Voihan motivaatio ja sen suuri puute. Edellisessä kirjoituksessa pohdin teinien nälkää ja pysytään vieläkin teineissä. Varsinkin täällä meillä, kun asutaan kaukana ihan kaikesta mahdollisuudesta harrastaa niin teinien motivointi tehdä jotain on todella vaikeaa. Usein siis todella usein löydän heidät sängyistään puhelimet kädessä. Olen äitinä ja hei liikunta-alalla töitä tekevänä äitinä todella huolissani heidän liikunnastaan. Mutta taas tullaan siihen, ettei mikään oikein kiinnosta. Laskettelu on talvisin ollut tyttöjen juttu, mutta nyt sekin on huomattavasti jäänyt. Olen miettinyt todella paljon millä motivoida heidät liikkumaan, kun mikään ei oikeasti kiinnosta.
Sitten viime viikolla tajusin, että otan heidät mukaan salille. Menemme sinne siis sinne kaikki porukalla. Taas tultiin samaan lopputulokseen, että se oma esimerkki ei vaan riitä. Täytyy muistaa taas se ettei riitä, että itse on aktiivinen ja hyvä esimerkki. Motivointia täytyy siis viedä sinne "ruohonjuuri" tasolle. Olen ehkä tässäkin asiassa ollut hieman laiska ja antanut tyttöjen itse päättää mitä tekevät. Ja olen itsekkäästi myös ajatellut, että saan treenata rauhassa, kun menen sinne salille yksin. No nyt teen siihen kuitenkin muutoksen ja otan tytöt mukaan. Kokeillaan muutama kerta miltä se alkaa tuntumaan.
Kuntosali ei ole välttämättä ole heidän juttunsa, mutta me tytöt testataan sitä kuitenkin. Ja ainahan siellä voi tehdä muutakin kuin nostella rautaa. Pääasia, että tehdään jotain ja tehdään sitä yhdessä. Motivaatio ei ole aina itsestään selvyys ja usein aloittaminen on kaikista vaikeinta. Jos mietin itseäni ja hiihtoa en ole tälle talvelle kerennyt ladulle vielä kertaakaan. Aurinko paistaa ja keli olisi mitä parhain, mutta en saa suksia aitasta millään esille. Kyse ei ole siitä etteikö minulla olisi aikaa tai mahdollisuutta, vaan puhtaasta motivaation puutteesta. Olen kuitenkin päättänyt, että ennen pääsiäisen Levin reissua saan alle kilometrejä täytyy vaan tehdä tarpeeksi pienet tavoitteet mitä lähteä tavoittelemaan.
Olen miettinyt omaa teini-ikääni enkä kyllä millään tavalla voi olla ylpeä omasta teini aikaisesta liikkumisesta, joten haluaisin opettaa omille teineilleni hieman erilaista otetta tähän asiaan. Haluan olla heidän kanssaan, koska itse tykkään liikkua ja olla salilla niin miksen veisi lapsia sinne mukana. Voin siis omalla toiminnallani motivoida tyttöjä kohti liikunnallisempaa elämää. Varsinkin täällä maalla kaikki keinot on otettava käyttöön. Voisin verrata tätä siihen, kun olen opettanut heille leipomista ja ruuan laittoa. Se on tarpeellinen taito tulevaisuutta ajatellen ihan niinkuin liikunta ja terveellinen elämäkin. Aika näyttää miten minä siinä onnistun.
Hyvää sunnuntain jatkoa jokaiselle ja reipasta huomista maanantaita.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti