Hei pitkästä aikaa. Olen ollut liian kauan kirjoittamatta tänne, mutta nyt yritän parantaa tapani. Kunnolla Kuntoon julkaisee sosiaalisen median puolella adventtikalenteria ja haluan avata täällä hieman samoja aiheita. Teen sen kuitenkin enemmän omasta ja meidän perheen näkökulmasta.
Ruokailun balanssi on minun lempiaiheeni täällä kotona ja töissä. Puhun paljon siitä, että kaikkea voi syödä kunhan järki pysyy päässä. Meillä asuu perheessä kaksi teiniä, jotka eläisivät pelkällä suklaalla ja Pepsi Maxilla. Ja voitte vaan kuvitella, miten se välillä menee minulla tunteisiin. Mutta olemme sopineet niin, että aamupala, kouluruoka ja kotona yksi ruoka on kaikesta huolimatta syötävä, jotta balanssi säilyy.
Olen laihduttanut omassa elämässäni oikeastaan kunnolla vain kerran, ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Tiputin silloin 20 kiloa, mutta jatkoin ruokien tarkkailua vielä vuosia sen jälkeen. Se oli ehkä jopa minulle himpun verran raskasta, vaikka kova luonteinen olenkin. Jos meinaan päätän jotain niin se kyllä pysyy.
Onneksi muutamia vuosia sitten osasin hellittää ja tein uuden vuoden lupauksen. Lupasin, että kieltämisen sijasta lisään herkku päiviä arkeeni. Se toi elämääni jonkinasteisen rauhan, ruokarauhan. En ole vieläkään mikään kova herkuttelija, mutta tykkään pitää lasteni kanssa karkkipäiviä viikonloppuisin.
Opin myös kantapään kautta mieheni kanssa suvaitsevaisuudesta. Hänellä on diabetes ja olen aika tarkka sen suhteen. Kontrolloin mielelläni hänen sokereitaan ja puutun liiankin herkästi hänen syömisiin. Vuosien saatossa olen onneksi tajunnut, että mitä vähemmän hänelle naputan asiasta sitä vähemmän hän herkuttelee.
Minulla ja meidän perheellä toimii parhaiten elämäntyylinä salliva herkuttelu kuin, vaikka tiukka ja etukäteen suunniteltu. Toki tämäkään ei sovi kaikille ja useilla sallivasta herkuttelusta tulee ongelmallista sen lähdettyä lapasesta. Niinpä olenkin neuvonut monia asian kanssa kamppailevia opettelemaan pikkuhiljaa sisällyttämään herkut arkeen.
Ei sitä karkkia tarvitse kilo tolkulla päivässä syödä, mutta jos mieli tekee ottaa muutama namu, ei elämä siihen kaadu. Pyri siis siihen, että kumpikin lautanen kulkee arjessasi mukana, näin vältyt ylilyönneiltä, eikä ne joulusuklaatkaan kummittele kaapissa liiaksi. Ja vielä tärkeä neuvo, syö kaikkea aina vaan sen verran, kun se maistuu hyvältä, myös näin jouluna.
XxX Sanna
Kuvat: Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti