Hyvinvointi ja terveys sama asia?

Oletko koskaan miettinyt onko hyvinvointi ja terveys sama asia? Minusta ei ja on! Usein olen ajatellut, että minun hyvinvointini on loistava. Kun kelaan aikaa taaksepäin tajuan, että olen valehdellut itselleni ihan kirkkain silmin. En ole aina voinut hyvin enkä todellakaan ole elänyt terveellisesti. Silloin, kun lapset olivat pieniä olin huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin varmaan henkisestikin. Olin ylipainoinen, nukuin huonosti enkä liikkunut juurikaan. Olin omasta mielestäni elämäni kunnossa ja kuvittelin, että kaikki oli hyvin.  

Ei minun elämässäni mitään vikaa ollutkaan. Minulla oli ihanat lapset, oma koti ja olin naimisissa. Fyysisesti olin vaan rapakunnossa ja kokoajan väsynyt. Olin oikeasti todella onnekas, kun tajusin oma tilani ja ymmärsin alkaa muuttamaan asioita. Liikkuminen oli ihan eniten sieltä ja syvältä, inhosin kaikkea liikuntaa eniten maailmassa. Siis se on totta, käytin silloisen koiranikin lenkillä autolla juoksuttaen. Ja se jopa nykyään naurattaa. Onneksi tajusin, että pienillä askelilla voin saavuttaa suuria tavoitteita.

Elämäntapojen muuttaminen auttaa aina, tapahtui asiat sitten helposti tai hitaasti. Kaikella sillä mitä syöt, miten liikut ja miten nukut on. Vaikka sitä kuinka yrittää selittää itselleen, niin tosiasioita ei pääse karkuun. On jotenkin rauhoittavaa ymmärtää, että kaikki ne tunteet ja pelot ovat normaaleja. Kukaan ei synny tai ainakaan yleensä mestariksi ilman työtä. Ja mikäs sen parempi motivaatio kuin oma hyvä olo.

Onko koskaan liian myöhäistä aloittaa? Ei ole eikä koskaan liian myöhäistä alkaa oikeasti tutustua itseensä. Minäkään en 15 vuotta sitten tiennyt, että rakastan liikuntaa ja muiden ihmisten auttamista. Olen jotenkin herännyt horroksesta viimeisen vuoden aikana, lieneekö syynä siihen aika? Niin luit ihan oikein, ensimmäisen kerran minulla on aikaa siis oikeasti aikaa keskittyä omaan työhöni. Ja tiedättekö miten paljon se lisää minun hyvinvointiani? Paljon todella paljon, koska saan tehdä joka päivä sitä mistä nautin. 

Olen myös terve, voin kaikilla tavoin hyvin. Kiitän itseäni joka päivä, että aloitin. Aloitin vaikka olin ihan varma etten onnistu ja kaikki tuntui ihan älyttömän pahalta. Oma epämukavuusalue oli minun pelastukseni. Terveys lisää hyvinvointia ja päin vastoin. Olen myös opetellut kalenteroimaan, joten ehkä tekstejä tulee taas tasaisemmin.

Nauttikaa omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Tai aloittakaa ainakin niistä kahdesta huolehtiminen heti!

Ihanaa päivää just sulle 💛

XxX Sanna

Kannattaa seurata mua myös somessa 😉 

Facebook

Instagram

Kotisivut

 

Kävely on liian aliarvostettua!

 Jos mä jotakin rakastan niin kävelyä. Toki koiran kanssa on käveltävä päivittäin, mutta kävelin paljon kyllä ennen Jallunkin tuloa. Olen kehittänyt itselleni arkipäiviksi rutiinin, joka pitää 95%. Toki poikkeuksia on jos minun pitää olla aamulla aikaisin jossakin, niin silloin siirrän kävelyn iltapäivään. Kävelen 6 päivänä viikossa, sunnuntait on minun vapaapäiviä, koska silloin isäntä ottaa vastuun koiran lenkityksestä. 

Meillä arki aamut menee aina samalla tavalla. Kello soi 5.50 ja tytöt ylös kuudelta. Aamukahvit ja lapsille aamupalat ja hiusten letitykset jos sellaisia on. Vien heidät taksille 6.50. Keväällä ja syksyllä tytöt menevät pyörillä, mutta talven kuskaan heitä aina. Meillä on pimeää ja turverekat ajavat talven tästä ohi tiuhaan, niin en koskaan laita tyttöjä aamuisin kävelemään. No kuitenkin kun tytöt on saatu taksiin on minun ja Jallun vuoro.

Lähden joka arki aamu kelillä kuin kelillä lenkille viimeistään 7.30. Mieluummin heti seitsemältä, koska silloin on siihen paras aika. Ennen lumia meillä on mahdollisuuksia kävellä monia eri reittejä, mutta lumen tulo hieman supistaa meidän mahdollisuuksia. Olemme reissussa aina tunnista puoleentoista. Lenkin jälkeen teen aamupalan ja aloitan päivän työt.

Kun asuu täällä maalla saa lenkkeily minusta ihan erilaisen merkityksen, kuin taajamassa. En missään nimessä väheksy eri paikoissa kävelyä ja toki menen itsekin välillä kylälle kävelylle, mutta täällä metsässä rauha on jotakin ihanaa. Kävelen siis aina metsäteitä pitkin jolloin koira saa olla irti ja kumpikin saa mennä juuri sellaista vauhtia kuin haluaa.

Olen ostanut joskus vuosi sitten Ouran älysormuksen, koska minua kiinnostaa kuinka hyvin nukun ja palaudun. Olen innokas seuraamaan myös päivittäisiä askeleitani ja niitähän tulee liki 20 000 jokaisena arkipäivänä. Katselin juuri sormuksen dataa tältä vuodelta ja se kertoi minulle, että olisin kävellyt 96 maratonia! Siis ihan uskomaton määrä otettuja askelia. Olin itsekin aivan yllättynyt kyseisestä määrästä. Nyt  odotan jo innolla, että saadaan latu järven jäälle, niin päästään Jallun kanssa hiihtelemään. Kyllä koirasta on seuraa moneen asiaan.

Aamuisin kävelyllä on minulle muitakin positiivisia vaikutteita, herään kunnolla ja saan aivoni käyntiin. Saankin parhaimmat ideat juuri aamulenkeillä. Toinen mistä olen mielissäni on koira, joka saa liikuntaa ja voin hyvillä mielin tehdä päivän töitä, ettei minun tarvitse kokoajan miettiä onko Jallulla joku hätä. Murheet ja huolet hälvenevät usein myös kävelyllä ja varsinkin metsässä, saan aikaa miettiä asioita monelta kantilta ja silloin huolet huomattavasti pienenevät tai ainakin niihin löytyy jonkinlaisia ratkaisuja.

Minä kannustan jokaista käymään edes jonkinlaisella lenkillä vähintään kerran viikossa. Huomaat varmasti pian hyvät vaikutukset joita se saa aikaan. Nyt oikein ihanaa jouluviikon jatkoa, mene välillä ulos jos tuntuu, että joulukiireet käyvät liian mshdottomiksi.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki