30. maaliskuuta 2021

Oikein kävelemään opettelu 38-vuotiaana on vaikeaa!

"Ethän sä osaa edes kävellä oikein!" Huusi minulle ex-mieheni joskus seitsemän vuotta sitten ja hän oli siinä ihan oikeassa. Silloin siihen vaikutti kyllä jokin aivan muu kuin minun jalkani, jotka menevät kuin Aku Akalla. Mutta siis kyllä, minä olen opettelemassa uudelleen kävelemään. Ja voin heti näin kärkeen kertoa, että se on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavaa.

 



Niinkuin olen aikaisemminkin kertonut, niin olen kamppaillut selkäni kanssa nyt todella paljon. Siellä ei ole oikein kunnolla mitään vikaa, mutta sitten taas toisaalta siellä on kaikki vialla. Ihan tarkkaan en osaa sanoa mikä siellä on. Se ei vaan tykkää oikein mistään tekemisestä ja saan sinne typerää painon tunnetta aikaiseksi heti jos meinaan sitä yhtään kuormittaa. Olen nyt tehnyt muutaman viikon aktiivisesti syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä lantionpohjaa. Ja sekään ei ole mitään herkkua, kun olen jättänyt ne aivan taka-alalle ihan aina. Mutta usko on kova, että vuoden loppuun mennessä nekin ovat jo jossakin kunnossa.

Se mikä tässä on kaikista hauskinta on kehonhuolto. Olen alkanut opetella sitä, en vielä ehkä ihan priimaa ole siinäkään, mutta harjoittelen. Jokaisen treenin päälle teen tietynlaisia selän liikkuvuusharjoituksia. Ja olen saanut niistä kyllä apua. 1-2 x viikossa pyrin sitten tekemään kunnon kehonhuollon. Olen ylpeä itsestäni, että saan edes tämän verran aikaiseksi. 

 



No mikä ihme tämä kävelyjuttu sitten on? Olen käynyt kolme kertaa kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Se on ihan parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä, jos on jossain kohtaa jonkinlaisia kipuja tai jumeja. Meidän kylällä toimii aivan loistava jäsenkorjaaja Elina Muhonen, jota suosittelen enemmän kuin lämmöllä. Ollaan saatu hänen kanssaan todella paljon hyvää aikaan. Mutta on minussa ollut kyllä hommaakin. Välillä olen itse vaipunut jo epätoivoonkin itseni kanssa. Mutta aina ollaan päästy pienin askelin eteenpäin. Elinalla on ollut minulle tosi hyviä neuvoja, miten saan asioita paremmalle tolalle. 

No nyt sitten tuli viimeisellä kerralla se uudelleen kävelemään ja seisomaan opettelu. Minun jalkani ovat siis kuin Aku Ankalla ja kävellessäni teen ns. traktorin jälkiä. Olen myös näin keväisin aina niskaani myöten ravassa, kun jalkani vispaavat niin ihmeellisesti kävellessäni. Nyt olen siis ihan tietoisesti yrittänyt kävellä ja seisoa jalkaterät suorassa. Ja voin kertoa, että se on ärsyttävää, hankalaa ja todella typerän tuntuista. En tiedä oppiiko jalkani ikinä enää oikeaan asentoon, mutta kovasti ainakin yritän.

 

 

Olen nyt kaksi lenkkiä yrittänyt kävellä oikein ja ajatuksella. Mutta se on todella haastavaa, koska jalat vaan menevät väärään asentoon. Ja toinen lieveilmiö on ollut pohkeiden sekö penikoiden kipeytyminen. Olen kuitenkin ajatellut antaa itselleni mahdollisuuden ja tässäkin maltti on valttia. Jotenkin tuntuu kyllä siltä, että tähänkin kun olisi puututtu jo, vaikka 30 vuotta sitten niin asiat voisivat olla toisin. No koskaanhan ei ole liian myöhäistä alkaa korjaamaan asioita. Mutta helppoa se ei ole ja monta tuskan hetkeä on varmasti edessä.  Olen kuitenkin ajatellut, että täältä tullaan vielä. Halu saada itsensä kuntoon on todella kova. 

En voi koskaan tarpeeksi muistuttaa, että meillä on vaan yksi keho, kohdelkaa sitä hyvin ja pitäkää siitä parempaa kuin hyvää huolta. Toimivan ja terveen kehon merkityksen huomaa vasta sitten, kun se on jollakin lailla rikki.

XxX Sanna  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti