Monien ihmisten on vaikea luopua henkilövaakasta, kun tehdään itsensä eteen jotain. On todella vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että vaaka ei näytä todellakaan koko totuutta. En kiistä sitä, etteikö siitä olisi hyvä apu seurata, miten se paino vaikka kehittyy, mutta kuvat ja tulokset kertovat sinulle miten oikeasti kehityt. Siinäkin on kyllä omat haasteensa, saada ihmiset ottamaan kuvia ja toisaalta sarjapainojen nostaminen on monille haastavaa esim. salilla. Pelätään, että tekniikka pettää ja monet pelkää vieläkin, että lihas kasvaa salamavauhtia ja usein kuulenkin, että en halua näyttää liian lihaksikkaalta.
Minulla ainakin vaaka voi heitellä todella paljon. Saattaa olla monien kilojen heittoja, riippuen siitä miten on treenattu ja mikä on sen tavoite. Lihaksen kasvatuksen aikaan vaakan lukemat ovat korkeammalla, koska nestettä on kropassa enemmän. Sitten, kun taas diettaillaan, paino saattaa laskea rajustikin. Siksi olen lopettanut koko vaakalla käymisen jo aikaa sitten. Toki inbodymitaukset teen n. 3 kuukauden välein, koska sitä kehonkoostumuksen muutosta on mukava seurata.
Valokuvat ja sarjapainojen nousu sekä aerobisen liikunnan tulokset ovat minulle se mittari tänä päivänä. Kehotan aina asiakkaitani ottamaan itsestään paljon kuvia, koska siinä kuvassa huomaa itsekin helpoiten sen muutoksen. Kun laittaa kaksi kuvaa vierekkäin, näkee konkreettisesti mitä on tapahtunut. Kun taas katsot itseäsi joka päivä peilistä, et välttämättä huomaa muutosta. Siksi kannattaisi ottaa säännöllisen väliajoin kuvia. Se on osoittautunut monille todella vaikeaksi, ei haluta kuvat itseä. Onko se sitten mitä; inhoa omaa kehoa vastaan, häpeää vai jotain muuta, sitä en osaa sanoa. Mutta se on harmillista, koska se muutoksen näkeminen lisää myös sitä motivaatiota.
Minä olen ehkä jopa liian kova ottamaan itsestäni kuvia. Tykkään kuvata ja ottaa saliselfieitä. Minusta on ihan mahtavaa huomata, jos olen saanut johonkin lihasta tai huomaan pienenkin eron vaikka jaloissa. Mistäs muualta minä sen eron huomaan? Nautin siitä, kun kehonkoostumus muuttuu ja varsinkin kun en ole enää mikään nuori, niin jokainen onnistuminen on tärkeä. Monesti, jos omassa kropassa on tunne, että mikään ei ole mennyt eteenpäin, otan kuvan ja taas näen, että muutos ei ole mennyt huonompaan vaan kenties pysynyt vaikka samassa. Siksi tykkään kuvista, ja alan olla kohta jo ylpeä minun saavutuksistani, vaikka tekemistä kyllä on.
No treeneissä seuraan tuloksia, vaan niillä on merkitystä. Sillä, että painot nousee ja tekniikka pitää. Nyt syksyllä, kun treenasin salilla 5 x viikossa ja olin välillä todella puhki, niin ainut asia, joka sai menemään salille aina uudestaan, oli parantuneet tulokset. Vaikka olenkin vielä rimpula ja aika heikko, saavutin monta sellaista tulosta, mitkä olivat minulle todella suuria. Jaksoin kyykätä 5 sarjaa 70 kilolla ja tehdä aina kuusi teknisesti hyvää toistoa. Jaksoin vetää maasta 85 kilolla teknisesti puhtaita suorituksia sen 5 sarjaa ja kuudella toistolla. Penkistäkin sain ylös 40 kiloa 5 sarjaa ja kuudella toistolla. Olkapäässäni on joku vika, joka vaikeuttaa todella paljon yläkroppatreeniä, jonka vuoksi se laahaa pahasti perässä. Onnistuin kuitenkin nostamaan kaikkia tuloksia ja peilikuvakin muuttui, vaikka paino nousikin.
Ottakaa siis kuvia ja pitäkää treenipäiväkirjaa niin silloin pystytte kehittymään ja olemaan ajan tasalla.
Hyvää päivää <3
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti