne jotka elää, jos tulee kiilakeikkoja. No miten mä sen sitten hoidan? Minulla on aina samalle päivälle 2 eri mahdollisuutta milloin sen teen. Enkä luovu niistä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Ja silloinkin ne on jo laitettu seuraavalle päivälle valmiiksi.

Näin minulle ei juurikaan koskaan käy niin, että aikataulut pettäisi niin pahasti, että treenit jäävät tekemättä. No mitä väliä sillä sitten on jos ne jää? Ei käytännössä mitään, mutta en halua luopua omasta hyvinvoinnistani. Koska olen elänyt senkin vaiheen elämässäni, että minä voin huonosti ja olin väsynyt. Silloin ihan kaikki minun lähipiirissäni elävät ihmiset kärsivät siitä. Olen monien mielestä varmaa itsekäs, mutta itse näen asian niin, että ajattelen juuri itseni lisäksi muitakin ympärilläni olevia ihmisiä.

Nautin treeneistä ja ne ovat minun omaa aikaani. Ei se aina huvita lähteä, mutta koskaan ei ole vielä käynyt niin, että sen jälkeen olisi ollut paska fiilis. Jos sinä haluat huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja koet sen itsellesi tärkeäksi, niin älä luovu siitä. Suunnittele päiväsi niin, että homma toimii. Toki joskus ei vaan pysty, mutta älä anna siitä tulla tapaa. Hyvinvoiva sinä tarkoittaa hyvinvoivaa lähipiiriä.

Nyt lähden vielä nauttimaan ilta-auringosta mökin terassille.

XxX Sanna

My Day!

Olen monesti miettinyt, että kirjoittaisin teille minkälaisia ne minun päivät oikein ovat. Monet uskovat minun olevan vaan ja pikkusen harrastavan työntekoa ja treenailua. No talvisin on enemmän omia töitä ja kesäisin on sitten isännän töitä. Nyt ajattelin kertoa millainen minun maanantaipäiväni oli.

Kello soitti ensimmäisen kerran 3.30. Nousin ja laitoin kahvin tippumaan ja menin tietokoneelle. Oli laitettava kärry liikenteeseen, koska ajot alkoivat. Sain isännän ylös ja lähtemään töihin ja painuin vielä itse pehkuihin. Nousin uudestaan klo. 7.00 ja join ihan rauhassa pari kuppia kahvia. Tytöt ylös puoli kahdeksalta ja aamupalan laittoon. Tytöt lähtevät kouluun siinä 8.20.

Klo.9.00 Aikanaan aloitin tekemään valmiiksi päivän ruokaa. Meidän ruokalistassa oli jauhelihapihvejä, joten tein taikinan maustumaan. Kun pihvit paistuivat uunissa, niin suunnittelin illan hiit-treenini asiakkaan kanssa.

Klo. 10.30 Lähdin viemään autoa isännän kanssa huoltoon ja ajoin sieltä tullessani rekan kotiin. Puolen päivän aikaan oli ruuan vuoro, onneksi se oli jo melkein osaksi tehty. Yhden maissa lähdin sitten salille. Olin pitänyt treeneistä viikon tauon niin oli todella ihana päästä pitkästä aikaa tekemään jotakin.

Klo.14.30 Olin kotona ja tyttöjen läksyjen ja välipalan aika. Luettiin englannin kokeisiin, vaihdeltiin kuulumisia ja tietenkin tehtiin ruokaa. Kerkesin imuroida ja laittaa vähän paikkoja kuntoon siinä perunoiden kiehuessa. Ruuan jälkeen lapset hävisivät ulos trampoliinille ja minä lähdin syöttämään lohet. Meidän uudet lohet tuli viikko sitten ja niitä nyt yritetään lihottaa pannulle kelpaavaksi.

Lähdin töihin varmaan klo.17.00 vein isännän samalla ampumaan ja menin itse asiakkaan kanssa Summasaaren kuntoportaisiin tekemään hiit-treenin. Oli todella hyvä treeni ja saatiin aikaan hieno hiki. Kun se oli taputeltu, auto käyntiin ja äkkiä kotiin. Olin meinaan vielä lähdössä illalla Tampereelle. Toin kuorma-auton tänne, tekevät sille jotakin ja samalla vein kärryn Längelmäelle kun siihenkin tehdään jotakin.

Suihkun jälkeen, kun eväät oli pakattu ja kaikki suukoteltu lähdin kohti määränpäätä. Kello oli varmaan 20.30. Olin Tampereella joskus yhdentoista jälkeen. Jätin auton sille määrätylle paikalle ja soitin kyydin. Mutta niinhän siinä käy, kun harvoin näkee niin asiaa on paljon, niin nukkumaan pääsin vasta kahden maissa. Aamulla kun heräsin mietin miksei ihminen voisi nukkua koskaan yli seitsemän? Sillä siihen aikaan heräsin ja hiivin alakertaan.

Nyt kirjoitan tätä ja juon kahvia. Eilen oli työn täyteinen ja mukava päivä. Sopivasti kaikkea äksöniä.

Ihanaa viikkoa <3

XxX Sanna

Kuinka paljon keneltäkin voi vaatia?

Personal trainerin työ on haasteellisinta minusta siinä, että saa ihmiset ymmärtämään omat lähtökohtansa. Monet haluavat paljon ja äkkiä, mutta se realiteetti omista kyvyistä on hakusassa. Halutaan yleensä tarkat ruokavalio-ohjeet, kovat treeniohjeet sekä paljon tuloksia ja mahdollisimman pienessä ajassa. Jos minä näen jo heti alussa, ettei se ole mahdollista, on minun työni saada ihmiset oivaltamaan se.

Nyt kotona ollessani olen pohtinut paljon, miten tätä minun työtäni jatkan, kunhan elämä taas normalisoituu. En missään nimessä aio lopettaa, mutta aion hieman muuttaa omia valmennuksiani. Se, mikä jokaisen ihmisen on ensimmäisenä tehtävä, on opittava ymmärtämään miksi joku asia tehdään juuri niinkuin tehdään. Mikäli halutaan polttaa rasvaa on ymmärrettävä miksi on syötävä ja treenattava tietyllä tavalla. Mikäli ajatuksena on opetella juoksemaan, on sekin opeteltava tietyllä tavalla ja ymmärrettävä miksi asiat tehdään niinkuin tehdään.

Vähän sama asia kuin mitä meillä kotona nyt harjoitellaan oikein urakalla on kotitöitä. En voi lisätä niitä tytöille mielin määrin ja olla selittämättä miksi näin tehdään. Mutta, kun niitä tehdään pikkuhiljaa lisäillen ja minä heille kerron, miksi astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys on heidän hommansa, niin sitä ei kyseenalaisteta, vaan se kuuluu heidän hommiinsa nykyään. On täysin sama asia, jos annan asiakkaalle todella tiukan ruokavalion ja treeniohjelman sen kummemmin asiaa opettamatta, niin hetken menee hyvin ja sitten lähtee vikapolulle.

Mutta jos se lähestyminen olisikin toisenlainen? Ensin opeteltaisiin perusasioita, miksi mitäkin ravintoainetta tarvitaan ja minkä verran. Minkälaiset miinuskalorit toimivat milläkin tavalla. Eikä vaan suoraan vaadittaisi liikaa ja liian pienessä ajassa. Toki tässäkään asiassa ei voi yleistää, on joitakin prosentteja asiakkaista, jotka pystyvät tiukkoihin vaatimuksiin ja oppivat siinä samalla, mutta valtaosa asiakkaista repsahtaa ja palaa samaan vanhaan totuttuun tapaan viimeistään valmennuksen päätyttyä.

On hienoa mainostaa pienin askelin tapahtuvia elämäntaparemontteja tai sitten rasvaa polttavia valmennuksia, mutta ennen kaikkia noita pitäisi miettiä miten opetan ne ihmiset elämään noin? Ja olen sen nyt täällä kotona ollessani tajunnut, että yksinkertaisesti opettamalla. Tajuatteko, vähän niinkuin koulussa oltaisiin. Selkeät "oppitunnit", miksi suvaitsevaisuus ruokailussa on teille hyväksi? Eikä niin, että herkutella pitää ja saa. Mistäs se ihminen tietää mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Jos on elämänsä oppinut herkuttelemaan joka päivä? Ei mitään muuta, kuin sen oman pään työstämistä, koska sen pitää olla kunnossa ja valmis muutoksiin ennenkuin keneltäkään voidaan vaatia yhtään mitään.

Olisiko tässä ideaa seuraavaksi valmennuspaketiksi? Voisi toteuttaa verkossa sekä pienryhmänä. Pelkästään sitä mentaalivalmennusta, eikä mitään muuta. Vähän samalla tapaa kuin meillä täällä kotona, miksi pitää kunkin tehdä mitäkin, että homma toimii? Tällaisia ajatuksia tuli tänä aamuna, alan ehkä tätä jalostamaan teille uudeksi työkaluksi.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna   

Miksi pitää antaa ilmaiseksi?

Olen pöyristynyt!! Uutiset huutavat, ihmisten ahdinkoa, yrittäjien vaikeuksia. Kaikki ovat somessa sekaisin ja puhuvat tulojen menetyksestä. Samalla joka puolelta tulvii ilmaisia treenejä, ilmaisia viikko-ohjelmia, ilmaisia neuvoja ja ilmaisia ruokavalio vinkkejä. Miksi?? Miksi meidän hyvinvointialalla toimivien pitää antaa ilmaiseksi? Eihän parturitkaan leikkaa ihmisten hiuksia ilmaiseksi tai kauppiaat anna ruokia ilmaiseksi. Niin meidän alan toimijat tekevät niin.

Minä ymmärrän, että ihmisille tekee todella hyvää liikkua tälläisen kriisin aikana ja kaikilla on vähän rahaa, mutta mistä se meidän alojen yrittäjien raha tulee? Miten ajatellaan, että jos ihmiset opetetaan nyt saamaan kaikki ilmaiseksi, niin miten he sitten kriisin laannuttua alkavat ostamaan palveluita? Minä ymmärrän sen, jos ihminen on ostanut vaikka nettivalmennuksen, jossa on saliohjelma, niin silloin annetaan ilman muuta samaan rahaan kotitreenit, koska salit ovat melkein jokainen kiinni.

Minusta on myös ok, että myydään halvemmalla, jotta ihmiset voivat pitää itsestään huolta vähemmällä kuluilla, jos kulut muutenkin tippuu. Mutta kaikilla meillä ei ole siihen mahdollisuutta, eikä minulla esimerkiksi olisi siihen edes aikaa. Koska jokainen ilmaistreeni on tehtävä, suunniteltava ja testattava ihan niinkuin jokainen myytäväkin treeni. Niin mihin se meidän oman työn arvostaminen on hävinnyt?

Tiedän, että olen taas heikoilla jäillä ja varmasti jaan todella paljon mielipiteitä ja aiheutan pahennusta, mutta minusta tämä on ihan hullua. Jos somessa kiertää pyyntö, että auta kuntasi yrittäjiä ostamalla heidän palveluitaan ja samalla tietyt tahot tarjoavat liikunta ja hyvionvointipalveluita ilmaiseksi. Mietin vaan, että millä me sitten ostamme muiden yrittäjien palveluita, jos meiltä ei osta kukaan.

Tämähän on vaan minun ajatukseni ja seison sanojeni takana, vaikka siitä varmasti soraääniä tuleekin, olen käynyt kouluja omaan osaamiseeni ja se on minun työni. En minä halua tehdä ilmaista työtä, koska eihän niin tee muutkaan. En tiedä yhtään kauppiasta, joka ilmaiseksi kuljettaa asiakkaille ruokaostoksia, tai parturia, joka tulee ilmaiseksi meille leikkaamaan hiuksia tai kokkia joka tulisi ilmaiseksi tekemään meille viikon ruuat. Toki kaikki nämä ovat paikanpäällä tehtäviä töitä, mutta kuinka moni valmentajista tänä päivänä ei valmentaisi netissä? Suomessa valtaosa valmennuksista toimii netissä, niin asiahan ei muutu tästä.

Olen onnellinen kaikkien niiden valmentajien varallisuudesta, jotka voivat näin tehdä. Se toki vaikuttaa meidän pienten tekijöiden arkeen paljon. Mutta niinkuin jokaisella alalla niin myös meidän nythän ne jyvät erotellaan akanoista. Toivottavasti tästäkin selvitään. Ihmiset liikkukaa ja ottakaa kaikki irti tästä ajasta.

XxX Sanna