Tänään oli se päivä, mitä en koskaan kuvitellut tulevaksi. Olen kärsinyt jo jonkin aikaa olkapääkivusta, joka ilmenee vain ylöspäin nostaessa tai alhaalta ylös työnnettäessä. Mutta olen sen kanssa pärjännyt ja näin ollen treenaillut suhteellisen normaalisti. Olen hieronut sekä venytellyt sitä parhaani mukaan. Kipu on välillä kovempi ja välillä se on poissa melkein kokonaan.
No nyt tuli toinenkin vaiva. Sain jossain selkälihakseni jumiin, tarkemmin sanottuna oikean puolen alaselkä ja pakara on pahin. Sekin on vaivannut jo jonkin aikaa, mutta kyykyt onnistui hyvin kunhan vaan lämmitteli kunnolla. Mutta eilen tämäkin asia kulminoitui ja selkä äityi tosi pahaksi. Tein eilen jo päätöksen, että treeni saa luvan siirtyä.
Tänä aamuna menin intoa täynnä ja selkä jo vähän parempana salille ja aikomuksena tehdä maailman kovin jalkatreeni. Jo lämmittelyssä tajusin, että ei onnistu tai onnistuisi, mutta ei kannata. Niinpä tein jotain sellaista mitä en koskaan kuvitellut tekeväni. Muutin treenin liikkuvuus- ja venytysharjoitukseksi. Ja se oli ihan parasta mitä olen itselleni tehnyt pitkään aikaan.
Tajusin treenini lopettaessani, että minä olen kerrankin pystynyt antamaan itselleni periksi, muokkaamaan omaa tekemistäni ja menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja tein vielä toisenkin päätöksen ja uusin tämän huomenna. En vedä maasta enkä kyykkää, vaan toistan tämän päivän harjoittelun. Olen tajunnut, ettei elämä mene sekaisin, vaikka minulta jääkin pari treeniä välistä. Koska jos nyt en huolla kehoani, niin kohta en pysty tekemään pitkään aikaan mitään.
Nyt moni varmasti ajattelee, että mitä ihmettä tuo akka nyt oikein höpisee. Mutta, vaikka teen työkseni valmentamista ja muiden ihmisten hyvinvoinnista, niin en ole koskaan osannut oikein huolehtia omasta kehonhuollostani. Kerron aina asiakkailleni, että älkää tehkö niinkun minä, vaan niin kuin minä opetan. Olen maailman kovapäisin ja huonoin antamaan periksi, mutta nyt olen ensimmäisen kerran elämässäni tajunnut miten minun tulee omaa elämääni elää, jotta voin elää näin vielä vuosien päästäkin.
Liikunta on lääke, se on totta. Mutta sen oikeanlainen käyttäminen on taitolaji. Aina ei voi mennä sata lasissa, vaan joskus on osattava höllätä ja liikkua kehoaan kuunnellen. Kukaan meistä ei ole kone, vaan jokaisella tulee välillä kausia, että on hyvä vetää henkeä. Minä en ole pitkään aikaan ymmärtänyt sitä, että jos ollaan jostain kipeitä niin liikunta lopetetaan kokonaan. Sellaisia vaivoja on harvoin, ettei voisi liikkua edes jollain tavalla. Ja pienikin liike tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin.
Minulla on eräs ystävä, minua 10 vuotta nuorempi, mutta vielä kovempi jääräpää kuin minä. Milla liikkuu aina, vaikka pää kainalossa. Olen ollut hänen kanssaan treenillä, niin että Milla saapui sinne kainalosauvoilla ja jalka paketissa. Mutta tokihan yläkroppaa voi treenata silloinkin. Puhuimme paljon silloin liikunnan vaikutuksesta mieleen ja juuri sen mielen hyvinvoinnin takia Millakin liikkui jalkaleikkauksen toipumisen ajan. Oli muuten olkapäät tytöllä kunnossa, kun niitä pari kuukautta treenailtiin.
Se miten kohtelet omaa kehoasi on se millä on jatkuvuuden kannalta väliä. Minä jos kuka olen kohdellut omaa kehoani typerästi. Ensimmäiset 25 vuotta en liikkunut juuri lainkaan, sitten lihoin, tein lapset ja sen jälkeen aloitin rankan laihdutuskuurin. Vasta nyt viime vuonna aloin oikeasti ajatella omaakin tekemistäni ajatuksella. Miten haluan treenata, miten haluan kehittyä ja mitkä ovat minun tavoitteeni. Kehoni on ollut vahva se on kestänyt paljon ja taipunut minun tahtooni. Nyt on minun vuoroni alkaa kuunnella sitä ja pyrkiä kohtelemaan sitä juuri oikealla tavalla.
Olen jopa ylpeä itsestäni, koska olen hieman neuroottinen kaiken suunnitelmallisuuden ja toteuksen kanssa. Nyt minusta tuntuu hyvältä, illalla voin tehdä hiit-treenin asiakkaani kanssa ja huomenna menen taas venyttelemään. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa uudet treenit. Katsotaan miten sen kanssa käy.
Ole omalle kehollesi lempeä, anna sille juuri sellaista liikuntaa mitä se kaipaa. Ihanaa ystävänpäivää!
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti