Jos mä jotakin rakastan niin kävelyä. Toki koiran kanssa on käveltävä päivittäin, mutta kävelin paljon kyllä ennen Jallunkin tuloa. Olen kehittänyt itselleni arkipäiviksi rutiinin, joka pitää 95%. Toki poikkeuksia on jos minun pitää olla aamulla aikaisin jossakin, niin silloin siirrän kävelyn iltapäivään. Kävelen 6 päivänä viikossa, sunnuntait on minun vapaapäiviä, koska silloin isäntä ottaa vastuun koiran lenkityksestä.
Meillä arki aamut menee aina samalla tavalla. Kello soi 5.50 ja tytöt ylös kuudelta. Aamukahvit ja lapsille aamupalat ja hiusten letitykset jos sellaisia on. Vien heidät taksille 6.50. Keväällä ja syksyllä tytöt menevät pyörillä, mutta talven kuskaan heitä aina. Meillä on pimeää ja turverekat ajavat talven tästä ohi tiuhaan, niin en koskaan laita tyttöjä aamuisin kävelemään. No kuitenkin kun tytöt on saatu taksiin on minun ja Jallun vuoro.
Lähden joka arki aamu kelillä kuin kelillä lenkille viimeistään 7.30. Mieluummin heti seitsemältä, koska silloin on siihen paras aika. Ennen lumia meillä on mahdollisuuksia kävellä monia eri reittejä, mutta lumen tulo hieman supistaa meidän mahdollisuuksia. Olemme reissussa aina tunnista puoleentoista. Lenkin jälkeen teen aamupalan ja aloitan päivän työt.
Kun asuu täällä maalla saa lenkkeily minusta ihan erilaisen merkityksen, kuin taajamassa. En missään nimessä väheksy eri paikoissa kävelyä ja toki menen itsekin välillä kylälle kävelylle, mutta täällä metsässä rauha on jotakin ihanaa. Kävelen siis aina metsäteitä pitkin jolloin koira saa olla irti ja kumpikin saa mennä juuri sellaista vauhtia kuin haluaa.
Olen ostanut joskus vuosi sitten Ouran älysormuksen, koska minua kiinnostaa kuinka hyvin nukun ja palaudun. Olen innokas seuraamaan myös päivittäisiä askeleitani ja niitähän tulee liki 20 000 jokaisena arkipäivänä. Katselin juuri sormuksen dataa tältä vuodelta ja se kertoi minulle, että olisin kävellyt 96 maratonia! Siis ihan uskomaton määrä otettuja askelia. Olin itsekin aivan yllättynyt kyseisestä määrästä. Nyt odotan jo innolla, että saadaan latu järven jäälle, niin päästään Jallun kanssa hiihtelemään. Kyllä koirasta on seuraa moneen asiaan.
Aamuisin kävelyllä on minulle muitakin positiivisia vaikutteita, herään kunnolla ja saan aivoni käyntiin. Saankin parhaimmat ideat juuri aamulenkeillä. Toinen mistä olen mielissäni on koira, joka saa liikuntaa ja voin hyvillä mielin tehdä päivän töitä, ettei minun tarvitse kokoajan miettiä onko Jallulla joku hätä. Murheet ja huolet hälvenevät usein myös kävelyllä ja varsinkin metsässä, saan aikaa miettiä asioita monelta kantilta ja silloin huolet huomattavasti pienenevät tai ainakin niihin löytyy jonkinlaisia ratkaisuja.
Minä kannustan jokaista käymään edes jonkinlaisella lenkillä vähintään kerran viikossa. Huomaat varmasti pian hyvät vaikutukset joita se saa aikaan. Nyt oikein ihanaa jouluviikon jatkoa, mene välillä ulos jos tuntuu, että joulukiireet käyvät liian mshdottomiksi.
XxX Sanna
Kuvat; Saija Heinämäki
